Tuloveroista suurin osa menee kunnille.

Tulove­roista suurin osa kunnille

Aikoi­naan Irwin Goodman lauloi, että valtio ei osaa kuin verottaa. Todel­li­suu­dessa suurin osa suoma­lai­sista maksaa palkka­tu­lois­taan veroja lähinnä kunnille.

Tämä johtuu siitä, että KUNNAT PERIVÄT KAIKISTA ANSIOTULOISTA TASAVERON, kun taas VALTION VEROTUS ON PROGRESSIIVISTA. Toisin sanoen valtio verottaa kovapalk­kai­sempia enemmän kuin pienituloisia.

Vaikka kunnal­lis­vero on tasavero, käytän­nössä sekin on hieman progres­sii­vinen erilaisten verotuk­sessa hyväk­syt­tä­vien vähen­nysten takia. Verohal­linto tekee automaat­ti­sesti vuosi­tu­loihin PERUSVÄHENNYKSEN, mikä laskee kunnal­lis­ve­ro­tet­tavaa tuloa. Lisäksi vähen­nystä voi saada esimer­kiksi matkakuluista.

Viime vuonna keski­mää­räi­sellä kunnal­lis­ve­ro­pro­sen­tilla (19,97) kunnal­lis­veroa alettiin maksaa noin 15 625 euron vuosi­pal­kasta, kertoo Veron­mak­sa­jain Keskus­liitto. Tänä vuonna VALTIO JÄTTÄÄ VEROTTAMATTA, jos ansio­tulot jäävät alle 18 600 euron. Periaat­teessa on mahdol­lista, että henkilö ei maksa lainkaan tulove­roja. Käytän­nössä näin käy harvoin, koska monet Kelan tuet, kuten vuorot­te­lu­kor­vaus tai kuntou­tus­raha, ovat verona­laista tuloa.

On tärkeää huomata, että VEROJA EI LASKETA BRUTTOTULOISTA, vaan vasta vähen­nysten jälkeen laske­tuista tuloista. Perus­vä­hen­nyksen takia ne verotet­tavat tulot, joista kunnal­lis­vero ja ansio­tu­lo­vero valtiolle laske­taan, eroavat toisistaan.

On tärkeää huomata, että veroja ei lasketa brutto­tu­loista, vaan vasta vähen­nysten jälkeen laske­tuista tuloista.

Veron­mak­sa­jain Keskus­liitto on laskenut esimerk­ki­ta­pauksen, jossa kuvit­teel­linen henkilö maksoi 40 000 euron brutto­tu­loista kunnal­lis­veroa 6 580 euroa ja valtiolle tuloveroa 2 077 euroa. Esimer­kissä kunnal­lis­vero oli 20 prosenttia.

Kun laske­taan kunnal­lis­veron osuus brutto­tu­loista, saadaan lukemaksi 16,5 prosenttia ja valtiolle makset­tavan veron osuudeksi 5,2 prosenttia.

Näin lasketut prosent­tio­suudet ovat kiinnos­ta­vampia, kun mieti­tään, mikä on KANSALAISEN VEROASTE. Siihen laske­taan mukaan myös pakol­liset vakuu­tus­maksut, pääoma­vero, hyödy­ke­verot sekä muut verot ja maksut.

Yksit­täisen kansa­laisen voi olla vaikea laskea omaa veroas­tet­taan eli verojen osuutta brutto­tu­loista, koska hänen pitäisi kerätä tietoa kaikista maksa­mis­taan ARVONLISÄVEROISTA. Tilas­tojen perus­teella keski­tu­loisten veroaste on keski­määrin 32–45 prosenttia.

Veroas­tetta käyte­tään usein, kun vertail­laan eri maiden välistä verotusta. Tähän lukemaan laske­taan julkisten tahojen kerää­mien pakol­listen verojen ja VEROLUONTEISTEN MAKSUJEN suhde brutto­kan­san­tuot­tee­seen.

Siinä vertai­lussa Suomi on usein kärki­päässä noin 42 prosentin veroasteella.

 

SUURITULOISIMPIEN VEROASTE LASKI

Progres­sii­visen verotuksen ideana on, että ne maksavat enemmän, joilla on siihen mahdol­li­suus. Talous&Yhteiskunta ‑lehdessä viime vuoden lopulla julkaistu tutkimus paljasti, että Suomen verotus ei kokonai­suu­des­saan ole täysin progressiivista.

Erikois­tut­kija Marja Riihelän ja emeri­tus­pro­fes­sori Matti Tuomalan tutki­muk­sessa oli tarkas­teltu keski­mää­räistä veroas­tetta tuloluok­kien mukaan. Koko väestö oli jaettu kymme­neen osaan (desii­liin), jossa jokai­sessa oli yhtä paljon ihmisiä.

Tutki­muksen mukaan kaikista rikkaim­milla kokonais­ve­roaste kääntyi laskuun. Tämä johtui pääasiassa suurem­mista pääoma­tu­loista, joita verote­taan tasaprosentilla.

Lisäksi kovatu­loisin kymmenes jaettiin tarkemmin, mikä paljasti, että kaikista kovatu­loi­sim­piin kuului 0,01 prosenttia väestöstä.

VEROVERTAILU EI KERRO TOIMEENTULOEROISTA

Eri tuloluok­kien veroas­teiden tarkas­telu ei ole välttä­mättä paras tapa vertailla, ketkä hyötyvät tai kärsivät verotuksesta.

Pieni­tu­loiset esimer­kiksi asuvat usein vuokralla, jolloin heidän asuin­kus­tan­nuk­sensa nousevat jatku­vasti. Asunto­ve­lal­liset taas hyötyvät alhai­sesta korko­ta­sosta ja joissain tapauk­sissa myös asunnon arvonnoususta.

Pieni­tu­loi­simmat myös joutuvat käyttä­mään suuremman osan tulois­taan ruokaan ja päivit­täi­siin tavaroihin, minkä takia heidän maksa­mansa hyödy­ke­ve­rojen määrä on suhteel­li­sesti korkea.

Usein eri tuloluok­kien suhteel­lista asemaa vertail­laan kotita­louk­sien käytet­tä­vissä olevien tulojen mukaan.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ /​ UP

5.5.2021