Päämi­nis­teri Juha Sipilän hallitus on ulospäin profi­loi­tunut hyvin lapsi­per­he­myön­tei­seksi halli­tuk­seksi, mutta käytäntö osoittaa toista. Hallitus pyrki muun muassa vapaut­ta­maan työai­koja siten, että yhä useam­malla alalla työtä voitai­siin teettää lähes milloin tahansa ilman työntekijän suostu­musta. Palkan­saa­ja­jär­jestöt saivat kuitenkin torpattua keväällä suurimmat työai­ka­lain heikennykset.

9.7.2018

Viime aikoina maan halli­tuksen työai­ka­po­li­tiikan linjana on ollut, että suoma­laista yhteis­kuntaa avataan yhä voimal­li­semmin kohti ”24/​7‑yhteiskuntaa”.

Kaupan alalla manöö­veri tehtiin jo, mutta paine siihen, että sama libera­li­sointi tapahtuu muillakin aloilla, kasvaa jatkuvasti.

Vuoro­työtä on toki ollut aina ennenkin, mutta työ on tyypil­li­sesti rajattu vain aloille ja työteh­tä­viin, joissa se on välttä­mä­töntä tai muutoin perusteltua.

LAPSET KÄRSIVÄT VUOROTYÖSTÄ

Jyväs­kylän yliopiston profes­sori Anna Rönkä on tutkinut  24/​7‑yhteiskunnan vaiku­tuksia lapsiin. Hän johti Perheet ²⁴⁄₇ ‑tutki­mus­pro­jektia, jossa selvi­tet­tiin päivä­koti-ikäisten lasten vanhem­pien epätyy­pil­listen työai­kojen vaikutuksia.

Tutki­muk­sessa epätyy­pil­li­senä työai­kana pidet­tiin työai­koja, jotka eivät sijoit­tu­neet normaalin ”viras­to­työ­ai­kaan” eli arkipäi­viin kello 7–17 välille. Tutki­muk­sessa havait­tiin, että lapset kärsivät vanhem­pien epätyy­pil­li­sistä työajoista.

Vuoro­päi­vä­hoito helpotti joskus tilan­netta, mutta paikan vuoro­päi­vä­hoi­toon lapsi saa vain, mikäli molemmat vanhemmat tekevät vuoro­työtä tai mikäli yksin­huol­taja on vuorotyössä.

– Kansain­vä­li­sesti on havaittu, että vanhem­pien epätyy­pil­linen työaika voi joissakin olosuh­teissa olla riski­te­kijä lapsen hyvin­voinnin kannalta. Mekin havait­simme yhteyden vanhem­pien epätyy­pil­listen töiden ja lapsen alavi­rei­syyden välillä, Rönkä sanoo.

Epätyy­pil­listen työai­kojen suurimmat haasteet perheelle tulevat, kun lapsi menee kouluun. Silloin viimeis­tään perheen on sopeu­dut­tava aamurytmiin.

YKSINHUOLTAJAT JÄTETTY VÄHÄLLE HUOMIOLLE

Vaikeim­massa tilan­teessa ovat yksin­huol­tajat, jotka ovat aloilla, joilla tehdään paljon töitä normaalin työajan ulkopuolella.

Ilmiö on tuttu myös Teolli­suus­liiton asian­tun­ti­joille. Erityi­sesti pienten koului­käisten lasten vanhemmat soittavat kysyäk­seen neuvoa, antaako työeh­to­so­pimus tai lainsää­däntö pienten lasten vanhem­mille eväitä työvuo­roista sopimiseen.

– Sellainen neuvon­ta­ti­lanne minulla on ollut, että yksin­huol­ta­ja­mies on sopinut työyh­tei­sös­sään järjes­te­lystä, jossa hän voisi tehdä vain päivä­vuoroa, kun lapsi aloittaa koulun. Jostain syystä se ei ole sitten työnan­ta­jalle käynyt, Teolli­suus­liiton sosiaali- ja työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Saila Ruuth sanoo.

Ruuthin mukaan laissa tai työeh­to­so­pi­muk­sissa ei ole mitään, millä voidaan vaatia, että tällai­sessa tilan­teessa työnte­ki­jälle olisi annet­tava päivä­vuo­roja työvuorolistaan.

– Monessa sosiaa­li­puo­leen liitty­vässä asiassa työeh­to­so­pi­muksen kirjaukset ovat ehdol­lisia. Niissä usein vain vedotaan, että työnan­tajan on pyrit­tävä ottamaan jokin asia huomioon.

– Lasten­hoi­toon liitty­vissä kirjauk­sissa ei ole yleensä sitäkään vähää sopimuk­sissa, eli se jää aivan puhtaasti paikal­lisen neuvot­telun varaan. Silloin työntekijä saattaa olla todella yksin asiansa kanssa, Ruuth toteaa.

Lapsiys­tä­väl­li­syys on valtti

Yhä suurempi osa työstä tehdään niin sanotun normaalin työajan ulkopuo­lella eli muulloin kuin arkipäi­vänä päivä­sai­kaan. Epäsään­nöl­li­siksi työajoiksi luetaan iltatyö, yötyö, viikon­lop­putyö ja hyvin varhain aamuisin alkava työ.

Väestö­liitto on tutkinut keinoja lisätä työpaik­kojen lapsiys­tä­väl­li­syyttä Työsuo­je­lu­ra­haston rahoit­ta­massa hankkeessa.

Väestö­liiton mukaan perheys­tä­väl­linen työpaikka on sellainen, jossa otetaan huomioon erilaiset elämän­ti­lan­teet osana työntekoa ja työpaikan käytän­töjä. Tällai­sella työpai­kalla esimiehet ja henki­lös­tö­hal­linto toimivat oikeu­den­mu­kai­sesti, tasapuo­li­sesti ja lainmukaisesti.

Pelkät periaat­teet ja käytännöt eivät kuiten­kaan riitä, vaan lisäksi tarvi­taan tilan­ne­koh­taista joustavuutta.

RUNSAASTI KEINOJA

Väestö­liitto korosti tutki­muk­sis­saan, että perheys­tä­väl­li­syyden toteut­ta­mi­seen on runsaasti erilaisia keinoja. Näitä ovat muun muassa lyhen­netty työaika, osa-aikais­ta­minen (työntekijän toiveesta), etätyö­jär­jes­telyt ja työaikaliukumat.

Pulmal­lista kuitenkin on, että monet toimen­pi­teistä ulottuvat vain toimi­hen­ki­lö­työhön. Työnte­ki­jä­am­ma­teissa etätyö tai työai­ka­liu­kuma eivät usein tule kyseeseen.

Väestö­liiton mukaan parhaita tapoja tehdä työpai­kasta lapsi­per­heys­tä­väl­linen on, että työntekijä pääsisi mahdol­li­simman paljon vaikut­ta­maan työnteon alkamis- ja päättymisajankohtiin.

Osa työntekijän ja hänen perheensä arkea tukevista keinoista on säädetty laeissa ja työeh­to­so­pi­muk­sissa. Osa toimista on suhteel­lisen helppo toteuttaa jousta­vasti työpai­koilla, osa taas vaatii enemmän organi­sointia ja suunnittelua.

Pienillä myöntei­sillä asioilla voi olla suuri merkitys: joillakin työpai­koilla on esimer­kiksi sovittu, että viimei­simmät kokoukset aloite­taan ajoissa iltapäi­vällä, jotta työnte­ki­jöillä on mahdol­li­suus hakea lapsensa ajoissa hoito­pai­kasta. Vastaa­vasti aamuisin kokouksia tai palave­reja ei aloiteta kovin aikaisin aamulla.

ESIMIEHET AVAINASEMASSA

Väestö­liitto huomauttaa, että perheys­tä­väl­li­syy­dessä työpaikan esimie­hillä on tärkein rooli. Esimies vaikuttaa sekä sanal­li­sella että sanat­to­malla viestin­nällä alais­tensa toimin­taan ja työpaikan asenteisiin.

Johta­jilta vaadi­taan myös päätök­sen­tekoa työn ja perheen yhteen­so­vi­tuksen käytännön kysymyk­sissä. Esimies toimii itse työyh­tei­sössä mallina ja esimerk­kinä alaisil­leen ja kollegoilleen.

Perheys­tä­väl­li­syys tuo Väestö­liiton mukaan työpai­kalle useita käytännön hyötyjä. Silloin on vähemmän turhia irtisa­nou­tu­misia ja vähemmän turhia sairaus­pois­sao­loja ja burnout-oireilua. Myös työnte­ki­jöiden työhy­vin­vointi ja työmo­ti­vaatio paranevat. Lisäksi työpai­kasta tulee uusille työnte­ki­jöille houkut­te­le­vampi työnantaja.

Väestö­liitto suosittaa, että perheys­tä­väl­li­syys kannattaa huomioida jo työpaik­kail­moi­tuk­sessa. Siinä kannattaa mahdol­li­simman tarkasti kuvata avoinna oleva työteh­tävä, jotta henkilö voi ennen hakemista arvioida työn sopivuutta oman elämän­ti­lan­teensa kannalta.

Työhaas­tat­te­lussa pitäisi työnha­ki­jalle antaa mahdol­li­simman totuu­den­mu­kainen kuva työoloista ja työajoista. Haastat­telun aikana voidaan avoimesti käydä läpi, mitä keinoja tai etuja on käytet­tä­vissä, jotta henkilön elämän­ti­lan­netta ja työntekoa voidaan tukea parhaalla mahdol­li­sella tavalla.

EVÄITÄ PERHEYSTÄVÄLLISYYTEEN

Väestö­liitto markkinoi työnan­ta­jille ohjelmaa, jolla työpaikka voi parantaa perheys­tä­väl­li­syyt­tään. Järjestön mukaan Perheys­tä­väl­linen työpaikka –ohjelma sopii kaikille organi­saa­tioille, jotka haluavat profi­loitua perheys­tä­väl­li­sinä työnantajina.

Ohjel­massa hyödyn­ne­tään tutki­mus­hank­keessa löydet­tyjä hyviä käytän­töjä perheys­tä­väl­li­syyden parantamiseksi.

Ohjelman kerro­taan sopivan niin julki­sella kuin yksityi­sel­läkin sekto­rilla toimi­ville organi­saa­tioille. Sen piiriin kuuluu työpaikan kaikki työnte­kijät – eli myös he, joilla ei perhettä ole tai joiden lapset ovat jo ”lentä­neet pesästä”.

Väestö­liitto tarjoaa työnan­ta­jille viisi­por­taista mallia, joka on johdon­mu­kai­sesti etenevä ja jousta­vasti toteu­tet­tava. Ohjelman käytännön toteut­ta­mi­sesta vastaa työnan­taja. Väestö­liitto ohjaa ja tukee ohjelman läpivientiä.

Ensim­mäinen porras on alkukar­toitus. Siinä käydään konkreet­ti­sesti läpi ohjelman toteutus, työnan­tajan paino­tukset ohjel­massa, tavoit­teet, alustava aikataulu toteu­tuk­selle ja henki­lös­tö­ky­se­lyjen toteu­tus­tapa. Tavoit­teena on, että työnan­taja tunnistaa oman perheys­tä­väl­li­syy­tensä nykytilan.

Alkukar­toi­tuksen jälkeen laadi­taan kehit­tä­mis­suun­ni­telma. Suunni­telma tavoit­tei­neen, aikatau­lui­neen ja vastuu­hen­ki­löi­neen hyväk­sy­te­tään Väestö­lii­tossa. Lisäksi sovitaan mitta­reista, joita kehit­tä­mis­toi­men­pi­teiden aikana seurataan.

Kehit­tä­mistyö on mallin kolmas porras. Tässä vaiheessa työpai­kalla järjes­te­tään noin kolmen kuukauden välein ”sparraus­pa­la­ve­reja”, joissa rapor­toi­daan kehit­tä­mis­toi­men­pi­teiden edisty­mi­sestä Väestöliitolle.

Samalla Väestö­liitto auttaa työnan­tajaa ottamaan käyttöön uusia perheys­tä­väl­lisiä toimin­ta­ta­poja, menetelmiä, ohjeis­tuksia, pelisään­töjä ja prosesseja.

LOPUSSA PALKITAAN

Neljännen vaiheen muodostaa kokonai­sar­viointi. Siinä katso­taan, onko kehit­tä­mistyö edennyt tavoit­teiden mukai­sesti. Arvioin­nissa työnan­tajan on muun muassa osoitet­tava, että se on kehit­tänyt perheys­tä­väl­lisiä käytän­töjä eri toimenkuvissa.

Jos tavoit­teet on saavu­tettu, on palkin­tojen aika.

Ohjelman tavoit­teet saavut­ta­neille työpai­koille myönne­tään Perheys­tä­väl­linen työpaikka ‑tunnus. Tunnus on voimassa vuoden kerral­laan. Työnan­taja raportoi perheys­tä­väl­li­syyden tasosta ja sen kehit­ty­mi­sestä vuosit­tain Väestö­liit­toon. Mikäli työnan­taja jatkaa perheys­tä­väl­li­syyden kehit­tä­mistä, tunnuksen voimas­saoloa jatketaan.

TEKSTI ALEKSI VIENONEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Lisätie­toja Väestö­liiton mallista löytyy osoit­teesta www.perheystavallinentyopaikka.fi.