Resilienssi tukee selviy­ty­mistä kriiseissä

Viime vuosina termi resilienssi on noussut keskus­te­luun yhä enemmän. Mitä kaikkea se tarkoittaa ja kuinka sitä voi kehittää itses­sään tai työyhteisössä?

Resilienssi on termi, jolla on monen­laisia ulottu­vuuksia. Työter­veys­lai­toksen johtava asian­tun­tija Sinimaaria Ranki avaa sitä, mistä termissä on kysymys.

– Kun organi­saatio kohtaa kriisin tai joutuu yllät­tä­vään tilan­tee­seen, on resiliens­sillä suuri merkitys siinä, että organi­saatio pysyy toimin­ta­ky­kyi­senä ja pystyy hoita­maan olennaisia toimin­toja. Tärkeää on myös, että kriisistä pysty­tään palau­tu­maan tilan­teen helpot­tuessa. Sama toimii yksilö­ta­solla, Ranki sanoo.

– Termin voi oikeas­taan rinnastaa suoma­laisen sisuun. Vaikka on vaikeaa, ja tilan­teessa joudu­taan ponnis­te­le­maan, mennään silti määrä­tie­toi­sesti eteenpäin.

Viime aikoina resilienssin voi sanoa olleen koetuk­sella sekä työpai­koilla että yksit­täi­sillä ihmisillä.

– Jos ajatel­laan maail­man­menoa muutaman viime vuoden aikana, niin onhan tässä ollut kriisi toisensa jälkeen. Ensin tuli pandemia, josta ei ole toivuttu vielä­kään täysin. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrai­naan. Hinnat lähtivät nouse­maan ja inflaatio kiihty­mään. Tuli talou­del­lista epävar­muutta ja pelkoa työpaik­kojen menet­tä­mi­sestä. Samaan aikaan ilmas­ton­muutos muuttui ilmas­to­krii­siksi, Ranki luettelee.

– Jos puhe on kovin synkeää, on sellaisen keskellä vaikea nähdä mahdollisuuksia.

ENNAKOINTI ETUSIJALLE

Kuinka resilienssiä voidaan sitten rakentaa työpai­koilla? Ranki nostaa esiin viisi tärkeää tekijää: ennakointi, osaaminen, kyky erottaa olennainen, jousta­vuus sekä yhtei­söl­li­syys ja luottamus.

– Tulevai­suuden ennakointi antaa paremmat valmiudet toimia, kun työyh­tei­sössä on jo valmiiksi mietitty erilaisia vaihtoeh­toja ja mahdol­lisia kehitys­kul­kuja, sitten kun jotain tapahtuu. Tähän liittyy myös osaaminen eli se, mikä on työyh­teisön kyky yhdistää erilaista osaamista organi­saa­tion sisällä, jotta pysty­tään toimi­maan kriisin keskellä, ja kuinka kyetään hyödyn­tä­mään olemassa olevaa osaamista uudessa tilanteessa.

– Tärkeää on myös kyky erottaa olennainen epäolen­nai­sesta. Kun kriisi tulee, on siinä silloin paljon erilaista myller­rystä ja kohinaa ympärillä. Sekavassa tilan­teessa pitää erottaa, mikä on tekemi­sessä aivan olennaista, mitä täytyy pyörittää ja viedä eteen­päin kaaoksen keskellä, ja mikä taas sellaista, jonka voi jättää ainakin hetkel­li­sesti sivuun.

Jousta­vuutta tarvi­taan sitten, kun nähdään, mikä on olennaista. Kun työyh­teisön toimin­ta­mallit, raken­teet ja päätök­sen­teko joustavat riittä­västi, pysty­tään toimintaa sopeut­ta­maan nopeasti.

– Viiden­tenä tulee yhtei­söl­li­syys ja luottamus työyh­tei­sössä. Kun työntekijä kokee kuulu­vansa työyh­tei­söön, on hänellä halua auttaa kaveria erilai­sissa tilan­teissa ja halua toimia yhteisten tavoit­teiden eteen.

– Kun nämä kaikki tekijät toteu­tuvat, löytyy työyh­tei­söstä kriisin keskellä ongel­man­rat­kai­su­kykyä ja optimismia. Nähdään, että tilan­teesta selvi­tään eteenpäin.

Yhtei­söl­li­syyttä voidaan edistää Rankin mukaan työpai­koilla sillä, että kaikki työnte­kijät otetaan mukaan työyh­tei­söön. Pitää arvostaa muita, oppia yhdessä ja olla kiinnos­tunut muista. Pitää kysyä, mitä kuuluu ja tarjota apua tarvittaessa.

– Se on ihan meidän kaikkien käsissä olevaa ystäväl­listä ja huomaa­vaista vuorovaikutusta.

Sekavassa tilan­teessa pitää erottaa, mikä on tekemi­sessä aivan olennaista.

VIREYDEN SÄÄTELY TÄRKEÄÄ

Laura Valli on tutkinut resilienssiä ja johta­mista muun muassa turval­li­suusor­ga­ni­saa­tioissa. Hänen vuonna 2020 julkaistu väitös­tut­ki­muk­sensa Kuolema kuittaa univelan keskittyi resiliens­siin ja resiliens­si­po­ten­ti­aalin johta­mi­seen kriisinhallintaorganisaatiossa.

– Väitös­kirjan nimi viittaa elintär­kei­siin perus­tar­pei­siin. Ääriti­lan­teissa mitataan se, kuinka yksilö on pystynyt täyttä­mään vaadit­tavat perus­tar­peet, jotka toisaalta raken­tavat pohjaa resiliens­si­ky­kyi­syy­delle. Ihmisen perus­tar­peita ovat muun muassa uni, ravinto, vesi, lepo, sosiaa­linen yhteys ja merki­tyk­sel­li­syyden tunne, Valli toteaa.

– Resiliens­siin liittyy olennai­sesti myös vireyden säätely, jolla tarkoi­te­taan yksilön kykyä havaita virey­teensä vaikut­tavia tekijöitä ja kykyä säädellä itse kehon ja mielen sisäisiä vireys­ti­loja. Vireys on optimaa­linen silloin, kun yksilön sisäinen voima­va­ra­ta­sa­paino – kokonais­kuor­mitus ja kokonais­pa­lau­tu­minen – on kunnossa. Siinä mitta­ris­tossa riittävän laaduk­kaan unen saaminen on tärkeimpiä tekijöitä.

Vallin mukaan työn merki­tyk­sel­li­senä kokeminen on yhtey­dessä resiliens­siin sitä kautta, että se luo yksilön mielen sisälle tulevai­suuso­rien­toi­tu­nutta ja toivo­ri­kasta ajatus­maa­ilmaa. Tällai­sessa mielen­ti­lassa on helpompi kohdata vastoin­käy­misiä. Merki­tyk­sel­li­syys linkittyy usein myös turval­li­suuden ja kohda­tuksi tulemisen tuntei­siin, jotka lisäävät yksilön luotta­musta elämään.

OMA KÄYTTÖOHJE TUTUKSI

Suurena yhteis­kun­nal­li­sena muutok­sena Valli pitää kasvua infor­maa­tio­yh­teis­kunnan tarjoaman tiedon määrässä sekä yksilön käyttä­mässä ajassa tiedon lähteillä, näyttö­päät­teellä ja kännykässä.

– Näytöllä käytetty aika on aina pois sosiaa­li­sista suhteista ja yhdessä jaetuista kokemuk­sista. Voi kysyä, mitä näyttö­päät­teellä oleminen on tehnyt nuorten lukutai­dolle? Tutki­musten mukaan lukevan nuoren sanava­rasto voi olla 70 000 sanaa, kun taas sellaisen, joka ei lue, sanava­rasto voi jäädä 15 000 sanaan. Ero on valtava.

– Tämä taas vaikuttaa yksilön itsesää­te­lyyn, koska meidän pitää osata tunnistaa ja sanal­listaa mielen ja kehon sisäisiä asioita. Sanat auttavat meitä ymmär­tä­mään ihmisten välistä vuoro­vai­ku­tusta. Jos meillä ei ole riittä­västi sanoja käytös­sämme, emme osaa myöskään sanal­listaa sisäisen viestinnän väyläämme eli tunteita.

Valli nostaa esiin menta­li­saa­tion eli mielen­tä­misen, joka tarkoittaa tunteiden tunnis­ta­mista itses­sään ja toisissa sekä tunteiden viisasta käyttä­mistä. Pitäisi osata käyttää oman itsensä käyttöohjeita.

– Nyky-yhteis­kunnan haasteet viittaavat siihen, että yhä useam­malla on omat käyttö­oh­jeet hukassa. Kuin leikkisi paperi­nu­keilla, joilla pää ja vartalo ovat irral­laan toisis­taan. Meiltä puuttuu myös olennai­seen keskit­ty­misen taito. Infor­maa­tio­ähky vaikuttaa lisäksi aivojen uhka-arvioin­tiin, sillä ylivi­rit­tynyt mieli hakee herkemmin ympäris­töstä uhkaavia signaaleja.

– Resilienssi on kuitenkin jo olemassa meissä, ja se taito on kirkas­tet­ta­vissa. Me kaikki olemme kokeneet elämän aikana erilaisia kriisejä, joista olemme eri tavoilla selvin­neet – jopa toipu­neet ennal­leen. Selviy­ty­misen tapojen tarkas­telu yhdessä ajattelun taidon kanssa auttaa löytä­mään itselle tärkeitä asioita näissä tilan­teissa. Niitä voivat olla esimer­kiksi tärkeät ihmis­suh­teet, työpaikan hyvä ilmapiiri sekä luonto ja harrastukset.

Nyky-yhteis­kunnan haasteet viittaavat siihen, että yhä useam­malla on omat käyttö­oh­jeet hukassa.

PEREHDYTYS TUKEE NUORTA

Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Vesa Kotaviita tietää, että työelä­mässä tarvi­taan koko ajan enemmän resiliens­si­kykyä sekä ymmär­rystä siitä, mitä se on.

– Muutos­tahti työelä­mässä on vain kiihtynyt ja on koko ajan sykli­sempää ja nopeampaa, joten ihmisten ja organi­saa­tioiden pitäisi jollain tavalla hallita kykyä selvitä muutok­sista. Kun niistä opitaan, tulee sieltä erilaisia ohjeita, tapoja ja käytän­töjä mennä eteenpäin.

– Keskeistä resilienssin kannalta on, kuinka työkuor­mi­tuk­sesta palau­du­taan. Meillä on Teolli­suus­lii­tolla 34 sopimusalaa ja siellä on hyvin erilaisia työteh­täviä, joissa on niin fyysistä kuin psyyk­kistä kuormi­tusta. Roboti­saatio ja digita­li­saatio ovat kuitenkin lisän­neet sellaista työtä, missä vaadi­taan psyyk­kistä kykyä hallita työtään.

Kotaviidan mielestä olisi tärkeää varmistaa ihmisten osaaminen, koska työelämän vaati­mukset ovat tänä päivänä aivan toista kuin muutama vuosi­kymmen sitten. Työnte­ki­jöiltä odote­taan monitai­toi­suutta heti alusta asti.

– Tämä on haasteel­lista etenkin nuorille. Heille pitäisi antaa riittä­västi aikaa oppia ja omaksua ja päästä kiinni työhön. Pitää panostaa opastuk­seen ja pereh­dy­tyk­seen, jotta nuori kiinnit­tyisi työhön ja alalle. On olemassa työnan­tajia, joilla tämä toimii, mutta myös niitä, joissa vaati­mukset ovat liian kovat ja aikataulut niin hurjat, että työ käy vaikeaksi. Nuorissa onkin paljon ammatinvaihtajia.

– Työym­pä­ris­tö­pääl­lik­könä kiinnitän huomioni myös siihen, että alle 25-vuotiailla on tällä hetkellä merkit­tä­västi suurempi riski joutua työta­pa­turman uhriksi kuin vanhem­malla ikäluo­kalla. Opinnoissa ei pereh­dytä riittä­västi työtur­val­li­suus­ky­sy­myk­siin, joten työssä vaadit­tava turval­li­suuden hallinta ja kyky palautua työn kuormi­tuk­sesta pitää varmistaa työn opastuksella.

Kotaviidan mukaan työpai­kalla pereh­dyt­tä­minen on sen verran tärkeä asia, että sitä yrite­tään viedä eteen­päin myös työeh­to­so­pi­mus­ta­voit­teissa. Teolli­suus­liiton strate­gian yhdeksi painopis­teeksi on kirjattu myös se, että liitto tukee luotta­mus­hen­ki­löiden palau­tu­mista ja jaksa­mista tehtä­vis­sään. Heille järjes­te­tään muun muassa työnoh­jausta sekä voima­va­ra­kah­vi­loita Teams-sovelluksessa.

– Työyh­teisön resilienssi ja kyky palautua on erityisen tärkeää, kun työpai­kalla sattuu työta­pa­turmia tai siellä on ilmapii­rion­gelmia. On kyettävä purka­maan jännit­teitä ja keskus­te­le­maan asioista, jotta ongelmat eivät pääsisi kasautumaan.