Hellan väki taltutti alasajon tuskan

teollisuusliitto

Salossa sijaitsevan Hella Lighting Finlandin henkilöstö joutui vuoden 2016 lokakuussa musertavan uutisen eteen: Tehdas lopetetaan, ja tuotanto siirretään seuraavan puolentoista vuoden aikana Romaniaan.

Puolitoista vuotta myöhemmin sama joukko seisoo leppoisan puheensorinan vallitessa Salon tehtaalla kuohujuomalasit hyppysissä. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että yrityksen saksalainen omistaja olisi pyörtänyt päätöksensä tuotannon siirtämisestä Romaniaan, vaan vasta valmistuneen kirjan Hellan Perhe – kuvakertomus ja tarinoita tehtaan lopettamisen hetkellä julkistamistilaisuudesta. Kirja on ihmisten kokemusten, tuntemusten, näkemysten ja olemusten kautta esitetty kertomus siitä, kuinka he ja työyhteisö ovat selviytyneet ja pitäneet yhtä läpi vaikean tapahtumaketjun.

– Toinen koti kuvastaa hyvin sitä, minkälainen työpaikka tämä minulle oli. Olen kokenut täällä luottamuksen, kunnioituksen ja yhteisöllisyyden ilmapiirin. Ikävä tulee työkavereita ja vähän tätä työtäkin, mutta nyt otan uudet haasteet vastaan. Tahdon kehittää itseäni ja monipuolistua. Tähtäimessä on suunnitteluassistentin tutkinto, vuonna 2006 Hellalle töihin tullut Tanja Lehtinen sanoo.

– Uutinen alasajosta oli suuri järkytys, mutta kun aikaa on kulunut, on sisäistänyt, että näin tässä tulee käymään. Siitä olen tosi iloinen, että osa ihmisistä on jo työllistynyt, lähtenyt opiskelemaan ja monella on suunnitelmia. Itselläni ei ole vielä mitään konkreettista, mutta mieli on suht koht luottavainen, että töitä varmaan löytyy.

– Oikeastaan ainut huolenaihe on se, kuinka kokooma-ammattiosastomme toiminta saadaan jatkumaan, kun joukkomme siirtyy uusille urille, vuonna 1987 ensimmäistä kertaa Hellalle eli silloiselle Talmulle töihin tullut Salon Alueen Kemian Osasto 444:n puheenjohtaja Jari Kauppinen pohtii.

KUVISTA KIRJAKSI

Hellan perhe -kirjalla on oma kehityskertomuksensa. Ensimmäisen askeleen otti valokuvaaja Erkki Tuominen, joka tarvitsi opintoihinsa liittyen ympäristön opinnäytetyön tekemiseksi. Hellan tehtaan jo käynnistyneen alasajon taltiointi vaikutti kiinnostavalta aiheelta. Viesti kiiri pääluottamusmies Anne Hakamäen kautta toimitusjohtaja Kimmo Suupohjalle, joka näytti hankkeelle vihreää valoa.

– Tulos ylitti odotukset, mistä syntyi idea valokuvanäyttelyn järjestämiseksi. Se puolestaan sai kiinnostusta ja kiitosta osakseen, mistä seurasi tunne, että olisi sääli, jos kuvat häviäisivät bittiavaruuteen. Toisaalta mietimme, minkälaisen muiston jättäisimme tehtaasta henkilöstölle? Ideat yhdistyivät suunnitelmaksi oman kirjan toteuttamisesta, Suupohja kertaa taustoja.

Niinpä Tuomisen rinnalla töitä ryhtyi tekemään tietokirjailija Anne Pentti, joka haastatteli 25 työntekijää ja toimihenkilöä kirjaa varten. Tuominen puolestaan otti lisää kuvia tehtaalta sekä haastatelluista kotiympäristössään ja harrastustensa parissa.

– Haastatteluissa kävi ilmi, että ihmiset olivat omilla tavoillaan käyneet läpi laajan tunnekirjon. Kaaren voi tiivistää siten, että toisiaan seurasivat yllätys, järkytys, hämmennys, epäusko, pelko, viha, hyväksyntä ja tulevaisuuden usko. Päällimmäiseksi niistä jäi usko tulevaisuuteen, Pentti arvioi.

– Samalla syntyi nähdäkseni oppikirja yritysjohdolle siitä, kuinka yt-neuvottelut pitää hoitaa. Ihmisten tunnelmat ja sen, mitä he töiden loppumisen yhteydessä käyvät sisällään läpi, voi nähdä etukäteen ja miettiä, miten kohdata ihmiset, kuinka käsitellä tilannetta ja miten tulevaisuuteen voi suhtautua.

Hellalla tueksi palkattiin ulkopuolinen asiantuntija auttamaan nimenomaan töiden päättymiseen liittyvien tunteiden tunnistamisessa ja käsittelemisessä.

– Havaitsimme nopeasti, että emme halua viedä prosessia läpi sisällämme kalvaneen ankaran ..tutuksen vallassa, vaan kohdella toisiamme samalla tavalla ihmisinä kuin töitä tehtäessäkin, toimitusjohtaja Suupohja tiivistää.

Työyhteisöä ja henkilöstöä arvostava kirja on yksi varsin poikkeuksellinen tapa toteuttaa edellä mainittua tavoitetta. Samalla se vahvistaa sosiaalisia siteitä, jotka tyypillisesti katkeavat irtisanomisten yhteydessä.

– On todella arvokas asia, että kirja saatiin työnantajan kustantamana aikaiseksi. On varmasti harvinaista, että tällaista tapahtuu. Meillä on hieno porukka, pääluottamusmies Hakamäki sanoo.

Hellan Salon tehdas ei tyhjene kokonaan. Sinne jäävät tuotekehitys ja risteilyalusten sisävalotuotanto. Henkilöstön määrä asettuu 40:een. Ennen alasajoa se oli 180.


Hellan henkilöstö pitää yhtä siitä huolimatta, että työt loppuivat monelta tehtaan alasajon takia.

TEKSTI JA KUVAT PETTERI RAITO

Sivun yläreunan kuva: Jari Kauppinen ja Tanja Lehtinen ovat sopeutuneet töiden loppumiseen. Katse on käännetty tulevaisuuteen.