Raskasta. Moni­puo­lista käsi­työtä, jossa näkee kättensä jäljen. Ehdot­to­man siis­tiä. Työtä, joka synnyt­tää ystä­vyyttä ja pitkä­ai­kai­sia ihmis­suh­teita. Työtä, joka antaa hyvän mielen. Tuota kaik­kea on pesulatyö.

Aurin­ko­pe­sula eli SOL Yritys­pe­sula työl­lis­tää viiti­sen­toista työn­te­ki­jää vaih­te­le­vissa tehtä­vissä. Yksi merkit­see pesu­laan tulleen pyykin, toinen tullaa eli tarkis­taa, että vaat­tei­den taskui­hin tai muualle ei ole jäänyt ylimää­räi­siä esineitä, kolmas käyt­tää pesu­ko­netta, kuivaus­rum­pua ja manke­lia, neljäs silit­tää ja präs­sää paitoja, viides käyt­tää verhopräs­siä, kuudes pakkaa pesu­la­puh­taat tuot­teet takai­sin asiak­kaalle lähetettäviksi.

Svet­lana Vainer tuli Suomeen 16 vuotta sitten. Hän oli amma­til­taan käsi­pal­loi­lija. Hän on pelan­nut myös Suomessa käsipalloa.

– Viih­dyin hyvin Suomessa ja sain paljon uusia ystä­viä ja päätin jäädä Suomeen. Menin pesu­laan töihin, että voin olla teke­mi­sissä ihmis­ten kanssa, ja opin suomen kielen nopeammin.

Vainer työs­ken­teli SOLin Espoon Lippu­lai­van pesu­lassa, niistä kahdek­san vuotta myymä­län­hoi­ta­jana. Hänen nykyi­nen työpaik­kansa on Helsin­gin Kona­lassa sijait­seva Aurin­ko­pe­sula. Hän pitää työs­tään. Haas­tat­te­lua tehtäessä Vainer merkitsi teks­tii­lejä, jotta ne pesusta tultu­aan ohjau­tu­vat oikealle omistajalle.

– Työ on moni­puo­lista. On kiva, että töissä voimme asiak­kaan puolesta hoitaa teks­tii­lien pesun, että he voivat kotona keskit­tyä muuhun tekemiseen.

PALJON ARKILIIKUNTAA

Kuusi vuotta pesu­lassa työs­ken­nel­lyt Toomas Sjöman kuvaa pyykin­pe­si­jän arkea:

– Päivä alkaa 6.30. Se sisäl­tää työka­ve­rei­den kanssa keskus­te­lua ja pyykin pesua. Se on tietyllä tapaa liuku­hih­na­työtä, päivästä toiseen aika samanlaista.

– Laitan käsin teks­tii­lit konee­seen, ja valit­sen pyykin mukaan pesuoh­jel­man. Välissä täytän muita koneita tai teen tahran käsit­te­lyä ja muuta esival­mis­te­lua. Pesun jälkeen siir­rän pyykit kuivaus­rum­puun, missä ne kuiva­taan tai valmis­tel­laan jälki­vii­meis­te­lyä varten. Viimeis­tely voi olla mankeli, jonka kautta ajetaan pöytä­lii­nat ja liina­vaat­teet. Präs­sille viedään verhoja ja liina­vaat­teita, mitkä eivät manke­lista mene läpi.

– Kaulus­pai­dat viedään omalle viimeis­te­ly­pis­teelle. Työtak­kien viimeis­te­lypräs­säys on vielä oma työpis­teensä, jossa käsi­tel­lään esimer­kiksi labo­ra­to­rio­tak­keja, jotka ovat 100-prosent­tista puuvillaa.

– Tämä on fyysistä työtä, seit­se­män ja puoli tuntia jaloilla. Se voi tuntua kehossa. Itse tehos­tan arki­lii­kun­taani. Vaikka aske­lia kertyy 10 000–15 000 askelta päivässä, käytän 2,5 kilon nilk­ka­pai­noja mukana. En tiedä onko tapa suosi­tel­tava, mutta uskoi­sin tällä olevan kehoa vahvis­ta­via hyötyjä.

Sjöma­nin mukaan tois­tei­nen työ voi jois­ta­kin tuntua yksi­toik­koi­selta, mutta hän kertoo pitä­vänsä työstä, jossa sama rutiini tois­tuu päivästä toiseen.

MAHDOLLISUUS OPPIA UUTTA

Kulu­vana syksynä loka­kuussa Sjöma­nin työ muut­tuu miel­lyt­tä­vällä tavalla.

– Ilmoi­tin haluk­kuu­des­tani sitou­tua yrityk­seen, ja he löysi­vät minulle sopi­van työn. Huolto-orga­ni­saa­tiossa oli tarvetta.

Tähän asti SOLin pesu­la­pal­ve­lui­den 63 myymä­län huol­toa on pyöri­tetty kahden miehen voimin, ja huol­loissa on jouduttu käyt­tä­mään ulko­puo­lista työvoimaa.

– Se on kallista. Kun yrityk­sessä nähtiin, että minussa on poten­ti­aa­lia, niin he uskoi­vat, että minusta olisi huol­to­mie­heksi. Olen kahden vuoden ajan ollut oppi­massa työtä käytän­nön kautta kahden huol­to­pääl­li­kön Keijo Paka­ri­sen ja Kimmo Suuta­rin opeissa.

– Firmalle ratkaisu on tietysti hyvä. Se saa siitä rahal­lista sääs­töä. Sen ei tarvitse enää turvau­tua ulko­puo­li­seen apuun. Toiminta-alue­kin laaje­nee, kun pystymme Suur-Helsin­gin lisäksi hoita­maan Tampe­retta, jossa meillä on neljä myymä­lää. Talou­del­li­sesti se on fiksu ratkaisu, ja merkki siitä, että yrityk­sessä halu­taan panos­taa omaan työntekijään.

– Se tietysti herät­tää soli­daa­ri­suutta työnan­ta­jaa kohtaan, kun se palkit­see tarjoa­malla tuon­kal­taista mahdol­li­suutta, sanoo Sjöman.

Avoi­muu­den eteen on hänen mukaansa työpai­kalla tehty paljon töitä.

– Lisäksi työn­te­ki­jöi­den aloit­teesta kerran viikossa pide­tään pala­veri, jossa yhdessä ideoi­daan ja kehi­te­tään toimin­taa. Niiden ansiosta olemme muut­ta­neet proses­siamme kustannustehokkaammaksi.

TYÖNTEKIJÖITÄ KAIKKIALLA SUOMESSA

SOL Pesu­la­pal­ve­lui­den pyykki pestään myymä­löissä, joita on eri puolilla Suomea. Työn­te­ki­jöitä yrityk­sellä on 208. Osa myymä­löistä on yhden hengen työpaik­koja. Myymälä ottaa vastaan asiak­kaan pyykin ja pesee sen.

– Se mitä myymä­lässä ei pystytä hoita­maan pestään Aurin­ko­pe­su­lassa. Se on SOLin ainoa laitos­pe­sula, kertoo pääluot­ta­mus­mies Tuula Tals­tila.

Myymä­löissä käyte­tään ruuh­ka­huip­puja tasaa­maan tilapäistyövoimaa.

– Ekstraa­jia tarvi­taan. Monesti he ovat opis­ke­li­joita. He tykkää­vät tehdä meidän myymä­löis­sämme työtä, koska he pysty­vät sillä tavoin sovit­ta­maan opis­ke­lun ja työn. Usein myymä­lät ovat auki yhdek­sään asti illalla.

Kaikki myymä­län­hoi­ta­jat ja lähes kaikki Aurin­ko­pe­su­lan työn­te­ki­jät ovat vaki­tui­sia. Osa jatkaa pesu­lassa eläkei­kään saakka. Myös vaih­tu­vuutta esiin­tyy. Ulko­maa­lais­taus­tai­sia työn­te­ki­jöitä on Tals­ti­lan mukaan pesu­laan helpompi saada kuin koti­mai­sia työn­te­ki­jöitä ja heitä on työvoi­massa runsaasti.

– Koti­mai­set nuoret eivät tahdo viih­tyä näin raskaassa työssä.

Kaikki eivät kestä fyysi­sesti vaati­vaa pesu­la­työtä eläkei­kään asti.

– Jotta jaksaisi kunnosta on pidet­tävä huolta ja oltava posi­tii­vi­nen. Tarvi­taan hyvä työpo­rukka ympä­rille. Meillä työpai­kalla on tosi muka­vaa ja hyvä yhteishenki.

PALKKAUKSESSA PARANNETTAVAA

Tals­tila on monio­saaja, joka on viih­ty­nyt pesu­la­työssä 34 vuotta. Hänen mukaansa myön­teistä työpai­kalla on tehtä­vien kierto, ja sen muka­naan tuoma monipuolisuus.

– Ei minusta olisi teke­mään koko päivää istu­ma­työtä. Tykkään, että saan olla liikkeessä.

Raskas, tois­tei­nen työ, joka auto­maa­tion kehi­tyk­sestä huoli­matta suurim­maksi osaksi on käsi­työtä, on ikään­tyessä kuluttavaa.

– Kyllä kulu­mia tulee ja kehossa tuntuu!

Luot­ta­mus­mie­hen tehtä­vässä Tals­ti­lan alueena on koko Suomi. Luot­ta­mus­mies­päi­vinä maanan­tai­sin ja tiis­tai­sin hän kier­tää myymä­löitä, joista pohjoi­sin sijait­see Rovaniemellä.

– Koska työto­ve­rit ovat kaukana, minun pitää olla aktii­vi­nen. Käyn kysy­mässä kuulu­mi­sia. Kerron ihmi­sille, että kun tulee ongelma, niin otta­kaa rohkeasti yhteyttä. Työnan­taja suhtau­tuu luot­ta­mus­mies­työ­hön myön­tei­sesti. Aika vähän meillä on riitatilanteita.

Tals­ti­lan mukaan työnan­taja suhtau­tuu posi­tii­vi­sesti henki­lös­tön kehit­tä­mi­seen, koulu­tuk­seen, työhy­vin­voin­tiin, työtur­val­li­suu­teen ja myös mahdol­li­suuk­siin päästä uralle eteenpäin.

Yksi asia kaipaisi korjausta.

– Palkat herät­tä­vät eniten tyyty­mät­tö­myyttä. Meillä ne ovat alle kahden tuhan­nen euron luok­kaa kuukau­dessa. Pesu­loi­den palk­kaus on pieni työn raskau­teen ja työmää­rään nähden.

IHMISSUHTEET OSA TYÖTÄ

SOL Pesu­la­pal­ve­lui­den myymä­löissä pesu­la­työ on erilaista kuin isoissa laitospesuloissa.

– Se on yksi­näistä työtä. Asia­kas tuo pyyk­kiä. Se pestään, tehdään tahran­poisto ja viimeis­tel­lään täällä. Yksi ihmi­nen hoitaa koko työn, Pesu­la­pal­ve­lut Kampin myymä­län­hoi­taja Suvi Vaara kertoo.

Vaara ja hänen työto­ve­rinsa pyörit­tä­vät myymä­lää kahdessa vuorossa. Vaaran mukaan työssä muka­vaa on olla koske­tuk­sessa ihmisiin.

– Ihmi­set ovat aina ihmi­siä. Toisilla on paha päivä ja he purka­vat sitä meihin, osalla on hyvä päivä ja me pääsemme siitä­kin osal­li­siksi. Se on piris­tä­vää. On myös asiak­kaita, jotka ovat käyneet myymä­lässä pitkän aikaa ja on synty­nyt keski­näi­nen ystä­vyys- ja luottamussuhde.

Vaara pitää työstään.

– Se on itse­näistä. Siihen sisäl­tyy ongel­man­rat­kai­sua ja käsillä teke­mistä. Ne viehät­tä­vät minua.

Yksi­nään työs­ken­tely ei hänen mieles­tään ole haitta.

– Apu on puhe­li­men päässä. Jos tarvit­sen esimiestä, voin aina soit­taa. Toisaalta on ihan muka­vaa, että kukaan ei ole katse­le­massa, mitä tekee ja milloin tekee. Meillä on jokai­sella työssä oma rytmi.

Vaih­te­lua Vaaran työhön tuo toimi­mi­nen työpai­kan työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna. Hänen mukaansa nykyi­sin työsuo­je­lussa koros­tu­vat erityi­sesti ihmis­ten väli­siin suhtei­siin liit­ty­vät asiat.

– Ongelma voi olla esimer­kiksi, että ihmis­ten vaih­tuessa henki­lö­ke­miat eivät kohtaa. Työpaik­kamme työsuo­je­lusta haas­ta­vaa tekee se, että työs­ken­te­lemme eri puolilla Suomea. Kun pitää matkus­taa pohjoi­sem­paan, tulee pitkä päivä. Mutta aina on ihana käydä tapaa­massa ihmisiä.

Vaara tuli pesu­laan töihin yhdek­sän vuotta sitten kesä­työn kautta.

– Opis­ke­lin teks­tiili- ja vaate­tus­tek­niik­kaa Tampe­reella. Piti saada kesä­töitä. Jäin kesä­ty­töstä tänne vähän pidem­mäksi aikaa. Työ vastaa odotuk­sia. Ei minulla työstä koskaan ole ollut mitään ruusun­ku­via silmissä. Meillä työka­ve­rit ovat muka­via ja kaikki autta­vat toisiaan.

SOL PESULAPALVELUT OY

PERUSTETTU 2001, yrityk­sen juuret ulot­tu­vat 1800-luvun puoliväliin
KOTIPAIKKA Helsinki
OMISTAJA Solemo-konserni, jossa omis­ta­jina on Joros­ten perhe
TOIMIALA Pesu­la­pal­ve­lut
HENKILÖSTÖ 196 (2017)
LIIKEVAIHTO 11,2 miljoo­naa euroa (vuonna 2017)

Monen­lai­sia työsuhteita

– Haas­teena pesula-alalla on työvoi­man saanti. Pestä­vää riit­tää, mutta ihmi­siä teke­mään työtä haas­ta­viin olosuh­tei­siin on vaikea saada, kertoo Teol­li­suus­lii­ton sopi­mus­asian­tun­tija Markku Aalto­virta.

Työ pesu­loissa on rank­kaa ja työtahti kiivas, koska pesue­rät pitää saada nopeasti valmiiksi.

Työvoi­man saan­nin kannalta kriit­ti­nen tekijä on Aalto­vir­ran mukaan alan palkkaus.

– Palkka ja sen riit­tä­vyys ovat isoja haas­teita. Me liit­toina sovimme mini­mi­pal­kasta ja mini­mieh­doista, mutta palkat ovat pieniä, eikä työ ole kevyem­mästä päästä.

Alalla työs­ken­te­lee 2 500–3 000 työn­te­ki­jää. Maan­laa­jui­set ketjut Lind­ström, Comforta ja SOL ovat alan suurim­mat työpai­kat. Lisäksi yksi­tyi­siä pesu­loita ja kunnal­li­sia pesu­loita on iso liuta. Niitä voi samassa kaupun­gissa olla useitakin.

Pesula-alalla käyte­tään kaiken tyyp­pi­siä työaikamuotoja.

– Jos koko­nai­suutta katsoo, valtaosa työs­ken­te­lee epätyy­pil­li­sissä sopi­muk­sissa, muun muassa kutsuso­pi­muk­sissa ja mini­mi­tun­ti­mää­rällä toimi­vissa sopi­muk­sissa. Nolla­so­pi­muk­sia­kin löytyy. Meillä on monessa isossa pesu­lassa se tilanne, että epätyy­pil­li­siä on enem­män kuin vaki­tuista väkeä.

Ekstraa­jat autta­vat tasaa­maan ruuh­ka­huip­puja. Mutta vaki­tui­sille työn­te­ki­jöille niiden käyttö aiheut­taa haas­teita työn kuormitukseen.

Aalto­vir­ran mukaan on olemassa ryhmä, joka ei halua työtä muulla kuin nolla­tun­ti­so­pi­muk­sella tai minimituntimäärällä.

– Opis­ke­li­jat kuulu­vat tähän ryhmään. He halua­vat tehdä työtä silloin, kun heillä on opis­ke­lun lomassa aikaa. Usein he teke­vät iltoja opis­ke­lu­päi­vän päätteeksi.

Nykyi­sin ilman ekstraa­jia ei moni pesula pyörisi lainkaan.

– Monessa paikassa vaki­tui­nen väki on jo vähem­mis­tönä. Kun sesonki vaih­tuu ja työkuorma vähe­nee, niin ekstraaja on helpompi saada pois työpai­kalta. Vakio­väelle jää perus­työn­teko, jolla pesula pysty­tään pitä­mään toiminnassa.

Vaki­tui­set työn­te­ki­jät ovat Aalto­vir­ran mukaan varsin hyvin järjes­täy­ty­neitä. Pienissä pesu­loissa ja ekstraa­ja­kun­nassa järjes­täy­ty­mi­sessä on paran­ta­mi­sen varaa.

Vaki­tuis­ten kohdalla vaih­tu­vuus ei ole erityi­sen suurta.

– Joka sen alan on valin­nut, niin tietää mitä se työ tarkoit­taa, ja siinä mielessä mitään yllä­tyk­siä ei tule.

Lisään­tyvä auto­maa­tio vähen­tää vähi­tel­len pesula-alan työpaik­koja, mutta käsi­työtä edel­leen on runsaasti.

– Jokai­nen suurempi kone vie muuta­man käsi­pa­rin pois. Se on normaa­lia kehi­tystä, kun tekniikka menee eteenpäin.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT PEKKA ELOMAA