Lumoava arki – ”Korujen valmis­ta­minen on sydäntä lämmit­tävää työtä”

Lumoavan tehdas sijaitsee Kuopion Neula­mäen teolli­suusa­lu­eella Kulta­kuja 6:ssa. Vierai­lija huomaa pian, että kyseessä on monella tavalla erikoinen tuotan­to­laitos. Aikana, jolloin varsinkin työvoi­ma­pu­lasta kärsivät metal­lialan yritykset yrittävät turhaan houku­tella nuoria tehdas­hal­lei­hinsa, Lumoavan työnte­ki­jöiden keski-ikä on 30 vuoden paikkeilla.

– Kun kymmenen vuotta sitten tulin armeijan jälkeen taloon, keski-ikä oli noin 60 vuotta, 33-vuotias pääluot­ta­mus­mies Akseli Taponen vertaa.

Henki­löstön keski-ikä laski sitä myöten, kun tehtaalle töihin 1970-luvulla tullut ikäpolvi on viimeisen 5–10 vuoden aikana eläköi­tynyt. Samaan aikaan yrityksen kasvuun on haettu uutta henkilöstöä.

Myös tehtaan sukupuo­li­ja­kauma on poikkeuk­sel­linen, sillä lähes 80 prosenttia työnte­ki­jöistä on naisia. Yhtenä naisval­tai­suuden syynä saattavat olla tuotteet. Lumoava Finland valmistaa kullasta ja hopeasta sormuksia, korva­ko­ruja, ranne­ko­ruja ja riipuksia. Lisäksi yritys tuo maahan Citizen-kelloja.

Lumoavan palkka­lis­toilla on viiti­sen­kym­mentä työnte­kijää. Suurin osa tuotannon henki­lös­töstä kuuluu Teolli­suus­liiton jalome­tal­lialan ammat­tio­sas­toon. Yläkerran toimi­hen­kilöt ovat Ammat­ti­liitto Pron jäseniä. Tehtaan muotoi­lijat työsken­te­levät yrittä­jinä omissa asuinkaupungeissaan.

KÄSITYÖTAIDOT ARVOSSA

Valtaosa Lumoavan työnte­ki­jöistä on saanut alan koulu­tuksen, jota on nykyään tarjolla useissa suoma­lai­sissa oppilai­tok­sissa. Monet ovat valmis­tu­neet Kuopion Muotoi­lua­ka­te­miasta ja Oulun seudun ammat­tio­pis­tosta. Taponen kävi Lahden kulta­sep­pä­koulun kaiverruspuolen.

– Sitten päädyin tänne kulta­se­päksi, olen ehkä enemmän kulta­seppä kuin kaivertaja.

Tuotanto jakautuu kahteen osaan. Ensim­mäinen on valupuoli, mistä tulee valamalla tehtyjä koruja ja kompo­nent­teja. Toinen on alkutyö­puoli, missä korut leika­taan tai prässä­tään levystä. Valmiissa korussa voi olla sekä valamalla tehtyjä että levystä valmis­tet­tuja osia.

Yhtenä erikoi­suu­tena on poikkeuk­sel­lisen suuri käsityön osuus. Käsityö­ka­luja on vanhasta käsikäyt­töi­sestä valssista paineil­ma­kai­ver­ti­meen. Eniten käsityötä on kokoon­pano-osastolla, missä nuoret kulta­sepät perin­teisin menetelmin kasaavat kompo­nen­teista korut lopul­li­seen muotoonsa.

Taponen kertoo, että Lahdessa opetet­tiin käden­tai­toja viilaa­mi­sesta alkaen. Myös Kuopion Muotoi­lua­ka­te­miassa käsityön perus­o­petus on monipuo­lista ja pitkäjänteistä.

KORUSEPÄN TYÖ ON LUOMISTA

Kulta­seppä on ihmis­kunnan vanhin metal­li­työn­te­kijä. Kulta­sepän työ on käsityö­tai­detta, mitä myös alan koulutus painottaa. Alan oppilai­tokset vetävät puoleensa innok­kaita, motivoi­tu­neita nuoria, mikä näkyy myöhemmin työpai­koilla. Lumoa­valla motivoi­tu­nei­suus on korkealla, mistä alkutahdit antaa pääluottamusmies:

– Korujen valmis­ta­minen on sydäntä lämmit­tävää työtä. En haluaisi tehdä mitään muuta. Nautin työstäni suuresti. Ja aina tässä on jotain uutta opittavaa.

Nautin työstäni suuresti. Ja aina tässä on jotain uutta opittavaa.

Kokoon­pa­nossa työsken­te­le­vällä Taposella on työn alla timant­tien istut­ta­minen sormuk­seen, mikä vaatii hyvät silmät. Apua on mikros­koo­pista. Käytössä on myös hieno paineil­ma­kai­verrin, mikä korvaa vasaran.

– Käsityö­läisen, kulta­sepän työ on mielen­kiin­toista ja siinä pystyy tekemään jotain konkreet­ti­sesti. Kotona olen tehnyt omia töitä, koruja ja maalauksia, ranne­korua tekevä Reetta Tikkanen kehuu. Hän on valmis­tunut korumuo­toi­li­jaksi Kuopion Muotoi­lua­ka­te­miasta ja tuli Lumoa­valle suoraan koulunpenkiltä.

Severi Tanskanen päätyi tehtaalle ammat­ti­kor­kea­koulun ja työhar­joit­telun kautta. Hän työsken­telee levytyö­osas­tolla, missä hopea- ja kulta­le­vystä valmis­te­taan koruja prässää­mällä. Tanskasen käytössä ovat tehtaan raskaimmat koneet kuten levyleik­kuri, epäkesko- ja hydrau­li­pu­ristin, konevalssi ja kitkaprässi. Hän hoitaa myös valuo­sastoa. Tehdas on hänenkin ensim­mäinen työpaikkansa.

– Taiteen kauttahan minä tälle alalle päädyin opiske­le­maan. Tässä työssä jatku­vuus on isossa roolissa. Koko ajan teen konea­vus­tei­sesti, itse asetan osat paikoil­leen, käynnistän laitteen ja tarkastan tuloksen. Kun se ei vaadi kaikkea aivoka­pa­si­teettiä, kuuntelen äänikir­joista paljon histo­riaa samalla kun teen töitä. On ollut helppo ajatella tälle alalle tuloa.

Kati Keräsen vastuulla on korujen pinnoitus. Hänel­lekin Lumoava on ensim­mäinen vakituinen työpaikka. Keränen tuli taloon yli kolme vuotta sitten saatuaan Lahden ammatil­li­sesta Salpaus-oppilai­tok­sesta kulta­sepän ja artesaanin paperit. Pinta­kä­sit­te­lyssä korut pestään ja pinnoi­te­taan elekt­ro­lyy­sissä. Näin tehdään esimer­kiksi hopea­ko­rujen platinointi.

– Liuok­sien käsit­tely vaatii varovai­suutta, mutta toisaalta saa itse hallin­noida omaa isoa osastoa. Se on työssä parasta. Kyllä minä voin sanoa, että olen unelma­työssä, Keränen summaa.

DIGIAIKA ALKAA NÄKYÄ

Taponen kertoo, että käytössä on yhä laitteita, jotka on tehty 1940–1960-luvuilla. Apuna on myös monen­laisia sähkö­käyt­töisiä pienko­neita. Tekoäly ja robotit vielä puuttuvat, mutta digiaika alkaa näkyä myös korujen valmis­tuk­sessa. Yksi uusim­mista tuotteista on hopeinen Awario Gem ‑koru, joka on sydämen rytmi­häi­riöiden tunnis­ta­mi­seen ja tarkkai­luun tarkoi­tettu tuote.

Uusinta uutta on 3D-tulos­ta­minen. Kyseessä ei ole mikään koruja jatku­valla syötöllä valmis­tava laite vaan vahatu­lostin, joka rakentaa kappa­leen vahasta. Vahakap­pale upote­taan kipsiin ja sen jälkeen, kun kipsi on kovet­tunut, polte­taan uunissa vaha pois. Sisään jää korun muotoinen tyhjä tila, johon kaade­taan sula jalometalli.

Minä nautin tällai­sesta pienestä näper­te­lystä. Olen töissä omalla alalla.

Rosa Kotinurmi on valmis­ta­massa 3D-tulos­ti­mesta tulleita Taika-korvik­sien vahoja seuraa­vaan työvai­hee­seen. Hän asettaa vahakorut kiinni runkoon, joka siirre­tään osastolle, missä tehdään kipsi­muotit, ja sieltä uuniin. Kotinurmi on 30-vuotias ja valmis­tunut vuonna 2015 Kuopion Muotoiluakatemiasta.

– Minä nautin tällai­sesta pienestä näper­te­lystä. Olen töissä omalla alalla.

KÄSITYÖN VAARAT

Tehtaan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Konsta Pigg toteaa, että käsityö­val­tai­suu­dessa on omat riskinsä. Siinä täytyy huomioida työtur­val­li­suus ja käyttää oikeita varusteita.

Työtur­val­li­suuden kannalta haasteel­lista on muun muassa metallin rakeistus, missä käsitel­lään kuumaa metallia ja käyte­tään paljon kemikaa­leja. Rikki­ha­polla saadaan hopean pinta kirkkaam­maksi sulatuksen jälkeen. Kultaa ”posau­te­taan”, eli käsitel­lään syanidin ja vetype­rok­sidin seoksella, jolla pinnasta saadaan kirkkaampi.

– Meillä työsken­telee etupäässä nuoria ihmisiä. Jos heillä ei ole työko­ke­musta, sekin on työtur­val­li­suus­riski. Tarvi­taan hyvä pereh­dytys ja selvät ohjeet siitä, minkä­laisia turva­va­rus­teita käyte­tään. Yleensä vammat ovat pieniä palovam­moja, Pigg kertoo.

Hänen oma tehtä­vänsä tuotan­nossa on korujen hiominen. Pigg on ollut talossa kolmisen vuotta.

– Tämä on ensim­mäinen vakituinen työpaik­kani ja olen tykännyt tästä tosi paljon. Se on se käsillä tekeminen, josta tykkään, ja hyvä työporukka.

Hyvä työil­ma­piiri ja arvelut­tavat markkinanäkymät

– Meillä on ollut näitä yt-neuvot­te­luja muulloinkin, kuin vain silloin, kun jotain pahaa on tulossa. Keskus­telut ovat olleet raken­tavia, on puhuttu siitä, miten asioita pystyt­täi­siin paran­ta­maan. Tämä on harvi­naisen toimivaa, Akseli Taponen kertoo.

Lumoava Finlandin aikai­sempi nimi oli Saurum Oy. Kun se täytti viime marras­kuussa 80 vuotta, sen kunniaksi nimeksi otettiin Lumoava Finland Oy. Lumoava on yrityksen kysytyin korusarja.

– Kun kerroin aikai­semmin, että olen Sauru­milla töissä, se ei kenel­le­kään auennut, Taponen kuvaa.

Vaikka tehtaan hallissa on iloinen ilmapiiri, maailman ja Suomen talouden tila arveluttaa. Taposen silmin tulevai­suus näyttää epävar­malta. Ukrainan sota varjostaa toimintaa, ja lisäksi tuntuvat koronan jälkimainingit.

– Miten ihmiset pystyvät ostamaan koruja, jos rahat eivät riitä polttoai­nee­seen tai sähkölaskuun?

Meillä on erinomainen tuote ja erinomainen henkilöstö.

Lumoava Finlandin toimi­tus­joh­taja Mikko Pessi kertoo, että yrityksen tavoit­teena on pitkään ollut 20 prosentin kasvu vuosit­tain. Vuosi 2021 oli loistava, mutta viime vuonna maailman kirjat menivät sekaisin. Kevät, kesä ja alkusyksy olivat myynnin kannalta erinomaisia, loka–marraskuussa huoli Ukrainan sodasta, sähkön hinnasta sekä nousseesta korko­ta­sosta sai kulut­tajat varuilleen.

Vaikka raaka-aineiden ja kompo­nent­tien saata­vuu­dessa ei ollut ongelmia, joulu­myyn­tiin peilaten Pessi arvioi, että 20 prosentin kasvu­ta­voite jää saavut­ta­matta. Hän kuitenkin odottaa, että kasvun aika palaa, kun maailman tilanne sallii ja kulut­taja uskaltaa ajatella arkeaan tuttuun tapaan.

– Olen tyyty­väinen siihen, missä tilan­teessa me olemme yrityk­senä ja siihen, että meillä on erinomainen tuote ja erinomainen henkilöstö.