REPORTAASI: Honkarakenteella höylätään hirttä joka nurkalle – ”Mehän hirsirakentamisen uudet keksinnöt ollaan tehty”

”Höylään ja liimaan ja puristan vain.” Vanhasta iskelmästä mukailtu lause kuvaa hyvin, miten Honkarakenteella Karstulassa tehdään liimahirsistä nykyaikaisia rakennuksia. Perinteisestä petäjästä kohoaa vaikka kirkko kylään tai sairaala kaupunkiin, ulkomaillekin. Pakkolomista huolimatta tehtaalla kukoistaa hirsinen huumori.

HONKARAKENNE OYJ

PERUSTETTU 1958
KOTIPAIKKA Karstula
PERUSTAJAT Veljekset Viljo, Nestori, Arvo, Eino ja Reino Saarelainen
OMISTAJAT Saarelaisten suku, AKR Invest ja pienemmät sijoittajat
TUOTANTO Hirsitalot, -mökit ja puutalot, tuotannosta 40 % vientiin
HENKILÖSTÖ Noin 140, joista tuotannon työntekijöitä 68
LIIKEVAIHTO 48,9 milj. euroa (2018)

Nurkaton talo?

– Kyllä pyöreänkin hirsitalon pystyisi tekemään! Mutta nurkattomuudella tarkoitamme taloa, jossa ei ole ulkonevia ristinurkkia. Kaavamääräykset eivät salli perinteistä pitkää hirsinurkkaa omakotitaloihin Suomessa.

Näin kertoo Honkarakenteen tuotantojohtaja Jari Fröberg. Tuotantojohtajan kanssa hirsirakentamisen saloja ovat toimiston kahvihuoneessa selittämässä pääluottamusmies, lautatavaratyöntekijä Juha Sekki ja työsuojeluvaltuutettu, sormijatkaja Jukka Huhtanen.

Kirvesmies Sekki on ollut tehtaalla töissä 22 vuotta ja kirvesmies, teollisuuspuuseppä Huhtanen 31 vuotta. Kolmikko pääsee piankin sopuun siitä, että vasta neljättä vuotta hirsituotantoa johtava Fröberg vielä oppii asiat, kunhan tuotannon väki jaksaa opettaa…

LIIMAHIRSI ON PÄÄTUOTE

Honkarakenteen päätuote on liimahirsi. Perinteisistä pyöröhirsistä tehtyjä rakennuspaketteja on tuotannosta enää 4–5 prosenttia. Vientiin menee nyt tuotannosta 40 prosenttia, kun kotimaan kysyntä on kasvattanut nousukauden myötä osuuttaan.

– Liimahirressä ei ole eroa pyöröhirteen, se on vain useammasta puusta tehty ja muoto on erilainen, Huhtanen toteaa.

Karstulan tehtaalle tulee ympäri Suomen sijaitsevilta sahoilta standardien mukaista puutavaraa. Tehtaalla ei enää itse tehdä kuivausta, vaan sahatavara pätkitään, liitetään yhteen sormijatkamalla ja liimaamalla, työstetään hirsiksi ja kootaan rakennuspaketeiksi.

Pyöröhirsi ”elää” ja halkeilee kuivumisen vaatiman pitkän ajan takia. Liimahirsi täyttää paljon helpommin nykyaikaiset rakennusmääräykset lämmöntasauksen vähimmäisvaatimuksista alkaen.

– Olemme olleet Hongalla kehityksen kärjessä, mehän ne hirsirakentamisen uudet keksinnöt ollaan tehty, Huhtanen vakuuttaa.

Esimerkiksi nousee painumaton hirsi. Sellainen syntyy, kun välilamelli liimataan hirteen pystyyn.

– Tällainen hirsi estää pystysuuntaisen liikkeen. Silloin voidaan tehdä rakenteita kiinni toisiinsa, esimerkiksi monimutkaisia kattorakennelmia, Fröberg toteaa.

Painumattoman hirren ansiosta rakennukseen voi tehdä vaikka lasisen seinän tai liittää siihen kivimateriaaleja.

HIRSI RATKOO SISÄILMAPULMIA

– Melkein kaikki koulut ovat homeessa. Jotakinhan niiden tilalle pitäisi rakentaa, Huhtanen lohkaisee julkisen rakennuskannan alennustilasta.

– Puu on hengittävä materiaali. Hirsirakennuksen sisäilma on terveellinen, Sekki komppaa.

Miksiköhän betonia on Suomessa pidetty vuosikymmenet ”ainoana” oikeana materiaalina julkisiin rakennuksiin? Huhtanen ja Sekki asuvat 1920-luvulla rakennetuissa hirsitaloissa, tosin jälkikäteen lautaverhoilluissa ja paremmin lämpöeristetyissä.

– Historia puhuu puolestaan. Puista rakennusta voi aina korjata, vaihtaa rakenteita uusiin tai rakentaa lisää, Huhtanen huomauttaa.

– En pysty itse vastaamaan, mutta kysyn vaan: Miltä näyttää 150-vuotias betonista tehty talo? Onko se korjattavissa?

Nykyaikainen hirsirakennus täyttää rakennus- ja kaavamääräykset. Tehtaalta on viety ulkomaille esimerkiksi hirret kirkkoon ja sairaalaan.

– Kotimaahan on alettu ostaa vasta viime vuosina päiväkoteja, hoivakoteja ja kouluja. Mutta Hongalle nämä eivät ole uusia asioita, Fröberg painottaa.

Rakoilevien hirsirakennusten hiirijalanjälki saattoi aikoinaan olla iso. Hiilijalanjälkikin on nykyaikaisessa hirsirakennuksessa sen sijaan vähäinen.

– Hirsisen talon valmistaminen vie paljon vähemmän energiaa kuin betonisen. Kaikki meidän puutavaramme tulee suomalaisista, PEFC-sertifioiduista metsistä. Kotimaisuusasteemme on korkea. Hirsitalo kannattaa ennemmin myydä kuin siirtää. Mutta tulevaisuudessa tulee ehkä tärkeäksi sekin, että hirsitalo on aina kierrätettävissä. Sen voi purkaa ja pystyttää uudestaan, Fröberg toteaa.

TYÖNTEKO, ASENNEKYSYMYS

Tehdaskierroksella löytyy ensimmäisenä työnsä äärestä höyläri ja höylätavaran vastaanottaja Juha Valkeinen.

– Juuri äsken olin tuossa höylällä ja vapautin nipun.

– Kun tuolta vannesahalta tulee puu, sen pinnan joutuu kääntämään alassuin. Tasaisen pinnan on tultava ylöspäin. Kappaleet eivät ole painavia, mutta koko ajan on toistuvia liikkeitä.

Valkeinen esittelee melkein kyynärpäihin ulottuvat rannetukensa.

– On se ihme juttu, mutta uskottava on: näiden takia ei ole kyynärpääkipuja!

Höyläri kehottaakin kaikkia, joita kyynärpää alkaa vaivata työssä missä tahansa, marssimaan apteekkiin, mittaamaan ranteensa ja hankkimaan itselle sopivat rannetuet.

– Kyllä meillä on asiat kunnossa. Mukava on tehdä töitä, kun on hyvä ilmapiiri, Valkeinen kehuu työpaikkaansa.

Metsurina aiemmin työskennellyt mies on viihtynyt Hongalla kohta 20 vuotta.

– Työ on aina työtä, mutta sehän on asennekysymys. Kaikki työ tuntuu minulle käyvän. Tärkeintä on se, että saa tehdä töitä.

Honkarakenteen työntekijöiden keski-ikä on Valkeisen kuvauksen mukaan 50 vuoden ”paremmalla” puolella. Mistä ottaa uusia osaajia? Pakkolomat pyörivät tänäkin vuonna suhdannevaihtelujen mukaan. Töiden vähissä ollessa olisi nimenomaan aikaa opettaa jatkajia, mutta lomautuksiin Valkeinen ei pysty vaikuttamaan. Opettaminen olisi kyllä mieluisa tehtävä.

– Kesällä meillä oli täällä 14–15-vuotiaita nuoria TET-harjoittelussa. Heille keksittiin hommaa. Lapsiahan he vasta olivat, mutta mahdottoman mukavia ja päteviä, ja hyvin oppivat. Meillä oli oikein hauskaa, molemmin puolin. Iloisia olivat kahdesta viikostaan täällä.

OKSALLA JA OKSALLA ON EROA

Runko-osaston automaattikoneen ääressä on tänään laaduttajana hirsityöntekijä Erkki Peltoaho.

– Katkotaan mökin hirret oikeisiin mittoihin, kun tulevat tähän höylältä. On kiinteitä oksia ja laho-oksia. Määrätynkokoiset lahot oksat otetaan pois. Lamellihirressä, jos on isoja sarvioksia, ne pyritään ottamaan pois.

Joka toinen päivä Peltoaho vuorottelee optimoijana.

– Optimoinnissa pääsee järkeilemäänkin, miten hukka olisi mahdollisimman pieni, 20 vuotta Hongalla työskennellyt Peltoaho naurahtaa.

Automaatio on keventänyt työtä, mutta melua on, pölykin kiusaa.

– Karkea pöly lähtee imureilla aika hyvin, mutta se perunajauho jää. Välillä hienojakoisin pöly laskeutuu tänne kuin lumi maahan.

KUULOLLA

Hirsityöntekijä Erkki Peltoaho käyttää työssään kommunikointikuulosuojaimia. Niiden avulla pystyy keskustelemaan oman työskentelyhallin työkavereiden kanssa, tarpeen mukaan muuallekin. Suojaimista voi näet valita eri puhekanavia.

Työsuojeluvaltuutettu Jukka Huhtanen sanoo, että luurit eivät sujuvoita vain työntekoa.

– Ne ovat tehneet työstä sosiaalisempaa. Varsinkin iltavuorossa tulee pohdittua kaikenlaista. Mutta yhtä mysteeriä me ei vielä olla ratkaistu. Ja se on naisen logiikka!

Työ on kuitenkin edelleen mielekästä ja mieluisaa.

– Joka aamu on mukava lähteä töihin. Tälläkin osastolla on hyvä ilmapiiri. Huumorin kautta mennään, vaikka useinkin on vähän töitä, Peltoaho kuvailee.

Osastonsa luottamusmiehenä toimivalla Peltoaholla on tämä toive työnantajalle: pääluottamusmiesten, osastojen luottamusmiesten ja työnantajan väliset säännölliset tapaamiset pitäisi palauttaa. Tämä olisi omiaan elvyttämään myös aloitetoiminnan.

– Muistavatkohan kaikki edes enää, että aloitepalkkio on olemassa? Jäävätkö työntekijöiden ideat vaan jonnekin matkan varrelle?

IMUREITA KAIVATAAN

Työsuojeluvaltuutettu Huhtanen tuntee hyvin työsuojelun kipukohdat.

– Työntekijäpuolelta on kyllä ehdotettu, että saataisiin tehokkaammat imurit. Esimerkiksi lautahallin Hundeggerin (puuntyöstökoneen) isompiin imureihin ei sähkönsyöttö riittäisi. Tarvittaisiin investointeja, ja siksi asia on jäissä.

Huhtasen oma ammattinimike tehtaalla on sormijatkaja. Puutavaraa jatketaan 9 ja 12,5 metrin pituisiksi laudoiksi ”sormet sormien lomahan” -jyrsinnällä, minkä jälkeen laudat liimataan ja puristetaan. Velmu mies kysyy tietysti, onko sormijatkajan ammattia olemassakaan, mutta töitä hän joka tapauksessa tekee aihion valmistushallissa. Ja siellä melua on yli 85 desibeliä.

– Kuulosuojaimet eivät tahdo riittää. Sitä paitsi, lain mukaanhan pitäisi aina lähteä ensin teknisistä ratkaisuista, joilla poistetaan se melu. Jyrsinyksiköiden eristys, siitä on visioitu ehdotus, Huhtanen huomauttaa.

– Minä kehotan työntekijöitä olemaan vielä aktiivisempia vaatimuksissaan. Ei saa luovuttaa, vaikka ensimmäisellä kerralla ehdotus tai idea ei menisikään läpi. Kyllä se junttaamalla menee, Huhtanen naurahtaa.

– Työpisteiden kierrätys, sitä minä peräänkuulutan ja yritän murtaa muuria, Huhtanen huokaa.

Valtuutettu sanoo olleensa itse monessa eri työtehtävässä tehtaalla ja kehottaa vanhempaakin kaartia vain luottamaan itseensä. Ihminen oppii uutta ihan missä iässä tahansa.

Työpisteiden kierrättämisessä on Sekin mukaan tämäkin hyvä puoli:

– Toisen tekemistä oppii arvostamaan. Itsestä voi joskus tuntua, että minä teen enemmän kuin nuo toiset tai että tuon toisen homma on niin helppoa. Mutta kun tekee sen työn itse, ei se niin helppoa olekaan!

Valtuutettu painottaa, että henkinen työsuojelu on tässäkin tehtaassa isossa roolissa.

– Yhteiskunta luo aina vain isompia paineita, ja jatkuvat lomautukset luovat epävarmuutta tulevaisuudesta. Tämä aiheuttaa väsymystä. Ihmisillä on puhumisen tarvetta. Me kierretään ja jutellaan Juhan kanssa, teemme paljon ennaltaehkäisevää työtä, Huhtanen kertoo.

Tällä valtuutettu tarkoittaa epävirallisia jutteluhetkiänsä tehtaalla pääluottamusmies Sekin kanssa. Lähdettiinpä turisemaan aluksi vaikka metsästyksestä, hetken päästä voi juttukaveri alkaa kertoa varsinaisista huolistaan. Nämä hetket ovat tuntihinnaltaan äärettömän halpoja, tuumaavat luottamusmiehet. Kun ihminen pääsee keventämään sydäntään, voidaan sillä ehkä ehkäistä pitkä ja kallis sairausloma.

KIUSANA VAIN AIKAISET AAMUT

– Laitan hirsiä nippuun ja tarkistan, että ne ovat oikein, kuvaa pakkaamon hirsityöntekijä Heikki Liimatainen työnsä ydintehtäviä.

On melkoinen tovi siitä, kun mies tuli Hongalle. Vain kaksi parin vuoden jaksoa Liimatainen on ollut muualla.

– Kun ajattelee, että näillä korkeuksilla saa vakinaisen työn 40 vuodeksi, onhan se nyt kumminkin. Hyvä ja luotettava on työnantaja.

Päivävuoroonsa eli kuudeksi aamulla tehtaalle tullut pakkaamotyöntekijä keksii lopulta yhden huonon puolen työstään.

– Ne aikaiset aamut, niihin en ole oppinut ikinä, Liimatainen tunnustaa.

Pakkaamon työntekijä sanoo pitävänsä hirttä vähän liiankin itsestään selvänä materiaalina Suomessa.

– Mutta kun asiaa rupeaa fundeeraamaan, onhan se tosi tärkeä asia. Syrjäsilmällä on tullut seurattua, kuka rakentaa korkeimman puukerrostalon. Eiköhän ne norjalaiset vielä johda.

Liimatainen tietää oikein. Norjassa on valmistunut 18-kerroksinen puukerrostalo, Suomessa on kohottu vasta 14 kerrokseen.

ENSIN KEITETÄÄN, SITTEN PAISTETAAN

– Täällä pitää olla laadunvalvoja. VTT valvoo, että liimattu lamellihirsi kestää, kertoo laadunvalvoja Hannu Lindeman.

Aihionvalmistuksen kyljessä olevan delaminaatiolaitoksen valtias Lindeman ensin ”keittää” ja sitten ”paistaa” liimatuista hirsistä siivutetut koekappaleet.

– Punnitsen kappaleen. Sen jälkeen kappaletta uitetaan alipaineisessa vedessä puoli tuntia, sitten ylipaineisessa vedessä kaksi tuntia.

– Lasken vedet pois ja sitten laitan uuniin 16 tunniksi. Tunnin sisällä siitä, kun kappale on kuivattu, on mitattava sauma-aukeamat.

Mittauksen Lindeman tekee käsin rakotulkilla, ja kaikkien liimasaumausten tulee täyttää VTT:n standardit. Kantavien rakenteiden kestävyys testataan taivuttamalla palkkia taivutuskoneessa.

– Yli 24 newtonin on mennyt tämäkin, aika huipputulos, kuvaa Lindeman tämänkertaista koetulostaan.

Hongalla 37 vuotta työtä tehnyt mies ei löydä tehtävistään tai mistään muustakaan huonoja puolia.

– Ei ole ollut vaikeaa tulla töihin. Meillä on hyvä porukka, tukea tulee joka puolelta.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN