Työssä
REPORTAASI: Sahan uusi elämä – Suomen Levy käynnisti metallilevyleikkaamon Visuveden vanhassa sahahallissa
Neljä naista ja kuusi miestä opettelevat kuitulaserleikkausta ja särmäystä entisessä sahahallissa Ruoveden Visuvedellä. Suomen Levyn uuden tehtaan tuotanto käynnistyi kesäkuussa, vaikka kaikkia laitteita ei ollut vielä edes asennettu. Ensi vuonna tehtaan on määrä työllistää vähintään 20 työntekijää kahdessa vuorossa.
KUVA YLLÄ: Timo Tulijoki maalaa mielellään Suomen Levyn tehtaalla. ”Olen tottunut tekemään vapaa-ajalla rakennushommia ja metallitöitäkin teen omiin tarpeisiin”, Tulijoki kertoo.
SUOMEN LEVY OY
PERUSTETTU 2019
KOTIPAIKKA Ruovesi
OMISTAJAT Evemet Oy, JAK-Metalli Oy, Kosmes Oy, Suomenselän Jauhemaalaus Oy ja Visu Kaluste Oy
TUOTANTO Alumiini- ja teräslevyjen särmäys ja laserleikkaus
HENKILÖSTÖ Vähintään 10 (tavoite 11/2019)
LIIKEVAIHTOTAVOITE 2,5–3,0 miljoonaa (tavoite 2020)
Kesäkuun alkupuolella Visuvesi Oy:n vanhassa saharakennuksessa Ruovedellä on vielä varsin autiota. Vajaan 4 000 neliön tehdashalliin on toistaiseksi asennettu vasta yksi upouusi kuitulaser.
– Teen istuinpeltejä satulatuoleihin. Ne menevät Kosmeksen tarpeisiin, kertoo laserleikkaaja Toni Tuoriniemi.
Parkanolainen Kosmes Oy ja neljä muuta Ylä-Pirkanmaalla toimivaa metallialan yritystä perustivat tammikuussa Ruoveden Visuvedelle uuden tehtaan, Suomen Levy Oy:n.
– Harvoin sitä pääsee alusta asti näkemään, mitä uuden yrityksen perustaminen vaatii. Kaikki on uutta. Kasasin jopa tätä kuitulaseria Bystronicin kavereiden apuna.
Uusi tehdas keskittyy alumiini- ja teräslevyjen särmäykseen ja laserleikkaamiseen. Se tekee tuotteita ensisijaisesti omistajayritysten tarpeisiin.
Tuoriniemi aloitti työt Visuvedellä toukokuussa. Hän muutti töiden perässä Petäjävedeltä Ruoveden naapurikuntaan Virroille.
– Määräaikainen sopimukseni Linjalaserilla Keuruulla loppui. Sitten hoksasin, että täällä on tällainen paikka. Hain ja pääsin, kertoo Teollisuusliittoon kuuluva Tuoriniemi.
Tuoriniemestä on kaavailtu kuitulaserin pääkäyttäjää. Ensimmäisen puoli vuotta hän työskentelee Visuvedellä vuokratyöfirman kautta. Suomen Levyn palkkalistoille hänen on määrä siirtyä lokakuussa.
– Yrityksen johto ja työkaverit tuntuvat mukavilta. Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Toivottavasti saisin tästä pysyvän työpaikan, Tuoriniemi sanoo.
VIISIKYMPPINENKIN KELPAA
Suomen Levy sai rekrytoitua uuteen tehtaaseensa vain kolme metallialan ammattilaista. Heistä kaksi työskentelee toiminimiyrittäjinä. Loput työntekijät on koulutettava itse.
Huhtikuussa alkaneessa rekrykoulutuksessa on kymmenen opiskelijaa. Heistä koulutetaan parhaillaan metalliosien valmistuksen moniosaajia.
– Ihmettelen, että ylipäätään pääsin koulutukseen. Yli viisikymppisen on vaikea päästä enää mihinkään, sanoo virtolainen Markku Mäkirinta.
Hän kasaa neljän muun miehen kanssa hyllyjä ohutlevyjen säilytystä varten. Mäkirinta on työskennellyt aikaisemmin muovialan yrityksissä Virroilla ja Uudenkaupungin autotehtaalla. Viimeiset kaksi vuotta hän oli vailla töitä.
– Työttömäksi ei ainakaan kannata jäädä, jos vain pystyy jotain tekemään. Se on sellainen suo, ettei siitä hyvä heilu, Mäkirinta toteaa.
Koulutus kestää viisi kuukautta. Sen aikana koulutettavat oppivat kuitulaserleikkausta ja särmäystä. Lisäksi he suorittavat työturvallisuus‑, hätäensiapu‑, tulityö- ja trukkikortit.
– Jos koulutuksen lisäksi saa vielä työpaikan, niin sehän on äärettömän hyvä juttu. Ei tällaisia tilaisuuksia täälläpäin juuri tule.
Alun perin Suomen Levyn johto tavoitteli rekrykoulutukseen 12–14 hengen ryhmää, sillä yrityksen on määrä työllistää ensi keväänä 20–30 työntekijää.
PALUU VANHAAN SAHAHALLIIN
Alavutelainen Timo Tulijoki seisoo tukevasti saksilavalla ja maalaa betonipilaria vaaleanharmaalla maalilla.
– Olin joskus vuosien saatossa miettinyt metallialaa, koska alalla tuntuu olevan hyvin töitä ja edellisellä työpaikalla näytti jo vuosia siltä, että työt siellä loppuvat.
Tulijoki työskenteli Pohjoismaisessa ilmakuvakeskuksessa liki 16 vuotta kuvankäsittelyn, kuvanvalmistuksen ja kehystämisen parissa, kunnes yritys meni keväällä nurin.
Koulutus uudelle alalle alkoi runsaan kuukauden teoriajaksolla.
– Metallilaatujen läpikäyminen jäi tärkeimpänä mieleen. Sain heti huomata, että metallilaadut sekä kaikki niiden merkinnät ja lyhenteet pitää tässä työssä tuntea, Tulijoki kertoo.
Edellisen kerran Tulijoki teki töitä tässä samaisessa tehdashallissa vuonna 2003. Silloin työnantajana oli Visuvesi Oy. Sahan lisäksi hän työskenteli paketoinnissa ja kuivaamossa.
– Oli ihan mielenkiintoista tulla katsomaan vanhaa työpaikkaa ja tätä ympäristöä. Halli oli ollut vuosia tyhjillään ja se oli huonommassa kunnossa kuin olin ajatellut.
Visuvesi Oy ajautui konkurssiin vuonna 2011, ja sahalta ja vaneritehtaalta jäi työttömäksi noin 170 ihmistä.
Sittemmin alueelle on syntynyt uutta teollisuutta. Visuvesi Oy:n entisissä tiloissa toimivat muun muassa Suomen Jauhemaalaus sekä laboratorio- ja koulukalusteita valmistava Visu Kaluste Oy. Ne ovat molemmat Suomen Levyn omistajia.
Tulijoen edellinen työrupeama Visuvedellä kesti viisi vuotta. Hän toivoo, että Suomen Levy tarjoaa hänelle töitä eläkepäiviin saakka.
”TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA”
Kun Timo Tulijoki on saanut betonipilarin yläosan maalattua, Marika Holkko irrottaa varovasti pilarin keltaisen alaosan suojana olleen teipin.
– Homma on vielä alkutekijöissään, mutta odotan, että saisin täältä vakituisen työn ja pysyisin leivän syrjässä kiinni, sanoo suuratalouskokiksi aikanaan valmistunut Holkko.
Vanhaa sahahallia on siistitty tammikuusta alkaen. Suomen Levy osti hallin Pirkanmaan Bioterminaali Ltd Oy:ltä, ja siellä oli edellisen toimijan jäljiltä valtava kasa haketta.
Saha toimi aikanaan kolmessa kerroksessa. Uuden tehtaan tilat saivat avaruutta, kun kaksi ylintä kerrosta purettiin pois.
– Kun tänne saadaan lisää koneita, tämä on aivan eri maailma, Holkko sanoo.
Yksi särmäyspuristin odottaa jo asennusta hallin pitkällä sivulla, ja toisen hankinta on suunnitteilla. Tavoitteena on, että tehdas kävisi ensi vuonna kahdessa vuorossa.
Ruovesiläinen Holkko hakeutui Suomen Levyn rekrykoulutukseen, koska hän kyllästyi pitkiin työmatkoihinsa. Viime vuodet hän jakoi postia Peräseinäjoella.
– Työmatkaa kertyi 107 kilometriä sivu. Halusin löytää töitä lähempää kotia. Minulla on pienet lapset, ja ainahan se on mukavampaa olla heidän kanssaan kuin tien päällä.
Holkko suunnitteli alanvaihtoa ja haki jo Tampereelle opiskelemaan varastotyöntekijäksi, mutta koulutus ei koskaan alkanut. Metalliala ei käynyt hänellä aikaisemmin mielessäkään.
– Tulin alalle ihan pystymetsästä, mutta kyllä työ tekijäänsä opettaa, Holkko sanoo.
TYÖAJAT RATKAISIVAT
Tehdashallin sivuoven pielessä Sanni Ylimys tarkastelee hiljattain maalaamaansa vaaleanharmaata seinää.
– Tästä kohtaa oli rälläköity pois paaluja. Joku oli maalannut paalujen päät tummalla harmaalla. Peitin ne oikealla maalilla, ja nyt läntit eivät enää erotu, Ylimys toteaa tyytyväisenä.
Ruovedellä asuva Ylimys on yksi rekrykoulutuksessa olevasta neljästä naisesta.
– Minua kiinnostivat säännölliset työajat. Pieniä lapsia ja epäsäännöllistä työaikaa kaupan kassalla on hankala yhdistää, ja kaupat kun nykyään ovat aina auki, Ylimys huokaa.
Vaakakupissa painoi myös lupaus aikaisempaa paremmasta palkasta. Lisäksi Suomen Levyn tehtaalla on luvassa enemmän työtunteja kuin mitä Ylimyksellä kaupassa oli.
– Aloitin kaupalla aikanaan kesätyöntekijänä ja jäin, vaikka se ei koskaan tuntunut omalta alalta.
Ylimys on koulutukseltaan hortonomi ja viittä vaille valmis sisustusremontoija.
– Maalaustaidosta on ollut täällä hyötyä. Olen opettanut muitakin, Ylimys nauraa.
Alun perin hän oli ajatellut jatkavansa opintoja rakennusalalla.
– Työpaikan löytäminen olisikin sitten ollut toinen juttu, kun en halua reissata enkä muuttaa.
Kun Suomen Levy keväällä haki ensisijaisesti työttömiä ja työttömyysuhanalaisia rekrykoulutukseen, päätti Ylimys lähipiirinsä kannustamana tarttua tilaisuuteen.
– Täällä on ollut ihan kivaa. En ole katunut, mutta tuskin olisin hakeutunut metallialalle, jos tätä koulutusta ei olisi ollut tässä lähellä.
TOIVEISSA TYÖ KOTIKYLÄSTÄ
Visuvedeltä on noin vartin ajomatka sekä Ruovedelle että Virroille. Aki Kangasmäki on asunut Visuvedellä koko ikänsä. Vanhassa sahahallissa hänet valtaa nostalginen tunne.
– Olin täällä joskus työharjoittelussa. Nyt on hienoa nähdä, mitä sahan tilalle tulee, Kangasmäki tuumaa.
Pirkanmaan perukoilla sijaitseva Ruovesi kuuluu muuttotappiokuntiin. Kunnassa on asukkaita enää alle 4 400. Vielä 30 vuotta sitten ruovesiläisiä oli yli 6 200.
Vaikka väki onkin Ruovedellä vähentynyt viime vuosina, löytyy Visuvedeltä yhä kauppa, koulu, ryhmäperhepäiväkoti sekä kunnan vuokra-asuntoja.
Kangasmäki haki Suomen Levyn rekrykoulutukseen, koska hän haluaisi työpaikan juuri kotikylästään. Hänellä ei ole autoa, joten työssäkäynti muualla on haastavaa.
– Kouluaikaan olin kiinnostunut metallialasta, mutta opiskelin metsäkoneenkuljettajaksi. Vuoden verran tein niitä hommia, kunnes tajusin, että se on liian yksinäistä työtä minulle.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kangasmäki on etsinyt omaa alaansa ja ollut useissa työharjoitteluissa ja ‑kokeiluissa.
– Aika pitkään olen hakenut paikkaani, mutta nyt kun sain tämän mahdollisuuden ja pääsin tähän koulutukseen, niin olisi todella mukavaa, jos tästä tulisi se oma juttu.
”PAREMPAA KUIN PUHELINMYYNTI”
Suomen Levyn rekrykoulutuksen kuopus on 23-vuotias Eetu Morri. Hän on myös ainoa, joka muutti koulutuksen vuoksi Ylä-Pirkanmaalle.
– Sain Jaska-enolta vinkin, että täällä olisi hommia, joissa saisi olla tekemisissä tietokoneiden kanssa. Minulla on niistä kokemusta harrastepuolelta, ja se veti minua tänne.
Morri muutti keväällä Urjalasta Virroille. Seutu on hänelle entuudestaan tuttua.
– Lähestulkoon koko suku on kotoisin Virroilta. Mietin silti pitkään, kannattako tänne lähteä. Toistaiseksi olen ihan positiivisella mielellä, Morri toteaa.
Peruskoulun jälkeen Morri aikoi metsäkoneenkuljettajaksi, mutta opinnot tyssäsivät allergiaan ja hän kouluttautui kokiksi. Viimeksi hän työskenteli puhelinmyyjänä Fortumilla.
– Kyllä tämä nyt on parempaa kuin puhelinmyynti. Etenkin kun pääsen käyttämään kuitulaseria, niin viihdyn.
Allergia tuppaa kiusaamaan Morria aika ajoin myös Suomen Levyn tehtaalla.
– En ollut varautunut siihen, että koulutuksessa joutuu välillä vähän maalaamaan ja siivoamaan. On kuitenkin hienoa päästä rakentamaa hallia alusta asti, Morri sanoo.
Morrilla ei ole olemassa varasuunnitelmaa, jos ura metallialalla ei urkene.
– Olen aikalailla sen varassa, että saisin tästä työpaikan, kun valmistun kurssilta syyskuussa.
”HALUAN TEHDÄ TÖITÄ”
Erkki Palanne kurvaa oranssilla trukilla kuitulaserin viereen. Hän on aikeissa vaihtaa leikkurille menevän materiaalin.
– Leikkurilla on nyt kaksimillistä kylmävalssattua terästä. Siirrän sen pois ja tuon tilalle 12 millimetriä paksua hardoxia eli kulutusterästä, Palanne selittää.
Ei aikaakaan, kun kuitulaser jo työstää hardoxista energiakouran teriä ja terätukia Jämsässä ja Mänttä-Vilppulassa toimivalle JAK-Metallille. Se on yksi Suomen Levyn omistajista.
– Punainen tähtäin näyttää sen kohdan, missä laserpää leikkaa. Energiakouran teriä on tilattu kaksisataa, mutta viisisataakin saa kuulemma tehdä.
Palanteen mielestä kuitulaserin käyttäminen on helppoa.
– Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Olen lukenut 14-vuotiaasta rakennekuvia. Opin ohjelman käytön melkein yhdellä katsomisella.
Virroilla asuva Palanne on koulutukseltaan ajoneuvoasentaja. Hän on työskennellyt muun muassa rakennuksilla ja korjannut rekkojen perävaunuja Jykillä. Uutta työpaikkaa hän etsi marraskuusta asti.
– Olin miettinyt metallialaa aikaisemminkin. Yhdessä vaiheessa harkitsin jo hakevani oppisopimuspaikkaakin metallialalta.
Kun seitsemäntuntinen koulutuspäivä päättyy kolmelta, ei Palanteella oli kiirettä kotiin. Kuitulaser työstää vielä tovin päivän viimeisiä leikkeitä.
– Haluan tehdä töitä. Tällä alalla ei pitäisi tulla näkemään työttömän papereita. Aina haetaan leikkaajia, särmääjiä ja koneistajia.
TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN
