Työnte­ki­jöiden kanssa, ei ohi, kohti vihreää siirtymää

Helsin­gissä 8.3.2023 järjes­tetyn tilai­suuden otsikoksi oli nostettu Bensa­ka­pinaa ja kelta­lii­vejä – Miten vihreälle siirty­mälle saadaan kansa­laisten tuki? Tällä viitat­tiin Ranskan taannoi­siin mella­koihin, kun ilmas­to­toi­mena tehty polttoai­neiden hinnan nosta­minen kuritti eniten taval­lisia työtä­te­keviä ranska­laisia eikä rikkaita.

Teolli­suus­lii­tonkin rahoit­tama, yritys­vas­tuuta vahtiva kansa­lais­jär­jestö Finnwatch järjesti tilai­suuden löytääk­seen vastauksia otsikon kysymyk­seen. Miten löyde­tään oikeu­den­mu­kainen tapa pysäyttää ilmastonmuutos?

Muutos tuntuu jo jokaisen ihmisen arjessa Suomes­sakin, synnyttää monissa muissa maissa pakolais­vir­toja ja uhkaa tosia­sial­li­sesti ihmis­kunnan eloonjäämistä.

OSALLISTAMINEN KAIKEN YTIMEEN

SAK:n kansain­vä­listen asioiden asian­tun­tija Pia Björk­backa ja JHL:n erityis­asian­tun­tija Anna Korpi­koski painot­tivat, että siirtymä on tehtävä työnte­ki­jöiden kanssa, ei heidän ohitsensa.

Helsingin kaupungin energiayhtiö Helen näyttää kuitenkin noudat­ta­neen omissa, sinänsä hyvissä, hiili­neut­raa­li­suus­ta­voit­teis­saan toisen­laista linjaa. Kivihii­lestä irrot­tau­du­taan yt-menet­te­lyjen, irtisa­no­mi­suh­kien ja ulkois­tusten kautta.

– Työnte­kijät kokivat, että työnan­taja vaikeni irtisa­no­mi­sista ja että ulkois­tukset tulivat yllätyk­senä, Korpi­koski totesi ja kertoi, että yt-neuvot­te­lujen jälkeen 288 henkilöä oli irtisa­no­mi­suhan alla ja että heistä noin 250 henkilöä siirret­tiin Enersenselle.

Työnte­kijät kokivat, että työnan­taja vaikeni irtisa­no­mi­sista ja että ulkois­tukset tulivat yllätyksenä.

Björk­backa puoles­taan kertoi, että SAK:laisten liittojen luotta­mus­miehet tai jäsenet eivät valtao­sassa yrityk­sissä pääse lainkaan osallis­tu­maan ilmas­to­toi­miin. Työnte­ki­jöillä olisi kuitenkin haluk­kuus siirtyä vihreän siirtymän vaati­miin uusiin tehtäviin.

Björk­backa koros­tikin sitä, että työnte­ki­jöillä on tarjot­tava mahdol­li­suus koulut­tautua uuden­lai­siin tehtä­viin. Esimer­kiksi aikuis­kou­lu­tus­tuen on riitet­tävä siihen, että työntekijä pystyy osallis­tu­maan koulutukseen.

ENNAKOINTIA, EI POUKKOILUA

Suomen on päästävä eroon kivihiil­täkin enemmän hiili­diok­si­di­pääs­töjä tuottavan turpeen poltosta. Vihreän siirtymän murrok­sesta kärsivää alaa tulisi tukea johdon­mu­kai­silla poliit­ti­silla linjauk­silla, riittä­vällä aikajän­teellä, oikein kohden­ne­tuilla kompen­saa­tioilla ja muutoksen kohteena olevien ihmisten osallistamisella.

Hanna Lempinen Lapin ylipis­tosta on tutkinut turvealaa, eikä noita edellä kuvat­tuja oikeu­den­mu­kaisen siirtymän vaati­muksia ole hänestä turvealan kohdalla noudatettu.

– Suomen turve­po­li­tiikka on ollut todella poukkoi­levaa, Lempinen sanoi.

Lempinen ennus­tikin, että saman­laisia ongelmia syntyy turkis‑, metsä- ja eläin­ta­lous­aloille. Ne kaikki ovat murrok­sessa olevia aloja ilmas­ton­muu­toksen pysäyt­tä­mi­seksi vaadit­tujen toimien takia.

Sähkö­tukia on järkevää verrata suhteena tuloihin, ei euroihin.

Helsingin yliopiston apulais­pro­fes­sori Lasse Ahlvik puhui tilai­suu­dessa tukien kohden­ta­mi­sesta esimerk­ki­nään sähkö­tuet, kun vihreän siirtymän toimia tullaan toden­nä­köi­sesti jatkos­sakin toteut­ta­maan erilaisten kriisien varjossa. Yliopiston analyysi osoitti, että sähkö­tu­kien määrä nousee rikkaam­piin kansa­no­siin tultaessa.

– Sähkö­tukia on järkevää verrata suhteena tuloihin, ei euroihin. On iso ongelma, että tukia ei kohden­nettu tulojen mukaan, Ahlvik korosti.

Seuraavan kriisin iskiessä Suomessa on oltava Ahlvikin mukaan esimer­kiksi tekninen valmius ja riittä­västi dataa, jotta tuet saadaan kohden­nettua niitä eniten tarvitseville.

METSIEN HIILINIELUROMAHDUS, KAIKKIEN TAAKKA

Netto­nielun romahdus vaarantaa vakavasti Suomen hiili­neut­raa­lius­ta­voit­teen ja erityi­sesti EU:n asettaman netto­nie­lu­ta­voit­teen saavuttamisen.

Suomen Ilmas­to­pa­neelin mukaan maankäyt­tö­sek­torin muuttu­mi­seen päästö­läh­teeksi vaikuttaa vuoden 2021 noin 75 miljoonan kuution runko­puu­hak­kuiden ohella metsien nielu­las­kennan muutos, joka huomioi vuosina 2019–2021 havaitun metsien kasvun heikke­ne­misen. Netto­nielun vuotui­seen vaihte­luun vaikuttaa eniten hakkuiden taso.

Vastuun tavoit­teiden saavut­ta­mi­sesta kantaa valtio, jolle voi tulla miljar­di­luokkaa oleva lasku. Kustan­nuksia syntyy, kun joudu­taan ostamaan korvaava määrä nielu­yk­si­köitä EU:n sisäi­siltä markki­noilta tai tekemään kalliimpia päästö­vä­hen­nys­toimia muualla. Laskun kantavat veron­mak­sajat, joten nielu­ta­voit­teen saavut­ta­minen on yhteinen etu.

Tiedo­tus­ti­lai­suuden keskus­te­luissa tuotiin esiin se, että vihreän siirtymän suunnit­telua ei voida jättää etujär­jes­töjen lobba­reiden tai vain jonkin teolli­suuden sektorin omien, kokonai­suutta huomiotta jättä­vien ”tiekart­tojen” varaan.

Tilai­suu­dessa jaettiin ohjelma ”Oikeu­den­mu­kainen ekolo­ginen siirtymä – päätök­sen­teon raken­teet ja ilmas­to­po­li­tiikan paran­ta­minen”. Ohjelma vaatii muiden muassa oikeu­den­mu­kaisen ilmasto- ja luonto­po­li­tiikan ohjauksen keskit­tä­mistä valtio­neu­voston kansliaan, vihreää budje­tointia ja kansa­laisten ja kansa­lais- ja työmark­ki­na­jär­jes­töjen osallis­ta­mista sekä lainval­mis­te­luun että ilmas­to­po­li­tiikan suunnitteluun.

Teolli­suus­liitto on yksi niistä yli 80 järjes­töstä, jotka ovat mukana Finnwatchin vetämässä Oikeu­den­mu­kainen siirtymä nyt! ‑kampan­jassa.

Lue myös: Hyvä paha ekolo­ginen siirtymä – Miten muutos voidaan toteuttaa mahdol­li­simman oikeu­den­mu­kai­sesti? (19.1.2023)