Ikään­ty­nee­seen työn­te­ki­jään kohdis­tuva syrjintä koros­tuu uusia työn­te­ki­jöitä rekry­toi­taessa tai henki­lö­kun­taa työpai­kasta irti­sa­not­taessa. Jos työt­tö­myy­se­lä­ke­putki pois­te­taan, irti­sa­not­tuja ikään­ty­neitä uhkaa putoa­mi­nen tyhjän päälle ja suis­tu­mi­nen köyhyyteen.

23.11.2020

Tilas­to­kes­kuk­sen vuoden­vaih­teessa ilmes­ty­nyt työolo­tut­ki­mus vuodelta 2018 osoit­taa asen­tei­den työelä­mässä toimi­via ikään­ty­neitä kohtaan muut­tu­neen 2000-luvulla myön­tei­sem­miksi. Siitä huoli­matta useampi kuin joka kymme­nes yli 50-vuotias palkan­saaja koki, että heidän työpai­kal­laan pyri­tään ikään­ty­västä työvoi­masta pikem­min­kin eroon kuin edis­tä­mään heidän työssä pysymistään.

– Koke­mus oli ylei­sempi yksi­tyis­sek­to­rilla kuin valtion tai kunta­sek­to­rin palkan­saa­jilla, täsmen­tää erikois­tut­kija Hanna Sutela Tilastokeskuksesta.

Työpai­koilla, joilla henki­lös­töä oli vähen­netty edel­lis­ten kolmen vuoden aikana, peräti 23 prosent­tia yli 50-vuotiaista oli sitä mieltä, että ikään­ty­neitä savus­te­taan ulos. Niillä työpai­koilla, joilla tämän henki­lös­tön vähen­tä­mi­sen koet­tiin liit­ty­vän aina­kin osit­tain digi­ta­li­saa­tioon tai robo­ti­saa­tioon, näin ajat­teli joka toinen.

Ongelma ei ole merki­tyk­se­tön, koska ikään­ty­neitä on työelä­mässä yhä enem­män. Melkein viides­osa palkan­saa­jista on yli 55-vuotiaita. Myös eläk­keellä olevien työs­sä­käynti ja erityi­sesti yrit­tä­jyys ovat yleistyneet.

Työolo­tut­ki­muk­sesta käy ilmi, että iäkkäim­mät 55–64-vuotiaat näki­vät mahdol­li­suu­tensa uuden työn saami­seen kaik­kein heikoim­miksi. Tähän asti turvaa työmark­ki­noilla on tarjon­nut mahdol­li­suus päästä työt­tö­myy­se­lä­ke­put­keen, millä tarkoi­te­taan ikään­ty­neen pitkä­ai­kais­työt­tö­män eläköi­ty­mistä työt­tö­myys­tur­van lisä­päi­vien kautta. Järjes­tel­män kohta­losta pääte­tään lähi­kuu­kausina työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen neuvotteluissa.

– Tiedän yrityk­siä, joissa sanee­raus­ti­lan­teessa on menty ikään­ty­nei­den irti­sa­no­mi­seen siitä syystä, että tuon turva­ver­kon ansiosta työpai­kan menet­tä­mi­sen on katsottu osuvan heihin pehmeäm­min, toteaa SAK:n kehit­tä­mis­pääl­likkö Juha Antila.

– On kuiten­kin tutki­mus­näyt­töä siitä, ettei ikään­ty­neitä ole suhteel­li­sesti ottaen irti­sa­nottu sen enem­pää kuin nuorem­pia­kaan. Mutta heidän työl­lis­ty­mi­sensä uudel­leen on paljon vaikeampaa.

Tilas­to­kes­kuk­sen tuoreen työvoi­ma­tut­ki­muk­sen mukaan työl­lis­ty­mi­sen toden­nä­köi­syys laskee yli 50-vuotiailla. Selkeim­min ikä alkaa vaikut­taa henki­lön työmark­kina-asemaan 60 ikävuo­den jälkeen. Eläke­put­ken pois­ta­mi­nen ei Anti­lan mielestä millään tavalla helpot­taisi tämän ikäluo­kan työllistymistä.

– Voi olla, ettei heitä irti­sa­nota niin helposti kuin nyt. Mutta niin tapah­tuessa he putoa­vat aiem­paa useam­min perus­päi­vä­ra­han tai toimeen­tu­lo­tuen varaan viimei­sinä vuosi­naan ennen eläkettä. Pommin­var­maa on, että ikään­ty­nei­den köyhyys tulee sen jälkeen lisääntymään.

Työsyr­jin­tää on vaikea todentaa

Yhden­ver­tai­suus­laissa kiel­le­tään syrjintä muun muassa iän perus­teella. Laissa tarkoi­tet­tua syrjin­tää ovat välit­tö­män ja välil­li­sen syrjin­nän lisäksi häirintä, kohtuul­lis­ten mukau­tus­ten epää­mi­nen sekä ohje tai käsky syrjiä.

Työtur­val­li­suus­kes­kus ohjeis­taa keskus­te­le­maan epäil­lystä työsyr­jin­nästä vastuussa olevan tahon kanssa. Työpai­kalla voi kään­tyä esimie­hen, luot­ta­mus­mie­hen tai työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun puoleen. Mikäli perus­te­lut tapah­tu­neesta eivät ole riit­tä­viä, voi ottaa yhteyttä työsuo­je­lu­vi­ran­omai­seen tai ammattiliittoon.

– Syrjin­tä­ta­pauk­set eivät usein ole räikeitä. Sinut on voitu jättää päätök­sen­teon ulko­puo­lelle. Et pääse vaikut­ta­maan työsi sisäl­töön, työjär­jes­tyk­seen, työvuo­roi­hin tai lomiin. Tällai­sen osoit­ta­mi­nen syrjin­näksi on vaikeaa, SAK:n Antila selittää.

Ikään­ty­neen riski joutua syrji­tyksi kasvaa hänen tehdes­sään fyysi­sesti kulut­ta­vaa työtä. 

Työkyky ei ehkä ole kymme­nien vuosien uuras­tuk­sen jälkeen enää aiem­malla tasollaan.

– Pitkän työhis­to­rian vuoksi hänen ansionsa ovat kuiten­kin palk­ka­hie­rar­kian yläpäässä. Palkan voidaan sanoa olevan ylisuuri hänen olemassa olevaan työky­kyynsä nähden.

– Jos uhkana on vielä työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle siir­ty­mi­nen, työnan­taja voi nähdä tarvetta hank­kiu­tua työn­te­ki­jästä eroon. Mutta löytyy myös esimer­kil­li­siä työpaik­koja, joissa työn sisäl­töä koete­taan mukaut­taa työky­vyn mukaiseksi.

Helsin­gin yliopis­ton tutki­ja­toh­tori Tytti Steel osal­lis­tui kolme vuotta sitten Kotkassa ikään­ty­nei­den, työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den toimin­ta­tut­ki­muk­sen teke­mi­seen. Tutki­muk­sessa oli mukana yhteensä 60 yli 50-vuotiasta työn­ha­ki­jaa, joista haas­ta­tel­tiin 30. Ikäsyr­jin­nästä puhut­tiin paljon.

– Yhden osal­lis­tu­jan työnan­taja oli tuomittu oikeu­dessa sakkoi­hin, kun hän oli pysty­nyt osoit­ta­maan irti­sa­no­mi­sensa olleen ikäsyr­jin­tää. Hänen tilal­leen oli palkattu nuorempi henkilö pienem­mällä palkalla, Steel kertoo.

Osal­lis­tu­jat valit­ti­vat myös TE-toimis­toissa saamas­taan kohte­lusta. Ikään­ty­neen pitkä­ai­kais­työt­tö­män tilan­tee­seen ei usein­kaan ehditty paneu­tua riit­tä­västi. Oli jopa sanottu, että kun meillä ei ole nuorem­mil­le­kaan töitä, niin miten teille sitten olisi.

– Viran­omai­nen ei voi sanoa sellaista. Palve­lun pitää olla kaikille tasa­puo­li­nen. Resurs­sit ovat toki vähäi­set, mutta on hyvä ymmär­tää, että monet näistä työn­ha­ki­joista ovat tosi tunnol­li­sia. Ei ole oikein joutua odot­ta­maan koko päivää virkai­li­jan lupaa­maa puhelua.

NUORTEN KUNTO ON HÄLYTTÄVÄN HUONO

Digi­ta­li­saa­tion voidaan sanoa läpäi­se­vän koko työelä­män. Digi­tai­doissa osaa­vim­miksi ilmoit­tau­tui­vat työolo­tut­ki­muk­sessa 25–34-vuotiaat. Ikään­ty­neistä, 55–67-vuotiaista, vajaa puolet olivat mieles­tään digi­tai­toi­sia ekspert­tejä tai osaajia.

– Tuen tarvetta olisi hyvä kartoit­taa. Aina­han ei ole kyse isoista tai moni­mut­kai­sista asioista, Tilas­to­kes­kuk­sen Sutela toteaa.

Steel muis­tut­taa siitä, että nuor­ten digi­tai­doilla viita­taan usein sosi­aa­li­seen medi­aan ja tekno­lo­gian viih­de­käyt­töön. Kysei­set taidot tarkoit­ta­vat muuta­kin. Ikään­ty­neet työn­te­ki­jät ovat esimer­kiksi teol­li­suu­dessa nähneet auto­maa­tion ja tieto­ko­ne­tek­nii­kan läpimurron.

– Heillä voi olla työnsä kautta syväl­listä asian­tun­te­musta moni­mut­kai­sista ohjel­mis­toista ja sovel­luk­sista, Steel painottaa.

Työolo­tut­ki­muk­sen mukaan ylei­sin työsyr­jin­nän syy liit­tyy suosik­ki­jär­jes­tel­miin, ”pärs­tä­ker­toi­meen”.

Seuraa­vaksi ylei­sim­miksi ilmoi­tet­tiin työsuh­teen tila­päi­syys tai osa-aikai­suus, tervey­den­tila, ikä ja naisiin kohdis­tuva suku­puo­li­nen syrjintä. Kun havain­not korke­aan ikään perus­tu­vasta syrjin­nästä näyt­tä­vät vähen­ty­neen tasai­sesti 1990-luvun lopulta lähtien, nuoriin kohdis­tu­van syrjin­nän osalta vastaa­vaa ei ole tapahtunut.

Antila uskoo, että nuor­ten koke­mus­ten taus­talta voi löytyä työsuh­tei­den määrä­ai­kai­suuk­sia. Kun työko­ke­musta on vähem­män, eivät nuoret pääse naut­ti­maan samalla tavalla työsuhde-eduista. Heille voivat osua ikävim­mät työvuo­rot ja tylsim­mät lomakuukaudet.

Työolo­tut­ki­muk­sen hätkäh­dyt­tä­vin tieto löytyy kuiten­kin oireita ja sairas­ta­vuutta käsit­te­le­västä osiosta. Nuorilla aikui­silla, erityi­sesti kolmi­kymp­pi­sillä naisilla, ovat yleis­ty­neet jaksa­mi­seen ja henki­seen tasa­pai­noon liit­ty­vät ongel­mat. Ikäryh­mällä on eniten muis­ta­mis- ja keskit­ty­mis­ky­vyn ongel­mia. Iäkkääm­millä niitä on paljon vähem­män. Niska- ja hartia­sä­ryt tai selkä­ki­vut ovat yhtä ylei­siä kolme- ja yli viisikymppisillä.

Yli 55-vuotialla palkan­saa­jilla koettu terveys näyt­tää olevan nyt parem­malla tolalla kuin pari­kym­mentä vuotta sitten. Nuor­ten mies­ten surkea tilanne oli esillä viimeksi syys­kuussa, kun julkis­tet­tiin tieto varus­mies­ten romah­ta­neista kunto­tes­ti­tu­lok­sista. Sute­lan mielestä nämä tiedot ovat hälyttäviä.

– Miten ihmeessä he pysty­vät jatka­maan vielä 30–40 vuotta työelä­mässä? Kyllä keskus­telu pitäisi nyt suun­nata ikään­ty­nei­den työky­vyt­tö­myys­ris­kistä suurem­paan huole­nai­hee­seen, nuor­ten jaksamiseen.

VÄHENTÄISIKÖ ANONYYMI TYÖNHAKU IKÄSYRJINTÄÄ?

Ikään­ty­nei­den mahdol­li­suu­det saada täyden­nys­kou­lu­tusta, olivat he sitten edel­leen työssä tai työt­tö­minä, voivat olla vähäi­set. Joil­la­kin Stee­lin haas­tat­te­le­milla työt­tö­millä ammatti oli saat­ta­nut kadota alta tai sen kysyntä oli vähentynyt.

– Yli viisi­kymp­pis­ten elämän­ti­lan­teet vaih­te­li­vat. Ikäryh­män nuorim­milla saat­toi olla teini-ikäi­siä lapsia, kun taas kuusi­kymp­pi­sillä hoiva­vas­tuut vaikut­ti­vat paljon siihen, millai­siin toimiin he olisi­vat kyen­neet oman asemansa kohen­ta­mi­seksi ryhtymään.

– Voiko vaikka Kotkasta käydä pääkau­pun­ki­seu­dulla töissä, jos täytyy päivit­täin käydä hoita­massa omaa ikään­ty­nyttä vanhempaansa?

Ikään­ty­nei­den pitkä­ai­kais­työt­tö­myy­dessä nähtävä leimau­tu­mi­nen vaikeut­taa uuden työpai­kan löytä­mistä. Stee­lin mielestä maahan­muut­ta­ja­kes­kus­te­lusta tuttu anonyymi rekry­tointi, jossa ikä kyet­täi­siin salaa­maan, saat­taisi helpot­taa tilan­netta. Tutki­muk­seen osal­lis­tu­neet työt­tö­mät mainit­si­vat esimer­kin musiikkimaailmasta.

– Kun orkes­te­riin rekry­toi­daan soit­ta­jaa, koesoi­tot tehdään verhon takana, jolloin soit­ta­jan ikä, suku­puoli tai muut näky­vät ominai­suu­det eivät pääse vaikut­ta­maan rekrytointiin.

Kotkassa työt­tö­mät kokei­li­vat myös työn­ha­ku­vi­deoi­den teke­mistä. Osa osal­lis­tu­jista teki niitä innois­saan, mutta jotkut eivät halun­neet edes kokeilla. Esiin nousi­vat suku­pol­vien väli­set erot. Erityi­sesti iäkkääm­piä naisia on kasva­tettu vält­tä­mään itsensä korostamista.

– Työn­ha­ki­jan mielestä ei voinut kehua katteet­to­masti itse­ään, vaikka kyse olisi­kin ollut vain siitä, että hän olisi kerto­nut rekry­toi­jalle omasta osaamisestaan.

IKÄÄNTYNEIDEN TYÖLLISYYS NOUSSUT

Tilas­to­kes­kuk­sen työolo­tut­ki­muk­sen mukaan ansio­työssä käyvien luku­määrä on vuodesta 1977 kasva­nut 1,8 miljoo­nasta 2,2 miljoo­naan. Näistä 15–74-vuotiaista palkan­saa­jista naisia oli 50,4 ja miehiä 49,6 prosenttia.

Hyvin­voin­ti­val­tion laaje­ne­mi­nen kasvatti nais­ten työl­li­syyttä. Vuonna 1990 nais­pal­kan­saa­jien määrä ohitti mies­ten luku­mää­rän. Teol­li­suus­työn osuus puolit­tui ajan­jak­solla 29 prosen­tista 14 prosent­tiin. Teol­li­suu­den amma­teissa työs­ken­te­le­vien mies­ten osuus väheni 40 prosen­tista 25 prosent­tiin. Nais­ten osuus ryhmässä romahti 18 prosen­tista 4 prosenttiin.

Vaikka osa suurista ikäluo­kista pois­tui pysy­västi työmark­ki­noilta jo 1990-luvun lamassa, osa jatkoi työelä­mässä vielä 2000-luvulle. Ikään­ty­nei­den työl­li­syy­sas­teet ovat nous­seet selvästi. Vuonna 1977 oli 65–74-vuotiaiden osuus kaikista 15–74-vuotiaista palkan­saa­jista 0,1 prosent­tia, mutta vuonna 2018 jo 1,8 prosenttia.

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVITUS TUOMAS IKONEN