NÄKIJÄ: Päivi Kurikka: Jokainen voi osallistua ja vaikuttaa

Kuntalaisella on moninaiset mahdollisuudet vaikuttaa. Tarjolla on vaihtoehtoja kunnallisesta päätöksentekijästä aloitteentekijäksi. Myös äänestäminen on tärkeää vaikuttamista. Kunta elää asukkaidensa mielipiteistä ja osallistumisesta, sanoo Päivi Kurikka.

26.2.2021

PÄIVI KURIKKA Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija. Opiskellut yleistä valtio-oppia ja kunnallishallintoa. Työskennellyt Kuntien keskusjärjestössä ja Kaupunkiliitossa. Aiemmin Kaupunki- ja Kuntaliiton tutkijana keskittyi erityisesti nuorten kuntakuvaan. Vastaa Kuntaliitossa laajasta kuntademokratiaverkostosta, johon kuuluu eri taustaisia henkilöitä kuntajohtajista järjestöaktiiveihin. Verkostossa jaetaan kuntien parhaita käytäntöjä.

Kuntalaisten osallistuminen päätöksentekoon on kunnallisen itsehallinnon perusta. Vuoden 2015 kuntalakiuudistuksessa haluttiin lisätä kansalaisten osallistumista ja luottamushenkilötoimien houkuttavuutta. Kuntaliiton mukaan kuntien osallistamistoimet eroavat toisistaan, sillä kunnatkin ovat erilaisia. Yhteistä kuitenkin on, että kuntalaisten osaamista ja voimavaroja halutaan hyödyntää entistä enemmän.

Perustuslaki, kuntalaki ja erityislait takaavat kuntalaisille oikeuden osallistua ja vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.

Vaikuttamiskanavia on monia. Vaivattomin tapa osallistua ja vaikuttaa on antaa palautetta kunnalle esimerkiksi kunnan verkkosivujen kautta, suoraan henkilökohtaisesti kunnan viranhaltijalle tai vaikkapa paikallislehden yleisönosastolla.

Kuntalainen voi myös äänestää parhaaksi katsomaansa ehdokasta päättäjäksi kunnanvaltuustoon.

Jos kuntalainen haluaa vaikuttaa ja sitoutua hoitamaan kuntalaisten yhteisiä asioita vapaa-aikanaan, hän voi itse hakeutua luottamustehtävään.

Myös erilaisten järjestöjen tai vaikkapa ammattiosastojen jäseninä pääsee vaikuttamaan kunnalliseen päätöksentekoon.

KAIKKI MUKAAN!

Osallistua voi kuka tahansa.

– Äänestämisessä on 18 vuoden ikäraja ja kunnassa on pitänyt asua tietty aika ennen vaalipäivää. Muita vaatimuksia ei juuri ole, Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka toteaa.

Alle 18-vuotias voi jo tehdä kuntalaisaloitteen ja olla ehdolla nuorisovaltuustoon.

Osallistumisella on haluttu voimaannuttaa kuntalaisia.

Kunnanvaltuusto päättää, mitä osallistumisen kanavia kuntalaisille tarjotaan lakisääteisten osallistumiskanavien, kuten nuoriso-, vammais- ja vanhusneuvoston, lisäksi.

– Neuvostot ovat lakisääteisiä, mutta niillä ei ole päätösvaltaa. Neuvostoilta pyydetään muun muassa lausuntoja kunnan päätöksenteon tueksi.

Neuvostot voidaan perustaa myös useamman kunnan alueellisiksi tai seudullisiksi vaikuttamistoimielimiksi.

KOULUTETUT VAIKUTTAVAT

Halu osallistua ja vaikuttaa on vahvasti yhteydessä koulutustaustaan.

– Tutkimusten mukaan mitä koulutetumpi olet, sitä varmempi olet äänestämään ja osallistumaan muutenkin eri tavoin, Kurikka sanoo.

Myös niin sanotut hyväosaiset osallistuvat enemmän kuin syrjäytymisvaarassa olevat.

Kurikan mukaan ihmiset haluavat osallistua päätöksentekoon itselleen läheisistä asioista. Esimerkkinä hän mainitsee kyläkoulujen lakkauttamisen.

– Kun palveluista leikataan ja huomataan jokin epäkohta, silloin ihmiset innostuvat osallistumaan.

RAHALLE KÄYTTÖEHDOTUKSIA

Kuntavaalien lähestyessä Kurikka kantaa huolta, miten puolueet saisivat listoilleen ehdokkaita. Kuntien luottamustehtävät vaativat sitoutumista, jaksamista ja vapaa-ajan uhraamista yhteisen hyvän edistämiseksi.

Kuntalaisella on myös suoria tapoja vaikuttaa, joista yksi on osallistuva budjetointi. Siinä kaupunki tai kunta ilmoittaa, minkälainen rahasumma sillä on jaettavanaan ja asukkaat esittävät summalle käyttökohteen.

– Tämä on uudenlainen tapa, joka on herättänyt paljon kiinnostusta kunnissa, Kurikka toteaa.

Kunta järjestää äänestyksen, mitkä ideat otetaan jatkokäsittelyyn. Sen jälkeen kunta valitsee toteuttamiskelpoiset ehdotukset.

Osallistuvan budjetoinnin menetelmää voi kohdistaa myös palvelualueelle, kunnan osa-alueelle tai erilaisiin palveluihin.

OSALLISTUESSA VOIMAANTUU

2000-luvulta saakka suoralla osallistumisella on haluttu myös voimaannuttaa kuntalaisia.

– Voimaantuminen liittyy osallisuuden tunteeseen, että toimitaan yhdessä ja yhteisöllisesti, Kurikka selventää.

Yhteisösuunnittelussa ja palvelumuotoilussa kokoonnutaan suunnittelemaan ja ehdottamaan parannusta vaikkapa koululaisten iltapäivähoitoon tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilanteeseen. Kurikan mukaan näin on mahdollista saada kuuluviin hiljaisiksi jääneiden kuntalaisryhmien äänet.

– Ennakointityötä pyritään viemään kuntiin hyvin vahvasti, Kurikka sanoo.

”KIIHKEITÄ TILAISUUKSIA”

Fokusryhmätyöskentelyssä kootaan ihmisiä ryhmähaastatteluihin. Kuntalaisten mielipiteistä saadaan aineksia ikävienkin ongelmien ratkaisuun, kuten kunnan taloudellisiin leikkauksiin.

Kuntalainen voi vaikuttaa suoraan myös asiakasraadeissa. Niissä arvioidaan yleensä kunnan palveluita, käyttöä, laatua ja toimintaa. Tavallisimmin raadit kootaan palvelujen käyttäjistä.

Kuntalaiset saavat tietää valmisteltavista asioista liian myöhään.

Kuntalaisfoorumit on yleisnimitys kunnan järjestämille kuntalaisten kuulemistilaisuuksille ja keskustelutilaisuuksille. Tilaisuuksia on järjestetty muun muassa palveluverkkojen muutoksista ja kuntaliitoksista.

– Ne ovat usein kiihkeitä tilaisuuksia, sillä kuntalaisilla on vankat mielipiteet lähialueen palveluista, Kurikka kertoo.

Uutena vaikuttamismuotona on kumppanuuspöytä, jossa ideoidaan ja suunnitellaan eri tahojen edustajien kanssa vaikkapa omaishoitajien jaksamiseen liittyviä asioita. Kunta toimii kokoonkutsujana. Keskusteluun pyydetään esimerkiksi järjestöjen, yritysten ja seurakunnan edustajia, myös oppilaitosten edustajia sekä eri viranomaisia.

– Kumppanuuspöydän ääressä keskustellaan yhteisistä asioista. Mielipiteet viedään kunnassa eteenpäin ja välitetään päätöksentekijöille, Kurikka selventää.

JO VALMISTELUVAIHEESTA TIETOA

Toisinaan käy niin, että kuntapäättäjät tekevät päätökset asukkaiden mielipiteistä ja perustelluista näkemyksistä huolimatta.

– Tätä tapahtuu valitettavan paljon. Usein kuntalaiset saavat tietää valmisteltavista asioista liian myöhään. Sen takia on yritetty kehittää erilaisia osallistumisen tapoja, jotta kuntalaiset pääsevät suunnitteluvaiheessa mukaan, Kurikka kertoo.

Hänen mielestään on tärkeää, että kuntalaiset saavat tärkeistä asioista tiedon jo valmisteluvaiheessa, ja että kunnissa käytetään erilaisia yhteissuunnittelumenetelmiä.

Kurikka uskoo, että kuntalaisten pitäminen ajan tasalla on pitkälti viestintä- ja vuorovaikutuskysymys.

– Mitä enemmän asukkaat saavat olla mukana päätöksenteossa, sitä vähemmän kunta saa päätöksistään valituksia. Asioiden uudelleenvalmistelu on suuri kustannuserä, mikä kuntapäättäjien on hyvä ottaa huomioon, Kurikka toteaa.

OSALLISTUMISEN AMMATTILAISET AUTTAVAT

Kuntalaisten osallistuminen on noussut viime aikoina kuntien tärkeyslistan kärkipäähän. Kuntiin haetaan osallistumisen ammattilaisia, osallisuuskoordinaattoreita, joilla on keinot kuntalaisten osallistamiseen. He luovat erilaisia osallistumisen tapoja, laativat osallistumisohjelmia ja raportoivat kunnan johdolle osallistumistoimista.

Kuntalaisten osallistaminen ei kuitenkaan Päivi Kurikan mielestä voi olla vain yhden ihmisen työkenttä, vaan jokaisen kunnan työntekijän tulisi toimia asiakas- ja asukaslähtöisesti.

TEKSTI TIINA TENKANEN / UP
KUVA KITI HAILA

TYÖYMPÄRISTÖ: Tutkijoiden suositus vuorotyöstä: Työntekijöille oikeus vaikuttaa vuoroihinsa

Enintään 9 tunnin yövuoroja, joita teetetään korkeintaan 3 peräkkäin. Hyvät vaikutusmahdollisuudet kaikkiin työvuoroihin. Odottavan äidin viikkolistaan enintään yksi yövuoro. Siinä pohjoismaisen tutkimuksen viimeisimmät suositukset vuorotyön haittojen vähentämiseksi.

KUVA YLLÄ: Lehdenjakaja Timo Virtanen jakoi lehtiä Salon Kruusilassa keskiviikkoyönä tammikuussa 2019.

13.11.2020

Pohjoismaisen tutkimushankkeen Työajat, terveys, hyvinvointi ja työelämään osallistuminen (WOW) viimeisimmät tulokset ja suositukset julkaistiin tänään Työterveyslaitoksen verkko-tiedotustilaisuudessa. Tutkijat ovat käyttäneet laajoja rekisteriaineistoja, joiden kautta on saatu uudenlaista tietoa vuorotyöstä. Hankkeesta on julkaistu yli 100 tieteellistä artikkelia.

Tanskalainen syöpätutkija Johnni Hansen muistuttaa siitä, että yötyön riskit liittyvät ihmisen vuorokausirytmiin, niin sanottuun sirkadiaaniseen rytmiin. Sitä tahdistaa päivänvalon määrä. Rytmi menee helposti sekaisin, kun yövuorossa ollaan hereillä ”väärään” vuorokaudenaikaan.

Jo aiemmin tiedettiin, että yövuorot lisäävät naisilla rintasyöpään sairastumisen riskiä. Nyt myös kansainvälinen syöväntutkimuslaitos luokittelee yötyötä sisältävän vuorotyön todennäköisesti syöpävaaralliseksi, Hansen toteaa. Tämä saattaa rintasyövän ohella lisätä riskiä myös eturauhas- ja paksusuolen syöpään.

Työterveyslaitoksen professori Mikko Härmä vielä huomauttaa, että myös yövuorojen määrällä on vaikutusta riskiin. On merkittävää, tehdäänkö yövuoroja esimerkiksi kolme viikoittain vai kolme kuukausittain.

Vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työvuoroihin liitetään siihen, miten kokonaisvaltaisen hyvin tai huonosti työntekijä tuntee voivansa ja miten hyvin hän pystyy sovittamaan muun elämän ja työn yhteen. Suuret oikeudet vaikuttaa työaikoihin lisäävät hyvinvointia ja tuntemuksia koko elämän hallinnasta.

VUOROTYÖTÄ VOIDAAN HELPOTTAA

Tutkijat suosittelevat nyt lyhyempiä yövuorojaksoja ja pidempiä palautumisaikoja työvuorojen välille.

Peräkkäisten yövuorojen lukumäärä tulisi olla vähäinen, mieluiten korkeintaan 3 yötä peräkkäin. Lyhyitä vuorovälejä, eli alle 11 tunnin palautumisaikaa vuorojen välillä, tulisi välttää. Nopeat vuoronkierrot, eli esimerkiksi juuri enintään kaksi tai kolme yövuoroa peräjälkeen, ovat suositeltavampia kuin hitaat, eli neljän tai sitä useamman yövuoron teettäminen peräkkäin.

Raskaana olevien naisten yötyötä pitää selvästi rajoittaa.

– Keskenmenoriskin vähentämiseksi raskaana olevien naisten ei pitäisi olla enempää kuin yksi yövuoro viikossa, toteaa professori Anne Helene Garde Tanskan työterveyslaitoksesta.

Hyvät vaikutusmahdollisuudet vähensivät niin mielenterveys- kuin tuki- ja liikuntaelinoireitakin.

Työvuorot vaikuttavat myös tapaturmiin.

Tanskalainen tutkimus osoittaa, että tapaturmariski kohoaa vain ilta- tai yövuoroja sisältävän työviikon jälkeen verrattuna päivävuoroja sisältäneeseen viikkoon. Norjalaisen tutkimuksen mukaan lyhyiden vuorovälien (alle 11 tuntia työvuorojen välillä) määrä on yhteydessä työtapaturmiin ja läheltä-piti-tilanteisiin työvuoron aikana.

Härmä puolestaan toteaa, että suomalaisen tutkimuksen mukaan tapaturmariski on kohonnut myös 12 tuntia tai sitä pitemmissä työvuoroissa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Suomen Työterveyslaitos on laatinut apuneuvon vuorotyön hyvään suunnitteluun. Härmä muistuttaa tästä niin sanotusti liikennevalomallista, joka mittaa työaikojen kuormittavuutta ja antaa suositukset. (Liikennevalot löytyvät tästä linkistä.)

OIKEUS VAIKUTTAA TUKEE MIELENTERVEYTTÄ

– Hyvät vaikutusmahdollisuudet vähensivät niin mielenterveys- kuin tuki- ja liikuntaelinoireitakin, sanoo dosentti Constanze Leineweber Tukholman yliopistosta.

Koko ajan huonot mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin ennustavat ruotsalaistutkimuksen mukaan hankaluuksia työn ja muun elämän yhteensovittamiseen naisilla, mutta eivät miehillä. Myös tapaturmia sattuu enemmän, jos vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset.

Oikeus vaikuttaa omiin työaikoihinsa lisää työaikojen joustavuutta. Joustavuus voi liittyä työpäivän pituuteen tai työjaksojen aloitus- ja lopetusajankohtiin. Taukojen, vapaapäivien ja lomien ajankohdat voi valita itsenäisemmin. Yksityisasioiden hoito työasioiden lomassa helpottuu.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen helpottuu erityisesti naisilla.

– Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin ovat hyvä tapa parantaa työoloja olettaen, että useimmissa ammateissa vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä ainakin jossakin määrin. Hyötyä on erityisesti naisille, ikääntyville työntekijöille sekä työntekijöille, joilla on alentunut työkyky, Leineweber alleviivaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA PEKKA ELOMAA

Petteri Männistö: Annetaan nuorille tilaa vaikuttaa

Yhä edelleen voi ay-aktiivien keskusteluissa kuulla lauseet: ”Nuoria ei vaikuttaminen kiinnosta. Miten heitä voisi saada mukaan toimintaan?”

Uskallan kuitenkin väittää, että nuoria kiinnostaa vaikuttaminen ja politiikka enemmän kuin koskaan aikaisemmin 2000-luvulla. Kun nuorisobarometriä tarkastelee ja omia kokemuksia analysoi, voi väittämän takana vahvasti olla.

Yhteiskunta, työ- ja sosiaalinen elämä ovat muuttuneet merkittävästi 2000-luvun aikana. Samalla ammattiliittojen rooli on muuttunut liittojen ”kultaiseen” aikaan verrattuna. Aikaisemmat tavat, puheet, toimintamallit ja tapahtumat eivät välttämättä enää sovi nuorten ajatusmaailmaan. Asioiden henkilökohtainen merkitys ja käytännönläheisyys korostuvat nuorilla yhä enemmän.

Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti maailmanlaajuisten uutissyötteiden ruokkimia. Tämän tietovirran alla ja jatkuvan nopean muutoksen aikana ihmisten sitoutuminen tiettyyn yksittäiseen toimintaan on lyhentynyt. Siksi nuorille pitää antaa vaikuttamisen mahdollisuus asioissa, jotka he arvioivat ja kokevat tärkeiksi. Ei siis mennä opastamaan nuoria, mihin heidän pitäisi vaikuttaa. Tässä olemme ammattiliitossa monesti menneet mönkään.

”Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.”

Nuorille pitää kokouksissa istumisen sijaan antaa aitoja mahdollisuuksia ottaa osaa ja toimia. Heille pitää tukea osoittaen tuottaa kokemuksia asioiden edistämisestä parempaan suuntaan. Hyvänä esimerkkinä nostan esille Operaatio Vakiduuni -kampanjan. Siinä nuoret siirtyivät yhdessä olemisesta yhdessä tekemiseen. He ryhtyivät taistelemaan nollatuntisopimuksia vastaan. Kokoushuoneista mentiin kaduille ihmisten joukkoon.

Tätä mallia käyttäen nuoret ovat useamman kerran todistaneet, että jopa 16-vuotias ammattikoulussa opiskeleva haluaa ja pystyy vaikuttamaan, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus, ja kun hänen annetaan itse päättää päämäärä, mihin vaikuttaa. Ammattiliiton tehtävä on tukea tätä toimintaa.

Paniikkinappulaa ei siis tarvitse painaa pohjaan. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti siirtyä aikaisemmin opitusta pois ja kokeilla uusia toimintatapoja. Käytännön esimerkki on oppilaitosjärjestäminen, jossa tuemme opiskelijajäseniämme järjestäytymään ja vaikuttamaan asioihin silloin, kun he ovat havainneet jonkin epäkohdan oppilaitosten toiminnassa.

Kun muutamme ajatus- ja toimintamallejamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoamaan nuorille aidon ja kiinnostavan vaikuttamisen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.

Nuorissa on tulevaisuus. Annetaan heille mahdollisuus ja tuki vaikuttaa.

PETTERI MÄNNISTÖ
Teollisuusliiton järjestötoimitsija