Veronumerolla huijarifirmoja vastaan

Heinäkuun alussa voimaan tulevan käytännön on tarkoitus kitkeä harmaata taloutta Suomen telakoilla. Työntekijöiden näkökulmasta kyse on työehtojen turvaamisesta ja alipalkkaa maksavien alihankintayritysten toimintaan puuttumisesta. Teollisuusliitto on pitkään kannattanut veronumeron käyttöönottoa.

– Liitto on todella tyytyväinen, että veronumerokäytäntö laajenee. Rakennusalallahan se on ollut jo käytössä ja kokemukset ovat olleet hyviä. Maan hallitus ansaitsee kiitokset tästä päätöksestä, sanoo viestintäasiantuntija Veli-Matti Kauppinen.

Ulkoisen viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden yksikössä työskentelevä Kauppinen kertoo, että liitto on vienyt viestiä päättäjille useita vaikutuskanavia pitkin.

– Olemme edistäneet veronumeron käyttöönottoa muun muassa SAK:n kautta, mutta myös omin toimin. Vaikuttamiskeinoina ovat olleet suorat kontaktit poliittisiin puolueisiin, kansanedustajiin, ministereihin ja heidän esikuntiinsa.

Pakollista veronumeron käyttöä on kaivattu teollisuuteen etenkin siellä, missä työskentelee paljon alihankintayrityksiä ja ulkomaalaisia työntekijöitä. On vaikeaa valvoa, maksavatko yritykset asianmukaista palkkaa kaikkine lisineen ja veroineen.

– Harmaan talouden torjunta nousee merkittävään asemaan myös eduskuntavaaleihin liittyvässä Teollisuusliiton keskusteluasiakirjassa, sanoo Kauppinen.

LISÄÄ VEROEUROJA VALTION KASSAAN

Veronumeroiden käyttöönotto hyödyttää valtiontaloutta vähentämällä veronkiertoa. Asiaa koskeva lakimuutos hyväksyttiin eduskunnassa viime vuoden keväällä, minkä jälkeen alkoi tekninen valmistelu.

– Rakennusalalla otettiin käyttöön veronumero vuonna 2012 sekä urakka- ja työntekijätietojen ilmoittamismenettely 2014. Alan palkkasumman ja sitä kautta verokertymän kasvu oli selvästi havaittavissa näiden toimenpiteiden jälkeen. Ei ihan yksi yhteen voi sanoa, että se johtui uudistuksista, mutta Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön raportin mukaan muutos ja palkkasumman kasvu osuvat ajallisesti yhteen, kertoo erityisasiantuntija Pertti Nieminen valtiovarainministeriöstä.

Hallituksen esityksessä arvioidaan, että harmaan talouden vastaiset lakimuutokset kasvattivat rakennusalan palkkasummaa vuosina 2012–14 noin 300 miljoonaa euroa ja toivat verotuloja noin 100 miljoonaa euroa.

Työnantajaliitot ovat pääosin vastustaneet veronumeron käyttöönottoa, perusteluinaan byrokratian lisääntyminen ja prosessien hitaus. Hallituksen lakiesityksessä on kuitenkin menettelystä vapautettu lyhytkestoiset, lyhyellä varoitusajalla tehtävät työt. Niinpä esimerkiksi lastia telakalle tuova kuorma-auton kuljettaja ei veronumeroa tarvitse.

Veronumerot voisivat olla tapa, jolla tarkastuksia pystyisi tekemään nopeasti.

Hallitusohjelman mukaan veronumeromenettelyn laajentamista selvitetään. Kyseeseen tulisivat toimialat, joilla tiedetään käytettävän pimeää työvoimaa. Poikkeuksena työnantajien linjaan ovat olleet Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa sekä Kiinteistötyönantajat. Ne ovat katsoneet yhteislausunnossaan Palvelualojen ammattiliitto PAMin kanssa, että veronumeroita tarvitaan niiden toimialoilla.

– Olemme vuosia tehneet erilaisia harmaan talouden torjuntaan liittyviä operaatioita, että epärehelliset yritykset eivät saisi kilpailuetua lakia noudattaviin yrityksiin nähden. Meistä veronumerot voisivat olla tapa, jolla tarkastuksia pystyisi tekemään nopeasti, sanoo MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi.

”Maailman turvallisin järjestäytyneen rikollisuuden ala”

Turun telakan eli Meyer Turun työntekijöiden pääluottamusmies Juha Jormanainen pitää veronumeroiden pakollisuutta myönteisenä asiana, mutta kertoo, ettei aihe ole kahvitaukokeskustelijoiden suosituimpia.

– Tietysti toiveena on, että se jotain auttaisi. Mutta ei se isosti ole täällä vielä näkynyt. Alkukesästä koko henkilöstölle tulee uudet henkilökortit.

Veronumeroiden käyttöönotto edellyttää sitä, että kaikki järjestelmän piirissä olevat työntekijät saavat itselleen suomalaisen henkilötunnuksen, mikä puolestaan vaatii henkilökohtaista tunnistautumista. Telakalla hanke vaatii kohtuullisen kokoista byrokratiaponnistusta, vaikka osalla ulkomaalaisista henkilötunnus on jo ennestään.

– Minullakin on kuvallinen veronumerokortti. Silloin kun tänne on tehty vaikka uusi varastohalli, niin se on rakennustyömaa, jossa veronumeroita on vaadittu. Me edunvalvojatkin saatiin sitten kortit, kun vähän työnantajalle kiukuttelin, sanoo Jormanainen.

Vaikka suomalaista viranomaista moititaan usein kankeaksi, Verohallinto on osoittanut asian hoitamisessa ketteryyttä.

– Työnantaja on sopinut verottajan kanssa, että he tulevat viikon ajaksi tänne telakka-alueelle, niin ihmiset saavat tehdä tunnistautumisen paikan päällä, ettei tule muutaman sadan ihmisen jonoa verotoimiston oven taakse. Jatkossa uusien työntekijöiden täytyy sitten käydä siellä.

AVIN RAPORTIT PALJASTAVAT VEDÄTYKSIÄ

Harmaan talouden todellisuus näkyy Turun telakalla jatkuvasti. Yritysten väärinkäytösten taso vaihtelee. Joskus kyse on aidosta tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta, mutta välillä toiminta on järjestelmällistä ja tahallista työehtojen polkemista.

– Valitettavan monella on jotain puutteita. Ja aina joskus tulee vastaan ihan pohjanoteerausfirmoja, joilla tuntikirjanpitokin voi puuttua kokonaan. Ei ole vuorolistoja, ei yhtään mitään. Näitä on kuitenkin vähän, sellainen on yleisempää, että esimerkiksi ylityökorvaukset tai pekkaset ovat maksamatta.

Tapaukset tulevat pääluottamusmiehen tietoon useimmiten aluehallintoviraston tarkastajien raporteista, joita käsitellään telakan verkostovalvontaryhmässä.

– Joskus todella harvoin työntekijät itse tulevat kertomaan minulle, että heille ei ole maksettu mitä kuuluu. Ja toinen vaihtoehto, vaikka hyvin harvinainen sekin, on että kilpailijayritykset narauttavat toisiaan.

ALIPALKKAUKSEN PITÄISI OLLA RIKOS

Syynä alipalkattujen työntekijöiden puhumattomuuteen on se, että he tulevat usein maista, joissa tavalliset ihmiset eivät luota yhteiskunnan rakenteisiin.

– Nämä ihmiset ovat esimerkiksi Marokosta ja Itä-Euroopan maista. Heidän silmissään myös ammattiyhdistysliike on osa yhteiskunnan koneistoa, eli eivät he meihinkään luota. Ja tavallisesti he ovat järjestäytymättömiä.

Moni ulkomaalainen ei myöskään tunne työehtosopimuksia eikä tiedä, mikä hänen työnsä oikea hinta olisi.

– Pari vuotta sitten oli tapaus, jossa romanialaisille hitsareille oli maksettu pari euroa tunnilta. He olivat kyllä itse tyytyväisiä, mutta kun verottaja ei ollut saanut osuuttaan, se tutkittiin veropetoksena, ja käräjillä tuli pienet sakot myös työsyrjinnästä, kertoo Jormanainen.

Harmaa talous on nyt maailman turvallisin järjestäytyneen rikollisuuden ala.

Veronumeroiden pakollisuus auttaa hillitsemään veronkiertoa, mutta työehtosopimuksen noudattamatta jättämistä se ei estä. Turhauttavaa edunvalvojan näkökulmasta onkin se, että vain törkeimmistä väärinkäytöksistä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, mutta ”tavallista” alipalkkausta, kuten työehtosopimuksen tuntipalkkojen alitusta ja lisien maksamattomuutta ei ole kriminalisoitu. Asiaan pitäisi Jormanaisen mielestä saada lailla muutos.

– Harmaa talous on nyt maailman turvallisin järjestäytyneen rikollisuuden ala. Jos minä myyn huumeita kadunkulmassa, niin minut laitetaan putkaan ja saan linnatuomion. Mutta pahin, mitä voi alipalkkauksesta yritykselle seurata, on että joutuu jälkikäteen maksamaan työntekijöille sen, mitä alun perinkin olisi kuulunut maksaa.

ALIHANKKIJAT KILPAILEVAT HINNALLA, ISOT YRITYKSET HYÖTYVÄT

Tyypillistä on, että palkkoja polkevat alihankintayritykset toimivat aloilla, joiden työntekijöiltä ei vaadita paljon koulutusta tai erityisosaamista.

– Esimerkiksi siivous, eristys, pintakäsittely ja kaikki perusmetallityöt ovat sellaisia, joissa näitä tapauksia on, sanoo Jormanainen.

Laajemmassa kuvassa katsottuna kysymys on suuresta globaalin talouden ilmiöstä ja kapitalismin toimintalogiikasta. Harmaan talouden häviäjinä ovat sellaiset pienet yritykset, jotka yrittävät toimia lakia ja työehtosopimuksia noudattaen, hyötyjinä ennen muuta suuryritykset.

– Tämä sama ongelmahan on kautta koko läntisen Euroopan. Isot firmat eivät itse tee mitään rikollista mutta kilpailuttavat alihankkijansa niin, että jos kaikki velvoitteensa hoitaa, niin ei pysty tekemään sellaisia tarjouksia, että tilauksia saisi.

Turun telakan verkostovalvontaryhmä puuttuu lähinnä kaikkein räikeimpiin tapauksiin. Jormanaisen oma arvio on, että hän on ryhmässä mukana työnantajan julkisuudenhallintaan liittyvistä syistä.

– Jos media kyselee näistä asioista ja tulee tiukka paikka, niin Meyer voi silloin sanoa, että meillä on olemassa tällainen ryhmä ja henkilöstöedustuskin siellä on.

Tosin suomalaista mediaa ei harmaa talous erityisen paljon kiinnosta, eikä aihe politiikan asialistallakaan näytä nousevan kovin korkealle.

– Joskus joku MOT tekee jutun. Sitten ne tekevät seuraavan jutun eri aiheesta, hymähtää Jormanainen.

Hän nostaa esille vielä yhden keinon puuttua alipalkkaukseen: kanneoikeuden myöntämisen ammattiliitoille, eli liitto voisi riitauttaa tapaukset työntekijöiden puolesta. Ammattiliittojen kanneoikeus on käytössä Ruotsissa, ja sen saaminen Suomen lainsäädäntöön on pitkään ollut myös Teollisuusliiton tavoitteena.