Tehtävä tien päällä

Raskaan kalus­ton asen­ta­jan päivys­tys­vuo­rossa sattuu ja tapah­tuu. Koskaan ei voi tietää, minne seuraava keikka vie.

29.3.2021

DMITRI TUTTUREV

IKÄ 35 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Helsinki
AMMATTI Ajoneuvoasentaja
TYÖPAIKKA Scania Suomi Oy, Helsinki
AMMATTIOSASTO Helsin­gin seudun autoa­lan ammat­ti­lai­set ao. 84

On kirpeä helmi­kuun tors­tai. Aurinko pais­taa sini­tai­vaalta ja pakkasta on liki kaksi­kym­mentä astetta. Kello on pari minuut­tia yli yksi.

Scania Suomi Oy:n raskaan ajoneu­vo­ka­lus­ton asen­ta­jan Dmitri Tuttu­re­vin kotona Helsin­gin Kannel­mäessä soi puhe­lin. Soitto merkit­see päivys­tyk­sessä olevalle asen­ta­jalle korjaus­keik­kaa jonne­kin sadan kilo­met­rin säteellä.

Päivys­tys­kei­kalla vastassa on rikkoon­tu­nut kuorma-auto. Turma ei katso aikaa ja paik­kaa. Joskus se on tuulessa ja viimassa keskellä moot­to­ri­tietä, toisi­naan aurin­gossa park­kia­lu­een rauhassa.

Tuttu­rev saa tiedot tiedot auton sijain­nista ja vian laadusta Scanian korjaus­kes­kuk­selta Ruot­sista. Rikkou­tu­neen auton kuljet­taja on ilmoit­ta­nut viasta sinne.

VIKA-ARVIO ETÄNÄ

Tuttu­rev näkee kotona olevalta tieto­ko­neel­taan auton tiedot. Koke­neena teki­jänä hän osaa päätellä, mitä osia ja työka­luja korjaa­mi­nen toden­nä­köi­sesti vaatii. Joita­kin vikoja voidaan tunnis­taa jopa etänä, kun auto ja Tuttu­re­vin tieto­kone kytke­tään inter­ne­tin väli­tyk­sellä toisiinsa.

– Voin esimer­kiksi analy­soida, että painean­turi on rikki, jolloin haen sellai­sen mukaan Kona­lan korjaa­mol­tamme. Näin vältymme turhilta haku­mat­koilta, kun osa on valmiina mukana.

Korjat­ta­van auton on pääs­tävä hyvässä kunnossa liik­keelle niin pian kuin mahdol­lista, sillä jokai­nen tunti syö asiak­kaalta euroja. Siksi päivys­tä­vällä asen­ta­jalla on korjausauto kotinsa lähellä parkissa, jotta hän voi lähteä keikoille nopeasti.

Huol­toau­tossa on melkoi­nen määrä sekä työka­luja että varao­sia. Scanian ajoneu­voja, kuten linja-autoja, kuorma-autoja, jake­luau­toja, maan­siir­toau­toja, rekko­jen nuppeja, paloau­toja ja muita erikois­ajo­neu­voja, on tien päällä runsaasti eri malleja useam­malta vuosi­kym­me­neltä. Onneksi eri malleissa on paljon samoja osia.

– Joskus tulee vastaan 1990-luvulla valmis­tet­tuja autoja.

SYVÄ KIINNOSTUS AUTOIHIN

Tuttu­rev on ollut aina kiin­nos­tu­nut autoista. Alun perin tavoit­teena oli päästä rekka­kus­kiksi. Tie veikin Kokko­lan ammat­tio­pis­toon opis­ke­le­maan logis­tii­kan perus­tut­kin­toa. Sieltä Tuttu­rev valmis­tui auton­kul­jet­ta­jaksi vuonna 2005. Töitä hän sai kuiten­kin asen­ta­jana, ensin pari vuotta Kokko­lan Scanialla ennen kuin hän siir­tyi Helsinkiin.

– Tässä työssä pääsen sopi­vasti ajamaan tätä huoltoautoa.

Oman­kin 8 vuotta vanhan Kia-perheau­ton Tuttu­rev hoitaa varmalla otteella.

Työs­sään Tuttu­rev tapaa monesta maasta tule­via. Venä­jän kielestä, jonka Tuttu­rev hallit­see täysin, on usein hyötyä.

– Enti­sen Neuvos­to­lii­ton alueilta tule­via kuljet­ta­jia on paljon. Osa heistä osaa venä­jää ja heidän kans­saan on helppo kommu­ni­koida, kun kuulen suoraan kuljet­ta­jalta, miten vika on ilmen­nyt. Jos kuljet­ta­jalla ei ole englan­nin kielen taitoa, eikä muuta­kaan yhteistä kieltä ole, pitää asiat yrit­tää selvit­tää muilla keinoin.

YÖKEIKAT HARVASSA

Joskus kiire on kova, kun korjat­tava auto on vaik­kapa aura-auto tai elin­tar­vik­keita kuljet­tava rekka. Tällä kertaa näin ei ole, vaan Tuttu­rev ehtii hyvin käydä korjaa­molla hake­massa päivys­tyk­sen huol­toau­toon paineil­ma­mit­ta­rin, jota arve­lee tarvit­se­vansa rekka­nu­pin reis­tai­le­van käsi­jar­run kanssa.

Kun keikka alkaa, Tuttu­rev kirjaa tieto­ko­neel­leen Scania Assis­tance ‑korjausau­tonsa kilo­met­ri­lu­ke­man, keikalle lähdön kellon­ajan ja arvioi­dun matka-ajan korjaus­koh­tee­seen. Hän lähet­tää tiedot korjaus­jär­jes­tel­mään. Navi­gaat­tori vielä päälle ja sitten matkaan.

– Joka päivä tulee yleensä vähin­tään yksi keikka. Eilen oli kolme ja tämän vuoron aikana on ollut yhteensä 11 keikkaa.

VIIKKO YMPÄRIVUOROKAUTISTA PÄIVYSTYSTÄ

24 tuntia vuoro­kau­dessa kattava päivys­tys­vuoro kestää seit­se­män päivää perjan­taista perjan­tai­hin. Sen jälkeen on kuusi viik­koa normaa­lia korjaa­mo­työtä maanan­taista perjan­tai­hin, jonka jälkeen seuraa uusi päivys­tys. Päivys­tyk­sen ajalta makse­taan ylimää­räistä: jokai­sesta keikasta lisä­työ­kor­vaus ja kello 15 jälkeen ylityö­kor­vaus. Yökei­kat ovat onneksi harvassa, Tuttu­re­villa oli vain yksi tämän päivys­tyk­sen aikana.

Perjan­tai­sin puolil­ta­päi­vin on vuoron­vaihto, jolloin päivys­täjä pesee auton, täyden­tää huol­toau­ton varao­sa­va­ras­ton ja luovut­taa huol­toau­ton seuraa­valle päivystäjälle.

– Jos perjan­tai­aa­muna tulee keik­koja, ne vielä otan. Jos keik­koja tulee paljon, sovin seuraa­van kanssa, miten ne hoide­taan. Perjan­tai-ilta­päi­vänä hoidan paperihommia.

Päivys­ty­sa­lu­eet on jaettu ympäri Suomen niin, että Tuttu­re­vin keikat ovat enim­mil­lään sadan kilo­met­rin säteellä Helsin­gistä, kuten Tammi­saa­ressa, Lohjalla, Sipoossa ja Porvoossa.

– Vaih­te­leva työ on muka­vaa. Koskaan ei tiedä, millai­nen seuraava keikka on.

Suoraan koulusta valmis­tu­nutta ei tien päälle voi lähet­tää. Päivys­tä­viksi asen­ta­jiksi vali­taan niitä, jotka ovat olleet useita vuosia töissä korjaamolla.

Ennen kuin Tuttu­rev saapuu korjat­ta­van auton luo, hän saa häly­tyk­sen toiseen korjaus­koh­tee­seen. Vantaan paloa­se­malla on vuoden 2008 paloau­toon tullut vika. Tilanne ei ole kiirei­nen, vaan sen keikan voi hoitaa, kun käsillä oleva työ on tehty.

TURVALLISUUS ON YKKÖNEN

Paikka, jossa korjat­tava auto on, on vaikut­tava näky. Inexin logis­tiik­ka­kes­kuk­sessa on nimit­täin 270 000 neliö­met­riä ja 3,5 miljoo­naa kuutiota varas­to­ti­laa. Kerro­taan, että se on Euroo­pan suurin logis­tiik­ka­ra­ken­nus. Autoja kulkee päivässä toista tuhatta yli 300 lastauspaikalla.

Tuttu­re­ville paikka on tuttu, ja korjat­tava auto löytyy vaivatta lastaus­lai­turi B229:n kohdalta.

Kun Tuttu­rev saapuu paikalle, hän varmis­taa ensim­mäi­seksi työkoh­teen turvallisuuden.

– Tarkas­tan aina ennen työn alkua, täyt­tääkö paikka turval­li­suus­vaa­ti­muk­semme: onko lähellä esimer­kiksi jalan­kul­ki­joita tai truk­keja. Paikan pitää olla turval­li­nen minulle, asiak­kaalle ja ympä­ris­tössä oleville ihmi­sille. Kun näin on, kuit­taan järjes­tel­mään, että kaikki on kunnossa.

Vaih­te­leva työ on muka­vaa. Koskaan ei tiedä, millai­nen seuraava keikka on.

Aina ei keli tai ympä­ristö ole turval­li­nen. Esimer­kiksi vilk­kaasti liiken­nöity moot­to­ri­tie, huono keli ja heikko näky­vyys luovat olosuh­teet, jossa töitä ei voi tehdä turval­li­sesti. Silloin Tuttu­rev kuit­taa järjes­tel­mään, ettei työtä aloi­teta ja tilaa paikalle hinausau­ton. Nämä tapauk­set ovat kuiten­kin harvinaisia.

Jois­sa­kin paikoissa, kuten Nesteen Kilpi­lah­den jalos­ta­molla tai Helsinki-Vantaan lentoa­se­malla, alueen turval­li­suus­vaa­ti­muk­set ovat hyvin tarkat.

– Lento­kent­tä­alu­eelle mentäessä pitää luovut­taa kaikki nesteet samalla tavalla kuin matkustajien.

PAKKASEN AIHEUTTAMA ONGELMA

Tuttu­rev tapaa korjaus­pai­kalla valkoi­sen perä­vau­nu­yh­dis­tel­män kuljet­ta­jan. Mika Räty on ajanut aamulla Kouvo­lasta Espoo­seen ja Helsin­kiin elin­tar­vik­keita ja on nyt lastan­nut reilut 800 kuor­ma­la­vaa paluu­kuor­maksi Kouvolaan.

Neli­sen vuotta pääasiassa Kouvo­lan ja pääkau­pun­ki­seu­dun väliä ajava Räty ei kuiten­kaan pääse autol­laan liik­keelle, sillä käsi­jarru ei vapaudu.

Ennen kuin Tuttu­rev alkaa selvit­tää vikaa tarkem­min, käy hän ohjaa­mossa, kokei­lee käsi­jar­rua, tulee ulos, avaa auton edestä maskin ja tutkii jarru­let­kuja. Sen jälkeen Tuttu­rev menee vaih­ta­maan työvaat­teet päälle.

– Auton hyttiin mennään aina puhtaissa vaat­teissa ja sen jälkeen vasta vaih­de­taan työvaat­teet päälle.

Paikan pitää olla turval­li­nen minulle, asiak­kaalle ja ympä­ris­tössä oleville ihmisille.

Tuttu­rev keskus­te­lee Rädyn kanssa viasta.

– Onko­han käsi­jarru jääty­nyt kiinni, kun se ei vapaudu, Räty arvelee.

– Vika voi olla myös jarru­kel­lossa, Tuttu­rev pohtii ja hakee korjausau­tosta paineilmamittarin.

– Mittaan paineil­ma­mit­ta­rilla, pysyykö paine käsi­jar­ru­pii­rissä. Tutkin, pysyykö paine jarru­kel­loon saakka. Jos painetta ei ole, voi olla, että jarru­kello on jäässä. Silloin se pitää lämmit­tää ja vapauttaa.

JARRUKELLO VUOTAA

Tuttu­rev aset­taa kiilat auton renkai­den eteen ja laskee auton jousi­tuk­sen. Näin hän varmis­taa turval­li­sen työs­ken­te­lyn auton alla.

Sitten hän ottaa auton vasem­malla sivulla olevan allea­jo­suo­jan pois paikal­taan ja sujah­taa mitta­ri­let­kun kanssa auton alle tutki­maan jarruja. Diag­noosi on selvä: oikean puolen käsi­jarru ei liiku, koska jarru­kello vuotaa. Siksi käsi­jarru ei vapaudu.

– Jarru­kel­lon tiiviste tai kalvo vuotaa. Näitä ei korjata, vaan kello pitää uusia kokonaan.

Tuttu­rev sulkee jarru­kel­loon johta­van putken, jolloin paine ei pääse karkaa­maan jarru­kel­losta. Tämä johtaa siihen, ettei oikean puolen vetoak­se­lin käsi­jarru toimi. Muuten käsi­jar­rua voi käyttää.

– Voin tehdä vain väliai­kai­sen korjauk­sen, koska minulla ei ole mukana uutta jarru­kel­loa. Tässä tapauk­sessa pyydän kuljet­ta­jalta luvan, että hän suos­tuu väliai­kai­seen korjauk­seen ja ottaa siitä vastuun siihen saakka, kun auto saadaan Kouvo­laan huoltokorjaamolle.

Tämä sopii Rädylle, sillä käsi­jar­run puut­tu­mi­nen ei hait­taa ajoa, vaan auton voi ajaa korjauk­sen jälkeen Scanian Kouvo­lan korjaamolle.

NOPEA KORJAUS

Varsi­nai­nen korjaus on ohi kymme­nessä minuu­tissa ja on aika testata työn tulos. Tuttu­rev ottaa korjausau­tonsa taka­ti­lasta avuk­seen punai­sen ilman­pai­neella toimi­van tunkin, jolla hän nostaa korjat­ta­vaa autoa ylös niin, että pyörät nouse­vat muuta­man sentin ilmaan. Sen jälkeen hän tarkas­taa, pyöri­vätkö pyörät vapaasti, kun käsi­jarru on vapau­tettu. Kaikki toimii niin kuin pitää.

Kun ensim­mäi­nen testi on tehty, auto laske­taan alas.

Tuttu­rev menee sitten keltais­ten kiilo­jen luokse ja pyytää Rätyä käyn­nis­tä­mään auton. Kiilat pois ja kevyesti kaasua. Käsi­jarru vapau­tuu ja auto liik­kuu vaivatta pienen matkan eteen ja taakse. Lyhyen testin tulos: toimii kuten pitää, ja Räty on tyyty­väi­nen. Kiilat vielä hetkeksi paikoilleen.

– Kun kolmesta taka-akse­lista yhden käsi­jarru on pois käytöstä, kannat­taako käsi­jar­rua käyt­tää, Räty kysyy.

– Ihan hyvin voi käyt­tää. Ei mitään ongel­mia, Tuttu­rev sanoo.

Kun työt ja testit on tehty, Tuttu­rev kiin­nit­tää allea­jo­suo­jan, nostaa auton ilma­jousi­tusta, sulkee auton maskin ja ottaa kiilat pois. Homma on valmis puoli tuntia sen jälkeen, kun Tuttu­rev on aloit­ta­nut työt.

Tärkeintä on, että asia­kas pääsi nopeasti ja turval­li­sesti jatka­maan matkaansa.

Valkoi­nen yhdis­tel­mä­pe­rä­vaunu lähtee Rätyn ohjaa­mana kohti Kouvo­laa. Tuttu­rev vie kiilat, paineil­ma­mit­ta­rin ja muut työka­lunsa omille paikoil­leen huol­toau­toonsa ja vaih­taa puhtaan haala­rin päälle.

– Tämä meni nopeam­min kuin enna­koin. Tällai­sessa hommassa voi mennä tunnista kolmeen tuntiin, jos joudu­taan vaih­ta­maan putkia. Tärkeintä on, että asia­kas pääsi nopeasti ja turval­li­sesti jatka­maan matkaansa.

Keikka ei lopu, ennen kuin työt on kuitattu. Kuit­tauk­sen Tuttu­rev tekee jo keik­ka­pai­kalla. Hän kirjaa muun muassa korjauk­seen käyte­tyn ajan, huol­toau­ton kilo­met­ri­mää­rän, mikä vika oli, minkä­lai­nen korjaus oli kyseessä sekä mitä osia ja mate­ri­aa­leja on käytetty. Aikaa kului kaik­ki­aan noin tunti.

– Kun olen tehnyt rapor­tin, lähe­tän sen eteen­päin. Kona­lassa vielä kirjaan lopul­li­set kilometrit.

Keikan jälkeen Tuttu­rev soit­taa Vantaan paloa­se­malle tarken­taak­seen, kuinka kiirei­nen keikka heillä on. Jos kiirettä ei ole, matka jatkuu takai­sin Kona­laan, missä Tuttu­rev palaut­taa lainaa­mansa työka­lut ja jatkaa päivys­tystä vielä seuraa­vaan puoleen päivään.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PEKKA ELOMAA