Asiamme on yhteinen, kaikkialla

teollisuusliitto

Yrittäkää saada intialaiset luottamusmiehet jäseniksi EWC:hen ja kutsukaa heidät kylään! Niin ehdottaa Sonja Vartiala Wärtsilän kaltaisten jättikonsernien luottamusmiehille. Vartiala johtaa globaaleja suomalaisyrityksiä vahtivaa Finnwatchia. Wärtsilän palkat eivät aina riitä elämiseen Intian tehtaalla.

– Yksittäinen ihminen innostuu ja nostaa asioita esiin, siitä asiat lähtevät useinkin edistymään. Ay-liikkeen edustajat voisivat esittää, että Intian tehtaitten luottamusmiehet kutsutaan eurooppalaisten yritysneuvostojen jäseniksi. Luottamusmiehet pääsisivät näin verkostoitumaan keskenään.

Tällaiseen aloitteellisuuteen innostaa uuden Teollisuusliiton luottamusmiehiä Sonja Vartiala. Hän on Finnwatch-kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja. Teollisuusliitto on mukana rahoittamassa järjestön toimintaa.

Wärtsilä nousee haastattelussa esiin esimerkkinä Finnwatchin työstä, sillä järjestö on juuri julkaissut seurantaraportin tämän suomalaisen jättikonsernin tehtaasta Intian Khopolissa. Edistystä on edelliseen raporttiin tapahtunut esimerkiksi siinä, että työnantajan tehtaalle kutsuma keltainen ammattiliitto on vaihtunut aidoksi, työntekijöiden valitsemaksi ammattiliitoksi. Mutta edelleenkään kaikki Wärtsilän palkat eivät välttämättä riitä elämiseen.

Finnwatchin raportit ovat jatkuvasti nostaneet valokeilaan asioita, joissa suomalaisten yritysten toiminta on selkeästi alittanut kansainväliset vähimmäisvaatimukset ihmisoikeuksissa ja työehdoissa. Myös yritysten alihankintaketjuista on löydetty ongelmia. Esimerkiksi suomalaisen päivittäistavarakaupan ananasmehun alkulähteillä virtaili pakkotyöllä tuotettu mehu.

Perustehtävinä verot ja oikeudet

Vartiala kertoo, että Finnwatchilla on kaksi päätavoitetta.

– Teemme työtä sen eteen, että työelämän oikeudet toteutuisivat myös riskimaissa. Me valvomme myös sitä, että suomalaiset ja Suomessa toimivat yritykset kantaisivat verovastuunsa.

Jos ne yritykset, jotka ovat siirtäneet tuotantoaan vaikkapa Kiinaan tai Intiaan, toimisivat vastuullisesti, hyötyisi myös suomalainen tehdastyöläinen.

– Tämä vaikuttaisi myönteisesti suomalaisen tuotannon kilpailukykyyn. Jos saisimme yritysten verovälttelyn, aggressiivisen verosuunnittelun ja veroparatiisien käytön kuriin, työntekijät hyötyisivät.

– Tämä vaikuttaisi myös investointien oikeaan kohdentamiseen. Verovälttely voi johtaa siihen, että investoinnit suunnitellaan veroetujen näkökulmasta sen sijaan, että tehtäisiin parempia ja laadukkaampia tuotteita ja palveluita.

Ay-johtajat voivat vaikuttaa

Vartiala nostaa luottamusmiesten aktiivisuuden ohella esiin toisenkin mission, jossa ammattiyhdistysliike voisi ajaa liiton jäsenten etuja. Mutta siihen tarvitaan vastuuta tulevista sukupolvista, ei vain huolenpitoa nopeista voitoista. Eläkevakuutuslaitosten päättävissä elimissä istuu ammattiliittojen johtajia.

– Eläkelaitosten velvollisuus on kerryttää eläkepottia niin, että Suomen eläkkeet pystytään maksamaan. Laitokset tekevät sijoituksiaan pitkällä tähtäimellä, mutta toivoisin tähtäintä vielä pidemmäksi.

– Myös eläkelaitokset harjoittavat erittäin aggressiivista verosuunnittelua. Näin kupataan Suomenkin verotuloja ja heikennetään tulevien eläkkeensaajien etuja. Kun verotulot vähenevät, nyt vielä koulussa tai sosiaalipalvelujen piirissä olevien nuorten asemaa joudutaan heikentämään.

– Tämä ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Ay-liikkeen edustajilla olisi valtaa nostaa keskusteluun sijoitusten linjaukset. He voisivat kysyä, mikä on vastuullista sijoittamista, ettei tähdättäisi vain tuottojen maksimointiin.

Viime aikojen pahimpia paljastuksia kansalaisjärjestö on tehnyt raportissaan Finnfundin rahojen käytöstä. Finnfund on suomalaisten veronmaksajien rahoilla toimiva kehitysrahoitusyhtiö. Joukkorahoituksen lisäksi raportti sai tukea Finwatchin Ihmisarvoisen työn ohjelmalta, jota Teollisuusliitto ja TEAM tukevat.

Finnfundin rahoituskuviot ovat yksi ilmentymä siitä, miten nykyinen hallitus uskoo yritystoiminnan muuttuvan kehitysavuksi silloin, kun yritys harjoittaa toimintaansa kehitysmaissa. Näinhän Finnwatchin raportti asiaa kuvailee. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan (kok.) aikaan hallitus leikkasi kansalaisjärjestöiltä avustuksia 300 miljoonalla ja lupasi 130 miljoonaa pääomaa lisää Finnfundille.

– Finnfundin pääomitus toteutettiin lopulta joukkovelkakirjalainoilla. Finnfund on rahoittanut investointeja fossiilisiin polttoaineisiin, teolliseen lihantuotantoon, luksustalojen rakentamiseen ja yksityisiin kouluihin ja sairaaloihin, Vartiala kertoo.

Toiminnanjohtaja toteaa lakonisesti, että tällaista ”ei kannata kehitysyhteistyövaroilla tukea”. Suomeksi sanottuna kaikki yllä oleva on joko vastoin kestävää kehitystä tai nimenomaan sortaa kaikkein köyhimpien ihmisten oikeuksia. Useimmiten toinen onnistuu varmistamaan myös toisen.

Iso osa Finnfundin raportoimista ”kehitysvaikutuksista” syntyy sijoitusrahastoissa, jota pyörittävät hallinnointiyhtiöt perivät isoja palkkioita.

– Me suhtaudumme ylipäänsä kriittisesti rahastosijoituksiin. Rahastoilla on usein aggressiiviset verorakenteet, joiden avulla lasketaan kohdemaan verotuottaja. 75 prosenttia Finnfundin rahastoista sijaitsee veroparatiiseissa.

Vuodesta 2016 lähtien Finnfundin hallintoneuvoston puheenjohtajana on toiminut Erkki Tuomioja (sd.). Hallintoneuvostossa ovat edustajat myös SAK:sta, EK:sta ja MTK:sta. Toisin kuin johtokunta, hallintoneuvosto ei saa tietoa sijoitusten tarkoista summista tai rahoitusehdoista.

Yhdessä lakia ajamaan

Tulevasta yhteistyöstä ammattiyhdistysliikkeen kanssa Vartiala mainitsee suunnitelmat yritysvastuulain saamisesta Suomeenkin.

– Ranskassa vastaava laki on jo. Yritysten ihmisoikeusloukkauksista saisi loukkauksen uhri nostaa kanteen Suomessakin, vaikka loukkaus olisi tapahtunut jossain toisessa maassa.

– Me tulemme kampanjoimaan lain puolesta ensi vuonna samoin kuin eduskuntavaalivuonna 2019. Tulemme lähestymään ammattiyhdistyliikettä ja toivomme tietysti mahdollisimman suurta koalitiota asian taakse.

Vartiala toivoo myös, että ay-liike olisi aktiivisemmin vaatimassa verotuksen muuttamista oikeudenmukaisemmaksi. Pitäisikö ay-liikkeen pikemminkin keskittyä vaatimaan verojen välttämisen estämistä, ei verojen alentamista? Nimenomaan tavalliset työtätekevät suomalaiset käyttävät julkisia palveluita, jotka rahoitetaan verovaroin.

– Ne, jotka eivät voi tehdä verosuunnittelua eli perusduunarit, he maksavat enemmän.

Vartiala on iloinen siitä, että Teollisuusliitto on tehnyt tuoreen päätöksen lähteä tukemaan Finnwatchin Ihmisarvoisen työn ohjelmaa.

– Globaali edunvalvonta on todella tärkeää suomalaisen työntekijän kannalta.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA SASK

Artikkelin yläreunan kuvassa Sonja Vartiala (takarivissä keskellä) tapaamassa thaimaalaisia kanafarmin työntekijöitä, jotka ovat paenneet pakkotyön kaltaisia oloja.

LUE LISÄÄ SAMASTA AIHEESTA:

 

Kansainvälisyys kiertyy yhteiseksi eduksi

Enemmän töitä hyvillä ehdoilla!

Kolmikannassa harjoiteltua järjestämistä