KÄYTÄNTÖ: Onkilahden Metallilla paikallinen sopiminen on arkinen juttu

”Viimeksi sovittiin korona-asioista tuossa käytävällä aamulla 5 yli 7”, kertoo Onkilahden Metallin pääluottamusmies Riku Penttilä. Tuotantopäällikkö Henry Penttilä korostaa, että paikallinen sopiminen on helppoa, kun työehtosopimus antaa lujan pohjan.

KUVA YLLÄ: Kun pääluottamusmies Riku Penttilä ja tuotantopäällikkö Henry Penttilä ovat paikalla, on luotu edellytykset paikalliselle sopimiselle.

5.12.2020

ONKILAHDEN METALLI OY

PERUSTETTU 1984
KOTIPAIKKA Mustasaari
TUOTANTO Nesteiden siirtoon ja varastointiin liittyvät yksiköt energiateollisuudelle
HENKILÖSTÖ Noin 30, joista tuotannon työntekijöitä 24
LIIKEVAIHTO Noin 3 milj. euroa

Vaasan kupeessa Mustasaaressa toimiva konepaja tekee pääasiallisesti alihankkijana töitä Wärtsilälle ja Danfossille eli energiateollisuudelle.

– Kun uusi työntekijä tulee meille, kuluu ainakin puoli vuotta tai vuosi, ennen kuin hän pystyy toimimaan itsenäisesti, tuotantopäällikkö Henry Penttilä kuvaa pajan töiden vaativuutta.

Työntekijöiden ja työnantajien välinen kommunikaatio ja sopiminen on sitäkin mutkattomampaa, arjessa hoituvaa. Vakaa perusta pitää kuitenkin olla.

– Meillä työnantaja kehottaa kaikkia työntekijöitä liittymään liittoon, tuotantopäällikkö Penttilä alleviivaa.

– Kun on työehtosopimus pohjalla, joka on yhdessä neuvoteltu ja johon kumpikin osapuoli on sitoutunut, sopiminen on helppoa. Ja jos kaikki työnantajat pitävät kiinni tessistä, yritysten välinen tarjouskilpailu on reilua. Jos ei yritys noudata työehtosopimusta, silloinhan se lähtee pimeille markkinoille, ja työntekijää poljetaan.

Pääluottamusmiehen on helppo olla samaa mieltä toisen pohjalaasen, kaukaisen sukulaisensa Henry Penttilän kanssa.

– Lähtee sopimisesta pohja alta pois, jos työehtosopimuksia ryhdytään purkamaan, pääluottamusmies Riku Penttilä tiivistää.

”Jos hallin puolella jollakulla on kehitysidea, vapaasti voi käydä juttelemassa jonkun johtajan kanssa”, pääluottamusmies Riku Penttilä kuvailee.

PÄIVITTÄIN JUTUSTELLAAN KÄYTÄVÄLLÄ

Törmätään aamusella hallin käytävällä, jutellaan ja sovitaan asiat siltä seisomalta. Näin se tavanomaisesti tässä firmassa menee. Tyyppiesimerkki on Tekijän vierailupäivä.

– Niin, mistäs me tänä aamuna oikein puhuttiin tuossa käytävällä kello 5 yli 7? Korona-asioistahan me sovittiin. Ei kokoonnuta porukalla mihinkään, pysytellään vähän erillään.

Riku Penttilä toteaa, että sovituista asioista hän pystyy sitten kertomaan yksinkertaisesti työn lomassa muille työntekijöille.

Asioitten sujumisen takeena lienee se, että Henry Penttilä kertoo olleensa 30 vuotta eri työnantajilla töissä, siis työntekijän asemassa. Hän ehti olla myös Onkilahden Metallin pääluottamusmiehenä ennen kuin vuonna 2012 siirtyi yhdeksi konepajan omistajaksi.

Meidän työntekijöiden ja työnantajan ajatusmaailmat ovat aika samat.

– Meitä oli minä ja kolme muuta vanhaa työntekijää, jotka ostimme firman vanhan omistajan kuoltua. Koska me olemme kaikki työntekijöistä nousseita, tunnemme kyllä molemman puolen ajatusmaailman. Ja piilopaikat, Henry Penttilä toteaa ja kertoo värikkäästi omasta nuoruuden kokemuksestaan. Hän jäi – melkein – kiinni tupluureista, kun hän heräsi ja havaitsi toimitusjohtajan kävelevän kätköpaikkana toimineen koneen toiselta puolelta ohi.

– Meidän työntekijöiden ja työnantajan ajatusmaailmat ovat aika samat, Riku Penttilä komppaa tuotantopäällikköä.

– Harvassa työpaikassa työntekijät voivat niin viisastelevaisesti puhua kuin minulle puhutaan. Mutta myös minä puhun vapaamuotoisesti, sivistyssanoja ei käytetä. Huumorilla mennään, Henry Penttilä vielä täsmentää konepajan ilmapiiriä.

– Enkä siitä ole tykännyt koskaan, että joku kitajaa ja kitajaa, mutta sitten kun on vapaa sana, sitten ollaan ihan hiljaa. Tyytyväinen työntekijä on kehityksen vihollinen.

VAIKEAT ASIAT KÄSITELLÄÄN PÖYDÄN ÄÄRESSÄ

Kumpikin Penttilä on täsmälleen samaa mieltä siitä, mitkä ovat ne useimmin puidut asiat.

– Tauot. Ja niiden venyminen.

– Ja kännykän käyttö, joutuu Henry Penttilä lisäämään.

– Ymmärrän sen, että joutuu soittamaan jonkin pakollisen puhelun. Mutta sitä en ymmärrä, että täytyy seurata uutisia puolen tunnin välein ja sitten kommentoidakin niistä.

Kännykän seuraaminen voi täyttää jo riippuvuuden määritelmät. Henry Penttilä kertoo, että hän on ottanut johtamistyylikseen sen, että vakavat keskustelut käydään työntekijän kanssa kahden kesken. Kännykän käytöstäkin huomautukset annetaan kahden kesken, ei julkisesti.

Vain yhden kerran on jouduttu virallisesti istumaan pyöreän pöydän ympärille ongelmatilannetta ratkomaan ja paperit tekemään. Paikalla oli kaksi työntekijää, pääluottamusmies, tuotantopäällikkö ja ulkopuolisena tukena vielä liiton aluetoimitsija.

– Kaikki tehtiin mitä tehtävissä oli, kun nämä kaksi henkilöä eivät tulleet toimeen keskenään. Heille annettiin omaa tilaa tehdä töitä, kaukana toisistaan. Tilanne näytti rauhoittuvan, mutta sitten toinen heistä teki sen henkilökohtaisen ratkaisun, että irtisanoutui, Riku Penttilä kertoo.

”Meillä työnantaja kehottaa kaikkia työntekijöitä liittymään liittoon”, tuotantopäällikkö Henry Penttilä kertoo.

Taulukoiden alimpia palkkoja ei miesten mukaan firmassa tunneta. Riku Penttilä kuvaa, että yleiskorotukset on jaettu ”aika tasapuolisesti”.

– Itse neuvottelemalla voi sitten saada lisää, Riku Penttilä toteaa.

– Juu, suht koht tasaista on, mutta pärstäkertoimen mukaan mennään, virnuilee Henry Penttilä eikä taida tarkoittaa muuta kuin ammattitaitoa ja kokemusta.

KEHITYSIDEAT HUOMIOIDAAN JOS VOIDAAN

– Jos hallin puolella jollakulla on kehitysidea, hyvin vapaasti voi käydä siitä juttelemassa jonkun johtajan kanssa, Riku Penttilä vakuuttaa.

Pelivaraa ei tosin paljoa ole. Tämä konepaja on muiden suuryhtiöiden alihankintafirmojen tavoin jatkuvan tarkkailun ja auditoinnin alla. Ihan aina ei määräyksiä ymmärretä. Esimerkkinä Henry Penttilä kertoo autonvanteista, jotka käskettiin poistaa hallista. Tarinan kerrontatyyliä voisi kaiketi kuvailla nauravaksi irvailuksi.

– Kai ne luuli, että me voitaisiin vahingossa hitsata vanne komponentiksi johonkin lohkoon…

Korona ei ole firmaa sinänsä kurittanut. Päinvastoin. Intiassa kerrotaan tehtaiden toimivan nyt 40 prosentin teholla, ja töitä on palannut paljon Vaasan seudun eri yrityksiin.

Kovin on tessin mukahan täällä menty.

Puhe kiertyy vielä kerran työehtosopimuksiin. Jos niitä ei olisi, Henry Penttilän ennuste on tämä.

– Sillä tullahan polkemahan työntekijöiden oikeudet. Porukka on puoli seitsemältä tuossa pihalla ja sitten työnantaja päättää, kuka pääsee tänään töihin.

Riku Penttilällekään ei sopimukseton yhteiskunta, ”Ameriikan malli”, millään kelpaa. Nykyjärjestys käytäväkeskusteluineen on hyvä.

– Kovin on tessin mukahan täällä menty.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JOHANNES TERVO

KORONAKRIISI: Vielä viisi vuotta sitten Suomessa oli kannattava hengityssuojaintehdas

”Mitäs sitten tehdään ja mistä Suomeen saadaan suojaimia, jos tapahtuu joku iso katastrofi… Välitön ahneus näyttää olevan isompi asia kuin ihmisten turvallisuus.” Näin pohti suodatinkoneenhoitaja Thomas Dahl vuonna 2012 TEAMin lehdessä, kun Scott Health & Safety päätti lopettaa hengityssuojaintehtaansa Vaasassa. Vielä vuosituhannen vaihteessa tehdas oli ollut valtionyhtiö Kemiran omistuksessa.

15.4.2020

KUVA YLLÄ: Scott Health & Safety Oy:n työntekijät Erja Näsman, Maija-Helena Lahola, Thomas Dahl ja pääluottamusmies Riitta Tanskanen Vaasan tehtaan edustalla tehtaan lopettamisuutisen jälkeen marraskuussa 2012. KUVA JOHANNES TERVO

Viime viikot on kohistu siitä, miten vaikeaa maailmalta on löytää riittävän korkeatasoisia hengityssuojaimia. Niitä on kiireellä etsitty isollakin rahalla ja etsinnässä on ollut piirteitä, jotka ovat johtaneet poliittiseen jälkipyykkiin.

Toisinkin voisi olla. Harva nimittäin taitaa muistaa, että Suomi oli pitkään edelläkävijämaa hengityssuojaimissa. Se oli paljolti valtionyhtiö Kemiran ansiosta. Kemira ja sen edeltäjät suunnittelivat maskeja ja suodattimia sota-ajasta lähtien aina 2000-luvun alkuun saakka. Tuotteet valmistettiin Kemira Safety Oy:n Vaasan tehtaalla, jonka työntekijät olivat järjestäytyneet Kemianliittoon ja sittemmin Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMiin. Molemmat ovat Teollisuusliiton suoria edeltäjiä.

Kemira luopui suojainbisneksestä vuonna 2000. Ostaja oli amerikkalainen Scott Technologies -konserni, joka oli suojainalan ykköstoimija maailmassa.

Pitkään näytti siltä, että Scott olisi vakaa omistaja, mutta kaikki muuttui vuonna 2012, jolloin Scott teki päätöksen Vaasan tehtaan lopettamisesta. Tuotanto ajettiin vaiheittain alas kesään 2015 mennessä. Työpaikkoja menetettiin satakunta. Niistä pääosa oli työntekijävakansseja.

Tuotanto siirrettiin Englantiin. Eräitä Vaasassa kehitettyjä tuotteita valmistetaan edelleen ja niitä pidetään huippulaadukkaina.

Scottin Vaasan tehtaan silloinen pääluottamusmies Riitta Tanskanen kuvattuna marraskuussa 2012. KUVA JOHANNES TERVO

Jo yt-menettelyn kestäessä tehtaan luottamushenkilöt protestoivat voimakkaasti erityisesti sen takia, että tehdas oli pitkään ollut kannattava, jopa hyvin kannattava. Se ei auttanut. Myöskään henkilöstön ja TEAM-liiton vetoomukset huoltovarmuuden säilyttämisestä eivät vaikuttaneet lopputulokseen.

– Tehdas on ollut tuottava, on tehty tosi hyvää tulosta. Tuntuu omituiselta, että meiltä loppuvat työt sen takia, että joku haluaa vielä lisää voittoa siirtämällä tuotannon halvempien kustannusten maahan, totesi Scottin Vaasan tehtaan pääluottamusmies Riitta Tanskanen TEAMin Intiim-lehdessä joulukuussa 2012.

”TEHDAS OLISI VARSINAINEN RAHASAMPO”

Tänään, koronakriisin oloissa Vaasan tehtaan lopettaminen herättää tietysti voimakkaita tuntemuksia.

– Nyt tehdasta todella tarvittaisiin ensinnäkin koronaviruksen leviämisen ehkäisyyn. Toiseksi tehtaan tuotteet olisivat myös vientivaltteja ja tehdas olisi näinä aikoina varsinainen rahasampo, josta seuraa, että sillä olisi myös työllistävää merkitystä, sanoo TEAM-liiton puheenjohtajana tehtaan lopettamisen aikoihin toiminut Timo Vallittu.

Timo Vallittu. KUVA TYTTI KETTUNEN

Hän uskoo, että huoltovarmuus on koronaepidemian takia paljon aiempaa vahvempi osatekijä, kun teollista tuotantoa koskevia päätöksiä tehdään. Hän on myös tyytyväinen siitä, että suomalaiset yritykset ovat jo ryhtyneet toimiin hengityssuojainten tuotannon käynnistämiseksi.

Esimerkiksi ompelimot ovat saaneet uusia suojautumiseen liittyviä tilauksia. Suuremmassa mittakaavassa on liikkeellä pörssiyhtiö Ahlstrom-Munksjö, joka alkaa jo nyt huhtikuussa tuottaa hengityssuojamateriaaleja Tampereella tehtaassaan, jossa yleensä valmistetaan teollisuuden suodatinmateriaaleja.

Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ollaan rakentamassa yritysryhmää, jonka rahkeet mahdollistaisivat laajan ja laadukkaan suojaintuotannon. Osa näistä yrityksistä olisi suomalaisia.

– Suomessa on itse asiassa paljonkin teollisuutta, jolla on puhtauteen ja suojaamiseen liittyvää erityisosaamista. Ahlstromin lisäksi esimerkiksi Suominen ja Mölnlycke. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö ne pystyisi luomaan korkeatasoista hengityssuojaintuotantoa, Vallittu uskoo.

TEKSTI TUOMO LILJA

HARRASTAJA: Sumopainija Oskari Riihioja: ”Sumossa pitää mennä heti täysiä”

Pikkupojasta saakka painia harrastanut vaasalainen Oskari Riihioja löysi perinteisen painin rinnalle lajin eksoottisemmasta päästä, sumopainista. Menestystä on tullut mukavasti aina MM-mitaleita myöten.

OSKARI RIIHIOJA

Tuotantomestari
Vapo Oy
Vaasa

Sumovyö eli mawashi. Oikea sumovyö on silkkiä, mutta harjoitusvyöksi välttää karumpikin materiaali.

Laihian monitoimihallin painisalissa touhuaa joukko isokokoisia miehiä. Rahtusen muitakin paikalla olijoita pitempi Oskari Riihioja pukee treenikaverinsa päälle pitkää paloletkua muistuttavaa sumovyötä.

Hetkinen… Sumovyötä? Eikös nyt olla sentään lähellä suomalaispainin sydänmaita, Etelä-Pohjanmaata, jossa kreikkalais-roomalainen ja vapaapaini ovat aina olleet kurssissa?

Niin ne ovat edelleen myös Riihiojan ajatuksissa ja vapaa-ajan tekemisissä, jotka ovat kuitenkin hakeneet uusia ulottuvuuksia Japanissa syntyneestä sumopainista. Monta SM-kultaa, hopeaa ja pronssia perinteisen painin puolella voittanut Riihioja on menestynyt myös tuoreimmassa lajivalinnassaan, sillä sumon ei-ammattilaisten MM-kisoista tuli kotiinviemisinä pronssiset mitalit niin vuonna 2018 kuin 2019 alle 100 kiloisten sarjassa.

Myös hopeinen mitali sumon puolelta löytyy. Se tuli varhaisemmilta harrastusvuosilta EM-kisoista. Pronssisia vastaavia on taas peräti kuusi. Tuorein niistä lohkesi viime kevään EM-kisoista Tallinnasta alle 115 kilon sarjasta. Vuoden 2019 MM-kisat käytiin Japanin Osakassa.

Ensimmäiset sumon arvokisat Riihioja kävi läpi vuonna 2007, jolloin mies lähti ”kylmiltään” SM-kisoihin, ja tuliaisina oli heti kättelyssä pronssimitali.

– Kisat taitavat olla viimeiset järjestetyt SM-kisat lajissa, Riihioja muistelee.

Kului vuosia ja tultiin vuoteen 2012, jolloin Riihioja voitti kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisoissa kultaa sarjassa 120 kiloa.

– Pääsin mukaan myös kevään olympiakarsintaturnaukseen. Entinen painija ja sumopainija Sami Ylä-Kero otti yhteyttä ja kysyi, olisiko kiinnostusta lähteä Hong Kongiin sumon MM-kisoihin. Myös painija Pekka Rintamäki lähti mukaan. Kisoissa olin sarjassa alle 115 kiloa, ja oltiin myös joukkueena kisaamassa. Kisoista tuli muutama päänahka ja tuli myös turpaan. Itselle jäi hinku päästä vielä kisaamaan, Riihioja kertoo.

Jani Ala-Luhtala pukee harjoitusvyötä Oskari Riihiojalle. Ja se vie aikansa.

HARRASTUS KULKEE SYKLEITTÄIN

Japanissa sumon ympärille on syntynyt omanlaisensa kulttuuri lajiin kuuluvine rituaaleineen.

– Japanissa sumopainijoita kunnioitetaan ja fanitetaan. Yritykset maksavat painijoille, että nämä tulevat joihinkin juhliin käymään.

Suomen leveysasteilla sumo on luonnollisesti paljon oudompi ilmestys, ja mahdollisuudet sen harrastamiselle rajallisemmat. Yksi virallinen lajiseura tosin löytyy Helsingistä, mutta sekin on kaukana Riihiojan kotikaupungista Vaasasta.

Sumossa on rituaalinsa. Yksi niistä on aloitusasento. Oskari Riihiojalta tämäkin sujuu.

– Pohjanmaalla minä ja kanssani kisoja kierrellyt seinäjokinen Hannu Kulmala ollaan järjestetty treenejä akselilla Laihia–Seinäjoki–Peräseinäjoki. Noilta paikkakunnilta olemme saaneet harjoitusvastustajia, ja monesti olemme treenanneet kahdestaan.

Kulmalaa ja Riihiojaa yhdistää paitsi harrastus, myös työ, sillä kumpainenkin työskentelee Vapo Oy:n leivissä puupellettien valmistuksessa, Riihioja yrityksen Ylistaron, Kulmala puolestaan Peräseinäjoen Haukinevan tehtaalla.

Kun sumokisat ovat tiedossa, treenaa Riihioja tiiviisti, ja kun kisat on käyty, viskataan sumovyö hetkeksi kaappiin ja ruvetaan taas sovittelemaan jalkoihin perinteisiä painitossuja.

HETI MENNÄÄN TÄYSILLÄ

Sumossa – sen koommin kuin tavallisessakaan painissa – ei välineillä koreilla. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.

– Vyö. Sehän on mukava kampe. Nykyään saa olla alla myös pienet uikkarit tai pyöräilyshortsit.

Sumossa kaikki laitetaan peliin – ja heti. Taktikoida ei ehdi. Oskari Riihioja ja Jani Ala-Luhtala näyttävät mallia.

Yksinkertaisuus pätee myös sumon sääntöihin. Matsin voittaa, jos vastustajan saa kammettua ulos halkaisijaltaan nelimetrisestä kehäympyrästä, tai onnistuu kaatamaan vastustajan siten, että jalkapohjien lisäksi mikä tahansa vastustajan ruumiinosa osuu lattiaan. Lajin erikoisuuksiin kuuluu, että vaikka likaiset otteet ja epäpuhtaudet eivät olekaan sallittuja, saa vastustajaa lyödä avokämmenellä, kunhan lyönti lähtee olkalinjan etupuolelta.

– Onhan se hurjaa, kun isot äijät lyö toisiaan. Kerran matsissa vähän horjahdin, ja minulta lähti kunnon heijari, ja matsi lyötiin sitten heti poikki.

Kerrasta poikki kuuluu sumossa ikään kuin pelin henkeen, ja normaalipainin tapaan siinä ei juurikaan pääse taktikoimaan.

– Pitää mennä heti nollasta sataan. Tavallisessa painissa pystyy taktikoimaan, ja heiluttamaan kaveria, mutta sumossa kehä on niin pieni, että heti pitää mennä täysiä. Joskus vähän harmittaa, että kaikki on kerrasta poikki.

Sumo-ottelun voittaa se, joka saa vastustajan kammettua ulos nelimetrisestä kehästä, tai onnistuu kaatamaan vastustajan siten, että jalkapohjien lisäksi mikä tahansa vastustajan ruumiinosa osuu lattiaan.

Ammattilaisten sumoturnaukset kestävät pitkään, jopa 15 päivää. Amatööriturnaukset, kuten Riihiojankin tapauksessa, ovat nopeampitempoisia. Kevään EM-kisoissa Riihioja otti peräti viisi matsia puolen tunnin sisään.

– Sumossa on yleensä niin, että maitohapot iskevät päälle, kun matsi on ohi, ja kävelee kehästä ulos. EM-kisoissa hävisin muutaman matsin jälkeen, mutta pääsin sitten keräilyeriin, jotka tulivat tosi nopeasti perään. Vielä sitten pronssiottelu. Happea joutui ottamaan koko ajan, ja taas mentiin.

Japanista Riihiojan mieleen jäi hauska muisto.

– Kun japanilaisille sanoo, että on Suomesta, he puhuvat heti muumeista. Niistä meidät siellä tunnetaan.

TEKSTI JARI HAKALA
KUVAT JOHANNES TERVO

KUVAREPORTAASI: Kesätyöläinen Garcian ihan tavallinen aamupäivä

”Olen pikahuollossa. Joillain on kiire autonsa kanssa. Korjaamme, ja sitten asiakas lähtee tyytyväisenä”, sanoo automekaanikko Juan Jose Garcia. Millainen oli kesäduunarin tavallinen aamupäivä Vaasan Rinta-Joupilla?

JUAN JOSE GARCIA

IKÄ 27 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Vaasa
AMMATTI Automekaanikko
TYÖPAIKKA Rinta-Joupin Autoliike Oy, Vaasa
AMMATTIOSASTO Vaasan autokorjaamotyöväen ao. 172

KELLO 8.15. Rinta-Joupin pikahuollossa Vaasassa Automekaanikko Juan Jose Garcian juttelee pääluottamusmies Jari Mattilan kanssa.

 

”Täällä Vaasan Rinta-Joupilla on kivat työkaverit. Jos on auto, jota et tunne hyvin, aina autetaan. Ketään ei jätetä yksin. Valmistuin keväällä automekaanikoksi, kahdessa vuodessa. Olin nopeampi kuin muut. Heiltä meni kolme vuotta. Autot ovat mielenkiintoisia, tykkään mekaniikasta ja ruuvaamisesta.”

 

KELLO 8.22. Aamun ensimmäinen auto, johon vaihdetaan polttoainemittarin anturi.
KELLO 8.39.
KELLO 8.53. Päivän toinen auto on Jarmo Meltorannan tyttären auto, jonka jarrut pitävät outoa kitinää.
KELLO 8.59. Aamun ensimmäiseen autoon, siihen johon vaihdetaan polttoainemittarin anturi, pitää vaihtaa myös uusi tiiviste.
KELLO 9.03. Ahdasta hommaa.
KELLO 9.12. Homma valmis ja penkki takaisin paikalleen.
KELLO 9.13. Vielä testaus, jotta auton mittaristokin näyttää oikein.
KELLO 9.19. Aamun ensimmäinen auto takaisin pihalle ja kävellen työmaalle.
KELLO 9.20. Aamun ensimmäisen auton tiedot tietokoneeseen.

 

”Olin täällä jo viime kesänä töissä ja työharjoittelussa. Tykkäsivät. Nyt minulla on varmuudella töitä elokuun loppuun. Haluaisin jäädä. Asiakkaiden tapaaminen on minusta mukavaa. Kaikkein hauskinta tänä kesänä ovat olleet yhteiset jutut työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Kalastuskilpailussa meidän joukkue tuli toiseksi seitsemästä veneestä.”

 

KELLO 9.21. Jutuissa työnjohtaja Johan Norrgårdin kanssa.
KELLO 9.27. Kahvitunnilla kahvijonossa Samuli Kujalan (oik.) ja kesätyöntekijä Leevi Talson kanssa.
KELLO 9.30. Kahvitunnilla työkavereiden kanssa.
KELLO 9.58. Työn alle päivän toinen auto, jonka jarrut kitisevät.
KELLO 10.07. Jarruhuoltoa.
KELLO 10.10.
KELLO 10.23. Jarruhuoltajan työkalut.
KELLO 10.23.
KELLO 10.32. Päivän toinen auto tuli valmiiksi.

 

”Kävin Suomessa ensimmäistä kertaa lomalla nuorena. Tosi hieno maa, kaikki metsät, joet ja meret! Päätin, että jonain päivänä tämä on minun kotini, ainakin yritän. Kun olin ihan lapsi, iskällä oli autokorjaamo. Opin automekaanikoksi oppisopimuksella yrityksessä Espanjassa. Muutin Suomeen kaksi vuotta sitten. Kunhan kasvan ammatissa, haluan perustaa oman korjaamon, olla oma pomoni.”

 

KELLO 10.44. Päivän kolmas auto on ruotsinlomalaisen häjympi tapaus. Auton vesipumppu on hajonnut ja samalla remmi katkennut. Mahdollisesti autosta on palanut jopa kannentiiviste.
KELLO 10.48.
KELLO 10.55. Auton paperitöitä ei sovi unohtaa.
KELLO 11.11. Päivän neljäs auto on myyntirivistä pieni auto, jonka pakoputki rämisee.
KELLO 11.12.
KELLO 11.19. Käsien pesu ja ruokatunnille.
KELLO 11.23. Ruokatunti lie päivän toiseksi paras tunti, joten spagettia lautaselle.
KELLO 11.24. Ääntä kohti!

KUVAT JOHANNES TERVO
TEKSTI SUVI SAJANIEMI

Aluefoorumi Ähtärissä: Työttömyysturva uudistettava kannustavaksi – ”Työttömät kokevat tulleensa syyllistetyiksi, juoksutetuiksi ja kyykytetyiksi”

Jorma Saarimäen, Paula Toivosen ja Tuomo Leinosen mielestä työttömyysturva on uudistettava oikeasti kannustavaksi. He osallistuivat 6. huhtikuuta Teollisuusliiton Vaasa–Keski-Suomen aluefoorumiin Ähtärissä.

Viime lauantaina 6. huhtikuuta Ähtärissä järjestetyssä Vaasan ja Keski-Suomen toiminta-alueen aluefoorumissa pureuduttiin työttömyysturvan koukeroihin. Nykyinen malli todettiin varsin voimakkain äänenpainoin sanktioiden uhalla toteutetuksi byrokraattiseksi ihmisten juoksuttamiseksi.

– Järjestelmä on tehty liian monimutkaiseksi. Kyllä tuollaisella nomenklatuuraviidakolla viimeistään saadaan ihmisten päät pyörälle. Ymmärrän hyvin, jos työttömät ovat kokeneet tulleensa työttömyydestään syyllistetyiksi, joutuneensa tiskiltä toiselle juoksutetuiksi ja kyykytetyiksi, Kirjapaino Karissa Jyväskylässä työskentelevä ja työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna toimiva Paula Toivonen pohtii.

– Kaikenlaista huonoa palautetta olen nyt käytössä olevasta mallista kuullut. Aktiivisuudesta on valtakunnan ylätasolla puhuttu, mutta komentelua, sanktioilla pelottelua ja yksipuolista määräilyä on työttömien keskuudessa koettu. Toisaalta kasvokkain tapahtuva palvelun tarjonta on Etelä-Pohjanmaalla vähentynyt, kun työvoimatoimistot on keskitetty Seinäjoelle ja Alajärvelle. Sähköinen asiointi voi olla joillekin ihmisille uusi ja hankala tilanne, Alavus Ikkunoiden pääluottamusmies Jorma Saarimäki arvioi.

– Aktiivimalli kakkonen saatiin ammattiyhdistysliikkeen voimin torpattua ja hyvä niin. Toivottavasti saadaan tämä ykkönenkin poistettua.

”Onneksi nyt esimerkiksi tulityökurssi ja työturvallisuuskorttikoulutus sekä osa ammattiliittojen järjestämästä koulutuksesta lasketaan, että niillä voi täyttää aktiivimallin aktiivisuusehtoa”, Tuomo Leinonen sanoo. KUVA TIINA ANTTILA

– Se on ihan ensimmäinen tavoite, että siirrytään oikeasti kannustavaan malliin. Työttömille pitää maksaa aktiivisuudesta 4,65 prosenttia kuukaudessa lisää, eikä toimia niin kuin nyt, että tuo sama prosenttimäärä leikataan, mikäli työtön työnhakija ei onnistu byrokraattisia aktiivisuusehtoja täyttämään, paperikoneita Jyväskylässä valmistavan Valmet Technologiesin pääluottamusmies Tuomo Leinonen linjaa.

TYÖTTÖMIEN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ

Leinosen havaintojen mukaan työllisyyden edistämisessä on menty osin hakoteille. Sen sijaan, että työllistämiseen tarkoitettu tukirahoitus johtaisi ihmisten työllistymiseen, voi se todellisuudessa toimia jopa työllistämisen järjestelmällisenä esteenä.

– Olen kuullut työllistämiskokeiluista, joissa ihmiset pistetään yhdeksän euron päiväpalkalla töihin. Ensimmäinen ongelma on, että se vääristää kilpailua, ja toinen ongelma on, että selvitysten mukaan vain pari prosenttia kokeiluihin osallistuneista palkataan töihin. Syy siihen on se, että yritykset ottavat ennemmin uuden halvan kokeilijan kuin palkkaavat sen edellisen kokeilijan työehtosopimuksen mukaisella liksalla suoraan omaan työntekijävahvuuteensa.

”On tärkeää saada ihmisiä Murikkaan oppimaan ja osallistumaan. Koulutus on asiantuntevaa, opiskelijat huomioon ottavaa ja hyödyllistä. Itse paikkakin on remontin jälkeen hieno”, Jorma Saarimäki kannustaa. KUVA TIINA ANTTILA

– Oma lukunsa sitten on se, että kokeilijoilla teetetään täyttä työtä. Eivät ne mitään kokeiluja todellisuudessa ole, vaan huonommassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten hyväksi käyttämistä, Leinonen puuskahtaa.

Myös työttömille tarjolla olevassa koulutuksessa on Leinosen mukaan ollut puutteensa.

– Olen kuullut, että työttömien koulutus saattaa käytännössä olla sellaista, että maanantaina on joku tunti koulutusta, minkä perään sanotaan, että voitte lähteä kotiin. Samalla kehotetaan, että käykää keskiviikkona messuilla, niin se kuittaa yhden koulutuspäivän. No, työllistäähän tuollainen koulutuksen pitäjää, mutta auttaako se muuten mihinkään?

– Onneksi tähän on nyt saatu muutosta parempaan suuntaan, kun esimerkiksi tulityökurssi ja työturvallisuuskorttikoulutus sekä osa ammattiliittojen järjestämästä koulutuksesta lasketaan mukaan, että niillä voi aktiivisuusehtoa täyttää, Leinonen toteaa.

– Se on askel eteenpäin, että ammattiliitot voivat järjestää koulutusta, mikä hyväksytään aktiivisuuden osoittamiseksi. Kun sitä vaan osattaisiin nyt reilusti käyttää hyödyksi. Meidänkin työpaikalla jotkut työntekijät vielä jokin aika sitten kuvittelivat, että Murikka-opisto on tarkoitettu vain luottamushenkilöille, mutta siellähän on paljon kaikille jäsenille tarkoitettuja kursseja kuten tietotekniikkakoulutusta.

Tuomo Leinonen, Paula Toivonen ja Jorma Saarimäki kertovat työttömien joutuvan kokemaan komentelua, sanktioilla pelottelua ja yksipuolista määräilyä. KUVA TIINA ANTTILA

Jyväskylän Kirjatyöntekijöiden Yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Toivonen nostaa esiin myös työnantajan vastuun irtisanomistaan työntekijöistä.

– Minusta työnantajankin velvollisuus on jollakin tavalla tukea ihmistä, jolle sen lopputilin antaa. Ei se ole pelkästään, että kiitos ja näkemiin, tämä oli tässä, vaan siinä pitää auttaa ihmisiä uuden työn saamisessa tai sitä kohti etenemisessä.

– Toisaalta työnantajat voisivat hiljaisina aikoina esimerkiksi lisätä työntekijöiden koulutusta ja käyttää lomautuksia sen sijaan, että heti otetaan irtisanomiset käyttöön. Se on yksi keino vastata ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden ongelmaan.

ALUEFOORUMIT JÄRJESTETÄÄN JOKA VUOSI

Vaasan ja Keski-Suomen aluefoorumissa käsiteltiin työttömyysturvan lisäksi yli 50 osallistujan voimin eduskuntavaaleja ja paneuduttiin siihen, mitä tulorekisteri tarkoittaa ammattiosaston toiminnan kannalta. Ohjelmaan sisältyivät myös ammattiosastojen kehityskeskustelut ja katsaus alueen kuluvan vuoden toimintasuunnitelmaan.

Teollisuuden työttömyyskassan etuuspäällikkö Kaisa Tikka kertoi aluefoorumin osallistujille laki- ja toimintaympäristön muutoksista kassan näkökulmasta. KUVA TIINA ANTTILA

Tilaisuuden vetäjinä ja asiantuntijoina toimivat aluepäällikkö Jukka Seppälä, järjestämistoimitsija Ilkka Terimaa, Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen ja Teollisuuden työttömyyskassan etuuspäällikkö Kaisa Tikka.

Aluefoorumit järjestetään Teollisuusliiton kaikilla toiminta-alueilla pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa. Tilaisuuksissa käsitellään ajankohtaisia asioita, ideoidaan ammattiosastojen toimintaa, jaetaan kokemuksia ja verkostoidutaan.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT TIINA ANTTILA