Univision peitot ja tyynyt toivottavat hyvää matkaa höyhensaarille!

Tyynyaihio täyttyy hetkessä kierrätyskuidulla, kun tekstiilityöntekijä, pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Sari Liikala-Jalonen asettelee sen tyynykoneen täyttölaatikkoon ja sulkee kannen Univision tehtaalla Jämijärvellä.

– Kuitu menee ensin avaajaan ja sieltä se tulee sykloonin läpi tyynykoneelle. Me puhumme tyynyjen puhaltamisesta, mutta käytännössä kone imee kuidun putkistosta tyynyn sisälle.

Liikala-Jalonen käyttää samanaikaisesti kahta vierekkäistä täyttölaatikkoa. Kun tyynyaihio on täynnä, hän nostaa sen vaa’alle punnittavaksi.

– Haluan, että tuote lähtee minun käsistäni tasalaatuisena. Näihin tyynyihin tulee 400 grammaa täytettä. Paino saa heittää 2–4 prosenttia tyynyn hintaryhmästä riippuen.

Tyynykoneenhoitajalta tyynyaihiot menevät sulkijalle. Hän ompelee tyynyn täyttöaukon kiinni ja kiinnittää samalla tyynyyn etiketin. Sen jälkeen tyynyt tyhjiöpakataan ja siirretään pahvilaatikoihin.

– Tuotantotilojen ahtaus aiheuttaa meillä ongelmia. Muistuttelemme aina trukinkuljettajia ja tuotantotiloissa työskenteleviä varovaisuudesta.

Kankaanpääläinen Liikala-Jalonen tuli Univisiolle alun perin vuonna 2004 kiireapulaiseksi viikkaamaan pussilakanoita. Hän teki muutaman vuoden ajan määräaikaisuuksia, kunnes osallistui Univision järjestämälle pitkäsaumakurssille vuonna 2007 ja sai vakituisen paikan. Seuraavana vuonna hänestä tuli työsuojeluvaltuutettu ja vuodesta 2009 hän on toiminut myös pääluottamusmiehenä.

– Tykkään olla täällä, koska täällä on samanhenkistä porukkaa. Ainut on, että palkka saisi olla korkeampi. Se houkuttelisi tänne ihmisiä silloin, kun uusille työntekijöille on tarvetta.

Tykkään olla täällä, koska täällä on samanhenkistä porukkaa.

Tuotannossa työskentelee yhteensä 11 työntekijää. Se on sen verran vähän, että jos joku on pidempään pois, on työt suunniteltava uudelleen, Liikala-Jalonen kertoo.

– Keski-ikäkin meillä on aika korkea, joten senkin vuoksi olisi suotavaa, että saisimme tänne lisää työntekijöitä. Se on kuitenkin hankalaa, koska sijainti on syrjäinen ja palkka matala.

Kaikki viime aikoina palkatut tuotannon työntekijät ovat kuitenkin päässeet suoraan talon kirjoille, Liikala-Jalonen iloitsee.

MONIPUOLINEN TYÖ

Tyynykoneen kupeessa ompelija Sofia Sandberg laakaa pussilakanoita. Hän on Univision tuotannossa ainoa, joka käyttää laakaus-leikkuu-linjaa.

– Laakaaminen tarkoittaa sitä, että kone tekee laa’an eli pinon kangaskerroksia, ja kun laaka on valmis, tuon sen leikkurille, joka leikkaa siitä kaavat.

Leikkuun jälkeen kappaleet lähtevät ompelijalle, ja valmiita lakanoita voi aikanaan ostaa Univision tehtaanmyymälästä ja verkkokaupasta.

– Kuosi on sama, josta teimme viime vuoden äitiyspakkauksen peitemakuupussit. Sitä jäi vähän yli ja hyödynnämme sen nyt lakanoihin.

Minulla on tosi monipuoliset työtehtävät. Se on ehkä se tärkein syy, miksi viihdyn täällä.

Sandberg on työskennellyt Univisiolla viisi vuotta. Hän haki sinne töihin, koska tarjolla oli oman alan töitä. Siikaisissa asuva Sandberg on koulutukseltaan pukuompelija.

– Minulla on tosi monipuoliset työtehtävät. Se on ehkä se tärkein syy, miksi viihdyn täällä.

Ensimmäisen puoli vuotta hän työskenteli Univisiolle vuokrafirman kautta. Sen jälkeen hänet vakinaistettiin. Sandbergin mukaan työssä pärjää, kun on käsistään kätevä.

– Tämä on tehdastyötä, jossa tehdään pitkiä sarjoja. Jos työkortissa lukee 4 000 tyynyä tai peittoa, niin siinä ei passaa vaipua masennukseen.

Eniten hän nauttii aluslakanoiden ompelemisesta. Niitä ei tosin tehdä kovin usein.

– Se on ihan super. Silloin saan linnoittautua omaan huoneeseen, jossa on vähän hiljaisempaa kuin tehdashallissa, ja päästellä pitkää suoraa saumaa kaasu pohjassa, Sandberg kertoo.

Hän on Univision varapääluottamusmies ja varatyösuojeluvaltuutettu. Liittoon hän liittyi jo opiskeluaikanaan oppilaitostiedottamisen kautta.

– Tuffani oli aktiivinen ay-liikkeessä. Hän jätti perheeseeni jäljen, että on tärkeää kuulua liittoon, Sandberg kertoo.

Käytännön hyötyä hänelle oli siitä kesällä 2022, kun koko Univision tehtaan väki oli koronan jälkimainingeissa lomautettuna yhteensä neljä viikkoa.

URAKAT JÄIVÄT HISTORIAAN

Tehtaan peittopuolella on kaksi linjaa, joilla laskostin ensin laskostaa vanun kerroksiksi kankaalle. Sen jälkeen ohut, hattaraa muistuttava vanumatto saa päälleen toisen kankaan ja peittoaihio siirtyy tikkauskoneelle, joka tikkaa vanun ja kankaat kiinni toisiinsa.

Tikkauskoneelta peittoaihiot menevät kanttaukseen. Yhtä kanttauskoneista käyttää ompelija Elina Vanhatalo.

– Ompelen kantin peittoaihion reunaan ja kiinnitän etiketin. Sitten viikkaan peiton siten, että sen saa laitettua hyvin peittopussiin ja laatikkoon.

Täällä on tosi hyvä porukka. Juttu luistaa kaikkien kanssa.

Välillä Vanhatalokin osallistuu peittojen pakkaamiseen, jos omilta töiltään ehtii.

– Teen täällä vähän kaikkea, mitä milloinkin tarvitsee. Juuri töiden vaihtelevuus on täällä mukavaa. Täällä on myös tosi hyvä porukka. Juttu luistaa kaikkien kanssa, Vanhatalo kertoo.

Tavallisesti hän ompelee äitiyspakkauksen peitemakuupusseja. Nyt hän kanttaa viilentäviä peittoja. Niissä käytetään puuvillakangasta, jonka toinen puoli tuntuu viileältä patentoidun Tones of Cool -tekstiilitekniikan ansiosta.

Alun perin Vanhatalo päätyi vuodevaatteiden pariin jo 45 vuotta sitten.

– Ensimmäinen työpaikkani oli Textilnorion, joka teki tyynyjä ja peittoja Kankaanpäässä. Menin sinne vuonna 1979 ja samalla liityin myös liittoon.

Välillä Vanhatalo piti kangaskauppaa Jämijärvellä veljensä vaimon kanssa. Samalla hän teki myös ompelutöitä tilauksesta.

Vuonna 1995 naiset lopettivat liikkeensä. Vanhatalo palasi entiseen työpaikkaansa, joka toimi nimellä Espe Oy. Siellä hän oli vuoteen 2015, kunnes tehdas myytiin ja sen toiminta päättyi.

– Soittelin tänne välillä, ja keväällä 2017 pomo sanoi, että kysele kesäloman jälkeen uudestaan ja syksyllä pääsin sitten tänne. Työttömänä ei ole tarvinnut kovin kauaa elämässään olla.

Vuosien varrella urakkatyöt ovat vaihtuneet tuntitöiksi ja kanssakäyminen työkavereiden kanssa vähentynyt.

– Ennen ruokatunti oli se, jolloin puhuttiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nyt kaikki tutkivat ruokatunnilla kännykkäänsä ja hoitavat asioitaan.

PÄIVÄTYÖ ISO PLUSSA

Mekaanikko Jari Alho kurvaa punaisella trukilla peittolinjan päähän ja noutaa pahvilaatikoihin pakatut valmiit peitot lähettämöön. Hän työskenteli ennen vartijana ja palomiehenä telakoilla.

– Olen viihtynyt Univisiolla, koska täällä päivät eivät ole keskenään samanlaisia. Opin myös työn ohessa paljon uutta.

Alhon työtehtäviin kuuluu koneiden huoltoa ja korjaamista sekä kiinteistöhuoltoa. Lisäksi hän passaa linjoja eli vie niille kuituja ja kankaita ja siirtää valmiit tuotteet lähettämöön.

– Tulin Univisiolle viisi vuotta sitten tikkauslinjalle, ja kun vanha mekaanikko jäi eläkkeelle, hänen paikkaansa tarjottiin minulle, Alho kertoo.

Kiire tulee siitä, jos tuotannossa menee jotain rikki.

Hän on ainoa mies tuotannossa, mutta kertoo pärjäävänsä naisvaltaisessa porukassa hyvin.

– Olen tottunut. Minulla on kotona avovaimo ja viisi tytärtä.

Jämijärvellä asuvalla Alholla on kotoa töihin vain kilometrin matka. Silloin tällöin hän poikkeaa kotona lounaalla. Tavallisesti hän nauttii omia eväitä työpaikan taukotilassa.

– Joskus on niitä päiviä, että en kerkiä käydä syömässä ollenkaan ja välillä on rennompaa. Kiire tulee siitä, jos tuotannossa menee jotain rikki.

Alho on tyytyväinen siihen, että työantajana panostaa työturvallisuuteen. Tuorein esimerkki on jäteprässin katossa oleva siivilä. Se on nyt vaihdettavissa ulkopuolelta.

– Ennen, jos siivilä meni tukkoon, sen vaihtaminen oli hankalaa, kun työ piti tehdä jäteprässin sisällä, ja jos joku olisi pistänyt koneen päälle, olisin ollut siellä välissä.

Työpäivät Univision tehtaalla alkavat seitsemältä ja päättyvät puoli neljältä. Välissä on puolen tunnin ruokatauko. Viikonloput ovat vapaat. Alholle säännöllinen päivätyö oli iso plussa.

– Jos olisimme avovaimon kanssa molemmat vuorotöissä, lapset olisivat hoidossa pahimmillaan aamukuudesta puoli yhteentoista illalla. Se ei olisi lapsen elämää.

Suurperheen isänä Alho arvostaa myös johdon joustavuutta.

– Kun koulusta tulee puhelu ja joudun lähtemään töistä, niin siinä ei ole mitään ongelmaa. Teen tunnit sitten takaisin.

Peitteitä ja peitemakuupusseja äitiyspakkaukseen

– Se on euromääräisesti ja henkisesti iso juttu. Peitteen ja peitemakuupussin valmistaminen työllistää kaksi ihmistä lähes koko vuodeksi, sanoo tehtaanjohtaja Mervi Parkkonen.

Henkisesti isolla jutulla Parkkonen viittaa siihen, että Univisio on yksi harvoista kotimaisista valmistajista, jonka tuotteet ovat päässeet mukaan äitiyspakkaukseen.

– Tykkään tehdä peitemakuupusseja. Siinä kuluu aika hyvin, koska työ on sen verran haastavaa. Makuupussissa ei ole yhtään suoraa saumaa, sanoo ompelija Elina Vanhatalo.

Jos kuosissa on vaikka eläimiä, niin niillä pitää olla suupielet ylöspäin.

Peitemakuupussi toimii nimensä mukaisesti joko peitteenä tai makuupussina, sillä siinä on vetoketjut, joiden avulla sen voi tarpeen mukaan sulkea pussiksi tai avata peitteeksi.

– Äitiyspakkaukseen menevien tuotteiden toimitusajat ovat tiukat, sillä niitä täytyy lähteä tehtaalta tietty määrä joka kuukausi.

Univision valmistama kantattu vastasyntyneen peite on väriltään valkoinen. Peitemakuupussi puolestaan on vaaleanruskea ja siinä seikkailee jääkarhu.

Kun Univisio tarjoaa tuotteitaan äitiyspakkaukseen, tulee niistä olla kolme värivaihtoehtoa. Niistä Kelan raati sitten valitsee mieleisensä, kertoo ompelija Sofia Sandberg.

– Kuosien kriteerinä on, että niiden pitää olla iloisia. Jos kuosissa on vaikka eläimiä, niin niillä pitää olla suupielet ylöspäin.