TYÖYMPÄRISTÖ: Laki on niin kuin se unohdetaan

Yli 30 hengen työpaikoilla on tehtävä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Niin sanoo Suomen laki. Tätä ei aina noudateta, paljastui luottamushenkilökyselyssä. Naisjäsenille tehdyssä kyselyssä nousi kärkevimmin esiin eriarvoinen palkkaus.

13.7.2021

Teollisuusliiton sähköiseen kyselyyn vastasivat 977 työpaikan pääluottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut. Kysely kartoitti, kuinka usein lakisääteisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia tehdään liiton sopimusaloilla.

Vastaajista melkein 30 prosenttia totesi, ettei suunnitelmia ole tehty tai että heillä ei ole tietoa asiasta. Yli puolet eli 59 prosenttia kertoi, että on tehty, mutta osalla ei ole tietoa suunnitelmien sisällöstä. Suunnitelmat pitäisi tehdä yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden välillä, mutta vain 18 prosenttia luottamushenkilöistä oli osallistunut niiden laatimiseen. Työpaikkojen enemmistössä tilanne on se, että suunnitelmat eivät ole vapaasti työntekijöiden luettavissa – vaikka pitäisi – tai asian laidasta ei luottamushenkilöllä ole tietoa.

Selvä enemmistö eli 63 prosenttia luottamushenkilöistä ei ole saanut mitään koulutusta suunnitelmien laadintaan ja toteuttamiseen. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa suurten, yli 500 hengen työpaikkojen asiat olivat paremmalla tolalla. Luottamushenkilöt olivat saaneet muita useammin koulutusta.

Suunnitelmat eivät ole kuitenkaan päämäärä sinänsä. Ne pitäisi toteuttaa. Noin 70 prosenttia vastaajista kertoi, että suunnitelmia ei ole toteutettu työpaikalla tai he eivät osaa sanoa, onko vai ei.

”AKTIIVISESTI EDISTETTÄVÄ”

Työntekijälle tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien perimmäisenä tavoitteena on saada työympäristö terveelliseksi ja ehkäistä kaikkinainen syrjintä ja epäasiallinen kohtelu töissä.

– Lait lähtevät siitä, että työnantajan on aktiivisesti edistettävä yhdenvertaista kohtelua ja naisten- ja miesten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa pitää tarkasti pohtia koko työntekijän työkaari työhönottotilanteesta työsuhteen päättymiseen, samoin pelisäännöt ja toimet, joilla puututaan syrjivään ja epäasialliseen kohteluun. Suunnitelmien tulee olla tärkeä osa uuden työntekijän perehdytystä, sanoo Sari Kola Teollisuusliiton työympäristöyksiköstä.

Kolan vastuulla sosiaali- ja työympäristöasiantuntijana ovat liitossa myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset. Hän pitää epäkohtana, ettei yhdenvertaisuuslaki vaadi päivittämään suunnitelmaa. Tasa-arvosuunnitelma on laissa määrätty laadittavaksi joka toinen vuosi.

– Ehkä suunnitelma on joskus tehty, ja sitten se hautautuu intranetin syöveriin, Kola kuvailee tyypillistä tilannetta.

– Meidät yllätti, että edes luottamusmiesorganisaatiossa ei ole riittävästi tietoa eikä osaamista tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Jos ei tiedä, ei myöskään hoksaa. Silloin ei pysty tekemään havaintoja ongelmista ja näkemään asioita yhdenvertaisuussilmälasien läpi.

Mutta apu on lähellä! Liitto tarjoaa kolmen päivän Yhdenvertainen työelämä -kurssin kaksi kertaa vuodessa, toisen Murikassa, toisen Hakaniemessä Helsingissä.

– Suosittelen lämpimästi kurssin käymistä. Olemme nähneet, että kurssin käyneillä on eväät nostaa nämä asiat keskusteluun, Kola yllyttää.

EURO EI VAIN KASVA EUROKSI

Naisille suunnattuun sähköiseen kyselyyn vastattiin sangen vilkkaasti, ja vastauksia saatiin 4 671 naisjäseneltä. Heissä oli tasaisesti naisia eri ikäluokista ja eri kokoisilta työpaikoilta. Tämän Arvon mekin ansaitsemme -kyselyn tuloksia hyödynnetään naisten aseman parantamisessa.

Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia kertoi kokeneensa työpaikalla sukupuolesta johtuvaa syrjintää tai epäasiallista kohtelua. Kaikkein eniten naiset kokevat eriarvoista kohtelua palkkauksessa, työtehtävien jaossa ja ammattitaidon arvostuksessa. Naisten vastauksista ilmeni, että heidän kaikkia vastuualueitaan tai työkuormaansa ei huomioida. Palkka-avoimuutta ei ole eikä palkka vastaa osaamista.

– Ei oikeastaan hämmästyttänyt, että palkkaus nousi jälleen ykköseksi, sanoo järjestötoimitsija Kirsti Anttila Teollisuusliiton järjestöyksiköstä.

Jälleen-sanalla Anttila viittaa aiempaan, vuonna 2018 tehtyyn kyselyyn naisjäsenille. On totta, että naiset tekevät alempien vaativuusryhmien töitä useammin kuin miehet. Mutta tämä ei ole koko totuus, varsinkaan jos muistetaan, että nuoremmilla naisilla on yhä useammin työhönsä myös ammattitutkinto.

Palkka-avoimuus on työnantajalle punainen vaate, sillä silloinhan perusteettomista palkkaeroista jäisi kiinni.

– Sekä työpaikkojen tasa-arvokampanjoissa että tämän kyselyn avovastauksissa tulee esiin, että työkuormaa ei oteta huomioon. Naisten monitaitoisuutta ei myöskään hyödynnetä, Anttila toteaa.

Kyselyn mukaan syinä ovat esimerkiksi miespuolisten työnjohtajien asenteet tai jako naisten ja miesten töihin. Naiset eivät saa loikata miesten puolelle ennen kaikkea siksi, että silloin he saisivat parempaa palkkaa, vaikka osaamista olisi.

– Naiset opiskelevat ja kehittävät taitojaan erittäin ahkerasti. Vuosien saatossa olen kursseilla ja seminaareissa kuullut, miten naistyöntekijä on kouluttautunut, jopa työnantajan kustannuksella, johonkin tiettyyn tehtävään. Mutta sitten kun hän hakee tuollaista tehtävää, ohi ajaakin joku vähäisemmän kokemuksen tai koulutuksen omaava mies, Anttila kuvailee tilannetta.

VAADI OIKEUKSIASI!

Anttila rohkaisee jokaikistä eriarvoisuuden kohdannutta naisjäsentä vaatimaan työnantajalta selitystä eriarvoisen palkan perusteista. Tämän oikeuden turvaa laki, jossa vielä painotetaan, että mitään kostotoimia ei näiden oikeuksien käyttämisestä saa tulla.

– Palkka-avoimuus on työnantajalle punainen vaate, sillä silloinhan perusteettomista palkkaeroista jäisi kiinni, erot tulisivat päivänvaloon, Anttila vielä mainitsee työnantajapuolen otteen tasa-arvon toteuttamiseen. EK lähti pois asiaa valmistelleesta työryhmästä viime vuonna.

”Huono johtaminen” on Anttilasta iso tekijä naisten syrjittyyn asemaan, joka ilmenee esimerkiksi palkka-eroina. Tämä ei hyödytä myöskään työnantajaa.

– Minun lempiaiheeni on vaatia kunnon kehityskeskusteluja myös naisille. He pääsisivät kertomaan osaamisestaan. Ja jos naisten sallitaan kehittävän ammattitaitoaan, hyötyy siitä myös työnantaja.

Anttila korostaa sitä, että Teollisuusliitolla on paljon koulutusta tarjolla luottamusmiehille.

– Miten luottamusmiehet voisivat saada valmiuksia tehtävänsä hoitamiseen, jolleivat he kouluttaudu? Lait tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ovat aivan yhtä tärkeitä tuntea kuin muutkin luottamusmiehelle merkitykselliset lait, Anttila alleviivaa.

JOS TESSIÄ EI OLISI?

– Siinä, missä hyvinvointivaltio on naisten turva, yleissitova työehtosopimus on tasavertaisen palkkauksen ehto.

Niin tiivistää kyselyistä välittyvän viestin Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila. Hän arvioi, että ilman tessejä arkikielessä ”pärstäkertoimeksi” kutsuttu asia tulisi kasvattamaan palkkaeroja. Samaten tekisivät tutkimuskielellä ”sukupuolimuuttujaksi” nimitetyt asiat.

– Jo aiemmilta vuosikymmeniltä on tutkimustietoa palkkauksen rakenteista. Miesten hekot (henkilökohtainen palkanosuus) ovat olleet systemaattisesti korkeampia kuin naisten, Anttila huomauttaa.

Naisiin vaikuttavat miehiä enemmän myös perhevastuut. Anttilaa huolettaa tässä yhteydessä etenkin uusi työaikalaki, joka sallii pidemmät työviikot ja -päivät.

– Työnantajapuolella on kova hinku työajan joustamiseen. Mutta vastuu perheestä ei muutu, koulut ovat auki samaan aikaan kuin ennenkin, samoin päiväkodit, Anttila toteaa perheen sujuvaa arkea rikkovista ”joustoista”.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista tutkimuspäällikkö toteaa, että ne pitää myös toteuttaa.

– Näitä asioita ei voi seurata ja kehittää, ellei niitä jalkauteta käytännöiksi työpaikoilla, Anttila muotoilee.

AKKAIN JUTTUJA?

Juha Pakarinen on joensuulaisen Thermo Fisher Scientific Oy:n yli 400 tuotantotyöntekijän pääluottamusmies ja liiton työympäristö- ja tasa-arvojaoston jäsen.

– Raskaammalla puolella on aika paljon niitä kaksilahkeisia, jotka pitävät tasa-arvoa akkain juttuina. Mutta tasa-arvoa ei pidä nähdä miesten ja naisten vastakkainasetteluna, se on paljon muutakin, Pakarinen toteaa korostaen sitä, että kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti riippumatta kansallisuudesta tai mistään muustakaan henkilöön liittyvästä asiasta.

Miten tasa-arvotaistelija edistää itse kaikkien yhdenvertaista kohtelua?

– On väännettävä paljon rautalankaa. Ja keskusteltava, keskusteltava ja keskusteltava. Joskus on tosin nostettava kädet pystyyn. Tämä ihminen on elänyt pimmeessä koko ikänsä, työskennellyt siinä syrjäisessä autokorjaamossa, jossa on nakukalenterit tapettina. Joskus on vain luovutettava.

Toivon, että painetun työehtosopimuksen viimeisille, tyhjille sivuille tulisi muistutus tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeista henkilöstömäärään peilaten.

– Onko naisten varpaat halvemmat kuin miesten?

Niin Pakarinen kertoo joskus aloittavansa keskustelun. Hölmistyneeseen ”Kuinka niin?” -vastaukseen voi sitten jatkaa, että jos ei ole niin sitten pitää naisillakin olla turvakengät. Jos ei olisi, kaatuisivat naisen työt sitten miehen niskaan, kun nainen on sairauslomalla.

Ja sitten voidaan päästä puhumaan jo itse tasa-arvolaista ja yrityksen tasa-arvosuunnitelmasta. Jos nainen saisi samasta työstä enemmän palkkaa, niin milläs siihen pääsee kiinni?

– Tasa-arvolailla, Pakarinen valistaa.

Palkkakartoitus ja tarkka seuranta siitä, miten vapautuviin työpaikkoihin haetaan ja sijoitutaan, siinä on Pakarisen tarjoamia esimerkkejä käytännön työkaluiksi tasa-arvon toteuttamiseen.

– Me näemme palkkojen muutokset. Helposti miehillä nousee tappiin. Mutta suunnitelman takia voimme kysyä: Miksi? Perusteettomia palkanlisiä ei saa olla, Pakarinen kertoo.

TYÖTÄ MAAILMALLA – JA SUOMESSA

Pakarinen on käynyt kahdessa Afrikan maassa, Ghanassa ja Malawissa, pitämässä tasa-arvokoulutuksia yhteistyössä SASK:in kanssa. Hän sanoo olevansa ”tavattoman ylpeä” saavutuksistaan Malawissa. Siellä vailla mitään suojavarusteita ja alati vaanivan seksuaalisen väkivallan uhan alla työskennelleet naiskaivostyöntekijät saivat oloihinsa erittäin huomattavat parannukset koulutuksen jälkeen. Heidät muun muassa siirrettiin tekemään vain päivävuoroa, mikä vähensi seksuaalista väkivaltaa tuntuvasti.

Pakarinen kertoo, että häntä on soimattu: ”Miks sie sinne lähdet, kun Suomessakin on epäkohtia?”

Jälleen on väännettävä rautalankaa:

– Jos me saamme Malawin kaltaisissa maissa paikallisten työntekijöiden asiat kuntoon, ei heillä ole tarvetta lähteä muualle töitä etsimään.

– Ja kaikilla on joku ukki tai ukin ukki, joka on käynyt esimerkiksi Amerikoissa. Siitä ei vaan haluta puhua. Mutta miksiköhän hän lähti? Ihan samalla tavalla työn ja paremman elämän perään, Pakarinen painottaa kuvaillessaan Suomeen töihin nyt tulevien ulkomaalaisten työntekijöiden todellisuutta.

Pakarinen puhuu voimakkaasti liiton antaman tasa-arvokoulutuksen puolesta, erityisesti Murikka-opiston puolesta.

– Murikassa ajatukset ovat poissa arkiasioista. Eikä siellä ole työkaveri seuraamassa ja kuuntelemassa. Uskaltaa vapaasti olla samaa ja jopa eri mieltä tasa-arvoasioista.

– Toivon myös, että painetun työehtosopimuksen viimeisille, tyhjille sivuille tulisi muistutus tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeista henkilöstömäärään peilaten. Niissä enimmäkseen pienissä työpaikoissa, jossa isäntä määrää, tämä helpottaisi luottamusmiesten työtä. Isäntä ei silloin pysty kumoamaan vaatimuksia, sillä niiden takana on laki.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

TYÖYMPÄRISTÖ: Perhevapailla tasa-arvoa työelämään

Molemmille vanhemmille halutaan antaa mahdollisuus tasapuoliseen vanhemmuuteen. Perhevapaiden suunnitellaan joustavan työtilanteen mukaan.

KUVA YLLÄ: Asentaja Jukka Heinonen kertoi Metalliliiton Ahjo-lehdessä 14/2015 pitäneensä kaikki mahdolliset isyysvapaat ja olleensa osittaisella hoitovapaalla. Haastattelun aikaan Pietari oli 1-vuotias ja Pieto 5-vuotias.

Perhevapaauudistusta on suunniteltu jo vuosikausia, mutta näillä näkymin se tulee voimaan kesällä 2022. Uudistus on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan, ja päävastuussa on sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen.

Uudistuksen tavoitteena on edistää perhevapaiden ja hoitovastuun jakautumista tasaisesti molempien vanhempien kesken sekä edistää tasa-arvoa työelämässä.

– Myös lasten keskinäistä yhdenvertaisuutta halutaan tukea. Perheestä riippumatta jokainen lapsi saisi yhtä paljon vanhemman hoivaa, johtaja Liisa Siika-aho sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.

Uudistus vaikuttaa paitsi sosiaalietuuksiin, myös päivähoitoon ja työmarkkinoihin.

UUDISTUKSET VUONNA 2022

Perhemuotojen moninaistuminen on havahduttanut päättäjät uudistukseen. Tavoitteena on paitsi säädösten sukupuolineutraalius, myös nykyistä joustavammat vapaat.

Tavoitteena on saada naiset vanhempainvapailta entistä nopeammin työelämään, mikä edistäisi tasa-arvoisempaa palkkakehitystä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan pitkät perhevapaat pienentävät äitien palkkaa lähes viidenneksellä.

Parhaillaan on menossa myös Euroopan unionin työelämän tasapaino -direktiivin jalkauttaminen kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiivissä on säädetty joustavasta isyysvapaasta, vanhempainvapaasta, omaishoitovapaasta ja joustavista työjärjestelyistä.

Perhevapaauudistus sekä vanhempainpäivärahauudistus pyritään saattamaan voimaan samoihin aikoihin direktiivin kanssa eli elokuussa 2022.

KIINTIÖTKIN JOUSTAVAT

Perhevapaauudistusta pohtinut työryhmä on päätynyt esittämään 1+7+7-mallia. Siinä noin yhden kuukauden vapaa eli ”raskausraha” on tarkoitettu raskaana olevalle ennen synnytystä, ja noin seitsemän kuukautta, eli alustavasti 164 päivärahapäivää, on kiintiöity molemmille vanhemmille erikseen. Vanhempi voisi luovuttaa omista vapaistaan toiselle vanhemmalle 69 päivää. Yksinhuoltaja saa molemmat kiintiöt itselleen.

Uudistuksella perhevapaiden määrä kasvaisi nykyisestä 12,7 kuukaudesta 14 kuukauteen. Vapaat täytyisi pitää siihen mennessä, kun lapsi täyttää kaksi vuotta.

Työehtosopimukset määrittävät edelleen, miten vapaita jaksotetaan.

PÄIVÄHOITOON HAASTEITA

Synnyttävistä äideistä noin puolella on voimassa oleva työsuhde. Työehtosopimuksesta riippuen heillä on oikeus ansiosidonnaiseen äitiyspäivärahaan. Uudistuksessa myös työttömien, opiskelijoiden ja yrittäjien etuuksia nostetaan.

Omaan tahtiin pidettävien vanhempainvapaiden ajatellaan helpottavan työelämän joustoja.

Pätkätyötä tekevät voivat rytmittää vapaat työrupeamiensa mukaisesti.

Päiväkodeille ja varhaiskasvatukselle tämä voi olla haaste.

– On mietittävä, voivatko vanhemmat varata tyhjää päiväkotipaikkaa lapselleen, jos he sijoittavat vapaitaan moneen lyhyeen pätkään. Tässä täytyy huomioida myös lapsen etu, Siika-aho toteaa.

Pohjoismaisessa vertailussa viidennes suomalaisista isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Äidit käyttivät 98 prosenttia vanhempien kesken jaettavissa olevista vanhempainrahapäivistä. Uudistuksella halutaan vaikuttaa isien asenteisiin ja halukkuuteen ottaa vastuuta kotityöstä sekä hoivasta.

RUOTSI JOHTAA

STM:n Siika-aho luonnehtii Suomen perhevapaauudistusta yhdeksi maailman parhaista tasa-arvon suhteen.

Islannin 3+3+3-mallissa vanhemmilla on mahdollisuus pitää yhteensä 9 kuukautta vapaata ansiosidonnaisella päivärahalla. Ennen lapsen kolmatta ikävuotta vanhemmat eivät kuitenkaan saa etuuksia, eivät myöskään varhaiskasvatuspaikkaa.

Viro on nostanut vanhempainvapaiden korvaustasoa sataan prosenttiin, kun meillä se on hieman alle 70 prosenttia ansioista. Viro haluaa paremmilla korvauksilla kannustaa korkeampaan syntyvyyteen.

Länsinaapurimme Ruotsi on Siika-ahon mukaan omassa sarjassaan. Siellä vanhempainvapaita voi pitää joustavasti lapsen kouluikään saakka. Ruotsissa kuitenkin naiset ovat perinteisesti tehneet osa-aikaista työtä, Suomessa kokoaikaista.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA JYRKI LUUKKONEN

TYÖYMPÄRISTÖ: Tasa-arvoinen kohtelu luo reiluutta työelämään

Kaikkien yhdenvertaisen kohtelun on lähdettävä jo työpaikkailmoituksesta.

KUVA YLLÄ: Hitsausluokkien kaltaisia, tehtävään vaadittavia pätevyyksiä saa sisällyttää työpaikkailmoituksiin, mutta vaatimusten on aina aidosti liityttävä tehtävästä suoriutumiseen.

Työpaikkailmoitus kertoo vaatimukset, joilla työtehtävästä suoriutuu. Lähinnä tämä tarkoittaa koulutus- ja työkokemusta, mutta ilmoitus voi antaa tietoa myös erityisvaatimuksista, esimerkiksi infoajokortista, hitsausluokista tai tiettyjen tietokoneohjelmien tai kielien osaamisesta.

Ilmoituksen pitää olla oikeassa suhteessa todellisiin ja merkityksellisiin vaatimuksiin. Työpaikkaa ei saa ilmoittaa pelkästään naisen tai miehen haettavaksi, ellei työn erityisyys vaadi hakijalta tiettyä sukupuolta, fyysisiä ominaisuuksia tai vastaavaa. Tällainen työ voi olla esimerkiksi sairaan tai vammaisen henkilökohtaisena avustajana toimiminen.

Terveysvaatimuksissa on oltava erittäin tarkkana. Mikäli työtehtävä ei aidosti vaadi työntekijältä tiettyä terveydentilaa tai -tasoa, niiden vaatiminen muuttuu syrjinnäksi. Työpaikkailmoitus voi kuitenkin kertoa sen, että työn suorittaminen vaatii tiettyä terveydellistä tilaa. Tällaisia työtehtäviä on muun muassa pelastustoimen, ilmailualan ja merenkulun ammateissa.

TYÖNANTAJALLA VASTUU SUUNNITELMISTA

Työpaikan tasa-arvoista ja syrjintää kitkevää toimintaa ohjaavat työpaikan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Vastuu suunnitelmien laadinnasta on työnantajalla, yhteistoiminnassa työntekijöiden edustajien kanssa. Nämä suunnitelmat velvoittavat aktiiviseen toimintaan reilun työpaikan synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi, ja niitä on päivitettävä määräajoin. Tapahtumat, muutokset ja määräajat kannattaa kirjata suunnitelmiin – näin kaiken toteuttamistakin on helpompi seurata.

Reilun työpaikan ylläpitäminen on kaikkien vastuulla. Jokaisen työntekijän pitää ilmoittaa epäkohdista ja tehdä näin oma osuutensa työpaikan hyvinvoinnin eteen. Tämä vaatii avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä. Usein itse uhrilta puuttuu tieto omista oikeuksista. Hänen voimavaransa voivat olla heikentyneet tai puuttuva kielitaito voi olla esteenä sille, että syrjinnän tai epäoikeudenmukaisen kohtelun uhri jaksaisi viedä asiaansa eteenpäin.

Työpaikan luottamushenkilöt kehittävät ja valvovat yhdessä tehtyjen suunnitelmien ja pelisääntöjen noudattamista. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevissa asioissa he ovat riippuvaisia muista työntekijöistä, joiden on annettava todenperäisiä tietoja ja kerrottava kokemuksiaan esimerkiksi työsuhteen ehdoista, palkoista, sairauspoissaoloista ja häirinnästä. Luottamushenkilöt voivat pyydettäessä ja luvan asianosaiselta saatuaan antaa tietoa viranomaiselle, työterveyshuollolle ja ammattiliitolle.

AVI VALVOO YHDENVERTAISUUSLAKIA

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue valvoo yhdenvertaisuuslakia työelämässä. Työsuojeluviranomainen sai vuoden 2019 aikana 500 työsyrjintään liittyvää yhteydenottoa ja 180 valvontapyyntöä, joista 110 johti tarkastuksen tekemiseen. Noin joka kolmannessa tapauksessa työnantaja oli toiminut vastoin syrjintäkieltoa.

Valvontapyynnöistä noin 30 prosenttia koski terveyttä. Tyypillisesti työsopimus purettiin koeaikana tai sitten määräaikaista sopimusta ei jatkettu terveydellisistä syistä. Myös toistaiseksi voimassa oleva työsuhde saatettiin päättää, vaikka syy verhottiin joksikin muuksi kuin työntekijän terveydentilasta johtuvaksi.

Tasa-arvovaltuutettu valvoo naisten ja miesten tasa-arvosta annettua lakia. Tasa-arvon edistämisen ohella lain tavoitteena on parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.

Työsuojeluviranomaisen tehtävä on siis valvoa yhdenvertaisuuden toteutumista ja tasa-arvovaltuutetun puolestaan tasa-arvolain noudattamista. Nämä asiat kietoutuvat tiiviisti yhteen, eikä lakeja kannata liikaa pohtia. Tärkeintä on aloittaa ratkaisun etsintä ongelmiin ja välttää niiden pitkittyminen ja tulehtuminen. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö tukee, neuvoo, opastaa ja kouluttaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Annamme tukea, kun työpaikka etsii menetelmiä ja keinoja ongelmien ratkaisuun.

TEKSTI SARI KOLA
KUVA ROBERT JANSSON

Ville Kopra: Maahanmuuttajia kohdeltava työelämässä yhdenvertaisesti

Monet asiantuntijat ovat oikeassa siinä, että Suomeen tarvitaan lisää ulkomaista työvoimaa, kun väestön ikärakenne kääntyy yhä kypsemmäksi. Näkyvissä olevaa työvoiman tarvetta ei noin 50 000 vauvan ikäluokilla saada täytettyä. Teollisuuden kannalta huoli on se, että hoiva-alat imevät väkeä yhä tiuhempaa tahtia.

Ulkomaisen työvoiman integrointi Suomeen ei ole yksinkertainen juttu. Rakennusala kertoo kaksien työmarkkinoiden todellisuudesta. Hoiva-alalla hoitohenkilökunta ei saa mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla ja vanhuksia kunnioittaen.

Helsingin Sanomat raportoi nepalilaisravintoloiden todellisuudesta (30.3.2019). Selvitys paljasti loputtoman pitkät työpäivät ilman lomaoikeuksia, minimaalisen palkan ja ihmisten eristämisen ympäröivästä yhteiskunnasta.

Sisäministeri Kai Mykkäsen mielestä poliisi, syyttäjä ja aluehallintovirastot tarvitsevat lisää resursseja. Lisäksi alipalkkaus olisi kriminalisoitava.

Valitettavasti Mykkäsen kommenteissa on aimoannos käsien pesua. Ongelmat ovat olleet ammattiliittojen ja viranomaistenkin tiedossa pitkään, mutta harmaata taloutta suitsivat toimet tai valvonnan vahvistaminen ovat antaneet odottaa itseään koko vaalikauden. Juha Sipilän hallitus osaa älähtää kun jossain kalahtaa, mutta ennakoivasti ongelmia ei ratkota.

”Ammattiliitot voivat tehdä paljon maahanmuuttajien säällisen työelämän toteutumiseksi.”

Kuitenkin sekä keskusta että kokoomus liputtavat ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumisen puolesta. Kuinka tämä vaikuttaisi esimerkiksi nepalilaisravintoloissa? Korjaisiko se tilannetta parempaan, vai helpottaisiko se omistajien mahdollisuutta laajentaa ”liiketoimintamalliaan” ympäri maata?

Voisiko ajatella, että työelämän pelisäännöt laitetaan ensin ammattiliittojen, viranomaisten ja lakeja säätävien poliitikkojen kesken kuntoon ennen kuin uutta, matalasti koulutettua ja suomen kieltä osaamatonta työvoimaa tuodaan ilman viranomaisharkintaa lisää?

On huolehdittava siitä, että ulkomaalaisia työntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti muuhun työvoimaan nähden. Palkkojen polkeminen, harmaa talous ja kaksien työmarkkinoiden syntyminen on kitkettävä kuin rikkaruohot. Kun asiat saadaan kuntoon, voidaan miettiä uusia keinoja työvoiman saannin helpottamiseksi kolmansista maista.

Laivaakaan ei lastata ennen kuin pohjan reiät on tukittu.

Ammattiliitot voivat tehdä paljon maahanmuuttajien säällisen työelämän toteutumiseksi. Jos tuleva hallitus vain näkisi liitot enemmän kumppaneina kuin villin menon tiellä seisovina betoniporsaina.

VILLE KOPRA
Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö

KUVA KITI HAILA