Sininen lumihiutaleen muotoinen heijastin.

Heijastin on halpa henkivakuutus

26.2.2025

TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVA ISTOCK

Kuinka moni mahtaa tietää, että jalankulkijan heijastin on alun perin suomalainen keksintö?

– Isäni Arvi Lehti oli maanviljelijä, mutta hyvin yritteliäs mies, joka halusi kokeilla kaikenlaista. Muovi taas oli 1950-luvulla uusi materiaali, joten isä sijoitti hevostalliin ruiskuvalukoneen ja alkoi valmistaa tuotteita talousmuovista, kertoo Arvi Lehden poika Taisto Lehti.

– Lisäksi hän valmisti Talmu-yrityksessään Perttelissä punaisia kissansilmiä eli takavaloheijastimia, jotka tulivat lain myötä pakollisiksi peräkärryihin Suomessa.

Autojen yleistyessä ja liikenteen vilkastuessa nousi myös liikenneonnettomuuksien määrä.

– Enoni oli poliisi, ja meillä kävi usein poliisituttuja istumassa iltaa. He puhuivat paljon jalankulkijoiden turvattomuudesta pimeillä teillä. Tästä isäni sai ajatuksen yhdistää kaksi peräkärryn heijastinta toisiinsa. Väliin tuli koukku, johon saattoi kiinnittää langan ja hakaneulan. Ensimmäinen jalankulkijan heijastin valmistui vuonna 1963.

– Heijastimen toiminta perustuu fysiikan lakeihin. Prisma taittaa valon takaisin, kun siinä on hyvä peilihionta, ja kaikki on oikeassa kulmassa. Valonsäteet eivät silloin karkaa sivulle, vaan heijastuvat takaisin valon lähtöpisteeseen, selittää Taisto Lehti, joka jatkoi isänsä jälkeen Talmun johtajana.

Vain taivas on rajana, kun mietitään erilaisia muotoja ja värejä.

Yrityksen tunnetuin heijastinmalli on Kalervo Suomelan vuonna 1972 suunnittelema lumihiutale, jota on valmistettu erilaisina variaatioina kymmeniä miljoonia kappaleita. Suomen itsenäisyyden juhlavuonna se pääsi mukaan Designmuseon juhlanäyttelyyn, jossa oli esillä sata esinettä Suomesta.

Myöhemmin Talmun ostanut Hella myi heijastintuotannon laitilalaiselle Coreplastille, joka jatkaa nykyään Safety Reflector Finlandin sopimusvalmistajana.

Coreplastin lisäksi heijastimia valmistaa Suomessa helsinkiläinen Saintex. Se tunnetaan pehmoheijastimistaan, joiden valmistuksessa käytetään suurjaksosaumausta.

– Materiaali taipuu moneen. Tässä on vain taivas rajana, kun mietitään erilaisia muotoja ja värejä. Olemme valmistaneet vuosien mittaan tuhansia yksittäisiä malleja. Teemme paljon designer-yhteistyötä myös graafikkojen ja muotoilijoiden kanssa, toteaa Saintexin toimitusjohtaja Susanna Blomqvist.

Vuonna 2016 heijastinmarkkinoille tulivat uutuutena älyheijastimet. Vuosi sitten Saintex lanseerasi tuoksuheijastimet, joiden aromihuopaan voi lisätä tuoksun.

Heijastimet katsotaan henkilösuojaimiksi, joten niiden täytyy olla CE-hyväksyttyjä ja täyttää hyvin tarkat vaatimukset.

Tieliikennelain mukaan jalankulkijan pitäisi yleensä käyttää pimeällä kulkiessaan heijastinta, mutta sen käyttämättömyydestä ei kuitenkaan rangaista.

Luonnon omat valotaiteilijat

Bioluminesenssi tarkoittaa biologista valotuotantoa. Bioluminoivia ovat muun muassa monet syvänmeren eliöt, kuten käärmetähdet ja merimakkarat. Krotti- ja kitakalat käyttävät valoa hyväksi saalistaessaan. Osa eliöistä taas viestii valon avulla lajitovereilleen. Yleensä valo on sininen tai vihreä, sillä nämä värit näkyvät veden alla parhaiten. Pimeässä lentävät tulikärpäset eli kiiltomadot ovat kovakuoriaisia, jotka houkuttelevat valolla luokseen parittelukumppaneita.

Kissansilmä tien päällä

Englantilainen Percy Shaw on keksijä tieheijastimien takana. Hän patentoi vuonna 1934 niin sanotun kissansilmän, jolla tarkoitetaan Britanniassa teiden reunoille asennettuja heijastavia tiemerkkejä. Seuraavan vuonna hän perusti yrityksen, joka alkoi valmistaa kissansilmiä teollisesti. Nämä tiemerkit ovat edelleen käytössä Britanniassa. Suomessa kissansilmillä viitataan polkupyörän takaheijastimiin. Lumen ja aurauksen takia meillä ei ole mahdollista käyttää kissansilmiä tien pinnassa.

Poronsarvet heijastamaan

Suomessa kuolee liikenteessä vuosittain tuhansia poroja, joten ongelmaan on yritetty löytää erilaisia ratkaisuja. Kymmenen vuotta sitten Paliskuntain yhdistys kokeili, voisiko kolareita estää ruiskuttamalla porojen sarviin heijastinmaalia. Maali ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan sarvissa, joten kokeilu jäi lyhyeen. Mainetta tuli kuitenkin sitäkin enemmän, kun ulkomaiset tv-ryhmät kävivät kuvaamassa heijastavilla sarvilla varustettuja poroja. Nykyään porojen GPS-pannoissa voidaan käyttää myös heijastavaa materiaalia.