Saari­jär­vellä tuote­taan miljoo­nia taimia kesässä – työ on raskasta mutta itsenäistä

Runsas miljoona pienen­pientä kuusen­tainta kurot­taa kennois­taan kohti valoa jätti­mäi­sessä muovi­huo­neessa Fin Fore­lia Oy:n taimi­tar­halla Saari­jär­ven Häkkilässä.

– Kun tulen huonee­seen, punnit­sen osan kennoista. Tarvit­taessa kaste­len taimet läpeensä niin, että yksi kenno painaa 4,5 kiloa, kertoo huone­kas­vat­taja Tuula Mauko­nen.

Fin Fore­lia tuot­taa vuodessa noin 70 miljoo­naa metsä­puun tainta neljällä taimi­tar­halla. Lähes puolet niistä kasvaa Saari­jär­vellä. Taimet vart­tu­vat turve­paa­kuissa muovi­sissa kennoissa, joita on yhdessä muovi­huo­neessa noin 14 000. Kennossa on 81–100 tainta kennon koosta riippuen.

Pien­ten puunal­ku­jen kastelu hoituu koneel­li­sesti, mutta sen kanssa on oltava tarkkana.

– Taimia ei saa kastella liikaa. Jos turve­paa­kun pinta on koko ajan kostea, silloin taimi lais­kot­te­lee eikä se viitsi kasvat­taa juuria.

Juuren kasvat­ta­mi­nen on tärkeää, jotta taimi saa turve­paa­kusta kasvu­voi­maa, Mauko­nen kertoo. Jos taimen juuret eivät ylety paakun pohjalle asti, paakku saat­taa hajota pakatessa.

Kun aurinko oikein pais­taa, niin hiki vaan virtaa.

Perus­teel­li­sen kaste­lun jälkeen kenno saa kuivah­taa. Kun se painaa noin 3,5 kiloa, vuorossa on seuraava kastelu.

– Jos turve­paakku pääse kuivu­maan, sitä on hankala saada enää kostu­maan uudel­leen. Silloin, kun taimia ei tarvitse kastella, teen kitkentähommia.

Mauko­nen työs­ken­te­lee kuudetta kautta Saari­jär­ven taimi­tar­halla. Tänä vuonna hän aloitti työt maalis­kuun viimei­senä päivänä. Työso­pi­mus on voimassa tällä erää juhan­nuk­seen asti.

– Viime vuonna olin täällä töissä seit­se­män kuukautta, mutta katso­taan nyt, miten pitkään tänä vuonna olen. Tämä on kiva, itse­näi­nen työ, mutta jaksa­mi­sen kanssa on vähän haas­teita, kun eläkeikä alkaa lähes­tyä, Mauko­nen kertoo.

Oman lisä­maus­teensa fyysi­seen työhön tuovat muovi­huo­nei­den kostea ja kuuma ilmanala.

– Kun aurinko oikein pais­taa, niin hiki vaan virtaa. Silloin tänne ei paljon viitsi jäädä kitke­mään, kun täällä on niin kuuma.

NELJÄ VAKITUISTA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, taimi­tar­ha­työn­te­kijä Tarmo Kolu kurvaa paikalle sini­sellä avolava-autolla, jonka maali­pinta on haalis­tu­nut aurin­gossa. Hän on käynyt korjaut­ta­massa pyörä­kuor­maa­jan renkaan Ääne­kos­ken Suolahdessa.

– Olen tullut tänne töihin vuonna 1990 suurin piir­tein samaan aikaan kuin tämä auto. Silloin täällä ei ollut kuin kaksi isoa huonetta. Nyt niitä on yhdek­sän, hän kertoo.

Kolu nostaa pyörä­kuor­maa­jalla renkaan auton lavalta, kierit­tää sen korjausta vailla olevan kuor­maa­jan luo, nostaa sen paikoil­leen ja alkaa kiin­nit­tää pultteja.

– Meillä on neljä pyörä­kuor­maa­jaa. Onneksi niistä on nyt käytössä vain kolme, Kolu sanoo.

Hän vastaa taimi­tar­han konei­den ja lait­tei­den huol­loista ja korjauk­sista. Monet koneet ovat Kolun mukaan vanhoja ja tarvit­se­vat jatku­vaa huol­toa. Yksi sellai­nen on kennon­täyt­tö­kone, joka nimensä mukai­sesti täyt­tää muovi­set kennot turpeella. Sen perässä on kylvökone.

– Jos kylvö ei ole hyvä, se näkyy huoneessa. Paakun tiiviy­den ja painon pitää olla just oikeat.

Tällä palk­ka­ta­solla pelkäs­tään koti­maista työvoi­maa olisi todella vaikea saada.

Työnan­taja edel­lyt­tää työn­te­ki­jöiltä turva­ken­kien ja heijas­tin­lii­vin tai ‑takin käyt­töä. Ilman heijas­tin­lii­viä ei työpai­kalle ole asiaa, sillä isoin vaaran­paikka on liikenne, Kolu sanoo.

– Silloin ei käy mitään, jos kaksi konetta kohtaa, mutta jos siinä on osal­li­sena pyöräi­lijä tai jalan­kul­kija, niin hän on aina heikoilla koneen kanssa.

Työn­te­ki­jät ovat koolla joka maanan­tai, ja silloin puheena on usein myös työturvallisuus.

– Siitä pitää jatku­vasti muis­tut­taa, sillä muuten siitä ruve­taan lipsu­maan, Kolu toteaa.

Saari­jär­ven taimi­tar­halla työs­ken­te­lee Tarmo Kolun lisäksi vain kolme muuta vaki­tuista tuotan­non työn­te­ki­jää. Muut ovat kausi­työn­te­ki­jöitä. Parhaim­mil­laan heitä on 60.

– Työil­ma­piiri on hyvä. Olemme tyyty­väi­siä ukrai­na­lai­siin ja thai­maa­lai­siin työn­te­ki­jöi­himme. Tällä palk­ka­ta­solla pelkäs­tään koti­maista työvoi­maa olisi todella vaikea saada.

TALVET TYÖTTÖMÄNÄ

Viileässä kaari­hal­lissa käy vilkas puheen­pul­pu­tus, kun kausi­työn­te­ki­jät pakkaa­vat taimia pahvi­laa­ti­koi­hin. Orawan Varvikko on työs­ken­nel­lyt Saari­jär­ven taimi­tar­halla vuodesta 2012.

– Tykkään kaikista työteh­tä­vistä täällä, mutta taimien pakkaa­mi­nen on kivointa. Aloi­tin työt vapun jälkeen ja olen täällä marras­kuulle asti. Talven olen kotona, hän kertoo.

Yleensä kone hoitaa taimien pakkauk­sen, mutta pieniä taimi­mää­riä paka­taan myös käsin. Varvikko asuu Saari­jär­vellä noin 30 kilo­met­rin päässä taimi­tar­halta ja on tyyty­väi­nen, että työtä löytyy kotikaupungista.

– Minulla on lyhyt työmatka, hän sanoo.

Taimi­tar­ha­työn­te­kijä Jari Hyytiäi­nen nostaa valmiiksi paka­tut taimi­laa­ti­kot lavalle käsin.

– Olen niin sanottu kausi­va­ki­tui­nen. Teen ihan kaik­kea laidasta laitaan. Korjaan, ajan koneita, kitken, olen varas­tolla, teen ja puran kuor­mia, hän listaa.

Tiedän, mitä teen, ja työ on aika vapaata.

Hyytiäi­sen työt alkoi­vat maalis­kuun puoli­vä­lissä ja kestä­vät kauden loppuun marras–joulukuulle saakka. Sitten hän on 2–3 kuukautta työttömänä.

– Tämä on huonoi­ten palkattu ala, jonka tiedän. Työ on kuiten­kin aika fyysistä, varsin­kin pakkaus. Olka­pään kier­tä­jä­kalvo vihoit­teli monta vuotta, mutta viime syksynä se sitten paukahti. Se ei kestä­nyt taimi­laa­ti­koi­den nostamista.

Yhdellä lavalla on enin­tään 90 laatik­koa yhdek­sässä kerrok­sessa. Yhdessä työvuo­rossa niitä ehtii täyt­tää 13–14 lavaa, Hyytiäi­nen kertoo.

– Se tekee 1 200 laatik­koa per vuoro. Nyt laati­kot ovat kevyitä, mutta syksyllä, kun ne ovat märkiä, ne paina­vat kuin synti. Ei tarvitse salilla käydä.

Taimien pakkaus ajoit­tuu pääosin syksyyn. Jari Hyytiäi­nen arve­lee ajavansa tänä syksynä pyörä­kuor­maa­jaa pakkauk­sen sijaan. Vaikka työ on raskasta eikä palkas­sa­kaan ole hurraa­mista, on Hyytiäi­nen silti tehnyt töitä Saari­jär­ven taimi­tar­halla yli kymme­nen vuotta.

– Tiedän, mitä teen, ja työ on aika vapaata. Täällä ei ole koko ajan joku hengit­tä­mässä niskaan, ja minulla on täällä myös paljon tuttuja, hän summaa työn hyviä puolia.

VALTAOSA MÄNTYÄ

Saari­jär­ven taimi­tar­halla töitä tehdään pääsään­töi­sesti arki­sin aamuseit­se­mästä puoli neljään. Kesällä viikon­lop­pui­sin tarvetta on kaste­li­joille, jos on lämmintä, ja syys­pak­kausta saate­taan tehdä kahdessa vuorossa. Lisäksi yksi tuotan­non työn­tekijä on aina päivystysvuorossa.

Päivys­täjä huoleh­tii muun muassa työajan ulko­puo­lella tapah­tu­vista kuor­mien purka­mi­sesta ja lähet­tä­mi­sestä. Hän myös kaste­lee ulkona olevat taimet, jos lämpö­tila uhkaa pudota keväällä pakka­sen puolelle, kuten huhti-touko­kuun tait­teessa kävi.

– Olin koko vappu­vii­kon yötöissä. Annoimme niille taimille, jotka olivat jo lähte­neet kasva­maan, ihan reilusti vettä niskaan, ettei­vät ne tuhou­tuisi, Tarmo Kolu kertoo.

Lisäksi päivys­täjä vastaa siitä, että muovi­huo­nei­den öljy­polt­ti­met toimi­vat ja huoneet pysy­vät lämpi­minä. Muovi­huo­neissa kasvaa tänä vuonna kuusen, männyn ja koivun taimia. Ne saavat alkunsa jalos­te­tuista sieme­nistä, joita säily­te­tään isoissa kanis­te­reissa arkkupakastimissa.

– Viime vuonna kylvimme puolet kuusta ja puolet mäntyä. Tänä vuonna kylvämme enem­män mäntyä kuin kuusta. Myös koivun kysyntä on lisään­ty­nyt, kertoo tuotan­toe­si­mies Milla Hakka­rai­nen.

Tänä vuonna kylvämme enem­män mäntyä kuin kuusta.

Sieme­net itävät ja kasva­vat muovi­huo­neissa 3–7 viik­koa, jonka jälkeen ne siir­re­tään ulos hiek­ka­ken­tälle kasva­maan. Kaikki muovi­huo­neet täyte­tään taimilla kolme kertaa vuodessa.

– Kolman­nella kier­rok­sella taimien kasvu lope­te­taan lyhyt­päi­vä­kä­sit­te­lyllä, jotta taimet saadaan pakkaus­kun­toon. Muuten ne eivät ymmärrä lopet­taa kasvu­aan ajoissa, Kolu kertoo.

Käytän­nössä se tarkoit­taa, että taimien päälle vede­tään kudos­muovi puoleksi vuorokaudeksi.

Syksyllä taimet käsi­tel­lään tukki­mie­hen­täin torjunta-aineella ja paka­taan taimi­laa­ti­koi­hin. Osa taimista lähtee metsiin jo elokuussa, mutta suurin osa laati­koista siir­re­tään pakkas­va­ras­toon odot­ta­maan seuraa­van kevään istutuksia.

VAIHTELEVAA TYÖTÄ

Saari­jär­ven taimi­tar­halta lähtee metsiin noin 22 miljoo­naa tainta joka kevät. Valtaosa metsä­pui­den taimista istu­te­taan vapun ja juhan­nuk­sen välissä.

Suurin kysyntä on yksi­vuo­tiaille taimille, mutta taimi­tar­halla kasva­te­taan myös kaksi­vuo­tiaita kuusen taimia. Ne ovat viet­tä­neet talven ulkona hiekkakentällä.

– Nämä kuusen taimet on kylvetty viime juhan­nuk­sena. Nyt nostamme ne maasta suur­alus­toille ja siir­rämme alus­tat trak­to­rilla toiselle kentälle kasva­tuk­seen. Siellä taimia sitten kastel­laan ja lannoi­te­taan, kertoo taimi­tar­ha­työn­te­kijä Elina Silta­nen.

Hän on työs­ken­nel­lyt Saari­jär­ven taimi­tar­halla pian 19 vuotta. Työ on hänestä vaih­te­le­vaa, sillä vuoteen mahtuu monia erilai­sia työteh­tä­viä. Mielui­sinta puuhaa Silta­selle on muovi­huo­nei­den desin­fiointi keväi­sin ennen kuin kylvöt alkavat.

– Siinä näkee kättensä jäljen. Pesen huonei­den seinät ja asfalt­ti­poh­jan palo­let­kulla ja kuumapesurilla.

Onhan se totta, että taimi­tar­halla on huonot palkat siihen nähden, että tämä on loppu­pe­leissä aika raskasta työtä.

Silta­nen asuu kuuden kilo­met­rin päässä taimi­tar­halta. Lyhyt työmatka on hänestä iso plussa. Palkka sen sijaan voisi hänestä olla parempi.

– Onhan se totta, että taimi­tar­halla on huonot palkat siihen nähden, että tämä on loppu­pe­leissä aika raskasta työtä. Nämä kennot­kin paina­vat sen kuusi kiloa kappale, kun ne ovat olleet halla­kas­te­lussa, mutta pysyn­pä­hän aina­kin hyvässä kunnossa, Silta­nen toteaa.

Kenno­jen nosto on kuiten­kin urak­ka­työ, joten siitä työnan­taja maksaa työn­te­ki­jöille vähän taval­lista paremmin.

Saari­jär­ven taimi­tar­halla kasva­tet­tuja taimia osta­vat Metsä­hal­li­tus, metsäyh­tiöt, metsän­hoi­to­yh­dis­tyk­set ja yksi­tyi­set metsä­no­mis­ta­jat. Tänä vuonna niitä päätyy myös Ruotsiin.

FIN FORELIA OY

PERUSTETTU Vuonna 1992 nimellä Itä-Suomen taimi Oy.
KOTIPAIKKA Saari­järvi. Lisäksi taimi­tar­hat Keri­mäellä, Nurmi­jär­vellä ja Rovaniemellä.
TUOTANTO Noin 70 miljoo­naa metsä­pui­den tainta vuodessa.
HENKILÖSTÖ Lähes 40 vaki­tuista työn­te­ki­jää, joista yli puolet tuotan­nossa sekä noin 170 kausi­työn­te­ki­jää. Saari­jär­ven taimi­tar­halla vaki­tui­sesti 7 työn­te­ki­jää, joista tuotan­nossa 4. Kausi­työn­te­ki­jöitä Saari­jär­vellä enim­mil­lään noin 60.
OMISTAJAT Toimi­tus­joh­taja Timo Salmi­nen ja johtaja Antti Lännen­pää sekä Salmoss Oy, jonka omis­ta­vat Fin Fore­lia Oy:n talous­joh­taja Päivi Moss ja Jaana Salminen.
LIIKEVAIHTO 10 milj. euroa (2024).