Heijas­tin on halpa henkivakuutus

– Isäni Arvi Lehti oli maan­vil­je­lijä, mutta hyvin yrit­te­liäs mies, joka halusi kokeilla kaiken­laista. Muovi taas oli 1950-luvulla uusi mate­ri­aali, joten isä sijoitti hevos­tal­liin ruis­ku­va­lu­ko­neen ja alkoi valmis­taa tuot­teita talous­muo­vista, kertoo Arvi Lehden poika Taisto Lehti.

– Lisäksi hän valmisti Talmu-yrityk­ses­sään Pert­te­lissä punai­sia kissan­sil­miä eli taka­va­lo­hei­jas­ti­mia, jotka tuli­vat lain myötä pakol­li­siksi perä­kär­ryi­hin Suomessa.

Auto­jen yleis­tyessä ja liiken­teen vilkas­tuessa nousi myös liiken­neon­net­to­muuk­sien määrä.

– Enoni oli poliisi, ja meillä kävi usein polii­si­tut­tuja istu­massa iltaa. He puhui­vat paljon jalan­kul­ki­joi­den turvat­to­muu­desta pimeillä teillä. Tästä isäni sai ajatuk­sen yhdis­tää kaksi perä­kär­ryn heijas­tinta toisiinsa. Väliin tuli koukku, johon saat­toi kiin­nit­tää langan ja haka­neu­lan. Ensim­mäi­nen jalan­kul­ki­jan heijas­tin valmis­tui vuonna 1963.

– Heijas­ti­men toiminta perus­tuu fysii­kan lakei­hin. Prisma tait­taa valon takai­sin, kun siinä on hyvä peili­hionta, ja kaikki on oikeassa kulmassa. Valon­sä­teet eivät silloin karkaa sivulle, vaan heijas­tu­vat takai­sin valon lähtö­pis­tee­seen, selit­tää Taisto Lehti, joka jatkoi isänsä jälkeen Talmun johtajana.

Vain taivas on rajana, kun mieti­tään erilai­sia muotoja ja värejä.

Yrityk­sen tunne­tuin heijas­tin­malli on Kalervo Suome­lan vuonna 1972 suun­nit­te­lema lumi­hiu­tale, jota on valmis­tettu erilai­sina vari­aa­tioina kymme­niä miljoo­nia kappa­leita. Suomen itse­näi­syy­den juhla­vuonna se pääsi mukaan Design­museon juhla­näyt­te­lyyn, jossa oli esillä sata esinettä Suomesta.

Myöhem­min Talmun osta­nut Hella myi heijas­tin­tuo­tan­non laiti­la­lai­selle Coreplas­tille, joka jatkaa nyky­ään Safety Reflec­tor Finlan­din sopimusvalmistajana.

Coreplas­tin lisäksi heijas­ti­mia valmis­taa Suomessa helsin­ki­läi­nen Sain­tex. Se tunne­taan pehmo­hei­jas­ti­mis­taan, joiden valmis­tuk­sessa käyte­tään suurjaksosaumausta.

– Mate­ri­aali taipuu moneen. Tässä on vain taivas rajana, kun mieti­tään erilai­sia muotoja ja värejä. Olemme valmis­ta­neet vuosien mittaan tuhan­sia yksit­täi­siä malleja. Teemme paljon desig­ner-yhteis­työtä myös graa­fik­ko­jen ja muotoi­li­joi­den kanssa, toteaa Sain­texin toimi­tus­joh­taja Susanna Blom­qvist.

Vuonna 2016 heijas­tin­mark­ki­noille tuli­vat uutuu­tena älyhei­jas­ti­met. Vuosi sitten Sain­tex lansee­rasi tuok­su­hei­jas­ti­met, joiden aromi­huo­paan voi lisätä tuoksun.

Heijas­ti­met katso­taan henki­lö­suo­jai­miksi, joten niiden täytyy olla CE-hyväk­syt­tyjä ja täyt­tää hyvin tarkat vaatimukset.

Tielii­ken­ne­lain mukaan jalan­kul­ki­jan pitäisi yleensä käyt­tää pimeällä kulkies­saan heijas­tinta, mutta sen käyt­tä­mät­tö­myy­destä ei kuiten­kaan rangaista.

Luon­non omat valotaiteilijat

Biolu­mi­ne­senssi tarkoit­taa biolo­gista valo­tuo­tan­toa. Biolu­mi­noi­via ovat muun muassa monet syvän­me­ren eliöt, kuten käär­me­täh­det ja meri­mak­ka­rat. Krotti- ja kita­ka­lat käyt­tä­vät valoa hyväksi saalis­taes­saan. Osa eliöistä taas vies­tii valon avulla laji­to­ve­reil­leen. Yleensä valo on sini­nen tai vihreä, sillä nämä värit näky­vät veden alla parhai­ten. Pimeässä lentä­vät tuli­kär­pä­set eli kiil­to­ma­dot ovat kova­kuo­riai­sia, jotka houkut­te­le­vat valolla luok­seen parittelukumppaneita.

Kissan­silmä tien päällä

Englan­ti­lai­nen Percy Shaw on keksijä tiehei­jas­ti­mien takana. Hän paten­toi vuonna 1934 niin sano­tun kissan­sil­män, jolla tarkoi­te­taan Britan­niassa teiden reunoille asen­net­tuja heijas­ta­via tiemerk­kejä. Seuraa­van vuonna hän perusti yrityk­sen, joka alkoi valmis­taa kissan­sil­miä teol­li­sesti. Nämä tiemer­kit ovat edel­leen käytössä Britan­niassa. Suomessa kissan­sil­millä viita­taan polku­pyö­rän taka­hei­jas­ti­miin. Lumen ja aurauk­sen takia meillä ei ole mahdol­lista käyt­tää kissan­sil­miä tien pinnassa.

Poron­sar­vet heijastamaan

Suomessa kuolee liiken­teessä vuosit­tain tuhan­sia poroja, joten ongel­maan on yritetty löytää erilai­sia ratkai­suja. Kymme­nen vuotta sitten Palis­kun­tain yhdis­tys kokeili, voisiko kola­reita estää ruis­kut­ta­malla poro­jen sarviin heijas­tin­maa­lia. Maali ei kuiten­kaan kestä­nyt kovin kauan sarvissa, joten kokeilu jäi lyhyeen. Mainetta tuli kuiten­kin sitä­kin enem­män, kun ulko­mai­set tv-ryhmät kävi­vät kuvaa­massa heijas­ta­villa sarvilla varus­tet­tuja poroja. Nyky­ään poro­jen GPS-pannoissa voidaan käyt­tää myös heijas­ta­vaa materiaalia.