”Vehkeet kehittyvät ihan älytöntä vauhtia. Miehet kehittyvät perässä. Silloin kun 2004 aloitin, en osannut kuvitellakaan, että koneella voi tehdä näin paljon”, sanoo hämeenlinnalaisen Metsäkonepalvelun metsäkoneenkuljettaja Henri Lehtonen.

KUVA YLLÄ: Esa Sorila on ajanut hakkuukoneita 1990-luvun alkupuoleta lähtien. Koneissa on tuona aikana tapahtunut valtava tekninen kehitys.

METSÄKONEPALVELU OY

KOTIPAIKKA Hämeenlinna
PERUSTETTU 1970
TYTÄRYRITYKSET Kone-Yijälä  Oy (Jämsä), Mkp Dumberg Ab (Eksjö)
OMISTAJAT Yksityishenkilöt ja sijoittajat
TOIMIALA Puunkorjuu
HENKILÖSTÖ 160, josta työntekijöitä 146 ja toimihenkilöitä 14
LIIKEVAIHTO 32 miljoonaa euroa

Henri Lehtonen ajaa monitoimikonetta ja toimii nuorelle kuljettajalle Eero Rastilalle työnopastajana. Vaikka koneet jatkuvasti parantuvat, helppoa metsäkonetyö ei ole, vaan vaatii kuljettajilta jatkuvaa uuden oppimista.

– Pitää osata vähän kaikkea. Vaikeammaksi menee koko ajan. Työhön tulee uusia piirteitä. Jos vertaa siihen, kun aloitin, puoliakaan silloin ei tarvinnut pelata tietotekniikan kanssa. Toleranssit olivat isompia. Tukin mitat olivat vähän sinnepäin. Ei se ollut niin tarkkaa. Kaikki tämmöinen kiristyy. Paperityöt lisääntyvät.

– Ala on mennyt niin hienoksi. Kaikki on tietokoneella. Kaikesta pitää raportoida. Kaikkea mitataan. Se on nykypäivää, kuten joka alalla.

Metsäkoneala on lähtökohdiltaan vaativa. Lehtonen aikanaan kävi Kurussa kolmevuotisen koulutuksen metsätaloudessa ja metsäkoneen kuljetuksessa, mutta vasta käytäntö hioi taidot.

– Oppimiseen meni itselläni viisi–kuusi vuotta ainakin. Ekan vuoden jälkeen tuntui, että osaan, mutta ei silloin mitään osaa. Kahden vuoden jälkeen tulee vauhtia. Kolmen vuoden jälkeen tulevat ongelmat. Sitten vähitellen homma alkaa toimia. Aikaa se oikeasti vie. Tuntuu, että osaa, mutta silti tekee virheitä. On tärkeä kynnys, että virheistä pääsee yli.

UUDET KONEET MUKAVIA

Lehtosen mukaan viime vuosina metsäkoneet ovat kehittyneet työntekijäystävällisiksi.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut paljon uudistuksia. On pyörivä hytti. Hytissä on lämmin ja nosturit mukavia. Ennen koneet hajosivat. Piti korjata. Kun meni kotiin, oli kädet kyynärpäitä myöten mustana. Enää ei ole. Ennen eivät kestäneet miehet, eivätkä koneet. Koneista on tullut toimintavarmempia ja huomattavasti tehokkaampia. Syöttönopeudet ovat tuplaantuneet.

Metsäkonemiesten ansiot Metsäkonepalvelussa ovat Lehtosen mukaan parantuneet, mutta eivät kasvaneiden tehojen tahdissa.

– Onhan se niinkin, että jos urakalla teet, sitä enemmän saat, mitä enemmän teet. Mutta kyllä ansiosta vähän nipistetään, jos kone on tehokkaampi. Ei se sitä ole, että saat vanhalla urakalla vetää tehokkaalla koneella. Mutta kyllä koneen tehokkuus näkyy ansioissa. On ala paljon kehittynyt.

Parhaaksi viime aikojen keksinnöksi metsäkoneissa Lehtonen nimeää tasaavan ohjaamon.

– Kun kone kallistuu, mies pysyy suorassa. Kun vanhan koneen ajoi kannon ylle, olit aina vinossa. Minulle tuli ensimmäinen tasaava ohjaamo vuonna 2011.

KOKENEEN KULJETTAJAN OPISSA

Eero Rastila, 19, aloitti vuonna 2016 opinnot Jämsänkosken metsäkonekoulussa, ja työura käynnistyi vuosi sitten Metsäkonepalvelussa, jossa nuori kuljettaja opiskelee ammatin hienouksia Henri Lehtosen ohjauksessa. Tapaamme työparin marraskuun alussa vuoronvaihdon aikaan kello 14 lähellä Tammelan Lautaporrasta sijaitsevassa leimikossa. Lehtonen on tehnyt aamuvuoron ja Rastila jää iltaan.

– Homma alkoi aika nollasta. Ensimmäisenä kuukautena tulin tunnin tai pari aikaisemmin iltavuoroon, ja seurasin selän takaa Lehtosen toimintaa. Kuuntelin neuvoja, miten kannattaa eri kohteita käsitellä. Sitten vaihdoimme paikkoja. Henkka istui tunnin verran takana ja katsoi, miten menee ja ohjasi eteenpäin.

– Sitten hän lähti kotiin, ja minä jatkoin työvuoroa. Jos oli sanomista, että jonkin asian voisi tehdä toisella tapaa, hän kertoi siitä heti suoraan. On huonoa, jos oppii väärälle työtavalle. Siitä poisoppiminen on vaikeaa, Rastila kertoo.

VÄLILLÄ JOUTUU MIETTIMÄÄN

Rastila työskentelee metsässä yksin, mutta hänellä voi tarvittaessa ongelmien ilmaantuessa soittaa Lehtoselle.

– Koulusta sain hyvän pohjan työhön. Mutta työpaikalla olen saanut isot opit tietokoneeseen. Myös tekemisestä olen oppinut paljon. Työkaveri on osannut neuvoa, mistä kannattaa lähteä harventamaan ja miten suunnitella ajouraa.

Yksin pimeässä metsässä eteen tulevia ongelmia joutuu ratkomaan itse.

– Välillä olen pysähtynyt miettimään ja käynyt ulkona katsomassa, mikä on edessä oleva tilanne, ja miten on järkevintä edetä. Sitten on vain tehtävä ratkaisu ja mentävä eteenpäin. Sen jälkeen voi katsoa selän taa, miltä työjälki näyttää ongelmatilanteen jälkeen. Joskus tulee mieleen, että tämän voisi tehdä toisella tapaa tai että tuo oli onnistunut ratkaisu, jota voi käyttää tulevaisuudessa hyväksi.

Lehtonen ei ole ainoa, joka neuvoo Rastilaa.

– Myös ajokonemies antaa palautetta. Tämä on tiimityötä.

Rastilan mukaan metsäkoneala on haastava.

– Nuorien kuljettajien ei pidä kuitenkaan pelätä lähteä mukaan, vaan tulla rohkeasti ketjuun. Uusille kuljettajille on aina tarvetta, ja kyllä heitä opetetaan lisää.

Hän on tyytyväinen työskentelyyn metsäkonefirmassa, jossa resurssit ovat kunnossa.

– Täällä tosi asiallisesti pidetään työntekijöistä huolta. Saa kertoa, jos on jotain murheita. Kysytään myös, että miten menee. Työpaikka on oikein loistava.

MIEHET AJAVAT TULITERILLÄ KONEILLA

Metsäkonepalvelu on Suomen suurin metsäkoneyritys, jolla on noin 140 työntekijää ja 90 konetta Suomessa, ja 20 konetta ja 30 työntekijää Ruotsin puolella.

Ajokoneen kuljettaja Mika Tapio tekee aamuvuoroa metsätien varressa Rengon ja Hattulan rajalla.

– Aamulla töihin, puut kyytiin ja pinolle. Tehdään pienet huollot, syödään eväät ja lähdetään kotiin. Kuormia vuoron aikana kertyy noin 200–300 kuutiota avohakkuulta tai harvennukselta noin puolitoista sataa kuutiota, Tapio kertoo.

Metsäkonepalvelussa koneet uusitaan tiheästi.

– Konekanta pidetään uutena, ettei tarvitse tehdä remonttia. Ei ole mitään järkeä, että ne seisovat heikon kuntonsa takia. Se ei tuota mitään. Nykyinen ajokone on minulla ollut 2,5 vuotta, ja se on alkuvuodesta menossa vaihtoon. Se on hintansa haukkunut ja menee eteenpäin. Sillä on ajettu alle 8,5 tuhatta kilometriä ja alle kymmenen tuhannen se vaihdetaan.

METSÄN HARVENNUSTA PIENILLÄ KONEILLA

Luottamusmies Esa Sorilalla on 23. vuosi Metsäkonepalvelun hakkuukoneenkuljettajana menossa. Hänet tapasimme Janakkalassa hakkuutyömaalta.

– Tein nuorena metsätöitä mottipalkalla. Sitten ajoin ajokonetta muutamia vuosia. 1980-luvun loppupuolella opettelin ajamaan itse rakennettua hakkuukonetta. Olen itseoppinut, hän kertoo pitkästä urastaan.

Työn ohella Sorila toimii työnopastajana nuorille kuljettajille.

– Meillä on opastajia ja perehdyttäjiä koulutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Koko ajan on ollut harjoittelijoita ainakin jollakin koneella. Noin vuosi sitten alettiin kouluttaa ajokoneen kuljettajista hakkuukoneen kuljettajia. Se projekti pyöri hyvin. Sieltä tuli motolle muutama taitava kuski.

Eniten Sorila kertoo pitävänsä harvennushakkuusta.

– Avohakkuuseen on järeämmät koneet. Harvennushakkuussa käytetään pääsääntöisesti keskikokoisia tai pienempiä. Kaikkiin kohteisiin löytyy omat koneet. Meiltä onnistuu kaikki.

– Myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehdään. Ne ovat jonkin verran lisääntyneet, mutta eivät ne vielä työhön ole vaikuttaneet millään lailla.

”IHAN TYÖNANTAJIEN KÄRKIKASTIA”

Luottamusmies Sorilan mukaan Metsäkonepalvelussa on neuvoteltu paikallisesti koko hänen työuransa ajan.

– Meillä mennään niin täysin tessin mukaisesti, että mitään palkkaerimielisyyksiä ei tule. Asiat sovitaan. Paikallista sopimista meillä on aika paljon.

– Palkkauksessa meillä on tuntipalkka, kannustepalkka ja urakkapalkka kuljettajilla käytössä. Se on sellainen jatkumo, että alalle tulija ensin tekee tuntipalkalla. Kehittyessään hän alkaa saada tuntipalkan päälle kannustetta. Sitten kun ammattitaitoa on riittävästi, kannattaa harkita urakkapalkkaa.

– Porukka on sen kokenut positiivisesti. Jokaiseen eri palkkamuotoon on tekijänsä. Ihmiset ovat erilaisia.

Luottamusmies Sorilalla ja varaluottamusmies Mika Tapiolla on sellainen työnjako, että Sorila hoitaa enemmän motokuskien ja Tapio ajokoneenkuljettajien asioita.

Tapio antaa tunnustusta työpaikan neuvottelukulttuurille.

– Ei voi moittia. Olen ollut reilu kuusi vuotta, eikä ikinä ole ollut mitään vääntöä. Tämä kuuluu ihan työnantajien kärkikastiin.

”Ei kasvu vielä tähän pääty”

Metsäkonepalvelun toimitusjohtaja Timo Tolpan mukaan Äänekosken tehtaan ja sellun hypetyksen jälkeen metsäkonealalla podettiin viime vuonna krapulanpoikasta.

– Mutta voin 40 vuoden kokemuksella sanoa, että se menee ohi.

Tolpan mielestä pitää erottaa ajankohtainen tilanne ja pitkän ajan trendi.

– Viime vuoden lopulla markkinoilla oli ylimääräistä puuta ja vähän kaikkea liikaa. Työllistäminen oli meilläkin tosi hankalaa. Muutamalta pakkolomaltakaan ei vältytty. Mutta jos katsoo megatrendejä, sellun kysyntä kasvaa. Se on yksi tekijä, mikä kannattelee metsäteollisuutta. Kun puhutaan ilmastonäkökulmasta, mikään ei ole parempaa kuin rakentaa puutaloja.

– Suomen metsäteollisuus on pystynyt uudistumaan ja investoimaan sellaiseen, millä näyttää olevan maailmanlaajuista kysyntää ja kysynnän trendit ylöspäin. Metsäteollisuus tarvitsee puita, ja joku niitä tekee. Metsäkonealalla pitää koittaa olla hieman taitavampi kuin muut ja pärjätä sillä.

”Pakko tunnustaa, että kyllä iso teollisuus osaa meitä tiukalla pitää.”

Metsäkonepalvelun kotikenttää ovat Kanta-Häme ja Päijät-Häme. Sillä on tytäryhtiö Ruotsissa. Viime elokuussa se kasvoi merkittävästi ostamalla Kone-Yijälä Oy:n Jämsästä. Mukana kaupassa tuli 45 henkilöä ja 25 konetta.

– Keski-Suomessa me olemme voimakkaassa kasvussa. Koko ajan meillä on kasvusuunnitelmia. Ei tämä ole äärilaita. Jos kasvuhakuiselta yritykseltä kysyy, että milloin se kasvu loppuu, niin ei se meidän kohdallamme tähän vielä pääty.

Alansa isoimman, kymmenien miljoonien liikevaihdolla toimivan metsäkoneyrityksen toimitusjohtaja Tolppa myöntää, että kokoero vaikuttaa, kun vastaan hintaneuvotteluissa asettuu miljardisummia pyörittävä metsäkonserni.

– Ei auta muu kuin vastata laadukkaalla palvelulla. Silloin kun hinta ei tyydytä, joutuu urakoista kieltäytymään. Kaikilla hinnoilla ei pysty tekemään. Mutta pakko tunnustaa, että kyllä iso teollisuus osaa meitä tiukalla pitää.

Metsäkonepalvelu on yksi metsäkonealan uranuurtajista. Sen perustajiin kuulunut nykyisen toimitusjohtajan Timo Tolpan isä Tauno Tolppa oli 1950-luvulta lähtien kehittämässä koneita ensin Työtehoseurassa ja sitten Tapion konetoimistossa, joka yhtiöitettiin Metsäpalvelu Oy:ksi. Rahoittajapankkien ajettua toiminnan alas vuonna 1970 perustettu Metsäkonepalvelu hankki ensimmäiset koneensa Metsäpalvelun konkurssipesästä. Tolpan lisäksi perustamassa oli useita henkilöitä, muun muassa työpäälliköitä ja metsäkoneenkuljettajia.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT HARRI NURMINEN