Tavoit­teena nolla­tu­los – Kolmi­tuote tarjoaa töitä heille, joilla on haas­teita työllistymisessä

Minna Lope­maan kädet käyvät vikke­lästi työpöy­dällä. Tumman­si­ni­seen Sopii mulle ‑kassiin vilah­ta­vat suih­kusaip­pua, sham­poo, bambu­ham­mas­harja ja hammas­tah­na­tuubi. Niillä raikas­ta­vat itse­ään kuumien kokous­päi­vien aluksi tai päät­teeksi Teol­li­suus­lii­ton jäsen­ten valit­se­mat liit­to­ko­kouse­dus­ta­jat Tampereella.

Pussi­tus on Lope­maalle yksi työ monien muiden joukossa; hän on työs­ken­nel­lyt Kolmi­tuot­teessa elokuusta asti määrä­ai­kai­sella sopi­muk­sella ja ehti­nyt tehdä jokseen­kin kaikkea.

– Ledi­va­loja, pyydys­merk­kejä kala­verk­koi­hin, säätö­ja­lan kokoon­pa­noa, siemen­tä­mistä… Siinä laite­taan kasvin sieme­niä pieneen kapse­liin, se on pikku­tark­kaa hommaa. Ilma­läm­pö­pum­pun suoja­ri­ti­löitä olen tehnyt myös ja ollut välillä puupuo­lel­la­kin, hän luettelee.

YLEISHYÖDYLLINEN TYÖLLISTÄJÄ ON MYÖS LAADUKAS ALIHANKKIJA

Lope­maan työteh­tä­vien lista on pitkä, ja niin on myös lista Kolmi­tuot­teen valmis­ta­mista asioista. Raaka-aineina on niin puuta, metal­lia kuin kangas­ta­kin. Yritys tekee esimer­kiksi kylpy­tak­keja, kroket­ti­mai­loja, koris­te­tyy­nyjä, nuken­kär­ryjä ja kirja­hyl­lyjä. Ynnä muuta­maa kymmentä muuta tuotetta.

Jokin toinen firma olisi epäi­le­mättä ajat sitten karsi­nut toimin­taansa ja keskit­ty­nyt muuta­maan tuot­tee­seen, jotka tuovat kassaan eniten rahaa. Vaan Kolmi­tuote ei olekaan taval­li­nen yritys.

– Me olemme yleis­hyö­dyl­li­nen yhtiö, jonka tarkoi­tuk­sena ei ole tuot­taa omis­ta­jille voit­toa. Tavoit­te­lemme kyllä voit­toa, mutta emme talou­del­lista, kertoo toimi­tus­joh­taja Juha Talvi­niemi.

Tavoit­te­lemme kyllä voit­toa, mutta emme taloudellista.

Johtoa­ja­tuk­sena on tarjota töitä niille, joille työl­lis­ty­mi­nen on syystä tai toisesta haas­ta­vaa. Tähän tarkoi­tuk­seen Kolmi­tuote saa palk­ka­tu­kea työ- ja elin­kei­no­toi­mis­tosta sekä lisäksi Salon kaupun­gilta: osa henki­lös­töstä on kaupun­gin palk­ka­lis­toilla olevia tukityöllistettyjä.

– On fyysi­siä ja psyyk­ki­siä vaivoja, masen­nusta, päih­de­taus­taa. Ja meidän ajatus­maa­il­mas­samme yksi työl­lis­ty­mi­sen este, vaikka se ei olekaan viral­li­sissa kritee­reissä, on pitkä­ai­kais­työt­tö­myys. Se voi tuot­taa esimer­kiksi sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pelkoa, jos on kauan poissa töistä.

Tietysti myös kieli­tai­don puute on merkit­tävä työl­lis­ty­mi­sen vaikeuttaja.

– Reilu viides­osa työn­te­ki­jöis­tämme puhuu äidin­kie­le­nään jotain muuta kuin suomea. Heille me olemme maksa­neet työpaik­ka­suo­men kurssin.

Talvi­niemi koros­taa, että kaikesta huoli­matta yritys pystyy täyt­tä­mään asiak­kait­tensa toiveet ja toimit­ta­maan tilauk­set aika­tau­lun mukai­sesti. Ja mitä bisnes­nä­kö­kul­masta voisi luulla heik­kou­deksi – että Kolmi­tuote tekee niin monen­lai­sia asioita – onkin kään­netty vahvuudeksi.

Olemme firmoille laadu­kas ja luotet­tava alihankkija.

– Olemme firmoille laadu­kas ja luotet­tava alihank­kija, jolta tila­taan pikku­tark­kuutta vaati­via töitä, kuten laadun­tark­kai­lua. Juuri tark­kuu­desta on asiak­kailta tullut­kin paljon kiitosta. Ja sitten toisessa ääri­päässä meillä on krou­vim­paa työtä niin kuin mopin­kah­vo­jen tekoa ja putkien poraamista.

JOKAISELTA KYKYJENSÄ MUKAAN

– Minulla on pikku­hil­jaa näkö heiken­ty­nyt, ja se rajoit­taa teke­mistä. Mutta olen löytä­nyt itsel­leni semmoi­sia töitä, jotka luon­nis­tu­vat näil­lä­kin silmillä, kertoo sohvan säätö­jal­koja jengoil­leen ruuvaava Visa Nikka­nen.

Kaikissa yrityk­sissä korvaa­van työn järjes­ty­mi­nen ei olisi itses­tään­sel­vyys. Kolmi­tuot­teessa on kuiten­kin totuttu siihen, että työ jous­taa teki­jöi­den mukaan, mutta silti jokai­selle löytyy miele­kästä tekemistä.

Niinpä 62-vuoti­aan Nikka­sen­kaan ei tarvitse enää puuhata pikku­tark­kuutta vaati­vissa hommissa, jossa käsi­tel­lään pieni­ko­koi­sia esineitä ja kompo­nent­teja. Hän on ollut tänä vuonna 40-vuotis­juh­li­aan viet­tä­vässä Kolmi­tuot­teessa lähes alusta saakka ja tehnyt etupäässä puu- ja metallitöitä.

– Nyt olen osa-aikai­sella saira­se­läk­keellä, mutta teen vielä täyttä viikkoa.

Nikka­nen on myös noin 90 työn­tekijän pääluot­ta­mus­mies. Sitä tehtä­vää­kin hän on hoita­nut lähes koko työuransa.

– Erit­täin harvoin on ollut kiis­ta­ti­lan­teita työnan­ta­jan kanssa vuosien varrella. Joskus on ollut lomau­tuk­sia, mutta sekin on ymmär­ret­tä­vää. Työnan­taja hoitaa asioita ihan hyvin niillä edel­ly­tyk­sillä, mitä meillä on.

Erit­täin harvoin on ollut kiis­ta­ti­lan­teita työnan­ta­jan kanssa vuosien varrella.

”Edel­ly­tyk­sillä” Nikka­nen viit­taa siihen, että Kolmi­tuot­teen työn­te­ki­jöillä on monen­lai­sia taustoja.

– Tämä on moni­kult­tuu­ri­nen yhteisö. Minul­ta­kin se vaatii sitä, että täytyy tulla erilais­ten ihmis­ten kanssa toimeen. Olen mieles­täni aika lailla onnis­tu­nut siinä.

Pääluot­ta­mus­mies on Julki­sen ja hyvin­voin­tia­lo­jen liiton JHL:n jäsen, sillä Kolmi­tuot­teessa on perin­tei­sesti nouda­tettu JHL:n ja Palve­lua­lo­jen työnan­ta­ja­lii­ton Paltan neuvot­te­le­maa, työkes­kuk­sia ja sosi­aa­li­sia yrityk­siä koske­vaa työehtosopimusta.

OMA TYÖHUONE MELUSTA KÄRSIVÄLLE

Tuire Nikun­lassi ompe­lee Teol­li­suus­lii­ton logoa Mari­me­kon valmis­ta­maan pussiin. Kuten Sopii mulle ‑kassit, sekin on menossa jaet­ta­vaksi Tampe­reen liittokokoukseen.

Nikun­las­sioli monen muun salo­lai­sen tapaan töissä Nokian matka­pu­he­lin­teh­taalla, joka sulki ovensa vuonna 2012,. Hän ehti viet­tää siellä lähes 25 vuotta.

– Sitten olin Vile­dan tehtaalla moppeja teke­mässä, mutta huonon kuulon takia en pysty­nyt enää jatka­maan siellä, kun se oli niin meluisa paikka.

Kolmi­tuot­tee­seen Nikun­lassi tuli vuonna 2016. Hän kirjoitti pape­ri­sen kirjeen, jossa kertoi työhaluistaan.

– En halun­nut soit­taa tai lähet­tää sähkö­pos­tia. Mutta täältä sitten soitet­tiin takai­sin, että tule nyt näyt­tä­mään itseäsi.

Ompe­li­jan työt merkit­se­vät Nikun­las­sille ympy­rän sulkeu­tu­mista, sillä 1980-luvulla hän kävi ammat­ti­kou­lun ompe­li­ja­lin­jan ja teki alan töitä kuusi vuotta.

– Palk­ka­han ei ole samaa luok­kaa kuin Nokialla, mutta täällä kyllä kuun­nel­laan kaik­kia ja otetaan hyvin huomioon se, että meitä on erilai­sia vaivai­sia. Minä­kin olin aluksi salin puolella, mutta sain sitten oman työhuo­neen, että pääsin pois melusta. Se järjes­tyi helposti.

VERHOILIJA PÄÄSEE KÄYTTÄMÄÄN LUOVUUTTA

– Nämä mene­vät Osuus­pan­kin Salon kont­to­rille, kertoo tuoleja harmaalla kankaalla verhoi­leva puuseppä Suvi Harju.

Hän aloitti Kolmi­tuot­teessa viime vuoden talvella harjoit­te­li­jana, jatkoi sitten kesä­työ­läi­senä ja on syksystä saakka ollut vaki­nai­sella sopi­muk­sella teke­mässä lähinnä verhoi­lua, jonkin verran myös puutöitä. Oulun seudulta kotoi­sin oleva, Salossa nyt kolme vuotta asunut Harju on aikai­sem­min ollut muun muassa talon­mie­henä ja lähi­hoi­ta­jana sekä metal­li­töissä Suolah­den trak­to­ri­teh­taalla Keski-Suomessa.

– Verhoilu tuntuu eniten omalta. Tykkään varsin­kin siitä, että tässä voi käyt­tää luovuutta. Usein asiak­kaat anta­vat teki­jälle vapaat kädet. Juuri vähän aikaa sitten verhoi­lin vanhaa tuolia, josta tehtiin oikein koris­teel­li­nen, taakse laitet­tiin sellai­set koristeniitit.

Vapaa-ajal­laan Harju maalaa tauluja. Harras­tusta on jatku­nut pari­kym­mentä vuotta.

– Öljy­vä­reillä ja pastel­li­ky­nillä teen akva­rel­leja, ja aika paljon maise­ma­maa­lausta. Ystä­ville teen tauluja valo­ku­vista hiili­töinä. Aiem­milla asuin­paik­ka­kun­nilla minun töis­täni on ollut näyt­te­ly­jä­kin, mutta ei nyt ihan viime vuosina.

PAIKALLISTA SOPIMISTA TYÖNTEKIJÄN LÄHTÖKOHDISTA

Uusien työn­te­ki­jöi­den pereh­dy­tys vaatii Kolmi­tuot­teessa enem­män kuin taval­li­sella työpai­kalla. Moni tulee taloon työko­kei­lun kautta.

– Jos on esimer­kiksi nuori kaveri, joka on ollut koukussa tieto­ko­nei­siin tai konso­li­pe­lei­hin ja kymme­nen vuotta tottu­nut pelaa­maan aamu­yö­hön asti, niin ei voi olet­taa, että vuoro­kausi­rytmi kään­tyy yhtäk­kiä ja hän tulee seit­se­mäksi töihin ilman ongel­mia, selit­tää toimi­tus­joh­taja Talviniemi.

Siksi aamut ovat jous­ta­via. Joku tulee seit­se­mältä, toinen aloit­taa työt kello kahdek­san, joku vasta kymmeneltä.

– Myöhäi­sin aloi­tusaika on kello yksi­toista. Meillä paikal­li­nen sopi­mi­nen toimii työn­tekijän hyväksi, kertoo pääluot­ta­mus­mies Nikkanen.

Ideana on tarjota uudelle työn­te­ki­jälle onnis­tu­mi­sen koke­muk­sia heti ensim­mäi­sestä päivästä alkaen.

– Tunne, että pärjää töissä, on tosi tärkeä, Nikka­nen sanoo.

Pari vuotta Kolmi­tuot­teessa olleen Talvi­nie­men tausta on ”normaa­lissa” liike-elämässä, jossa onnis­tu­mi­sen mitta­rina on raha, mutta hänen mieles­tään Kolmi­tuot­teen työn­te­ki­jöi­den moti­vaa­tio on ”tosi poikkeuksellinen”.

– Moni on mata­la­palk­kai­nen ja toimeen­tulo tiukassa, mutta tulee silti hyvällä mielellä töihin. Näen, että silloin työnan­ta­jan vastuu kasvaa. Ei voi vain tuudit­tau­tua siihen, että totta kai ihmi­set viih­ty­vät ja halua­vat olla meillä. Koko ajan pitää olla hereillä.

Neljä vuosi­kym­mentä vastuul­lista liiketoimintaa

Kolmi­tuote perus­tet­tiin sairaa­lan tiloi­hin Halik­koon vuonna 1983 nimellä Salon Seudun Työkes­kus Oy. Välillä tuotan­toa oli myös Paimiossa, kunnes yritys muutti nykyi­siin tiloi­hinsa Salon keskus­taan vuonna 1998. Työkes­kus-nimi yrityk­sellä on edel­leen, joskin joka­päi­väi­sessä kielen­käy­tössä mark­ki­noin­ti­nimi Kolmi­tuote on vallitseva.

Yritys tuot­taa työl­lis­tä­mis- ja kuntou­tus­pal­ve­luita osatyö­ky­kyi­sille Varsi­nais-Suomen Työ- ja elin­kei­no­toi­mis­ton alueella. Vuonna 2015 Suoma­lai­sen Työn Liitto myönsi Kolmi­tuot­teelle oikeu­den käyt­tää yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen merkkiä.

Tuotanto-osas­toja Kolmi­tuot­teella on kolme: ompe­limo, puupuoli ja kokoon­pano. Kolmi­tuote toimii yritys­ten alihank­ki­jana ja tekee myös tilaus­töitä yksi­tyis­asiak­kaille. Lisäksi se valmis­taa omia tuot­teita tehtaanmyymäläänsä.