REPORTAASI: Porvoossa C.E. Lindgrenillä tehdään harjoja, joilla meret puhdistuvat öljystä – ja muoviset hyppyrimäetkin valmistuvat täällä

teollisuusliitto

Missä päin tahansa maailman meriä tapahtuu öljyonnettomuus, siellä vesistöä puhdistetaan C.E. Lindgrenin öljynkeräysharjoilla. Ne ovat esimerkki pienen porvoolaisen tehtaan erityisosaamisesta.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Juha Salonen, tuotantopäällikkö Anna Lind ja konekäyttöiset öljynkeräysharjat. KUVA JUHA METSO

Tuotantopäällikkö Anna Lind mainitsee, ettei hän osannut kuvitella, miten paljon erilaisia harjoja maailmassa on olemassa, ennen kuin hän puolitoista vuotta sitten tuli töihin Lindgrenille.

Tehtaalla yllättävän pieni, 27-henkinen tuotannon porukka valmistaa uskomattoman ison määrän erilaisia harjoja ja muita erikoisia tuotteita.

Lindgrenin öljynkeräysharjat leviävät ympäri maailmaa. Pääluottamusmies Juha Salonen kertoo, että Meksikonlahden öljyonnettomuus vuonna 2010 aiheutti valtavan harjojen kysynnän, kun kaikki maailmalta saatavissa olevat öljynkeräysharjat koottiin yhteen paikkaan.

– Meille oli suuri rypistys, että sinne saatiin tarpeeksi tavaraa.

Porukasta löytyy monenlaista kansallisuutta ja kielitaustaa. Työkieli on kuitenkin suomi. Vasemmalta Dasuda Sanogo, Saenglar Häkälä, Fredrik Johansson, Heikki Miilumäki, pääluottamusmies Juha Salonen, Max Forström, Tero Aaltonen ja Jaana Leinonen. KUVA JUHA METSO

Öljyharjoja valmistetaan erilaisia. Vedenpinnasta poistetaan öljyä koneiden pyörittämillä isoilla harjoilla ja rantakiviä puhdistetaan käsiharjoilla.

Öljynkeräysharja on tehtäväänsä suunniteltu.

– Kun öljyä poistetaan vedestä, harjaksen pitää olla sen muotoinen ja paksuinen, että se kerää öljyn harjaksiin, josta öljy voidaan siirtää keräimelle.

MISSÄ TOIMITAAN, SIELLÄ HARJATAAN

Salosen mukaan Lindgren valmistaa erikoisharjoja erityisesti teollisuudelle, ja erät voivat olla pieniä, yhdestä 50 harjaan. Harjoja tehdään myös varastoon.

Lindin mukaan Lindgrenin vahvuus on se, että siellä osataan tehdä monenlaista: erilaisia mittoja ja pieniä sarjoja.

– Tämä ei ole missään nimessä sarjatuotantotehdas. Me olemme hyviä tekemään erikoiskokoja ja erikoismalleja. Jokaiselle asiakkaalle tehdään omat harjat.

KUVA JUHA METSO

Lindgrenin harjoihin voi törmätä mitä erilaisemmissa käyttötarkoituksissa ja eri alojen tuotantolaitoksissa. Niitä käytetään muun muassa puu-, betoni-, autonrengas- ja elintarviketeollisuudessa. Harja voi olla automatisoidussa tuotannossa kuljettimen osa.

Harja puhdistaa betonilaatan pintaa ja muokkaa puupintaa. Sillä puhdistetaan veneen pohjaa tai poistetaan minkinnahasta rasvaa. Kalanperkauksessa harja on tarpeen. Harjoja käytetään nuohouksessa ja ilmastointikanavien putsauksessa. Omanlaisella harjalla puhdistetaan golf-kengät.

Viemärisaneerauksessa sukan asennuksessa tarvitaan harjaa. Siitä on Salosen mukaan tullut merkittävä tuote. Lindgrenin tuotteista lumiharjoilla on Salosen mukaan kysyntää ympäri vuoden.

Vuonna 1881 perustettu tehdas tunnettiin ennen siveltimistään. Nykyisin Lindgrenin siveltimet valmistetaan alihankintana Ruotsissa. Kuuluisia tehtaan muita tuotteita on hyppyrimäkien ja pulkkamäkien muovitus. Siinä Lindgren on markkinajohtaja. Pari vuotta sitten Lindgrenin tekemän yritysoston myötä uutena tuotelinjana yritykselle tuli muuraustyökalujen valmistus.

HARJANTEKO MONIPUOLISTA TYÖTÄ

Salonen kuvaa työskentelyä harjatehtaalla monipuoliseksi.

– Pienessä yrityksessä täytyy kyetä aika moneen hommaan. Pitää opetella useampaa eri työtä. Minun päätehtäväni on asentaa koneita. Mutta ei asennusta jatkuvasti ole. Välillä esimerkiksi sorvaan harjarunkoja tai tasaan valmiita harjoja. Työtehtävät voivat vaihdella paljonkin. Sellaiseen pitää täällä oppia. Uskoisin, että se on pienissä yrityksissä ihan normaalia.

Hänen mukaansa porukka on erittäin kokenutta.

– Olen kohta kuusi vuotta ollut, ja minun jälkeeni ei ole monta uutta tullut. Täällä on aika pitkiä työuria.

KUVA JUHA METSO

– Tietysti on sellaisia, jotka tulevat kokeilemaan ja toteavat puolen vuoden päästä, että tämä ei ole minun hommani. Tuotannossa on jonkin verran vaihtuvuutta, konttoripuolella vähemmän. Siellä on ollut vielä pitempiä työuria.

– Jos meillä on jotain parannettavaa, niin olemme vähän kahden kerroksen väkeä sillä tavalla, että me olemme tuotanto ja konttori on omana porukkanaan. Se homma ei ole hitsautunut yhteen.

– Oikeastaan meillä on kaksi yhteistä juttua vuoden sisällä: pikkujoulu ja virkistyspäivä. Niissä me olemme yhtenä porukkana. Etenkin virkistyspäivä on ollut antoisa. Siellä tutustumme paremmin toisiimme.

KUVA JUHA METSO

TARVITTAVA TIETO OMASSA PÄÄSSÄ

Varaluottamusmies Tero Aaltonen on 21 vuoden työurallaan tehnyt kaikkea mahdollista siveltimien teosta muovimäkien valmistukseen.

– Aloitin sivellinpuolella, ja kun se lähti pois, tulin harjapuolelle. Kun mäkilinja tuli tänne, menin sinne tekemään. Sitten olin muutaman vuoden varastossa ja lähettämön puolella. Toimistotöitä lukuun ottamatta kaikkea olen Lindgrenillä tehnyt. Työn vaihtuvuus on ollut kiitettävää. Mielenkiinto säilyy, kun tekee vähän erilaisia hommia välillä.

Aaltoselle uusien töiden omaksuminen ei ole ollut vaikeaa.

KUVA JUHA METSO

– Jos niitä ei 20 vuodessa olisi oppinut, niin sitten kannattaisi peilin edessä miettiä. Aika lyhyellä perehdytyksellä pystyy itse työt oppimaan. Mielenkiinnon lisäämiseksi sitä miettii enemmän, mitä pystyisi tekemään lisäksi. Mäkipuoli on sellainen, että olen opiskellut suunnilleen kaiken, mitä siihen liittyy: tiedän miten koneet toimivat. Jos ongelmatilanteita tulee, pystyn ne korjaamaan. Ei tarvitse huoltomiestä pyytää paikalle.

– Ainoa, missä tarvitaan ulkopuolista, on se tilanne, kun tulee sähköteknisiä asioita. Pitää olla sähkömiehen paperit, että saa mennä johtoja liittämään yhteen.

MUOVIMÄESSÄ YKKÖSENÄ

Hyppyrimäkien muovituksia Lindgren on tehnyt 1990-luvulta lähtien. Mäkiä valmistettiin aluksi Keski-Suomessa Länkipohjan tehtaalla, kunnes kymmenisen vuotta sitten tuotanto siirrettiin Porvooseen, koska sieltä oli helpompi ja nopeampi saada tavara maailmalle.

Muovimäkiä tekevän Aaltosen mukaan Lindgren on alalla maailman markkinajohtaja.

– Muita valmistajia löytyy muun muassa Suomesta ja Italiasta. Vaikka on kilpailua, ovat projektit tulleet meille aika hyvin.

Muovimäkien teko on projektiluontoista. Kun tulee tilaus, kone käynnistetään. Pientä varastoakin pidetään.

– Suuri osa työstä on prosessin valvontaa ja laadun seurantaa. Aamulla pannaan kone käyntiin ja illalla se sammutetaan. Väliaika pakataan valmista tavaraa ja seurataan, että laatu pysyy tasaisena.

Robert Mäki tasaa lamelliharjoja. KUVA JUHA METSO

Oman laadunvalvonnan lisäksi valvontaa suorittaa Kansainvälinen hiihtoliitto FIS.

– Se pitää huolen, että tavara täyttää kansainväliset vaatimukset. Meillä on se etu, että meidän tuotteemme täyttää standardit valmiiksi. Kun mäki laitetaan, niin tiedetään, että siinä voi järjestää kisoja.

Mäen pitkästä iästä on Aaltosen mukaan tullut tekijälle ongelma, koska muovimäkiä uusitaan harvoin.

– Mäelle annetaan kymmenen vuoden takuu siitä, että aurinko ei polta muovia. Takuun antaminen ei ole ongelma, vaan se, että mäki kestää melkein toisenkin kymmenen vuotta.

Pieniä uusintakorjauksia Aaltosen mukaan tehdään.

– Mäestä pystytään ottamaan neliömetrin alue siitä kohtaa, mihin alastulo yleensä tapahtuu. Siihen laitetaan uusi muovi tilalle. Muovimäkeä pystytään ylläpitämään pienillä korjauksilla.

TYÖAJAN JOUSTAMINEN MIELLYTTÄÄ

Jaana Leinonen on työskennellyt Lindgrenillä 21 vuotta. Hänen uransa alkoi siveltimien teosta. Vuosien varrella hänelle on kehittynyt monitaitoisuus harjanteon eri tekniikkoihin.

Leino on tyytyväinen siihen, että työaika Lindgrenillä joustaa.

– Hienoa on se, että työtunteja saa tehdä sisään. Joskus voi sitten pitää pitemmän viikonlopun. Kun tulee töihin tunti aikaisemmin aamulla, se ei tunnu missään. Jos tulee joka aamu kuuteen ja tekee yhdeksän tunnin päivän, niin silloin voi pitää melkein joka toisen perjantain vapaata, jos haluaa.

– Huono puoli työssä on se, että harjanteossa irtoaa metallitikkuja, joita kulkeutuu mukana kotiin. Niitä löytyy illalla suusta ja joka paikasta.

Työssä melu on aika kova.

– Käytän kuulosuojaimia. Se on mukavaa, että kuulokkeilla voi kuunnella koko päivän radiota. Sillä tavoin aika menee paremmin.

Saenglar Häkälä valmistaa vetämällä näkkileipäharjaa. KUVA JUHA METSO

Iltaisin Leinonen harrastaa.

– Käydään jumpassa ja vesijuoksuun lähdetään töiden jälkeen kavereitten kanssa, että saa vähän vastapainoa työlle. Työnantajan tarjoamat virikesetelit ovat hyviä. Ne käyvät elokuviin ja kaikkeen muuhunkin, muun muassa kansalaisopiston ryhmiin.

Kun loma koittaa, hän palaa syntymäseudulleen Kainuuseen.

– Meillä on edelleen mökki Kainuussa. Kesäisin palaan aina sinne kalastamaan ja tekemään sellaista, mitä Etelä-Suomessa ei tule tehtyä.

Työpaikalla some on hänen mukaansa kaventanut keskinäistä yhteydenpitoa ja siihen hän kaipaa vastaliikettä.

– Meillä on vähän sillä lailla, että pojat istuvat omassa nurkassa tai kahvikopissa ja kännykällä katsotaan, mitä maailmalla on tapahtunut. Jokainen viettää kahvipaussilla somehetken. Vähän enemmän saisi muutakin juttua työpaikalla olla kuin se, mitä kuuluu someen.

Anna Lind esittelee tasausta odottavia elementtiharjoja. KUVA JUHA METSO

PÄÄLUOTTAMUSMIEHEN VARTTI

Pääluottamusmies Juha Salosta ja tuotantopäällikkö Anna Lindiä yhdistää joukkueurheilutausta. Lind on Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen ex-puolustaja ja Salonen takavuosien amerikkalaisen jalkapallon linjamies porvoolaisesta Butchers-seurasta. Jo ennen Lindgrenille tuloa molemmilla oli kokemusta siitä, miten tiimeissä toimitaan.

Kun he selittävät, mitä Lindgrenillä tarkoittaa luottamusmiehen vartti, vuoropuhelun lyhyet repliikit täydentävät toisiaan:

SALONEN: ”Annan kanssa on istuttu viikoittain.”

LIND: ”Se on minun mielestäni ollut hyvä käytäntö.”

SALONEN: ”On se ollut. Vaikka käytäntö on vielä uusi, olemme jo hieman oppineet tuntemaan toisiamme.”

LIND: ”Meillä keskiviikkoaamu on se hetki viikossa, joka on merkitty kalenteriin. Se on pääluottamusmiesvartti. Mutta vartti ei yleensä riitä.”

SALONEN: ”Pikemminkin se on tunti ja vartti.”

Työpaikan henki on Salosen mukaan Lindgrenillä hyvä.

– Mutta aina tulee ristiriitoja.

Lindin mielestä nekin ovat tarpeen, jotta asiat kehittyvät.

– Se tarkoittaa sitä, että olemme aidosti mukana. Jos se menee siihen, että minä aina sanon joo ja sinä aina sanot joo, niin asiat eivät kehity. Silloin joku on jo vähän niin kuin luovuttanut. Tarvitaan vuorovaikutusta.

Salosen mielestä työntekijät voisivat olla nykyistä enemmän työpaikan suunnittelussa mukana, niin kulttuuria voitaisiin vielä parantaa.

– Asiaa on viety eteenpäin, mutta kehittämisen varaa on.

Lindin mielestä vuorovaikutusta voi tarkastella myös oppimisen näkökulmasta.

– En mitenkään ajattele, että olen valmis työhön, vaan haluan oppia koko ajan. Mitä enemmän voidaan vaihtaa osaamista, sitä paremmin mennään eteenpäin. Uskon siihen, että työyhteisö on joukkue. Kimpassa tehdään asioita. Yhdessä ne tehdään paremmin. Tavoitteeni täällä on se, että vähän oltaisiin niin kuin perhe.

Asentaja Timo Karlsson esittelee ilmanvaihtokanavan puhdistusharjoja. KUVA JUHA METSO

C.E. LINDGREN OY

PERUSTETTU 1881 Helsinkiin, Perustaja Carl Edvard Lindgren
KOTIPAIKKA Porvoo
OMISTAJA Brunowien suku
TOIMIALA Maalaustyövälineet, muut rakennustyövälineet, erikoisharjat ja muovimäkituotteet
HENKILÖSTÖ 41, joista tuotannossa 27
LIIKEVAIHTO 8,4 miljoonaa euroa (2017)

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JUHA METSO