Ergo­no­miawe­bi­naari: Suomessa työn­tekijä unohdetaan

Hollan­ti­lais­pro­fes­sori Jan Dul ihmet­teli, miksi Suomessa käsi­te­tään ergo­no­mia hyvin kapea-alai­sesti. Ergo­no­mian pitäisi olla työn­tekijän huomioon otta­mista jo kaikessa suunnittelussa.

11.11.2021

Keski­viik­kona 10.11. pide­tyn Ergo 2030 ‑webi­naa­rin alaot­sik­kona oli ”Tiekartta uuden tekno­lo­gian ja ihmi­sen yhteis­työ­hön”.  Jan Dul Rotter­da­min Eras­mus-yliopis­tosta totesi, että Suomessa ergo­no­miasta puhu­taan lähinnä työpis­tei­den tekni­sinä kohen­nuk­sina. Keski­ty­tään siis ainoas­taan fyysi­seen ergo­no­mi­aan. Tuodaan parempi nostin, tuodaan parempi työtuoli, mutta työn­te­ki­jää ei oteta huomioon jo koko proses­sin suunnittelussa.

Hollan­ti­lais­asian­tun­tija kriti­soi myös sitä, että ergo­no­mia ymmär­re­tään yksi­sil­mäi­sesti työter­veys­huol­lon ja työsuo­je­lu­toi­mi­joi­den kanssa tehtynä yhteis­työnä. Yrityk­sen järjes­tel­mä­ta­son vaiku­tuk­sia työhön, työn­te­ki­jään ja tuot­ta­vuu­teen ei Suomessa muis­teta. Dulin mukaan ergo­no­miassa on fyysis­ten työolo­suh­tei­den rinnalle nostet­tava myös henki­nen, kogni­tii­vi­nen ja psyko­so­si­aa­li­nen ergonomia.

TUOTTAVUUS NOSTAA HYVINVOINTIA

Dul kertoi tutki­mus­tie­toon perus­taen, että tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen nostaa käytän­nössä aina työhy­vin­voin­tia. Hän viit­tasi myös 109:ssä eri yrityk­sessä tehtyyn tutki­muk­seen. Yrityk­sissä ei satsattu merkit­tä­viä summia työhy­vin­voin­ti­pro­jek­tei­hin, eivätkä ne myös­kään miten­kään nosta­neet työhy­vin­voin­tia. Sen sijaan tuot­ta­vuu­den nosta­mi­seen oltiin yrityk­sissä valmiita inves­toi­maan selvästi suurem­pia summia. Tuot­ta­vuu­den nosta­mi­seen tähtää­vien muutos­ten jälkeen myös työhy­vin­vointi parani.

Rotter­da­mi­lai­nen profes­sori alle­vii­vasi, että tekno­lo­gian kehit­tä­mi­sessä pitäisi keskit­tyä siihen, että tekno­lo­gia sopeu­te­taan ihmi­seen, ei niin, että ihmi­nen sopeu­te­taan tekno­lo­gi­aan. Tämä koskee myös digitalisaatiota.

– Meidän pitää keskit­tyä järjes­tel­mien paran­ta­mi­seen. Teol­li­suu­den varsi­nai­sena tavoit­teena tulisi olla työn­te­ki­jöi­den hyvin­vointi, Dul totesi viita­ten jo 1950-luvulla luotuun, mutta viime vuosi­kym­me­ninä unoh­det­tuun, ergo­no­mian alku­pe­räi­seen määritelmään.

Myös palkan­saa­ja­jär­jes­töt pitäisi ottaa mukaan tällais­ten koko­nais­val­tais­ten, jo suun­nit­te­lussa ja järjes­tel­mä­ta­solla tapah­tu­vien ergo­no­mis­ten ratkai­su­jen etsintään.

GAME-CHANGER ‑STRATEGIA?

Webi­naa­rin avan­nut tutki­mus­joh­taja Jari Kaivo-oja Turun yliopis­tosta puhui ”game-chan­ger ‑stra­te­giasta” ja ”yleis­pä­te­västä genee­ri­sestä lähes­ty­mis­ta­vasta”. Näillä hän lienee tarkoit­ta­nut muiden muassa sitä, että kogni­tii­vi­nen ergo­no­mia on nostet­tava aiem­paa voimak­kaam­min fyysi­sen ergo­no­mian rinnalle.

– Digi­ta­li­saa­tion myötä ergo­no­mia pitää räätä­löidä eri toimia­loille nykyistä parem­min, Kaivo-oja sanoi.

Tekno­lo­gia­ke­hi­tyk­sen suun­nasta sinänsä ei webi­naa­rissa esitetty mitään epäi­lyjä. Esimer­kiksi digi­ta­li­saa­tion mahdol­lis­tama ihmis­ten ”biosig­naa­lien” jatkuva moni­to­rointi näyt­täy­tyi panee­lin tekni­siä aloja edus­ta­ville keskus­te­li­joille vääjää­mät­tö­mänä tule­vai­suu­den­ku­vana. Kaivo-oja totesi, että suoma­lai­sia koske­vat tärkeim­mät digi­taa­li­set tiedot voivat sinänsä olla tällä hetkellä jo Singa­po­ressa, eivät suin­kaan Tilastokeskuksessa.

Kukaan ei siis tällä hetkellä tiedä, mihin joutu­vat lopulta biosig­naa­lien tuot­ta­mat, yksit­täistä työn­te­ki­jää koske­vat henki­lö­koh­tai­set tieto­mas­sat. Entä mitä oikeas­taan tapah­tuu niille tiedoille, jotka synty­vät, kun työn­te­ki­jät tark­kai­le­vat Oura-kello­jen tapai­silla lait­teilla jatku­vasti itseään?

Hellit­tä­mä­tön oman itsensä tark­kailu yhdis­tet­tiin webi­naa­rissa myös ilman kysy­mys­merk­kejä ”hyvin­voin­tiin”.  Tällais­ten tiedon­ke­ruu­kei­no­jen sääte­le­mistä lain keinoin pidet­tiin panee­li­kes­kus­te­lussa kuiten­kin, mahdol­li­sesti, tarpeellisena.

ERGO 2030 ‑hank­keen loppu­ra­portti on luet­ta­vissa Turun yliopis­ton sivuilta. Hank­keen tavoit­teena oli tutkia, miten ihmi­nen otetaan huomioon valmis­ta­van teol­li­suu­den yrityk­sissä suun­ni­tel­taessa ja sovel­let­taessa uutta tekno­lo­giaa, kuten esimer­kiksi robo­ti­saa­tiota, auto­maa­tiota, keino­ä­lyn sovel­lu­tuk­sia sekä uusia digi­taa­li­sia alustoja.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI