Ammattiyhdistys­toiminnassa löytyi uusia puolia itsestä – ”Liitossa saa olla se kuka on”

Erika Immonen ja Kati Hiukkamäki yllättivät itsensä ja päätyivät ammattiyhdistystoimintaan. Vaikuttamisen nälkä on kasvanut yhtä matkaa luottamustehtävien kanssa. Sen rinnalla heistä on tullut hyviä ystäviä.

Erika Immonen marssii Akaan keskustassa olevaan Metallikellariin suoraan sorvin äärestä. Työpäivä CNC-koneistajana TKM TTT Finlandilla on päättynyt vain hetki sitten. Kati Hiukkamäki ojentaa tulijalle pari banaania.

– Näin tää meillä toimii, Immonen kommentoi.

Immonen on Etelä-Pirkanmaan Teollisuustyöväen ammattiosasto 169:n ensimmäinen naispuheenjohtaja, Hiukkamäki koulutusvastaava. Ammattiosaston puitteissa alkanut yhteistyö ja ystävyys on niin tiivistä, että kaksikko synkronoi kalenteritkin.

Viime vuonna parivaljakko lähti yhdessä kunnallispolitiikkaan. Immosesta tuli Urjalan kunnanvaltuutettu ja Hiukkamäestä hänen varavaltuutettunsa.

Vielä seitsemän vuotta sitten kumpikaan ei ajatellut ryhtyvänsä ay-aktiiviksi.

PERIMMÄISEN NURKAN HITSAAJA

Älä unta nää! Se oli Hiukkamäen reaktio, kun Urjala Worksin väistyvä pääluottamusmies kysyi häntä luottamusmieheksi. Hiukkamäki piti itseään perimmäisen hallin perimmäisen nurkan ujona ja hiljaisena levyseppä-hitsaajana.

Toisin kävi. Hiukkamäestä tuli aktiivinen varapääluottamusmies ja myöhemmin myös varatyösuojeluvaltuutettu. Ammattiosasto tuli tutuksi, kun Hiukkamäki haki neuvoja ja tukea työpaikan tilanteisiin. Vähitellen hän päätyi hallitukseen.

Hiukkamäellä riitti ideoita osaston toimintaan. Uutta oli se, että niitä kuunneltiin ja niihin tartuttiin. Se tuntui kivalta.

Immoselle pääluottamusmieheksi hakemista ehdottivat työkaverit. He näkivät, että homma sopii hänelle. Silloinen pääluottamusmies kannusti: Tämä on vakaa työpaikka. Hankalia asioita ei ole koskaan.

Immonen allekirjoitti sopimuspaperit. Seuraavalla viikolla Suomeen julistettiin poikkeusolot koronan takia. Sen jälkeen Immonen on istunut useammat muutosneuvottelut ja ollut sorvaamassa paikallisia sopimuksia. Yksi onnistumisista on ollut sopimus työaikapankista.

Teollisuusliiton vuoden 2023 liittokokoukseen olivat ehdolla molemmat. Kolmipäiväisessä kokouksessa päätetään Teollisuusliiton strategia ja valitaan johtohenkilöt. Hiukkamäki pisti aluksi vastaan ehdokkuudelle. Kelkka kääntyi Murikassa järjestetyn Naiset toimijoina -kurssin myötä.

– Jos haluan, että naiset lähtevät mukaan, niin pitäisikö minun näyttää esimerkkiä, vaikka pelottaa, enkä tykkää julkisuudesta, Hiukkamäki pohti.

Liittokokousedustajaksi pääsi Immonen. Paikka poiki ensimmäisen varajäsenen paikat ensin Teollisuusliiton, sitten SAK:n valtuustoihin.

TOINEN IDEOI, TOINEN TOTEUTTAA

Oman ammattiosastonsa toimintaa kaksikko on vienyt keskuspaikka Akaata laajemmalle.

– Olemme järjestäneet kokouksia ja luottamusmiesten lounastapaamisia eri paikoissa, jotta ihmisillä olisi helpompi tulla, saisimme jäsenistön osallistumaan ja olisimme lähempänä luottamushenkilöitä, Immonen kertoo.

Toinen tavoite on lisätä osaston näkyvyyttä. Oma mediasuunnitelma syntyi Murikka-opiston koulutusviikonlopussa, jonne Hiukkamäki sai kahdelle osastolle yhteisen mediakoulutuksen.

Hiukkamäellä on ideoita, Immosella kyky toteuttaa niitä. Immosella voi olla ajatuksen siemen, jota Hiukkamäki jalostaa eteenpäin. Yhteisen pyörittelyn tuloksena syntyy vaikkapa puhe tai mielipidekirjoitus.

– Yksin en pystyisi sellaiseen, Immonen sanoo.

Luottamustehtävissä kertynyttä kuormaa naiset purkavat metsäretkillä. Taustoja ei tarvitse selittää, kun toinen tuntee luottamustyön arjen. Sienikori voi jäädä tyhjäksi, mutta mieli kevenee.

LIITTO ANTAA MAHDOLLISUUKSIA

Hiukkamäki on löytänyt ay-toiminnassa uusia puolia itsestään. Hänestä on tullut ulospäinsuuntautuneempi ja rohkeampi. Esillä olemisesta on tullut helpompaa.

– Mitään pahaa ei ole tapahtunut. Vaikeissa paikoissa työyhteisö on tuntunut luottavan minuun, hän pohtii.

Immonen kommentoi, että Hiukkamäen idearikkaus on ryöpsähtänyt ay-toiminnassa. Immoselle turvallinen yhteisö on antanut rohkeutta kertoa mielipiteitään julkisesti.

– Liitossa saa olla sellainen kuin on, ja omien ajatusten kanssa pääsee esille. Se on ruokkinut halua vaikuttaa, Immonen kuvailee.

Jos haluan, että naiset lähtevät mukaan, pitäisikö minun näyttää esimerkkiä?

Liiton koulutukset ovat molemmille tärkeitä askelia vaikuttajaksi kasvamisen polulla. Tietoa, verkostoja ja esiintymiskokemusta on kertynyt Murikka-opiston kursseilla, seminaareissa ja luottamusmiespäivillä.

– Murikkaan on aina helppo mennä, vaikka menisi yksinkin. Uutta löytyy Hakaniemestä ja aluekoulutuksista. Ystäviä tulee ympäri Suomen, Hiukkamäki sanoo.

Verkostot näkyvät puhelimessa ay-aktiivien some-ryhminä. Niistä on helppo kysäistä, miten jokin asia on hoidettu muilla työpaikoilla.

LUOTTAMUSMIEHET SYDÄMELLÄ

Hiukkamäkeä motivoi vaikuttamiseen naisten asema miesvaltaisella alalla. Epätasa-arvoa on edelleen esimerkiksi palkkauksessa. Toiseksi Hiukkamäki haluaisi parantaa johtamiskulttuuria.

Immosen kärkiteema on luottamushenkilöiden tukeminen, sillä he ovat lähimpänä työntekijöitä eli varsinaisia jäseniä. Kun yrityksillä menee heikommin, myös luottamustehtävät ovat erityisen raskaita. On lomautuksia ja irtisanomisia. Painetta tulee sekä työntekijöiltä että työnantajalta.

– Haluaisin tavata heitä useammin, tukea jaksamista ja jakaa omaa osaamistani, Immonen sanoo.