Vastuu alihankinnasta koskee ihmisoikeuksia

Ihmisoikeuksien ja työntekijöiden perusoikeuksien loukkaukset ovat suomalaisyritysten kipukohtia, kun ne valvovat alihankintaketjujensa vastuullisuutta. Sekä hankintaketjujen uumenissa että lähellä kotimaassa olevat alihankkijat polkevat työläisten oikeuksia kustannusjahdissaan.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n selvitys kertoo, että pakkotyössä työskentelee 25 miljoonaa ihmistä ja lapsityöntekijöitä on 152 miljoonaa. Kun puhutaan lievemmistä työntekijöiden oikeuksien rikkomuksesta, ovat määrät melkoisia.

– Yritykset puuttuvat jonkin verran pahimpiin tapauksin. Alipalkkaukseen ja ylipitkiin työpäiviin ei alihankintaketjuissa kiinnitetä huomiota, kun arviota tekee yritysraportointien pohjalta. Tämä heikentää myös ay-liikkeen mahdollisuuksia saada tietoa rikkomuksista, SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Pia Björkbacka sanoo.

ALIHANKINTA VALVONNAN ULOTTUMATTOMISSA

Alihankintaa kasautuu maihin, joissa kansallinen lainsäädäntö ei takaa kansainvälisten säädösten edellyttämiä ihmisoikeuksia. Ongelmana on myös se, etteivät oikeusvaltioperiaatteet ja kansalaisoikeudet toteudu monessa maassa, vaikka asianmukaista lainsäädäntöä olisi.

SAK selvitti vuonna 2016 valtion sijoitusyhtiö Solidiumin osaomistamien Stora Enson, SSAB:n, Telian, Outokummun, Metson ja Kemiran yhteiskuntavastuuraportteja. Niissä ei kerrottu millään tavalla alihankintaketjuista, niiden työehtosopimuskäytännöistä eikä edes maista, joissa alihankkijat toimivat.

Yritysten pitäisi pysyä pois sellaisista paikoista, joihin liittyy ihmisoikeusriskejä.

Yritykset perustelevat raportoinnin puutteita ja vähäisiä toimitusketjuun liittyviä vaateita usein sillä, että velvoitteiden valvonta on vaikeaa ja vaatii paljon resursseja.

– Jos valvonta on rankkaa ja vaatii resursseja, ei tällaisia riskejä pidä ottaa. Yritysten pitäisi pysyä pois sellaisista paikoista, joihin liittyy ihmisoikeusriskejä, Björkbacka sanoo.

KAUNIITA PERIAATTEITA

Yrityksiä koskee YK:n vuonna 2011 hyväksymät yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet. Yritysten pitää sitoutua ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja toimia ihmisoikeuskysymyksissä huolellisesti.

Huolellisuus merkitsee toimitusketjujen kartoittamista, riskien tunnistamista, riskejä ehkäisevän suunnitelman tekoa ja toteutusta sekä lopulta seurantaa, että suunnitelman tavoitteet toteutuvat.

Jos ennaltaehkäisevät toimenpiteet eivät auta, yrityksillä on velvollisuus puuttua ihmisoikeuksien loukkauksiin ja korjata vahingot.

– Usein kun yritykset havaitsevat ongelmia, ne keskittyvät ehkäisemään niiden toistumista, mikä on hyvä asia. Iso ongelma on, että jo tapahtuneiden rikkomusten uhreille ei korvata heidän kokemaansa vääryyttä, kansalaisjärjestö Finnwatchin ihmisarvoisen työn tutkija Anu Kultalahti sanoo.

YK:n periaatteiden noudattaminen on yrityksille vapaaehtoista, eikä niiden rikkomisesta seuraa mitään rangaistuksia.

Velvoittava laki valmisteilla

Kansalaisjärjestö Finnwatch edistää yrityksiä sitovaa kansallista yritysvastuulakia. #Ykkösketjuun-kampanja näkyi vuoden 2019 eduskuntavaalien alla. Kampanjaan osallistui yli 100 yritystä, kansalaisjärjestöä ja ammattiliittoa. Mukana olivat muun muassa Fazer, Finlayson, Halti, Kesko, Paulig, S-ryhmä, Stora Enso ja Tokmanni.

– Haluamme Suomeen yritysvastuulain, koska yritykset eivät raportoi vapaaehtoisesti hankintaketjunsa ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista, SAK:n Björkbacka sanoo.

”Monet yritykset tekevät jo nyt töitä ihmisoikeuksien edistämiseksi. Yritysvastuulain myötä mukaan saataisiin koko laaja yrityskenttä”, Pauligin vastuullisuuspäällikkö Seija Säynevirta sanoo Ykkösketjun verkkosivuilla.

EK:n asiantuntija Hannu Yläsen mukaan kotimainen yritysvastuulaki ei ole tarpeen, koska monet suomalaiset yritykset ovat jo nyt ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksissä maailman kärkeä.

– Kansallinen laki olisi väärä instrumentti ison ongelman ratkaisemisessa, Ylänen sanoo.

Jos meillä olisi vastuullisuuslainsäädäntö, se helpottaisi koko yrityskenttää ymmärtämään, mitkä ovat pelisäännöt.

Osa Ykkösketjuun sitoutuneista yrityksissä ei ole Yläsen mukaan ollut täysin tietoisia Ykkösketjun tavoitteista.

– Yrityksiltä on kysytty, että kai te tällaista kannatatte. Kun kysymyksiä esitetään näin, aina ei välttämättä hahmoteta kokonaisuutta. Saattaa syntyä tilanteita, joissa liian heppoisin perustein lähdetetään kannattamaan jotakin. Eikä edes tiedetä, mihin lähdetään mukaan, Ylänen sanoo.

Hissiyhtiö Koneen tuotekehityksen ympäristöjohtaja Satu Virkkunen odottaa kotimaista yritysvastuulainsäädäntöä toiveikkaana.

– Jos meillä olisi vastuullisuuslainsäädäntö, se helpottaisi koko yrityskenttää ymmärtämään, mitkä ovat pelisäännöt. Se myös estäisi epäterveen kilpailun eli sen, että joku yritys lähtee viemään toimintaansa suuntaan, minne ei yleisesti mennä. Aina on hyvä, että on olemassa lainsäädäntö, joka tukee vastuullista liiketoimintaa, Virkkunen sanoo.

Yritysvastuulaki odottaa parhaillaan hallituksen lakiesitystä.

OSA TALOUSRIKOLLISUUTTA

Työperäiset ihmisoikeusrikkomukset ovat Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin Heunin tutkijan Anni Lietosen mukaan osa piilorikollisutta, johon liittyy usein harmaa talous, veropetokset ja laajamittainen talousrikollisuus.

– Kun hyväksikäyttö muuttuu lievästä vakavammaksi, on ääripäässä ihmiskauppaan rinnastettavat ihmisoikeusrikkomukset, johon voi liittyä jopa painostusta, väkivallalla uhkailua ja suoraa väkivaltaa, Lietonen sanoo.

Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund on nähnyt, miten töitä teetetään lainsäädännön harmailla alueilla, muun muassa telakoilla ja metsätaloudessa, joilla alihankkijat eivät noudata suomalaista lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Valvonta on usein olematonta.

– Palkat ovat alle työehtosopimuksen, lisiä ei makseta, työntekijöillä teetetään ylipitkiä päiviä eikä veroja makseta mihinkään maahan. Yritykset hakevat kustannuksia säästämällä kilpailuetua, ja työmarkkinat vääristyvät, Eklund sanoo.

Ääripäässä on ihmiskauppaan rinnastettavat ihmisoikeusrikkomukset, johon voi liittyä jopa painostusta, väkivallalla uhkailua ja suoraa väkivaltaa.

Yritysten riski joutua osalliseksi ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttöön nousee, kun käytetään vuokratyötä, lähetettyjä työntekijöitä tai ketjutettua alihankintaa.

Kyse on Lietosen mukaan hyväksikäytön liiketoimintamallista, jossa karsitaan kuluja kaikesta mahdollisesta ja samalla kääritään voittoja mahdollisimman paljon. Aloilla, jotka työllistävät matalan koulutustason työvoimaa, on yrityksiä, jotka järjestelmällisesti hyväksikäyttävät työntekijöiden riippuvuutta työnantajasta.

Alipalkattuja ihmisiä etsitään Euroopan laajuisilta työmarkkinoilta, työlainsäädäntö on monissa maissa puutteellista ja valvonta usein olematonta. Ammattiliitot tekevät rajat ylittävää yhteistyötä, Teollisuusliitto etenkin Pohjoismaiden ja Baltian liittojen kanssa.

Heuni on julkaissut toimitsijoille ja luottamushenkilöille oppaan, jonka avulla voidaan tunnistaa työperäinen hyväksikäyttö. Yrityksille on useita julkaisuja, joissa kerrotaan, miten ne voivat ehkäistä työperäistä hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa toimitusketjuissaan.

OSAAMISTAKIN ON

Menestyvät yritykset huolehtivat Eklundin mukaan parhaiten alihankintaketjunsa vastuullisuudesta, asettavat vaatimuksia ja myös valvovat kumppaneidensa toimintaa.

– Ne, jotka tekevät tulosta ja menestyvät maailmalla, ovat myös vastuullisuusohjelmissa kärkijoukkoa. Kun rahaa ei ole, käytetään jopa arveluttavia keinoja kustannusten alentamiseen, Eklund sanoo.

Hissiyhtiö Kone hallitsee toimitusketjunsa vastuullisuuden, mutta ei silläkään aina ole helppoa.

– Eri maiden lainsäädäntö luo haasteita vastuullisuuden valvontaan. Siksi olemme luoneet omat globaalit vastuullisuuden vaatimukset, jotka ovat usein tiukemmat kuin missään yksittäisessä maassa on, Koneen Virkkunen sanoo.

Jos toimintatavat eivät parane, voimme tarvittaessa purkaa yhteistyön.

Koneen yritysvastuuta linjaavat sekä yrityksen sisäiset että alihankkijoita ohjaavat eettiset säännöt. Jokainen alihankkija sitoutuu noudattamaan niitä.

Vaatimusten muutostahti luo monille Koneen toimitusketjuun kuuluville yrityksille ongelmia, koska paikallinen lainsäädäntö ei välttämättä muutu niin nopeasti kuin Koneen vaatimukset.

Koneen ilmastotavoite on hyvä esimerkki: olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tuotteiden osalta hiilineutraalisuustavoite tarkoittaa 40 prosentin vähennystä vuodesta 2018 suhteessa liikevaihtoon.

– Edellytämme toimittajiltamme, että ne reagoivat tähän ja seuraamme tilannetta. Yritämme yhdessä löytää uusia ratkaisuja. Jos toimintatavat eivät parane, voimme tarvittaessa purkaa yhteistyön, mutta se on se viimeisin keino, Virkkunen sanoo.

ASIAKKAAT JA AY-LIIKE TALKOISIIN

Yritykset eivät ole yritysvastuun kehittämisessä yksin.

– Isot yritykset edellyttävät jo kilpailutusvaiheessa, että vastuullisuuden kaikki osa-alueet ovat kunnossa. Tätä kautta vastuullisuus valuu pienempiä yrityksiä koskeviin vaatimuksiin, yritysvastuuseen erikoistuneen asiantuntijayritys Opinio Jurisin asiantuntija Hanna Liappis sanoo.

SAK:n Björkbacka toivoo, että ammattiyhdistykset ottavat ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien puolustamisen aiempaa vahvemmin työlistalleen.

– Luottamusmiehet ovat tässä tärkeässä roolissa. Näiden pitää kysellä ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien perään alihankintaverkostoissa. Toisaalta myös yritysten pitää muuttaa toimintaansa niin, että ne sisällyttävät ihmisoikeuselementit paremmin raportteihinsa ja tuottavat raportit myös suomeksi, Björkbacka sanoo.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN

TYÖYMPÄRISTÖ: Yhteisiltä työpaikoilta puuttuu yhteinen vastuu

”1 700 toimenpideohjetta tai kehotusta, onhan se nyt järkyttävän iso määrä.” Näin kuvaa yhteisten työpaikkojen tarkastushankkeen lukuja Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita. Yhteistä vastuuta on kohennettava.

KUVA YLLÄ: Kuva Kaitaan metrotyömaalta, jonka lukuisista, vakavista työsuojeluongelmista Metalliliiton Ahjo-lehti teki artikkelin jo vuonna 2017. Vielä 10 kuukautta louhintatöiden aloittamisen jälkeen edes yli puolen kilometrin pituisessa tunnelissa ei ollut hätäpoistumistietä tai suojakonttia tulipalon tai onnettomuuden varalta lain vaatimuksista huolimatta. Työnjohtaja arvioi, että ilman henkilökohtaista mittaria liikkuvat työntekijät kyllä ”nenäänsä tuntevat”, jos tunnelissa leijailee häkää räjäytyksen jälkeen. Häkä on hajuton ja väritön kaasu. KUVA PEKKA ELOMAA

Työsuojeluhallinto toteutti vuosina 2016–2019 valtakunnallisen tutkimus-, valvonta- ja viestintähankkeen. Siinä tehtiin lähes 1 000 työsuojelutarkastusta ”erityisen työn teettämisen tilanteissa”. Nämä mainitaan työturvallisuuslain 6. luvussa, ja käytännössä niillä tarkoitetaan yhteisiä työpaikkoja. Yhteisillä työpaikoilla on lakitermein ”pääasiallista määräysvaltaa käyttävä” työnantaja ja sitten muita toimijoita. Heitä on monenlaisia: ulkoistetun firman siivoustyöntekijöistä kunnossapitourakoitsijoihin ja toiminimellä keikkaa tekeviin yksinyrittäjiin.

Hankkeen tutkimusraportti Yhteiset työpaikat 2016–2019 on nyt julkaistu. Tarkastusten perusteella jouduttiin antamaan noin 1 600 toimintaohjetta ja reippaat 100 kehotusta. Kehotus on jo järeämpi toimenpide kielien akuutista vaarasta työntekijöiden hengelle ja terveydelle. Vaarallinen olosuhde on kehotuksen jälkeen korjattava määräajassa, erikseen nimetyin vastuuhenkilöin, ja työsuojelutarkastajan on valvottava korjausten tekemistä.

Hanke paljasti, että suurimpiin riskeihin johtavat yhteisillä työpaikoilla nämä puutteet: yhteisiä vaaroja ei tunnisteta, riskinarviointeja ei pidetä tilanteiden muuttuessa ajan tasalla eikä vaaroista tiedoteta kaikille riittävästi. Teollisuuden yhteisillä työpaikoilla oli erityisen paljon puutteita riskien kartoittamisessa ja arvioinnissa. Työvälineiden kunnossa ja turvalaitteissa oli teollisuuden ohella puutteita erityisesti kaivoksilla ja louhinnassa.

KUN TIETO EI KULJE….

– Tämä on klassinen esimerkki. Kunnossapitoyrityksen työntekijät nostavat ritilätason ritilän pois paikoiltaan. Sitten he lähtevät kahville. Paikalle saapuu prosessinhoitaja ja putoaa aukosta viisi metriä lattialle.

Näin Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita kuvaa tyyppiesimerkkiä siitä, miten yhteisen työpaikan yhteiset vaarat jäävät tunnistamatta ja kertomatta kaikille työpaikalle työskenteleville. Työtehtävän riskien arviointi vaikutuksineen jää siis tekemättä.

”On kaikkien etu, että työpaikan riskejä ja työympäristön rakennetta tarkastellaan säännöllisesti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille”, Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita sanoo. KUVA KITI HAILA

Kotaviita toteaa, että on totta, että yhteisen työpaikan riskien kartoitus jakaantuu monelle toimijalle, samaten vastuu jakaantuu vääjäämättä. Mutta hän yllyttää yhteisen työpaikan kaikkia toimijoita nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön. Yhteisen työsuojelutoimikunnan perustaminen olisi yksi oiva ratkaisu.

– On kaikkien etu, että työpaikan riskejä ja työympäristön rakennetta tarkastellaan säännöllisesti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille.

Kotaviidan mukaan jo suurempien urakoiden keskinäisiin sopimuksiin pitäisi saada sitovat velvoitteet siitä, miten työsuojelu ja yhteinen työturvallisuustyö hoidetaan. Miten riskit arvioidaan, miten perehdytetään, mitä suojavarusteitaan käytetään ja miten tiedotetaan.

VALTUUTETULLA VALTAA MUIHINKIN

– Pääasiallista valtaa käyttävän työnantajan työsuojeluvaltuutettu edustaa aina myös kaikkien muiden työpaikalla toimivien yritysten työntekijöitä. Automaattisesti. Siis myös vuokrafirmojen ja urakoitsijoiden ja kaikkien muidenkin eri toimijoiden henkilöitä.

Tätä automatiikkaa Kotaviita korostaa, mutta on huolissaan, että tätä ei kaikilla yhteisillä työpaikoilla tiedetä. Hän epäilee, että kaikki valtuutetutkaan ja työnantajat eivät ole asiasta vielä tietoisia.

Työympäristöpäällikkö kehottaakin valtuutettuja olemaan aktiivisia ja käyttämään tätä oikeuttaan myös muiden kuin oman eli työn tilaajafirman työntekijöiden suojelemiseksi. Sitä uudistettuun työsuojelun valvontalakiin ei saatu työnantajien vastustuksen takia, että valtuutetulla olisi oikeus pysäyttää myös toisten toimijoiden työt. Tämä kysymys jäi hyllylle työnantajan vastuun eli yleisen huolehtimisvelvoitteen vuoksi.

On tehtävä selväksi, että tässä yrityksessä työturvallisuus on asia, jonka kaikki hoitavat sovitusti ja kunnolla.

Valtuutetut voivat olla joka tapauksessa oma-aloitteisia. Neuvottelemalla ja keskustelemalla toisten firmojen työnjohto voidaan saada puuttumaan riskialttiiseen työntekoon. Kun tilaajafirmassa on jämpti ja asiallinen linja turvallisuuteen, siihen on helppo vedota.

– On tehtävä selväksi, että tässä yrityksessä työturvallisuus on asia, jonka kaikki hoitavat sovitusti ja kunnolla. Tästä poikkeamista ei hyväksytä, keneltäkään.

TÖITÄ TURVALLISUUDEN KUSTANNUKSELLA

Vaikka vastuu on yhteinen, pääasiallinen vastuu on sittenkin tilaajafirmalla. Paljon olisi parannettavaa.

– Raportin löydökset eivät tulleet yllätyksenä meille, jotka työskentelemme työturvallisuuden parissa. Vaikka työtapaturmiin voivat johtaa myös inhimilliset virheet, löytyy tapaturmatutkimuksissa juurisyistä myös silkkaa välinpitämättömyyttä. On puutteita perehdytyksessä, osaamisen varmistamisessa tai henkilökohtaisissa suojavälineissä. On ihan silkkaa tuottavuuden maksimointia turvallisuuden kustannuksella. Turvallisuuden johtaminen voi olla surkealla tasolla, Kotaviita murehtii.

– Toki on myös työpaikkoja, joissa turvallisuuskulttuuri on hyvä ja turvallisuutta kehitetään päivittäin, työympäristöpäällikkö huomauttaa.

Työn tilaajan pitäisi huolehtia siitä, että töitä teetetään osaavilla ihmisillä.

– Tilaajan on varmistettava, että alihankintafirma myös osaa tehdä työn turvallisesti huomioiden kaikki työn vaaratekijät.

RESURSSIT VAJAVAISET

Kotaviita ei halua syyllistää työsuojeluhallinnon varsinaisen kenttätyön tekijöitä eli työsuojelutarkastajia. Heidän työtaakkansa on 2000-luvun alusta lähtien myllertyneen työmaailman takia moninkertaistunut. On tullut uusia valvonnan kohteita ja työelämä on muuttunut monimuotoisemmaksi.

– Laitteiden ja koneiden turvallisuuden huolehtimisen ohella nyt pitäisi tarkastaa työntekijöiden psykososiaalinen kuormitus, pitäisi ehkäistä harmaata taloutta ja varjella ulkomaalaisia työntekijöitä, Kotaviita luettelee vain muutamia niistä asioista, joita tarkastajien pitäisi vahtia.

Resurssipuutteen korjaaminen olisi siis tarpeen. Mutta on viime vuosien kehityksestä Kotaviidan mielestä hyvääkin. Työturvallisuuskortti on nykyisin laajasti käytetty ”turvallisuustuote”. Kortti näkyy välillisesti tapaturmatilastoissa.

– Kortteja on suoritettu jo reilusti yli miljoona. Korttihan luotiin vuonna 2003 siksi, että havaittiin, miten paljon yhteisten työpaikkojen työtapaturmat olivat alkaneet lisääntyä. Kortin suorittamisella perehdytään yhteisen työpaikan pelisääntöihin. Koulutus on ajanut asiansa, sillä vakavammat työtapaturmat ovat vähentyneet yhteisillä työpaikoilla.

On aloitettava keskustelu rangaistusten ja sanktioiden koventamisesta ja korvausten nostamisesta.

Työympäristöpäällikkö iloitsee myös siitä, että yhteisillä työpaikoilla – usein sähköisesti etukäteen tai portilla toteutettu – perehdytys voi olla jo rutiinia. Tai edellytys sille, että yritykseen saa tulla urakkaansa tai töitään hoitamaan.

– Käydään läpi keskeiset vaaratekijät, käydään läpi kulkutiet ja hätäpoistumistiet, hälytyksen antaminen, kemialliset vaarat…

Tuoreen valvontaportin toimenpideohjeiden ja kehotusten huolestuttava määrä pistää päällikön miettimään myös rangaistuspuolta. Työntekijän saama korvaus esimerkiksi työtapaturmassa pysyvästi vammautuneesta kädestä on Kotaviidan mielestä ”surkea”. Puhumattakaan siitä tilanteesta, että työntekijä joutuu etsiytymään kuntoutukseen ja opettelemaan vaikka kävelyn uudelleen tai täysin uuden ammatin vakavan työtapaturman jälkeen.

– On aloitettava keskustelu laiminlyönneistä ja velvollisuuksista laistamisesta samoin kuin rangaistusten ja sanktioiden koventamisesta ja korvausten nostamisesta. Ehkä se herättäisi ymmärtämään, että ollaan isojen asioiden äärellä, kun puhutaan ihmisen hengestä ja terveydestä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA JA KITI HAILA

LUE LISÄÄ:

Yhteiset työpaikat 2016–2019. Valtakunnallinen tutkimus-, valvontaja viestintähanke. Loppuraportti. Työsuojeluhallinto 2020. (PDF)

TYÖYMPÄRISTÖ: Vuokralaisuus ei vapauta vastuusta

Yritykset toimivat usein vuokratuissa tiloissa. Tilojen kunto ja rakenteet vaikuttavat turvallisuuteen, mutta työnantaja ei voi sälyttää työsuojeluvastuutaan kiinteistön omistajalle.

Työnantaja on aina vastuussa työntekijöidensä työsuojelusta. Työnantaja vastaa siitä, että työpaikka on turvallinen eikä työntekijöille aiheudu hengen tai terveyden menettämisen vaaraa. Tätä vastuuta ei voi siirtää kiinteistön omistajalle.

Jos esimerkiksi kiinteistön ilmanvaihto on puutteellinen ja aiheuttaa altistumista henkilöstölle, pitää työnantajan käydä neuvottelut vuokraisännän kanssa. Neuvotteluissa on selvitettävä, miten asiaan saadaan korjaus viipymättä. Nykyisin myös vakuutusyhtiöt arvioivat työpaikan riskejä, ja olosuhteilla on vaikutusta työnantajan vakuutusmaksuihin. Viranomainen eli aluehallinnon työsuojelun vastuualue voi viime kädessä velvoittaa korjauksiin, mikäli tiloissa on puutteita.

Työnantajan vastuut perustuvat yleiseen huolehtimisvelvollisuuteen työntekijöistä. Tarkemmin asia on määritelty työturvallisuuslain pykälissä 8–12 työpaikan olosuhteiden sekä vaarojen ja riskien arvioinnin osalta. Työympäristön tilaa ja kuntoa on seurattava jatkuvasti niin, että tilat ovat työskentelyn kannalta turvallisia.

Kiinteistönomistaja vastaa kiinteistön kunnossapidosta ja hoidosta eli seinistä ja tontista kokonaisuudessaan. Mikäli vuokralaisen kanssa sovitaan esimerkiksi piha-alueiden hoidosta, on se syytä kirjata ja arvottaa vuokrasopimukseen. Vuokralaisen toivomuksesta tehtävien muutostöiden aikatauluista ja kustannuksista on sovittava erikseen. On sovittava, tuleeko vuokralaiselle kustannuksia ja jos tulee, maksetaanko niitä esimerkiksi annuiteetti-periaatteella. (Annuiteetilla tarkoitetaan etukäteen sovitussa ajassa, tasaerin suoritettavaa takaisinmaksua.) Yleensä kiinteistönomistaja vastaa rakennukseen liittyvien kiinteiden laitteiden huollosta ja korjauksesta.

Kaikista käytännön asioista on syytä sopia tarkasti ja kirjallisesti vuokrasopimuksessa. On sovittava, kuka valvoo ja huolehtii. Samoin on sovittava, miten kustannukset jaetaan kiinteistön omistajan ja vuokralaisen kesken.

VUOKRASOPIMUKSESSA SOVITTAVIA, KIINTEISTÖN KÄYTTÖÄ KOSKEVIA ASIOITA:

  • Käyttöajat, siivous, piha-alueiden hoito, autopaikkojen käyttö
  • Yhteiskäyttötilojen, esimerkiksi ruokalan ja kokous- ja pukeutumistilojen varausmenettelyt, käyttöajat, siivoaminen
  • Sähköt, atk- ja puhelinverkot ja pääsy rakennuksen talojakamoon, sähköt, atk- ja puhelinverkot, langattoman verkon toteutus, turvallisuusselvitysten mahdollinen tarve
  • Menettelytavat avaimissa ja mahdollisissa kulkukorteissa
  • Vuokranantajan hyväksyntä vuokralaisen kalusteille ja laitteille
  • Menettely- ja ilmoitustavat remonteista ja korjauksista, näiden aikatauluista ja vuokralaisen toimintaan mahdollisesti aiheutuvista häiriöistä, toimintatavat häiriötilanteissa
  • Kiinteistön päivittäiset tarkastukset ja liikkuminen kiinteistössä, lämmitysjärjestelmä, vedenjakelu, kulkureitit, hätäpoistumistiet

KORONAN AIKAAN:

  • Erityistä huomiota kiinteistöjen ilmanvaihdon toimivuuteen ja huoltoon
  • Kiinteistöjen tehostettu ja tavallista huolellisempi siivoaminen
  • Koronaan liittyvien asioiden läpikäyminen kiinteistön omistajan ja vuokralaisen kesken ja menettelytavoista sopiminen
  • Tuotannon mahdollisen vaikeutumisen ja siitä johtuvien tulonmenetysten takia keskustelujen aloittaminen vuokrajärjestelyistä

TEKSTI PENTTI HARTIKAINEN