Päämi­nis­teri Juha Sipi­län halli­tus on ulos­päin profi­loi­tu­nut hyvin lapsi­per­he­myön­tei­seksi halli­tuk­seksi, mutta käytäntö osoit­taa toista. Halli­tus pyrki muun muassa vapaut­ta­maan työai­koja siten, että yhä useam­malla alalla työtä voitai­siin teet­tää lähes milloin tahansa ilman työn­tekijän suos­tu­musta. Palkan­saa­ja­jär­jes­töt saivat kuiten­kin torpat­tua keväällä suurim­mat työai­ka­lain heikennykset.

9.7.2018

Viime aikoina maan halli­tuk­sen työai­ka­po­li­tii­kan linjana on ollut, että suoma­laista yhteis­kun­taa avataan yhä voimal­li­sem­min kohti ”24/​7‑yhteiskuntaa”.

Kaupan alalla manöö­veri tehtiin jo, mutta paine siihen, että sama libe­ra­li­sointi tapah­tuu muil­la­kin aloilla, kasvaa jatkuvasti.

Vuoro­työtä on toki ollut aina ennen­kin, mutta työ on tyypil­li­sesti rajattu vain aloille ja työteh­tä­viin, joissa se on vält­tä­mä­töntä tai muutoin perusteltua.

LAPSET KÄRSIVÄT VUOROTYÖSTÄ

Jyväs­ky­län yliopis­ton profes­sori Anna Rönkä on tutki­nut  24/​7‑yhteiskunnan vaiku­tuk­sia lapsiin. Hän johti Perheet ²⁴⁄₇ ‑tutki­mus­pro­jek­tia, jossa selvi­tet­tiin päivä­koti-ikäis­ten lasten vanhem­pien epätyy­pil­lis­ten työai­ko­jen vaikutuksia.

Tutki­muk­sessa epätyy­pil­li­senä työai­kana pidet­tiin työai­koja, jotka eivät sijoit­tu­neet normaa­lin ”viras­to­työ­ai­kaan” eli arki­päi­viin kello 7–17 välille. Tutki­muk­sessa havait­tiin, että lapset kärsi­vät vanhem­pien epätyy­pil­li­sistä työajoista.

Vuoro­päi­vä­hoito helpotti joskus tilan­netta, mutta paikan vuoro­päi­vä­hoi­toon lapsi saa vain, mikäli molem­mat vanhem­mat teke­vät vuoro­työtä tai mikäli yksin­huol­taja on vuorotyössä.

– Kansain­vä­li­sesti on havaittu, että vanhem­pien epätyy­pil­li­nen työaika voi jois­sa­kin olosuh­teissa olla riski­te­kijä lapsen hyvin­voin­nin kannalta. Mekin havait­simme yhtey­den vanhem­pien epätyy­pil­lis­ten töiden ja lapsen alavi­rei­syy­den välillä, Rönkä sanoo.

Epätyy­pil­lis­ten työai­ko­jen suurim­mat haas­teet perheelle tule­vat, kun lapsi menee kouluun. Silloin viimeis­tään perheen on sopeu­dut­tava aamurytmiin.

YKSINHUOLTAJAT JÄTETTY VÄHÄLLE HUOMIOLLE

Vaikeim­massa tilan­teessa ovat yksin­huol­ta­jat, jotka ovat aloilla, joilla tehdään paljon töitä normaa­lin työajan ulkopuolella.

Ilmiö on tuttu myös Teol­li­suus­lii­ton asian­tun­ti­joille. Erityi­sesti pien­ten koului­käis­ten lasten vanhem­mat soit­ta­vat kysyäk­seen neuvoa, antaako työeh­to­so­pi­mus tai lain­sää­däntö pien­ten lasten vanhem­mille eväitä työvuo­roista sopimiseen.

– Sellai­nen neuvon­ta­ti­lanne minulla on ollut, että yksin­huol­ta­ja­mies on sopi­nut työyh­tei­sös­sään järjes­te­lystä, jossa hän voisi tehdä vain päivä­vuo­roa, kun lapsi aloit­taa koulun. Jostain syystä se ei ole sitten työnan­ta­jalle käynyt, Teol­li­suus­lii­ton sosi­aali- ja työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Saila Ruuth sanoo.

Ruut­hin mukaan laissa tai työeh­to­so­pi­muk­sissa ei ole mitään, millä voidaan vaatia, että tällai­sessa tilan­teessa työn­te­ki­jälle olisi annet­tava päivä­vuo­roja työvuorolistaan.

– Monessa sosi­aa­li­puo­leen liit­ty­vässä asiassa työeh­to­so­pi­muk­sen kirjauk­set ovat ehdol­li­sia. Niissä usein vain vedo­taan, että työnan­ta­jan on pyrit­tävä otta­maan jokin asia huomioon.

– Lasten­hoi­toon liit­ty­vissä kirjauk­sissa ei ole yleensä sitä­kään vähää sopi­muk­sissa, eli se jää aivan puhtaasti paikal­li­sen neuvot­te­lun varaan. Silloin työn­tekijä saat­taa olla todella yksin asiansa kanssa, Ruuth toteaa.

Lapsiys­tä­väl­li­syys on valtti

Yhä suurempi osa työstä tehdään niin sano­tun normaa­lin työajan ulko­puo­lella eli muul­loin kuin arki­päi­vänä päivä­sai­kaan. Epäsään­nöl­li­siksi työajoiksi luetaan ilta­työ, yötyö, viikon­lop­pu­työ ja hyvin varhain aamui­sin alkava työ.

Väes­tö­liitto on tutki­nut keinoja lisätä työpaik­ko­jen lapsiys­tä­väl­li­syyttä Työsuo­je­lu­ra­has­ton rahoit­ta­massa hank­keessa.

Väes­tö­lii­ton mukaan perheys­tä­väl­li­nen työpaikka on sellai­nen, jossa otetaan huomioon erilai­set elämän­ti­lan­teet osana työn­te­koa ja työpai­kan käytän­töjä. Tällai­sella työpai­kalla esimie­het ja henki­lös­tö­hal­linto toimi­vat oikeu­den­mu­kai­sesti, tasa­puo­li­sesti ja lainmukaisesti.

Pelkät peri­aat­teet ja käytän­nöt eivät kuiten­kaan riitä, vaan lisäksi tarvi­taan tilan­ne­koh­taista joustavuutta.

RUNSAASTI KEINOJA

Väes­tö­liitto korosti tutki­muk­sis­saan, että perheys­tä­väl­li­syy­den toteut­ta­mi­seen on runsaasti erilai­sia keinoja. Näitä ovat muun muassa lyhen­netty työaika, osa-aikais­ta­mi­nen (työn­tekijän toiveesta), etätyö­jär­jes­te­lyt ja työaikaliukumat.

Pulmal­lista kuiten­kin on, että monet toimen­pi­teistä ulot­tu­vat vain toimi­hen­ki­lö­työ­hön. Työn­te­ki­jä­am­ma­teissa etätyö tai työai­ka­liu­kuma eivät usein tule kyseeseen.

Väes­tö­lii­ton mukaan parhaita tapoja tehdä työpai­kasta lapsi­per­heys­tä­väl­li­nen on, että työn­tekijä pääsisi mahdol­li­sim­man paljon vaikut­ta­maan työn­teon alka­mis- ja päättymisajankohtiin.

Osa työn­tekijän ja hänen perheensä arkea tuke­vista keinoista on säädetty laeissa ja työeh­to­so­pi­muk­sissa. Osa toimista on suhteel­li­sen helppo toteut­taa jous­ta­vasti työpai­koilla, osa taas vaatii enem­män orga­ni­soin­tia ja suunnittelua.

Pienillä myön­tei­sillä asioilla voi olla suuri merki­tys: joil­la­kin työpai­koilla on esimer­kiksi sovittu, että viimei­sim­mät kokouk­set aloi­te­taan ajoissa ilta­päi­vällä, jotta työn­te­ki­jöillä on mahdol­li­suus hakea lapsensa ajoissa hoito­pai­kasta. Vastaa­vasti aamui­sin kokouk­sia tai pala­ve­reja ei aloi­teta kovin aikai­sin aamulla.

ESIMIEHET AVAINASEMASSA

Väes­tö­liitto huomaut­taa, että perheys­tä­väl­li­syy­dessä työpai­kan esimie­hillä on tärkein rooli. Esimies vaikut­taa sekä sanal­li­sella että sanat­to­malla vies­tin­nällä alais­tensa toimin­taan ja työpai­kan asenteisiin.

Johta­jilta vaadi­taan myös päätök­sen­te­koa työn ja perheen yhteen­so­vi­tuk­sen käytän­nön kysy­myk­sissä. Esimies toimii itse työyh­tei­sössä mallina ja esimerk­kinä alai­sil­leen ja kollegoilleen.

Perheys­tä­väl­li­syys tuo Väes­tö­lii­ton mukaan työpai­kalle useita käytän­nön hyötyjä. Silloin on vähem­män turhia irti­sa­nou­tu­mi­sia ja vähem­män turhia sairaus­pois­sao­loja ja burnout-oirei­lua. Myös työn­te­ki­jöi­den työhy­vin­vointi ja työmo­ti­vaa­tio para­ne­vat. Lisäksi työpai­kasta tulee uusille työn­te­ki­jöille houkut­te­le­vampi työnantaja.

Väes­tö­liitto suosit­taa, että perheys­tä­väl­li­syys kannat­taa huomioida jo työpaik­kail­moi­tuk­sessa. Siinä kannat­taa mahdol­li­sim­man tarkasti kuvata avoinna oleva työteh­tävä, jotta henkilö voi ennen hake­mista arvioida työn sopi­vuutta oman elämän­ti­lan­teensa kannalta.

Työhaas­tat­te­lussa pitäisi työn­ha­ki­jalle antaa mahdol­li­sim­man totuu­den­mu­kai­nen kuva työoloista ja työajoista. Haas­tat­te­lun aikana voidaan avoi­mesti käydä läpi, mitä keinoja tai etuja on käytet­tä­vissä, jotta henki­lön elämän­ti­lan­netta ja työn­te­koa voidaan tukea parhaalla mahdol­li­sella tavalla.

EVÄITÄ PERHEYSTÄVÄLLISYYTEEN

Väes­tö­liitto mark­ki­noi työnan­ta­jille ohjel­maa, jolla työpaikka voi paran­taa perheys­tä­väl­li­syyt­tään. Järjes­tön mukaan Perheys­tä­väl­li­nen työpaikka –ohjelma sopii kaikille orga­ni­saa­tioille, jotka halua­vat profi­loi­tua perheys­tä­väl­li­sinä työnantajina.

Ohjel­massa hyödyn­ne­tään tutki­mus­hank­keessa löydet­tyjä hyviä käytän­töjä perheys­tä­väl­li­syy­den parantamiseksi.

Ohjel­man kerro­taan sopi­van niin julki­sella kuin yksi­tyi­sel­lä­kin sekto­rilla toimi­ville orga­ni­saa­tioille. Sen piiriin kuuluu työpai­kan kaikki työn­te­ki­jät – eli myös he, joilla ei perhettä ole tai joiden lapset ovat jo ”lentä­neet pesästä”.

Väes­tö­liitto tarjoaa työnan­ta­jille viisi­por­taista mallia, joka on johdon­mu­kai­sesti etenevä ja jous­ta­vasti toteu­tet­tava. Ohjel­man käytän­nön toteut­ta­mi­sesta vastaa työnan­taja. Väes­tö­liitto ohjaa ja tukee ohjel­man läpivientiä.

Ensim­mäi­nen porras on alku­kar­toi­tus. Siinä käydään konkreet­ti­sesti läpi ohjel­man toteu­tus, työnan­ta­jan paino­tuk­set ohjel­massa, tavoit­teet, alus­tava aika­taulu toteu­tuk­selle ja henki­lös­tö­ky­se­ly­jen toteu­tus­tapa. Tavoit­teena on, että työnan­taja tunnis­taa oman perheys­tä­väl­li­syy­tensä nykytilan.

Alku­kar­toi­tuk­sen jälkeen laadi­taan kehit­tä­mis­suun­ni­telma. Suun­ni­telma tavoit­tei­neen, aika­tau­lui­neen ja vastuu­hen­ki­löi­neen hyväk­sy­te­tään Väes­tö­lii­tossa. Lisäksi sovi­taan mitta­reista, joita kehit­tä­mis­toi­men­pi­tei­den aikana seurataan.

Kehit­tä­mis­työ on mallin kolmas porras. Tässä vaiheessa työpai­kalla järjes­te­tään noin kolmen kuukau­den välein ”spar­raus­pa­la­ve­reja”, joissa rapor­toi­daan kehit­tä­mis­toi­men­pi­tei­den edis­ty­mi­sestä Väestöliitolle.

Samalla Väes­tö­liitto auttaa työnan­ta­jaa otta­maan käyt­töön uusia perheys­tä­väl­li­siä toimin­ta­ta­poja, mene­tel­miä, ohjeis­tuk­sia, peli­sään­töjä ja prosesseja.

LOPUSSA PALKITAAN

Neljän­nen vaiheen muodos­taa koko­nai­sar­viointi. Siinä katso­taan, onko kehit­tä­mis­työ eden­nyt tavoit­tei­den mukai­sesti. Arvioin­nissa työnan­ta­jan on muun muassa osoi­tet­tava, että se on kehit­tä­nyt perheys­tä­väl­li­siä käytän­töjä eri toimenkuvissa.

Jos tavoit­teet on saavu­tettu, on palkin­to­jen aika.

Ohjel­man tavoit­teet saavut­ta­neille työpai­koille myön­ne­tään Perheys­tä­väl­li­nen työpaikka ‑tunnus. Tunnus on voimassa vuoden kerral­laan. Työnan­taja rapor­toi perheys­tä­väl­li­syy­den tasosta ja sen kehit­ty­mi­sestä vuosit­tain Väes­tö­liit­toon. Mikäli työnan­taja jatkaa perheys­tä­väl­li­syy­den kehit­tä­mistä, tunnuk­sen voimas­sao­loa jatketaan.

TEKSTI ALEKSI VIENONEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Lisä­tie­toja Väes­tö­lii­ton mallista löytyy osoit­teesta www.perheystavallinentyopaikka.fi.