Kauko­kylmä helpot­taa helteellä

Harva pystyy kuvit­te­le­maan tai muis­ta­maan, millaista on ajaa kuumalla autoa ilman ilmas­toin­tia. Yhtä radi­kaali muutos on edessä raken­nuk­silla, sillä isom­missa kaupun­geissa vede­tään miltei kaik­kiin uusiin tiloi­hin kauko­kyl­mä­put­ket. Samoin mene­tel­lään saneerauksissa.

9.8.2018

Kauko­kyl­mää eli viral­li­sem­min kauko­jääh­dy­tystä ryhdyt­tiin tuot­ta­maan Euroo­passa enene­vässä määrin 2000-luvulla teknii­kan kehi­tyt­tyä. Nykyi­sin kylmää johde­taan meri­ve­destä, syvistä järvistä ja pohja­ve­destä niin sano­tussa sulje­tussa vesi­kier­rossa. Raken­nus­ten tiloi­hin kylmä välit­tyy joko lattiassa tai katossa olevista putkista.

Enää viiley­den saami­seksi ei tarvita melui­sia, tilaa vieviä, ener­gia­syöp­pöjä lait­teita, joissa käyte­tään vaaral­li­sia kemikaaleja.

Aiem­min kauko­kyl­mää tuotet­tiin kompres­so­reilla ja esimer­kiksi teol­li­suu­den hukka­läm­pöä hyväksi käyt­täen absorp­tiolla. Näiden teknii­koi­den osuus on Suomessa varsin pieni.

Kauko­kyl­män tuot­ta­mi­seen tarvi­taan riit­tä­vän viileää, alle kymme­nas­teista vettä. Esimer­kiksi Lahdessa kylmää johde­taan kauko­jääh­dy­tys­ver­kos­toon Salpaus­se­län alla olevasta pohja­ve­destä, koska vieressä sijait­seva Vesi­järvi on matala eikä sen vesi ole tarpeeksi kylmää.

Lämmön lisäksi myös kylmää voidaan ottaa talteen ja säilöä.

Valtaosa eli 64 prosent­tia Suomen kauko­kyl­mästä tuote­taan lämpö­pum­puilla sulje­tussa kier­rossa. Vesi kier­tää kylmä­al­taista kiin­teis­töi­hin, sieltä lämmön talteen­ot­toon ja takai­sin kiin­teis­töi­hin. Ener­giayh­tiö Helen mainit­see, että tarvit­tai­siin 30 jalka­pal­lo­ken­tän verran aurin­ko­pa­nee­leita tuot­ta­maan sama lämpö­ener­gia­määrä, joka Helsin­gissä saadaan talteen kauko­kyl­män kier­rosta vuoden aikana.

Lämmön lisäksi myös kylmää voidaan ottaa talteen ja säilöä. Helsin­gissä jääh­dy­tys­va­ras­tot sijait­se­vat Espla­na­din puis­ton ja Pasi­lan alla.

Yksi kauko­kyl­män teknii­koista on vapaa­jääh­dy­tys. Suomessa sen osuus on noin viiden­nes. Vapaa­jääh­dy­tys on tuotan­nol­li­sesti tehok­kainta, mutta jääh­dy­tys­teho heik­ke­nee esimer­kiksi meri­ve­den tai ulkoil­man lämmetessä.

Asumi­nen ja työs­ken­tely viileäm­mässä ilmassa on terveel­li­sem­pää kuin lämpi­mässä. Kuumaon­gel­maan havah­dut­tiin Euroo­passa kesällä 2003. Tuol­loin helle­aal­lon takia kuoli 35 000–70 000 ihmistä, joista Suomessa muutama sata ihmistä.

Erityi­sen vaaral­lista liial­li­nen lämpö on sydän­sai­raille, vanhuk­sille, lapsille sekä ulko‑, pelas­tus- ja huol­to­töissä oleville.

JO VUONNA 1889

Ensim­mäi­set kauko­jääh­dyt­ti­met raken­net­tiin Yhdys­val­loissa 1889. Laajem­paan käyt­töön kauko­jääh­dy­tys tuli 1970-luvulla Japa­nissa. Aluksi kauko­jääh­dy­tys raken­net­tiin Osakan maail­man­näyt­te­lyyn 1970.

Euroo­passa kauko­jääh­dy­tys otet­tiin käyt­töön 1967 Parii­sin lähellä sijait­se­valla liikea­lu­eella, La Défencen kunnassa. Vuotta myöhem­min kauko­kyl­mää ryhdyt­tiin hyödyn­tä­mään Hampurissa.

Ruot­sin ensim­mäi­nen kauko­kyl­mä­ver­kosto raken­net­tiin 1992 Västerå­sin kaupunkiin.

Euroo­passa johta­via kauko­kyl­män maita ovat Ranska, Saksa ja Ruotsi.

15 000 KILOMETRIÄ

Suomessa oli viime vuonna käytössä yhteensä 15 000 kilo­met­riä kaukojäähdytysverkostoa.

Kauko­kyl­män tuot­ta­mi­nen aloi­tet­tiin Helsin­gissä ilman putki­verk­koa. Helsin­gin Ener­gia ryhtyi 1998 toimit­ta­maan ABB:n Pitä­jän­mäen kiin­teis­töön kylmää jääh­dy­tys­kon­teilla. Nykyi­sin Helsin­gin kauko­jääh­dy­tys­ver­kosto on Euroo­pan kolman­neksi suurin.

Ener­gia­teol­li­suus ry:n mukaan Helsin­gin lisäksi suurista kaupun­geista kauko­kylmä on käytössä muun muassa Espoossa, Lahdessa, Turussa, Tampe­reella ja Jyväs­ky­lässä. Kuopiossa Puijon sairaa­lan kauko­jääh­dy­tys otetaan käyt­töön ensi vuonna.

JÄÄHDYTYSTARVE KASVAA

Kauko­jääh­dy­tyk­sen tarve on kasva­nut ilmas­ton­muu­tok­sen ja entistä tiiviim­pien raken­nus­ten takia.

Monet kaupun­git miet­ti­vät jääh­dy­tys­tek­niik­kaa, sillä ilmas­to­so­pi­muk­sen velvoit­teet vaati­vat vähen­tä­mään hiili­diok­si­di­pääs­töjä. Yksit­täi­set jääh­dy­tin­jär­jes­tel­mät esimer­kiksi kerros­ta­lo­jen katoilla vievät paljon ener­giaa ja aiheut­ta­vat siten hiilidioksidipäästöjä.

Singa­po­ren kaupunki aikoo vähen­tää vuoteen 2050 mennessä hiili­diok­si­di­pääs­tö­jään 41,5 prosen­tilla verrat­tuna nyky­ke­hi­tyk­seen. Hank­kee­seen kuuluu kauko­jääh­dy­tys­ver­kon raken­ta­mi­nen, johon kaupunki on hake­nut tieto­tai­toa Helsingistä.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA /​ UP
KUVA FORTUM