Domuksen konkurs­sista Fenestran uuteen alkuun

Joulu 2018 jäi Loimaalla ikkuna­teh­taan työnte­ki­jöiden mieleen. Konkurssi toi heille kaikille loppu­tilin. Nyt työt jatkuvat, mutta tekijöiden joukko on kutistunut.

8.5.2020

Kahvi­tauolle kerään­tynyt Fenestran porukka muistelee vuoden 2018 joulu­kuuta ja sen 19. päivää.

– Konkurs­si­pesän selvit­täjä tuli ja luki meille loppu­tilin. Keräsi työnte­kijät ja toimi­hen­kilöt kaikki ruoka­laan. Äijällä oli puku päällä, osasi kyllä hommansa. Puhui selkeästi ja kuulu­valla äänellä. Että näin ja näin tämä menee, ei jäänyt mitään arpomista. Oli selvästi tehnyt sitä ennenkin.

Eipä ollut mieluisa kokemus. Mutta meillä oli uskoa siihen, että toiminta jatkuu.

Työnte­ki­jöiden työvel­voite oli kaksi viikkoa. Tammi­kuun toisena päivänä hallista sammu­tet­tiin valot.

Viimei­sinä viikkoina huollet­tiin koneita, ja työnte­ki­jöiden taka-ajatuk­sena oli, että ne toimi­sivat seisokin jälkeen mahdol­li­simman hyvin, jos ne vielä samassa hallissa käynnistetään.

TÄYDET TILAUSKIRJAT EIVÄT PELASTANEET

Konkurssin taustalla oli erikoinen kuvio: rahoi­tus­vai­keuk­sista kärsinyt Domus oli myyty itäval­ta­lai­selle liike­mie­helle, mutta uusi omistaja ei pääomit­tanut yritystä eikä ylipää­tään vaikut­tanut kiinnos­tu­neelta sen kohtalosta.

– Meitä johdet­tiin silloin Bahamalta ja lakimiesten välityk­sellä, kuvaa pääluot­ta­mus­mies Hannu Lammela.

Tilauksia yrityk­sellä kyllä oli runsaas­tikin, mutta kassa pysyi lähes tyhjänä. Turhaut­tavaa oli, että kaikkia tilat­tuja töitä ei voinut tehdä valmiiksi, koska raaka-aineet yksin­ker­tai­sesti loppuivat.

– Ei ollut laseja, alumiinia, tiivis­teitä, maalia. Puuta­vara ja jopa saranat olivat lopussa, muistelee Lammela.

– Eikä lisää saanut, kun meillä alkoi olla tavaran­toi­mit­ta­jille niin pitkät piikit, että he eivät enää uskoneet meidän maksukykyyn.

Puoli­val­miita ikkunoita ja ovia jäikin konkurs­si­päivän koittaessa suuret määrät lojumaan halliin.

PIENEMPI PORUKKA, PIENEMMÄT ANSIOT

Konkurssi ei ollut­kaan lopul­linen loppu, ja koneet käynnis­tet­tiin jälleen pääsiäi­senä 2019. Yrityksen nimenä oli nyt Fenestra. Työnte­ki­jä­määrä oli tosin alle puolet entisestä ja kahdesta vuorosta siirryt­tiin yhteen, mutta Fenestran ”uusi” joukko koostuu kokonaan vanhoista domuslaisista.

Niillekin työnte­ki­jöille, jotka pääsivät jatka­maan, konkurssi kävi kalliiksi, vaikka työteh­tävät ja puuse­pän­teol­li­suuden työeh­to­so­pi­muksen mukaiset palkka­luokat pysyivät pääosin samoina.

Yksi kunnos­sa­pitoa ja huoltoa tehnyt henkilö otettiin vanhana työnte­ki­jänä liikkeen­luo­vu­tuksen kautta. Muut tulivat uusina. 

– Eli ikälisät ja bonukset menivät, meidän ei tarvitse kinkku­ra­hoista enää haaveilla, hymähtää pääluot­ta­mus­mies Lammela.

Ne Domuksen työnte­kijät, jotka eivät jatka­neet Fenestralla, ovat Lammelan tietojen mukaan työllis­ty­neet melko hyvin, enimmäk­seen Loimaan seudun muihin teollisuusyrityksiin.

– Vilakone, Pemamek, Lännen Enginee­ring, Dinolift… Näihin ainakin on menty. Ei siitä joukosta kai kauhean moni enää ole työttömänä.

TALLINNASTA JOHDETAAN

Virolai­so­mis­tuk­sessa oleva teolli­suus­yritys on Suomessa pieni harvi­nai­suus. Mitä se merkitsee työntekijöille?

– Paperit ja päätökset kiertävät Tallinnan kautta, ja onhan työsken­te­ly­ta­voissa ja suoma­lai­sessa työlain­sää­dän­nössä ollut omista­jille paljon uutta, kertoo Lammela.

– Vaikka että mikä on lomautus ja kuinka se tehdään. Ei Virossa ketään lomau­teta. Sanotaan vain, että nyt ei töitä ole, mene kotiin ja tule keväällä kysymään, jos silloin olisi.

Virossa on Fenestran toinen tehdas. Työnja­kona on, että siellä tehdään ikkunoita laajem­mille Euroopan markki­noille, kun Loimaan tehdas puoles­taan panostaa kotimaahan ja Ruotsiin, missä konkurs­siin menneellä Domuk­sella oli vahva asema.

Tehtaan käytä­villä omistajan kotimaa näkyy työnte­ki­jöiden t‑paidoissa, joiden selässä lukee: Esmaklas­si­lised akknad ja teenindus eli ”Ensiluok­kaiset ikkunat ja palvelu”.

IKKUNOITA 40 VUOTTA JA TOISESSA POLVESSA

Yksi työnte­ki­jöistä, joka uskoi tehtaan uuteen alkuun, oli Asseri Saikkonen. Hän tuli taloon ensi kertaa vuonna 2012.

– En löytänyt uusia töitä konkurssin jälkeen, mutta luotin, että vielä tämä tästä lähtee. Ja maalis­kuussa puhelin soi, että tulisinko takaisin. Ihan samoja töitä teen nyt kuin ennenkin, Saikkonen kertoo.

Luottoa oli myös Jari Lehdolla, jolla on takanaan 40 vuoden ura ikkunoiden tekemistä. Hän toteaa joittenkin asioitten pysyneen työssä samana, mutta toiset tieto­tek­niikka on mullistanut.

 Ennen minäkin saranoitin karmeja mekaa­ni­sella koneella, nykyään tuotan­to­linjan alkupäätä ohjaa täysin tietokone.

Lehdolle tehtaan elpyminen oli kolmin­ker­tai­sesti hyvä uutinen.

– Minulla on molemmat lapset täällä töissä, tytär ja poika. Hekin ehtivät olla Domuksen aikana ja kokea konkurssin.

70 VUOTTA IKKUNOITA JA OVIA

Ikkunoita ja ovia valmis­ta­neen Domus Yhtiöt Oy:n konkurssi joulu­kuussa 2018 sulki Loimaan ja Korian tehtaat. Korialla tuotanto päättyi pysyvästi mutta jatkui Loimaalla jo huhti­kuussa 2019. Nyt yrityksen nimi on Fenestra Suomi, ja se on virolai­so­mis­tuk­sessa. Tuotan­to­työn­te­ki­jöitä Loimaalla on enää noin 40, ennen konkurssia määrä oli noin 95.

Domus oli ollut oman pääoman niukkuuden takia vaikeuk­sissa jo jonkin aikaa, kun sen osti maalis­kuussa 2018 itäval­ta­lainen yksityis­si­joit­taja. Uusi omistaja ei kuiten­kaan tehnyt inves­toin­teja eikä ollut valmis sijoit­ta­maan uutta pääomaa yrityksen pelas­ta­mi­seksi. Mutta vain parissa kuukau­dessa konkurs­si­pe­sälle löydet­tiin Virosta ostajat, joilla oli halu jatkaa toimintaa.

Puuik­ku­noiden valmis­tuk­sella on Loimaalla pitkät perin­teet. Toiminnan aloitti Metsä­maan Puutyö­tehdas vuonna 1948, ja 1957 tuotan­to­laitos siirret­tiin rauta­tien varteen, koska yritys teki paljon idänkauppaa. Tuotannon huippu­vuo­sina 1990-luvun puoli­vä­listä 2000-luvun alkuun tehtaalla oli jopa 300 työntekijää.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ