Puhtaus on puoli työtä – Laaje­neva akkutehdas pitää Valmet Automo­tiven Uuden­kau­pungin yksikön lennossa

Kun olemme vaihta­neet kaksi kertaa suoja­vaat­teita, kävel­leet parin jalka­pal­lo­kentän verran autoteh­taan poikki ja läpäis­seet hankaus­säh­kö­testin, pääsemme tutus­tu­maan Valmet Automo­tive EV Power Oy:n Uuden­kau­pungin akkuteh­taa­seen pääluot­ta­mus­mies Jere Sedergrenin johdolla.

Hän pyytelee anteeksi tarkkuutta ja puhtauden vaati­musta, mutta osaa selittää vierai­li­joille syynkin: hankaus­sähkö voi vioittaa litium-ioni-akkujen osia, ja silloin valmis akku olisi heti lähdössä susi.

– Puhtauden lisäksi täällä on paljon testausta ja muuta toimintaa, jossa käyte­tään korkea­jän­nit­teistä sähköä. Oikeas­taan käsit­te­lemme kaikkia materi­aa­leja niin kuin ne olisivat räjäh­dy­sai­neita, Sedergren selventää.

Tarkkaa työtä akkuteh­taan Uuden­kau­pungin yksikössä tekee noin 260 työnte­kijää ja noin 150 toimi­hen­kilöä, eli kaikkiaan väkeä on yli 400. Salon yksikössä henki­löstöä on lähes 800.

Salossa valmis­te­taan akkuja kevyt- ja ladat­ta­viin hybri­deihin, Uudes­sa­kau­pun­gissa pelkäs­tään ladat­ta­vien hybri­di­au­tojen akkuja. Tämän lisäksi Valmet Automa­tion tekee omalla merkil­lään myös liikku­viin työko­nei­siin käytet­täviä akkujär­jes­telmiä. Koska autoilu sähköistyy vauhdilla, Uuden­kau­pungin akkuteh­taalla töitä riittää. Nelivuo­ro­jär­jes­telmä on jatkuva, eli akkuja syntyy kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin.

Akkuteh­taan aloit­taessa vuonna 2021 väkeä oli noin 30 henkeä, joten toiminta on laajen­tunut kovasti.

AKUN TEKIJÄT MONESTA MAASTA

Akkuteh­taalla Ukissa on yli 20 kansal­li­suutta; jos Salon yksikkö otetaan mukaan, eri kansal­li­suuksia on yli 60. Kaikki kyltit ja ohjeet ovat kahdella kielellä, suomeksi ja englan­niksi. Jere Sedergre­nillä työkieli on usein englanti. Kierto­käyn­nil­lämme kaikki työnte­kijät terveh­tivät häntä.

Eräällä linjalla testauksia tekemässä on kaksi nuorta ukrai­na­laista naista. Hyvin näkyy työ sujuvan, ja vielä vähän jakse­taan hymyil­läkin vierailijoille.

– Ukrai­nasta tuli sodan takia väkeä aika paljon. Muualta entisestä itäblo­kista on myös monia tulijoita. He sopeu­tuvat usein nopeiten suoma­lai­seen itsenäi­seen työnteon tapaan, Sedergren toteaa.

Oikeas­taan käsit­te­lemme kaikkia materi­aa­leja niin kuin ne olisivat räjähdysaineita.

– Intia­laiset ja srilan­ka­laiset ovat ahkeria ja jopa häirit­sevän kohte­liaita. ”Sir” tulee vähän joka väliin, mikä on hieman hämmen­tävää taval­li­selle suoma­lai­selle. Kansal­li­suuk­sien kirjo on laaja.

Sedergrenin mukaan akkuteh­taalla on naisia enemmän kuin tehtaissa Suomessa yleensä, yli kolmannes tai lähes puolet.

HARRIKKA-MUMMI HOITAA PUUTARHAA

Monien kansal­li­suuk­sien joukossa löytyy aivan supisuo­ma­lai­siakin tekijöitä. Yksi tällainen on Kirsi Urpanen, joka operaat­to­rina 4‑linjalla kokoaa moduu­leja eli ”blokeja”. Työssään rauhal­li­sesti ZVE-mattoja nostava rouva on vapaa-ajallaan ei-niin-tavallinen-isoäiti.

– Minulla on kolme lasten­lasta, ja he kutsuvat minua muun muassa Harrikka-mummiksi, kertoo Urpanen.

Harley-Davidson-mootto­ri­pyö­rällä huris­te­leva Urpanen tuli autoteh­taalle töihin 2011, koska työ siivous­työ­noh­jaa­jana kävi liian raskaaksi. Vuoden 2021 alussa hän siirtyi akkuteh­taalle. Läheisiä työka­ve­reita Urpasella on kymmenkunta.

– Onhan se hienoa, että on koko ajan uutta ja enemmän tehtävää. Kaiken aikaa, kun laajen­ne­taan ja lisätään tuotantoa, voi uskoa, että töitä riittää. Että voi päästä tältä tehtaalta sitten joskus eläkkeelle, Urpanen toteaa.

Hän arvostaa työssään sitäkin, että vuoron loputtua työasiat jäävät tehtaalle, voi keskittyä muuhun elämään. Harras­tuk­sena hän hoitaa puutarhaa, Manu-mäyrä­koiraa ja tietysti ajaa Harley-David­so­nilla, ”naisten pyörällä”, joka sopii hänen hieman yli 150-sentti­selle varrel­leen parhaiten.

– Ajamme puolison kanssa prätkillä pitkin Suomea, varsinkin kesälo­malla, ja yleensä suuntana on H‑DCF Inter­na­tional Rally. Tänä vuonna se olisi Rukalla, Harrikka-mummi Urpanen kertoo.

ISÄN JA ISOISÄN NIMEEN

Aavis­tuksen kauempaa on Surkew Omar Ali. Hän kertoo ensim­mäisen nimen olevan etuni­mensä, toisen isän nimi ja kolmannen isoisän nimi. Siis patro­nyymi eli isännimi, jollaisia Suomes­sakin käytet­tiin ennen 1922 säädettyä sukuni­mi­lakia. Suomeen 2008 saapunut iraki­lainen on ollut Valmet Automo­tiven palve­luk­sessa noin 9 vuotta, josta akkuteh­taalla vajaa 3 vuotta. Nyt hän kokoaa hybri­di­auton akkuja.

– Irakista minulla ei ole mitään teknisen alan koulu­tusta, autona­sen­tajan koulu­tuksen hankin Suomessa. Autoihin liittyvä tekeminen on mukavaa. Autona­sen­nuksia en enää osaisi tehdä, koska työllis­tyin tänne heti valmis­tut­tuani, sanoo Omar Ali.

Hänellä ei ole suunni­telmia opiskella autoalaa pitem­mälle, koska nykyinen työ on mielen­kiin­toinen ja sopiva. Myös vaimo ja puoli­tois­ta­vuo­tias tytär vievät oman aikansa. Jos aikaa jää, hän käy kunto­sa­lilla. Nelivuo­ro­jär­jes­telmää työssä hän pitää hyvänä, koska se tuottaa pidempiä vapaita.

Entä jatkossa, onko toiveena lisää lapsia?

– Toivot­ta­vasti, sellaiset 3–4 olisi hyvä määrä, Surkew Omar Ali naurahtaa.

HYVÄ PÖSSIS TEHTAALLA

Pääluot­ta­mus­mies Jere Sedergren on tällä hetkellä myös työsuo­je­lu­val­tuu­tettu. Hän oli aikai­semmin varana, kun Uuden­kau­pungin ja Salon yksiköillä oli yhteinen pääluot­ta­mus­mies. Ukin yksikkö laajenee koko ajan. Ukin akkuteh­taalle valit­tiin oma ensim­mäinen pääluot­ta­mus­mies kaudelle 2023–2024 ja oma työsuo­je­lu­val­tuu­tettu kaudelle 2024–2025.

Kun autoteh­taan puolella on hiljai­sempaa, kuten juuri nyt, voivatko autoteh­taan työnte­kijät siirtyä akkutehtaalle?

– Kyllä voivat, vaikka ne ovat kaksi erillistä yritystä samassa konser­nissa. Akkuteh­taan työnte­ki­jöistä noin 35–40 prosenttia on tullut autoteh­taalta. Työhön meillä ei tarvitse aikai­sempaa koulu­tusta, mutta totta kai työko­ke­muk­sesta autoteh­taalla tai muualla teolli­suu­dessa on apua, sanoo Sedergren.

Hän kiittelee välejä työnan­ta­jaan. Esimer­kiksi Salon ja Ukin pääluot­ta­mus­miehen toimien jakaminen eli pääluot­ta­mus­miesten lisää­misen yhdestä kahteen sovit­tiin hyvässä yhtei­sym­mär­ryk­sessä työnan­tajan kanssa.

– Myös työnte­ki­jöiden välillä on vain vähän risti­rii­toja. Mutta ainahan on jotain sovitel­tavaa, kun on paljon ihmisiä tekemässä tarkkaa työtä tarkkojen ohjeiden mukaan, Sedergren muotoilee.

Työhön meillä ei tarvitse aikai­sempaa koulu­tusta, mutta totta kai työko­ke­muk­sesta autoteh­taalla tai muualla teolli­suu­dessa on apua.

Hän kertoo ylempien johta­jienkin toivot­ta­neen hänet terve­tul­leeksi, kun hän palasi Teolli­suus­liiton kuukauden mittai­selta Osallis­tujan areenat ‑kurssilta Murikasta. Jotain hankauksia oli ilmaan­tunut pääluoton poissa ollessa.

– Kyllähän sellaiset terve­tu­liaiset kurssin jälkeen hyvältä tuntuivat. Yleen­säkin täällä tehtaalla on hyvä työil­ma­piiri, oikein hyvä pössis, Jere Sedergren toteaa.

VALMET AUTOMOTIVE EV POWER OY

PERUSTETTU Vuonna 2021
KOTIPAIKKA Uusikaupunki
OMISTAJA Valtio­nyhtiö Suomen Teolli­suus­si­joitus Oy (noin 40 %), Kokkilan perheen Pontos Oy (noin 40 %) ja kiina­lainen akkuval­mis­taja CATL (noin 20 %).
TUOTANTO Akkuja hybri­di­au­toihin Uudes­sa­kau­pun­gissa, Salossa sekä Saksan Kirchardtissa.
HENKILÖSTÖ noin 400, joista tuotan­nossa noin 260
LIIKEVAIHTO 248,3 milj. euroa (2023)

Tankki­pe­listä oppia järjestämiseen

Mikä on suosikkipelisi?

– Kyllä se on japani­lainen rooli­peli Final Fantasy VII. Se oli samalla 1980-luvun lopulla alkaneen pelisarjan ensim­mäinen Euroo­passa julkaistu osa (vuonna 1997). Sellainen tieteis­fan­ta­sia­peli, Sedergren kertoo.

Hän on pelannut World of Tanks ‑peliä kymmenen vuotta. Tankki- ja rooli­pe­leissä taito­jaan hionut Sedergren on saanut aikaan muutoksen Valmet Automo­tiven akkuteh­taan järjes­täy­ty­mi­sas­teelle. Vuonna 2021 järjes­täy­ty­mi­saste oli noin 40 prosenttia, nyt vuonna 2024 Teolli­suus­liit­toon on järjes­täy­tynyt yli 90 prosenttia työntekijöistä.

Melkoinen pomppaus muuta­massa vuodessa!

– Suuri osa työnte­ki­jöistä akkuteh­taalla oli nuorta ja kokema­tonta, ja monella ulkomaa­lai­sella on vähän tai vain huonoja kokemuksia ay-liikkeestä. Esittelin aluksi itseni ja aloin jokai­sessa tilai­suu­dessa kertoa, miten ay-liike toimii Suomessa ja miten me toimimme täällä tehtaalla, toteaa Sedergren.

Hänen mukaansa ”puska­ra­dion avulla” työnte­kijät saivat tietää, että heille on tukena pääluot­ta­mus­mies, joka kuuntelee ja on aktii­vi­sesti läsnä.

– Sitten varsinkin uudet työnte­kijät tulivat vetämään minua hihasta ja kysyivät, että voiko liittyä liittoon. Esimer­kiksi nyt [kevään lopulla] on tullut 23 uutta jäsentä viikossa, Sedergren kertoo.

Ei huono resepti mille tahansa Teolli­suus­liiton työpai­kalle kokeiltavaksi.

RESCUE-MERKKI MONESSA HIHASSA

Pääluot­ta­mus­mies ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jere Sedergrenin hihassa on useam­pikin tarra­kiin­ni­tetty merkki. Merkki, jossa lukee Rescue kiinnittää huomiota. Sama merkki on monen muunkin akkuteh­taa­laisen hihassa.

Mikä ihmeen ”pelastus”-merkki?

– Rescue tarkoittaa, että henkilö on saanut laajemman turva­kou­lu­tuksen. Hänen tulee hallita poikkeus­ti­lan­teet kuten tehtaan evakuointi tai tajut­toman henkilön elvyt­tä­minen. Myös defibril­laat­torin [sydänis­kurin] käyttö kuuluu koulu­tuk­seen, Sedergren kertoo.

Hänen mukaansa noin joka viidennes tehtaa­lainen on käynyt rescue-koulu­tuksen: esimiehet, tiimi­vas­taavat, jotkut proses­sio­pe­raat­torit ja korvaajat.

– Yllät­täviä vaara­ti­lan­teita voi ilmaantua, ja siksi on hyvä, että mahdol­li­simman monella on laaja turva­kou­lutus, Sedergren toteaa.

AUTOTEHTAALLA TUOTANTOA SUOMESSA, SAKSASSA JA PUOLASSA

Uuden­kau­pungin akkuteh­taan emoyhtiö Valmet Automo­tive Oyj (vuoteen 1995 Oy Saab-Valmet Ab) on Mercedes-Benz Carsin sopimus­val­mis­taja, mutta tarjoaa palve­luja myös muille yrityk­sille. Uuden­kau­pungin tehdas on valmis­tanut Mercedes-Benz A‑sarjaa vuodesta 2013 alkaen ja Mercedes-Benz GLC:tä vuosina 2017–2022. Nyt tuotan­nossa on myös nelio­vinen Mercedes-AMG GT Coupé.

Kuuluisin Uuden­kau­pungin autotehdas on Saabin valmis­tuk­sesta. Ruotsa­laista autoa valmis­tet­tiin 1970–2003 yhteensä 738 135 kappa­letta. Muita Uudes­sa­kau­pun­gissa valmis­tet­tuja autoja ovat muun muassa Opel Calibra ja Porsche Boxster.

Konser­nissa on 3 500 työnte­kijää Suomessa, Saksassa ja Puolassa.