Resi­lienssi tukee selviy­ty­mistä kriiseissä

Viime vuosina termi resi­lienssi on nous­sut keskus­te­luun yhä enem­män. Mitä kaik­kea se tarkoit­taa ja kuinka sitä voi kehit­tää itses­sään tai työyhteisössä?

Resi­lienssi on termi, jolla on monen­lai­sia ulot­tu­vuuk­sia. Työter­veys­lai­tok­sen johtava asian­tun­tija Sini­maa­ria Ranki avaa sitä, mistä termissä on kysymys.

– Kun orga­ni­saa­tio kohtaa krii­sin tai joutuu yllät­tä­vään tilan­tee­seen, on resi­liens­sillä suuri merki­tys siinä, että orga­ni­saa­tio pysyy toimin­ta­ky­kyi­senä ja pystyy hoita­maan olen­nai­sia toimin­toja. Tärkeää on myös, että krii­sistä pysty­tään palau­tu­maan tilan­teen helpot­tuessa. Sama toimii yksi­lö­ta­solla, Ranki sanoo.

– Termin voi oikeas­taan rinnas­taa suoma­lai­sen sisuun. Vaikka on vaikeaa, ja tilan­teessa joudu­taan ponnis­te­le­maan, mennään silti määrä­tie­toi­sesti eteenpäin.

Viime aikoina resi­liens­sin voi sanoa olleen koetuk­sella sekä työpai­koilla että yksit­täi­sillä ihmisillä.

– Jos ajatel­laan maail­man­me­noa muuta­man viime vuoden aikana, niin onhan tässä ollut kriisi toisensa jälkeen. Ensin tuli pande­mia, josta ei ole toivuttu vielä­kään täysin. Sitten Venäjä hyök­käsi Ukrai­naan. Hinnat lähti­vät nouse­maan ja inflaa­tio kiih­ty­mään. Tuli talou­del­lista epävar­muutta ja pelkoa työpaik­ko­jen menet­tä­mi­sestä. Samaan aikaan ilmas­ton­muu­tos muut­tui ilmas­to­krii­siksi, Ranki luettelee.

– Jos puhe on kovin synkeää, on sellai­sen keskellä vaikea nähdä mahdollisuuksia.

ENNAKOINTI ETUSIJALLE

Kuinka resi­liens­siä voidaan sitten raken­taa työpai­koilla? Ranki nostaa esiin viisi tärkeää teki­jää: enna­kointi, osaa­mi­nen, kyky erot­taa olen­nai­nen, jous­ta­vuus sekä yhtei­söl­li­syys ja luottamus.

– Tule­vai­suu­den enna­kointi antaa parem­mat valmiu­det toimia, kun työyh­tei­sössä on jo valmiiksi mietitty erilai­sia vaih­toeh­toja ja mahdol­li­sia kehi­tys­kul­kuja, sitten kun jotain tapah­tuu. Tähän liit­tyy myös osaa­mi­nen eli se, mikä on työyh­tei­sön kyky yhdis­tää erilaista osaa­mista orga­ni­saa­tion sisällä, jotta pysty­tään toimi­maan krii­sin keskellä, ja kuinka kyetään hyödyn­tä­mään olemassa olevaa osaa­mista uudessa tilanteessa.

– Tärkeää on myös kyky erot­taa olen­nai­nen epäolen­nai­sesta. Kun kriisi tulee, on siinä silloin paljon erilaista myller­rystä ja kohi­naa ympä­rillä. Seka­vassa tilan­teessa pitää erot­taa, mikä on teke­mi­sessä aivan olen­naista, mitä täytyy pyörit­tää ja viedä eteen­päin kaaok­sen keskellä, ja mikä taas sellaista, jonka voi jättää aina­kin hetkel­li­sesti sivuun.

Jous­ta­vuutta tarvi­taan sitten, kun nähdään, mikä on olen­naista. Kun työyh­tei­sön toimin­ta­mal­lit, raken­teet ja päätök­sen­teko jous­ta­vat riit­tä­västi, pysty­tään toimin­taa sopeut­ta­maan nopeasti.

– Viiden­tenä tulee yhtei­söl­li­syys ja luot­ta­mus työyh­tei­sössä. Kun työn­tekijä kokee kuulu­vansa työyh­tei­söön, on hänellä halua auttaa kave­ria erilai­sissa tilan­teissa ja halua toimia yhteis­ten tavoit­tei­den eteen.

– Kun nämä kaikki teki­jät toteu­tu­vat, löytyy työyh­tei­söstä krii­sin keskellä ongel­man­rat­kai­su­ky­kyä ja opti­mis­mia. Nähdään, että tilan­teesta selvi­tään eteenpäin.

Yhtei­söl­li­syyttä voidaan edis­tää Rankin mukaan työpai­koilla sillä, että kaikki työn­te­ki­jät otetaan mukaan työyh­tei­söön. Pitää arvos­taa muita, oppia yhdessä ja olla kiin­nos­tu­nut muista. Pitää kysyä, mitä kuuluu ja tarjota apua tarvittaessa.

– Se on ihan meidän kaik­kien käsissä olevaa ystä­väl­listä ja huomaa­vaista vuorovaikutusta.

Seka­vassa tilan­teessa pitää erot­taa, mikä on teke­mi­sessä aivan olennaista.

VIREYDEN SÄÄTELY TÄRKEÄÄ

Laura Valli on tutki­nut resi­liens­siä ja johta­mista muun muassa turval­li­suusor­ga­ni­saa­tioissa. Hänen vuonna 2020 julkaistu väitös­tut­ki­muk­sensa Kuolema kuit­taa unive­lan keskit­tyi resi­liens­siin ja resi­liens­si­po­ten­ti­aa­lin johta­mi­seen kriisinhallintaorganisaatiossa.

– Väitös­kir­jan nimi viit­taa elin­tär­kei­siin perus­tar­pei­siin. Ääri­ti­lan­teissa mita­taan se, kuinka yksilö on pysty­nyt täyt­tä­mään vaadit­ta­vat perus­tar­peet, jotka toisaalta raken­ta­vat pohjaa resi­liens­si­ky­kyi­syy­delle. Ihmi­sen perus­tar­peita ovat muun muassa uni, ravinto, vesi, lepo, sosi­aa­li­nen yhteys ja merki­tyk­sel­li­syy­den tunne, Valli toteaa.

– Resi­liens­siin liit­tyy olen­nai­sesti myös virey­den säätely, jolla tarkoi­te­taan yksi­lön kykyä havaita virey­teensä vaikut­ta­via teki­jöitä ja kykyä säädellä itse kehon ja mielen sisäi­siä vireys­ti­loja. Vireys on opti­maa­li­nen silloin, kun yksi­lön sisäi­nen voima­va­ra­ta­sa­paino – koko­nais­kuor­mi­tus ja koko­nais­pa­lau­tu­mi­nen – on kunnossa. Siinä mitta­ris­tossa riit­tä­vän laaduk­kaan unen saami­nen on tärkeim­piä tekijöitä.

Vallin mukaan työn merki­tyk­sel­li­senä koke­mi­nen on yhtey­dessä resi­liens­siin sitä kautta, että se luo yksi­lön mielen sisälle tule­vai­suuso­rien­toi­tu­nutta ja toivo­ri­kasta ajatus­maa­il­maa. Tällai­sessa mielen­ti­lassa on helpompi kohdata vastoin­käy­mi­siä. Merki­tyk­sel­li­syys linkit­tyy usein myös turval­li­suu­den ja kohda­tuksi tule­mi­sen tuntei­siin, jotka lisää­vät yksi­lön luot­ta­musta elämään.

OMA KÄYTTÖOHJE TUTUKSI

Suurena yhteis­kun­nal­li­sena muutok­sena Valli pitää kasvua infor­maa­tio­yh­teis­kun­nan tarjoa­man tiedon määrässä sekä yksi­lön käyt­tä­mässä ajassa tiedon lähteillä, näyt­tö­päät­teellä ja kännykässä.

– Näytöllä käytetty aika on aina pois sosi­aa­li­sista suhteista ja yhdessä jaetuista koke­muk­sista. Voi kysyä, mitä näyt­tö­päät­teellä olemi­nen on tehnyt nuor­ten luku­tai­dolle? Tutki­mus­ten mukaan luke­van nuoren sana­va­rasto voi olla 70 000 sanaa, kun taas sellai­sen, joka ei lue, sana­va­rasto voi jäädä 15 000 sanaan. Ero on valtava.

– Tämä taas vaikut­taa yksi­lön itse­sää­te­lyyn, koska meidän pitää osata tunnis­taa ja sanal­lis­taa mielen ja kehon sisäi­siä asioita. Sanat autta­vat meitä ymmär­tä­mään ihmis­ten välistä vuoro­vai­ku­tusta. Jos meillä ei ole riit­tä­västi sanoja käytös­sämme, emme osaa myös­kään sanal­lis­taa sisäi­sen vies­tin­nän väyläämme eli tunteita.

Valli nostaa esiin menta­li­saa­tion eli mielen­tä­mi­sen, joka tarkoit­taa tuntei­den tunnis­ta­mista itses­sään ja toisissa sekä tuntei­den viisasta käyt­tä­mistä. Pitäisi osata käyt­tää oman itsensä käyttöohjeita.

– Nyky-yhteis­kun­nan haas­teet viit­taa­vat siihen, että yhä useam­malla on omat käyt­tö­oh­jeet hukassa. Kuin leik­kisi pape­ri­nu­keilla, joilla pää ja vartalo ovat irral­laan toisis­taan. Meiltä puut­tuu myös olen­nai­seen keskit­ty­mi­sen taito. Infor­maa­tio­ähky vaikut­taa lisäksi aivo­jen uhka-arvioin­tiin, sillä ylivi­rit­ty­nyt mieli hakee herkem­min ympä­ris­töstä uhkaa­via signaaleja.

– Resi­lienssi on kuiten­kin jo olemassa meissä, ja se taito on kirkas­tet­ta­vissa. Me kaikki olemme koke­neet elämän aikana erilai­sia krii­sejä, joista olemme eri tavoilla selvin­neet – jopa toipu­neet ennal­leen. Selviy­ty­mi­sen tapo­jen tarkas­telu yhdessä ajat­te­lun taidon kanssa auttaa löytä­mään itselle tärkeitä asioita näissä tilan­teissa. Niitä voivat olla esimer­kiksi tärkeät ihmis­suh­teet, työpai­kan hyvä ilma­piiri sekä luonto ja harrastukset.

Nyky-yhteis­kun­nan haas­teet viit­taa­vat siihen, että yhä useam­malla on omat käyt­tö­oh­jeet hukassa.

PEREHDYTYS TUKEE NUORTA

Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Vesa Kota­viita tietää, että työelä­mässä tarvi­taan koko ajan enem­män resi­liens­si­ky­kyä sekä ymmär­rystä siitä, mitä se on.

– Muutos­tahti työelä­mässä on vain kiih­ty­nyt ja on koko ajan sykli­sem­pää ja nopeam­paa, joten ihmis­ten ja orga­ni­saa­tioi­den pitäisi jollain tavalla hallita kykyä selvitä muutok­sista. Kun niistä opitaan, tulee sieltä erilai­sia ohjeita, tapoja ja käytän­töjä mennä eteenpäin.

– Keskeistä resi­liens­sin kannalta on, kuinka työkuor­mi­tuk­sesta palau­du­taan. Meillä on Teol­li­suus­lii­tolla 34 sopi­musa­laa ja siellä on hyvin erilai­sia työteh­tä­viä, joissa on niin fyysistä kuin psyyk­kistä kuor­mi­tusta. Robo­ti­saa­tio ja digi­ta­li­saa­tio ovat kuiten­kin lisän­neet sellaista työtä, missä vaadi­taan psyyk­kistä kykyä hallita työtään.

Kota­vii­dan mielestä olisi tärkeää varmis­taa ihmis­ten osaa­mi­nen, koska työelä­män vaati­muk­set ovat tänä päivänä aivan toista kuin muutama vuosi­kym­men sitten. Työn­te­ki­jöiltä odote­taan moni­tai­toi­suutta heti alusta asti.

– Tämä on haas­teel­lista eten­kin nuorille. Heille pitäisi antaa riit­tä­västi aikaa oppia ja omak­sua ja päästä kiinni työhön. Pitää panos­taa opas­tuk­seen ja pereh­dy­tyk­seen, jotta nuori kiin­nit­tyisi työhön ja alalle. On olemassa työnan­ta­jia, joilla tämä toimii, mutta myös niitä, joissa vaati­muk­set ovat liian kovat ja aika­tau­lut niin hurjat, että työ käy vaikeaksi. Nuorissa onkin paljon ammatinvaihtajia.

– Työym­pä­ris­tö­pääl­lik­könä kiin­ni­tän huomioni myös siihen, että alle 25-vuotiailla on tällä hetkellä merkit­tä­västi suurempi riski joutua työta­pa­tur­man uhriksi kuin vanhem­malla ikäluo­kalla. Opin­noissa ei pereh­dytä riit­tä­västi työtur­val­li­suus­ky­sy­myk­siin, joten työssä vaadit­tava turval­li­suu­den hallinta ja kyky palau­tua työn kuor­mi­tuk­sesta pitää varmis­taa työn opastuksella.

Kota­vii­dan mukaan työpai­kalla pereh­dyt­tä­mi­nen on sen verran tärkeä asia, että sitä yrite­tään viedä eteen­päin myös työeh­to­so­pi­mus­ta­voit­teissa. Teol­li­suus­lii­ton stra­te­gian yhdeksi pain­opis­teeksi on kirjattu myös se, että liitto tukee luot­ta­mus­hen­ki­löi­den palau­tu­mista ja jaksa­mista tehtä­vis­sään. Heille järjes­te­tään muun muassa työnoh­jausta sekä voima­va­ra­kah­vi­loita Teams-sovelluksessa.

– Työyh­tei­sön resi­lienssi ja kyky palau­tua on erityi­sen tärkeää, kun työpai­kalla sattuu työta­pa­tur­mia tai siellä on ilma­pii­rion­gel­mia. On kyet­tävä purka­maan jännit­teitä ja keskus­te­le­maan asioista, jotta ongel­mat eivät pääsisi kasautumaan.