Ikään­ty­nee­seen työnte­ki­jään kohdis­tuva syrjintä korostuu uusia työnte­ki­jöitä rekry­toi­taessa tai henki­lö­kuntaa työpai­kasta irtisa­not­taessa. Jos työttö­myy­se­lä­ke­putki poiste­taan, irtisa­not­tuja ikään­ty­neitä uhkaa putoa­minen tyhjän päälle ja suistu­minen köyhyyteen.

23.11.2020

Tilas­to­kes­kuksen vuoden­vaih­teessa ilmes­tynyt työolo­tut­kimus vuodelta 2018 osoittaa asenteiden työelä­mässä toimivia ikään­ty­neitä kohtaan muuttu­neen 2000-luvulla myöntei­sem­miksi. Siitä huoli­matta useampi kuin joka kymmenes yli 50-vuotias palkan­saaja koki, että heidän työpai­kal­laan pyritään ikään­ty­västä työvoi­masta pikem­minkin eroon kuin edistä­mään heidän työssä pysymistään.

– Kokemus oli yleisempi yksityis­sek­to­rilla kuin valtion tai kunta­sek­torin palkan­saa­jilla, täsmentää erikois­tut­kija Hanna Sutela Tilastokeskuksesta.

Työpai­koilla, joilla henki­löstöä oli vähen­netty edellisten kolmen vuoden aikana, peräti 23 prosenttia yli 50-vuotiaista oli sitä mieltä, että ikään­ty­neitä savus­te­taan ulos. Niillä työpai­koilla, joilla tämän henki­löstön vähen­tä­misen koettiin liittyvän ainakin osittain digita­li­saa­tioon tai roboti­saa­tioon, näin ajatteli joka toinen.

Ongelma ei ole merki­tyk­setön, koska ikään­ty­neitä on työelä­mässä yhä enemmän. Melkein viidesosa palkan­saa­jista on yli 55-vuotiaita. Myös eläkkeellä olevien työssä­käynti ja erityi­sesti yrittä­jyys ovat yleistyneet.

Työolo­tut­ki­muk­sesta käy ilmi, että iäkkäimmät 55–64-vuotiaat näkivät mahdol­li­suu­tensa uuden työn saami­seen kaikkein heikoim­miksi. Tähän asti turvaa työmark­ki­noilla on tarjonnut mahdol­li­suus päästä työttö­myy­se­lä­ke­put­keen, millä tarkoi­te­taan ikään­ty­neen pitkä­ai­kais­työt­tömän eläköi­ty­mistä työttö­myys­turvan lisäpäi­vien kautta. Järjes­telmän kohta­losta pääte­tään lähikuu­kausina työmark­ki­na­jär­jes­töjen neuvotteluissa.

– Tiedän yrityksiä, joissa sanee­raus­ti­lan­teessa on menty ikään­ty­neiden irtisa­no­mi­seen siitä syystä, että tuon turva­verkon ansiosta työpaikan menet­tä­misen on katsottu osuvan heihin pehmeämmin, toteaa SAK:n kehit­tä­mis­pääl­likkö Juha Antila.

– On kuitenkin tutki­mus­näyttöä siitä, ettei ikään­ty­neitä ole suhteel­li­sesti ottaen irtisa­nottu sen enempää kuin nuorem­pia­kaan. Mutta heidän työllis­ty­mi­sensä uudel­leen on paljon vaikeampaa.

Tilas­to­kes­kuksen tuoreen työvoi­ma­tut­ki­muksen mukaan työllis­ty­misen toden­nä­köi­syys laskee yli 50-vuotiailla. Selkeimmin ikä alkaa vaikuttaa henkilön työmark­kina-asemaan 60 ikävuoden jälkeen. Eläke­putken poista­minen ei Antilan mielestä millään tavalla helpot­taisi tämän ikäluokan työllistymistä.

– Voi olla, ettei heitä irtisa­nota niin helposti kuin nyt. Mutta niin tapah­tuessa he putoavat aiempaa useammin perus­päi­vä­rahan tai toimeen­tu­lo­tuen varaan viimei­sinä vuosi­naan ennen eläkettä. Pommin­varmaa on, että ikään­ty­neiden köyhyys tulee sen jälkeen lisääntymään.

Työsyr­jintää on vaikea todentaa

Yhden­ver­tai­suus­laissa kielle­tään syrjintä muun muassa iän perus­teella. Laissa tarkoi­tettua syrjintää ovat välit­tömän ja välil­lisen syrjinnän lisäksi häirintä, kohtuul­listen mukau­tusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.

Työtur­val­li­suus­keskus ohjeistaa keskus­te­le­maan epäil­lystä työsyr­jin­nästä vastuussa olevan tahon kanssa. Työpai­kalla voi kääntyä esimiehen, luotta­mus­miehen tai työsuo­je­lu­val­tuu­tetun puoleen. Mikäli perus­telut tapah­tu­neesta eivät ole riittäviä, voi ottaa yhteyttä työsuo­je­lu­vi­ran­omai­seen tai ammattiliittoon.

– Syrjin­tä­ta­paukset eivät usein ole räikeitä. Sinut on voitu jättää päätök­sen­teon ulkopuo­lelle. Et pääse vaikut­ta­maan työsi sisäl­töön, työjär­jes­tyk­seen, työvuo­roihin tai lomiin. Tällaisen osoit­ta­minen syrjin­näksi on vaikeaa, SAK:n Antila selittää.

Ikään­ty­neen riski joutua syrji­tyksi kasvaa hänen tehdes­sään fyysi­sesti kulut­tavaa työtä. 

Työkyky ei ehkä ole kymme­nien vuosien uuras­tuksen jälkeen enää aiemmalla tasollaan.

– Pitkän työhis­to­rian vuoksi hänen ansionsa ovat kuitenkin palkka­hie­rar­kian yläpäässä. Palkan voidaan sanoa olevan ylisuuri hänen olemassa olevaan työky­kyynsä nähden.

– Jos uhkana on vielä työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle siirty­minen, työnan­taja voi nähdä tarvetta hankkiutua työnte­ki­jästä eroon. Mutta löytyy myös esimer­kil­lisiä työpaik­koja, joissa työn sisältöä koete­taan mukauttaa työkyvyn mukaiseksi.

Helsingin yliopiston tutki­ja­toh­tori Tytti Steel osallistui kolme vuotta sitten Kotkassa ikään­ty­neiden, työttö­mien työnha­ki­joiden toimin­ta­tut­ki­muksen tekemi­seen. Tutki­muk­sessa oli mukana yhteensä 60 yli 50-vuotiasta työnha­kijaa, joista haasta­tel­tiin 30. Ikäsyr­jin­nästä puhut­tiin paljon.

– Yhden osallis­tujan työnan­taja oli tuomittu oikeu­dessa sakkoihin, kun hän oli pystynyt osoit­ta­maan irtisa­no­mi­sensa olleen ikäsyr­jintää. Hänen tilal­leen oli palkattu nuorempi henkilö pienem­mällä palkalla, Steel kertoo.

Osallis­tujat valit­tivat myös TE-toimis­toissa saamas­taan kohte­lusta. Ikään­ty­neen pitkä­ai­kais­työt­tömän tilan­tee­seen ei usein­kaan ehditty paneutua riittä­västi. Oli jopa sanottu, että kun meillä ei ole nuorem­mil­le­kaan töitä, niin miten teille sitten olisi.

– Viran­omainen ei voi sanoa sellaista. Palvelun pitää olla kaikille tasapuo­linen. Resurssit ovat toki vähäiset, mutta on hyvä ymmärtää, että monet näistä työnha­ki­joista ovat tosi tunnol­lisia. Ei ole oikein joutua odotta­maan koko päivää virkai­lijan lupaamaa puhelua.

NUORTEN KUNTO ON HÄLYTTÄVÄN HUONO

Digita­li­saa­tion voidaan sanoa läpäi­sevän koko työelämän. Digitai­doissa osaavim­miksi ilmoit­tau­tuivat työolo­tut­ki­muk­sessa 25–34-vuotiaat. Ikään­ty­neistä, 55–67-vuotiaista, vajaa puolet olivat mieles­tään digitai­toisia ekspert­tejä tai osaajia.

– Tuen tarvetta olisi hyvä kartoittaa. Ainahan ei ole kyse isoista tai monimut­kai­sista asioista, Tilas­to­kes­kuksen Sutela toteaa.

Steel muistuttaa siitä, että nuorten digitai­doilla viita­taan usein sosiaa­li­seen mediaan ja tekno­lo­gian viihde­käyt­töön. Kyseiset taidot tarkoit­tavat muutakin. Ikään­ty­neet työnte­kijät ovat esimer­kiksi teolli­suu­dessa nähneet automaa­tion ja tieto­ko­ne­tek­niikan läpimurron.

– Heillä voi olla työnsä kautta syväl­listä asian­tun­te­musta monimut­kai­sista ohjel­mis­toista ja sovel­luk­sista, Steel painottaa.

Työolo­tut­ki­muksen mukaan yleisin työsyr­jinnän syy liittyy suosik­ki­jär­jes­tel­miin, ”pärstä­ker­toi­meen”.

Seuraa­vaksi yleisim­miksi ilmoi­tet­tiin työsuh­teen tilapäi­syys tai osa-aikai­suus, tervey­den­tila, ikä ja naisiin kohdis­tuva sukupuo­linen syrjintä. Kun havainnot korkeaan ikään perus­tu­vasta syrjin­nästä näyttävät vähen­ty­neen tasai­sesti 1990-luvun lopulta lähtien, nuoriin kohdis­tuvan syrjinnän osalta vastaavaa ei ole tapahtunut.

Antila uskoo, että nuorten kokemusten taustalta voi löytyä työsuh­teiden määrä­ai­kai­suuksia. Kun työko­ke­musta on vähemmän, eivät nuoret pääse nautti­maan samalla tavalla työsuhde-eduista. Heille voivat osua ikävimmät työvuorot ja tylsimmät lomakuukaudet.

Työolo­tut­ki­muksen hätkäh­dyt­tävin tieto löytyy kuitenkin oireita ja sairas­ta­vuutta käsit­te­le­västä osiosta. Nuorilla aikui­silla, erityi­sesti kolmi­kymp­pi­sillä naisilla, ovat yleis­ty­neet jaksa­mi­seen ja henki­seen tasapai­noon liittyvät ongelmat. Ikäryh­mällä on eniten muistamis- ja keskit­ty­mis­kyvyn ongelmia. Iäkkääm­millä niitä on paljon vähemmän. Niska- ja hartia­säryt tai selkä­kivut ovat yhtä yleisiä kolme- ja yli viisikymppisillä.

Yli 55-vuotialla palkan­saa­jilla koettu terveys näyttää olevan nyt parem­malla tolalla kuin parikym­mentä vuotta sitten. Nuorten miesten surkea tilanne oli esillä viimeksi syyskuussa, kun julkis­tet­tiin tieto varus­miesten romah­ta­neista kunto­tes­ti­tu­lok­sista. Sutelan mielestä nämä tiedot ovat hälyttäviä.

– Miten ihmeessä he pystyvät jatka­maan vielä 30–40 vuotta työelä­mässä? Kyllä keskus­telu pitäisi nyt suunnata ikään­ty­neiden työky­vyt­tö­myys­ris­kistä suurem­paan huole­nai­hee­seen, nuorten jaksamiseen.

VÄHENTÄISIKÖ ANONYYMI TYÖNHAKU IKÄSYRJINTÄÄ?

Ikään­ty­neiden mahdol­li­suudet saada täyden­nys­kou­lu­tusta, olivat he sitten edelleen työssä tai työttö­minä, voivat olla vähäiset. Joillakin Steelin haastat­te­le­milla työttö­millä ammatti oli saattanut kadota alta tai sen kysyntä oli vähentynyt.

– Yli viisi­kymp­pisten elämän­ti­lan­teet vaihte­livat. Ikäryhmän nuorim­milla saattoi olla teini-ikäisiä lapsia, kun taas kuusi­kymp­pi­sillä hoiva­vas­tuut vaikut­tivat paljon siihen, millai­siin toimiin he olisivat kyenneet oman asemansa kohen­ta­mi­seksi ryhtymään.

– Voiko vaikka Kotkasta käydä pääkau­pun­ki­seu­dulla töissä, jos täytyy päivit­täin käydä hoita­massa omaa ikään­ty­nyttä vanhempaansa?

Ikään­ty­neiden pitkä­ai­kais­työt­tö­myy­dessä nähtävä leimau­tu­minen vaikeuttaa uuden työpaikan löytä­mistä. Steelin mielestä maahan­muut­ta­ja­kes­kus­te­lusta tuttu anonyymi rekry­tointi, jossa ikä kyettäi­siin salaa­maan, saattaisi helpottaa tilan­netta. Tutki­muk­seen osallis­tu­neet työttömät mainit­sivat esimerkin musiikkimaailmasta.

– Kun orkes­te­riin rekry­toi­daan soittajaa, koesoitot tehdään verhon takana, jolloin soittajan ikä, sukupuoli tai muut näkyvät ominai­suudet eivät pääse vaikut­ta­maan rekrytointiin.

Kotkassa työttömät kokei­livat myös työnha­ku­vi­deoiden tekemistä. Osa osallis­tu­jista teki niitä innois­saan, mutta jotkut eivät halun­neet edes kokeilla. Esiin nousivat sukupol­vien väliset erot. Erityi­sesti iäkkäämpiä naisia on kasva­tettu välttä­mään itsensä korostamista.

– Työnha­kijan mielestä ei voinut kehua katteet­to­masti itseään, vaikka kyse olisikin ollut vain siitä, että hän olisi kertonut rekry­toi­jalle omasta osaamisestaan.

IKÄÄNTYNEIDEN TYÖLLISYYS NOUSSUT

Tilas­to­kes­kuksen työolo­tut­ki­muksen mukaan ansio­työssä käyvien lukumäärä on vuodesta 1977 kasvanut 1,8 miljoo­nasta 2,2 miljoo­naan. Näistä 15–74-vuotiaista palkan­saa­jista naisia oli 50,4 ja miehiä 49,6 prosenttia.

Hyvin­voin­ti­val­tion laaje­ne­minen kasvatti naisten työlli­syyttä. Vuonna 1990 naispal­kan­saa­jien määrä ohitti miesten lukumäärän. Teolli­suus­työn osuus puolittui ajanjak­solla 29 prosen­tista 14 prosent­tiin. Teolli­suuden ammateissa työsken­te­le­vien miesten osuus väheni 40 prosen­tista 25 prosent­tiin. Naisten osuus ryhmässä romahti 18 prosen­tista 4 prosenttiin.

Vaikka osa suurista ikäluo­kista poistui pysyvästi työmark­ki­noilta jo 1990-luvun lamassa, osa jatkoi työelä­mässä vielä 2000-luvulle. Ikään­ty­neiden työlli­syy­sas­teet ovat nousseet selvästi. Vuonna 1977 oli 65–74-vuotiaiden osuus kaikista 15–74-vuotiaista palkan­saa­jista 0,1 prosenttia, mutta vuonna 2018 jo 1,8 prosenttia.

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVITUS TUOMAS IKONEN