Lumoava arki – ”Koru­jen valmis­ta­mi­nen on sydäntä lämmit­tä­vää työtä”

Lumoa­van tehdas sijait­see Kuopion Neula­mäen teol­li­suusa­lu­eella Kulta­kuja 6:ssa. Vierai­lija huomaa pian, että kyseessä on monella tavalla erikoi­nen tuotan­to­lai­tos. Aikana, jolloin varsin­kin työvoi­ma­pu­lasta kärsi­vät metal­lia­lan yrityk­set yrit­tä­vät turhaan houku­tella nuoria tehdas­hal­lei­hinsa, Lumoa­van työn­te­ki­jöi­den keski-ikä on 30 vuoden paikkeilla.

– Kun kymme­nen vuotta sitten tulin armei­jan jälkeen taloon, keski-ikä oli noin 60 vuotta, 33-vuotias pääluot­ta­mus­mies Akseli Tapo­nen vertaa.

Henki­lös­tön keski-ikä laski sitä myöten, kun tehtaalle töihin 1970-luvulla tullut ikäpolvi on viimei­sen 5–10 vuoden aikana eläköi­ty­nyt. Samaan aikaan yrityk­sen kasvuun on haettu uutta henkilöstöä.

Myös tehtaan suku­puo­li­ja­kauma on poik­keuk­sel­li­nen, sillä lähes 80 prosent­tia työn­te­ki­jöistä on naisia. Yhtenä nais­val­tai­suu­den syynä saat­ta­vat olla tuot­teet. Lumoava Finland valmis­taa kullasta ja hopeasta sormuk­sia, korva­ko­ruja, ranne­ko­ruja ja riipuk­sia. Lisäksi yritys tuo maahan Citizen-kelloja.

Lumoa­van palk­ka­lis­toilla on viiti­sen­kym­mentä työn­te­ki­jää. Suurin osa tuotan­non henki­lös­töstä kuuluu Teol­li­suus­lii­ton jalo­me­tal­lia­lan ammat­tio­sas­toon. Yläker­ran toimi­hen­ki­löt ovat Ammat­ti­liitto Pron jäse­niä. Tehtaan muotoi­li­jat työs­ken­te­le­vät yrit­tä­jinä omissa asuinkaupungeissaan.

KÄSITYÖTAIDOT ARVOSSA

Valtaosa Lumoa­van työn­te­ki­jöistä on saanut alan koulu­tuk­sen, jota on nyky­ään tarjolla useissa suoma­lai­sissa oppi­lai­tok­sissa. Monet ovat valmis­tu­neet Kuopion Muotoi­lua­ka­te­miasta ja Oulun seudun ammat­tio­pis­tosta. Tapo­nen kävi Lahden kulta­sep­pä­kou­lun kaiverruspuolen.

– Sitten päädyin tänne kulta­se­päksi, olen ehkä enem­män kulta­seppä kuin kaivertaja.

Tuotanto jakau­tuu kahteen osaan. Ensim­mäi­nen on valu­puoli, mistä tulee vala­malla tehtyjä koruja ja kompo­nent­teja. Toinen on alku­työ­puoli, missä korut leika­taan tai präs­sä­tään levystä. Valmiissa korussa voi olla sekä vala­malla tehtyjä että levystä valmis­tet­tuja osia.

Yhtenä erikoi­suu­tena on poik­keuk­sel­li­sen suuri käsi­työn osuus. Käsi­työ­ka­luja on vanhasta käsi­käyt­töi­sestä vals­sista paineil­ma­kai­ver­ti­meen. Eniten käsi­työtä on kokoon­pano-osas­tolla, missä nuoret kulta­se­pät perin­tei­sin mene­tel­min kasaa­vat kompo­nen­teista korut lopul­li­seen muotoonsa.

Tapo­nen kertoo, että Lahdessa opetet­tiin käden­tai­toja viilaa­mi­sesta alkaen. Myös Kuopion Muotoi­lua­ka­te­miassa käsityön perus­o­pe­tus on moni­puo­lista ja pitkäjänteistä.

KORUSEPÄN TYÖ ON LUOMISTA

Kulta­seppä on ihmis­kun­nan vanhin metal­li­työn­te­kijä. Kulta­se­pän työ on käsi­työ­tai­detta, mitä myös alan koulu­tus painot­taa. Alan oppi­lai­tok­set vetä­vät puoleensa innok­kaita, moti­voi­tu­neita nuoria, mikä näkyy myöhem­min työpai­koilla. Lumoa­valla moti­voi­tu­nei­suus on korkealla, mistä alku­tah­dit antaa pääluottamusmies:

– Koru­jen valmis­ta­mi­nen on sydäntä lämmit­tä­vää työtä. En haluaisi tehdä mitään muuta. Nautin työs­täni suuresti. Ja aina tässä on jotain uutta opittavaa.

Nautin työs­täni suuresti. Ja aina tässä on jotain uutta opittavaa.

Kokoon­pa­nossa työs­ken­te­le­vällä Tapo­sella on työn alla timant­tien istut­ta­mi­nen sormuk­seen, mikä vaatii hyvät silmät. Apua on mikros­koo­pista. Käytössä on myös hieno paineil­ma­kai­ver­rin, mikä korvaa vasaran.

– Käsi­työ­läi­sen, kulta­se­pän työ on mielen­kiin­toista ja siinä pystyy teke­mään jotain konkreet­ti­sesti. Kotona olen tehnyt omia töitä, koruja ja maalauk­sia, ranne­ko­rua tekevä Reetta Tikka­nen kehuu. Hän on valmis­tu­nut koru­muo­toi­li­jaksi Kuopion Muotoi­lua­ka­te­miasta ja tuli Lumoa­valle suoraan koulunpenkiltä.

Severi Tans­ka­nen päätyi tehtaalle ammat­ti­kor­kea­kou­lun ja työhar­joit­te­lun kautta. Hän työs­ken­te­lee levy­työ­osas­tolla, missä hopea- ja kulta­le­vystä valmis­te­taan koruja präs­sää­mällä. Tans­ka­sen käytössä ovat tehtaan raskaim­mat koneet kuten levy­leik­kuri, epäkesko- ja hydrau­li­pu­ris­tin, kone­valssi ja kitkaprässi. Hän hoitaa myös valuo­sas­toa. Tehdas on hänen­kin ensim­mäi­nen työpaikkansa.

– Taiteen kaut­ta­han minä tälle alalle päädyin opis­ke­le­maan. Tässä työssä jatku­vuus on isossa roolissa. Koko ajan teen konea­vus­tei­sesti, itse asetan osat paikoil­leen, käyn­nis­tän lait­teen ja tarkas­tan tulok­sen. Kun se ei vaadi kaik­kea aivo­ka­pa­si­teet­tiä, kuun­te­len ääni­kir­joista paljon histo­riaa samalla kun teen töitä. On ollut helppo ajatella tälle alalle tuloa.

Kati Kerä­sen vastuulla on koru­jen pinnoi­tus. Hänel­le­kin Lumoava on ensim­mäi­nen vaki­tui­nen työpaikka. Kerä­nen tuli taloon yli kolme vuotta sitten saatu­aan Lahden amma­til­li­sesta Salpaus-oppi­lai­tok­sesta kulta­se­pän ja arte­saa­nin pape­rit. Pinta­kä­sit­te­lyssä korut pestään ja pinnoi­te­taan elekt­ro­lyy­sissä. Näin tehdään esimer­kiksi hopea­ko­ru­jen platinointi.

– Liuok­sien käsit­tely vaatii varo­vai­suutta, mutta toisaalta saa itse hallin­noida omaa isoa osas­toa. Se on työssä parasta. Kyllä minä voin sanoa, että olen unel­ma­työssä, Kerä­nen summaa.

DIGIAIKA ALKAA NÄKYÄ

Tapo­nen kertoo, että käytössä on yhä lait­teita, jotka on tehty 1940–1960-luvuilla. Apuna on myös monen­lai­sia sähkö­käyt­töi­siä pien­ko­neita. Teko­äly ja robo­tit vielä puut­tu­vat, mutta digiaika alkaa näkyä myös koru­jen valmis­tuk­sessa. Yksi uusim­mista tuot­teista on hopei­nen Awario Gem ‑koru, joka on sydä­men rytmi­häi­riöi­den tunnis­ta­mi­seen ja tark­kai­luun tarkoi­tettu tuote.

Uusinta uutta on 3D-tulos­ta­mi­nen. Kyseessä ei ole mikään koruja jatku­valla syötöllä valmis­tava laite vaan vaha­tu­los­tin, joka raken­taa kappa­leen vahasta. Vaha­kap­pale upote­taan kipsiin ja sen jälkeen, kun kipsi on kovet­tu­nut, polte­taan uunissa vaha pois. Sisään jää korun muotoi­nen tyhjä tila, johon kaade­taan sula jalometalli.

Minä nautin tällai­sesta pienestä näper­te­lystä. Olen töissä omalla alalla.

Rosa Koti­nurmi on valmis­ta­massa 3D-tulos­ti­mesta tulleita Taika-korvik­sien vahoja seuraa­vaan työvai­hee­seen. Hän aset­taa vaha­ko­rut kiinni runkoon, joka siir­re­tään osas­tolle, missä tehdään kipsi­muo­tit, ja sieltä uuniin. Koti­nurmi on 30-vuotias ja valmis­tu­nut vuonna 2015 Kuopion Muotoiluakatemiasta.

– Minä nautin tällai­sesta pienestä näper­te­lystä. Olen töissä omalla alalla.

KÄSITYÖN VAARAT

Tehtaan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Konsta Pigg toteaa, että käsi­työ­val­tai­suu­dessa on omat riskinsä. Siinä täytyy huomioida työtur­val­li­suus ja käyt­tää oikeita varusteita.

Työtur­val­li­suu­den kannalta haas­teel­lista on muun muassa metal­lin rakeis­tus, missä käsi­tel­lään kuumaa metal­lia ja käyte­tään paljon kemi­kaa­leja. Rikki­ha­polla saadaan hopean pinta kirk­kaam­maksi sula­tuk­sen jälkeen. Kultaa ”posau­te­taan”, eli käsi­tel­lään syani­din ja vety­pe­rok­si­din seok­sella, jolla pinnasta saadaan kirkkaampi.

– Meillä työs­ken­te­lee etupäässä nuoria ihmi­siä. Jos heillä ei ole työko­ke­musta, sekin on työtur­val­li­suus­riski. Tarvi­taan hyvä pereh­dy­tys ja selvät ohjeet siitä, minkä­lai­sia turva­va­rus­teita käyte­tään. Yleensä vammat ovat pieniä palo­vam­moja, Pigg kertoo.

Hänen oma tehtä­vänsä tuotan­nossa on koru­jen hiomi­nen. Pigg on ollut talossa kolmi­sen vuotta.

– Tämä on ensim­mäi­nen vaki­tui­nen työpaik­kani ja olen tykän­nyt tästä tosi paljon. Se on se käsillä teke­mi­nen, josta tykkään, ja hyvä työporukka.

Hyvä työil­ma­piiri ja arve­lut­ta­vat markkinanäkymät

– Meillä on ollut näitä yt-neuvot­te­luja muul­loin­kin, kuin vain silloin, kun jotain pahaa on tulossa. Keskus­te­lut ovat olleet raken­ta­via, on puhuttu siitä, miten asioita pystyt­täi­siin paran­ta­maan. Tämä on harvi­nai­sen toimi­vaa, Akseli Tapo­nen kertoo.

Lumoava Finlan­din aikai­sempi nimi oli Saurum Oy. Kun se täytti viime marras­kuussa 80 vuotta, sen kunniaksi nimeksi otet­tiin Lumoava Finland Oy. Lumoava on yrityk­sen kysy­tyin korusarja.

– Kun kerroin aikai­sem­min, että olen Sauru­milla töissä, se ei kenel­le­kään auen­nut, Tapo­nen kuvaa.

Vaikka tehtaan hallissa on iloi­nen ilma­piiri, maail­man ja Suomen talou­den tila arve­lut­taa. Tapo­sen silmin tule­vai­suus näyt­tää epävar­malta. Ukrai­nan sota varjos­taa toimin­taa, ja lisäksi tuntu­vat koro­nan jälkimainingit.

– Miten ihmi­set pysty­vät osta­maan koruja, jos rahat eivät riitä polt­toai­nee­seen tai sähkölaskuun?

Meillä on erin­omai­nen tuote ja erin­omai­nen henkilöstö.

Lumoava Finlan­din toimi­tus­joh­taja Mikko Pessi kertoo, että yrityk­sen tavoit­teena on pitkään ollut 20 prosen­tin kasvu vuosit­tain. Vuosi 2021 oli lois­tava, mutta viime vuonna maail­man kirjat meni­vät sekai­sin. Kevät, kesä ja alkusyksy olivat myyn­nin kannalta erin­omai­sia, loka–marraskuussa huoli Ukrai­nan sodasta, sähkön hinnasta sekä nous­seesta korko­ta­sosta sai kulut­ta­jat varuilleen.

Vaikka raaka-ainei­den ja kompo­nent­tien saata­vuu­dessa ei ollut ongel­mia, joulu­myyn­tiin peila­ten Pessi arvioi, että 20 prosen­tin kasvu­ta­voite jää saavut­ta­matta. Hän kuiten­kin odot­taa, että kasvun aika palaa, kun maail­man tilanne sallii ja kulut­taja uskal­taa ajatella arke­aan tuttuun tapaan.

– Olen tyyty­väi­nen siihen, missä tilan­teessa me olemme yrityk­senä ja siihen, että meillä on erin­omai­nen tuote ja erin­omai­nen henkilöstö.