Domuksen konkurssista Fenestran uuteen alkuun

Joulu 2018 jäi Loimaalla ikkunatehtaan työntekijöiden mieleen. Konkurssi toi heille kaikille lopputilin. Nyt työt jatkuvat, mutta tekijöiden joukko on kutistunut.

8.5.2020

Kahvi­tauolle kerään­tynyt Fen­es­tran poruk­ka muis­telee vuo­den 2018 jouluku­u­ta ja sen 19. päivää.

– Konkurssipesän selvit­täjä tuli ja luki meille lop­putilin. Keräsi työn­tek­i­jät ja toim­i­henkilöt kaik­ki ruokalaan. Äijäl­lä oli puku pääl­lä, osasi kyl­lä hom­mansa. Puhui selkeästi ja kuu­lu­val­la äänel­lä. Että näin ja näin tämä menee, ei jäänyt mitään arpomista. Oli selvästi tehnyt sitä ennenkin.

Eipä ollut mieluisa koke­mus. Mut­ta meil­lä oli uskoa siihen, että toim­inta jatkuu.

Työn­tek­i­jöi­den työvelvoite oli kak­si viikkoa. Tam­miku­un toise­na päivänä hal­lista sam­mutet­ti­in val­ot.

Viimeis­inä viikkoina huol­let­ti­in konei­ta, ja työn­tek­i­jöi­den taka-ajatuk­se­na oli, että ne toimi­si­vat seisokin jäl­keen mah­dol­lisim­man hyvin, jos ne vielä samas­sa hal­lis­sa käyn­nis­tetään.

TÄYDET TILAUSKIRJAT EIVÄT PELASTANEET

Konkurssin taustal­la oli erikoinen kuvio: rahoi­tus­vaikeuk­sista kärsinyt Domus oli myy­ty itä­val­ta­laiselle liikemiehelle, mut­ta uusi omis­ta­ja ei pääomit­tanut yri­tys­tä eikä ylipäätään vaikut­tanut kiin­nos­tuneelta sen kohtalosta.

– Meitä johdet­ti­in sil­loin Bahamal­ta ja lakimi­esten väl­i­tyk­sel­lä, kuvaa päälu­ot­ta­mus­mies Han­nu Lam­mela.

Tilauk­sia yri­tyk­sel­lä kyl­lä oli run­saastikin, mut­ta kas­sa pysyi läh­es tyhjänä. Turhaut­tavaa oli, että kaikkia tilat­tu­ja töitä ei voin­ut tehdä valmi­ik­si, kos­ka raa­ka-aineet yksinker­tais­es­ti lop­pui­v­at.

– Ei ollut lase­ja, alu­mi­inia, tiivis­teitä, maalia. Puu­tavara ja jopa saranat oli­vat lopus­sa, muis­telee Lam­mela.

– Eikä lisää saanut, kun meil­lä alkoi olla tavaran­toimit­ta­jille niin pitkät piik­it, että he eivät enää uskoneet mei­dän mak­sukykyyn.

Puo­li­valmi­ita ikkunoi­ta ja ovia jäikin konkurssipäivän koit­taes­sa suuret määrät loju­maan hal­li­in.

PIENEMPI PORUKKA, PIENEMMÄT ANSIOT

Konkurssi ei ollutkaan lop­ulli­nen lop­pu, ja koneet käyn­nis­tet­ti­in jälleen pääsiäisenä 2019. Yri­tyk­sen nimenä oli nyt Fen­es­tra. Työn­tek­i­jämäärä oli tosin alle puo­let entis­es­tä ja kahdes­ta vuoros­ta siir­ryt­ti­in yhteen, mut­ta Fen­es­tran ”uusi” joukko koos­t­uu kokon­aan van­hoista domus­lai­sista.

Niillekin työn­tek­i­jöille, jot­ka pää­sivät jatka­maan, konkurssi kävi kalli­ik­si, vaik­ka työte­htävät ja puusepän­te­ol­lisu­u­den työe­htosopimuk­sen mukaiset palkkalu­okat pysyivät pääosin samoina.

Yksi kun­nos­s­api­toa ja huoltoa tehnyt henkilö otet­ti­in van­hana työn­tek­i­jänä liik­keen­lu­ovu­tuk­sen kaut­ta. Muut tuli­vat uusi­na.

– Eli ikälisät ja bonuk­set menivät, mei­dän ei tarvitse kinkku­ra­hoista enää haaveil­la, hymähtää päälu­ot­ta­mus­mies Lam­mela.

Ne Domuk­sen työn­tek­i­jät, jot­ka eivät jatka­neet Fen­es­tral­la, ovat Lam­me­lan tieto­jen mukaan työl­listyneet melko hyvin, enim­mäk­seen Loimaan seudun mui­hin teol­lisu­usyri­tyk­si­in.

– Vilakone, Pemamek, Län­nen Engi­neer­ing, Dino­lift… Näi­hin ainakin on men­ty. Ei siitä joukos­ta kai kauhean moni enää ole työt­tömänä.

TALLINNASTA JOHDETAAN

Viro­lai­somis­tuk­ses­sa ole­va teol­lisu­usyri­tys on Suomes­sa pieni harv­inaisu­us. Mitä se merk­it­see työn­tek­i­jöille?

– Paper­it ja päätök­set kiertävät Tallinnan kaut­ta, ja onhan työsken­te­ly­tavois­sa ja suo­ma­laises­sa työlain­säädän­nössä ollut omis­ta­jille paljon uut­ta, ker­too Lam­mela.

– Vaik­ka että mikä on lomau­tus ja kuin­ka se tehdään. Ei Virossa ketään lomaute­ta. San­o­taan vain, että nyt ei töitä ole, mene koti­in ja tule kevääl­lä kysymään, jos sil­loin olisi.

Virossa on Fen­es­tran toinen tehdas. Työn­jakona on, että siel­lä tehdään ikkunoi­ta laa­jem­mille Euroopan markki­noille, kun Loimaan tehdas puolestaan panos­taa koti­maa­han ja Ruot­si­in, mis­sä konkurssi­in men­neel­lä Domuk­sel­la oli vah­va ase­ma.

Tehtaan käytävil­lä omis­ta­jan koti­maa näkyy työn­tek­i­jöi­den t‑paidoissa, joiden selässä lukee: Esmak­las­silised akknad ja teenin­dus eli ”Ensilu­okkaiset ikku­nat ja palvelu”.

IKKUNOITA 40 VUOTTA JA TOISESSA POLVESSA

Yksi työn­tek­i­jöistä, joka uskoi tehtaan uuteen alku­un, oli Asseri Saikko­nen. Hän tuli taloon ensi ker­taa vuon­na 2012.

– En löytänyt uusia töitä konkurssin jäl­keen, mut­ta luotin, että vielä tämä tästä läh­tee. Ja maalisku­us­sa puhe­lin soi, että tulisinko takaisin. Ihan samo­ja töitä teen nyt kuin ennenkin, Saikko­nen ker­too.

Luot­toa oli myös Jari Lehdol­la, jol­la on takanaan 40 vuo­den ura ikkunoiden tekemistä. Hän toteaa joit­tenkin asioit­ten pysyneen työssä samana, mut­ta toiset tietotekni­ik­ka on mullis­tanut.

 Ennen minäkin sara­noitin karme­ja mekaanisel­la koneel­la, nykyään tuotan­tolin­jan alkupäätä ohjaa täysin tietokone.

Lehdolle tehtaan elpymi­nen oli kolminker­tais­es­ti hyvä uuti­nen.

– Min­ul­la on molem­mat lapset tääl­lä töis­sä, tytär ja poi­ka. Hekin ehtivät olla Domuk­sen aikana ja kokea konkurssin.

70 VUOTTA IKKUNOITA JA OVIA

Ikkunoi­ta ja ovia valmis­ta­neen Domus Yhtiöt Oy:n konkurssi jouluku­us­sa 2018 sul­ki Loimaan ja Kori­an tehtaat. Kori­al­la tuotan­to päät­tyi pysyvästi mut­ta jatkui Loimaal­la jo huhtiku­us­sa 2019. Nyt yri­tyk­sen nimi on Fen­es­tra Suo­mi, ja se on viro­lai­somis­tuk­ses­sa. Tuotan­to­työn­tek­i­jöitä Loimaal­la on enää noin 40, ennen konkurssia määrä oli noin 95.

Domus oli ollut oman pääo­man niukku­u­den takia vaikeuk­sis­sa jo jonkin aikaa, kun sen osti maalisku­us­sa 2018 itä­val­ta­lainen yksi­tyis­si­joit­ta­ja. Uusi omis­ta­ja ei kuitenkaan tehnyt investoin­te­ja eikä ollut valmis sijoit­ta­maan uut­ta pääo­maa yri­tyk­sen pelas­tamisek­si. Mut­ta vain paris­sa kuukaudessa konkurssipesälle löy­det­ti­in Viros­ta osta­jat, joil­la oli halu jatkaa toim­intaa.

Puuikkunoiden valmis­tuk­sel­la on Loimaal­la pitkät per­in­teet. Toimin­nan aloit­ti Met­sä­maan Puu­työte­hdas vuon­na 1948, ja 1957 tuotan­to­laitos siir­ret­ti­in rauta­tien var­teen, kos­ka yri­tys teki paljon idänkaup­paa. Tuotan­non huip­pu­vu­osi­na 1990-luvun puo­livälistä 2000-luvun alku­un tehtaal­la oli jopa 300 työn­tek­i­jää.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ