Teol­li­suus­lii­ton asian­tun­tija työai­ka­la­kie­si­tyk­sestä: Keskei­senä tavoit­teena työai­ko­jen jous­ta­vuu­den lisää­mi­nen – esityk­sessä myös työn­te­ki­jöi­den kannalta posi­tii­vi­sia elementtejä

Teol­li­suus­lii­ton oikeu­del­li­sen yksi­kön pääl­likkö Anna Tapio pitää työai­ka­la­kia koske­vaa halli­tuk­sen esitystä koko­nai­suu­tena arvioi­den tyydyt­tä­vänä. Vaikka lakie­si­tys sisäl­tää työn­te­ki­jöi­den näkö­kul­masta ongel­ma­koh­tia, näkee Tapio siinä myös parannuksia.

Lakie­si­tyk­sen keskei­senä tavoit­teena on työai­ka­sään­te­lyn päivit­tä­mi­nen ja nykyistä jous­ta­vam­pien työai­ka­jär­jes­te­ly­jen mahdol­lis­ta­mi­nen. Lisäksi työai­ka­la­kiin esite­tään muun muassa tiet­tyjä EU-oikeu­den edel­lyt­tä­miä täsmennyksiä.

– Kodin ja työn­te­ko­pai­kan välistä matka-aikaa ei yleensä lueta työajaksi. Esityk­sen mukaan kyse voisi kuiten­kin olla työajasta, jos työn­tekijä ei aloita työs­ken­te­lyä työnan­ta­jan kiin­teästä toimi­pai­kasta, vaan työnan­ta­jan edel­lyt­tä­mällä tavalla vasta asiak­kaan luota. Taus­talla on EU-tuomiois­tui­men ratkaisu, Teol­li­suus­lii­ton oikeu­del­li­sen yksi­kön pääl­likkö Anna Tapio sanoo.

– Toinen paran­nus on varal­lao­loa­jan ja työajan väli­sen rajan­ve­don selkiyt­tä­mi­nen. Voimassa olevan työai­ka­lain mukaan työnan­taja ja työn­tekijä voivat sopia, että työn­tekijän on oltava asun­nos­saan tai muualla tavoi­tet­ta­vissa niin, että hänet voidaan tarvit­taessa kutsua työhön. Varal­lao­loai­kaa ei lueta työai­kaan. Lakie­si­tyk­sen mukaan kyse voisi kuiten­kin myös tällai­sessa tilan­teessa olla työajasta, jos työn­tekijän tosia­sial­li­nen sidon­nai­suus työpaik­kaan on suuri esimer­kiksi lyhyen häly­ty­sa­jan vuoksi.

TYÖAJAN ENIMMÄISMÄÄRÄ KASVAISI

– Esityk­sessä työsuo­je­lun näkö­kul­masta ongel­mal­li­sinta on jakso­työn ja yötyön käyt­tö­mah­dol­li­suuk­sien laajen­ta­mi­nen sekä ylityön enim­mäis­mää­rien pois­ta­mi­nen lain­sää­dän­nöstä, Tapio sanoo.

Ylityön enim­mäis­mää­riä koske­vaa sään­tely esite­tään pois­tet­ta­vaksi ja korvat­ta­vaksi työajan enim­mäis­mää­rää koske­valla sään­nök­sellä. Työai­ka­lain mukai­nen vuosit­tai­nen työajan enim­mäis­määrä kasvaisi esityk­sen mukaan 54 tunnilla. Tähän enim­mäis­mää­rään sisäl­tyisi sekä lain tai työeh­to­so­pi­muk­sen mukai­nen sään­nöl­li­nen työaika, lisä­työ, ylityö, aloit­ta­mis- ja lopet­ta­mis­työt että hätä­työ. Tapion mukaan laki­sää­tei­sen enim­mäis­työ­ajan lisää­mi­nen ei ole tavoi­tel­tava kehi­tys­suunta sen enem­pää työsuo­je­lun kuin työl­li­syy­den­kään näkökulmasta.

– Ylityön enim­mäis­mää­riä koske­vasta sään­te­lystä luovut­taessa pois­tuisi samalla myös 80 tunnin lisäy­li­työn teet­tä­mistä koskeva rajoite, jonka mukaan lisäy­li­työn teet­tä­mi­nen edel­lyt­tää lähtö­koh­tai­sesti paitsi yksit­täi­sen työn­tekijän myös henki­lös­tön edus­ta­jan suostumusta.

– Sään­nös on anta­nut luot­ta­mus­mie­helle mahdol­li­suu­den seurata ja tarvit­taessa myös kont­rol­loida ylityön teke­mistä työsuo­je­lul­lis­ten näkö­koh­tien sitä edel­lyt­täessä tai tilan­teissa, joissa ylitöillä kate­taan pysy­vää henki­lös­tö­va­jetta, Tapio perustelee.

TYÖAIKAJOUSTOISTA KUSTANNUSSÄÄSTÖJÄ

Perus­ta­voit­teena työai­ka­la­kieh­do­tuk­sessa on Tapion mukaan sään­nöl­li­sen työajan jous­to­jen lisää­mi­nen. Käytän­nössä sään­nöl­li­sen työajan jous­tot mahdol­lis­ta­vat työssä käyvien henki­löi­den vuotui­sen työajan kasvat­ta­mi­sen entistä alhai­sem­min työvoimakustannuksin.

Työai­ka­la­kie­si­tyk­sen mukaan muun muassa liuku­van työajan enim­mäis­ker­tymä kasvaisi 40 tunnista 60 tuntiin. Jos työpai­kalla on käytössä työai­ka­pankki, tämä liuku­van työajan enim­mäis­ker­tymä olisi lisäksi työn­tekijän suos­tu­muk­sella mahdol­lista siir­tää työai­ka­pank­kiin neljän kuukau­den välein.

– Lakie­si­tys mahdol­lis­taa sen, että töitä, jotka kenties muutoin teetet­täi­siin ja korvat­tai­siin ylityönä, voidaan jatkossa teet­tää entistä jous­ta­vam­min sään­nöl­li­senä työai­kana liuku­vaa työai­kaa ja työai­ka­pank­kia hyväksi käyt­täen. Mahdol­li­suus reagoida merkit­tä­viin kysyn­nän ja työn määrän vaih­te­lui­hin työai­ka­jous­toja hyödyn­tä­mällä voi toki tilan­teesta riip­puen olla myös henki­lös­tön etu.

MAHDOLLISUUS OHITTAA TYÖEHTOSOPIMUS

Työai­ka­la­kiin esite­tään muun muassa työai­ka­pan­kin ja päivit­täis­ten tauko­jen osalta sään­te­lyä, jota on mahdol­lista sovel­taa riip­pu­matta siitä, mitä asiasta on sovittu työeh­to­so­pi­muk­sessa. Sään­te­ly­tapa poik­keaa Tapion mukaan työlain­sää­dän­nön peruslähtökohdista.

– Yleensä työlain­sää­dän­nön tarkoi­tuk­sena on taata tietty vähim­mäis­suoja työsuh­teen heikom­malle osapuo­lelle eli työn­te­ki­jälle. Pääsään­töi­sesti lain­sää­dän­nöllä ei ole säädetty enim­mäis­suo­jan tasosta eli rajoi­tettu mahdol­li­suutta kehit­tää työeh­toja työehtosopimuksissa.

– Vaikka työeh­to­so­pi­muk­sessa olisi sovittu esimer­kiksi työai­ka­pan­kista työn­tekijän kannalta edul­li­sem­min, työpai­kalla voidaan paikal­li­sesti niin sovit­taessa ottaa käyt­töön työai­ka­lain mukai­nen työai­ka­pankki. Tämä rajoit­taa tosia­sial­li­sia mahdol­li­suuk­sia kehit­tää vähim­mäis­työ­eh­toja työeh­to­so­pi­muk­sessa, Tapio näkee.

KANNEAIKA LYHENISI

Lakie­si­tyk­sessä ehdo­te­taan työai­ka­lain kanne­ai­koja muutet­ta­vaksi siten, että myös työeh­to­so­pi­muk­seen perus­tu­vat työai­ka­saa­ta­vat vanhe­ni­si­vat työsuh­teen jatkuessa työai­ka­lain mukai­sessa kannea­jassa, eli kahdessa vuodessa sen kalen­te­ri­vuo­den päät­ty­mi­sestä, jonka aikana oikeus korvauk­seen on synty­nyt. Taus­talla on erimie­li­nen korkeim­man oikeu­den ratkaisu.

Lakie­si­tystä koske­vassa lausun­nos­saan Teol­li­suus­liitto on esit­tä­nyt sään­nök­sen muut­ta­mista siten, että työai­ka­lain mukaista kanne­ai­kaa sovel­let­tai­siin myös jatkossa ainoas­taan työai­ka­la­kiin perus­tu­viin saata­viin. Työeh­to­so­pi­muk­seen perus­tu­viin työai­ka­saa­ta­viin olisi sitä vastoin myös jatkossa perus­tel­tua sovel­taa työtuo­miois­tui­men vakiin­tu­neen ja yksi­mie­li­sen ratkai­su­käy­tän­nön mukai­sesti työso­pi­mus­lain mukaista vanhen­tu­mi­sai­kaa, joka on viisi vuotta saata­van erään­ty­mis­päi­västä, jollei vanhen­tu­mista ole sitä ennen katkaistu.

Vaih­toeh­tona olisi kanne- ja vanhen­tu­mi­sai­ko­jen selkiyt­tä­mi­nen vasta perus­teel­li­sem­man selvi­tys­työn pohjalta.

Työai­ka­la­kie­si­tys on parhail­laan lausun­nolla työelämä- ja tasa-arvo­va­lio­kun­nassa, jonka jälkeen se menee edus­kun­nan päätettäväksi.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA KITI HAILA 

LUE LISÄÄ:

Lausunto halli­tuk­sen esityk­seen edus­kun­nalle työai­ka­laiksi ja eräiksi siihen liit­ty­viksi laeiksi (Teol­li­suus­liitto 14.11.2018)