Lasi kier­tää kette­rästi Fors­san lasivillatehtaalla

Tehtaassa käy tasai­nen hurina, kun tuotan­to­lin­jalla kulkee uuni­tuo­retta lasi­vil­laa. Giljo­tii­niksi kutsuttu laite katkoo villa­le­vyjä halut­tuun mittaan.

– Välillä on ollut huonoja aikoja, mutta aina on pärjätty, toteaa pääluot­ta­mus­mies Eino Ojan­suu.

Hän on työs­ken­nel­lyt Fors­san lasi­vil­la­teh­taalla 46 vuotta, josta 25 vuotta pääluot­ta­mus­mie­henä. Ahlströ­min vuonna 1972 perus­tama tehdas siir­tyi kansain­vä­li­sen Saint-Gobain ‑konser­nin omis­tuk­seen vuonna 1994.

Fors­san tehdas tuot­taa Isover-lasi­vil­laa muun muassa beto­nie­le­ment­tei­hin, tuulen­suo­ja­le­vyi­hin ja laiva­teol­li­suu­teen. Tehtaalla valmis­te­taan myös Ecop­hon-akus­tiik­ka­le­vyjä, jotka jatko­ja­los­te­taan valmiiksi tuot­teeksi vierei­sessä hallissa. Tontilla on työn­te­ki­jöitä kaik­ki­aan noin sata.

Lasi­vil­lan valmis­tuk­seen tarvi­taan muun muassa lasia, hiek­kaa ja sido­sai­neita. Tehtaan pihalla on katok­sessa kaksi suurta kasaa lasia. Toisessa on murs­kat­tuja viini­pul­loja ja toisessa taso­la­sia, kuten ikkunoita.

Raaka-aineet syöte­tään uuniin sula­maan, minkä jälkeen kuidu­tuk­sessa tuote saa villa­mai­sen olemuk­sensa. Kuidu­tettu tuote menee seuraa­vaksi kypsy­tyk­seen, jossa tuot­tee­seen lisä­tään sido­sai­neet ja kuidu­tuk­sessa mukaan tullut vesi höyrys­te­tään pois.

Linjas­tolla kypsä villa pinnoi­te­taan ja leika­taan oike­aan mittaan. Valmiit villat paka­taan ja lähe­te­tään aika­naan asiak­kaalle. Akus­tiik­ka­le­vyt kuska­taan jatkojalostukseen.

USKALLUSTA KOKEILLA

Maail­man lasi­vil­la­teh­tai­den joukossa Fors­san tehdas on pieni, mutta pienuu­desta on osattu ottaa hyöty irti. Kette­rällä tehtaalla on kokeiltu uusia toimin­ta­ta­poja onnistuneesti.

– Uunin nuku­tuk­sesta sanot­tiin, ettei se ole mahdol­lista. Tehtaan­joh­taja sanoi, että kokei­lemme. Nykyi­sin lähes kaikki tehtaat toimi­vat samalla tavalla, Ojan­suu kertoo.

Hommissa on Fors­san henkeä. On käytetty järkeä.

Lasia sulat­ta­van uunin isojen huol­to­jen väli on noin kahdek­san vuotta. Uudella nuku­tus­työ­ta­valla uunin huol­lon jälkei­nen käyn­nis­tys lyheni viikosta noin kolmeen päivään.

– Hommissa on Fors­san henkeä. On käytetty järkeä, Ojan­suu sanoo.

Perus­pe­ri­aat­teet lasi­vil­lan valmis­tuk­sessa ovat pysy­neet ennal­laan, mutta lait­teet sekä raaka-aineen ja ener­gian lähteet ovat kehittyneet.

– Kier­rä­tys­lasi otet­tiin käyt­töön 1980-luvulla. Nyky­ään käyte­tään noin 85 prosent­tia kier­rä­tet­tyä lasia, Ojan­suu kertoo.

Lasin sula­tus ja lasi­vil­lan kypsy­tys vievät paljon ener­giaa. Fors­san tehtaalla sula­tuk­sessa käyte­tään vihreää sähköä ja kuivaus hoide­taan enene­vässä määrin paikal­li­sella biokaasulla.

Lähiai­koina tehtaan suurim­mat hiili­diok­si­din pääs­tö­läh­teet on painettu nollaan. Tarkoi­tus on maail­man vähä­hii­li­sin lasi­vil­la­teh­das. Biokaa­sun käyttö on tässä suuressa roolissa. Tehtaan piipusta tupruaa tänä­kin päivänä lähinnä vesihöyryä.

Tuotan­non pienet hiili­diok­si­di­pääs­töt tuovat kilpailuetua.

– Kaik­kea yrite­tään tehdä, että pysy­tään kilpai­lussa mukana. Hyvin on pysyt­ty­kin, Ojan­suu toteaa.

TURVALLISUUS LÄHTÖKOHTANA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Pasi Stigell kertoo, että työsuo­jelu on paran­tu­nut vuosien mittaan, ja nyky­ään se on kaiken toimin­nan lähtö­kohta. Stigell on työs­ken­nel­lyt tehtaalla 25 vuotta, ja valtuu­tet­tuna on menossa neljäs kaksivuotiskausi.

– Riskejä arvioi­daan ja käydään turval­li­suus­kes­kus­te­luja, Stigell kertoo.

Lait­tei­den uusi­mi­nen on paran­ta­nut turval­li­suutta. Useat lait­teet ovat nyky­ään aidat­tuja ja pysäh­ty­vät, jos niitä lähes­tyy vaaral­li­sella tavalla.

– Edel­li­nen työta­pa­turma oli liukas­tu­mi­nen. Kompu­roin­nit ovat ylei­sim­piä tapa­tur­mia, Stigell kertoo.

Työn­te­ki­jöillä on kuulos­uo­jai­mis­saan mikro­fo­nit ja radio­pu­he­li­met, joiden väli­tyk­sellä saa yhtey­den työvuo­ron poruk­kaan. Yhteyk­sien paran­tu­mi­nen luo turvallisuutta.

Melu on yksi työsuo­je­lussa huomioi­tava tekijä.

– Äänek­käitä paik­koja on, varsin­kin kuidu­tuk­sessa. Teemme melu­mit­tauk­sia ja melusei­niä on raken­nettu, Stigell kertoo.

Valtaosa tehtaan työvoi­masta työs­ken­te­lee keskey­ty­mät­tö­mässä viisi­vuo­ro­työssä, jossa tehdään 12-tunti­sia vuoroja. Stigell kertoo, että koke­muk­set ovat olleet kaik­ki­aan positiivisia.

LINJAMIES JA MUUSIKKO

Linja­mies Tomi Rikkola on työs­ken­nel­lyt 20 vuotta lasi­vil­la­teh­taan palve­luk­sessa. Linja­mie­hen vastuulla on, että tuot­teesta tulee halu­tun muotoista ja laatuista.

– Paljon on auto­maa­tiota, mutta paljon on myös käsin tehtä­vää, Rikkola kertoo.

Eri tuot­tei­den resep­tit vaih­de­taan näyt­tö­päät­teellä, mutta työhön kuuluu paljon linjas­tolla kulke­mista. 10 000 askelta voi tulla täyteen työvuo­ron aikana.

– Työ ei ole enää niin fyysistä, joten 12 tunnin vuoron jaksaa keskit­tyä, Rikkola kertoo.

Onnis­tu­mi­se­lä­myk­set linja­mie­hen työssä liit­ty­vät ennakointiin.

– Kun enna­koi­malla vält­tää, ettei tule sutta ja sekun­daa, voi sanoa ”onnis­tuin­pas”, Rikkola kertoo.

Toiselta amma­til­taan Rikkola on muusikko. Lasi­vil­la­teh­taalle hän tuli lasten synty­män jälkeen, jotta perheellä on sään­nöl­li­set tulot. Musiikki on kuiten­kin edel­leen iso osa elämää.

Rikkola soit­taa yhtyeessä, jonka kanssa Timo Tuomi­nen tulkit­see Jacques Brelin musiik­kia. Kansal­lis­teat­te­ris­sa­kin nähdyissä esityk­sissä Rikko­lan soit­ti­mina ovat altto­viulu ja sähkökitara.

– Musiikki on henki­reikä, täysin eri maailma, Rikkola sanoo.

TYÖ MUUTOKSESSA

Koneen­hoi­taja Antti Mäke­län työn­ku­vaan kuuluu tehtaan ”kuuman pään” proses­sin hoito.

– Jos kaikki menee hyvin, työ on pelkäs­tään päät­teellä, Mäkelä kertoo.

Jos proses­sissa ilme­nee ongel­mia, jalkau­tuu Mäkelä tuotan­to­lait­tei­den äärelle.

Kahdek­san vuotta lasi­vil­la­teh­taalla työs­ken­nel­lyt Mäkelä pitää pitkiä työvuo­roja toimi­vina. Niistä hänellä on koke­musta jo aiem­malta työuralta.

Pakkaa­mon puolella työs­ken­te­lee kone­pak­kaaja Raimo Jääs­ke­läi­nen, joka tuli tehtaan palve­luk­seen 27 vuotta sitten kave­rin suosituksesta.

– Tykkään, kun työ on vaih­te­le­vaa ja työpo­rukka on hyvä­hen­ki­nen, Jääs­ke­läi­nen kertoo.

Pakkaa­jan työ on muut­tu­nut vuosi­kym­men­ten aikana, ja kuor­mi­tus on tänään erilaista.

– Työ on vuosien saatossa keven­ty­nyt, mutta nykyi­sin työ vaatii enem­män ajat­te­lua, Jääs­ke­läi­nen vertailee.

Mekaa­ni­nen kunnos­sa­pi­toa­sen­taja Pasi Puro­nummi kertoo tuotan­to­lait­teita puhdis­taes­saan, että työn­ku­vaan kuuluu kaiken­laista kunnos­sa­pi­toa trukit mukaan lukien.

– Työ on muut­tu­nut paljon. Työnan­ta­ja­kin on muut­tu­nut, Puro­nummi kertoo 27 vuoden koke­muk­sella. Välillä hän on tehnyt tehtaan kunnos­sa­pi­don töitä YIT:n palkkalistoilla.

YHTEISTYÖ TOIMII

Saint-Gobain Finlan­din Fors­san tehtaan johtaja Juha Strand­berg kertoo, että raken­nusa­lan hiipu­mi­nen on näky­nyt tehtaan tuotannossa.

– Tehdas on joutu­nut seiso­maan viime ja tänä vuonna, Strand­berg kertoo.

Hiljai­sina aikoina tehdyt inves­toin­nit mahdol­lis­ta­vat lentä­vän lähdön seuraa­vaan nousu­kau­teen. Pienet kasvi­huo­ne­pääs­töt ovat Fors­san tehtaan kilpailuvaltti.

– Vähä­hii­li­syys on Fors­san kivi­jalka, Strand­berg kertoo.

Monet pitkän työuran tehneet tuotan­non työn­te­ki­jät ovat tulossa eläkei­kään. Haas­teena on saada uutta osaa­vaa työvoi­maa tilalle. Monio­saa­jaksi tuotan­non eri vaihei­siin ei kasveta hetkessä.

– Prosessi on sellai­nen, että se vaatii useam­man vuoden koke­muk­sen, Strand­berg arvioi.

Fors­san henkeä pitää vaalia.

Työn­te­ki­jä­puo­len kanssa tehdylle yhteis­työlle tehtaan­joh­taja antaa isot kiitokset.

– Etsi­tään mieluum­min ratkai­suja kuin ongel­mia. Vaikei­siin­kin asioi­hin on löyty­nyt molem­pia tyydyt­tä­vät ratkai­sut, Strand­berg kertoo.

Yhteis­työ on valtti jatkossakin.

– Fors­san henkeä pitää vaalia, Strand­berg sanoo.

Katseet hiili­ja­lan­jäl­keen

Ecop­hon-levyjä valmis­te­taan myös Carbon­Low-versioina, joiden hiili­ja­lan­jälki on keski­mää­rin 35 prosent­tia pienempi kuin perin­teis­ten tuotteiden.

Vähä­hii­li­syys syntyy kier­rä­tys­la­sin käytöstä raaka-aineena ja biokaa­sun käytöstä levy­jen tuotan­nossa. Näin ollen vähä­hii­li­sen levyn ominai­suu­det ovat samat kuin perin­tei­sessä levyssä.

– On nime­no­maan hienoa, että raaka-aine on käynyt yhden kier­ron olemassa olevana tuot­teena pullo­la­sina tai taso­la­sina, sanoo commercial mana­ger Virpi Villa-Pelto­nen Saint-Gobain Ecop­ho­nilta.

Uusi raken­ta­mis­laki on tulossa voimaan vuoden 2025 alussa. Jatkossa ilmas­to­sel­vi­tys­ten tulee kattaa raken­nus­ten hiili­ja­lan­jälki koko elin­kaa­ren ajalta, kertoo konsep­ti­ke­hit­täjä Tiia Huus­ko­nen Saint-Gobain Ecophonilta.

– Katse tulee kohdis­tu­maan raken­nus­tuot­tei­den hiili­ja­lan­jäl­keen, Huus­ko­nen sanoo.

Hiili­ja­lan­jäl­jen suuruu­teen on syytä kiin­nit­tää huomiota kaik­kialla, sillä luon­non­va­rat eivät riitä nykytahdilla.

– Maail­man yliku­lu­tus­päivä tulee varhai­sessa vaiheessa vuotta. Olisi muutet­tava toimin­taa raken­ta­mi­ses­sa­kin, Villa-Pelto­nen sanoo.

Maail­man yliku­lu­tus­päivä on ajan­kohta, jolloin ihmis­ten kulu­tus ylit­tää lasken­nal­li­sesti maapal­lon vuotui­sen kyvyn tuot­taa uusiu­tu­via luon­non­va­roja. Vuonna 2023 yliku­lu­tus­päivä oli 2. elokuuta.

Ecop­ho­nilla kiin­ni­te­tään huomiota akus­tiik­ka­le­vy­jen elin­kaa­reen myös ensim­mäi­sen käyt­tö­koh­teen jälkeen.

– Raken­nus­tuot­tei­den uudel­leen­käy­töstä puhu­taan paljon. Olemme pääs­seet pilo­toi­maan akus­tiik­ka­le­vy­jen uudel­leen­käyt­töä, Huus­ko­nen kertoo.

Saint-Gobai­nin tavoit­teena on olla hiili­neut­raali toimija Suomessa vuonna 2035 ja globaa­listi vuonna 2050. Pyrki­mys on olla hiili­neut­raali ilman pääs­tö­kom­pen­saa­tioi­den ostoa.