Tuotekokooja Riko Huovila työskentelee Sectomon sähköosastolla.

Kotimai­sesta koivusta valmis­tet­tuja valai­simia maailmalle

12.4.2024

TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVAT JANI LAUKKANEN

Secto-valai­simet valmis­te­taan Heino­lassa käsityönä. Ne edustavat suoma­laista designia parhaim­mil­laan. Sectomon työnte­ki­jöillä on takanaan monen­laista koulu­tusta ja kokemusta, mitä he voivat hyödyntää työssään.

Suomessa on pitkät perin­teet design-valai­si­mien valmis­tuk­sessa. Klassik­ko­mal­leja ovat suunni­tel­leet muun muassa sellaiset nimet kuin Alvar Aalto, Paavo Tynell ja Yki Nummi. Materi­aa­lina valmis­tuk­sessa on käytetty metallia ja akryylia.

2000-luvulla Suomea on viety maail­man­kar­talle muotoon puris­te­tusta koivusta valmis­te­tuilla Secto-valai­si­milla, jotka eroavat muoto­kie­lel­lään muista valaisimista.

Ensim­mäinen valaisin tuli myyntiin vuonna 1999, ja tänä päivänä Secto-tuote­per­hee­seen kuuluu lähes kolme­kym­mentä erilaista riippu‑, pöytä‑, jalka- ja seinä­va­lai­sinta. Ne kaikki ovat Seppo Kohon suunnittelemia.

Secto Designin lamppuja voi nähdä niin suoma­lai­sissa kodeissa, lappi­lai­sissa hotel­leissa kuin aasia­lai­sissa ravin­to­loissa. Niitä löytää myös Suomen suurlä­he­tys­töistä maailmalla.

Vuosien varrella Secto Desig­nista on kehit­tynyt kansain­vä­linen brändi. Yli 90 prosenttia valai­si­mista menee vientiin. Tärkeimpiä vienti­maita ovat pohjois­maat, Saksa ja Ranska. Kaikkiaan lamppuja on viety lähes 90 maahan, kaikille maailman mantereille.

Ennen kuin valai­simet pakataan ja lähete­tään tilaa­jille, varus­te­taan ne hologram­milla, joka todistaa niiden aitouden, sillä menestys kansain­vä­li­sillä markki­noilla on aktivoinut kosolti kopioijia.

Väären­nök­siin puuttu­minen on Secto Desig­nille elinehto, koska kopiot valtai­sivat muuten koko markkinan. Tämä vie paljon työaikaa ja rahaa, sillä tapauksia tulee ilmi netissä ja kaupoissa viikoit­tain. Tähän mennessä yritys on saanut poistettua netistä noin parikym­mentä tuhatta malli­suojaa loukkaavaa tuotetta ja voittanut kaikki oikeu­teen edenneet tapaukset.

ILLALLA OMALLE VERSTAALLE

Secto­molla, Secto Designin valmis­tuk­sesta vastaa­valla tytäryh­tiöllä, työsken­telee Heino­lassa yli kolme­kym­mentä ammat­ti­laista, jotka työstävät muotoon puris­tet­tuja aihioita. He sahaavat, hiovat ja kokoavat valai­simia ohuista säleistä.

Aihioina käytet­tävät muoto­pu­ris­teet tulevat alihank­ki­joilta, jotka hankkivat viilu­ma­te­ri­aalin suoma­laista koivua käyttä­vältä viilun valmis­ta­jalta. Puun täytyy olla tasalaa­tuista ja oksatonta eikä siinä saa olla värivirheitä.

Puusepän töitä tekevä Pasi Luoto on viihtynyt sirkkelin ääressä pian kymmenen vuotta. Hän työsken­teli Secto-valai­si­mien valmis­tuk­sessa jo silloin, kun tuotanto oli vielä Secto Designin alihank­ki­jalla ennen sen siirty­mistä Sectomolle.

– Olen valmis­tunut alun perin kulta­se­päksi Lahden muotoi­luins­ti­tuu­tista. Tein sitä työtä toista­kym­mentä vuotta, kunnes lähdin opiske­le­maan kitaran­ra­ken­nusta Ikaalisten käsi- ja taideop­pi­lai­tok­seen ja valmis­tuin sieltä artesaa­niksi. Soittimet kiinnos­tivat, koska olen harras­tanut koko ikäni kitaran­soittoa ja soittanut bändeissä.

Puusepän töitä tekevä Pasi Luoto työsken­telee useim­miten konesa­lissa, mutta välillä myös kasaamon puolella, mikä tuo työhön vaihtelua.

– Kitaroiden raken­ta­minen oli kuitenkin sen verran työlästä, että niiden hinta nousi korkeaksi. Poten­ti­aa­lisia asiak­kaita oli vähän, joten halusin hakeutua muihin töihin.

Secto­mossa Luoto työsken­telee useim­miten konesa­lissa, mutta välillä myös kasaamon puolella, mikä tuo työhön vaihtelua. Iltaisin hän painuu vielä usein omalle verstaalle tekemään omia juttujaan.

OSAAJIA KIRJAVA JOUKKO

Pasi Solaja työsken­telee niin ikään puusep­pänä Sectomon konesalissa.

– Tehdastyö on aina tehdas­työtä, mutta tehtävät hoituvat oikealla asenteella. Täällä on siistiä ja hyvät tilat työsken­nellä, minkä lisäksi asioista huoleh­di­taan hyvin. Työ vaatii kuitenkin kärsi­väl­li­syyttä ja mielen­kiintoa, että sen oppii.

Solaja valmistui aikoi­naan markki­noin­ti­mer­ko­no­miksi ja muutti pian sen jälkeen vanhem­piensa työn mukana Portu­ga­liin. Kielen opittuaan hän kiinnostui kenkä­bis­nek­sestä, perehtyi siihen ja perusti oman yrityksen. Siinä työssä vierähti parikym­mentä vuotta.

Puusep­pänä konesa­lissa työsken­te­levän Pasi Solajan mukaan Secto­molta löytyy monen kirjava joukko erilaisia osaajia.

– Ennen EU-aikaa kenkä­bisnes sujui siellä todella hyvin, mutta sitten tehtaita alkoi mennä nurin tiheään tahtiin. Siinä vaiheessa aloin miettiä muuttoa Suomeen. Palasin sitten perheeni, portu­ga­li­laisen vaimon ja kahden tyttä­remme kanssa Suomeen ja asetuimme asumaan Heino­laan, Solaja muistelee.

– En halunnut jatkaa enää yrittä­jänä, koska olisin joutunut ottamaan paljon velkaa jatkaak­seni yrittä­mistä. Silloin olisin ollut naimi­sissa työni kanssa, niin ettei olisi jäänyt enää yhtään vapaa-aikaa. Aikaeron takia olisin kokenut myös raskaiksi työn vaatimat ulkomaanmatkat.

Täällä ei tuijo­teta vain sitä, mikä koulutus ihmisellä on.

Solajan mukaan Secto­molla työsken­telee monen kirjava joukko erilaisia osaajia.

– Siinä mielessä tämä on vähän erikoinen työpaikka, että täällä ei tuijo­teta vain sitä, mikä koulutus ihmisellä on. Meille on kasaan­tunut vähän erikois­po­rukkaa. Työhö­no­tossa ratkaisee asenne.

Aurin­gon­kukka muistuttaa Maryna Boniukia hänen kotimaas­taan Ukrainasta.

AURINGONKUKKA EI UNOHDU

Työpöydän kulmaa koris­tava aurin­gon­kukka ja sinikel­taiset nauhat vievät ajatukset Ukrai­naan. Valai­simia kokoava Maryna Boniuk on työsken­nellyt Secto­mossa pian kaksi vuotta. Hän pakeni sotaa Suomeen Ukrai­nasta maalis­kuussa 2022. Työpaikka löytyi vuokra­työ­firma Kilta Henki­lö­pal­velun kautta.

– Pidän työstäni todella paljon. Haluan oppia suomen kieltä, työsken­nellä täällä ja perustaa perheen poikays­tä­väni kanssa, kertoo Boniuk, joka on opiskellut kemiaa kotimaassaan.

Ukrai­na­lainen Maryna Boniuk sano pitävänsä työstään Secto­mossa todella paljon.

Boniuk tuli taloon samaan aikaan toisen ukrai­na­laisen työntekijän kanssa. Naisia on pereh­dyt­tänyt tehtä­viin oman työnsä ohella virolais­syn­tyinen Kylli Nolvak.

– Opiskelin koulussa aikoi­naan venäjää, mistä on nyt hyötyä, kun voin neuvoa Marynaa ja Svitlanaa yhtei­sellä kielellä. Heistä tykätään täällä tosi paljon ja he ovat hyviä ja tarkkoja työnte­ki­jöitä, kiittelee Nolvak, joka on halunnut auttaa ukrai­na­laisia myös vapaa-aikana, kun nämä ovat tarvin­neet tukea ja tulkkausta asioiden hoidossa.

– Kylli on ollut meille oikein hyvä pereh­dyt­täjä ja tukihen­kilö, Bonjuk toteaa ja nostaa peukalon ylös.

Hologrammi todistaa valai­si­mien aitouden.

KUKA ON REILUIN TYÖKAVERI?

Secto­molla halutaan pitää yllä hyvää henkeä työpai­kalla ja huolehtia työnte­ki­jöistä monin tavoin. Työnte­kijät valit­sevat keskuu­des­taan joka vuosi reiluimman työka­verin, joka pääsee osallis­tu­maan myöhemmin messu­mat­kalle ulkomaille.

– Fyysistä kuntoa voi ylläpitää talon omalla kunto­sa­lilla. Työnte­ki­jällä on mahdol­li­suus käyttää myös sopimus­hie­rojan palve­luja, jolloin hänen makset­ta­vak­seen jää 40 prosenttia käynnin hinnasta. Lisäksi heillä on e‑passi, joka tarjoaa henki­lös­tö­etuja kulttuuri- ja liikun­ta­pal­ve­luiden käyttöön, kertoo tehdas­pääl­likkö Kari Hiltunen.

Fyysistä kuntoa voi ylläpitää talon omalla kunto­sa­lilla. Kilpa­tanssia harras­tanut tehdas­pääl­likkö Kari Hiltunen ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Tapio Kangas­niemi näyttävät mallia.

Tuotannon kehityk­sestä tehtaalla vastaa Tapio Kangas­niemi, joka on työsken­nellyt lamppujen parissa vuodesta 2014 lähtien. Hän toimii myös työpaikan työsuojeluvaltuutettuna.

– Työtur­val­li­suus on meille tosi tärkeä asia. Työsken­tely sirkke­leiden ja sahojen kanssa vaatii erityistä varovai­suutta. Mitään vakavampaa täällä ei ole kuiten­kaan koskaan sattunut. On tullut vain pieniä naarmuja tai kompas­tu­misia, Kangas­niemi toteaa.

Työsken­tely sirkke­leiden ja sahojen kanssa vaatii erityistä varovaisuutta.

– Kaikki työnte­kijät osallis­tuvat työtur­val­li­suus­kou­lu­tuk­seen, jossa käydään läpi perus­asioita työsuo­je­lusta ja kierre­tään yhdessä tarkas­ta­massa työpis­teitä. Koko henki­lö­kunta on suorit­tanut myös työnan­tajan järjes­tämän hätäensiapu‑, trukki­tur­val­li­suus- ja alkusammutuskoulutuksen.

”Työtur­val­li­suus on meille tosi tärkeä asia. Mitään vakavampaa täällä ei ole koskaan sattunut”, toteaa työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Tapio Kangasniemi.

OPISKELUA TYÖN OHESSA

Virpi Korpela näyttää sähkö­osaston turva­tar­kas­tus­pis­teessä, kuinka metal­li­run­koi­sille valai­si­mille tehdään sähkö­tur­val­li­suus­tar­kastus, johon kuuluu muun muassa läpilyön­ti­tes­taus. Sen jälkeen varmis­te­taan vielä, että laite toimii.

– Lisäksi valai­si­mista tehdään pöytä­kirja ja varmis­te­taan niiden jälji­tet­tä­vyys eli sarja­nu­me­roi­daan kaikki tuotteet.

Korpe­lalla on takanaan pitkä ja monipuo­linen työko­kemus teolli­suuden yrityk­sistä Heinolan seudulla. Teolli­suus­liiton (silloinen Metal­li­liitto) jäseneksi hän liittyi 1991. Korpela on osallis­tunut myös Murikka-opiston järjes­tä­mille kursseille. Secto­molla hän on työsken­nellyt vuodesta 2017 lähtien.

– Olen koulu­tuk­sel­tani yo-pohjainen tieto­tek­niikan mekaa­nikko ja työsken­nellyt automaa­tio­asen­ta­jana teolli­suus­yri­tyk­sissä sekä asenta­jana puheli­na­lalla. Välillä olen ollut myös työnjoh­to­teh­tä­vissä. Työko­ke­musta on kertynyt myös kaupasta ja konepa­jalta, Korpela kertoo.

Sähkö­osas­tolla työsken­te­levä Virpi Korpela on opiskellut työpai­kalla oppiso­pi­muk­sella sähköasentajaksi.

– Täällä olen opiskellut työn ohessa oppiso­pi­muk­sella sähkö­asen­ta­jaksi, mikä kesti 2,5 vuotta. Siinä opin uutta ennen kaikkea vahva­säh­köstä ja LVI-anturoinnista.

Korpelan mielestä on kuitenkin ihan erilaista opiskella aikui­siässä kuin suoraan lukion jälkeen.

– Olen reipas kysymään, minkä muutkin ovat huoman­neet! Haasteista opitaan ja niistä selvi­tään voitta­jina, nauraa Korpela.

Vapaa-aikana Korpelan käsissä syntyy lasimas­sasta koruja, vateja ja ikkuna­ko­ris­teita. Hän harrastaa myös kieliä ja on opiskellut pitkään venäjää.

 

Teemu Järvinen työsken­telee kolmena päivänä viikossa.

Osatyö­ky­kyi­selle vakituinen työpaikka

Teemu Järvinen työsken­telee Secto­molla kehävers­taalla, jossa hän hioo ja viimeis­telee valai­sinten kehiä kolmena päivänä viikossa.

Hän tuli tehtaalle erityis­ryh­mien työ- ja päivä­toi­minta Rytmin kautta, jonka työnte­kijät ja osatyö­ky­kyiset työnha­kijat kävivät ensin tutus­tu­massa Secto­moon ja tarjolla olevaan työhön. Haastat­te­lujen perus­teella paikkaan valit­tiin Järvinen, joka aloitti työssään kesällä 2021.

– Olen viihtynyt täällä oikein hyvin ja minut vakinais­tet­tiin vuoden­vaih­teessa. Alussa seiso­matyö tuntui vähän jaloissa, mutta nyt olen jo tottunut siihen, kertoo Järvinen, joka hurauttaa työpai­kalle aamuisin omalla autolla. Vapaa-aikana Järvinen rentoutuu kauniin Heinolan kävely­rei­teillä ja näköalapaikoilla.

– Teemu on erittäin hyvä työssään. Hän on nopea, tarkka ja aikaan­saava, kiittää tehdas­pääl­likkö Kari Hiltunen työntekijäänsä.