Pienin voimin isoja asioita

teollisuusliitto

Tehdään yhdessä. Silloin saadaan pienin voimin aikaan isoja asioita. Tämä on osuuskunnan idea. Käypä edelleen.

19.5.2021

Ensimmäisenä varsinaisena osuuskuntana pidetään osuuskauppaa Rochdalen pikkukaupungissa Englannissa. Köyhät kaupunkilaiset kyllästyivät kalliilla hinnalla huonoa tavaraa myyviin yksityisiin kauppiaisiin ja perustivat vuonna 1844 oman kaupan, joka ei tähdännyt voiton maksimoimiseen.

Osuustoimintaliike lähti leviämään kaikkiin läntisiin maihin. Osuuskuntien muihin perusperiaatteisiin kuuluu kaikille avoin jäsenyys, kansanvaltainen hallinto eli jokaisen yhtäläinen äänioikeus, palautuksen määrä mahdollisesta ylijäämästä palvelujen käytön mukaan, puolueettomuus ja valistustyö.

Erikoissuunnittelija Kimmo Kestinen Työväenmuseo Werstaasta on tutkinut ennen kaikkea tamperelaisten osuusliikkeiden historiaa. 1900-luvun taitteessa Finlaysonin puuvillatehtaan väki oli etujoukoissa, kun Tampereelle perustettiin kolmekin osuuskauppaa.

– Mutta Suomessa wrightiläinen työväenliike alkoi ylhäältä päin ohjattuna toimintana. Kesti jonkin aikaa ennen kuin kohde, eli työväki, otti ohjakset omiin käsiinsä ja sivistyneistö lähti pois, Kestinen kuvailee 1800- ja 1900-luvun taitteen tapahtumia.

Työväen osuuskauppojenkin johdossa oli ensin tehtaiden toimihenkilöitä ja muita porvareita.

RUOKKIJA KRIISEISSÄ

– Päivän hintaa kyllä noudatettiin, mutta tavaraa kuitenkin yleensä sai kaupasta. Yksityiset kauppiaat harjoittivat kiskontaa, velkakauppaa sekä varastoivat erityisesti sota-aikana tavaraa myydäkseen sitä myöhemmin kalliilla. Jäsen sai myös parempaa palautusta kuin muut asiakkaat. Jäsenyydestä tuli tavoiteltava asia, Kestinen toteaa Tampereenkin kaupoista.

Osuuskaupat ovat Kestisen mukaan ruokkineet kansan kriiseissä, eli niin ensimmäisen kuin toisenkin maailmansodan pula-aikoina. Kun eduskunta ei kokoontunut lainkaan vuosina 1915–16, osuuskauppojen vuosikokouksista ja muusta toiminnasta kehkeytyi myös foorumi, jolla poliittista keskustelua pystyttiin käymään.

Suomalaisen osuuskauppaliikkeen ”erikoisuus” on se, että taistelu kaupunkilaisen, kuluttajavaltaisen ja maalaisen, tuottajavaltaisen liikkeen välillä kärjistyi vuoden 1916 SOK:n kokoukseen ja liike jakautui kahtia: ”edistykselliseen” ja ”puolueettomaan” liikkeeseen.

Työväen tunnetuimmiksi ja vahvimmiksi osuusliikkeiksi muodostuivat tamperelainen Voima ja helsinkiläinen Elanto.

YHTEISKUNTA MUUTTUU, ALAMÄKI ALKAA

Edistyksellisen osuustoimintaliikkeen huipentumana Kestinen pitää vuonna 1950 Tampereella pidettyä, Voiman ja koko osuuskauppaliikkeen 50-vuotisjuhlaa. 1960–70-luvuilla toiminnan edellytykset muuttuivat.

– Paikalliset yhteisöt alkoivat murtua. Muutettiin kaupunkeihin. Ei ollut enää henkilökohtaista sidettä ”meidän” osuuskauppaan.

Enää edistykselliseksi kutsutusta osuustoimintaliikkeestä ei ole jäljellä kuin Tradeka. Kestisen mielestä osuuskunnille olisi Suomessa kuitenkin edelleen tilausta.

– Aina on toimittu yhdessä silloin, kun omat varat tai omat voimat eivät ole yksin riittäneet. Ei tämä tarve ole mihinkään kadonnut.

Yhteistuumin elantoa, asumista ja ruokaa

– Tässä meidän ajassamme osuuskunnille on taas tilausta. Ihmiset joutuvat eri tavoilla pois vakinaisista töistä, ulkopuolelle. Vaikka vapaaehtoisesti freelancereina toimiviakin on, monet haluavat tehdä työtä työsuhteessa. Mediakunta tarjoaa hyvän ja turvallisen tavan tehdä töitä, Hanna Kokkonen sanoo.

Kokkonen on Journalistiliiton vuonna 2017 perustaman Mediakunnan toiminnanjohtaja. Osuuskuntaan on liittynyt 260 journalistisen työn tekijää toimittajista ja valokuvaajista graafikoihin ja kääntäjiin.

– Otavamedian kaltaiset isot mediatalot ovat irtisanoneet vakinaisia työntekijöitään. Työt eivät kuitenkaan lopu. Yritykset haluavat välttää kuukausipalkkaisten työntekijöiden kustannukset ja tilata samat työt ulkopuolelta.

Mediakunta hoitaa laskutuksen ja muun taloushallinnon jäsenen puolesta. Samalla huolehditaan jäsenen sosiaaliturva- ja eläkemaksuista.

– Mediakunta on suosittu myös opiskelijoiden tai juuri uraansa aloittelevien parissa. Alkuvaiheessa on paljon hyötyä siitä, että olemme mukana neuvottelemassa ja sopimassa työstä ja palkkioista. Yksittäinen jäsenemme voi olla myös arka pyytämään palkkioiden korotusta, parempia ehtoja tai esimerkiksi kulujen korvaamista. Usein joustoa kuitenkin löytyy, kunhan vain neuvotellaan.

Vuosi vuodelta taloudellisesti paremmin menestyvän Mediakunnan asiakkaina on Kokkosen mukaan suuria ja pieniä yrityksiä. Hän pahoittelee, että työosuuskunta on kuitenkin huonosti tunnettu yritysmalli.

Kokkonen kannustaa osuustoimintaan.

– Osuuskunta on hyvin joustava yritysmalli. Osuuskuntia on usein perustettu huonoina aikoina, kun on haluttu parantaa omaa asemaa liittymällä yhteen. Mutta osuuskunta on yritys, tätä ei voi pyörittää harrastuksena. Tarvitaan sitoutumista, yhdessä tekemistä ja johtamista. Jonkun on myös perehdyttävä hallinnolliseen puoleen.

– Tässä jokainen pystyy aidosti vaikuttamaan omiin asioihinsa, Kokkonen toteaa muistuttaen siitä, että osuuskunnassa jokaisella on yksi ääni, toisin kuin osakeyhtiössä, jossa osakkeiden määrä ratkaisee.

LUOMURUOKAA, TASAVERTAISESTI KAIKILLE

– Historiallisesti on aina tuotettu paikallisesti ruokaa lähialueen ihmisille. Toisen maailmansodan jälkeen tämä muuttui, mutta maapallo ei nykyistä maataloustuotantoa kestä, sanoo maanviljelijä Jukka Lassila luomuosuuskunta Omasta Maasta.

– Isoin kimmoke osuuskunta Oman Maan toiminnalle on yhteiskunnan muuttaminen yhdessä tekemisen ja yhdessä elämisen suuntaan. Osuuskunta ei aseta ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Pyrimme tuottamaan yhdessä kaikille ruokaa. Kaikki mitä tuotetaan, myös käytetään, ruokahävikkiä ei synny.

Osuuskunnan kaksi tilaa sijaitsevat Tuusulassa työllistäen viisi osuuskunnan tuottajajäsentä. Kuluttajajäseniä on 180. He voivat hakea satokassin kaksi tai neljä kertaa kuussa pääkaupunkiseudun kolmesta jakelupisteestä. Osuuskunta järjestää myös talkoita ja teemailtoja. Samalla kasvatetaan yhteisöllisyyttä.

Osuuskunnan kuusihenkisessä hallituksessa on puolet tuottajia, puolet kuluttajia, mutta varsinaiset viljelysuunnitelmat tekee toki viljelijä itse. Suurin vuosikokouksessa päätettävä asia on satokassin hinta, vaikka sangen monimuotoiselle jäsenkunnalle näiden luomuelintarvikkeiden hinta ei olekaan ratkaisevin asia.

– Kuluttajajäsenissä on niin hyvä- kuin huonotuloisiakin, ihmisiä aivan laidasta laitaan. Jotkut tekevät lähes kaiken ruokansa satokassin tuotteista, joillekin se on vain pieni lisä. Mutta kaikilla on varmasti aatteellinen pohja, he haluavat tehdä asiat reilusti ja oikein.

Paikallisiin resursseihin pohjautuvalla mallilla on mahdollisuus harjoittaa ekologisesti kestävää maanviljelyä.

Lassila viittaa tässä niin sanotun tehomaatalouden ratkaisemattomiin ongelmiin. Hän huomauttaa, että globaali maatalous kierrättää globaalin elintarvikekaupan mukana ravinteita hallitsemattomasti. Maatalousmyrkyt uhkaavat paitsi luonnon monimuotoisuutta myös ihmisten terveyttä. Typpilannoitteiden teollinen valmistus kuluttaa kaikkein suurimman osan peltoviljelyn tarvitsemasta energiasta.

– Me saamme sidottua syväjuurisilla kasveilla hiiltä peltoon kymmenkertaisesti sen, mitä kulutamme, Lassila toteaa osuuskunnan luomusertifioidusta peltoviljelystä.

Viljelijä näkee Oman Maan esimerkkihankkeena, jonka pitäisi skaalautua koko maahan.

– Paikallisiin resursseihin pohjautuvalla mallilla on mahdollisuus harjoittaa ekologisesti kestävää maanviljelyä. En usko, että tähän malliin siirtyminen tapahtuu nopeasti, mutta se on itse asiassa ainoa tapa, jolla voimme pitää maapallolla sellaiset olosuhteet, että ihmiskunta pysyy elossa.

KOHTUUHINTAISTA ASUMISTA, PYSYVÄSTI

– Tällä ei tehdä bisnestä, vaan vain kulut katetaan. Tavoitteena on taata, että asuminen on pysyvästi kohtuuhintaista, kertoo Veikko Simunaniemi Järvenpään asunto-osuuskunta Silkin periaatteista.

Simunaniemi on kaupungin vuokra-asuntoyhtiön, Järvenpään Mestariasunnot Oy:n toimitusjohtaja, ja hän vastaa myös asunto-osuuskunnasta. Ensimmäinen, seitsenkerroksinen Silkki-talo on jo rakenteilla Järvenpään Harjutielle ja toisen markkinointia aloitetaan. Markkinointia ei tosin tarvittane, sillä ensimmäisen talon asunnot varattiin heti. Syyt löytyvät edullisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista.

– Osuuskunnan jäseneksi pääsee 1 000 eurolla. Huoneisto-osuus maksaa 3 500 euroa ja vuokravakuus 1 500 euroa. Asunnon saa siis 6 000 eurolla. Ja jos elämäntilanne muuttuu, tästä pääsee helposti eroon, vain osuuskuntamaksu jää Silkkiin. Ja aina voi palata takaisin. Myös asunnon vaihto Silkkitalosta toiseen on jäsenen oikeus, Simunaniemi toteaa.

– Asukkaat pääsevät vaikuttamaan taloon jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi Harjutien taloon tuli todella vähän saunoja. Asukkaat halusivat saunan sijasta vaatehuoneen.

Simunaniemi vakuuttaa, että vuokrat tulevat olemaan pysyvästi kohtuuhintaisia, varmuudella halvempia kuin vapaarahoitteiset vuokra-asunnot, vaikka asukkaisiin ei tarvitse soveltaa tulo- tai varallisuusrajoja. Silkillä on ARA:n takauslaina 30 vuoden takaisinmaksuohjelmalla. Silkki ei myöskään jaa osinkoa omistajille kuten asuntoja rakentavat ja vuokraavat, Saton tai Kojamon kaltaiset pörssiyhtiöt.

Asukkaat pääsevät vaikuttamaan taloon jo suunnitteluvaiheessa.

Talot rakennutetaan laatu, ei kiire edellä. Taloa rakennetaan vähintään 16 kuukautta, vaikka toimitusjohtaja tietää, että samankokoisia taloja kohoaa nopeamminkin.

– Puhutaan viivästymissakoista, mutta me olemme kääntäneet asian toisin päin. Me palkitsemme onnistumisesta. Urakkahinnassa on aina laatuosio.

Taloon tulee aurinkopaneeleita ja maalämpö, jota käytetään myös viilentämiseen. Simunaniemen mukaan Mestariasuntojen ”huoltopuolen kaverit” ovat myös päässeet vaikuttamaan suunnitelmiin, jotta talojen ylläpito olisi mahdollisimman helppoa ja edullista. Mestariasunnot on osuuskunnan perustajajäsen, jolla on oikeus pitää huolta tärkeimmistä kunnossapitotöistä. Muutoin osuuskunta toimii täysin yksi huoneisto, yksi ääni -periaatteella.

Asumisosuuskunta olisi Simunaniemestä erinomainen lisä omistusasumisen kirjoon. Nimenomaan kaupungin vuokra-asuntoyhtiöt olisivat hänestä luontainen rakennuttajataho.

– Rakennuttaminen ei voi olla harrastelua. Kunnan vuokrataloyhtiössä on jo valmiiksi ammattilaisia ja ammattiosaamista. Tämä takaa, että rakentamisen hinta pysyy kurissa ja että elinkaarikustannusten merkitys ymmärretään.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN