Teolli­suus­liiton asian­tun­tija työai­ka­la­kie­si­tyk­sestä: Keskei­senä tavoit­teena työai­kojen jousta­vuuden lisää­minen – esityk­sessä myös työnte­ki­jöiden kannalta positii­visia elementtejä

Teolli­suus­liiton oikeu­del­lisen yksikön päällikkö Anna Tapio pitää työai­ka­lakia koskevaa halli­tuksen esitystä kokonai­suu­tena arvioiden tyydyt­tä­vänä. Vaikka lakie­sitys sisältää työnte­ki­jöiden näkökul­masta ongel­ma­kohtia, näkee Tapio siinä myös parannuksia.

Lakie­si­tyksen keskei­senä tavoit­teena on työai­ka­sään­telyn päivit­tä­minen ja nykyistä jousta­vam­pien työai­ka­jär­jes­te­lyjen mahdol­lis­ta­minen. Lisäksi työai­ka­la­kiin esite­tään muun muassa tiettyjä EU-oikeuden edellyt­tämiä täsmennyksiä.

– Kodin ja työnte­ko­paikan välistä matka-aikaa ei yleensä lueta työajaksi. Esityksen mukaan kyse voisi kuitenkin olla työajasta, jos työntekijä ei aloita työsken­telyä työnan­tajan kiinteästä toimi­pai­kasta, vaan työnan­tajan edellyt­tä­mällä tavalla vasta asiak­kaan luota. Taustalla on EU-tuomiois­tuimen ratkaisu, Teolli­suus­liiton oikeu­del­lisen yksikön päällikkö Anna Tapio sanoo.

– Toinen parannus on varal­lao­loajan ja työajan välisen rajan­vedon selkiyt­tä­minen. Voimassa olevan työai­ka­lain mukaan työnan­taja ja työntekijä voivat sopia, että työntekijän on oltava asunnos­saan tai muualla tavoi­tet­ta­vissa niin, että hänet voidaan tarvit­taessa kutsua työhön. Varal­lao­loaikaa ei lueta työai­kaan. Lakie­si­tyksen mukaan kyse voisi kuitenkin myös tällai­sessa tilan­teessa olla työajasta, jos työntekijän tosia­sial­linen sidon­nai­suus työpaik­kaan on suuri esimer­kiksi lyhyen hälyty­sajan vuoksi.

TYÖAJAN ENIMMÄISMÄÄRÄ KASVAISI

– Esityk­sessä työsuo­jelun näkökul­masta ongel­mal­li­sinta on jakso­työn ja yötyön käyttö­mah­dol­li­suuk­sien laajen­ta­minen sekä ylityön enimmäis­mää­rien poista­minen lainsää­dän­nöstä, Tapio sanoo.

Ylityön enimmäis­määriä koskevaa sääntely esite­tään poistet­ta­vaksi ja korvat­ta­vaksi työajan enimmäis­määrää koske­valla säännök­sellä. Työai­ka­lain mukainen vuosit­tainen työajan enimmäis­määrä kasvaisi esityksen mukaan 54 tunnilla. Tähän enimmäis­mää­rään sisäl­tyisi sekä lain tai työeh­to­so­pi­muksen mukainen säännöl­linen työaika, lisätyö, ylityö, aloit­tamis- ja lopet­ta­mis­työt että hätätyö. Tapion mukaan lakisää­teisen enimmäis­työ­ajan lisää­minen ei ole tavoi­tel­tava kehitys­suunta sen enempää työsuo­jelun kuin työlli­syy­den­kään näkökulmasta.

– Ylityön enimmäis­määriä koske­vasta säänte­lystä luovut­taessa poistuisi samalla myös 80 tunnin lisäy­li­työn teettä­mistä koskeva rajoite, jonka mukaan lisäy­li­työn teettä­minen edellyttää lähtö­koh­tai­sesti paitsi yksit­täisen työntekijän myös henki­löstön edustajan suostumusta.

– Säännös on antanut luotta­mus­mie­helle mahdol­li­suuden seurata ja tarvit­taessa myös kontrol­loida ylityön tekemistä työsuo­je­lul­listen näkökoh­tien sitä edellyt­täessä tai tilan­teissa, joissa ylitöillä katetaan pysyvää henki­lös­tö­va­jetta, Tapio perustelee.

TYÖAIKAJOUSTOISTA KUSTANNUSSÄÄSTÖJÄ

Perus­ta­voit­teena työai­ka­la­kieh­do­tuk­sessa on Tapion mukaan säännöl­lisen työajan joustojen lisää­minen. Käytän­nössä säännöl­lisen työajan joustot mahdol­lis­tavat työssä käyvien henki­löiden vuotuisen työajan kasvat­ta­misen entistä alhai­semmin työvoimakustannuksin.

Työai­ka­la­kie­si­tyksen mukaan muun muassa liukuvan työajan enimmäis­ker­tymä kasvaisi 40 tunnista 60 tuntiin. Jos työpai­kalla on käytössä työai­ka­pankki, tämä liukuvan työajan enimmäis­ker­tymä olisi lisäksi työntekijän suostu­muk­sella mahdol­lista siirtää työai­ka­pank­kiin neljän kuukauden välein.

– Lakie­sitys mahdol­listaa sen, että töitä, jotka kenties muutoin teetet­täi­siin ja korvat­tai­siin ylityönä, voidaan jatkossa teettää entistä jousta­vammin säännöl­li­senä työai­kana liukuvaa työaikaa ja työai­ka­pankkia hyväksi käyttäen. Mahdol­li­suus reagoida merkit­tä­viin kysynnän ja työn määrän vaihte­luihin työai­ka­jous­toja hyödyn­tä­mällä voi toki tilan­teesta riippuen olla myös henki­löstön etu.

MAHDOLLISUUS OHITTAA TYÖEHTOSOPIMUS

Työai­ka­la­kiin esite­tään muun muassa työai­ka­pankin ja päivit­täisten taukojen osalta sääntelyä, jota on mahdol­lista soveltaa riippu­matta siitä, mitä asiasta on sovittu työeh­to­so­pi­muk­sessa. Säänte­ly­tapa poikkeaa Tapion mukaan työlain­sää­dännön peruslähtökohdista.

– Yleensä työlain­sää­dännön tarkoi­tuk­sena on taata tietty vähim­mäis­suoja työsuh­teen heikom­malle osapuo­lelle eli työnte­ki­jälle. Pääsään­töi­sesti lainsää­dän­nöllä ei ole säädetty enimmäis­suojan tasosta eli rajoi­tettu mahdol­li­suutta kehittää työeh­toja työehtosopimuksissa.

– Vaikka työeh­to­so­pi­muk­sessa olisi sovittu esimer­kiksi työai­ka­pan­kista työntekijän kannalta edulli­semmin, työpai­kalla voidaan paikal­li­sesti niin sovit­taessa ottaa käyttöön työai­ka­lain mukainen työai­ka­pankki. Tämä rajoittaa tosia­sial­lisia mahdol­li­suuksia kehittää vähim­mäis­työ­eh­toja työeh­to­so­pi­muk­sessa, Tapio näkee.

KANNEAIKA LYHENISI

Lakie­si­tyk­sessä ehdote­taan työai­ka­lain kanne­ai­koja muutet­ta­vaksi siten, että myös työeh­to­so­pi­muk­seen perus­tuvat työai­ka­saa­tavat vanhe­ni­sivat työsuh­teen jatkuessa työai­ka­lain mukai­sessa kannea­jassa, eli kahdessa vuodessa sen kalen­te­ri­vuoden päätty­mi­sestä, jonka aikana oikeus korvauk­seen on syntynyt. Taustalla on erimie­linen korkeimman oikeuden ratkaisu.

Lakie­si­tystä koske­vassa lausun­nos­saan Teolli­suus­liitto on esittänyt säännöksen muutta­mista siten, että työai­ka­lain mukaista kanne­aikaa sovel­let­tai­siin myös jatkossa ainoas­taan työai­ka­la­kiin perus­tu­viin saata­viin. Työeh­to­so­pi­muk­seen perus­tu­viin työai­ka­saa­ta­viin olisi sitä vastoin myös jatkossa perus­teltua soveltaa työtuo­miois­tuimen vakiin­tu­neen ja yksimie­lisen ratkai­su­käy­tännön mukai­sesti työso­pi­mus­lain mukaista vanhen­tu­mi­saikaa, joka on viisi vuotta saatavan erään­ty­mis­päi­västä, jollei vanhen­tu­mista ole sitä ennen katkaistu.

Vaihtoeh­tona olisi kanne- ja vanhen­tu­mi­sai­kojen selkiyt­tä­minen vasta perus­teel­li­semman selvi­tys­työn pohjalta.

Työai­ka­la­kie­sitys on parhail­laan lausun­nolla työelämä- ja tasa-arvova­lio­kun­nassa, jonka jälkeen se menee eduskunnan päätettäväksi.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA KITI HAILA 

LUE LISÄÄ:

Lausunto halli­tuksen esityk­seen eduskun­nalle työai­ka­laiksi ja eräiksi siihen liitty­viksi laeiksi (Teolli­suus­liitto 14.11.2018)