Pietarsaaressa on valmistettu Swan-mallisia purjeveneitä 1960-luvun puolivälistä asti.

– Yhteensä noin 2 300 venettä on valmistettu vuosien varrella. Yhden rakentamiseen menee noin kaksi vuotta, kertoo pääluottamusmies Stefan Sjölund ja osoittaa tuotantohallin katon suuntaan.

Monen metrin korkeudessa telineillä työntekijät valmistelevat venettä juhlakuntoon. Kohta on nimittäin vuorossa 128 jalan mittaisen, eli lähes neljäkymmentämetrisen, Swanin vesillelasku. Testipurjehdusten ja viimeisten asennusten jälkeen veneen ja sen ulkomailta paikalle lennätetyn miehistön on tarkoitus seilata Monacoon ja kaupungin venenäyttelyä varten.

Kotitalouksien kulutusmahdollisuuksiin vaikuttava maailmantalouden epävarmuus ei suoraan näy täällä. Pienimpien veneiden hintalappu pyörii reilussa miljoonassa eurossa ja suurimpien kymmenissä miljoonissa. Lähes kaikki valmistetuista veneistä, ainakin isommista, viedään ulkomaille.

Elokuvatähti Tom Cruise vieraili äskettäin tehtaalla tutustumassa ostamaansa veneeseen. Cruisen pikavisiitti Pietarsaareen olikin etusivun uutinen koko maassa. ”Kaunis”, kuului Top Gun -tähden arvio uudesta hankinnastaan.

Pietarsaaren lisäksi Nautorilla on pienempi venerunkojen muotteja valmistava yksikkö Kållbyssä, Pedersöressä. Nautorin noin 220 tuotannon työntekijää ja seitsemänkymmentä alihankkijaa työskentelevät yrityksessä uuden työehtosopimuksen alaisuudessa.

Venealan työnantajaliitto ilmoitti vuonna 2024 Teollisuusliitolle, ettei se enää aio solmia omaa työehtosopimusta veneenrakennusalan sopimusalalle. Sopimusta sovellettiin noin kolmessakymmenessä yrityksessä. Teollisuusliiton jäsenet sopimusalalla laskettiin sadoissa.

Sjölund kertoo, että Nautorin ja muiden alueen isompien yritysten, kuten Baltic Yachtsin, Sargon ja Finnmasterin johdon edustajat ja luottamusmiehet tapasivat muutaman kerran neuvotellakseen siirtymisestä noudattamaan yleissitovaa muovi- ja kemianteollisuuden sopimusta.

– Suurin kompastuskivi oli työajanlyhennysvapaat eli pekkaspäivät. Muoviteollisuuden sopimuksessa ne maksetaan jokaisen palkanmaksun yhteydessä, kun taas venealan sopimuksessa ne maksettiin vapaapäivien pitämisen yhteydessä, Sjölund kertoo.

Toisaalta esimerkiksi lomaraha on uudessa sopimuksessa isompi.

Sjölundin mukaan tärkeintä oli, että työnantaja suostui kompensoimaan siirtymän aiheuttaman taloudellisen menetyksen työntekijöille.

– Ei ihan kokonaisuudessaan, mutta melkein. Laskin, että ilman kompensaatiota olisi kokenut tuotantotyöntekijä, jolla on yli 25 vuoden kokemus, menettänyt 2 000 euroa vuodessa.

Kokonaiskuva kirkastuu ajan mittaan, pääluottamies uskoo.

– On vielä liian aikaista sanoa, miten uuden työehtosopimuksen kanssa käy. Meidän täytyy odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää, sanoo veneen kaappeihin tulevia liukuoven pysäyttimiä pintakäsittelevä Antti Wikström.

Muutoksia Nautorilla on koettukin. Yrityksestä tuli runsas vuosi sitten osa italialaista luksusmoottorijahteihin erikoistunutta Sanlorenzo-konsernia. Nautor vastaa noin kymmenesosasta italialaisen miljardiyrityksen liikevaihdosta.

VENERAKENTAJIA MYÖS TEKNOON

Kokkolan Finnmasterilla eletään kiireistä aikaa veneilykauden ollessa jo käynnissä. Tuotannossa työskentelee kolmisenkymmentä työntekijää valmistamassa lasikuituisia moottoriveneitä.

Verrattuna Nautorin Swaneihin veneet ovat paria mittaluokkaa pienempiä, tyypillisesti noin 7–10 metrin mittaisia. Hinnat liikkuvat yleensä kymppitonneissa.

– Asiakkaamme käyvät pankin kautta neuvottelemassa lainasta ennen kuin ostavat meiltä veneen, kertoo pääluottamusmies Joni Alho Kokkolan tehtaalta.

Pääluottamusmies kertoo työnantajajärjestön ilmoituksen sopimuksen kuoppaamisesta aiheuttaneen huolta ja ihmettelyä työpaikalla. Myös Finnmasterilla ns. pekkaspäiviin liittyvät korvaukset aiheuttivat eniten huolta, Alho kertoo.

Muista yrityksistä poiketen siirryttiin Finnmasterilla venealan työehtosopimuksen päätyttyä soveltamaan teknologiateollisuuden työehtosopimusta.

– Kyse on siitä, että kaikissa muissa konsernimme yrityksissä noudatetaan teknologiateollisuuden sopimusta. Kaikille on helpompaa, kun firmassa puhutaan samoista asioista samoilla nimillä, Alho sanoo.

Finnmaster kuuluu kotimaiseen Terra Patris -konserniin, johon kuuluu metalliteollisuuden yrityksiä kuten kaivinkoneeseen asennettavien pontitus- ja paalutuslaitteiden valmistukseen keskittynyt hämeenlinnalainen Movax ja polttopuukoneita valmistavan TP Silva.

Kaikille on helpompaa, kun firmassa puhutaan samoista asioista samoilla nimillä.

Pääluottamusmies näkee muutoksen pidemmällä tähtäimellä saattavan hyödyttää työntekijöitä.

– Teknologiateollisuudessa on ollut ihan hyvät yleiskorotukset.

Nyt edessä on kuitenkin uusia ongelmia. Meneillään olevat muutosneuvottelut johtavat todennäköisesti kuukauden lomautuksiin ennen lomakautta. Pandemian aikainen veneiden kysyntäbuumi on laantunut ja käytettyjä veneitä on paljon myynnissä.

Veneenrakentajat muoviteollisuuden sopimuksen piirissä

• Veneala työllistää yhteensä noin 3 500 henkilöä Suomessa. Noin 80 prosenttia tuotannosta viedään ulkomaille.
• Työnantajayhdistys Veneteollisuuden työnantajat ry. ilmoitti, ettei se neuvottele uudesta työehtosopimuksesta sopimuskauden päätyttyä 28.2.2025.
• Jotta työehtosopimus olisi alalla yleissitova, vaaditaan, että puolet sopimusalan työntekijöistä työskentelee työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä.
• Venevalmistusalan työehtosopimus menetti yleissitovuutensa vuonna 2011.
• Suurin osa alan yrityksistä noudattaa nykyään muoviteollisuuden ja kemian tuoteteollisuuden työehtosopimusta.
• Sopimusten sisällössä on joitakin eroja. Esimerkiksi palvelusvuosilisä maksetaan jokaisessa palkassa erikseen eikä esim. joulukuussa könttäsummana. Tämä nostaa loma-ajan palkkaa sekä lomaltapaluurahaa.
• Työajan tasausvapaiden eli ns. pekkaspäivien korvaus maksettiin aiemmin keskituntiansion mukaan vapaan yhteydessä. Uudessa sopimuksessa korvaus on sisällytetty palkkataulukoihin. Vapaaoikeus pysyy muuttumattomana.
• Arkipyhäkorvauksia maksetaan vain, jos pyhäpäivä osuu työpäivälle, toisin kuin venevalmistusalan sopimuksessa.
• Uudessa sopimuksessa työnopastuslisä.
• Uudessa sopimuksessa on isommat ilta- ja yölisät.

Ei sopimusshoppailua

Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho ja sopimuspäällikkö Pasi Havio seurasivat yhdessä liiton sopimusasiantuntijoiden ja alan pääluottamusmiesten kanssa prosessia, jonka seurauksena venealan oma työehtosopimus poistui.

– Työnantajapuoli haluaa silloin tällöin vaihtaa työehtosopimusta, ja siihen liittyy aina tiettyjä riskejä työntekijöille. Venealalla ei kuitenkaan ole ollut merkkejä siitä, että taustalla olisi halu heikentää työehtoja, sanoo Laiho.

Laihon mukaan kyseessä oli pitkälti työnantajapuolen ilmoitusasia. Aiempi työtuomioistuimen päätös vahvisti työnantajaliittojen oikeuden toimia näin.

Useissa vastaavissa muutoksissa työnantajat ovat korvanneet työntekijöille mahdolliset tulonmenetykset ja ylläpitäneet työehtoja tietyllä tasolla. Laiho huomauttaa kuitenkin, ettei työnantajalla ole lain mukaista velvoitetta toimia näin, mistä saattaakin muodostua työntekijöille ongelmia.

– Sanoisin, että siirtymä on sujunut paremmin kuin ennakkoon pelättiin, Laiho arvioi.

Veneala on ollut Teollisuusliiton selvästi ruotsinkielisin sopimusala jäsenistön osuudella mitattuna. Syynä liene se, että useat suuret alan yritykset sijaitsevat Pohjanmaalla, Pietarsaaren ja Kokkolan seudulla. Tämäkin on saattanut vaikuttaa siihen, että suuremmassa työnantajaliitossa on saatettu kokea olevan paremmat mahdollisuudet saada palvelua ja tukea ruotsiksi.

Havio huomauttaa, että osansa saattaa myös olla sillä, että kyseessä on henkilömäärältään kuitenkin melko pieni sopimusala ja ”firmat ovat bisneshousut jalassa”.

– Alan yritykset haluavat keskittyä itse liiketoimintaan – veneiden valmistukseen ja myyntiin. Työehtosopimustoiminta ja sopimusten kehittäminen vaatii resursseja, mikä sitten saattaa olla muusta pois.