Tehtävä tien päällä

Raskaan kaluston asentajan päivystysvuorossa sattuu ja tapahtuu. Koskaan ei voi tietää, minne seuraava keikka vie.

29.3.2021

DMITRI TUTTUREV

IKÄ 35 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Helsinki
AMMATTI Ajoneuvoasentaja
TYÖPAIKKA Scania Suomi Oy, Helsinki
AMMATTIOSASTO Helsingin seudun autoalan ammattilaiset ao. 84

On kirpeä helmikuun torstai. Aurinko paistaa sinitaivaalta ja pakkasta on liki kaksikymmentä astetta. Kello on pari minuuttia yli yksi.

Scania Suomi Oy:n raskaan ajoneuvokaluston asentajan Dmitri Tutturevin kotona Helsingin Kannelmäessä soi puhelin. Soitto merkitsee päivystyksessä olevalle asentajalle korjauskeikkaa jonnekin sadan kilometrin säteellä.

Päivystyskeikalla vastassa on rikkoontunut kuorma-auto. Turma ei katso aikaa ja paikkaa. Joskus se on tuulessa ja viimassa keskellä moottoritietä, toisinaan auringossa parkkialueen rauhassa.

Tutturev saa tiedot tiedot auton sijainnista ja vian laadusta Scanian korjauskeskukselta Ruotsista. Rikkoutuneen auton kuljettaja on ilmoittanut viasta sinne.

VIKA-ARVIO ETÄNÄ

Tutturev näkee kotona olevalta tietokoneeltaan auton tiedot. Kokeneena tekijänä hän osaa päätellä, mitä osia ja työkaluja korjaaminen todennäköisesti vaatii. Joitakin vikoja voidaan tunnistaa jopa etänä, kun auto ja Tutturevin tietokone kytketään internetin välityksellä toisiinsa.

– Voin esimerkiksi analysoida, että paineanturi on rikki, jolloin haen sellaisen mukaan Konalan korjaamoltamme. Näin vältymme turhilta hakumatkoilta, kun osa on valmiina mukana.

Korjattavan auton on päästävä hyvässä kunnossa liikkeelle niin pian kuin mahdollista, sillä jokainen tunti syö asiakkaalta euroja. Siksi päivystävällä asentajalla on korjausauto kotinsa lähellä parkissa, jotta hän voi lähteä keikoille nopeasti.

Huoltoautossa on melkoinen määrä sekä työkaluja että varaosia. Scanian ajoneuvoja, kuten linja-autoja, kuorma-autoja, jakeluautoja, maansiirtoautoja, rekkojen nuppeja, paloautoja ja muita erikoisajoneuvoja, on tien päällä runsaasti eri malleja useammalta vuosikymmeneltä. Onneksi eri malleissa on paljon samoja osia.

– Joskus tulee vastaan 1990-luvulla valmistettuja autoja.

SYVÄ KIINNOSTUS AUTOIHIN

Tutturev on ollut aina kiinnostunut autoista. Alun perin tavoitteena oli päästä rekkakuskiksi. Tie veikin Kokkolan ammattiopistoon opiskelemaan logistiikan perustutkintoa. Sieltä Tutturev valmistui autonkuljettajaksi vuonna 2005. Töitä hän sai kuitenkin asentajana, ensin pari vuotta Kokkolan Scanialla ennen kuin hän siirtyi Helsinkiin.

– Tässä työssä pääsen sopivasti ajamaan tätä huoltoautoa.

Omankin 8 vuotta vanhan Kia-perheauton Tutturev hoitaa varmalla otteella.

Työssään Tutturev tapaa monesta maasta tulevia. Venäjän kielestä, jonka Tutturev hallitsee täysin, on usein hyötyä.

– Entisen Neuvostoliiton alueilta tulevia kuljettajia on paljon. Osa heistä osaa venäjää ja heidän kanssaan on helppo kommunikoida, kun kuulen suoraan kuljettajalta, miten vika on ilmennyt. Jos kuljettajalla ei ole englannin kielen taitoa, eikä muutakaan yhteistä kieltä ole, pitää asiat yrittää selvittää muilla keinoin.

YÖKEIKAT HARVASSA

Joskus kiire on kova, kun korjattava auto on vaikkapa aura-auto tai elintarvikkeita kuljettava rekka. Tällä kertaa näin ei ole, vaan Tutturev ehtii hyvin käydä korjaamolla hakemassa päivystyksen huoltoautoon paineilmamittarin, jota arvelee tarvitsevansa rekkanupin reistailevan käsijarrun kanssa.

Kun keikka alkaa, Tutturev kirjaa tietokoneelleen Scania Assistance -korjausautonsa kilometrilukeman, keikalle lähdön kellonajan ja arvioidun matka-ajan korjauskohteeseen. Hän lähettää tiedot korjausjärjestelmään. Navigaattori vielä päälle ja sitten matkaan.

– Joka päivä tulee yleensä vähintään yksi keikka. Eilen oli kolme ja tämän vuoron aikana on ollut yhteensä 11 keikkaa.

VIIKKO YMPÄRIVUOROKAUTISTA PÄIVYSTYSTÄ

24 tuntia vuorokaudessa kattava päivystysvuoro kestää seitsemän päivää perjantaista perjantaihin. Sen jälkeen on kuusi viikkoa normaalia korjaamotyötä maanantaista perjantaihin, jonka jälkeen seuraa uusi päivystys. Päivystyksen ajalta maksetaan ylimääräistä: jokaisesta keikasta lisätyökorvaus ja kello 15 jälkeen ylityökorvaus. Yökeikat ovat onneksi harvassa, Tutturevilla oli vain yksi tämän päivystyksen aikana.

Perjantaisin puoliltapäivin on vuoronvaihto, jolloin päivystäjä pesee auton, täydentää huoltoauton varaosavaraston ja luovuttaa huoltoauton seuraavalle päivystäjälle.

– Jos perjantaiaamuna tulee keikkoja, ne vielä otan. Jos keikkoja tulee paljon, sovin seuraavan kanssa, miten ne hoidetaan. Perjantai-iltapäivänä hoidan paperihommia.

Päivystysalueet on jaettu ympäri Suomen niin, että Tutturevin keikat ovat enimmillään sadan kilometrin säteellä Helsingistä, kuten Tammisaaressa, Lohjalla, Sipoossa ja Porvoossa.

– Vaihteleva työ on mukavaa. Koskaan ei tiedä, millainen seuraava keikka on.

Suoraan koulusta valmistunutta ei tien päälle voi lähettää. Päivystäviksi asentajiksi valitaan niitä, jotka ovat olleet useita vuosia töissä korjaamolla.

Ennen kuin Tutturev saapuu korjattavan auton luo, hän saa hälytyksen toiseen korjauskohteeseen. Vantaan paloasemalla on vuoden 2008 paloautoon tullut vika. Tilanne ei ole kiireinen, vaan sen keikan voi hoitaa, kun käsillä oleva työ on tehty.

TURVALLISUUS ON YKKÖNEN

Paikka, jossa korjattava auto on, on vaikuttava näky. Inexin logistiikkakeskuksessa on nimittäin 270 000 neliömetriä ja 3,5 miljoonaa kuutiota varastotilaa. Kerrotaan, että se on Euroopan suurin logistiikkarakennus. Autoja kulkee päivässä toista tuhatta yli 300 lastauspaikalla.

Tuttureville paikka on tuttu, ja korjattava auto löytyy vaivatta lastauslaituri B229:n kohdalta.

Kun Tutturev saapuu paikalle, hän varmistaa ensimmäiseksi työkohteen turvallisuuden.

– Tarkastan aina ennen työn alkua, täyttääkö paikka turvallisuusvaatimuksemme: onko lähellä esimerkiksi jalankulkijoita tai trukkeja. Paikan pitää olla turvallinen minulle, asiakkaalle ja ympäristössä oleville ihmisille. Kun näin on, kuittaan järjestelmään, että kaikki on kunnossa.

Vaihteleva työ on mukavaa. Koskaan ei tiedä, millainen seuraava keikka on.

Aina ei keli tai ympäristö ole turvallinen. Esimerkiksi vilkkaasti liikennöity moottoritie, huono keli ja heikko näkyvyys luovat olosuhteet, jossa töitä ei voi tehdä turvallisesti. Silloin Tutturev kuittaa järjestelmään, ettei työtä aloiteta ja tilaa paikalle hinausauton. Nämä tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia.

Joissakin paikoissa, kuten Nesteen Kilpilahden jalostamolla tai Helsinki-Vantaan lentoasemalla, alueen turvallisuusvaatimukset ovat hyvin tarkat.

– Lentokenttäalueelle mentäessä pitää luovuttaa kaikki nesteet samalla tavalla kuin matkustajien.

PAKKASEN AIHEUTTAMA ONGELMA

Tutturev tapaa korjauspaikalla valkoisen perävaunuyhdistelmän kuljettajan. Mika Räty on ajanut aamulla Kouvolasta Espooseen ja Helsinkiin elintarvikkeita ja on nyt lastannut reilut 800 kuormalavaa paluukuormaksi Kouvolaan.

Nelisen vuotta pääasiassa Kouvolan ja pääkaupunkiseudun väliä ajava Räty ei kuitenkaan pääse autollaan liikkeelle, sillä käsijarru ei vapaudu.

Ennen kuin Tutturev alkaa selvittää vikaa tarkemmin, käy hän ohjaamossa, kokeilee käsijarrua, tulee ulos, avaa auton edestä maskin ja tutkii jarruletkuja. Sen jälkeen Tutturev menee vaihtamaan työvaatteet päälle.

– Auton hyttiin mennään aina puhtaissa vaatteissa ja sen jälkeen vasta vaihdetaan työvaatteet päälle.

Paikan pitää olla turvallinen minulle, asiakkaalle ja ympäristössä oleville ihmisille.

Tutturev keskustelee Rädyn kanssa viasta.

– Onkohan käsijarru jäätynyt kiinni, kun se ei vapaudu, Räty arvelee.

– Vika voi olla myös jarrukellossa, Tutturev pohtii ja hakee korjausautosta paineilmamittarin.

– Mittaan paineilmamittarilla, pysyykö paine käsijarrupiirissä. Tutkin, pysyykö paine jarrukelloon saakka. Jos painetta ei ole, voi olla, että jarrukello on jäässä. Silloin se pitää lämmittää ja vapauttaa.

JARRUKELLO VUOTAA

Tutturev asettaa kiilat auton renkaiden eteen ja laskee auton jousituksen. Näin hän varmistaa turvallisen työskentelyn auton alla.

Sitten hän ottaa auton vasemmalla sivulla olevan alleajosuojan pois paikaltaan ja sujahtaa mittariletkun kanssa auton alle tutkimaan jarruja. Diagnoosi on selvä: oikean puolen käsijarru ei liiku, koska jarrukello vuotaa. Siksi käsijarru ei vapaudu.

– Jarrukellon tiiviste tai kalvo vuotaa. Näitä ei korjata, vaan kello pitää uusia kokonaan.

Tutturev sulkee jarrukelloon johtavan putken, jolloin paine ei pääse karkaamaan jarrukellosta. Tämä johtaa siihen, ettei oikean puolen vetoakselin käsijarru toimi. Muuten käsijarrua voi käyttää.

– Voin tehdä vain väliaikaisen korjauksen, koska minulla ei ole mukana uutta jarrukelloa. Tässä tapauksessa pyydän kuljettajalta luvan, että hän suostuu väliaikaiseen korjaukseen ja ottaa siitä vastuun siihen saakka, kun auto saadaan Kouvolaan huoltokorjaamolle.

Tämä sopii Rädylle, sillä käsijarrun puuttuminen ei haittaa ajoa, vaan auton voi ajaa korjauksen jälkeen Scanian Kouvolan korjaamolle.

NOPEA KORJAUS

Varsinainen korjaus on ohi kymmenessä minuutissa ja on aika testata työn tulos. Tutturev ottaa korjausautonsa takatilasta avukseen punaisen ilmanpaineella toimivan tunkin, jolla hän nostaa korjattavaa autoa ylös niin, että pyörät nousevat muutaman sentin ilmaan. Sen jälkeen hän tarkastaa, pyörivätkö pyörät vapaasti, kun käsijarru on vapautettu. Kaikki toimii niin kuin pitää.

Kun ensimmäinen testi on tehty, auto lasketaan alas.

Tutturev menee sitten keltaisten kiilojen luokse ja pyytää Rätyä käynnistämään auton. Kiilat pois ja kevyesti kaasua. Käsijarru vapautuu ja auto liikkuu vaivatta pienen matkan eteen ja taakse. Lyhyen testin tulos: toimii kuten pitää, ja Räty on tyytyväinen. Kiilat vielä hetkeksi paikoilleen.

– Kun kolmesta taka-akselista yhden käsijarru on pois käytöstä, kannattaako käsijarrua käyttää, Räty kysyy.

– Ihan hyvin voi käyttää. Ei mitään ongelmia, Tutturev sanoo.

Kun työt ja testit on tehty, Tutturev kiinnittää alleajosuojan, nostaa auton ilmajousitusta, sulkee auton maskin ja ottaa kiilat pois. Homma on valmis puoli tuntia sen jälkeen, kun Tutturev on aloittanut työt.

Tärkeintä on, että asiakas pääsi nopeasti ja turvallisesti jatkamaan matkaansa.

Valkoinen yhdistelmäperävaunu lähtee Rätyn ohjaamana kohti Kouvolaa. Tutturev vie kiilat, paineilmamittarin ja muut työkalunsa omille paikoilleen huoltoautoonsa ja vaihtaa puhtaan haalarin päälle.

– Tämä meni nopeammin kuin ennakoin. Tällaisessa hommassa voi mennä tunnista kolmeen tuntiin, jos joudutaan vaihtamaan putkia. Tärkeintä on, että asiakas pääsi nopeasti ja turvallisesti jatkamaan matkaansa.

Keikka ei lopu, ennen kuin työt on kuitattu. Kuittauksen Tutturev tekee jo keikkapaikalla. Hän kirjaa muun muassa korjaukseen käytetyn ajan, huoltoauton kilometrimäärän, mikä vika oli, minkälainen korjaus oli kyseessä sekä mitä osia ja materiaaleja on käytetty. Aikaa kului kaikkiaan noin tunti.

– Kun olen tehnyt raportin, lähetän sen eteenpäin. Konalassa vielä kirjaan lopulliset kilometrit.

Keikan jälkeen Tutturev soittaa Vantaan paloasemalle tarkentaakseen, kuinka kiireinen keikka heillä on. Jos kiirettä ei ole, matka jatkuu takaisin Konalaan, missä Tutturev palauttaa lainaamansa työkalut ja jatkaa päivystystä vielä seuraavaan puoleen päivään.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PEKKA ELOMAA