UPM ulkoistaa taas metsu­reita – Luotta­mus­mies: ”Metsäala tarvit­sisi ryhti­lii­kettä, ei kestä­vyyden purkamista”

Metsäyhtiö UPM tiedotti tammi­kuun lopussa, että yhtiön franc­hi­sing-ketjuun liittyy neljä uutta metsän­hoi­to­y­ri­tystä: KT Metsä Oy Tampe­reella, Arvohonka Oy Viita­saa­rella, Metsä­pal­velu Kärkkäinen Oy Jyväs­ky­lässä ja Esa Kuronen Oy Mikke­lissä. UPM Silvesta Oy:n näillä alueilla toimivat 15 metsuria siirtyvät ketjun uusien yritysten palve­luk­seen, ja voimassa olevat alihan­kin­ta­so­pi­mukset siirtyvät yrittäjille.

Franc­hi­sing-yrittä­jä­ketju käynnistyi vuosi sitten Etelä-Suomen alueella ”tavoit­teena tehostaa metsän­hoi­to­pal­ve­luiden myyntiä ja toteu­tusta Suomessa”, kuten UPM asian muotoilee.

UPM Silvestan luotta­mus­miesten puhemie­henä asiassa toimiva pohjoisen alueen luotta­mus­mies Lasse Vertanen vaatii, että UPM:n tulee kantaa vastuunsa työvoimastaan.

– Metsäala tarvit­sisi sosiaa­lisen kestä­vyyden ryhti­lii­kettä, ei sosiaa­lisen kestä­vyyden purkamista.

KYSE SUOMEN METSIENHOIDON TULEVAISUUDESTA

Vertasen mielestä pohjim­mil­taan kyse on työnte­ki­jöitten ulkois­ta­mi­sesta pienille yrityk­sille ja siitä, että UPM pyrkii eroon suorit­tavan tason työvoimasta.

– Ulkois­tet­tuaan UPM ei enää näe pitkä­ai­kaisia sitou­tu­neita työnte­ki­jöi­tään ”ihmisinä”, vaan ”resurs­sina”. UPM:n tiedot­teessa puhutaan ”kehit­tä­mi­sestä”. Mutta mitä alan yritys­toi­minnan kehit­tä­mistä se on, että pitkä­ai­kaiset työnte­kijät työnne­tään pieniin muutaman miehen taseet­to­miin firmoihin, Vertanen kysyy.

– Miten tuon kokoi­sissa muutaman henkilön pikku yrityk­sissä on voima­va­roja henki­löstön koulu­tuk­seen, ammat­ti­taidon kehit­tä­mi­seen ja ylipää­tään henki­lös­töstä huoleh­ti­mi­seen edes työnan­tajan yleisen huoleh­ti­mis­vel­voit­teen mukaisesti?

Vertasen mukaan kyse on paljon suurem­masta asiasta kuin 15 metsurin ulkoistamisesta.

– Tässä on kyse Suomen metsien­hoidon ja ‑käytön kestä­vyy­destä työnte­ki­jöiden ja yhteis­kunnan näkökul­masta. Metsä­fir­mojen ja Metsä­hal­li­tuksen toiminta­tavan muutok­sesta on pohjim­mil­taan kyse. Kukaan ei oikeasti halua kantaa vastuuta metsä­alan työvoiman sosiaa­li­sista olosuh­teista. Yrittä­jä­ris­kistä puhumat­ta­kaan, mieluummin raken­ne­taan riskit­tömiä voitonkeruujärjestelmiä.

MISTÄ SAADAAN OSAAVAT TYÖNTEKIJÄT?

Suomessa on jo nyt Vertasen mukaan noin miljoona hehtaaria myöhässä olevia, taimi­kon­hoitoa tarvit­sevia metsiä ja toinen miljoona hehtaaria myöhässä olevia nuorten metsien harvennushakkuita.

– Mistähän osaava ja ammat­ti­tai­toinen työvoima saadaan tulevai­suu­dessa, kun histo­riansa parasta tulosta tekevä UPM toimii lyhyt­nä­köi­syy­des­sään näin? Tästä pitäisi käydä yhteis­kun­nal­lista keskus­telua, hän vaatii.

Vertanen näkee, että tulevai­suu­dessa metsäala on altavas­taa­jana monissa kysymyk­sissä. Hänestä suurten metsä­alan toimi­joiden pitäisi luoda omalla toimin­nal­laan pohjaa sille, että metsä­alalla toteutuu talou­del­lisen, ekolo­gisen ja sosiaa­lisen kestä­vyyden tasapaino.

– On turhaa maalailla kuvia metsien hiili­va­raston raken­ta­mi­sesta, jos hiili­va­rastoa raken­ta­vasta työvoi­masta ei huoleh­dita, Vertanen sanoo.

TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN
KUVA JOHANNES TERVO