Suomen Levy Oy Visuvesi 10.6.2019 Timo Tulijoki

REPORTAASI: Sahan uusi elämä – Suomen Levy käyn­nisti metal­li­le­vy­leik­kaa­mon Visu­ve­den vanhassa sahahallissa

Neljä naista ja kuusi miestä opet­te­le­vat kuitu­la­ser­leik­kausta ja särmäystä enti­sessä saha­hal­lissa Ruove­den Visu­ve­dellä. Suomen Levyn uuden tehtaan tuotanto käyn­nis­tyi kesä­kuussa, vaikka kaik­kia lait­teita ei ollut vielä edes asen­nettu. Ensi vuonna tehtaan on määrä työl­lis­tää vähin­tään 20 työn­te­ki­jää kahdessa vuorossa.

KUVA YLLÄ: Timo Tuli­joki maalaa mielel­lään Suomen Levyn tehtaalla. ”Olen tottu­nut teke­mään vapaa-ajalla raken­nus­hom­mia ja metal­li­töi­tä­kin teen omiin tarpei­siin”, Tuli­joki kertoo.

SUOMEN LEVY OY

PERUSTETTU 2019
KOTIPAIKKA Ruovesi
OMISTAJAT Evemet Oy, JAK-Metalli Oy, Kosmes Oy, Suomen­se­län Jauhe­maa­laus Oy ja Visu Kaluste Oy
TUOTANTO Alumiini- ja teräs­le­vy­jen särmäys ja laserleikkaus
HENKILÖSTÖ Vähin­tään 10 (tavoite 11/​2019)
LIIKEVAIHTOTAVOITE 2,5–3,0 miljoo­naa (tavoite 2020)

Rekry­kou­lu­tet­ta­vat Markku Mäki­rinta (oik.) ja Aki Kangas­mäki kokoa­vat hyllyjä ohut­le­vyjä ja leik­keitä varten Suomen Levyn tehtaassa Ruove­dellä. Taus­talla vasem­malta Marika Holkko, Sanni Ylimys, Timo Tuli­joki ja Mika Niininen.

Kesä­kuun alku­puo­lella Visu­vesi Oy:n vanhassa saha­ra­ken­nuk­sessa Ruove­dellä on vielä varsin autiota. Vajaan 4 000 neliön tehdas­hal­liin on tois­tai­seksi asen­nettu vasta yksi upouusi kuitulaser.

– Teen istuin­pel­tejä satu­la­tuo­lei­hin. Ne mene­vät Kosmek­sen tarpei­siin, kertoo laser­leik­kaaja Toni Tuori­niemi.

Parka­no­lai­nen Kosmes Oy ja neljä muuta Ylä-Pirkan­maalla toimi­vaa metal­lia­lan yritystä perus­ti­vat tammi­kuussa Ruove­den Visu­ve­delle uuden tehtaan, Suomen Levy Oy:n.

– Harvoin sitä pääsee alusta asti näke­mään, mitä uuden yrityk­sen perus­ta­mi­nen vaatii. Kaikki on uutta. Kasa­sin jopa tätä kuitu­la­se­ria Bystro­nicin kave­rei­den apuna.

Uusi tehdas keskit­tyy alumiini- ja teräs­le­vy­jen särmäyk­seen ja laser­leik­kaa­mi­seen. Se tekee tuot­teita ensi­si­jai­sesti omis­ta­jay­ri­tys­ten tarpeisiin.

”Harvoin sitä pääsee alusta asti näke­mään, mitä uuden yrityk­sen perus­ta­mi­nen vaatii”, laser­leik­ku­rilla työs­ken­te­levä Toni Tuori­niemi sanoo,

Tuori­niemi aloitti työt Visu­ve­dellä touko­kuussa. Hän muutti töiden perässä Petä­jä­ve­deltä Ruove­den naapu­ri­kun­taan Virroille.

– Määrä­ai­kai­nen sopi­muk­seni Linja­la­se­rilla Keuruulla loppui. Sitten hoksa­sin, että täällä on tällai­nen paikka. Hain ja pääsin, kertoo Teol­li­suus­liit­toon kuuluva Tuoriniemi.

Tuori­nie­mestä on kaavailtu kuitu­la­se­rin pääkäyt­tä­jää. Ensim­mäi­sen puoli vuotta hän työs­ken­te­lee Visu­ve­dellä vuokra­työ­fir­man kautta. Suomen Levyn palk­ka­lis­toille hänen on määrä siir­tyä lokakuussa.

– Yrityk­sen johto ja työka­ve­rit tuntu­vat muka­vilta. Olen tyyty­väi­nen ratkai­suuni. Toivot­ta­vasti saisin tästä pysy­vän työpai­kan, Tuori­niemi sanoo.

Erkki Palanne (vas.), Toni Tuori­niemi ja koulut­taja Jussi Mäki­pere tutki­vat kuitu­la­se­rilla leikat­tua ener­gia­kou­ran terää.

VIISIKYMPPINENKIN KELPAA

Suomen Levy sai rekry­toi­tua uuteen tehtaa­seensa vain kolme metal­lia­lan ammat­ti­laista. Heistä kaksi työs­ken­te­lee toimi­ni­miy­rit­tä­jinä. Loput työn­te­ki­jät on koulu­tet­tava itse.

Huhti­kuussa alka­neessa rekry­kou­lu­tuk­sessa on kymme­nen opis­ke­li­jaa. Heistä koulu­te­taan parhail­laan metal­lio­sien valmis­tuk­sen moniosaajia.

– Ihmet­te­len, että ylipää­tään pääsin koulu­tuk­seen. Yli viisi­kymp­pi­sen on vaikea päästä enää mihin­kään, sanoo virto­lai­nen Markku Mäki­rinta.

Hän kasaa neljän muun miehen kanssa hyllyjä ohut­le­vy­jen säily­tystä varten. Mäki­rinta on työs­ken­nel­lyt aikai­sem­min muovia­lan yrityk­sissä Virroilla ja Uuden­kau­pun­gin auto­teh­taalla. Viimei­set kaksi vuotta hän oli vailla töitä.

– Työt­tö­mäksi ei aina­kaan kannata jäädä, jos vain pystyy jotain teke­mään. Se on sellai­nen suo, ettei siitä hyvä heilu, Mäki­rinta toteaa.

”Voin sanoa omasta koke­muk­sesta, että liit­toon kannat­taa liit­tyä”, sanoo rekry­kou­lu­tet­tava Markku Mäki­rinta. Hän on kuulu­nut Teol­li­suus­liit­toon ja sen edel­tä­jiin vuodesta 1985.

Koulu­tus kestää viisi kuukautta. Sen aikana koulu­tet­ta­vat oppi­vat kuitu­la­ser­leik­kausta ja särmäystä. Lisäksi he suorit­ta­vat työturvallisuus‑, hätäensiapu‑, tuli­työ- ja trukkikortit.

– Jos koulu­tuk­sen lisäksi saa vielä työpai­kan, niin sehän on ääret­tö­män hyvä juttu. Ei tällai­sia tilai­suuk­sia tääl­lä­päin juuri tule.

Alun perin Suomen Levyn johto tavoit­teli rekry­kou­lu­tuk­seen 12–14 hengen ryhmää, sillä yrityk­sen on määrä työl­lis­tää ensi keväänä 20–30 työntekijää.

PALUU VANHAAN SAHAHALLIIN

Alavu­te­lai­nen Timo Tuli­joki seisoo tuke­vasti saksi­la­valla ja maalaa beto­ni­pi­la­ria vaalean­har­maalla maalilla.

– Olin joskus vuosien saatossa miet­ti­nyt metal­lia­laa, koska alalla tuntuu olevan hyvin töitä ja edel­li­sellä työpai­kalla näytti jo vuosia siltä, että työt siellä loppuvat.

Tuli­joki työs­ken­teli Pohjois­mai­sessa ilma­ku­va­kes­kuk­sessa liki 16 vuotta kuvan­kä­sit­te­lyn, kuvan­val­mis­tuk­sen ja kehys­tä­mi­sen parissa, kunnes yritys meni keväällä nurin.

Koulu­tus uudelle alalle alkoi runsaan kuukau­den teoriajaksolla.

– Metal­li­laa­tu­jen läpi­käy­mi­nen jäi tärkeim­pänä mieleen. Sain heti huomata, että metal­li­laa­dut sekä kaikki niiden merkin­nät ja lyhen­teet pitää tässä työssä tuntea, Tuli­joki kertoo.

”Oli mielen­kiin­toista tulla katso­maan vanhaa työpaik­kaa ja tätä ympä­ris­töä”, samassa hallissa aiem­min 2000-luvun alussa Visu­vesi Oyllä työs­ken­nel­lyt Timo Tuli­joki kertoo.

Edel­li­sen kerran Tuli­joki teki töitä tässä samai­sessa tehdas­hal­lissa vuonna 2003. Silloin työnan­ta­jana oli Visu­vesi Oy. Sahan lisäksi hän työs­ken­teli pake­toin­nissa ja kuivaamossa.

– Oli ihan mielen­kiin­toista tulla katso­maan vanhaa työpaik­kaa ja tätä ympä­ris­töä. Halli oli ollut vuosia tyhjil­lään ja se oli huonom­massa kunnossa kuin olin ajatellut.

Visu­vesi Oy ajau­tui konkurs­siin vuonna 2011, ja sahalta ja vane­ri­teh­taalta jäi työt­tö­mäksi noin 170 ihmistä.

Sittem­min alueelle on synty­nyt uutta teol­li­suutta. Visu­vesi Oy:n enti­sissä tiloissa toimi­vat muun muassa Suomen Jauhe­maa­laus sekä labo­ra­to­rio- ja koulu­ka­lus­teita valmis­tava Visu Kaluste Oy. Ne ovat molem­mat Suomen Levyn omistajia.

Tuli­joen edel­li­nen työru­peama Visu­ve­dellä kesti viisi vuotta. Hän toivoo, että Suomen Levy tarjoaa hänelle töitä eläke­päi­viin saakka.

”TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA”

Kun Timo Tuli­joki on saanut beto­ni­pi­la­rin yläosan maalat­tua, Marika Holkko irrot­taa varo­vasti pila­rin keltai­sen alao­san suojana olleen teipin.

– Homma on vielä alku­te­ki­jöis­sään, mutta odotan, että saisin täältä vaki­tui­sen työn ja pysyi­sin leivän syrjässä kiinni, sanoo suur­ata­lous­ko­kiksi aika­naan valmis­tu­nut Holkko.

Vanhaa saha­hal­lia on siis­titty tammi­kuusta alkaen. Suomen Levy osti hallin Pirkan­maan Bioter­mi­naali Ltd Oy:ltä, ja siellä oli edel­li­sen toimi­jan jäljiltä valtava kasa haketta.

Saha toimi aika­naan kolmessa kerrok­sessa. Uuden tehtaan tilat saivat avaruutta, kun kaksi ylintä kerrosta puret­tiin pois.

– Kun tänne saadaan lisää koneita, tämä on aivan eri maailma, Holkko sanoo.

”Rekry­kou­lu­tuk­sessa meillä on hyvä ryhmä. Se on rikkaus, että olemme kaikki eri-ikäi­siä”, Marika Holkko sanoo.

Yksi särmäys­pu­ris­tin odot­taa jo asen­nusta hallin pitkällä sivulla, ja toisen hankinta on suun­nit­teilla. Tavoit­teena on, että tehdas kävisi ensi vuonna kahdessa vuorossa.

Ruove­si­läi­nen Holkko hakeu­tui Suomen Levyn rekry­kou­lu­tuk­seen, koska hän kylläs­tyi pitkiin työmat­koi­hinsa. Viime vuodet hän jakoi postia Peräseinäjoella.

– Työmat­kaa kertyi 107 kilo­met­riä sivu. Halusin löytää töitä lähem­pää kotia. Minulla on pienet lapset, ja aina­han se on muka­vam­paa olla heidän kans­saan kuin tien päällä.

Holkko suun­nit­teli alan­vaih­toa ja haki jo Tampe­reelle opis­ke­le­maan varas­to­työn­te­ki­jäksi, mutta koulu­tus ei koskaan alka­nut. Metal­liala ei käynyt hänellä aikai­sem­min mielessäkään.

– Tulin alalle ihan pysty­met­sästä, mutta kyllä työ teki­jäänsä opet­taa, Holkko sanoo.

TYÖAJAT RATKAISIVAT

Tehdas­hal­lin sivuo­ven pielessä Sanni Ylimys tarkas­te­lee hiljat­tain maalaa­maansa vaalean­har­maata seinää.

– Tästä kohtaa oli rällä­köity pois paaluja. Joku oli maalan­nut paalu­jen päät tummalla harmaalla. Peitin ne oikealla maalilla, ja nyt läntit eivät enää erotu, Ylimys toteaa tyytyväisenä.

Ruove­dellä asuva Ylimys on yksi rekry­kou­lu­tuk­sessa olevasta neljästä naisesta.

– Minua kiin­nos­ti­vat sään­nöl­li­set työajat. Pieniä lapsia ja epäsään­nöl­listä työai­kaa kaupan kassalla on hankala yhdis­tää, ja kaupat kun nyky­ään ovat aina auki, Ylimys huokaa.

Vaaka­ku­pissa painoi myös lupaus aikai­sem­paa parem­masta palkasta. Lisäksi Suomen Levyn tehtaalla on luvassa enem­män työtun­teja kuin mitä Ylimyk­sellä kaupassa oli.

– Aloi­tin kaupalla aika­naan kesä­työn­te­ki­jänä ja jäin, vaikka se ei koskaan tuntu­nut omalta alalta.

Sanni Ylimys (vas.) on ehti­nyt jo opetella kuitu­la­se­rin käyt­töä. Hän tarkas­te­lee valmiita leik­keitä opis­ke­li­ja­to­ve­rinsa Marika Holkon kanssa.

Ylimys on koulu­tuk­sel­taan horto­nomi ja viittä vaille valmis sisustusremontoija.

– Maalaus­tai­dosta on ollut täällä hyötyä. Olen opet­ta­nut muita­kin, Ylimys nauraa.

Alun perin hän oli ajatel­lut jatka­vansa opin­toja rakennusalalla.

– Työpai­kan löytä­mi­nen olisi­kin sitten ollut toinen juttu, kun en halua reis­sata enkä muuttaa.

Kun Suomen Levy keväällä haki ensi­si­jai­sesti työt­tö­miä ja työt­tö­myy­su­ha­na­lai­sia rekry­kou­lu­tuk­seen, päätti Ylimys lähi­pii­rinsä kannus­ta­mana tart­tua tilaisuuteen.

– Täällä on ollut ihan kivaa. En ole katu­nut, mutta tuskin olisin hakeu­tu­nut metal­lia­lalle, jos tätä koulu­tusta ei olisi ollut tässä lähellä.

TOIVEISSA TYÖ KOTIKYLÄSTÄ

Visu­ve­deltä on noin vartin ajomatka sekä Ruove­delle että Virroille. Aki Kangas­mäki on asunut Visu­ve­dellä koko ikänsä. Vanhassa saha­hal­lissa hänet valtaa nostal­gi­nen tunne.

– Olin täällä joskus työhar­joit­te­lussa. Nyt on hienoa nähdä, mitä sahan tilalle tulee, Kangas­mäki tuumaa.

Pirkan­maan peru­koilla sijait­seva Ruovesi kuuluu muut­to­tap­pio­kun­tiin. Kunnassa on asuk­kaita enää alle 4 400. Vielä 30 vuotta sitten ruove­si­läi­siä oli yli 6 200.

Vaikka väki onkin Ruove­dellä vähen­ty­nyt viime vuosina, löytyy Visu­ve­deltä yhä kauppa, koulu, ryhmä­per­he­päi­vä­koti sekä kunnan vuokra-asuntoja.

”Opis­ke­lin ensin metsä­ko­neen­kul­jet­ta­jaksi ja vuoden verran tein niitä hommia, kunnes tajusin, että se on liian yksi­näistä työtä minulle”, Aki Kangas­mäki sanoo.

Kangas­mäki haki Suomen Levyn rekry­kou­lu­tuk­seen, koska hän haluaisi työpai­kan juuri koti­ky­läs­tään. Hänellä ei ole autoa, joten työs­sä­käynti muualla on haastavaa.

– Kouluai­kaan olin kiin­nos­tu­nut metal­lia­lasta, mutta opis­ke­lin metsä­ko­neen­kul­jet­ta­jaksi. Vuoden verran tein niitä hommia, kunnes tajusin, että se on liian yksi­näistä työtä minulle.

Viimei­sen kymme­nen vuoden aikana Kangas­mäki on etsi­nyt omaa alaansa ja ollut useissa työhar­joit­te­luissa ja ‑kokei­luissa.

– Aika pitkään olen hake­nut paik­kaani, mutta nyt kun sain tämän mahdol­li­suu­den ja pääsin tähän koulu­tuk­seen, niin olisi todella muka­vaa, jos tästä tulisi se oma juttu.

”PAREMPAA KUIN PUHELINMYYNTI”

Suomen Levyn rekry­kou­lu­tuk­sen kuopus on 23-vuotias Eetu Morri. Hän on myös ainoa, joka muutti koulu­tuk­sen vuoksi Ylä-Pirkanmaalle.

– Sain Jaska-enolta vinkin, että täällä olisi hommia, joissa saisi olla teke­mi­sissä tieto­ko­nei­den kanssa. Minulla on niistä koke­musta harras­te­puo­lelta, ja se veti minua tänne.

Morri muutti keväällä Urja­lasta Virroille. Seutu on hänelle entuu­des­taan tuttua.

– Lähes­tul­koon koko suku on kotoi­sin Virroilta. Mietin silti pitkään, kannat­tako tänne lähteä. Tois­tai­seksi olen ihan posi­tii­vi­sella mielellä, Morri toteaa.

Eetu Morri muutti rekry­kou­lu­tuk­sen vuoksi Urja­lasta Virroille ja odot­taa nyt innolla saunail­toja virto­lais­ten serk­ku­jensa kanssa.

Perus­kou­lun jälkeen Morri aikoi metsä­ko­neen­kul­jet­ta­jaksi, mutta opin­not tyssä­si­vät aller­gi­aan ja hän koulut­tau­tui kokiksi. Viimeksi hän työs­ken­teli puhe­lin­myy­jänä Fortumilla.

– Kyllä tämä nyt on parem­paa kuin puhe­lin­myynti. Eten­kin kun pääsen käyt­tä­mään kuitu­la­se­ria, niin viihdyn.

Aller­gia tuppaa kiusaa­maan Morria aika ajoin myös Suomen Levyn tehtaalla.

– En ollut varau­tu­nut siihen, että koulu­tuk­sessa joutuu välillä vähän maalaa­maan ja siivoa­maan. On kuiten­kin hienoa päästä raken­ta­maa hallia alusta asti, Morri sanoo.

Morrilla ei ole olemassa vara­suun­ni­tel­maa, jos ura metal­lia­lalla ei urkene.

– Olen aika­lailla sen varassa, että saisin tästä työpai­kan, kun valmis­tun kurs­silta syyskuussa.

”HALUAN TEHDÄ TÖITÄ”

Erkki Palanne kurvaa orans­silla trukilla kuitu­la­se­rin viereen. Hän on aikeissa vaih­taa leik­ku­rille mene­vän materiaalin.

– Leik­ku­rilla on nyt kaksi­mil­listä kylmä­vals­sat­tua terästä. Siir­rän sen pois ja tuon tilalle 12 milli­met­riä paksua hardoxia eli kulu­tus­te­rästä, Palanne selittää.

Ei aikaa­kaan, kun kuitu­la­ser jo työs­tää hardoxista ener­gia­kou­ran teriä ja terä­tu­kia Jämsässä ja Mänttä-Vilp­pu­lassa toimi­valle JAK-Metal­lille. Se on yksi Suomen Levyn omistajista.

– Punai­nen tähtäin näyt­tää sen kohdan, missä laser­pää leik­kaa. Ener­gia­kou­ran teriä on tilattu kaksi­sa­taa, mutta viisi­sa­taa­kin saa kuulemma tehdä.

Palan­teen mielestä kuitu­la­se­rin käyt­tä­mi­nen on helppoa.

– Ei tämä mitään raket­ti­tie­dettä ole. Olen luke­nut 14-vuoti­aasta raken­ne­ku­via. Opin ohjel­man käytön melkein yhdellä katsomisella.

”Haluan tehdä töitä. Tällä alalla ei pitäisi tulla näke­mään työt­tö­män pape­reita”, Erkki Palanne (keskellä) sanoo. Laser­leik­ku­rilla Toni Tuori­niemi, taus­talla koulut­taja Jussi Mäkipere.

Virroilla asuva Palanne on koulu­tuk­sel­taan ajoneu­voa­sen­taja. Hän on työs­ken­nel­lyt muun muassa raken­nuk­silla ja korjan­nut rekko­jen perä­vau­nuja Jykillä. Uutta työpaik­kaa hän etsi marras­kuusta asti.

– Olin miet­ti­nyt metal­lia­laa aikai­sem­min­kin. Yhdessä vaiheessa harkit­sin jo hake­vani oppi­so­pi­mus­paik­kaa­kin metallialalta.

Kun seit­se­män­tun­ti­nen koulu­tus­päivä päät­tyy kolmelta, ei Palan­teella oli kiirettä kotiin. Kuitu­la­ser työs­tää vielä tovin päivän viimei­siä leikkeitä.

– Haluan tehdä töitä. Tällä alalla ei pitäisi tulla näke­mään työt­tö­män pape­reita. Aina haetaan leik­kaa­jia, särmää­jiä ja koneistajia.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN