Henkilö sytyttää kynttilöitä tehdasympäristössä.
Prosessinhoitaja Kati Paavola-Kokko sytyttää kruunukynttilää. Tehtaan palokaapeissa testataan kynttilöiden laatua, kuten sitä, millaisella liekillä ne palavat ja onko paloaika oikea.

Kyntti­löistä valoa ja tunnelmaa – Havin työnte­ki­jöitä tuleva kuitenkin huolettaa

18.12.2025

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Vuoden pimeim­pään aikaan Havin kyntti­lä­teh­taalla Riihi­mäellä pitää kiirettä, mutta keväisin on hiljaista. Lomau­tukset, vanha konekanta ja ulkomainen halpa­tuo­tanto huolet­tavat työnte­ki­jöitä. Ilon aiheita puoles­taan ovat vaihte­leva työ, mukava työil­ma­piiri ja pian päättyvä yrityssaneeraus.

Havin kyntti­lä­teh­taalla Riihi­mäellä tuoksuu steariini. Proses­sin­hoi­taja Kati Paavola-Kokko työsken­telee linjalla, jossa valmis­te­taan valkoisia kruunukynttilöitä.

– Valvon kruunu­kynt­tilän valmis­tus­pro­sessia. Työpa­rini hoitaa loppu­tar­kas­tuksen ja pakkaa kynttilät laati­koihin. Tunnin välein vaihdamme tehtäviä, hän kertoo.

Kun kone on valanut kynttilät ja sahannut ne oikean mittai­siksi, vuorossa on kruusaus. Siinä kynttilä saa kruunu­jalan, jonka ansiosta se sopii moneen eri kokoi­seen kynttilänjalkaan.

– Tykkään tästä työstä. Täällä on yhteensä 14 tuotan­to­linjaa, ja ne kaikki ovat erilaisia. Vaihdamme linjaa usein. Se tuo vaihtelua työpäi­viin ja ‑viikkoihin.

Syksyt ovat kiireisiä ja keväällä meillä on hiljaista.

Paavola-Kokolla tulee tammi­kuussa täyteen 30 vuotta Havilla. Hän on toiminut vuosien varrella työpai­kal­laan myös pääluot­ta­mus­mie­henä ja työsuojeluvaltuutettuna.

– Vanha konekanta tuo haasteita. Koska vanhat koneet eivät aina vastaa nykypäivän työtur­val­li­suus­vaa­ti­muksia, konei­siin on pitänyt lisätä turva­ra­joja ja suojia.

Satoja kynttilöitä kulkee tehtaan tuotantolinjalla.
Kruunu­kynt­ti­löitä on saata­vissa perin­teisen valkoisen lisäksi myös väril­li­sinä. Väri saadaan valkoisen kynttilän pintaan kasta­malla se värialtaaseen.

KEVÄISIN LOMAUTUKSIA

Aamuvuoro lähestyy jo loppuaan, mutta Paavola-Kokko jää työpa­rinsa kanssa tunniksi ylitöihin. Pitkät, jopa 12-tuntiset, työpäivät ovat Havin kyntti­lä­teh­taalla taval­lisia syksyisin.

– Työ on kausi­luon­teista. Syksyt ovat kiireisiä ja keväällä meillä on hiljaista. Viime vuodet olemme olleet keväisin lomau­tet­tuina. Se tuo välillä talou­del­lisia haasteita.

Tänä keväänä lomautus kesti jopa seitsemän viikkoa.

Paavola-Kokon mukaan joustoa löytyy työnte­ki­jöiden lisäksi työnantajaltakin.

– Olen joskus halunnut tehdä pelkkää aamu- tai iltavuoroa, ja olen saanut sovittua asiasta tosi hyvin työnan­tajan kanssa.

Henkilöllä on käsissä työhanskat ja hän pitelee kynttilänippua. Hän katsoo kameraan ja hänen edessään on kynttilärivi. Takana näkyy koneita ja rappuset.
”Keskus­te­lu­yh­teys lähie­si­miesten kanssa on hyvä. Uskallan aukaista suuni, jos on jotain sanomista”, toteaa proses­sin­hoi­taja Kati Paavola-Kokko.

Yhden ylityö­tunnin ansiosta tilaus tulee valmiiksi ajallaan, ja kruunu­kynt­tilät ehtivät kauppoihin hyvissä ajoin ennen joulua.

Paavola-Kokon omaan jouluun kuuluvat punaiset tai valkoiset antiikkikynttilät.

– Ne tuovat juhlan tunnun. Antiik­ki­kynt­tilä on kaunein kynttilä, jota me täällä teemme.

Henkilö seisoo kynttilälinjaston takana ja katsoo kameraan. Hänen edessään on paljon kynttilöitä ja takana näkyy tehtaan rakenteita ja koneita.
”Hyvän kynttilän tunnistaa hyvistä raaka-aineista ja sydämestä. Sydämen pitää olla prikul­leen oikean­lainen kyntti­lään nähden”, sanoo pääluot­ta­mus­mies, koneen­hoi­taja Johanna Hillo.

KYSYNTÄ HIIPUU

Aina 1950-luvulle asti kynttilät liitet­tiin vain jouluun. Edelleen kyntti­lä­teh­taan kysyntä painottuu syksyyn, sillä yli puolet tuotan­nosta myydään vuoden pimeim­pään aikaan.

– Se olisi hienoa, jos työt jakau­tui­sivat nykyistä tasai­semmin ja voisimme keväällä tehdä kyntti­löitä valmiiksi syksyn seson­kiin, sanoo pääluot­ta­mus­mies, koneen­hoi­taja Johanna Hillo.

Toistai­seksi kyntti­löitä kuitenkin valmis­te­taan sitä mukaa, kun niitä tilataan, koska yrityksen kassa­va­roja ei voi sitoa varas­toon yli puoleksi vuodeksi. Yhtenä syynä on Hillon mukaan vuonna 2017 alkanut yrityssaneeraus.

– Keväisin teemme paljon käsin valet­tavia kyntti­löitä, jotka vievät vähän raaka-ainetta ja joiden valmistus on hidasta. Esimer­kiksi joulu­kuusen­kynt­tilät tehdään pääsään­töi­sesti jo keväällä.

Se olisi hienoa, jos työt jakau­tui­sivat nykyistä tasaisemmin.

Havi on edelleen Suomen suurin kyntti­lä­val­mis­taja, vaikka sen tuotanto on viidessä vuodessa vähen­tynyt noin kolman­neksen. Riihi­mäellä valmistuu yli miljoonaa kiloa kyntti­löitä vuodessa.

– Ihmiset ostavat halvempia, ulkomaa­laisia kyntti­löitä tai ledejä. Nyt kun on tällaiset ajat, kynttilä ei myöskään ole se ensim­mäinen, johon raha laitetaan.

Kruunukynttilän sydäntä leikataan lyhemmäksi saksilla. Leikkaajan käsi näkyy lähikuvassa.

MONIMUOTOISTA TYÖTÄ

Johanna Hillo on työsken­nellyt Havilla yli 20 vuotta. Ensim­mäinen työru­peama oli määrä­ai­kainen ja kesti kolme vuotta. Vakitui­sena hän on ollut vuodesta 2007.

– Tulin tänne alun perin pakkaa­jaksi. Sen jälkeen olen ollut kyntti­län­te­ki­jänä, asenta­jana ja koneen­hoi­ta­jana. Nykyään teen kaikkia töitä. Ajan tarvit­taessa myös trukkia.

Lasken­ta­toimen merko­no­miksi opiskellut Hillo löysi paikkansa kynttilätehtaasta.

– Toimis­totyö ei ollut minun juttuni. Se on liian yksitoik­koista. Täällä työ on monimuo­toista. Työpäivän aikana ei kerkeä hirveästi kylläs­ty­mään, Hillo sanoo.

Työpäivän aikana ei kerkeä hirveästi kyllästymään.

Vielä viime syksynä kyntti­lä­tehdas kävi kolmessa vuorossa. Nyt se ei onnistu, koska tuotan­nossa on töissä enää kaksi­toista vakituista työntekijää.

– Heistä vain yhdeksän työsken­telee tuotan­to­lin­joilla. Teemme yövuoroa satun­nai­sesti. Ensi vuonna pitäisi helpottaa, kun yritys­sa­nee­raus loppuu.

Henkilö seisoo tuikkukynttilöitä valmistavan koneen lähellä. Hänellä on kädet napailla, joita on pitkä rivi laitteen kyljessä. Tuikkukynttilöitä kulkee koneen alapuolella hihnan päällä.
Vanhempi kyntti­län­te­kijä Pia Salonen pitää käynnissä kahdeksaa langoi­tinta tuikku­kynt­ti­löitä valmis­ta­valla linjalla.

”SYKSYT RASKAITA”

Iltavuo­roon tulee neljä työnte­kijää. Heitä kaikkia tarvi­taan lämpö­kynt­ti­löitä eli tuikkuja valmis­ta­valla linjalla. Vanhempi kyntti­län­te­kijä Pia Salonen työsken­telee langoittimella.

– Ensisi­jainen tehtä­väni on pitää langoit­timet käynnissä. Kone laittaa langan prikkaan ja liimaa sen sitten tuikku­kipon pohjaan. Sen jälkeen on vuorossa kaksi­vai­heinen valu, Salonen kertoo.

Hän aloitti työt kyntti­lä­teh­taassa vuonna 1993 ja on yksi pitkä­ai­kai­sim­mista työntekijöistä.

– Olen viihtynyt täällä. Erityi­sesti tykkään käsin valet­ta­vien kyntti­löiden, kuten kuusen­kynt­ti­löiden ja kakku­kynt­ti­löiden, valmistuksesta.

Työ kyntti­lä­teh­taassa on muuttunut paljon vuosien varrella, Salonen sanoo. Ennen kyntti­löitä tehtiin tasai­semmin ympäri vuoden. Nyt loppu­vuo­desta tehdyt ylityö­tunnit pidetään vapaina keväällä ja kesällä. Salonen pohtii, kuinka pitkään työnte­kijät jaksavat tehdä työaikajoustoja.

– Se ei ole hyvä juttu, että kyntti­löiden tekeminen painottuu syksyyn. Tehdastyö on aika kulut­tavaa ja varsinkin syksyt ovat töissä raskaita.

Henkilö seisoo tehtaan kynttilälinjaston vieressä. Hän katsoo kameraan ja käsissään hänellä on pitkulainen työkalu.
Liiton jäsenyyttä suosi­tel­tiin minulle heti, kun tulin tänne töihin, sanoo kyntti­län­te­kijä Eino Vehviläinen.

”MUKAVA TYÖILMAPIIRI”

Tuikkujen valu tapahtuu pitkällä pöydällä, joka kuljettaa ne pakkaus­pis­teelle. Toisen valun jälkeen kyntti­län­te­kijä Eino Vehvi­läinen tarkkailee pöydällä ohi lipuvia tuikkuja silmä kovana.

– Tuolla näkyy olevan yksi vähän vajaa, hän sanoo, tarttuu roska­pih­deillä kynttilää sydän­lan­gasta ja poistaa valussa vajaaksi jääneen tuikun linjalta.

Vehvi­läisen pihdit tarttuvat myös niihin tuikkuihin, joiden kippo on liian täysi tai viallinen. Samoin käy myös, jos tuikun sydän­lanka on vinossa tai kynttilä näyttää muuten huonolta.

Kynttilät tuovat tunnelmaa ja valai­sevat. Etenkin ulkona lyhty­kynt­tilät ovat aika jees.

Vehvi­läinen jaksaa katsella kyntti­löitä myös vapaa-ajallaan.

– Tykkään polttaa kyntti­löitä. Näin syksyllä se on ihan mukavaa. Kynttilät tuovat tunnelmaa ja valai­sevat. Etenkin ulkona lyhty­kynt­tilät ovat aika jees.

Ensim­mäisen kerran Vehvi­läinen työsken­teli Havin kyntti­lä­teh­taassa kiirea­pu­lai­sena kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen hän kävi armeijan ja oli sahalla töissä, mutta halusi palata Haville.

– Täällä on mukava työil­ma­piiri. Tykkään siitä, kun voin tauoilla jutella työka­ve­reiden kanssa.

Kynttilässä palaa tuli. Liekki erottuu hyvin tummaa taustaa vasten.

AAMUT VAIKEITA

Vehvi­läinen aloitti Havilla vakitui­sessa työsuh­teessa syyskuussa. Mieluiten hän tekee ilta- tai yövuo­roja, sillä aamut ovat hänelle vaikeita.

– En osaa mennä ajoissa nukku­maan, ja kun kello soittaa jo 4.50, niin silloin unet jäävät monesti vähän vähäi­siksi, Vehvi­läinen sanoo.

Ylitöistä hän ei innostu.

– Jos teen 12-tuntisia päiviä, silloin minulle ei jää aikaa lenkkeillä, käydä salilla tai kiipeillä.

Koulu­tuk­sel­taan Vehvi­läinen on autona­sen­taja. Siitä on etua myös kynttilätehtaassa.

– Työkalut ovat tuttuja ja tajuan mekaa­ni­sista jutuista ja koneista ylipää­tään paljon enemmän, kun minulla on koulutus. Minusta koite­taan kouluttaa täällä koneenhoitajaa.

Vehvi­läinen ei vielä kuulu Teolli­suus­liit­toon, mutta hän aikoo täyttää jäsenhakemuksen.

– Minun olisi pitänyt liittyä jo ajat sitten, mutta en ole saanut aikai­seksi. Jos töissä sattuu tulemaan vaikka lomau­tuksia, silloin on hyvä kuulua liittoon ja työttömyyskassaan.

Henkilö pitelee ja katsoo pahvisia pakkauksia, joissa on kynttilöitä. Pakkaukset ovat rullien päällä. Takana näkyy tehdassalin putkia, koneita ja laitteita.
Vanhempi kyntti­län­te­kijä Katri Puustinen loppu­tar­kastaa Keskon Pirkka-tuote­merkin kruunu­kynt­tilät ja pakkaa ne 20 kappa­leen laatikoihin.

Osa kyntti­löistä ulkomailta

Vuonna 2016 Havin toimi­tus­joh­taja Linda Schlo­bohm työsken­teli vielä yrityksen markki­noin­nissa, kun hän toi perin­teisen Havin rinnalle sisus­tuk­sel­lisen tuote­merkin Havi´s.

Uuden tuote­merkin myötä Havin valikoi­maan tulivat ulkomailla valmis­tetut kynttilät. Työnte­ki­jöitä asiasta ei infor­moitu, kertoo pääluot­ta­mus­mies, koneen­hoi­taja Johanna Hillo.

– Huoltahan se herättää, ettei vaan ruveta kaikkia kyntti­löitä tuomaan ulkomailta, hän sanoo.

Yrityksen verkko­si­vuilta käy ilmi, että osa kyntti­löistä valmis­te­taan Latviassa ja Puolassa. Havin tuoksu­kynt­tilät puoles­taan tulevat Kiinasta, Ranskasta ja Vietnamista.

Nykyään ulkomailla tehtyjä kyntti­löitä löytyy myös Havi-tuote­merkin alta. Hilloa harmittaa, että asiak­kaille ei selvästi kerrota, että kaikkia Havin kyntti­löitä ei valmis­teta Riihimäellä.

– Se on minusta harhaan­joh­tavaa, hän sanoo.

Kyntti­löiden lisäksi Havi´s ‑tuote­sar­jaan kuuluu muun muassa lyhtyjä, huone­tuok­suja, saippuoita, lautas­lii­noja ja tyynynpäällisiä.

Pöydällä on pieni kuusi, olkipukki ja kynttilölitä. Takana näkyy epätarkkana muita tuotteita.
Havin tehtaan­myy­mälä palvelee Riihi­mäellä tehtaan yhtey­dessä. Siellä on myynnissä sekä kotimaisia että ulkomaisia kynttilöitä.

Lähes 200 vuotta kyntti­löiden valmistusta

Havin juuret ovat rajan­ta­kai­sessa Karja­lassa. Kuver­ne­men­tin­sih­teeri ja tukku­kaup­pias Anton Alfthan perusti kyntti­lä­teh­taan omista­maansa Kirjolan karta­noon Johan­neksen pitäjään vuonna 1829. Sitä ennen kyntti­löitä oli tehty Suomessa vain kotitarpeisiin.

Kaksi­kym­mentä vuotta myöhemmin Alfthan siirsi tuotannon Viipu­riin Havin kaupun­gin­osaan, jonka mukaan yritys sai nimen­säkin. Samoihin aikoihin kyntti­löiden raaka-aineena alettiin käyttää steariinia talin ohella. Vuonna 1850 Havi aloitti kyntti­löiden viennin.

Viipu­ri­lainen kauppa­huone Hackman & Co osti talous­vai­keuk­siin ajautu­neet Alfthanin tehtaat vuonna 1866. Kauppaan kuului kynttilä- ja saippua­teh­taat sekä panimo. Tehtaiden uusien omistus­jär­jes­te­lyjen tulok­sena syntyi vuonna 1866 Havin Osakeyhtiö.

Kun talvi­sota alkoi, tuotanto siirret­tiin Viipu­rista Riihi­mäelle. Havi oli ostanut Riihi­mäeltä tekno­ke­mial­lisia tuotteita valmis­ta­neen yrityksen osake-enemmistön vuonna 1928, joten oli luontevaa sijoittaa tehdas tytäryh­tiön tiloihin.

Tuotanto käynnistyi Riihi­mäellä vuonna 1940 ja jatkuu siellä yhä. Tekno­ke­mian tuotteiden taru tosin päättyi jo vuonna 1997, kun Havi myi sen saksa­lai­selle Henkenille.

Kyntti­löiden valmistus puoles­taan päätyi vuonna 1998 kuudeksi vuodeksi ruotsa­lai­selle Dunille, kunnes Suomen Kerta Oy osti Havin takaisin suomalais­omistukseen vuonna 2004. Vuodesta 2020 yrityksen viral­linen nimi on ollut Havi Oy.

HAVI OY

PERUSTETTU 1866
KOTIPAIKKA Imatra
TUOTANTO Kyntti­löitä Riihi­mäellä sekä lautas­lii­noja ja kerta­käyt­tö­as­tioita Imatralla.
HENKILÖSTÖ 57 työnte­kijää, joista tuotan­nossa Riihi­mäellä 12 ja Imatralla 13.
OMISTAJAT Toimi­tus­joh­taja Linda Schlo­bohm perheineen.
LIIKEVAIHTO 9,3 miljoonaa euroa (2024)