Liitossa
Teollisuusliitto uudistaa sopimustoimintansa
Nyt on se hetki Teollisuusliiton rakentamisessa, että pääsemme miettimään omat prosessit, neuvottelujen kulut ja tavoitteiden asettelut uudella tavalla, puheenjohtaja Riku Aalto sanoo. Katse on jo käännetty seuraavalle neuvottelukierrokselle.
Teollisuusliitto neuvottelee 34 työehtosopimusta 18 eri työnantajaliiton kanssa. Sopimukset ovat vastikään käydyn neuvottelukierroksen jälkeen kaikki paketissa. Seuraava iso koitos on edessä parin vuoden kuluttua.
– Valmistautuminen on jo aloitettu. Sektorijohtokunnat ovat käynnistäneet toimintansa (ks. seuraava aukeama). Niistä tullut palaute on kannustavaa. Uuden neuvottelutavan ja prosessin suunnitteluun on käyty innokkaasti kiinni, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.
– Odotusarvot ovat olemassa niin, että pystymme luomaan uusia tapoja, joilla pääsemme parempiin lopputuloksiin. Tämä on juuri se lupaus, minkä annoimme, kun Teollisuusliiton perustimme.
YHTEISET JA ERITYISET TARPEET
Teollisuusliiton työehtosopimukset pitävät sisällään laajan kirjon tuotannonaloja yhteisine ja erityisine piirteineen.
– Iso sopimusrypäs ja sen sisältämä variaatio tarkoittavat sitä, että meidän on mietittävä yleinen tavoitteiden asettelu kaikkia sopimusaloja ajatellen ja pohdittava alakohtaiset tarpeet erikseen.
Esimerkiksi yleistavoitteista Aalto nostaa kilpailukykysopimukseen liittyvät työaikakirjaukset. Toisin sanoen sen, miten työajan 24 tunnin pidentämisestä on sovittu entisen Metalliliiton, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMin ja Puuliiton puolelta Teollisuusliiton hoteisiin tulleissa työehtosopimuksissa.
– Osassa sopimuksia asia on määritelty erillisillä irtisanottavissa olevilla allekirjoituspöytäkirjoilla ja osassa määritykset on kirjattu työehtosopimusten sisälle. Joudumme miettimään todella tarkasti, miten tämä kokonaisuus saadaan hoidettua ja vietyä eteenpäin.
– Alojen erityispiirteitä ajatellen on puolestaan hyvä havaita, että osassa sopimuksia on merkittäviä työntekijöiden asemaa parantavia kirjauksia ja osassa niitä ei ole. Pitää miettiä kuinka sisällöltään ohuempia sopimuksia pystyttäisiin ohjaamaan kohti niitä parempia kirjauksia, ja millä aikataululla se voisi tapahtua.
Sopimusten sisälle katsomisen rinnalla pitää Aallon mukaan nähdä myös toimintaympäristö.
– Sopimusalojen ja yritysten tilanteet vaihtelevat. Toisaalta työmaailma muuttuu. Puhutaan alustataloudesta, nollatuntilaisista, vuokratyöntekijöistä ja muista työsuhteiden muodoista.
Mikään ala ei välty tältä kehitykseltä. Siksi yksi iso kysymys on, miten pystymme sisällyttämään näitä asioita työehtosopimuksiimme niin, että työntekijöillä on edellytykset saada riittävästi työtunteja ja tulla palkalla toimeen.
– Teollisuusliiton sektorijohtokunnat, työehtosopimusneuvottelukunnat, sektorijohtajat ja työntekijät ovat tulevassa työssä avainasemassa. Tämä on uuden opettelemista, mutta nyt voimme ihan eri tavalla miettiä sopimusten sisältöjä ja niiden kehittämistä kuin se aikaisemmin kolmessa eri liitossa tapahtui.
KOORDINAATIO VAHVEMMAKSI
Juuri käydyn neuvottelukierroksen leimallinen piirre oli työnantajaleirin vahva sisäinen koordinaatio. Aallon mukaan työnantajat sopivat EK:n piirissä koordinaatiosta jo niin kutsutun Suomen mallin valmistelun aikana. He myös pitivät rivinsä suorina siitä huolimatta, että mallin valmistelu päättyi Metsäteollisuus ry:n jättäydyttyä sen ulkopuolelle.
– Moni on sanonut, että työnantajien koordinaatio oli tiukempaa kuin keskitetyissä työmarkkinaratkaisuissa. Minusta heiltä meni peruste siihen, että liittokierroksella saadaan aikaiseksi alakohtaisia tuloksia.
– Eihän tämä nyt siltä näytä, vaan siltä, että koordinoitu työmarkkinaratkaisu käy työnantajille samalla tavalla kuin keskitetytkin ratkaisut ovat periaatteessa käyneet. He eivät vaan ole pitäneet siitä, että neuvottelijana on toiminut EK. He haluavat neuvotella itse, mutta kuitenkin sillä tavalla, että sidotaan koko työmarkkina kiinni.
– Tämä on asia, josta meidän pitää palkansaajapuolella päättää, että miten me siihen suhtaudumme ja reagoimme.
– Yksi oppi tässä ainakin ja oikeastaan meille kaikille palkansaajajärjestöille on se, että keskinäisen koordinaation pitää olla vahvempaa. Se on helppo sanoa, mutta SAK:n piirissä olen havainnut, että toteuttaminen on vaikeampaa. Kaikki ovat kiinnostuneita siitä, mitä me olemme tai emme ole saaneet aikaiseksi, mutta sitä omaa tekemistä on ollut kovin vaikeaa jakaa meidän suuntaan.
– Tähän on kyllä tullut parannusta. Hyvä niin, mutta vahvistamisen tarve on edelleen olemassa.
Sopimusjärjestelmän jatkuvuus on turvattava
– Jos emme olisi tehneet kilpailukykysopimusta (kiky), olisimme jättäneet pelikentän sillä tavalla auki, että mandaattimme keskustella ja neuvotella asioista olisi heikentynyt oleellisesti aikana, jolloin tässä maassa on runsaasti tahoja ja ihmisiä, jotka haluavat rikkoa nykyisen järjestelmän, Riku Aalto sanoo.
– Vaikka kiky ei ollut hyvä sopimus, olen yhä sitä mieltä, että sillä me turvasimme sen, että meillä on edelleen olemassa yleissitova työehtosopimusjärjestelmä. Tämän pystyn sanomaan, mutta en ole ollenkaan varma, miten olisin kertonut jäsenillemme sen, jos yleissitovia työehtosopimuksia ei enää olisi.
Kysymys sopimusjärjestelmän tulevaisuudesta on Aallon mukaan edelleen ajankohtainen.
– Maan hallitus ei kuuntele, vaan tekee omia päätöksiään. Toisaalta esimerkiksi Suomen Yrittäjillä on paikalliselle sopimiselle aivan eri sisältö ja tavoitteet kuin meillä. Heille se tarkoittaa työnantajien yksipuolista määräysvaltaa työpaikoilla, työehtosopimusten ja työntekijöiden järjestäytymisen ohittamista.
– Meidän linjamme on edelleen se, että työehtosopimukset tuovat turvan ja vähimmäisehdot työpaikoille. Niihin nojaten voidaan tehdä paikallisia sopimuksia edellyttäen, että luottamusmies on valittu henkilöstön edustajaksi ja että kumpikin osapuoli kokee sopimukset tarpeellisiksi. Paikallinen sopiminen on mahdollista ja sitä käytetään paljon, mutta pakkoa siihen ei ole, kummallakaan osapuolella.
– Tämä yleinen tausta ja asetelma on hyvä pitää mielessä, kun arvioidaan sopimuksia ja sopimustoimintaa. Meidän tehtävämme on neuvotella jäsentemme etujen mukaisia sopimuksia, mutta samalla joudumme aika tuulisessa toimintaympäristössä pitämään huolta siitä, että sopimuksista voidaan neuvotella myös tulevaisuudessa.
TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KITI HAILA
