REPORTAASI: Koboltin jalostus työllistää Kokkolassa

Koboltin jalos­taja Freeport Cobalt on merkit­tävä työllis­täjä Kokko­lassa. Tuotan­nossa tekee työtään yli sata teollisuusliittolaista.

23.9.2020

FREEPORT COBALT OY

PERUSTETTU Aloitti nykymuo­dos­saan 2013. Jakautui viime vuonna yritys­kaupan seurauk­sena kahteen yhtiöön; Freeport Cobalt Oy:hyn ja Umicore Finland Oy:hyn.
KOTIPAIKKA Kokkola
TUOTANTO Kobolt­ti­ja­los­teita: hieno­pul­ve­reita ja kemikaaleja
HENKILÖSTÖ 191, joista tuotan­nossa 109
LIIKEVAIHTO Vuoden 2020 arvio noin 200 milj. euroa

Kokkolan suurteol­li­suusa­lu­eella toimiva koboltin jalos­taja Freeport Cobalt Oy lukeutuu edelleen toimia­lansa isoihin yrityk­siin. Ei kovin­kaan kauan sitten yhtiö oli vielä jopa suurin teollinen toimija koko maailman kobol­tin­ja­los­tuksen tuotantoketjussa.

Kiina­laisten mukaan­tulo myös kobol­tin­ja­los­tuk­seen on pienen­tänyt yrityksen markki­nao­suutta aikai­sem­masta. Osansa oli myös toki myös siinä, että yhtiöstä iso siivu siirtyi viime vuoden lopussa yritys­kaupan myötä Umicore-nimiselle yhtiölle. Freeportin omistus­pohja on Yhdys­val­loissa, Umicoren Belgiassa. Ladat­ta­viin akkuihin suuntau­tuva niin sanottu Precursor-osa yrityk­sestä on nyt Umico­rella. Niissä akuissa käyte­tään tyypil­li­sesti aineso­sina koboltin lisäksi nikkeliä ja mangaania.

– Oli työka­ve­reita, jotka olivat tehneet työtä yhdessä 25 vuotta ja kulke­neet työmatkat samalla autolla. Yhtäkkiä toinen menikin Umicoren puolelle, ja toinen jäi tänne. Se oli työnte­ki­jöille taval­laan suurin shokki, että kuka menee mihinkin ja kuka jää tänne. Hyvää oli kuitenkin se, että tieto kunkin tulevasta työpai­kasta tuli kiitet­tävän nopeasti yritys­kaupan jälkeen, Freeport Cobaltin tuotan­to­työn­te­ki­jöiden pääluot­ta­mus­mies Juha Hassel sanoo.

Yritysten jakau­tu­misen seurauk­sena työpaik­kojen menetyksiä ei Hasselin mukaan tullut. Ennen yritys­kauppaa Freepor­tilla työsken­teli kaikkiaan noin 450 ihmistä. Kaupan myötä yrityk­sessä tekee työtään nyt reilut 190 henkeä, joista 109 tuotannon puolella. Loput työnte­kijät siirtyivät Umico­relle. Yritys­kauppa synnytti pikem­minkin uusia työpaik­koja niin Umico­relle kuin Freepor­tille. Jälkim­mäi­selle reilut 15.

– Uusia paikkoja tuli muun muassa kunnos­sa­pi­toon, instru­mentti- ja sähkö­mie­hille, Hassel kertoo.

Koboltti on yksi tärkeä ainesosa muun muassa litiu­mok­si­dia­kuissa, joita käyte­tään esimer­kiksi matka­pu­he­li­missa, kannet­ta­vissa tieto­ko­neissa ja sähkö­au­toissa. Freeport Cobaltin yksi merkit­tä­vim­mistä asiakas­ryh­mistä onkin akkuteol­li­suu­dessa. Sinne lähtevä koboltti on pulve­ri­mai­sessa muodossa ja koostu­muk­sel­taan joko kobolt­ti­sul­faattia tai kobolttioksidia.

Suurteol­li­suusa­luetta halko­vien junan­rai­teiden päässä siintä­västä Ykspih­lajan satamasta lähtee meriteitse maail­malle 20 000 kilon painoisia kobolt­ti­ja­los­te­kont­teja. Yhden kontin sisältö riittää yrityksen kehitys- ja hallin­to­joh­tajan Thomas Slotten mukaan kaikkiaan neljän miljoonan kännykän akun tarpeisiin.

– Yhdessä älypu­he­limen litiu­mok­si­dia­kussa on kobolttia noin viisi grammaa, Slotte kertoo.

MERKITTÄVÄ TYÖLLISTÄJÄ

Slotten mukaan Freeport Cobal­tilla toivo­taan kumpai­senkin yrityksen menestymistä.

– Massan suuruus tekee meistä kannattavan.

Ennen tuoreinta yritys­kaup­paakin koboltin jalos­tuksen omista­juudet Kokko­lassa ovat vaihtu­neet. Pääluot­ta­mus­mies Hassel kertaa lyhyesti histo­rian: Ensim­mäinen jalos­tuksen aloit­tanut yritys oli Outokumpu Oy, jonka kobolt­ti­tuo­tanto Kokko­lassa alkoi vuonna 1968. Vuonna 1993 yritys siirtyi amerik­ka­lai­so­mis­tei­selle OM Group Inc:lle, ja vuonna 2013toiselle amerik­ka­lais­yh­tiölle – eli nykyi­selle omista­jalle – Freeport-McMoRan Inc:lle.

Yritys on aina ollut merkit­tävä työllis­täjä – oli omista­jana toiminut kuka tahansa.

Paitsi akkuteol­li­suu­teen, lähtee jalos­tettua kobolttia eri muodois­saan Kokko­lasta myös kovame­talli- ja pigmentti- sekä katalyyttiteollisuuteen.

Pitkän pätkän yrityksen vaiheista on nähnyt Jukka-Petri Harju, joka on tienannut elantonsa suurteol­li­suusa­lueen koboltin jalos­tuk­sessa jo 25 vuotta kahden eri työnan­tajan leivissä. Työnku­vaan mahtuu sekä proses­sin­hoitoa että huolto­työtä. Harjun työosas­tolla koboltti jalos­te­taan maail­malle lähte­viksi lopputuotteiksi.

– Työ on oikein OK, ainakin päivä­vuo­rossa. Ja ilman tuurauksia se on päivä­vuoroa aina, Harju sanoo.

Harju kertoo kevään korona-ajoista Freepor­tissa Harjun työosaston porukka jaettiin kolmeen osaan, joista kussakin tehtiin työtä muista osista erillään.

– Yhdessä työpo­ru­kassa oli 4–6 kaveria. Hyvin oltiin koronan varalta varauduttu.

Yksi työn varjo­puo­lista Freepor­tilla on se, että työ on pölyistä. Suojau­tu­minen tervey­delle haital­lisen ja mahdol­li­sesti jopa syöpää aiheut­tavan kobolt­ti­pölyn varalle on kuitenkin hoidettu yrityk­sessä kiitettävästi.

Tästä osoituk­sena on hankittu mootto­roi­tuja suojain­mas­keja, joiden hinnaksi Hassel kertoo toista­tu­hatta euroa kappa­leelta. Noita suojaimia tulee lähitu­le­vai­suu­dessa jokaisen työntekijän käyttöön. Tähän asti on menty osin ei-mootto­roi­duin suojaimin, joiden suojaus­luokka on kuitenkin ollut kaikkein korkein, eli P3.

– Hyviä ovat nekin suojaimet, Harju kertoo.

MELUISTA, PÖLYISTÄ JA LÄMMINTÄ

Freepor­tilla tehdään myös jatkuvia pölymit­tauksia, ja työnte­ki­jöiden terveyttä seura­taan. Pölytasoa mitataan tuotan­to­ti­lojen ilmasta, ja työnte­ki­jöiden virtsoja seulo­taan kobolt­ti­pi­toi­suuk­sien mittaa­mi­seksi. Melulta ja lämmöl­tä­kään ei työssä voi välttyä. Melun­tor­jun­nassa auttavat kuulosuojaimet.

– Lämpö saattoi nousta tuotan­to­hal­lissa yli neljään­kym­me­neen astee­seen, mutta nyt kun saatiin ilman­vaihto, halli jäähtyy aivan eri lailla, Harju jatkaa.

Globaalin teolli­suuden, jonka tuotteiden kauppaa käydään ympäri maailmaa, tunnistaa yleensä sitä, että työnte­kijät eivät aina tiedä, mihin loppu­tuot­teet päätyvät. Yhtä vähän pystyy – tai tahtoo – Freeportin asiakas­kun­nasta kerto­maan myöskään kehitys- ja hallin­to­joh­taja Slotte. Iso osa asiak­kaista on joka tapauk­sessa akkuteollisuudesta.

– Suoraan akkuja tarvit­se­ville loppua­siak­kaille meiltä ei mene mitään. Meidän kobolt­timme lähtee akkujen katodi­ma­te­ri­aalia tarvit­se­valle teolli­suu­delle, josta se menee seuraa­vaan vaihee­seen, eli katodin ja anodin yhdis­tä­ville valmistajille.

Akkuteol­li­suutta on Japanissa, Kiinassa ja Koreassa. Euroo­pas­sakin sitä on, ei tosin vielä isommassa mitta­kaa­vassa. Suurille mobii­li­lai­te­val­mis­ta­jille Kokko­lassa jalos­tettua kobolttia päätyy mitä toden­nä­köi­semmin, sillä amerik­ka­lainen Apple mainitsee Kokkolan yksikön yhteiskuntavastuuraportissaan.

Jos tieto ei herkkien asiak­kuus­suh­teiden johdosta aina välttä­mättä välity ulkopuo­li­sille, kulkee se pääluot­ta­mus­mies Hasselin mukaan sen sijaan kiitet­tä­västi työnan­tajan ja työnte­ki­jöiden välillä asiasta kuin asiasta.

TYÖVOIMAA LÖYTYY

Hassel kertoo, että nuoret eivät välttä­mättä tiedä kemian proses­si­teol­li­suu­desta kovin­kaan paljon. Heitä saattaa kiinnostaa enemmän esimer­kiksi peliala ja siihen liittyvä koodaustyö. Työnte­ki­jöitä on kyllä Freepor­til­lekin silti tulossa.

– Hiljat­tain avoinna oli 15 työpaikkaa. Kyllä me saimme valita tulijat, Slotte sanoo.

Tunnet­tuutta myös nuorten parissa on lisätty henki­lös­tö­pääl­likkö Katriina Rekilän mukaan tekemällä muiden suurteol­li­suusa­lueen yritysten kanssa tiivistä yhteis­työtä niin Kokkolan seudun kuin Oulun ammatti- ja ammat­ti­kor­kea­kou­lujen sekä yliopis­tojen kanssa.

Freeport Cobaltin kemikaa­li­puolen kymmen­kunnan ajolinjan kaikki työnte­kijät työsken­te­levät proses­sin­hoi­tajan ammattinimikkeellä.

– Ajolin­joja vaihde­taan jatku­vasti ja sitten mennään alaker­taan pakkaa­maan. Kaikki osaavat kaiken, ja työnkierto lisää työn mielek­kyyttä, Hassel kertoo.

Yksi Freeportin nuorim­mista työnte­ki­jöistä on 27-vuotias Matias Ström. Vuoden mittai­sella oppiso­pi­muk­sella työsken­nel­leelle Strömille tuli hiljat­tain vuoden jatko­pesti. Freepor­tille Ström tuli Keski-Pohjan­maan aikuiskoulutuskeskuksesta.

– Miten oma työti­lanne kehittyy jatkossa, sitä en tiedä vielä, Ström kertoo.

– Oikein paljon tykkään paikasta, ja olen viihtynyt täällä. Tällä hetkellä pakkaan, mutta muuten työtä vaihdel­laan, ja jokainen tekee kaiken­kaisia hommia.

Ström toivoisi olevansa töissä Freepor­tilla myös tulevaisuudessa.

– Sitä vastaan ei minulla olisi mitään, Ström sanoo ja jatkaa kobolt­ti­sul­faatin pakkaa­mista tuhannen kilon vetoi­siin säkkeihin.

ALANVAIHTAJIA

Osa Freeport Cobal­tilla työsken­te­le­vistä ihmisistä on aiemmin työsken­nellyt tyystin eri alan töissä. Hyvästä esimer­kistä käy sekä yrityksen tuotan­to­työn­te­ki­jöiden pääluot­ta­mus­mies Juha Hassel että työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Risto Willman.

– Opiskelin ammat­ti­kou­lussa autona­sen­ta­jaksi. Niitä hommia en tehnyt kuiten­kaan päivää­kään, vaan toimin lihan­leik­kaa­jana useamman vuoden. Viimeksi Snell­ma­nilla Pietar­saa­ressa kymmen­kunta vuotta. Sitten rupesin mietti­mään, onko minun pakko seisoa nauhan vieressä lopun elämääni, Willman kertoo.

Liuku­hihnan äärellä tapah­tunut lihan­leik­kaajan työ vaihtui työvoi­ma­po­liit­ti­seen koulu­tuk­seen ja proses­sin­hoi­tajan ammattitutkintoon.

– Freepor­tille tulin vuoden 1999 lopussa työhar­joit­te­luun. Välillä kävin puolen­toista vuoden lenkillä hieno­ke­mi­kaa­leja valmis­ta­valla KemFi­nellä, ja takaisin Freepor­tille menin 2004. Sillä tiellä ollaan edelleen, Willman kertoo.

Hasselin taustalta taas löytyy reilut 24 vuotta jatku­neet ravin­tolan ovimiehen ja sairaalan sulje­tulla osastolla tapah­tu­neet mielen­ter­veys­hoi­tajan työt. Koboltin jalos­tuksen Hassel aloitti koulu­tuksen kautta vuonna 2005 silloi­sella OMG Chemicalsilla.

TEKSTI JARI HAKALA
KUVAT JOHANNES TERVO