”Enää ei ihmetellä, kun isä jää kotiin” – Turun perhe­päivän osallis­tujat pohtivat työn ja perheen yhdistämistä

Varsi­nais-Suomen ja Satakunnan perhe­päi­ville osallis­tu­neet Teolli­suus­liiton jäsenet kertovat, miten he ovat onnis­tu­neet yhdis­tä­mään työn ja perhe-elämän.

29.5.2019

VARSINAIS-SUOMI–SATAKUNTA PERHEPÄIVÄ 25.5., TURKU

Perhe­ta­pah­tu­massa oli iso osa Turun ykkös­näh­tä­vyyk­sistä ja tapah­tu­mista tarjolla ilmai­seksi, spesi­aa­lina sirkus­esitys. Tapah­tu­maan osallistui 1 200 liiton jäsentä.

Teemu Aalto­järvi työsken­telee Luvata Oy:ssä ja vaimo Taru Aalto­järvi Outotec Oy:ssä Porissa. Heidän lapsensa ovat 19- ja 14-vuotiaat, joten Teemulla ja Tarulla on pitkä kokemus työn ja perheen yhteensovittamisesta.

– Hyvin se on onnis­tunut. Meillä on käynyt tuuri. On joustava työnan­taja. Kun itse osaa käyttää maalais­järkeä, niin asiat sujuvat, Teemu kertoo.

Taru sanoo olevansa samaa mieltä. Lasten­hoitoa on perheessä tehty tasapuolisesti.

– Olemme molemmat olleet työelä­mässä pitkään. Kun lapsista nuorin, Santtu, oli kolmen kuukauden vanha, palasin töihin. Teemu jäi hoita­maan lapsia. Se onnistui hienosti.

Siihen aikaan vanhem­pain­va­paan jakaminen ei ollut yhtä taval­lista kuin nykyään.

– Minulta kysyt­tiin, että ookko sää saanu loppu­tilin, kun jäät kotiin lasten kanssa. Jouduin vastaa­maan, että en ole. Tuskin enää kysytään. Ei enää ihmetellä niin paljon, jos isä jää kotiin, Teemu pohtii.

Lasten ollessa pieniä haasteita perheessä aiheut­tivat kesälomat.

– Lapsilla ovat pidemmät kesälomat kuin vanhem­milla. Monesti joudut­tiin pitämään eri aikaan lomat, jotta lapsella on joku, joka huolehtii, Taru mainitsee.

– Haasta­vinta perhe-elämä oli silloin, kun tein kolmea vuoroa. Silloin isä joutui tekemään paljon: huoleh­ti­maan lapsista, viemään päivä­ko­tiin ja hakemaan päivä­ko­dista. Ei meillä silloin ollut vapaita viikon­lop­puja yhteistä perhe­aikaa, hän muistelee.

Teemun mukaan elämä saatiin sujumaan.

– Täytyy vain itse sisäistää ja hyväksyä, että työ on semmoista. Yhteiset vapaat pitää silloin käyttää tarkkaan hyväksi.

”OLISI KIVA OLLA POJAN KANSSA”

Uusikau­pun­ki­laiset Riina Pensik­kala ja Sami Nieminen tekevät molemmat vuoro­työtä. Heillä on vuoden ja neljän kuukauden ikäinen lapsi Vini.

– Tällä hetkellä kaikki sujuu, kun olen hoito­va­paalla. Vähän pelottaa, miten työ ja perhe-elämä saadaan sovitettua yhteen syksyllä, kun kumpikin olemme vuoro­töissä, pohtii Riina.

Perhe-elämää hoito­va­paan aikana ovat helpot­ta­neet Samin vuoro­jär­jes­telyt. Hän tekee 12-tuntista vuoroa: on neljä päivää töissä ja kuusi vapaalla.

– Mutta kun palaan kolmi­vuo­ro­työhön, vähän jännittää. Emme haluaisi ainakaan yöksi laittaa lasta hoitoon, mutta emme tiedä mitä tapahtuu. Vähän on suunni­teltu, että isäntä pitäisi isyys­va­paan syyskuussa. Hänellä on pitämättä kuusi viikkoa. Sillä päästäi­siin vähän eteenpäin.

Entä sen jälkeen?

– Sitäkin olemme mietti­neet, että pitäi­sikö katsoa jotain muuta työtä, että ainakin toinen olisi päivä­vuo­rossa, mainitsee Riina.

Valmis­teilla olevaan uudis­tuk­seen, jossa isän osuutta hoito­va­paasta lisätään, molemmat suhtau­tuvat myönteisesti.

– Isäkin voisi olla enemmän hoito­va­paalla, kun niitä olisi tasai­semmin, uskoo Riina.

– Kyllä olisi kiva olla pojan kanssa enemmän, sanoo Sami.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ