Lasi kiertää ketterästi Forssan lasivillatehtaalla

Tehtaassa käy tasainen hurina, kun tuotantolinjalla kulkee uunituoretta lasivillaa. Giljotiiniksi kutsuttu laite katkoo villalevyjä haluttuun mittaan.

– Välillä on ollut huonoja aikoja, mutta aina on pärjätty, toteaa pääluottamusmies Eino Ojansuu.

Hän on työskennellyt Forssan lasivillatehtaalla 46 vuotta, josta 25 vuotta pääluottamusmiehenä. Ahlströmin vuonna 1972 perustama tehdas siirtyi kansainvälisen Saint-Gobain -konsernin omistukseen vuonna 1994.

Forssan tehdas tuottaa Isover-lasivillaa muun muassa betonielementteihin, tuulensuojalevyihin ja laivateollisuuteen. Tehtaalla valmistetaan myös Ecophon-akustiikkalevyjä, jotka jatkojalostetaan valmiiksi tuotteeksi viereisessä hallissa. Tontilla on työntekijöitä kaikkiaan noin sata.

Lasivillan valmistukseen tarvitaan muun muassa lasia, hiekkaa ja sidosaineita. Tehtaan pihalla on katoksessa kaksi suurta kasaa lasia. Toisessa on murskattuja viinipulloja ja toisessa tasolasia, kuten ikkunoita.

Raaka-aineet syötetään uuniin sulamaan, minkä jälkeen kuidutuksessa tuote saa villamaisen olemuksensa. Kuidutettu tuote menee seuraavaksi kypsytykseen, jossa tuotteeseen lisätään sidosaineet ja kuidutuksessa mukaan tullut vesi höyrystetään pois.

Linjastolla kypsä villa pinnoitetaan ja leikataan oikeaan mittaan. Valmiit villat pakataan ja lähetetään aikanaan asiakkaalle. Akustiikkalevyt kuskataan jatkojalostukseen.

USKALLUSTA KOKEILLA

Maailman lasivillatehtaiden joukossa Forssan tehdas on pieni, mutta pienuudesta on osattu ottaa hyöty irti. Ketterällä tehtaalla on kokeiltu uusia toimintatapoja onnistuneesti.

– Uunin nukutuksesta sanottiin, ettei se ole mahdollista. Tehtaanjohtaja sanoi, että kokeilemme. Nykyisin lähes kaikki tehtaat toimivat samalla tavalla, Ojansuu kertoo.

Hommissa on Forssan henkeä. On käytetty järkeä.

Lasia sulattavan uunin isojen huoltojen väli on noin kahdeksan vuotta. Uudella nukutustyötavalla uunin huollon jälkeinen käynnistys lyheni viikosta noin kolmeen päivään.

– Hommissa on Forssan henkeä. On käytetty järkeä, Ojansuu sanoo.

Perusperiaatteet lasivillan valmistuksessa ovat pysyneet ennallaan, mutta laitteet sekä raaka-aineen ja energian lähteet ovat kehittyneet.

– Kierrätyslasi otettiin käyttöön 1980-luvulla. Nykyään käytetään noin 85 prosenttia kierrätettyä lasia, Ojansuu kertoo.

Lasin sulatus ja lasivillan kypsytys vievät paljon energiaa. Forssan tehtaalla sulatuksessa käytetään vihreää sähköä ja kuivaus hoidetaan enenevässä määrin paikallisella biokaasulla.

Lähiaikoina tehtaan suurimmat hiilidioksidin päästölähteet on painettu nollaan. Tarkoitus on maailman vähähiilisin lasivillatehdas. Biokaasun käyttö on tässä suuressa roolissa. Tehtaan piipusta tupruaa tänäkin päivänä lähinnä vesihöyryä.

Tuotannon pienet hiilidioksidipäästöt tuovat kilpailuetua.

– Kaikkea yritetään tehdä, että pysytään kilpailussa mukana. Hyvin on pysyttykin, Ojansuu toteaa.

TURVALLISUUS LÄHTÖKOHTANA

Työsuojeluvaltuutettu Pasi Stigell kertoo, että työsuojelu on parantunut vuosien mittaan, ja nykyään se on kaiken toiminnan lähtökohta. Stigell on työskennellyt tehtaalla 25 vuotta, ja valtuutettuna on menossa neljäs kaksivuotiskausi.

– Riskejä arvioidaan ja käydään turvallisuuskeskusteluja, Stigell kertoo.

Laitteiden uusiminen on parantanut turvallisuutta. Useat laitteet ovat nykyään aidattuja ja pysähtyvät, jos niitä lähestyy vaarallisella tavalla.

– Edellinen työtapaturma oli liukastuminen. Kompuroinnit ovat yleisimpiä tapaturmia, Stigell kertoo.

Työntekijöillä on kuulosuojaimissaan mikrofonit ja radiopuhelimet, joiden välityksellä saa yhteyden työvuoron porukkaan. Yhteyksien parantuminen luo turvallisuutta.

Melu on yksi työsuojelussa huomioitava tekijä.

– Äänekkäitä paikkoja on, varsinkin kuidutuksessa. Teemme melumittauksia ja meluseiniä on rakennettu, Stigell kertoo.

Valtaosa tehtaan työvoimasta työskentelee keskeytymättömässä viisivuorotyössä, jossa tehdään 12-tuntisia vuoroja. Stigell kertoo, että kokemukset ovat olleet kaikkiaan positiivisia.

LINJAMIES JA MUUSIKKO

Linjamies Tomi Rikkola on työskennellyt 20 vuotta lasivillatehtaan palveluksessa. Linjamiehen vastuulla on, että tuotteesta tulee halutun muotoista ja laatuista.

– Paljon on automaatiota, mutta paljon on myös käsin tehtävää, Rikkola kertoo.

Eri tuotteiden reseptit vaihdetaan näyttöpäätteellä, mutta työhön kuuluu paljon linjastolla kulkemista. 10 000 askelta voi tulla täyteen työvuoron aikana.

– Työ ei ole enää niin fyysistä, joten 12 tunnin vuoron jaksaa keskittyä, Rikkola kertoo.

Onnistumiselämykset linjamiehen työssä liittyvät ennakointiin.

– Kun ennakoimalla välttää, ettei tule sutta ja sekundaa, voi sanoa ”onnistuinpas”, Rikkola kertoo.

Toiselta ammatiltaan Rikkola on muusikko. Lasivillatehtaalle hän tuli lasten syntymän jälkeen, jotta perheellä on säännölliset tulot. Musiikki on kuitenkin edelleen iso osa elämää.

Rikkola soittaa yhtyeessä, jonka kanssa Timo Tuominen tulkitsee Jacques Brelin musiikkia. Kansallisteatterissakin nähdyissä esityksissä Rikkolan soittimina ovat alttoviulu ja sähkökitara.

– Musiikki on henkireikä, täysin eri maailma, Rikkola sanoo.

TYÖ MUUTOKSESSA

Koneenhoitaja Antti Mäkelän työnkuvaan kuuluu tehtaan ”kuuman pään” prosessin hoito.

– Jos kaikki menee hyvin, työ on pelkästään päätteellä, Mäkelä kertoo.

Jos prosessissa ilmenee ongelmia, jalkautuu Mäkelä tuotantolaitteiden äärelle.

Kahdeksan vuotta lasivillatehtaalla työskennellyt Mäkelä pitää pitkiä työvuoroja toimivina. Niistä hänellä on kokemusta jo aiemmalta työuralta.

Pakkaamon puolella työskentelee konepakkaaja Raimo Jääskeläinen, joka tuli tehtaan palvelukseen 27 vuotta sitten kaverin suosituksesta.

– Tykkään, kun työ on vaihtelevaa ja työporukka on hyvähenkinen, Jääskeläinen kertoo.

Pakkaajan työ on muuttunut vuosikymmenten aikana, ja kuormitus on tänään erilaista.

– Työ on vuosien saatossa keventynyt, mutta nykyisin työ vaatii enemmän ajattelua, Jääskeläinen vertailee.

Mekaaninen kunnossapitoasentaja Pasi Puronummi kertoo tuotantolaitteita puhdistaessaan, että työnkuvaan kuuluu kaikenlaista kunnossapitoa trukit mukaan lukien.

– Työ on muuttunut paljon. Työnantajakin on muuttunut, Puronummi kertoo 27 vuoden kokemuksella. Välillä hän on tehnyt tehtaan kunnossapidon töitä YIT:n palkkalistoilla.

YHTEISTYÖ TOIMII

Saint-Gobain Finlandin Forssan tehtaan johtaja Juha Strandberg kertoo, että rakennusalan hiipuminen on näkynyt tehtaan tuotannossa.

– Tehdas on joutunut seisomaan viime ja tänä vuonna, Strandberg kertoo.

Hiljaisina aikoina tehdyt investoinnit mahdollistavat lentävän lähdön seuraavaan nousukauteen. Pienet kasvihuonepäästöt ovat Forssan tehtaan kilpailuvaltti.

– Vähähiilisyys on Forssan kivijalka, Strandberg kertoo.

Monet pitkän työuran tehneet tuotannon työntekijät ovat tulossa eläkeikään. Haasteena on saada uutta osaavaa työvoimaa tilalle. Moniosaajaksi tuotannon eri vaiheisiin ei kasveta hetkessä.

– Prosessi on sellainen, että se vaatii useamman vuoden kokemuksen, Strandberg arvioi.

Forssan henkeä pitää vaalia.

Työntekijäpuolen kanssa tehdylle yhteistyölle tehtaanjohtaja antaa isot kiitokset.

– Etsitään mieluummin ratkaisuja kuin ongelmia. Vaikeisiinkin asioihin on löytynyt molempia tyydyttävät ratkaisut, Strandberg kertoo.

Yhteistyö on valtti jatkossakin.

– Forssan henkeä pitää vaalia, Strandberg sanoo.

Katseet hiilijalanjälkeen

Ecophon-levyjä valmistetaan myös CarbonLow-versioina, joiden hiilijalanjälki on keskimäärin 35 prosenttia pienempi kuin perinteisten tuotteiden.

Vähähiilisyys syntyy kierrätyslasin käytöstä raaka-aineena ja biokaasun käytöstä levyjen tuotannossa. Näin ollen vähähiilisen levyn ominaisuudet ovat samat kuin perinteisessä levyssä.

– On nimenomaan hienoa, että raaka-aine on käynyt yhden kierron olemassa olevana tuotteena pullolasina tai tasolasina, sanoo commercial manager Virpi Villa-Peltonen Saint-Gobain Ecophonilta.

Uusi rakentamislaki on tulossa voimaan vuoden 2025 alussa. Jatkossa ilmastoselvitysten tulee kattaa rakennusten hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta, kertoo konseptikehittäjä Tiia Huuskonen Saint-Gobain Ecophonilta.

– Katse tulee kohdistumaan rakennustuotteiden hiilijalanjälkeen, Huuskonen sanoo.

Hiilijalanjäljen suuruuteen on syytä kiinnittää huomiota kaikkialla, sillä luonnonvarat eivät riitä nykytahdilla.

– Maailman ylikulutuspäivä tulee varhaisessa vaiheessa vuotta. Olisi muutettava toimintaa rakentamisessakin, Villa-Peltonen sanoo.

Maailman ylikulutuspäivä on ajankohta, jolloin ihmisten kulutus ylittää laskennallisesti maapallon vuotuisen kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja. Vuonna 2023 ylikulutuspäivä oli 2. elokuuta.

Ecophonilla kiinnitetään huomiota akustiikkalevyjen elinkaareen myös ensimmäisen käyttökohteen jälkeen.

– Rakennustuotteiden uudelleenkäytöstä puhutaan paljon. Olemme päässeet pilotoimaan akustiikkalevyjen uudelleenkäyttöä, Huuskonen kertoo.

Saint-Gobainin tavoitteena on olla hiilineutraali toimija Suomessa vuonna 2035 ja globaalisti vuonna 2050. Pyrkimys on olla hiilineutraali ilman päästökompensaatioiden ostoa.