Björn Gustafsson kokoaa Kastor-merkkistä puukiuasta Sauna360:n tehtaalla Hangossa. "Aloitin täällä asentajana, mutta nykyään olen jokapaikanhöylä", Gustafsson kertoo.

USA:n saunat­rendi luo työtä Hankoon

6.12.2023

TEKSTI JOHANNES WARIS
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM

Hangossa on valmis­tettu sauna­kiu­kaita teol­li­sesti jo yli 60 vuotta. Porukka on vuosien saatossa pienen­ty­nyt Sauna360:n tehtaalla, mutta nyt katse on luotu uusiin mahdol­li­suuk­siin merten taa.

Syksyi­nen viima puhal­taa mereltä ja pureu­tuu luihin ja ytimiin. Mieli tekisi saunaan.

Täällä Hangon Tulli­nie­mellä on eri nimien alla valmis­tettu sauna­kiu­kaita jo yli 60 vuotta. Suoma­lai­sille tutuin lienee Helo. Paikal­li­set kutsu­vat­kin tehtaan vieressä kulke­vaa ranta­kais­ta­letta nimellä Helonranta.

Vara­pää­luot­ta­mus­mies Eeva Kärk­käi­nen, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Eija Lehtola ja tehtaan­joh­taja Ben Jans­son ovat lupau­tu­neet esit­te­le­mään tehdasta Teki­jälle.

Vasem­malta työsuo­je­lu­val­tu­tettu Eija Lehtola, tehtaan­joh­taja Ben Jans­son ja vara­pää­luot­ta­mus­mies Eeva Kärkkäinen.

Kärk­käi­nen aloitti työt silloi­sella Helolla vuonna 1987 ja Lehto­lal­la­kin on jo kymme­ni­sen vuotta taka­naan firmassa.

Tehtaan­joh­taja Jans­son on melko uusi vahvis­tus tehtaalla. Hän aloitti sauna­työt vuosi sitten.

Tällä hetkellä tilanne näyt­tää parem­malta kuin aikoihin.

Hangossa puhal­taa kuvain­nol­li­ses­ti­kin uudet tuulet. Viime kesänä tehdas sai uuden omis­ta­jan amerik­ka­lai­sesta hyvin­voin­ti­kon­serni Watkins Well­nes­sistä. Kyseessä on valmis­tus­jätti Mascon tytäryhtiö.

Musta on nous­sut suosi­tuim­maksi väriksi.

– Tällä hetkellä tilanne näyt­tää parem­malta kuin aikoi­hin, tuotan­non työn­tekijä Björn Gustafs­son toteaa kasa­tes­saan Kastor-merk­kistä puukiu­asta. Gustafs­son esit­te­lee itsensä tehtaan jokapaikanhöylänä.

Työvuo­sia­kin on kerty­nyt kaksikymmentäkolme.

Suurin osa kiukaista viedään ulkomaille.

Johdon mukaan omis­tus­jär­jes­te­lyt eivät uhkaa Hangon tehtaan olemas­sao­loa. Päin­vas­toin tehtaa­seen on tarkoi­tus investoida.

Esimer­kiksi tehtaan yhtey­teen on määrä raken­taa pelle­teillä toimiva lämpö­jär­jes­telmä. Järjes­tel­män valmis­tut­tua tehtaalla ei olisi tarvetta öljylämmitykselle.

Suoma­lai­set rakas­ta­vat saunaansa, mutta harva täällä valmis­tettu kiuas jää maahan vaan matkaa ”kaik­kiin maail­man kolkkiin”.

– Joskus tulee kyllä ihme­tel­tyä, että mitä ihmettä ne saunalla teke­vät tuolla jossain, missä on muuten­kin niin kuuma, Lehtola sanoo.

Tuotan­to­työn­te­kijä Krista Taljan mielestä on hyvä, että tuotan­non tehtä­vissä on rotaa­tio käytössä. ”Ei tule sitten samoja liik­keitä tehtyä liian kauan”, Talja sanoo.

2000-luvun alusta alkaen Venä­jän vienti veti hyvin ja itänaa­pu­rin osuus myyn­nistä kasvoi tasai­sesti. Varsin­kin puukiu­kaat olivat venä­läis­ku­lut­ta­jien mieleen. Venä­jän aloi­tet­tua täysi­mit­tai­sen hyök­käyk­sen Ukrai­naan on vienti ollut jäissä.

Yrityk­sessä odote­taan kasvua eten­kin Yhdys­val­loissa, missä jonki­nas­tei­nen sauna­buumi on ollut käyn­nissä jo jonkin aikaa.

Yhtiöllä on tehdas Minne­so­tan Coka­tossa, keskellä Suur­ten järvien alueen ”sauna­vyö­hy­kettä”, missä suoma­lais­taus­tai­sia amerik­ka­lai­sia asuu runsain määrin.

Tarja Kangas­kunta pakkaa kiukaita.

Sauna360 toivoo voivansa ratsas­taa ylei­sellä hyvin­voin­tit­ren­dillä. Yhdys­val­loissa terveys­vai­ku­tuk­set ovat­kin usein mark­ki­noin­nin kärkenä, mistä kielii se, että monet julk­kik­set­kin ovat kerto­neet viih­ty­vänsä saunassa.

Lisä­nä­ky­vyyttä loi suoma­lai­sen sauna­pe­rin­teen nosta­mi­nen Suomen ensim­mäi­seksi kohteeksi Unescon Ihmis­kun­nan aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön luet­te­loon kolmi­sen vuotta sitten.

Tehtaan johtaja Ben Jans­son esit­te­lee infrapunasaunaa.

Ikiai­kai­selta tuntu­vassa sauno­mi­ses­sa­kin tren­dit ohjaavat.

Kiukai­den värit ovat siir­ty­neet yhä enem­män kohti mustaa ja kromia, kun taas taka­vuo­sien suosi­kit, punai­set ja vihreät kiukaat, ovat lähes­tul­koon katoa­massa vali­koi­mista, tehtaalla kerrotaan.

Kiukaita menneiltä vuosi­kym­me­niltä voi ihme­tellä saunamuseossa.

Hangossa valmis­te­taan kiukai­den lisäksi kiukai­den elekt­ro­ni­sia etäoh­jaus­jär­jes­tel­miä, joiden suosio on kasva­nut tasai­sesti, mutta mistään myyn­ti­hi­tistä ei ole kyse.

– Ihmi­set kuiten­kin tykkää­vät itse napsaut­taa saunan päälle, kun aiko­vat saunoa. Sitä paitsi erilai­set saunaa halli­noi­vat mobii­li­so­vel­luk­set yleis­ty­vät koko ajan, Jans­son kertoo.

TÄÄLLÄ KUULUTAAN LIITTOON

Tällä hetkellä tuotan­non puolella työs­ken­te­lee noin 20 henki­löä. Se on huomat­ta­vasti vähem­män kuin 1990-luvun ”hulluina vuosina”, vara­pää­luot­ta­mus­mies Kärk­käi­nen kertoo. Silloin työn­te­ki­jöitä oli yli sata.

– Meillä oli toinen yksikkö Hanko-Pohjoi­sessa. Siellä tehtiin kahdessa vuorossa höyrys­ti­miä, Kärk­käi­nen kertoo.

Nyky­ään tehtaalla työs­ken­nel­lään yhdessä vuorossa aamuseit­se­män ja puoli neljän välillä.

”En tiedä johtuuko se uudesta omis­ta­jasta, mutta olen huoman­nut, että jenk­ki­kiu­kaita menee nyt paljon”, Satu Hedback sanoo.

Satu Hedback ja Heidi Henriks­son pais­ki­vat töitä niin sano­tulla ”seinä­nau­halla”. Linjalla kootaan pienem­piä seinään kiin­ni­tet­tä­viä sähkö­kiu­kaita. Työpa­rilla on yhteen­las­ket­tuna reilut 40 vuotta työhis­to­riaa tehtaalla.

– En tiedä johtuuko se uudesta omis­ta­jasta, mutta olen huoman­nut, että näitä jenk­ki­kiu­kaita menee nyt paljon, Hedback sanoo. Hän arvioi kokoa­vansa yli 50 kiuasta päivässä.

Turval­li­suus­mää­räyk­set sauna­kiu­kai­den suhteen ovat Pohjois-Ameri­kassa Suomeen verrat­tuna tiukan­puo­lei­set. Esimer­kiksi vastus­ten suojana pitää olla eril­li­nen suojaritilä.

Turva­sään­nök­set vaih­te­le­vat maiden välillä paljonkin.

Tuotan­non työn­te­ki­jät ovat saaneet vuosien mittaan tottua ylä- ja alamä­kiin. Osit­tain tästä­kin syystä järjes­täy­ty­mi­saste on perin­tei­sesti tehtaalla ollut korkea.

– Melkein kaikki täällä kuulu­vat liit­toon. Se on hyvä, koska olemme olleet lomau­tet­tuina aika usein, Henriks­son sanoo.

Hedback ja Henriks­son sano­vat kuulu­vansa poruk­kaan joka ”ei lähde tehtaalta kulumallakaan”.

– Palkka voisi tieten­kin aina olla isompi, mutta toisaalta meil­lä­hän ei ole töitä iltai­sin eikä viikon­lop­pui­sin. Urakoita meillä on joskus ollut, mutta ei pitkään aikaan, Hedback sanoo.

Vara­pää­luot­ta­mus­mies Eeva Kärk­käi­nen työs­ken­te­lee mielui­ten seisaltaan.

Isossa kuvassa tuotan­nossa on menty valmis­tuk­sesta enem­män kohti kokoon­pa­noa. Koneet­kin ovat kevyem­piä kuin taka­vuo­sina, mikä osit­tain selit­tää henki­lös­tö­mää­rän pienen­ty­mi­sen vuosi­kym­men­ten mittaan.

– Töissä tarvi­taan koko ajan enem­män moni­puo­lista osaa­mista tuotan­to­puo­lella. Tietysti on aina heitä, jotka mieluum­min teke­vät samaa työtä koko ajan, Kärk­käi­nen sanoo.

Tarvi­taan koko ajan enem­män moni­puo­lista osaa­mista tuotantopuolella.

Kivet ovat luon­nol­li­sesti tärkeä osa sauna­ko­ke­musta. Asiaan vihkiy­ty­neet ja vihkiy­ty­mät­tö­mät­kin väit­te­le­vät parhaasta sauna­ki­vi­laa­dusta ja eten­kin siitä, kuinka usein kiukaan kivet pitää vaihtaa.

– Hangon graniitti on kauniin punaista, mutta vali­tet­ta­vasti se ei kestä lämpö­ti­lan­vaih­te­lua kovin­kaan hyvin ja halkei­lee helposti, Ben Jans­son kertoo.

Koti­mai­nen vulka­niitti onkin siksi todettu parem­maksi vaihtoehdoksi.

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Eija Lehtola kertoo yhteis­työn työnan­ta­jan kanssa työsuo­je­lu­asioissa suju­van hyvin. Seinällä korei­leva taulu kertoo viimei­sim­mästä työta­pa­tur­masta olevan yli 500 päivää.

Tällä hetkellä työn alla on esimer­kiksi erot­taa trukki- ja henki­lö­lii­kenne tuotan­non puolella. Siinä on jonkin verran suun­nit­te­lu­työtä vielä tehtävänä.

Saunon itse mielui­ten puusaunassa.

Jaksaako sitä sitten töiden jälkeen saunoa, kun on koon­nut kiukaita koko päivän?

– Meillä on talo­yh­tiössä sauna, mutta enpä ole siellä tain­nut edes koskaan käydä. Saunon sen sijaan aina kun käyn tapaa­massa lapsia ja lapsen­lap­sia, Kärk­käi­nen sanoo.

– Saunon itse mielui­ten puusau­nassa. Siinä on ihan oman­lai­sensa fiilis, Lehtola sanoo.