Tuotekokooja Riko Huovila työskentelee Sectomon sähköosastolla.

Koti­mai­sesta koivusta valmis­tet­tuja valai­si­mia maailmalle

12.4.2024

TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVAT JANI LAUKKANEN

Secto-valai­si­met valmis­te­taan Heino­lassa käsi­työnä. Ne edus­ta­vat suoma­laista desig­nia parhaim­mil­laan. Secto­mon työn­te­ki­jöillä on taka­naan monen­laista koulu­tusta ja koke­musta, mitä he voivat hyödyn­tää työssään.

Suomessa on pitkät perin­teet design-valai­si­mien valmis­tuk­sessa. Klas­sik­ko­mal­leja ovat suun­ni­tel­leet muun muassa sellai­set nimet kuin Alvar Aalto, Paavo Tynell ja Yki Nummi. Mate­ri­aa­lina valmis­tuk­sessa on käytetty metal­lia ja akryylia.

2000-luvulla Suomea on viety maail­man­kar­talle muotoon puris­te­tusta koivusta valmis­te­tuilla Secto-valai­si­milla, jotka eroa­vat muoto­kie­lel­lään muista valaisimista.

Ensim­mäi­nen valai­sin tuli myyn­tiin vuonna 1999, ja tänä päivänä Secto-tuote­per­hee­seen kuuluu lähes kolme­kym­mentä erilaista riippu‑, pöytä‑, jalka- ja seinä­va­lai­sinta. Ne kaikki ovat Seppo Kohon suunnittelemia.

Secto Desig­nin lamp­puja voi nähdä niin suoma­lai­sissa kodeissa, lappi­lai­sissa hotel­leissa kuin aasia­lai­sissa ravin­to­loissa. Niitä löytää myös Suomen suur­lä­he­tys­töistä maailmalla.

Vuosien varrella Secto Desig­nista on kehit­ty­nyt kansain­vä­li­nen brändi. Yli 90 prosent­tia valai­si­mista menee vien­tiin. Tärkeim­piä vien­ti­maita ovat pohjois­maat, Saksa ja Ranska. Kaik­ki­aan lamp­puja on viety lähes 90 maahan, kaikille maail­man mantereille.

Ennen kuin valai­si­met paka­taan ja lähe­te­tään tilaa­jille, varus­te­taan ne holo­gram­milla, joka todis­taa niiden aitou­den, sillä menes­tys kansain­vä­li­sillä mark­ki­noilla on akti­voi­nut kosolti kopioijia.

Väären­nök­siin puut­tu­mi­nen on Secto Desig­nille elinehto, koska kopiot valtai­si­vat muuten koko mark­ki­nan. Tämä vie paljon työai­kaa ja rahaa, sillä tapauk­sia tulee ilmi netissä ja kaupoissa viikoit­tain. Tähän mennessä yritys on saanut pois­tet­tua netistä noin pari­kym­mentä tuhatta malli­suo­jaa louk­kaa­vaa tuotetta ja voit­ta­nut kaikki oikeu­teen eden­neet tapaukset.

ILLALLA OMALLE VERSTAALLE

Secto­molla, Secto Desig­nin valmis­tuk­sesta vastaa­valla tytä­ryh­tiöllä, työs­ken­te­lee Heino­lassa yli kolme­kym­mentä ammat­ti­laista, jotka työs­tä­vät muotoon puris­tet­tuja aihioita. He sahaa­vat, hiovat ja kokoa­vat valai­si­mia ohuista säleistä.

Aihioina käytet­tä­vät muoto­pu­ris­teet tule­vat alihank­ki­joilta, jotka hank­ki­vat viilu­ma­te­ri­aa­lin suoma­laista koivua käyt­tä­vältä viilun valmis­ta­jalta. Puun täytyy olla tasa­laa­tuista ja oksa­tonta eikä siinä saa olla värivirheitä.

Puuse­pän töitä tekevä Pasi Luoto on viih­ty­nyt sirk­ke­lin ääressä pian kymme­nen vuotta. Hän työs­ken­teli Secto-valai­si­mien valmis­tuk­sessa jo silloin, kun tuotanto oli vielä Secto Desig­nin alihank­ki­jalla ennen sen siir­ty­mistä Sectomolle.

– Olen valmis­tu­nut alun perin kulta­se­päksi Lahden muotoi­luins­ti­tuu­tista. Tein sitä työtä tois­ta­kym­mentä vuotta, kunnes lähdin opis­ke­le­maan kita­ran­ra­ken­nusta Ikaa­lis­ten käsi- ja taideop­pi­lai­tok­seen ja valmis­tuin sieltä arte­saa­niksi. Soit­ti­met kiin­nos­ti­vat, koska olen harras­ta­nut koko ikäni kita­ran­soit­toa ja soit­ta­nut bändeissä.

Puuse­pän töitä tekevä Pasi Luoto työs­ken­te­lee useim­mi­ten kone­sa­lissa, mutta välillä myös kasaa­mon puolella, mikä tuo työhön vaihtelua.

– Kita­roi­den raken­ta­mi­nen oli kuiten­kin sen verran työlästä, että niiden hinta nousi korkeaksi. Poten­ti­aa­li­sia asiak­kaita oli vähän, joten halusin hakeu­tua muihin töihin.

Secto­mossa Luoto työs­ken­te­lee useim­mi­ten kone­sa­lissa, mutta välillä myös kasaa­mon puolella, mikä tuo työhön vaih­te­lua. Iltai­sin hän painuu vielä usein omalle vers­taalle teke­mään omia juttujaan.

OSAAJIA KIRJAVA JOUKKO

Pasi Solaja työs­ken­te­lee niin ikään puusep­pänä Secto­mon konesalissa.

– Tehdas­työ on aina tehdas­työtä, mutta tehtä­vät hoitu­vat oikealla asen­teella. Täällä on siis­tiä ja hyvät tilat työs­ken­nellä, minkä lisäksi asioista huoleh­di­taan hyvin. Työ vaatii kuiten­kin kärsi­väl­li­syyttä ja mielen­kiin­toa, että sen oppii.

Solaja valmis­tui aikoi­naan mark­ki­noin­ti­mer­ko­no­miksi ja muutti pian sen jälkeen vanhem­piensa työn mukana Portu­ga­liin. Kielen opit­tu­aan hän kiin­nos­tui kenkä­bis­nek­sestä, pereh­tyi siihen ja perusti oman yrityk­sen. Siinä työssä vierähti pari­kym­mentä vuotta.

Puusep­pänä kone­sa­lissa työs­ken­te­le­vän Pasi Sola­jan mukaan Secto­molta löytyy monen kirjava joukko erilai­sia osaajia.

– Ennen EU-aikaa kenkä­bis­nes sujui siellä todella hyvin, mutta sitten tehtaita alkoi mennä nurin tihe­ään tahtiin. Siinä vaiheessa aloin miet­tiä muut­toa Suomeen. Pala­sin sitten perheeni, portu­ga­li­lai­sen vaimon ja kahden tyttä­remme kanssa Suomeen ja asetuimme asumaan Heino­laan, Solaja muistelee.

– En halun­nut jatkaa enää yrit­tä­jänä, koska olisin joutu­nut otta­maan paljon velkaa jatkaak­seni yrit­tä­mistä. Silloin olisin ollut naimi­sissa työni kanssa, niin ettei olisi jäänyt enää yhtään vapaa-aikaa. Aikae­ron takia olisin koke­nut myös raskaiksi työn vaati­mat ulkomaanmatkat.

Täällä ei tuijo­teta vain sitä, mikä koulu­tus ihmi­sellä on.

Sola­jan mukaan Secto­molla työs­ken­te­lee monen kirjava joukko erilai­sia osaajia.

– Siinä mielessä tämä on vähän erikoi­nen työpaikka, että täällä ei tuijo­teta vain sitä, mikä koulu­tus ihmi­sellä on. Meille on kasaan­tu­nut vähän erikois­po­ruk­kaa. Työhö­no­tossa ratkai­see asenne.

Aurin­gon­kukka muis­tut­taa Maryna Boniu­kia hänen koti­maas­taan Ukrainasta.

AURINGONKUKKA EI UNOHDU

Työpöy­dän kulmaa koris­tava aurin­gon­kukka ja sini­kel­tai­set nauhat vievät ajatuk­set Ukrai­naan. Valai­si­mia kokoava Maryna Boniuk on työs­ken­nel­lyt Secto­mossa pian kaksi vuotta. Hän pakeni sotaa Suomeen Ukrai­nasta maalis­kuussa 2022. Työpaikka löytyi vuokra­työ­firma Kilta Henki­lö­pal­ve­lun kautta.

– Pidän työs­täni todella paljon. Haluan oppia suomen kieltä, työs­ken­nellä täällä ja perus­taa perheen poikays­tä­väni kanssa, kertoo Boniuk, joka on opis­kel­lut kemiaa kotimaassaan.

Ukrai­na­lai­nen Maryna Boniuk sano pitä­vänsä työs­tään Secto­mossa todella paljon.

Boniuk tuli taloon samaan aikaan toisen ukrai­na­lai­sen työn­tekijän kanssa. Naisia on pereh­dyt­tä­nyt tehtä­viin oman työnsä ohella viro­lais­syn­tyi­nen Kylli Nolvak.

– Opis­ke­lin koulussa aikoi­naan venä­jää, mistä on nyt hyötyä, kun voin neuvoa Mary­naa ja Svit­la­naa yhtei­sellä kielellä. Heistä tykä­tään täällä tosi paljon ja he ovat hyviä ja tark­koja työn­te­ki­jöitä, kiit­te­lee Nolvak, joka on halun­nut auttaa ukrai­na­lai­sia myös vapaa-aikana, kun nämä ovat tarvin­neet tukea ja tulk­kausta asioi­den hoidossa.

– Kylli on ollut meille oikein hyvä pereh­dyt­täjä ja tuki­hen­kilö, Bonjuk toteaa ja nostaa peuka­lon ylös.

Holo­grammi todis­taa valai­si­mien aitouden.

KUKA ON REILUIN TYÖKAVERI?

Secto­molla halu­taan pitää yllä hyvää henkeä työpai­kalla ja huoleh­tia työn­te­ki­jöistä monin tavoin. Työn­te­ki­jät valit­se­vat keskuu­des­taan joka vuosi reiluim­man työka­ve­rin, joka pääsee osal­lis­tu­maan myöhem­min messu­mat­kalle ulkomaille.

– Fyysistä kuntoa voi yllä­pi­tää talon omalla kunto­sa­lilla. Työn­te­ki­jällä on mahdol­li­suus käyt­tää myös sopi­mus­hie­ro­jan palve­luja, jolloin hänen makset­ta­vak­seen jää 40 prosent­tia käyn­nin hinnasta. Lisäksi heillä on e‑passi, joka tarjoaa henki­lös­tö­etuja kult­tuuri- ja liikun­ta­pal­ve­lui­den käyt­töön, kertoo tehdas­pääl­likkö Kari Hiltu­nen.

Fyysistä kuntoa voi yllä­pi­tää talon omalla kunto­sa­lilla. Kilpa­tans­sia harras­ta­nut tehdas­pääl­likkö Kari Hiltu­nen ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Tapio Kangas­niemi näyt­tä­vät mallia.

Tuotan­non kehi­tyk­sestä tehtaalla vastaa Tapio Kangas­niemi, joka on työs­ken­nel­lyt lamp­pu­jen parissa vuodesta 2014 lähtien. Hän toimii myös työpai­kan työsuojeluvaltuutettuna.

– Työtur­val­li­suus on meille tosi tärkeä asia. Työs­ken­tely sirk­ke­lei­den ja saho­jen kanssa vaatii erityistä varo­vai­suutta. Mitään vaka­vam­paa täällä ei ole kuiten­kaan koskaan sattu­nut. On tullut vain pieniä naar­muja tai kompas­tu­mi­sia, Kangas­niemi toteaa.

Työs­ken­tely sirk­ke­lei­den ja saho­jen kanssa vaatii erityistä varovaisuutta.

– Kaikki työn­te­ki­jät osal­lis­tu­vat työtur­val­li­suus­kou­lu­tuk­seen, jossa käydään läpi perus­asioita työsuo­je­lusta ja kier­re­tään yhdessä tarkas­ta­massa työpis­teitä. Koko henki­lö­kunta on suorit­ta­nut myös työnan­ta­jan järjes­tä­män hätäensiapu‑, truk­ki­tur­val­li­suus- ja alkusammutuskoulutuksen.

”Työtur­val­li­suus on meille tosi tärkeä asia. Mitään vaka­vam­paa täällä ei ole koskaan sattu­nut”, toteaa työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Tapio Kangasniemi.

OPISKELUA TYÖN OHESSA

Virpi Korpela näyt­tää sähkö­osas­ton turva­tar­kas­tus­pis­teessä, kuinka metal­li­run­koi­sille valai­si­mille tehdään sähkö­tur­val­li­suus­tar­kas­tus, johon kuuluu muun muassa läpi­lyön­ti­tes­taus. Sen jälkeen varmis­te­taan vielä, että laite toimii.

– Lisäksi valai­si­mista tehdään pöytä­kirja ja varmis­te­taan niiden jälji­tet­tä­vyys eli sarja­nu­me­roi­daan kaikki tuotteet.

Korpe­lalla on taka­naan pitkä ja moni­puo­li­nen työko­ke­mus teol­li­suu­den yrityk­sistä Heino­lan seudulla. Teol­li­suus­lii­ton (silloi­nen Metal­li­liitto) jäse­neksi hän liit­tyi 1991. Korpela on osal­lis­tu­nut myös Murikka-opis­ton järjes­tä­mille kurs­seille. Secto­molla hän on työs­ken­nel­lyt vuodesta 2017 lähtien.

– Olen koulu­tuk­sel­tani yo-pohjai­nen tieto­tek­nii­kan mekaa­nikko ja työs­ken­nel­lyt auto­maa­tio­asen­ta­jana teol­li­suus­yri­tyk­sissä sekä asen­ta­jana puhe­li­na­lalla. Välillä olen ollut myös työn­joh­to­teh­tä­vissä. Työko­ke­musta on kerty­nyt myös kaupasta ja kone­pa­jalta, Korpela kertoo.

Sähkö­osas­tolla työs­ken­te­levä Virpi Korpela on opis­kel­lut työpai­kalla oppi­so­pi­muk­sella sähköasentajaksi.

– Täällä olen opis­kel­lut työn ohessa oppi­so­pi­muk­sella sähkö­asen­ta­jaksi, mikä kesti 2,5 vuotta. Siinä opin uutta ennen kaik­kea vahva­säh­köstä ja LVI-anturoinnista.

Korpe­lan mielestä on kuiten­kin ihan erilaista opis­kella aikui­siässä kuin suoraan lukion jälkeen.

– Olen reipas kysy­mään, minkä muut­kin ovat huoman­neet! Haas­teista opitaan ja niistä selvi­tään voit­ta­jina, nauraa Korpela.

Vapaa-aikana Korpe­lan käsissä syntyy lasi­mas­sasta koruja, vateja ja ikku­na­ko­ris­teita. Hän harras­taa myös kieliä ja on opis­kel­lut pitkään venäjää.

 

Teemu Järvi­nen työs­ken­te­lee kolmena päivänä viikossa.

Osatyö­ky­kyi­selle vaki­tui­nen työpaikka

Teemu Järvi­nen työs­ken­te­lee Secto­molla kehä­vers­taalla, jossa hän hioo ja viimeis­te­lee valai­sin­ten kehiä kolmena päivänä viikossa.

Hän tuli tehtaalle erityis­ryh­mien työ- ja päivä­toi­minta Rytmin kautta, jonka työn­te­ki­jät ja osatyö­ky­kyi­set työn­ha­ki­jat kävi­vät ensin tutus­tu­massa Secto­moon ja tarjolla olevaan työhön. Haas­tat­te­lu­jen perus­teella paik­kaan valit­tiin Järvi­nen, joka aloitti työs­sään kesällä 2021.

– Olen viih­ty­nyt täällä oikein hyvin ja minut vaki­nais­tet­tiin vuoden­vaih­teessa. Alussa seiso­ma­työ tuntui vähän jaloissa, mutta nyt olen jo tottu­nut siihen, kertoo Järvi­nen, joka huraut­taa työpai­kalle aamui­sin omalla autolla. Vapaa-aikana Järvi­nen rentou­tuu kauniin Heino­lan käve­ly­rei­teillä ja näköalapaikoilla.

– Teemu on erit­täin hyvä työs­sään. Hän on nopea, tarkka ja aikaan­saava, kiit­tää tehdas­pääl­likkö Kari Hiltu­nen työntekijäänsä.