Tanskan Metallin puheenjohtaja: ”Suomen hallitus on naiivi kuvitellessaan voivansa yksipuolisesti muuttaa työelämää”

Suomi ja Tanska ovat viime vuodet paistatelleet maailman onnellisuusindeksin kärjessä.  Nyt hopeasijalta kuuluu varoitus seitsemän vuotta kärkisijaa hallussaan pitäneelle Suomelle.

– Jos työelämälakeja muutetaan niin, että se suosii vain yhtä puolta, se johtaa väistämättä törmäykseen. Suomen hallituksen pitäisi olla hyvin varovainen lähtiessään tälle tielle, sanoo Tanskan metalliliiton puheenjohtaja Claus Jensen.

Niin Suomessa on käynyt. Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman työelämää koskevat kirjaukset ovat pitkälti elinkeinoelämän etujärjestöjen toivelistalta.

– Hallitus on naiivi kuvitellessaan voivansa yksipuolisesti muuttaa työelämää, Jensen lisää.

Hiljattain 60 vuotta täyttäneellä Jensenillä on pitkä kokemus ay-toiminnasta.

Odensen telakalta ja Tanskassa juoma-automaateistaan tunnetun Wittenborgin tehtaalta luottamustehtävistä alkanut ay-ura on johtanut Jensenin yli sataa tuhatta työntekijää edustavan teollisuusliiton Dansk Metalin johtoon. Puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2012.

Suomen hallituksen pitäisi olla hyvin varovainen lähtiessään tälle tielle.

Suomen hallituksen työelämäheikennyksiä ja sosiaaliturvaleikkauksia painottavaa politiikkaa on selitelty Suomen tuomisella samalle viivalle naapureidemme Ruotsin ja Tanskan kanssa.

Työministeri Arto Satonen vierailikin Tanskassa tutustumassa paikalliseen malliin marraskuussa 2023. Jenseniä Satonen ei tavannut, mutta työministeri sai ainakin kuulla kommentit ammattiliittojen keskusjärjestöstä Fagbevegelsens hovedorganisation FH:sta.

Jenseniä mietityttääkin nyt koko suomalaisen työmarkkinajärjestelmän tulevaisuus. Tälläkin hetkellä monet ovat suunnanneet katseensa syksyn poikkeuksellisen vaikeiksi povattuihin työehtosopimusneuvotteluihin.

– On tärkeä ja periaatteellinen asia, että tietyt asiat jätetään työmarkkinajärjestöille, eikä hallitus lähde niihin puuttumaan. Tässä on nyt riskinä, että toimiva järjestelmä tuhotaan, Jensen sanoo.

JOUSTOA JA TURVAA

Yksi syy työministeri Satosen marraskuiseen Tanskanvisiittiin kulkee nimellä ”flexicurity”, tai joustoturva. 

Tanskassa työntekijöiden irtisanominen on verrattain helpompaa kuin Suomessa, mutta ansiosidonnainen työttömyysturva on vastaavasti tuntuvasti Suomea korkeampi.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on Tanskassa noin 90 prosenttia palkkatulosta. Suomessa nykymuotoinen ansiopäiväraha on noin 60–70 prosenttia.

Työttömien palveluihin panostetaan huomattavasti, jopa kaksi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämä on tuplaten Suomeen verrattuna.

Vastapainoksi työttömille työnhakijoille on enemmän velvoitteita.

Claus Jensen painottaa, että niin sanottu joustoturvamalli on syntynyt työmarkkinaosapuolten ja poliittisten päättäjien kanssa neuvotellen.

– Sitä ei ole luotu hallituksen pakottamana, Jensen sanoo.

Joustoturvamalli nauttii laajaa suosiota sekä väestön että poliittisten puolueiden piirissä, ja mallia haastavat puheenvuorot ovat marginaalissa.

Tanskassakin muutoksia on tosin vuosikymmenten varrella tehty.

– Kun minä tulin työmarkkinoille 1980-luvun alussa, työttömyyspäivärahaa sai jopa yhdeksän vuotta. Myöhemmin sen kestoa lyhennettiin seitsemään vuoteen, sitten viiteen, sitten neljään ja tällä hetkellä se on kaksi vuotta.

Suomessa ansiosidonnaiseen päivärahaan on pääosin oikeutettu 400 päiväksi – ja hallitus on päättänyt 20 prosentin leikkauksesta kahden kuukauden työttömyyden jälkeen. Noin kahdeksan kuukauden jälkeen odottaa vielä viiden prosentin leikkaus.

Kun minä tulin työmarkkinoille 1980-luvun alussa, työttömyyspäivärahaa sai jopa yhdeksän vuotta.

Tanskassa on kuljettu päinvastaiseen suuntaan. Viime vuonna ansiosidonnasta korotettiin 3 500 kruunulla, eli noin viidelläkymmenellä eurolla.

– Se on ollut meidän pitkäaikainen tavoitteemme. Useimmat työttömäksi jäävät jäsenemme, noin 70 prosenttia, löytävät uuden työpaikan kolmen kuukauden sisällä. Mehän autammekin heitä työpaikan löytämisessä, Jensen sanoo.

Tanskassa työttömyyskassoilla on iso rooli työnvälityksessä ja muissa työvoimapalveluissa.

Työllisyystilanne on Tanskassa tällä hetkellä hyvä. Dansk Metallin jäsenistä 1,6 prosenttia on työttömänä. Tämä näyttäytyy yrityksissä pulana koulutetusta työvoimasta.

Jensen näkee tässä lukujen takaa laajemmankin elämää ja yhteiskuntaa määrittävän kysymyksen. Ay-liikkeellekin on tässä rooli tarjolla.

– Kaikki nuoret eivät voi opiskella yliopistossa. Me haluamme näyttää ihmisille, että on täysin mahdollista elää hyvää elämää ja työskennellä teollisuudessa. Tästä me keskustelemme päättäjien kanssa, Jensen sanoo.

Se on työnantajillekin hyväksi, että päätöksenteossa on mukana ihmisiä, jotka tuntevat työpaikalla tehtävät työt.

Suomen hallituksen heikennyslistalla on paikallisen sopimisen ulottaminen järjestäytymättömään kenttään.

Tanskassa työntekijöillä on oikeus henkilöstöedustukseen suhteellisen pienissä yrityksissä, kunhan 35 työntekijän määrä täyttyy. Suomessa raja kulkisi edelleenkin 150 työntekijässä.

– Se on työnantajillekin hyväksi, että päätöksenteossa on mukana ihmisiä, jotka tuntevat työpaikalla tehtävät työt. En ole kuullut kritiikkiä tätä kohtaan.

POPULISTEISTA EI TEOLLISUUDEN PUOLUSTAJIKSI

Kesäkuussa järjestettävät Euroopan parlamentin vaalit ovat Jensenin mukaan pohjoismaalaisille työntekijöille tärkeät vaalit.

– EU:n sisämarkkinat ovat elinehto suhteellisen pienille avotalouksille kuten Tanska tai Suomi. Olemme laskeneet, että noin 500 000 tanskalaista työpaikkaa on suoraan riippuvaisia sisämarkkinoista, Jensen sanoo.

Vuoden 2019 EU-vaaleissa kaksi kolmesta äänioikeutetusta tanskalaisesta kävi vaaliuurnilla, Suomessa alle puolet. Tosin Tanskassakin työntekijöiden äänestysaktiivisuus EU-vaaleissa on huomattavasti matalammalla tasolla esimerkiksi korkeakoulutettuihin verrattuna.

Esimerkiksi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen on todennut, että viimeisten vuosien aikana on työntekijöiden asemaa parantavat lakihankkeet pitkälti EU:sta lähtöisin, ei Suomen eduskunnasta.

EU-vaaleissa povataan voittoa oikeistopopulistisille liikkeille.

– Meillä voi olla EU-parlamentti, jossa isossa roolissa on Saksan AfD, Ranskan Le Penin Kansallinen liittoumarintama ja muut tämänkaltaiset ryhmät. Hehän eivät halua unionia. Se huolestuttaa. Historiakin on osoittanut, että nämä ovat ammattiliittojen vastustajia.

Jensen ei usko oikeistopopulistien pystyvän, varsinkin vihreään siirtymän kyseenalaistamiseen liittyvistä kovista puheistaan huolimatta, puolustamaan Euroopan teollisuutta.

Meidän on pysyttävä EU:ssa yhtenäisinä, jos haluamme mitenkään pystyä kilpailemaan Kiinan tai USA:n kanssa.

Jenseniä huolettaa, että monet työntekijät pitävät EU:ta kaukaisena asiana. Siitä on haittaa jos tavoitteena on Jensenin sanoin ”puolustaa eurooppalaista teollisuutta ja työpaikkoja”.

– Meidän on pysyttävä EU:ssa yhtenäisinä, jos haluamme mitenkään pystyä kilpailemaan Kiinan tai USA:n kanssa, Jensen sanoo.

Hän peräänkuuluttaa myös vahvempaa yhteispohjoismaalaista edunvalvontaa Euroopan unionissa.

– Emme kuitenkaan halua, että työmarkkinoitamme sotketaan. Esimerkiksi eurooppalainen minimipalkkalaki ei meille sovi.

Lisää aiheesta: ”Hallituksen toimet rikkovat pohjoismaisen mallin perinteitä”