Tanskan Metallin puheen­joh­taja: ”Suomen hallitus on naiivi kuvitel­les­saan voivansa yksipuo­li­sesti muuttaa työelämää”

Suomi ja Tanska ovat viime vuodet paista­tel­leet maailman onnel­li­suusin­deksin kärjessä.  Nyt hopea­si­jalta kuuluu varoitus seitsemän vuotta kärki­sijaa hallus­saan pitäneelle Suomelle.

– Jos työelä­mä­la­keja muute­taan niin, että se suosii vain yhtä puolta, se johtaa väistä­mättä törmäyk­seen. Suomen halli­tuksen pitäisi olla hyvin varovainen lähties­sään tälle tielle, sanoo Tanskan metal­li­liiton puheen­joh­taja Claus Jensen.

Niin Suomessa on käynyt. Petteri Orpon halli­tuksen halli­tus­oh­jelman työelämää koskevat kirjaukset ovat pitkälti elinkei­noe­lämän etujär­jes­töjen toivelistalta.

– Hallitus on naiivi kuvitel­les­saan voivansa yksipuo­li­sesti muuttaa työelämää, Jensen lisää.

Hiljat­tain 60 vuotta täyttä­neellä Jense­nillä on pitkä kokemus ay-toiminnasta.

Odensen telakalta ja Tanskassa juoma-automaa­teis­taan tunnetun Witten­borgin tehtaalta luotta­mus­teh­tä­vistä alkanut ay-ura on johtanut Jensenin yli sataa tuhatta työnte­kijää edustavan teolli­suus­liiton Dansk Metalin johtoon. Puheen­joh­ta­jana hän on toiminut vuodesta 2012.

Suomen halli­tuksen pitäisi olla hyvin varovainen lähties­sään tälle tielle.

Suomen halli­tuksen työelä­mä­hei­ken­nyksiä ja sosiaa­li­tur­va­leik­kauksia painot­tavaa politiikkaa on selitelty Suomen tuomi­sella samalle viivalle naapu­rei­demme Ruotsin ja Tanskan kanssa.

Työmi­nis­teri Arto Satonen vierai­likin Tanskassa tutus­tu­massa paikal­li­seen malliin marras­kuussa 2023. Jenseniä Satonen ei tavannut, mutta työmi­nis­teri sai ainakin kuulla kommentit ammat­ti­liit­tojen keskus­jär­jes­töstä Fagbe­ve­gel­sens hovedor­ga­ni­sa­tion FH:sta.

Jenseniä mieti­tyt­tääkin nyt koko suoma­laisen työmark­ki­na­jär­jes­telmän tulevai­suus. Tälläkin hetkellä monet ovat suunnan­neet katseensa syksyn poikkeuk­sel­lisen vaikeiksi povat­tuihin työehtosopimusneuvotteluihin.

– On tärkeä ja periaat­teel­linen asia, että tietyt asiat jätetään työmark­ki­na­jär­jes­töille, eikä hallitus lähde niihin puuttu­maan. Tässä on nyt riskinä, että toimiva järjes­telmä tuhotaan, Jensen sanoo.

JOUSTOA JA TURVAA

Yksi syy työmi­nis­teri Satosen marras­kui­seen Tanskan­vi­siit­tiin kulkee nimellä ”flexicu­rity”, tai joustoturva. 

Tanskassa työnte­ki­jöiden irtisa­no­minen on verrat­tain helpompaa kuin Suomessa, mutta ansio­si­don­nainen työttö­myys­turva on vastaa­vasti tuntu­vasti Suomea korkeampi.

Ansio­si­don­nainen työttö­myys­päi­vä­raha on Tanskassa noin 90 prosenttia palkka­tu­losta. Suomessa nykymuo­toinen ansio­päi­vä­raha on noin 60–70 prosenttia.

Työttö­mien palve­luihin panos­te­taan huomat­ta­vasti, jopa kaksi prosenttia suhteessa brutto­kan­san­tuot­tee­seen. Tämä on tuplaten Suomeen verrattuna.

Vasta­pai­noksi työttö­mille työnha­ki­joille on enemmän velvoitteita.

Claus Jensen painottaa, että niin sanottu jousto­tur­va­malli on syntynyt työmark­ki­naos­a­puolten ja poliit­tisten päättä­jien kanssa neuvotellen.

– Sitä ei ole luotu halli­tuksen pakot­ta­mana, Jensen sanoo.

Jousto­tur­va­malli nauttii laajaa suosiota sekä väestön että poliit­tisten puolueiden piirissä, ja mallia haastavat puheen­vuorot ovat marginaalissa.

Tanskas­sakin muutoksia on tosin vuosi­kym­menten varrella tehty.

– Kun minä tulin työmark­ki­noille 1980-luvun alussa, työttö­myys­päi­vä­rahaa sai jopa yhdeksän vuotta. Myöhemmin sen kestoa lyhen­net­tiin seitse­mään vuoteen, sitten viiteen, sitten neljään ja tällä hetkellä se on kaksi vuotta.

Suomessa ansio­si­don­nai­seen päivä­ra­haan on pääosin oikeu­tettu 400 päiväksi – ja hallitus on päättänyt 20 prosentin leikkauk­sesta kahden kuukauden työttö­myyden jälkeen. Noin kahdeksan kuukauden jälkeen odottaa vielä viiden prosentin leikkaus.

Kun minä tulin työmark­ki­noille 1980-luvun alussa, työttö­myys­päi­vä­rahaa sai jopa yhdeksän vuotta.

Tanskassa on kuljettu päinvas­tai­seen suuntaan. Viime vuonna ansio­si­don­nasta korotet­tiin 3 500 kruunulla, eli noin viidel­lä­kym­me­nellä eurolla.

– Se on ollut meidän pitkä­ai­kainen tavoit­teemme. Useimmat työttö­mäksi jäävät jäsenemme, noin 70 prosenttia, löytävät uuden työpaikan kolmen kuukauden sisällä. Mehän autam­mekin heitä työpaikan löytä­mi­sessä, Jensen sanoo.

Tanskassa työttö­myys­kas­soilla on iso rooli työnvä­li­tyk­sessä ja muissa työvoi­ma­pal­ve­luissa.

Työlli­syys­ti­lanne on Tanskassa tällä hetkellä hyvä. Dansk Metallin jäsenistä 1,6 prosenttia on työttö­mänä. Tämä näyttäytyy yrityk­sissä pulana koulu­te­tusta työvoimasta.

Jensen näkee tässä lukujen takaa laajem­mankin elämää ja yhteis­kuntaa määrit­tävän kysymyksen. Ay-liikkeel­lekin on tässä rooli tarjolla.

– Kaikki nuoret eivät voi opiskella yliopis­tossa. Me haluamme näyttää ihmisille, että on täysin mahdol­lista elää hyvää elämää ja työsken­nellä teolli­suu­dessa. Tästä me keskus­te­lemme päättä­jien kanssa, Jensen sanoo.

Se on työnan­ta­jil­lekin hyväksi, että päätök­sen­teossa on mukana ihmisiä, jotka tuntevat työpai­kalla tehtävät työt.

Suomen halli­tuksen heiken­nys­lis­talla on paikal­lisen sopimisen ulotta­minen järjes­täy­ty­mät­tö­mään kenttään.

Tanskassa työnte­ki­jöillä on oikeus henki­lös­tö­edus­tuk­seen suhteel­lisen pienissä yrityk­sissä, kunhan 35 työntekijän määrä täyttyy. Suomessa raja kulkisi edelleenkin 150 työntekijässä.

– Se on työnan­ta­jil­lekin hyväksi, että päätök­sen­teossa on mukana ihmisiä, jotka tuntevat työpai­kalla tehtävät työt. En ole kuullut kritiikkiä tätä kohtaan.

POPULISTEISTA EI TEOLLISUUDEN PUOLUSTAJIKSI

Kesäkuussa järjes­tet­tävät Euroopan parla­mentin vaalit ovat Jensenin mukaan pohjois­maa­lai­sille työnte­ki­jöille tärkeät vaalit.

– EU:n sisämark­kinat ovat elinehto suhteel­lisen pienille avota­louk­sille kuten Tanska tai Suomi. Olemme laske­neet, että noin 500 000 tanska­laista työpaikkaa on suoraan riippu­vaisia sisämark­ki­noista, Jensen sanoo.

Vuoden 2019 EU-vaaleissa kaksi kolmesta äänioi­keu­te­tusta tanska­lai­sesta kävi vaali­uur­nilla, Suomessa alle puolet. Tosin Tanskas­sakin työnte­ki­jöiden äänes­ty­sak­tii­vi­suus EU-vaaleissa on huomat­ta­vasti matalam­malla tasolla esimer­kiksi korkea­kou­lu­tet­tuihin verrattuna.

Esimer­kiksi Teolli­suus­liiton varapu­heen­joh­taja Turja Lehtonen on todennut, että viimeisten vuosien aikana on työnte­ki­jöiden asemaa paran­tavat lakihank­keet pitkälti EU:sta lähtöisin, ei Suomen eduskunnasta.

EU-vaaleissa povataan voittoa oikeis­to­po­pu­lis­ti­sille liikkeille.

– Meillä voi olla EU-parla­mentti, jossa isossa roolissa on Saksan AfD, Ranskan Le Penin Kansal­linen liittou­ma­rin­tama ja muut tämän­kal­taiset ryhmät. Hehän eivät halua unionia. Se huoles­tuttaa. Histo­riakin on osoit­tanut, että nämä ovat ammat­ti­liit­tojen vastustajia.

Jensen ei usko oikeis­to­po­pu­lis­tien pystyvän, varsinkin vihreään siirtymän kysee­na­lais­ta­mi­seen liitty­vistä kovista puheis­taan huoli­matta, puolus­ta­maan Euroopan teollisuutta.

Meidän on pysyt­tävä EU:ssa yhtenäi­sinä, jos haluamme miten­kään pystyä kilpai­le­maan Kiinan tai USA:n kanssa.

Jenseniä huolettaa, että monet työnte­kijät pitävät EU:ta kaukai­sena asiana. Siitä on haittaa jos tavoit­teena on Jensenin sanoin ”puolustaa euroop­pa­laista teolli­suutta ja työpaikkoja”.

– Meidän on pysyt­tävä EU:ssa yhtenäi­sinä, jos haluamme miten­kään pystyä kilpai­le­maan Kiinan tai USA:n kanssa, Jensen sanoo.

Hän perään­kuu­luttaa myös vahvempaa yhteis­poh­jois­maa­laista edunval­vontaa Euroopan unionissa.

– Emme kuiten­kaan halua, että työmark­ki­noi­tamme sotke­taan. Esimer­kiksi euroop­pa­lainen minimi­palk­ka­laki ei meille sovi.

Lisää aiheesta: ”Halli­tuksen toimet rikkovat pohjois­maisen mallin perinteitä”