MAAILMA: Sopimisen monta tietä

Miltä työehdoista sopimisen suunta näyttää maailmalla? Suora vertailu eri maiden välillä on vaikeaa. Kunkin maan työehtosopimusjärjestelmä on kokonaisuus, jota ei voi siirtää paloina maasta toiseen.

27.8.2021

KUVA YLLÄ: Euroopan parlamentti päätti kesäkuussa, että Euroopan sosiaalirahasto ESF+:n budjetista on osoitettava riittävästi rahoitusta työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämiseen. Rahastosta vastaa työllisyyden ja sosiaalisten oikeuksien komissaari, luxemburgilainen Nicolas Schmit.

Saksan sopimusjärjestelmä on erittäin hajautettu, työehtosopimuksia on 80 000. Jokaisessa osavaltiossa tehdään omat sopimukset ja yritykset liittyvät niihin usein erikseen.

Työehtosopimukset kattavat Saksassa puolet työntekijöistä. Vielä 20 vuotta sitten kattavuus oli kaksi kolmasosaa. Sopimuksia noudattavilla yrityksillä on selkeästi paremmat edut työntekijöilleen.

Suomalainen UPM ilmoitti joulukuussa 2012 irtautuvansa Saksan paperiteollisuuden työehtosopimuksesta. Liitoille se ei käynyt ja työntekijät järjestivät varoituslakkoja. UPM joutui perumaan puheensa ja pysymään työehtosopimuksessa.

Yleissitovat sopimukset ovat vähentyneet liki olemattomiin. Niihin tarvitaan sekä työnantajien että ammattiliittojen puolto, eivätkä työnantajat anna niitä enää juuri koskaan.

Bremenin, Berliinin ja Thüringenin osavaltiot esittivätkin tänä vuonna, että lakia muutettaisiin. Toisenkin osapuolen puolto ja yleinen etu riittäisivät yleissitovuuteen.

Suuri osa työntekijöiden vaikuttamisesta hoituu Saksassa jo sata vuotta toimineiden lakisääteisten yritysneuvostojen kautta. Koska sopimusten kattavuus on vähentynyt, Saksa kohensi toukokuussa yritysneuvostolakiaan.

Neuvostojen perustamista yksinkertaistetaan, edustajien irtisanomissuojaa parannetaan ja neuvostojen vaikutusvaltaa lisätään. Vastaan äänestivät populistinen laitaoikeisto AfD sekä liberaalien FDP.

Meillä vain työehtosopimukset takaavat yritysneuvostoja vastaavat toimintamahdollisuudet. Siksi tes-järjestelmämme horjuminen leikkaisi rajusti työntekijöiden sananvaltaa työoloihinsa.

Muissa pohjoismaissa sopimustoiminta on yhä kattavaa. Korona-aika osoitti toimivan neuvottelujärjestelmän tarpeen. Tanskassa kolmikantaa kehuttiin, koska tilanteen vaatimat sopimukset tehtiin nopeasti ja joustavasti.

Pohjolassa pelkona on sen sijaan mahdollinen EU:n vähimmäispalkkasäädös. Sen pelätään murentavan sopimusvapautta.

Euroopan unioni ymmärtää työehdoista sopimisen tärkeyden. Euroopan parlamentti päätti kesäkuussa, että Euroopan sosiaalirahasto ESF+:n 90 miljardin euron budjetista on osoitettava riittävästi rahoitusta työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämiseen. Tämä summa on vähintään 0,25 prosenttia maan ESF+-rahoista, mikäli komissio niin maakohtaisesti edellyttää.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

UPM Timberin yt-ilmoitus tuli yllätyksenä

Kaukaan sahan pääluottamusmies Jarno Merisalo kertoo, että pientukkilinjan lakkautussuunnitelma tuli vastaan odotettua aiemmin.

17.2.2021

UPM Timber tiedotti 2.2.2021 tavoittelevansa toiminnan tehostamista, kannattavuuden parantamista ja kilpailukyvyn vahvistamista.

Suunnitelmissa on johtamismallin uudistaminen, toimitusketjun suoraviivaistaminen, Kaukaan sahan pientukkilinjan lakkauttaminen vuoden 2021 aikana sekä Korkeakosken sahan käyntiasteen optimointi.

Suunnitelmiin liittyvä henkilöstön kokonaisvähennystarve on enintään 60 henkilöä.

Lappeenrannassa sijaitsevan Kaukaan sahan pääluottamusmies Jarno Merisalo kertoo, että työntekijät ottivat yt-uutiset vastaan yllätyksenä ja epätietoisissa tunnelmissa.

– Kaukasta on aina pidetty turvallisena ja pitkät työurat tarjoavana työpaikkana, Merisalo toteaa.

TUOTTEILLA HYVÄ MENEKKI

Ensimmäisessä yt-tapaamisessa ei tullut lisävalaistusta julkisuudessa olleisiin tietoihin. Tässä vaiheessa on vielä epäselvää, miten esimerkiksi henkilöstön vähennystarve kohdentuu.

Kaukaan pientukkilinja työllistää Merisalon mukaan noin kymmenen henkeä. Linja muodostaa noin viidenneksen sahan puolen miljoonan kuution vuosikapasiteetista.

Pientukkilinjan lakkautussuunnitelma ei tullut yllätyksenä, mutta aikataulu on oletettua kireämpi.

– On annettu ymmärtää, että pientukkilinjalla olisi menty vielä joku vuosi, Merisalo kertoo.

Myöskään markkinatilanne ei tunnu perustelevan henkilöstön vähennystarvetta.

– On puhuttu, miten hyvältä tuotteiden menekki näyttää. Samaan syssyyn sitten vähennetään, Merisalo pohtii.

HAITTOJEN MINIMOINTIA

Pääluottamusmies kertoo, että Kaukaan sahalla noin 120 työntekijän ikähaitari on laaja. Töissä on sekä uusia nuoria tekijöitä että eläkeikää lähestyviä.

Hän odottaa, että yt-prosessi saadaan vietyä läpi hyvässä hengessä ja erilaisia ratkaisuja hakien.

– Pyrittäisiin minimoimaan kaikki haitat ja pitämään työntekijäkunta motivoituneena, Merisalo toivoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

UPM sulkee Jyväskylän vaneritehtaan – Pääluottamusmies: ”Ketään ei jätetä yksin”

UPM sulkee vaneritehtaansa Jyväskylässä heinäkuun lopussa ja jättää 147 ihmistä työttömäksi. Pääluottamusmies Jarno Kemiläinen toteaa, että huonossa tilanteessa hyvää on perusturvaa parempi paketti uudelleen työllistymiseen ja kouluttautumiseen. Eikä ketään jätetä yksin, Kemiläinen lupaa.

KUVA YLLÄ: UPM Plywoodin vaneritehtaan portilla vasemmalta Jari Savolainen, Milja Torstensson, pääluottamusmies Jarno Kemiläinen ja työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen. Heillä on takanaan yhteensä 105 työvuotta tehtaalla.

28.7.2020

Vaneritehtaalaiset ovat pääluottamusmiehen mukaan tavattoman pettyneitä siihen, että UPM päätyi lopettamaan tehtaan, vaikka UPM Plywood tahkosi viime vuonna kovaa tulosta ja koko konsernilla oli ennätysvoitot.

– Mutta se on sanottava, että saimme hyvässä hengessä neuvoteltua työnantajan kanssa perusturvaa paremman paketin, pääluottamusmies Jarno Kemiläinen kertoo.

”NYT JOS KOSKAAN!”

– Jos yhtään on miettinyt opiskelemista uuteen ammattiin, kannattaa opiskelukortti katsoa nyt!

Vaneritehtaalaisilla ei ole lomien jälkeen työvelvoitetta irtisanomisajaltaan eikä palkanmaksu katkea, vaikka saisi töitä tai lähtisi opiskelemaan. Jos opiskelupaikka tutkintoon heltiäisi heti syyskuussa, opintoja voisi suorittaa täydellä palkalla seuraavat kuusi kuukautta.

– Tämän perään voisi vielä opiskella 200 päivää korotetulla ja sitten vielä 200 päivällä tavallisen suuruisella ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella.

Jari Savolainen on työskennellyt tehtaalla 31 vuotta.

Tutkintoa opiskelevalle UPM korvaa tietokonekuluja, kirjoja ja kurssimaksuja 2 000 euron edestä.

– UPM maksaa myös maksullisia koulutuksia 5 000 euroon asti, jos se auttaa työllistymään jos haluaisi lähteä vaikka taksiajolupaa hankkimaan.

Kemiläinen kertoo, että vaneritehtaalla saatiin muutosturva kattamaan kaikki vakinaiset työntekijät, ei vain viisi vuotta talossa olleet kuten laki määrittelee.

VALMENNUSTA TULEVAAN, KAIKILLE

Jokainen saa halutessaan tavata konsulttiyrityksen henkilökohtaisen muutosvalmentajan. Työntekijöille on myös jo pidetty informaatiotilaisuuksia, joissa ovat olleet mukana Teollisuusliitto, Teollisuuden työttömyyskassa ja TE-keskus.

Pääluottamusmies tietää, että jotkut aktiivisimmat lähtivät jo heti yt-neuvotteluista uutisen kuultuaan soittelemaan Jyvässeudun työnantajille. Ja hyvä niin. Kaikille ei työn hakeminen ole kuitenkaan helppoa, kun viimeisimmästä opiskelusta on jo vuosikymmeniä.

– Jotkut ovat tehneet täällä 20–30 vuotta työtä. Oma tehtävä ja rutiinit osataan. Mutta ihan kaikilla ei ole edes pankkitunnuksia, vaikka yhteiskunnassa luotetaan, että kaikilla on. On todella haastavaa etsiä töitä, jos ei ole älypuhelinta eikä voi selata TE-palvelujen sivuilta vapaita työpaikkoja. Ja jos ei ole pankkitunnuksia, ei pysty edes ilmoittautumaan netissä työnhakijaksi TE-toimistoon eikä muidenkaan viranomaisten sivuille.

– Mutta jokaisen kanssa käydään läpi kaikki, ihan perusasiatkin, jos tarvetta on. Jokaisen kanssa katsotaan, mitä koulutusta tarvitaan. Ja jos ei tiedä, mitä CV tarkoittaa, ei sitä tarvitsekaan tietää ja osata. Ketään ei jätetä yksin, Kemiläinen alleviivaa.

Milja Torstensson on työskennellyt tehtaalla 14 vuotta.

Pääluottamusmies toteaa, että ylimääräistä tukea annetaan heille, jotka työllistyäkseen sellaista tarvitsevat.

Toisaalta tehtaan väessä on heitäkin, joilla on jo pitkään ”muhinut päässä” oman yrityksen perustaminen.

– Vaikka en olekaan sitä mieltä, että kaikkien suomalaisten työntekijöiden pitäisi ryhtyä mikroyrittäjiksi, oma yritys on varmasti hyvä vaihtoehto joillekuille. Henkilöllä on mahdollisuus saada 10 000 euron starttiraha, jos hän käy TE-toimiston yrittäjäkurssin ja saa Gradiasta yrityksen perustamisneuvonnasta myönteisen lausunnon liikeidealleen ja -suunnitelmalleen. Onhan se tuntuva summa.

KAUPUNKI JA YRITYKSET HEREILLE

– Kaikkihan tietävät, missä jamassa kuntien taloudet ovat. Samaan aikaan hoiva-aloilla on huutava pula käsistä.

Kemiläinen – Jyväskylän kaupunginvaltuutettu – kaavailee, että nyt kannattaisi koota kiinnostuneista vaneritehtaan työntekijöistä 20–30 hengen oppisopimuskoulutettavien ryhmä. Opiskelijat saisivat itselleen lähihoitajan koulutuksen, ja kaupungin kotihoito lisää työntekijöitä.

– Kaupunkikin saisi kiillotettua kuvaansa, Kemiläinen arvioi ja kertoo olevansa näinä päivinä kaupungin johtoon yhteyksissä.

Työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen on työskennellyt tehtaalla 40 vuotta ja viisi kuukautta.

Pääluottamusmies alleviivaa sitäkin, että vaneritehtaalta vapautuu nyt prosessiteollisuuden ammattilaisia, jotka ovat tottuneet vuorotyöhön.

– Pienellä muuntokoulutuksella yritykset saisivat itselleen hyviä työntekijöitä, olipa materiaalina puun sijasta muovi tai metalli, kun prosessiteollisuus on sinänsä jo tuttua.

Vaneritehtaalta on jo yksittäisiä ihmisiä hyväksynyt siirron UPM:n muille tehtaille. Kemiläinen kertoo, että samoin jotkut ovat saaneet työtä muista puualan yrityksistä, joita seutukunnalta onneksi löytyy. Työnantaja avustaa muuttokuluissa, samoin lokakuuhun asti vuokrassa ja työmatkakuluissa, jos asunto jää vielä Jyväskylän seudulle.

– Mutta on aivan luonnollista, että kaikki eivät voi lähteä kauaksi Jyväskylästä, perhe- tai muista syistä.

UPM, HÄIRIKÖINNIN KUNINGAS

Hyväksi hiottu muutospaketti ei poista vaneritehtaalaisten tavatonta pettymystä UPM:n toimintaan. UPM Plywoodin liiketoimintajohtaja Mika Sillanpää on puhunut ”työmarkkinahäiriöistä” yhtenä taustasyynä Jyväskylän tehtaan sulkemiseen viitaten työntekijäpuoleen, vaikka UPM on ollut ajamassa Metsäteollisuus ry:n kovaa linjaa. Työnantajapuoli esimerkiksi esti työntekijöitä tekemästä töitä viime vuoden tes-neuvottelujen aikaan kuuden päivän työsulullaan.

Pääluottamusmies Jarno Kemiläinen on työskennellyt tehtaalla 20 vuotta. Kemiläinen on nähnyt vaneritehtaalla viettämänsä kahden vuosikymmenen työrupeaman aikana, miten kovaa linjaa UPM on ryhtynyt vetämään suomalaisen sopimusyhteiskunnan murentamiseksi.

– UPM on itse ollut työmarkkinoiden häirikkö isoimmasta päästä. Sen toiminnan takia Teollisuusliitto on joutunut puolustamaan työntekijöiden oikeuksia. Meitä Jyväskylän vaneritehtaalla käytetään nyt sijaiskärsijöinä, kun Teollisuusliitolle halutaan antaa näpäytys.

– UPM:n ylimmälle johdolle työn teettäminen halvemmalla olisi muka avain kannattavuuteen. Tähtäimessä on ollut jo pitkään 3/7:n eli keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevien työntekijöiden palkkojen alentaminen, Kemiläinen toteaa miljardivoittoja tahkoavan konsernin suhtautumisesta suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan.

”Jos yhtään on miettinyt opiskelemista uuteen ammattiin, kannattaa opiskelukortti katsoa nyt”, kehottaa pääluottamusmies Jarno Kemiläinen (toinen oikealta). Tehtaan portilla myös Jari Savolainen, Milja Torstensson ja työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

LAKOSSA 27.1.–23.2. Pelloksen UPM:llä: ”Metsäjätit eivät mieron tiellä, UPM:n liikevoittoprosentti 13,7”

Puutuoteteollisuuden työntekijöiden reaalipalkat ovat laskeneet. Tuottavuus on samaan aikaan noussut jopa muuta teollisuutta nopeammin, ja Suomen metsäteollisuuden jättiyhtiöt keräävät miljardivoitot. UPM:n Pelloksen pääluottamusmies Marko Langin mielestä valtavirran uutisointi on hakoteillä, sillä UPM ei ole todellakaan joutumassa mieron tielle 13,7:n liikevoittoprosentillaan.

KUVA YLLÄ: UPM:n Pelloksen vaneritehtaiden portilla 4.2.2020 Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina vasemmalta Tommi Jukarainen, Erkki Immonen, Mikko Runonen ja Pekka Töyrynen.

– Valtavirtamedian uutisointi on hyvin yksipuolista. Työnantajapuolen väitteet menevät ay-liikkeen sanomaan verrattuna haastamatta läpi. Me täällä Pelloksen tehtailla emme todellakaan näe sellaista, että Suomen metsäteollisuus taistelisi nyt henkitoreissaan sen puolesta, että tuotantoa kannattaisi pitää Suomessa.

UPM Plywood Oy:n Pelloksen vaneritehtaat sijaitsevat Mikkelin Ristiinassa. Pääluottamusmies Marko Lang edustaa tehtaitten runsasta 400 teollisuusliittolaista. Langin ei tarvitsisi sanojensa oikeiksi todistamiseksi tehdä muuta kuin siteerata UPM:n omaa viimeisintä pörssitiedotetta vuoden 2019 tuloksesta. Se vahvistaa Langin näkemykset siitä, että pääoman omistajilla menee Suomessa ennätyksellisen yltäkylläisesti varsinaisen työn tekijöihin verrattuina.

UPM teki hyvän tuloksen (…) Liiketoiminnan rahavirta oli ennätyksellinen 1 847 miljoonaa euroa.” Vertailukelpoinen liikevoitto vuonna 2019 oli samaisen tiedotteen mukaan lähes puolitoista miljardia eli 1 404 miljoonaa euroa. Maan suurin päivälehti hehkutti pörssitiedotteen vanavedessä tätä: ”Liikevoittoprosentti UPM:lla oli 13,7.” Ei ehkä kannata surkutella toistakaan metsäjättiä, Stora Ensoa. Sen pörssitiedote kertoo vuodesta 2019, että ennätyksellinen liiketoiminnan rahavirta oli 1 980 miljoonaa euroa.

”Teollisuusliiton jäsenet ovat 100-prosenttisesti asiamme takana”, vakuuttaa pääluottamusmies Marko Lang.

Teollisuusliiton tutkimusyksikkö toteaa, että puutuotteiden valmistuksen tuottavuus on lamavuodesta 2009 lähtien kasvanut paremmin kuin teollisuudessa kokonaisuutena. Reaaliansiot ovat sen sijaan alentuneet vuoden 2015 alun tilanteesta. Lang on tietoinen siitä, että työntekijät ovat osansa tehneet suomalaisen kansantalouden eteen.

– Työntekijät eivät ole este tuottavuuden nousulle. Jos katsoo taaksepäin, viimeiset 10 vuotta on tehty äärimaltillisia työehtosopimuksia.

– Ja minä tiedän, että täällä vanerikonetta käyttävät ehkä maailman ammattitaitoisimmat ihmiset. Itse tulin Pellokselle 13 vuotta sitten. Olen nähnyt, miten paljon täältä on vähennetty porukkaa koneiden automaation myötä, eli tuottavuus on kehittynyt koko ajan.

UPM Pelloksen lakkovahteja.

”ASIAMME TAKANA 100-PROSENTTISESTI”

Lang on juuri haastattelun alla ollut Pelloksen tehtailla muiden lakkovahtien kanssa ”palelemassa”, kun ilkeä tuuli on moninkertaistanut -8 asteen pakkasaamun kylmyyskertoimet. Mutta paljon hyytävämpiä ovat tiedot työnantajien vaatimuksista, jotka ovat entisestään tiivistäneet lakkorintamaa.

– Kun Teollisuusliitto julkaisi sen Metsäteollisuus ry:n vaatimuslistan, moni rupesi todellakin miettimään, mitä merkitsisi, jos ne vaatimukset menisivät läpi.

– Teollisuusliiton jäsenet ovat 100-prosenttisesti asiamme takana. Eikä lakkovahtien saaminen ole ollut vaikeaa. Ison luottamusmiesringin lisäksi ammattiosaston hallituksen väki ja yleisvarajäsenet ovat seisseet portilla ihan kiitettävästi, Lang kehaisee.

Työsuojeluasiamies Pekka Töyrynen näyttää, mitä mieltä hän on 24 kiky-tunnista.

YTK:laisista viisi–kuusitoista on katsonut asiakseen mennä tehtaalle töihin, vaikka he eivät mitään varsinaista tuotantoa saakaan aikaiseksi. Mutta onpa ollut liikettä liittoonkin päin.

– Olemme saaneet 13 uutta jäsentä, lähinnä entisiä liiton ja entisiä YTK:n jäseniä. He olivat eronneet liitosta tuumaten, etteivät he liittoa mihinkään tarvitse. Nyt työtaistelujen aikaan heistä alkoikin tuntua, että ehkä he sittenkin liittoa johonkin tarvitsevat.

”ISOMMISTA ASIOISTA KYSE”

Valtavirtamediassa Langia harmittaa myös se, että puhutaan vain kiky:n talkootunneista, vaikka tässä taistellaan niin paljosta muustakin. Talkoot kyllä närästävät ja ne koetaan tavattoman epäoikeudenmukaisiksi maistuen työntekijöistä ”myrkylliseltä käärmekeitolta”. Tunnit onkin ehdottomasti saatava uudesta sopimuksesta pois. Mutta Lang muistuttaa sosiaaliturvamaksujen 6,5 miljardin euron tulonsiirrosta suoraan työntekijöiltä työnantajille, minkä kiky takasi.

Lang kertoo vielä, että ainakaan Pelloksen tehtailla ei ole havaittu minkäänlaisia työllisyys- tai tuottavuusvaikutuksia, vaikka kiky jyrättiin läpi niihin vedoten.

Lakkovahdissa työsuojeluvaltuutettu Mikko Runonen.

– Meillä on tehty keskeytymätöntä 3-vuoroa, eivätkä koneet ole käyneet yhtä ainoata tuntia lisää vuodessa. Ja keskeytyvässä 3-vuorossa on saattanut olla kaksi työntekijää samaa tuotantoa tekemässä. Ei me oikein täällä tehtaalla ymmärretä, miten Metsäteollisuus ry näkee näissä sitten kilpailukyvyn nousua.

Lang ei uskokaan, etteikö Metsäteollisuus ry:llä olisi varaa luopua kiky-tunneista propagandistisista väitteistään huolimatta. Pääluottamusmies uskoo, että työnantajat näkevät vain kiky-tunnit kustannussäästöinä, joista ei haluttaisi luopua.

”RISTIINALAISET, TULKAA JUTTELEMAAN”

Pelloksen vaneritehtaalaiset kutsuvat ristiinalaiset puhumaan ja keskustelemaan lakon todellisista syistä ja tavoitteista huomenna torstaina 6. helmikuuta ”Uikkarille” eli Ristiinan rantapuistoon. Siellä on makkaranpaistokoju kello 9–13, jolloin Micke Porkka liiton aluetoimistosta on myös paikalla.

Lang painottaa sitä, että raskasta, tutkimustenkin mukaan terveyttä haperruttavaa vuorotyötä tekevät vanerityöläiset eivät edelleenkään havittele kuuta taivaalta.

– Meidän vaatimuksemme eivät todellakaan ole ylimitoitettuja. Haluamme vain talkootunneista eroon ja ostovoiman turvaavat palkankorotukset.

– On vielä muistettava, että kolmivuorotyöläiset joutuvat luopumaan sosiaalisesti todella paljosta. Meillä on esimerkiksi yksi sellainen työvuorolista ensi kesälle, että työntekijäryhmällä ei ole ainuttakaan lauantaita vapaana heinä–elokuussa.

– Nämä kaverit ovat palkkansa ansainneet. Ja vanerityöläiset ovat niitä, jotka laittavat rahansa kotimaiseen kulutukseen ja maksavat veronsa, joilla pyöritetään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Pääluottamusmies Langilla on myös yksi kysymys heille, jotka solvaavat ay-liikettä menneen ajan reliikiksi, joka vain häiritsee fiksujen nuorten ihmisten intoa tehdä töitä.

– Kyllä ne sanavalmiimmat ja vahvimmat työntekijät saattavat neuvotella hyvän palkan ja ehdot itselleen. Mutta me ay-liikkeessä, me pidämme myös heikomman puolta. Me olemme ainoa, joka pitää huolta myös niistä maan hiljaisista. Vain ay-liike vaatii kohtuullisen palkan kaikille. Työnantaja ei sitä säälistä tai pakottamatta anna.

Lakkovahtivuoron jälkeen yhteisellä aamupalalla vasemmalta Timo Kuittinen, Pekka Töyrynen, Mikko Runonen, Erkki Immonen ja Arto Pulkkinen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PAULA MYÖHÄNEN

LAKOSSA 27.1.–16.2. Jyväskylän UPM Plywoodilla: ”Isä, miksei työnantaja suostu maksamaan riittävästi palkkaa?”

”Isä, miksei työnantaja suostu maksamaan riittävästi palkkaa?” Niin kysyi UPM Plywoodin Jyväskylän vaneritehtaan pääluottamusmiehen Jarno Kemiläisen 14-vuotias tytär. Niin, miksei? UPM tahkoaa jatkuvasti miljardivoittoja, mutta ropoaakaan ei riitä työntekijöille. Mutta nyt on työntekijöiden mitta tullut täyteen. Taistelu elämiseen riittävästä palkasta käydään loppuun asti, vakuuttavat lakkovahdit.

KUVA YLLÄ: UPM Plywood Jyväskylän vaneritehtaan pääluottamusmies Jarno Kemiläinen lakkovahdissa 29.1.2020.

Säynätsalossa sijaitsevan UPM Plywood Oy:n Jyväskylän vaneritehtaan portille on kerääntynyt keskellä ensimmäistä lakkoviikkoa päättäväinen joukko. Pääluottamusmies Jarno Kemiläisen kanssa lakkovahteina ovat viiluosaston luottamusmies Milja Torstensson, työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen, konekorjaamon luottamusmies Juha Laaksonen ja ammattiosaston hallituksen jäsen Jari Savolainen. Paikalla ovat myös vanerityöntekijä Riitta Paananen ja moniosaaja Tuula Mattola, jotka ovat ammattiosaston aktiivijäseniä, vaikka juuri nyt ei tehtaalla luottamustehtävää olekaan.

Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina UPM Plywood Jyväskylän vaneritehtaan portilla eturivissä vasemmalta Tuula Mattola, Matti Väänänen, Jarno Kemiläinen ja Riitta Paananen; takarivissä vasemmalta Jari Savolainen, Juha Laaksonen ja Milja Torstensson.

Lakkovahdeilla ei ole tosin mitään vahdittavaa. Järjestäytymisaste on lähes 100, eikä 140 tuotannon työntekijän joukosta rikkureita löydy.

– Minä olen ylpeä meidän työväestä, jota itsekin saan edustaa. Meillä on kuitenkin ollut vaikea syksy, on ollut lomautuksia, sitten tuli lakko ja sen perään työsulku. Nostan hattua, monen talous on jo kireällä, mutta kaikki ovat hyvin sitoutuneita taistelemaan asiamme puolesta, Kemiläinen kuvailee.

”EIKÖ TYÖLLÄ TARVITSE TULLA TOIMEEN?”

Lakkovahtien puheenaiheena on viime päivinä otsikoissa pyörineet omistajayhtiön rikkaimpaan kärkeen kuuluvan johtajan halventavat puheet siitä, ettei työllä tarvitsekaan tulla toimeen. Nämä heitot ovat tavattomasti loukanneet ja kuohuttaneet kaikkia.

Kuohunnan taustalla on myös tieto siitä, että UPM on tehnyt 26 kvartaalia eli yli kuusi vuotta voittoa putkeen kuuluen niihin pörssiyhtiöihin, joista maan suurin päivälehti totesi muutama päivä sitten: ”Suomalaiset pörssiyhtiöt ovat vahvassa taloudellisessa kunnossa, eli ne ovat vähän velkaantuneita. Lisäksi monet yhtiöt ovat hyvissä ajoin reagoineet toimintaympäristön muuttumiseen tehostamalla toimintaansa. Kun kaikki nämä tekijät otetaan huomioon, yhtiöt voivat jakaa huomattavan osan tuloksestaan osakkeenomistajilleen”. UPM:n oma katsaus viime vuoden kolmelta ensimmäiseltä kvartaalilta kertoo, että yhtiö teki yli miljardin euron liikevoiton.

Lakkovahdit tervehtivät tehtaalta poistuvaa lakkoon kuulumatonta henkilöä.

Vaneritehtaan työntekijät painottavat, että he haluavat yksinkertaisesti tulla palkallaan toimeen.

– Me emme ole vaatimassa mitään kohtuuttomia. Kun vuodessa tienaa 30 000–34 000 euroa, ei siitä ole varaa leikata, kun kaikki hinnat nousevat koko ajan. Me haluamme vain, että pärjäämme palkallamme, Kemiläinen tiivistää.

– Jos pörssiyhtiöitä mainostettaisiin samalla tavalla kuin työntekijöille, ”ei ole rahaa”, jokainen tietää mitä osakkeille silloin kävisi, ironisoi Laaksonen.

KYSE PALJOSTA MUUSTA KUIN KIKYSTÄ

– Koko ajan puhutaan vain ”kiky, kiky, kiky”, mutta siellä on niin paljon muutakin, Torstensson kuvaa tuohtuneena julkisuuden antamaa vääristynyttä kuvaa 24 talkootunnin merkityksestä.

Työnantajapuoli eli Metsäteollisuus ry on ehdottanut valtaisan määrän erilaisia heikennyksiä työehtosopimukseen. Ne merkitsisivät 20 prosentin palkan alennusta mekaanisen metsäteollisuuden työntekijöille. Ja on siellä jopa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia ehdotuksiakin kuten lakko-oikeuden vieminen.

”Koko ajan puhutaan vain ”kiky, kiky, kiky”, mutta siellä on niin paljon muutakin”, kuvailee neuvotteluja Milja Torstensson (vasemmalla).

Pääluottamusmies muistuttaa puolestaan siitä, että sosiaalivakuutusmaksujen siirto työnantajilta työntekijöille on pysyvä tulonsiirto palkansaajilta osakkeenomistajille.

– Siirrosta kertyneet voitot jäävät sinne omistajille. Ja tulevat jäämään edelleen. Siitä työnantajapuoli ei tietenkään muistuta. Mutta kun ahneus on loputonta eikä työväen alistamisessa mikään riitä…

MISSÄ ON ISÄNMAALLISUUS?

– Harmittaa nähdä, että miljardivoitoista ei olla valmiita investoimaan Suomeen ja luomaan sitä kautta tänne uusia työpaikkoja, työsuojeluvaltuutettu Väänänen toteaa.

– Missä on UPM:n yhteiskuntavastuu? Eipä kikyn 24 tuntia estänyt yhden paperilinjan sulkemista Raumalta, Kemiläinen huomauttaa.

”Miksi tahallaan ajetaan asioita solmuun? Miksi työnantajat haluavat riitelyä ja sanelua”, kysyy pääluottamusmies Jarno Kemiläinen.

Pääluottamusmies sanoo olevansa suorastaan kyllästynyt siihen uhkailuun ja kiristykseen, jota suomalaiset suuryhtiöt harjoittavat puhuessaan tehtaiden siirtämisestä muualle.

– Ei se ole aikuisen sopimusneuvottelijan tapa toimia, Kemiläinen kuvaa. Hän lisää, että suuryhtiön strategiset ratkaisut tehtaiden sulkemisesta tai laajentamisesta tehdään ihan jollain muilla perusteilla kuin sillä, mitä tes-neuvotteluissa tapahtuu tai mitä mieltä luottamusmies on.

Jari Savolainen kehui kenkiään parhaimmiksi lämmittäjiksi pakkasessa lakkovahtina seisoskellessa. Huopikkaat ovat kestäneet hyvin kylmää.

MIKSI HALUTAAN RISTIRIITOJA?

– Miksi tahallaan ajetaan asioita solmuun? Miksi luottamusmiehen asemaa heikennetään koko ajan, vaikka järjestäytynyt työvoima on myös työnantajan etu? Miksei meitä nähdä voimavarana? Mekaanisessa metsäteollisuudessa on paljon osaavia ihmisiä, joilla olisi valmiuksia kehittää toimintaa. Miksi työnantajat haluavat riitelyä ja sanelua?

Kemiläinen on tavattoman turhautunut siitä, että työntekijöiden potentiaalia ei hyödynnetä. Hän ennustaakin, että lopulta todellista kilpailukykyä on se, että työntekijöitä kohdellaan hyvin. Työvoimapulan vuosina houkuttelevin ala on se, jolla on kilpailukykyiset palkat ja jolla työntekijät voivat hyvin.

– Hyvä johtaminen ja se, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä eikä koneen osina, niin tiivistää Torstensson aidon reseptin tehtaiden tuloksellisuuteen.

Lakkovahdissa vasemmalta Tuula Mattola, Matti Väänänen, Jarno Kemiläinen, Juha Laaksonen, Milja Torstensson ja Riitta Paananen.

– Yhtiön tärkein voimavara on hyvinvoivat työntekijät, komppaa Väänänen.

Lakkovahtien rintaman puheisiin kiertyy vielä uudestaan se palkka.

– Ihmisten on tultava palkallaan toimeen. Eihän tämä niin voi mennä, että ensin käydään töissä ja sitten joudutaan hakemaan vielä joitain tukia, Laaksonen toteaa.

Lakkovahtien päättäväisellä ja hyväntuulisesti toistensa kanssa vitsailevalla porukalla on terveisiä niin työnantajapuolelle kuin liiton neuvottelijoille.

– Ei meillä rikkureita ole. Me ollaan lakkovahdissa siksi, että näytään ja osoitetaan työnantajalle. että rivit pitävät ja voimaa on, Väänänen sanoo.

”Ei meillä rikkureita ole. Me ollaan lakkovahdissa siksi, että näytään ja osoitetaan työantajalle. että rivit pitävät ja voimaa on,” työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen (etualalla) sanoo.

Kemiläinen sanoo luottavansa muitten sektoreiden tukeen mekaanisen metsäteollisuuden sopimusneuvotteluissa, jos tarvetta ilmaantuu.

– Pysykää tiukkoina! Kemiläinen lähettää kehotuksen Teollisuusliiton neuvottelijoille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

STREJK 9–11.12. Strejken håller på UPM Alholmens såg – ”Ingen har ens försökt komma på jobb”

”Kikytimmarna är en så stor fråga att det inte är svårt att få folk att gå i strejk”, säger huvudförtroendeman Vuokko Piippolainen.

11.12.2019

På UPM:s såg i Jakobstad UPM:s såg i Jakobstad har inte ens det kyliga snöblandade regnet som sammanföll med inledandet av strejken tagit kol på stämningen. Strejkkvatpassen roterar med två vakter 90 minuter åt gången.

– Här håller strejken. Ingen har ens försökt komma på jobb, säger huvudförtroendeman Vuokko Piippolainen.

Enligt huvudförtroendemannen går orsaken att finna i den höga organiseringsgraden på sågen. Alla utom en av 54 anställda inom produktionen hör till facket.

HUVUDBILD: Strejkvakter vid UPM:s sågverk på Alholmen i Jakobstad. Från vänster arbetarskyddsfullmäktige Sami Kettula, Kimmo Mikkola huvudförtroendeman Vuokko Piippolainen och vice huvudförtroendeman Glenn Södergård.

Piippolainen intygar att Industrifackets målsättning för förhandlingarna åtnjuter ett omfattande stöd bland arbetstagarna.

– Arbetsgivarnas krav är verkligen hutlösa. Först måste vi naturligtvis se till att vi blir kvitt kikytimmarna, men visst finns där annat också. Till exempel kravet på sänkt sjuklön. Slopandet av tjänsteårstillägget skulle innebära att två veckors lön faller bort direkt, säger Piippolainen.

Industrifacket utlyste strejk på inom tio avtalsbranscher. Arbetsgivarna inom den mekaniska skogsindustrin has svarat med att utlysa lockout mellan den 12 och 18 december.

Med ”kikytimmar” avses den arbetstidsförlängning på 24 timmar som infördes som ett moment i det så kallade konkurrenskraftsavtalet.

Ett avtal som facket godkände som en tillfällig lösning med långa tänder, då alternativet var de så kallade tvångslagarna som regeringen Sipilä hotade med.

Arbetsgivarens förslag kring söckenhelger eller kringskuren strejkrätt faller heller inte i god jord.

Vice huvudförtroendeman Glenn Södergård och huvudförtroendeman Vuokko Piippolainen.

LOCKOUT DIREKT PÅ STREJKEN

Arbetsgivarorganisationen Metsäteollisuus rf har utlyst lockout på 32 arbetsplatser mellan den 12 och 18 december. Lockouten gäller även på Alholmen.

Huvudförtroendeman Piippolainen påminner om att lockout införs inom den mekaniska skogsindustrin på sågar och fanerfabriker, där det varit aningen tystare under den senaste tiden. Därför har arbetsgivarna inom skogsindustrin, som inte är precis ovana med att ta till lockout som stridsåtgärd, lätt att nu ta till det vapnet.

Industrifackets forskningsenhet har i sin färska översikt över börsnoterade bolag under årets två första kvartal, noterat att UPM Kymmene-koncernens omsättning ökat med 4 procent medan nettovinsten, det vill säga det tal som berättar mest om lönsamheten, ökat med hela 10 procent.

– Hoppas de får till stånd ett avtal. Det finns på arbetsgivarsidan flera unga män vid förhandlingsbordet och de verkar som om de vill hävda sig, säger Piippolainen.

DET SKA FINNAS SOLIDARITET OCH STÖD I ETT STORT FÖRBUND

I det dagliga nyhetsflödet får man rätt en skev bild av Industrifackets förhandlingar med arbetsgivarförbunden då ett så stort fokus ligger på teknologiindustrin.

– Hur kommer det att gå om teknologisektorn får ett avtal. I ett så här stort förbund ska det finnas ett stöd och solidaritet för att medlemmar, säger Piippolainen.

Hon påminner om att kollektivavtalet för snickeribranschen löper ut i slutet av januari. Då ska det fortfarande finnas krafter att ta till.

–  En arbetskompis sade just att nu när det blir strejk, lockout och kanske nya stridsåtgärder efter årsskiftet, så känner man av det i plånboken.

– Men nu ska vi ha bort talkoarbetet en gång för alla, säger Piippolainen.

TEXT JOHANNES WARIS
FOTO JOHANNES TERVO

LAKOSSA 9.–11.12. UPM Alholman sahalla: ”Lakko pitää, ei tänne kukaan ole edes yrittänyt töihin”

”On ne kikytunnit vaan niin iso asia, että porukkaa ei ole vaikea saada lakkoon”, linjaa pääluottamusmies Vuokko Piippolainen.

KUVA YLLÄ: Lakkovahdit kirpeässä talvisäässä UPM:n Alholman sahan portilla tiistaina. Vasemmalta varapääluottamusmies Glenn Södergård, työsuojeluvaltuutettu Sami Kettula, varatyösuojeluvaltuutettu Kimmo Mikkola ja pääluottamusmies Vuokko Piippolainen.

UPM:n Alholman sahalla Pietarsaaressa ei edes lakon alkamisen kunniaksi satanut märkä räntäsade ole hillinnyt tunnelmia. Lakkovahtia pyöritetään parin hengen porukoissa, puolentoista tunnin vuoroissa.

– Täällä olemme kaikki lakossa, ja lakko pitää. Ei kukaan ole edes yrittänyt tulla töihin, pääluottamusmies Vuokko Piippolainen sanoo.

Pääluottamusmiehen mukaan syy löytynee siitä, että järjestäytymisaste on melkein tapissa. Kaikki paitsi yksi tuotannon 54 työntekijästä kuuluvat liittoon.

Lakkovahteja UPM:n Alholman sahan portilla. Vasemmalla varapääluottamusmies Glenn Södergård ja pääluottamusmies Vuokko Piippolainen.

Piippolaisen mukaan Teollisuusliiton tavoitteilla on työntekijöiden keskuudessa vankka tuki.

– Ne työnantajien vaatimukset ovat kyllä törkeitä. Kikystä pitää ensimmäiseksi päästä lopullisesti eroon, mutta on siellä muutakin. Leikkaukset sairausajan palkkaan esimerkiksi.

Työnantajien esitykset lisiin kajoamisesta, arkipyhien vähentämisestä ja lakko-oikeuden rajaamisesta saavat myös täystyrmäyksen.

– Palvelusvuosilisän poistaminen tarkoittasi, että kahden viikon palkka lähtisi heti, Piippolainen toteaa.

TYÖSULKU LAKON PERÄÄN

Työnantajajärjestö Metsäteollisuus ry on julistanut työsulun 32 toimipaikalle lakon päätteeksi 12.–18. joulukuuta. Alholman saha on yksi työsulun piiriin kuuluvista toimipaikoista.

Pääluottamusmies Piippolainen muistuttaa, että työsulun piirissä olevilla vaneritehtailla ja sahoilla on viime aikoina ollut hiukan hiljaisempaa, ja siksi Metsäteollisuus ry:n työsulkuihin tottuneet työnantajatkaan eivät kyseistä asetta emmi käyttää.

Lakko on pitänyt UPM:n Alholman sahalla Pietarsaaressa.

Teollisuusliiton tutkimusyksikön tuoreesta pörssikatsauksesta vuoden 2019 ensimmäiseltä puolikkaalta kuitenkin ilmenee, että UPM Kymmene -konsernin liikevaihto nousi 4 prosenttia ja nettotulos, eli yrityksen kannattavuudesta kielivä luku, peräti 10 prosenttia.

– Toivottavasti saadaan sopimus aikaan. Siellä on työnantajapuolella nuoria miehiä neuvottelupöydässä, ja heillä vaikuttaa olevan kova näyttämisen halu, Piippolainen sanoo.

ISOSTA LIITOSTA PITÄÄ LÖYTYÄ TUKEA

Uutisista saattaa helposti saada hyvin teknologiateollisuuskeskeisen kuvan Teollisuusliiton ja työnantajien välisistä työehtosopimusneuvotteluista.

– Miten siinä käy, jos teknossa saadaan aikaan sopimus. Näin isosta liitosta pitää löytyä tukea kaikille jäsenille, Piippolainen sanoo.

Nyt ei kulje raiteilla tukkeja sahalle. ”Ei kukaan huvikseen ole lakossa, ja kaikki siinä tavallaan häviävät, mutta työnantajien vaatimukset ovat törkeitä”, pääluottamusmies Vuokko Piippolainen linjaa.

Hän muistuttaa, että tammikuun lopussa päättyy myös puusepänteollisuuden työehtosopimus. Ja paukkuja pitää siihenkin löytyä.

– Yksi työntekijä tuossa äsken sanoi, että nyt kun on lakko, sitten työsulku, ja jos vielä vuoden vaihteen jälkeen on työtaisteluita, niin kyllähän se lompakossa tuntuu.

– Mutta me haluamme nyt sen talkootyön pois, Piippolainen sanoo.

TEKSTI JOHANNES WARIS
KUVAT JOHANNES TERVO

 

LAKOSSA 9.–11.12. Savonlinnan UPM:llä: ”Miksi työsulku ei maksa mitään?”

”Jos Metsäteollisuus ry:n kustannuslaskelmat lakosta pitävät paikkansa, miksi se haluaa sitten itse tuplata kustannukset työsulullaan? Sulku ei kuitenkaan näytä maksavan mitään.” Työnantajien tarkoitushakuista laskutapaa ihmettelee UPM Plywood Oy:n Savonlinnan vaneritehtaan pääluottamusmies Kimmo Natunen.

KUVA YLLÄ: UPM:n Savonlinnan vaneritehtaan lakkovahdissa luottamusmies Petri Hostikka, pääluottamusmies Kimmo Natunen ja työsuojeluvaltuutettu Jouko Immonen maanantaina 9.12.2019.

– Lakkovahtien keskuudessa oli oikein hyvä henki. Muitten tuntoja en päässyt kyselemään, sillä ei meille jäänyt mitään vahdittavaa. Kaikki tuotannon työntekijät pysyivät poissa, pääluottamusmies Kimmo Natunen kertoo lakkopäivien tunnelmista.

– Oli ihan selvää, että lakko pitää, vakuuttaa pääluottamusmies vaneritehtaan 240 työntekijän lakkovalmiudesta.

”Työnantajapuoli pitää tiukasti kiinni kiky-tunneista ja kaikista heikennyksistään. Neuvotteluhaluttomuus löytyy Metsäteollisuus ry:n puolelta”, työehtosopimusneuvotteluissa mukana oleva pääluottamusmies Kimmo Natunen sanoo.

Työnantajapuolen esittämä heikennyslista ”ei kelpaa”. Listahan voisi merkitä keskeytymätöntä vuorotyötä tekevän palkkapussin kutistumista 20 prosentilla. Samoin ollaan valmiita taistelemaan kiky-tuntien poistamiseksi.

– Kova on halu palata normaaliin työaikaan, Natunen kuvailee.

METSÄTEOLLISUUS RY VIESTII PROPAGANDAA

– Olen mukana tes-neuvottelukunnassa. Minä siis tiedän, että me työntekijät olemme halunneet neuvotella työehtosopimuksesta. Työnantajapuoli pitää tiukasti kiinni kiky-tunneista ja kaikista heikennyksistään. Neuvotteluhaluttomuus löytyy Metsäteollisuus ry:n puolelta.

Näin Natunen siis tyrmää Metsäteollisuus ry:n väitteet Teollisuusliiton ”täydestä haluttomuudesta” käydä neuvotteluja. Korjattavaa löytyy työnantajapuolen muustakin, vääristellystä viestinnästä.

Metsäteollisuus ry:n mukaan Teollisuusliitolta puuttuu ”kriisitietoisuus”.

– Minusta vaikuttaa siltä, että metsäteollisuudessa ei juurikaan ole kriisiyrityksiä. Suuret metsäteollisuusyritykset tekevät kovaa tulosta, Natunen painottaa.

Lakkovahdissa Jouko Immonen.

Tutkimustulokset alleviivaavat Natusen kommenttien oikeellisuutta. Teollisuusliiton tutkimusyksikön tuore katsaus vuoden 2019 kahdelta ensimmäiseltä kvartaalilta kertoo, että UPM Kymmene -konsernin liikevaihto nousi 4 prosenttia ja nettotulos, eli yrityksen kannattavuudesta kielivä luku, peräti 10 prosenttia.

UPM Kymmene kehuu itse omassa viimeisimmässä vuoden 2019 osavuosikatsauksessaan: ”UPM:llä hyvä tulos ja vahva taloudellinen asema.”

”TYÖNANTAJA TUPLAA KUSTANNUKSENSA”

Metsäteollisuus ry väittää myös, että toimialan työntekijäpuolen mielenilmausten takia on kahtena viime vuotena koettu viitenä päivänä ”kymmenien miljoonien eurojen menetykset”. Natusta hämmästyttää se, että työnantajapuoli haluaa nyt aivan itse tuplata nuo – heidän mukaansa – kymmenien miljoonien eurojen menetykset. Työnantajapuoli haluaa jopa ylittää lakon kustannukset. Työsulku kestää kuusi päivää.

– Työsulku ei sinänsä ollut yllätys. Metsäteollisuus on ennenkin käyttänyt tätä keinoa ajaakseen läpi haluamiaan heikennyksiä työehtoihin, Natunen toteaa.

– Elinkustannukset ovat aivan erilaiset Suomessa kuin Virossa tai Venäjällä. Näitä maita ei voi verrata keskenään tässäkään suhteessa.

Näin pääluottamusmies valaisee työnantajapuolta eli tuo realismia heidän viestiinsä siitä, että työehdoilla voidaan merkittävästi vaikuttaa tehtaitten ”elinkelpoisuuteen”. Metsäteollisuus ry kertoo, että Viron vaneritehtailla työvoimakustannukset ovat kolmanneksen siitä mitä Suomessa. Lieneekö ekonomistien logiikan mukaisesti ”elinkelpoisin” tehdas sellainen laitos, jossa työntekijät eivät saa lainkaan palkkaa?

Natuselle suomalaisen työntekijän näkökulmasta katsottuna elinkelpoinen palkka syntyisi siitä, että työsulku purettaisiin. Siitä säästyneet rahat laitettaisiin sitten helpottamaan työehtosopimusneuvotteluja eli laitettaisiin vaikkapa työntekijöiden palkkoihin.

– Minun mielestäni aika monta asiaa tulisi niillä hoidettua, jos Metsäteollisuus ry:n laskelmat lakon kustannuksista nyt pitävät paikkaansa, Natunen toteaa.

Lakko ei ole näet vaneritehtaan pääluottamusmiehellekään mieluinen tapa toimia. Lakkoon on nimenomaan jouduttu työnantajapuolen uppiniskaisuuden takia.

– On ikävää, että neuvottelut eivät ole edenneet ja olemme joutuneet turvautumaan äärimmäisiin keinoihin.

Hiljaista on. Lakkovahdissa Petri Hostikka, Kimmo Natunen ja Jouko Immonen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MARKKU TISSARINEN

Sågen surrar på år efter år – ny teknik gör jobbet lättare på Alholmen

Röntgen, laser och en hel massa videokameror längs den flera hundra meter långa såglinjen. Det krävs för att få ut 280 000 kubikmeter virke per år. På Alholmens såg i Jakobstad görs allt mer arbete automatiskt– men visst hjälper det fortfarande om man har råg i ryggen.

På gården på UPM:s sågverk hör man det bultande ljudet inifrån hallen. Morgonskiftet har börjat klockan sex på morgonen men på gården är det tomt.

– De är färre människor här på gården då det inte längre jobbar några dagkarlar här, säger huvudförtroendeman Vuokko Piippolainen som hälsar oss välkomna.

Med dagkarlar avses anställda som inte jobbade skift utan jobbade dagtid till exempel med underhåll. Namnet på sågen har bytts flera gånger under de 32 år som Piippolainen har jobbat här – men verksamheten är fortsättningsvis den samma.

Det gamla häststallet som gjorts om, talar ett tydligt språk om att här har det funnits industriell verksamhet och sågats stockar under tre århundraden. Alholmens såg grundades i slutet av 1800-talet av cikoriafabrikören Wilhelm Schauman vars namn förekommer här och där i Jakobstads industrihistoria.

Sågen har bytt namn många gånger under mina 32 år här men jobbet är långt det samma, säger huvudförtroendeman Vuokko Piippolainen. FOTO JOHANNES TERVO

Inne i hallen är ljudet öronbedövande. Stora, avbarkade stockar rör längs såglinjen mot sågklingorna och flisorna flyger. På Alholmens såg tillverkas virke främst av furu och tall.

Vid spakarna sitter vice huvudförtroendeman Glenn Södergård och håller koll på det som händer längs den flera hundra meter långa såglinjen. Det är inte mindre än 16 rutor han har framför sig på monitorerna. Genom skärmarna får man bra bild av hur automatiserat arbetet blivit. Den automatiska stocksorteringen använder sig av röntgen för att sortera stockarna.

Anställda kan utnyttja röntgen eller laser för att via kameror och dator fastställa olika egenskaper och kvalitet hos stockarna.

– Nu kör vi linjen lite långsammare. På vintern kör man ofta långsammare då stockarna kan vara frusna och hårda, säger Södergård.

Södergård har jobbat på Alholmens såg i snart trettio år, av vilka de senaste 14 åren som sågare.

– Vi jobbar i par så man sitter här en timme åt gången och sen byter man med paret, säger Södergård.

Den som inte sitter vid spakarna kan få ta och springa och åtgärda saken om det blir trubbel på linjen.

– Det kan handla om att byta ut sågklingor som gått sönder. Det är inte helt ovanligt, speciellt inte i vintertider. Dessutom påverkar träslaget med vilken hastighet stockarna körs igenom sågen, säger Södergård.

Här blir inhemskt virke till sågvara. FOTO JOHANNES TERVO

ETT TÅG KOMMER LASTAT MED STOCKAR

Flera tiotal tågvagnar och biltransporter lastade med stockar anländer dagligen till Alholmens såg. När timret kommer till sågverket mäts och sorteras det. Det första steget är stocksortering och skalandet, följt av sågning, ytbehandling, tork, paketering och lagring. Två gånger i året står hela produktionen och då genomförs grundliga underhållsarbeten.

I höstas deltog de anställda vid Alholmens såg i kampen för att försvara anställningsskyddet med att gå i strejk tillsammans andra inom den mekaniska skogsindustrin. Stridsåtgärderna riktades då uttryckligen mot regeringen Sipiläs planer på att försämra anställningsskyddet.

– Arbetsgivaren accepterade… eller kanske inte accepterade, men i alla fall förstod att läget är sådant att det inte fanns alternativ. På det stora hela är kontakten med arbetsgivaren bra och saker fungerar som de ska, säger Södergård.

I samtalen förekommer ändå höstens kollektivavtalsförhandlingar.

– Utgångsläget måste vara att förlängningen av arbetstiden som kom med kiky (konkurrenskraftsavtalet) ska bort, säger Södergård.

– Vi deltog i skogsindustrins branschdagar tidigare i vintras och fabriksägarna kom nog ihåg att påminna om svårigheterna kring höstens strejk, men inte sa de tack för de 24 timmar som de anställda nu jobbar gratis, säger Vuokko Piippolainen.

Spelrummet för lokala avtal är litet då ”fabrikschefernas händer är långt bundna av koncernägarna” intygar de förtroendevalda.

– Till den grad vi har avtalat lokalt om saker gäller det sådant som ligger över den nivån som fastställs i kollektivavtalet, säger Piippolainen.

FÄRRE ANSTÄLLDA

Längs såglinjen börjar folk ha återvänt från lunchpausen. Jarmo Ketola jobbar på vid början av justeringsverket. Han ser över sorteringen av varan.

– Det ser lätt ut när man jobbat 40 år med det här. När man har så många kilometer i mätaren som jag har, orkar man inte klaga längre, säger Ketola och skrattar.

Tony Alström har betydligt ”färre kilometrar i mätaren” på Alholmens såg.

– Jag har jobbat ungefär ett år och jag trivs bra. Vi har ett bra gäng här på jobb, säger han.

Jarmo Ketola ser över ströläggningsmaskinen. Han har jobbat vid sågen i fyra årtionden.  FOTO JOHANNES TERVO

I övrigt har antalet anställda på sågen minskat längs åren. I dag jobbar 52 personer inom produktionen. Då huvudförtroendeman Vuokko Piippolainen började jobba här i slutet av 1980-talet jobbade det fler än 300 personer på sågen.

Bland annat har lager och transporter utlokaliserats. Dessutom har investeringarna i automation fört med sig att det behövs färre händer i produktionen.

– Men för det mesta har man skött det genom pensioneringar, så att inte någons jobb rykt, säger Piippolainen.

Tony Alström hör till det yngre gardet på Alholmens såg. FOTO JOHANNES TERVO

NYA INVESTERINGAR ÖKAR PRODUKTIONEN – OCH INNEBÄR LÖRDAGSJOBB

För några år sedan förnyades staplingsmaskinen och paketeringslinjen. I höstas togs den nya automatiska torkanläggningen i bruk. Det innebar att produktionen på Alholmens såg ökade med 15–20 procent.

Trycket har lett till att man infört ett arbetspass till. I praktiken betyder det att enligt arbetsschemat är en anställd per skift ledig under början av veckan, för att i stället jobba ett morgonskift på lördagen.

Förtroendemannaduon anser att det inte är helt problemfritt, speciellt med tanke på familjelivet.

– Om ena jobbar skift och den andra har ett vanligt dagsjobb ser man kanske inte varandra, säger Glenn Södergård.

– …och det blir också mera pusslande till exempel i familjer där båda föräldrarna jobbar skift, tillägger Piippolainen.

”ALLT TAS TILL VARA”

En stor del av produktionen går på export, och här spelar den närbelägna hamnen en viktig roll. Det går två och en halv gånger mängden trä för att producera den färdiga vara som Alholmens såg spottar ut omkring 280 000 kubik per år. Det betyder att det blir en hel del restmaterial över. Det överblivna materialet tas noggrant till vara.

Till exempel hamnar barken från trästockarna hos grannen Alholmens Kraft, där den blir till elektricitet, fjärrvärme och processånga. Sågspån och flis går till UPM:s cellulosafabrik, som också den ligger inom samma integrerade fabriksområde på Alholmen.

– Allt tas till vara, inget blir över, säger Piippolainen.

Arbetsuppgifterna roterar på Alholmens såg. Leo Bergbacka håller nu till vid inpackningsavdelningen. FOTO JOHANNES TERVO

ROTERANDE ARBETSUPPGIFTER

Lenita Wärn-Broman jobbar på justeringsverket mot slutet av såglinjen, där bland annat de slutliga produkterna packas in. Här på den så kallade torrsidan har man infört ett system med rotation där man jobbar 20 minuter med en arbetsuppgift för att sedan byta.

– Det passar bra, eftersom alla får göra allting och arbetsdagen känns kortare, säger Wärn-Broman.

Sist och slutligen började till och med folk som till en början inte gillade idén tycka om det när man märkte att tiden går snabbare på jobbet, då det blir mer omväxling.

Lenita har jobbat  här sen millennieskiftet och även hon hunnit se en del förändringar i arbetet.

– Det har blivit mer och mer automatik i jobbet. Jag jobbade länge i stocksorteringen, men jag ville byta till ett jobb där man inte behöver sitta så mycket, utan får röra mer på sig. På det stora hela kan man ändå säga att arbetet har blivit lättare med åren, säger Wärn-Broman. Det har kanske inte blivit klart för omvärlden.

– Om man berättar att man jobbar på sågen så frågar de om fortfarande lägger ribbor eller läkt för hand, säger hon.

Lenita Wärn-Broman jobbar på justeringsverket. Hon tycker att jobbet blivit lättare med åren. FOTO JOHANNES TERVO

Automatiseringen går vidare. På UPM:s sågverk i Björneborg har man infört ett pilotprojekt som ska leda till ökad automatisering i förpackningsskedet, och det kommer högst antagligen att tas i bruk även i Jakobstad. Det innebär att en person kan sköta förpackningen – där det idag jobbar två personer.

– Men det sköts genom pensioneringar, så ingens jobb är i fara, säger huvudförtroendemannen Piippolainen.

–Packandet hör idag till de tyngsta jobben, säger Wärn-Broman.

Trots att en allt större del av arbetsuppgifterna sköts maskinellt så hjälper det ändå fortfarande om den som jobbar här har lite råg i ryggen.

– Det händer att man måste lyfta upp stora plankor. Man måste ha lite muskler, det passar mig. Det blir som träning på jobbet, säger Wärn-Broman.

Två tredjedelar av produktionen går på export. Av exporten går största andelen till Asien och Mellanöstern. FOTO JOHANNES TERVO

UPM ALHOLMENS SÅG

HEMORT: Jakobstad, en av UPM:s fyra sågar i Finland.
GRUNDAT: 1896, nuvarande namn från 2007
PRODUKTION: 280 000 kubik sågvara av furu och tall. 
PERSONAL: 52 i produktionen, tillsammans omkring 60

Huvudbild: Glenn Södergård har jobbat som sågare i 14 år och snart 30 år på Alholmens såg i Jakobstad. Det är inte mindre än 16 rutor han har koll på-i praktiken hela linjen.

TEXT JOHANNES WARIS
FOTO JOHANNES TERVO

UPM ulkoistaa taas metsureita – Luottamusmies: ”Metsäala tarvitsisi ryhtiliikettä, ei kestävyyden purkamista”

Metsäyhtiö UPM tiedotti tammikuun lopussa, että yhtiön franchising-ketjuun liittyy neljä uutta metsänhoitoyritystä: KT Metsä Oy Tampereella, Arvohonka Oy Viitasaarella, Metsäpalvelu Kärkkäinen Oy Jyväskylässä ja Esa Kuronen Oy Mikkelissä. UPM Silvesta Oy:n näillä alueilla toimivat 15 metsuria siirtyvät ketjun uusien yritysten palvelukseen, ja voimassa olevat alihankintasopimukset siirtyvät yrittäjille.

Franchising-yrittäjäketju käynnistyi vuosi sitten Etelä-Suomen alueella ”tavoitteena tehostaa metsänhoitopalveluiden myyntiä ja toteutusta Suomessa”, kuten UPM asian muotoilee.

UPM Silvestan luottamusmiesten puhemiehenä asiassa toimiva pohjoisen alueen luottamusmies Lasse Vertanen vaatii, että UPM:n tulee kantaa vastuunsa työvoimastaan.

– Metsäala tarvitsisi sosiaalisen kestävyyden ryhtiliikettä, ei sosiaalisen kestävyyden purkamista.

KYSE SUOMEN METSIENHOIDON TULEVAISUUDESTA

Vertasen mielestä pohjimmiltaan kyse on työntekijöitten ulkoistamisesta pienille yrityksille ja siitä, että UPM pyrkii eroon suorittavan tason työvoimasta.

– Ulkoistettuaan UPM ei enää näe pitkäaikaisia sitoutuneita työntekijöitään ”ihmisinä”, vaan ”resurssina”. UPM:n tiedotteessa puhutaan ”kehittämisestä”. Mutta mitä alan yritystoiminnan kehittämistä se on, että pitkäaikaiset työntekijät työnnetään pieniin muutaman miehen taseettomiin firmoihin, Vertanen kysyy.

– Miten tuon kokoisissa muutaman henkilön pikku yrityksissä on voimavaroja henkilöstön koulutukseen, ammattitaidon kehittämiseen ja ylipäätään henkilöstöstä huolehtimiseen edes työnantajan yleisen huolehtimisvelvoitteen mukaisesti?

Vertasen mukaan kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin 15 metsurin ulkoistamisesta.

– Tässä on kyse Suomen metsienhoidon ja -käytön kestävyydestä työntekijöiden ja yhteiskunnan näkökulmasta. Metsäfirmojen ja Metsähallituksen toimintatavan muutoksesta on pohjimmiltaan kyse. Kukaan ei oikeasti halua kantaa vastuuta metsäalan työvoiman sosiaalisista olosuhteista. Yrittäjäriskistä puhumattakaan, mieluummin rakennetaan riskittömiä voitonkeruujärjestelmiä.

MISTÄ SAADAAN OSAAVAT TYÖNTEKIJÄT?

Suomessa on jo nyt Vertasen mukaan noin miljoona hehtaaria myöhässä olevia, taimikonhoitoa tarvitsevia metsiä ja toinen miljoona hehtaaria myöhässä olevia nuorten metsien harvennushakkuita.

– Mistähän osaava ja ammattitaitoinen työvoima saadaan tulevaisuudessa, kun historiansa parasta tulosta tekevä UPM toimii lyhytnäköisyydessään näin? Tästä pitäisi käydä yhteiskunnallista keskustelua, hän vaatii.

Vertanen näkee, että tulevaisuudessa metsäala on altavastaajana monissa kysymyksissä. Hänestä suurten metsäalan toimijoiden pitäisi luoda omalla toiminnallaan pohjaa sille, että metsäalalla toteutuu taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tasapaino.

– On turhaa maalailla kuvia metsien hiilivaraston rakentamisesta, jos hiilivarastoa rakentavasta työvoimasta ei huolehdita, Vertanen sanoo.

TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN
KUVA JOHANNES TERVO