AVAAJA: Ei mielivallalle, kyllä irtisanomissuojalle

Useimmat toivovat työsuhteeltaan turvaa ja jatkuvuutta. Irtisanomiselle pitää olla asialliset perusteet, jotta ihmisiä ei kohdella mielivaltaisesti. Irtisanomisjärjestyksen kirjaaminen lakiin parantaisi työntekijöiden asemaa.

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevilta ihmisiltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä (16.12. alkaen). Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

SAK:n työehdot-osaston johtajan Heli Puuran mukaan irtisanomissuojalla on työntekijälle suuri merkitys.

Heli Puura.

– Jos sitä ei olisi, se mahdollistaisi täysin mielivaltaisen työsuhteen päättämisen.

– Työntekijälle on tärkeää se, että työsuhteessa on jatkuvuutta. Varmasti työtekijäpuolella pääsääntöisesti on toive vakituisesta työsuhteesta ja toimeentulon jatkuvuudesta. Aina kun työnantaja on irtisanomassa työntekijää, se on haasteellinen juttu, koska sekä palkanmaksu että työnteko loppuvat. Kun ihminen joutuu työttömyysturvalle, tulot pienenevät tuntuvasti.

Irtisanomissuoja kuuluu Puuran mukaan työelämän reiluihin pelisääntöihin.

– Ihmistä ei saa kohdella mielivaltaisesti. Laissa on pakottavat säännökset, että pitää olla asiallinen peruste irtisanomiselle. Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Reilut pelisäännöt ovat työnantajankin etu.

– Se tuo työelämään ennustettavuutta. Ne auttavat, että sitoudutaan puolin ja toisin.

TYÖNANTAJAN VALTA VAHVA

Suomessa työnantaja voi irtisanoa taloudellista ja tuotannollista tai henkilöperusteisistä syistä.

– Työsuhdeturvan eri osista on tehty kansainvälisiä vertailuja. Niiden päälinja on se, että Suomessa on irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä verrattain helppoa vertailtaessa vastaavan tyyppisiin länsimaihin. Työntekijän henkilöön liittyvissä irtisanomisperusteissa se saattaa olla keskitasoa hieman tiukempaa.

Useissa länsimaissa irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä on kalliimpaa kuin Suomessa.

– Saksassa ja monessa muussakin maassa on erilaisia erorahajärjestelyjä. Useassa maassa toimivat yritykset ovat todenneet, että tehtaan lopettaminen osuu Suomeen ehkä senkin takia, että meillä on edullisemmat säännöt lopettaa tehdas ja työsuhteita.

Ruotsissa heikommassa asemassa olevien työntekijöiden turvana on laajempi työvoiman vähentämisjärjestys kuin Suomessa.

– Teollisuuden työehtosopimuksissa ja julkisella sektorilla meillä on työvoiman vähentämisjärjestys, mutta monilta aloilta se puuttuu. Lainsäädännössä ei vähentämisjärjestystä ole.

Silloin kun on perusteita sanoa irti ihmisiä, irtisanomisjärjestys selkeyttäisi, millä kriteereillä heitä valitaan.

SAK:n vuoden 2019 eduskuntavaalitavoitteena oli irtisanomisjärjestyksen kirjaaminen lakiin, mutta hallitusohjelmaan sitä ei saatu.

– Olemme ajatelleet, että silloin kun on perusteita sanoa irti ihmisiä, irtisanomisjärjestys selkeyttäisi, millä kriteereillä heitä valitaan.

Huolimatta irtisanomisjärjestyksestä muun muassa teollisuuden työehtosopimuksissa työnantajan oikeus valita irtisanottavia on vahva.

– Työnantaja voi aina jättää irtisanomatta keskeiset avaintyöntekijät ja tärkeimmät ammattityöntekijät. Vaikka olisikin työvoiman vähentämisoikeus, valintaoikeus säilyy työnantajalla.

Irtisanomisjärjestys luo turvaa haavoittuvimmassa asemassa oleville.

– Siinä pitää ottaa huomioon perheenhuoltovelvollisuus, työsuhteen kesto ja myös se, jos ihminen on menettänyt tapaturmaisesti työkykyään työnantajan palveluksessa. Näitä ihmisiä pitäisi lojaliteettiperiaatteen perusteella jättää irtisanomatta.

SUOJAISIKO PAREMPI TURVA SUOMALAISTA TYÖTÄ?

Tekijänkin monet jutut ovat kertoneet siitä, miten matala kynnys isoilla ja vakavaraisillakin työnantajilla on sanoa ihmisiä irti tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

– Ei siihen iso kynnys ole, kun katsotaan, miten paljon ihmisiä Suomessa on joutunut irtisanotuiksi. Ei laki suuria ongelmia tuota työnantajapuolelle. Voittoa tuottava, kannattava firma voi laillisesti irtisanoa ihmisiä. Se voi myös päättää, että tehdas lopetetaan. Näissä tilanteissa ei ole mitään ylimääräistä vastuuta työnantajalla. Tämä tuli esiin muun muassa silloin, kun Kaipolan paperitehdasta ajettiin alas.

Monissa maissa on erorahajärjestelmiä, ovat ne sitten lakiin perustuvia, työehtosopimuksissa olevia tai talokohtaisia sopimuksia.

Puuran mukaan ilmiötä seuratessa on Suomessakin mietitty, pitäisikö asioita arvioida uudestaan.

– Monissa maissa on erorahajärjestelmiä, ovat ne sitten lakiin perustuvia, työehtosopimuksissa olevia tai talokohtaisia sopimuksia. Ne ovat sellaisia, että saatetaan maksaa vuoden tai kahden vuoden palkka irtisanotulle.

– Ei meilläkään mitään esteitä ole, etteikö talokohtaisesti voitaisi sopia vaikka minkälaisista erorahapaketeista. Mutta meillä ei aina ole siihen pystytty. Mieleen tulee, pitäisikö siinä olla lainsäädännöllistä pohjaa nykyistä enemmän. En sitä ainakaan vastustaisi.

– Mutta eri asia on, onko realistista saada erorahajärjestelmää aikaiseksi, jos mitään sen tyyppistä ei ole esimerkiksi hallitusohjelmassa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA

NÄKIJÄ: Anssi Tuominen: ”Innostusta ei voi opettaa, mutta innostus voi tarttua”

”Työssäoppiminen on se nivel, mikä pitää saada vielä toimimaan. Silloin ohjaajan korvausasiat nousevat vääjäämättä keskusteluun”, sanoo Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitoksen johtaja Anssi Tuominen ammatillisen koulutuksen uudistamisesta. Monelle nuorelle elämänhallinta on kuitenkin se vaikein oppiaine.

2.9.2020

– Toki ammatillisen koulutuksen reformi kuorrutettiin kauniilla sanoilla, mutta eihän siihen olisi lähdetty, jollei koulutuksen määrärahoista olisi leikattu 25 prosenttia. Poliitikkojen oli helpompi puhua ”uudistamisesta”. Kaikkein kovimmin leikkaukset iskivät ammatilliseen koulutukseen, ja eniten ne näkyvät heikoimmassa asemassa olevien oppijoiden kohdalla, Tuominen toteaa.

Tuomisen vastuulla on sekä ammatillinen koulutus että lukio. Kajaani on puolet Kainuusta, ja kun Kuusamo, vaikka Pohjois-Pohjanmaan puolella onkin, on erillissopimuksella mukana, saadaan koko ikäluokka kuvaannollisesti saman koulutusliikelaitoksen katon alle. Toiminta-alueella peruskoulun päättää vajaa 1 000 nuorta, ja ammatilliseen koulutukseen hakee myös aikuisia alan vaihtajia, näyttötutkinnon suorittajia ja maahanmuuttajia.

KUORRUTUKSESTA KÄYTÄNTÖÖN?

Tuominen painottaa, että koulutusreformi sysäsi liikkeelle myös positiivisia asioita. Oli pakko notkistua muutosprosessiin, jossa inhimilliset arvot – motivointi, innostaminen ja itseohjautuvuus – ovat kaiken keskiössä.

– Innostusta ei voi opettaa, mutta innostus voi tarttua. Se on kuin laumasuoja. Nuoren on vaikea olla hällä väliä -asenteella, kun ympärillä on innostava opettaja ja innostunut ryhmä. Olemme hakeneet muualta kokemuksia ja malleja tähän, vaikka ei nyt keneltäkään opettajalta vaadita, että joka aamu pitäisi säkenöidä kuin tähtisadetikku, Tuominen naurahtaa.

Kovimmin leikkaukset iskivät heikoimmassa asemassa oleviin.

– Olemme kehittäneet pedagogisia menetelmiä. Muualta Suomesta käydään nyt katsomassa mallia meidän YritysAmis-pedagogiikasta ja Nuori Yrittäjyys -toiminnasta. Siinä perustetaan oikeita yrityksiä ja näkee ihan konkreettisesti, mitä elementtejä pitää yrityksessä hallita, jotta tuote tai palvelu menestyy.

– Tietysti ne ulospäin suuntautuneet ja aktiivisimmat ovat kaikkein voimakkaimmassa roolissa, mutta kaikki tehdään yhdessä, tiimioppimisen menetelmien kautta.

LISÄÄ RASVAA TÄHÄN NIVELEEN

Miten motivoida työntekijää ottamaan työssäoppija siipiensä suojaan, jos lisäpalkkiota ei makseta eikä työaikaa vapauteta ohjaamiseen? Miten motivoida yritys satsaamaan työssäoppijoihin? Mitään korvaustahan ei tule, eikä esimerkiksi tiukkojen vaatimusten hoiva-aloilla tai sähkötöissä työssäoppija edes saa tehdä töitä kuin rajallisesti.

Miten motivoida pienyritys sitoutumaan oikein ”nohevaan” oppisopimuskoulutettavaan? Hänestähän kaavailtiin uutta Jaskaa eläköityvän Jaskan tilalle, mutta sitten Ville-Petteri ilmoittaakin, ettei hän tähän firmaan jää, vaan että hän jatkaa ammattikorkeakouluun.

”Innostusta ei voi opettaa, mutta innostus voi tarttua. Se on kuin laumasuoja. Nuoren on vaikea olla hällä väliä -asenteella, kun ympärillä on innostava opettaja ja innostunut ryhmä”, sanoo Anssi Tuominen, Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitoksen johtaja.

Kajaanissa viimeisin kuvio on suomalaisittain vielä hyvin tavallinen. Tuominen sanoo, että 37 prosenttia Kainuun ammattiopiston opiskelijoista jatkaa vielä Kajaanin ammattikorkeakouluun.

Tuominen ”ymmärtää hyvin” nuo edellä kuvatut kysymykset ja sanoo, että koulutusuudistuksen tuo nivel onkin saatava toimimaan paremmin. On nostettava kissa pöydälle ja otettava kustannukset mukaan keskusteluun.

TYÖTTÖMYYDESTÄ TYÖVOIMAPULAAN

– Aiemmin Kainuu kilpaili työttömyystilastojen ykkössijasta Pohjois-Karjalan ja Lapin kanssa. Nyt Kainuussa on työvoimapula. Ikäluokat ovat vuosi vuodelta pienentyneet samaan aikaan kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle.

– Transtech on kainuulaisittain iso yritys. Se on raideliikenneyrityksenä myös ekologisesti uskottava, ja nuorille kestävä kehitys on tärkeä arvo. Sen ovat Greta Thunberg ja muut osoittaneet.

– Mutta Transtech on Kajaanista katsoen syrjässä. Ja jos isä oli siellä töissä, äiti ei nyt suosittele sinne hakeutumista, sillä tehtaalla oli vuoroin lomautuksia, vuoroin niin kiirettä, ettei mitään tolkkua.

On vaikea selvitä ilman toisen asteen koulutusta.

– Transtech ei käännytä ketään työnhakijaa pihaltaan, ja jos jotain osaamista puuttuu, yrityksen henkilöstöosasto on hyvin pian tuossa meidän pihallamme uuden rekrynsä kanssa. Sitten kartoitetaan yhdessä, mitä osaamista vielä puuttuu, ja opetus räätälöidään aivan tarpeen mukaan.

– Muutaman päivänkin opetus on tehty taloudellisesti edulliseksi oppilaitokselle. Tämä onkin ammatillisen reformin vahvoja puolia, Tuominen arvioi.

Transtechiin on perustettu myös oppisopimusryhmiä, samoin kaivosyhtiö Terrafameen eli entiseen Talvivaaraan, jonka kolmeen 25 hengen ryhmään on ollut joka kerta ylenmäärin hakijoita.

Yritysten kanssa tehty yhteistyö on oleellinen osa toimintaa. Mutta yhtä hyvin Tuominen toivottaa tervetulleeksi ammattiyhdistysliikkeen yhteydenotot.

MITEN ELÄMÄ HALLINTAAN?

– Nuorilla on kovemmat paineet kuin ennen, vaikka suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle helpottaakin nyt työelämään pääsyä. Mutta nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko ajan. Useimmiten opintojen keskeyttäminen ei johdu niinkään teknisten taitojen oppimisvaikeuksista, vaan elämänhallinnan puutteista, Tuominen kuvaa.

Kajaanissa ammattiopiston keskeyttämisprosentit ovat valtakunnallisesti katsoen pienet. Koko henkilöstö, ei vain opinto-ohjaajat tai psykologit, ovat mukana nuoria tukemassa.

Nuorilla on kovemmat paineet kuin ennen.

– Jos nuori on ryhtynyt avautumaan ja keskustelemaan, vaikka ammatillisen aineen opettajan kanssa, siinä on mahdollisuus läpimurrolle. Siinä nuori on löytänyt aikuisen, johon hän luottaa. Ehkä löytyy taas kipinä jatkaa opintoja, Tuominen kuvaa.

Kajaanissa on myös Valma eli ammatilliseen koulutukseen valmistavaa opetusta. Valmaan saa lähteä Tuomisen sanojen mukaan ”parkkiin” vaikka muutamaksi kuukaudeksi tai koko lukuvuodeksikin tutustumaan eri aloihin ja varmentamaan opintojen loppuun saattamista.

Tuomisen mukaan yli puolet valmalaisista on huhtikuuhun mennessä, syksyllä aloitettuaan, palannut tavanomaista tutkintoaan suorittamaan tai muuten päässyt eteenpäin.

Ammatillisen koulutuksen uudistukset ovat tuoneet kouluihin vielä lisähaasteita niiden leikkausten lisäksi, jotka merkitsivät 25 prosentin vähennystä myös koko henkilöstöön. Haasteista yksi on jatkuva haku.

– On aika vaativaa saapua yksin ryhmään lokakuisena maanantaiaamuna verrattuna siihen, että kaikki aloittaisivat yhdessä samaan aikaan, jolloin ryhmäytyminen on helpompaa.

Koulutusliikelaitoksen johtaja ei ole kapinoimassa suunniteltua oppivelvollisuuden pidentämistä vastaan. Mutta kysymyksiä hän siitä heittää.

– On totta, että tässä yhteiskunnassa on vaikea selvitä ilman toisen asteen koulutusta. Mutta auttaako velvollisuus sitä viimeistä kymmenettä osaa, jolla on vaikeuksia elämänhallinnan kanssa? Onko meillä resursseja hakea sitä kadoksissa olevaa nuorta loppumattomiin? Otettaisiinko nyt aikalisä ja keskusteltaisiin kunnolla nämä kustannuskysymykset?

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MISKA PUUMALA

Talouteen vauhtia velkarahalla – ”Ensin hoidetaan kriisi ja sen jälkeen elvytetään”

Työelämäprofessori Vesa Vihriälän vetämän ”talousviisaiden” työryhmän ehdotukset Suomen talouden nostamiseksi koronakriisin aiheuttamasta montusta kestävään kasvuun saavat osakseen sekä kiitosta että ankaraa kritiikkiä.

– Olen samaa mieltä Vihriälän työryhmän kanssa siitä, että ensin hoidetaan kriisi ja sen jälkeen elvytetään velkarahalla. Akuutin kriisin aikana yritysten kiinteät kustannukset, kuten vuokrat, tulisi korvata valtion tuilla, etteivät yritykset menisi konkurssiin, Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen toteaa.

Hänen mielestään raportin arvio, että julkisen talouden 10 miljardin kestävyysvajetta pitäisi ryhtyä kuromaan umpeen vuodesta 2023 lähtien, olisi kannattanut jättää tekemättä.

– Taloustilanne ehtii elää sitä ennen mahdollisesti paljonkin. Tämän takia on liian aikaista arvioida julkisen talouden tilaa ja pidemmän aikavälin sopeutustoimien tarvetta.

POLITIIKKASUOSITUKSIA MUTUTUNTUMALLA

Vihriälän työryhmän raportissa väitetään, että tuloveroja ei voi korottaa, koska se heikentäisi talouden toimeliaisuutta. Siksi julkisen talouden kestävyysvajetta pitäisi ryhtyä kuromaan julkisia menoja leikkaamalla, rakenteellisilla uudistuksilla sekä kulutus- ja ympäristöveroja nostamalla.

Kososen mukaan raportin politiikkasuosituksissa ei ole huomioitu empiirisen taloustieteen tutkimustuloksia verokorotusten vaikutuksista talouskasvuun eikä muutenkaan syvällisesti analysoitu tilannetta.

– Taloustieteellinen tutkimus ei puolla näkemystä, jonka mukaan tuloverotuksen kiristämisellä olisi suuri negatiivinen vaikutus työllisyyteen, eikä tutkimus tue näkemystä, jonka mukaan tuloverojen kiristäminen olisi haitallista. Tuloverotus on vain yksi valtion talouspolitiikan instrumentti muiden joukossa.

Kosonen arvostelee raporttia myös siitä, että sen politiikkasuositusten vaikutuksia tulonjakoon ei ole otettu huomioon lainkaan.

– Jos julkista taloutta halutaan sopeuttaa sosiaaliturvaa leikkaamalla, muita kuin tuloveroja korottamalla tai “rakenteellisilla uudistuksilla”, jotka yleensä tarkoittavat työttömyysturvan heikennyksiä, suosivat uudistukset isompituloisia, Kosonen arvioi.

Hänen mukaansa raportin tarjoamat lääkkeet kasvattaisivat tuloeroja.

– Kulutusverot kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienituloisiin kuten myös tukien leikkaukset. Sen sijaan valtion tuloveron kiristys kohdistuisi enemmän suurituloisiin. Raportin suositukset kuulostavat enemmän poliittisilta kuin tutkimukseen perustuvilta.

Vihriälän taloustyöryhmän mielestä nykyisen tasoisia hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa ei ole mahdollista rahoittaa. Pitääkö se paikkansa?

– Hyvinvointivaltiota voidaan pitää yllä, vaikka se vaatisi verojen kiristyksiä, jos niin halutaan. Maailma ei siihen lopu, jos tuloverojen tasoa vedetään pari pykälää takaisin ylöspäin. Jos tuloveroja ja kulutusveroja nostettaisiin laajapohjaisesti niin, aika pienillä verojen kiristyksillä saataisiin miljardeja valtion kassaan, tutkimusjohtaja Kosonen vastaa.

 

Kriisiajan talouspolitiikan viritykset

Suomen talous on nyt syöksykierteessä. Millä keinoin tästä taantumasta pitäisi pyrkiä ulos?

– Talouden kasvuun kääntämiseen tarvitaan miljardien eurojen suuruinen elvytyspaketti. Meidän mielestämme sen pääpainon tulisi olla julkisissa investoinneissa. Perinteisten infrahankkeiden lisäksi nyt olisi perusteltua panostaa myös ilmastonmuutoksen hillintään sekä koulutukseen ja tutkimukseen. Julkisen velan kasvua ei ole syytä tässä vaiheessa pelätä, SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta linjaa.

Hänen mielestään velkarahaa ei kannata silti tuhlata yleisiin tuloverojen alennuksiin, koska osa rahoista menee kuitenkin säästämiseen.

– Tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi tapa tukea ostovoimaa olisi parantaa määräajaksi työttömyysturvaa.

Kaukoranta painottaa, että varsinaisen laajamittaisen finanssipoliittisen elvytyksen aika ei ole vielä nyt.

– Hyvinvointipalvelujen merkitys korostuu kriisin keskellä. Poikkeusolot kasvattavat terveydenhuollon ja lastensuojelun kustannuksia. Siksi yritysten pystyssä pitämiseksi päätettyjen tukien lisäksi valtion tulisi vahvistaa kuntien rahoitusta, jotta tärkeät palvelut ja työpaikat voitaisiin turvata.

TYÖMARKKINOIDEN RAKENTEET HYVÄSSÄ JAMASSA

Vihriälän työryhmän raportti patistaa työmarkkinajärjestöjä uudistamaan työehdoista sopimisen käytänteitä ja purkamaan työmarkkinoiden säätelyä. Sen mielestä Suomen työmarkkinoiden jäykät rakenteet jarruttavat talouden ja työllisyyden kasvua. Kaukoranta muistaa kuulleensa samat marinat työmarkkinoiden suurista ongelmista ja joustojen tarpeesta monta kertaa aikaisemminkin. Hänen mukaansa työnantajajärjestöjen väitteet radikaalien työmarkkinauudistusten välttämättömyydestä perustuvat kuitenkin enemmän mielipiteisiin kuin tutkittuun tietoon.

– Muutama vuosi sitten julkaistun OECD:n raportin mukaan paras työllisyys ja alhaisin työttömyys saavutetaan sellaisissa työmarkkinajärjestelmissä, joissa työehdoista sopiminen on keskitettyä tai koordinoitua.

Kaukorannan mukaan tutkimustiedon valossa näyttää vahvasti siltä, että vahvoihin työehtosopimuksiin ja koordinaatioon rakentuva työmarkkinamalli on paras, kun taas laajan paikallisen sopimisen varaan rakentuva malli on työllisyyskehityksen kannalta huono.

VYÖNKIRISTYKSILLÄ PELOTTELU SYÖ KASVUN EVÄITÄ

Vihriälän työryhmä arvioi, että velkaelvytyksen jälkeen Suomen julkinen talous pitää palauttaa vakaalle pohjalle menojen leikkaamisesta, verojen korotuksista ja työehtojen heikentämisestä koostuvan kipupaketin avulla. Raportin mukaan sen toimeenpanemisen aikataulusta pitäisi pystyä sopimaan jo syksyllä. Kaukoranta on eri mieltä.

– Kriisin keskellä ei kannata tehdä hätäpäissään pitkälle meneviä rakenteellisia ratkaisuja, vaan suuret uudistukset tulee valmistella aina huolella.

Kaukoranta uskoo, että jo pelkkä keskustelu edessä olevista vyönkiristystoimista vaikuttaisi lamauttavasti kulutukseen ja investointeihin, mikä puolestaan heikentäisi kaavailtujen elvytysruiskeiden tehoa.

KENEN LAULUJA TALOUSTYÖRYHMÄN RAPORTISSA LAULETAAN

– Vihriälän työryhmän raportti painottaa, että nyt ei ole menoleikkausten aika, ja että kriisin jälkeen kasvu pitää käynnistää finanssipoliittisella elvytyksellä. Toivon, että poliitikot toimivat näiden ohjeiden mukaisesti, julkistalouden professori Matti Tuomala sanoo.

Hänen mielestään raportin pitkän aikavälin politiikkasuositukset rakentuvat kuitenkin jo ajat sitten paikkansa pitämättömiksi osoitetuille väitteille muun muassa julkisen sektorin oman tuotannon tehottomuudesta.

– Raportin uusliberalismin makuiset linjaukset eivät toki tulleet yllätyksenä. Ovathan sekä Vihriälä että Sixten Korkman markkinauskovaista sanomaa levittävän Elinkeinoelämän valtuuskunnan entisiä toimitusjohtajia, ja myös Bengt Holmström on julistautunut oikeistolaiseksi.

Tuomalan mielestä sitä voi silti pitää erikoisena, että neljää enemmän tai vähemmän oikeistolaista ekonomistia on pyydetty valmistelemaan kasvustrategia vihervasemmistoenemmistöiselle hallitukselle.

VÄHEMMÄN VIISAITA NEUVOJA

Vihriälän työryhmän raportin mukaan talouteen pitää ensin panna vauhtia julkisia menoja lisäämällä, mutta heti kun talous on saatu kasvuun, menoja pitää ryhtyä leikkaamaan tai veroja korottamaan. Tuomalan mielestä raportin tuputtamalle leikkausten tielle lähtemiselle ei ole mitään tarvetta, jos elvytys toimii niin kuin on tarkoitus.

– Kun talous on saatu kohtuulliseen kasvuun, niin se helpottaa nykyistasoisten hyvinvointipalvelujen ja sosiaalietuisuuksien ylläpitoa ja luo edellytyksiä niiden parantamiseen.

Tuomalan mielestä on tarpeetonta lyödä lukkoon sopeutustoimien keinovalikoimaa ja mittaluokkaa vuosiksi eteenpäin.

– Kukaan ei pysty ennustamaan talouden kehitystä vuosien päähän. Sen takia tällaisten tavoitteiden asettaminen on vahingollista talouden kehitykselle. Sopeutustoimista ennalta sopiminen rajoittaisi tarpeettomasti talouspolitiikan mahdollisuuksia tukea työllisyyden kasvua kulloisenkin suhdannetilanteen edellyttämin keinoin.

VELKAA NYKYISTEN JA TULEVIEN SUKUPOLVIEN PARHAAKSI

Valtion velka kasvaa kriisin aikana miljarditolkulla kuukaudessa, ja keskustelu siitä, keiden maksettavaksi velkavuori lopulta jää, käy kuumana.

– Vihriälän työryhmän raportissa toistetaan väärinkäsitystä, jonka mukaan nyt elävät ihmiset ottaisivat lainaa pelkästään lastemme kustannuksella.

Tuomala muistuttaa, että tosiasiassa suurinta osaa nyt otettavista veloista tulevat maksamaan jo elossa olevat ihmiset. Hänen mukaansa velan kasvua ei ole syytä kauhistella niin kauan kuin rahat käytetään talouden kehitystä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tukeviin julkisiin investointeihin.

– Valtio saa lainaa olemattomalla korolla, ja tällä hetkellä edes euroalueen jäykät alijäämäsäännöt eivät ole esteenä järkevän talouspolitiikan harjoittamiselle.

Tuomalan mielestä velkaelvytyksessä suurimmat panostukset tulisi panna nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaatua parantaviin kohteisiin, kuten koulutukseen, tutkimukseen, hyvinvointipalveluihin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Arto Helenius: Sovittelutoimisto vai työelämävirasto?

Suomeen on vuosien saatossa muodostunut kulttuuri, jossa yksittäisten teemojen ympärille on muodostettu yhden asiantuntijan toimistoja kuten valtakunnansovittelija ja yhteistoiminta-asiamies. Yhteistoiminta-asiamiehen tehtävänä on auttaa työelämän osapuolia selvittämään asioita keskenään. Jos ne eivät siinä onnistu, ja ovat järjestäytyneitä, käännytään sovittelijan toimiston puoleen.

Edellä mainittujen toimijoiden resurssit ovat varsin rajalliset. Niillä on vain pieni virkamieskunta apunaan. Näiden pienten yksiköiden synty on niiden syntyhistorialla selitettävissä, mutta jos ajattelee asiaa ajankohtaisen tilanteen pohjalta, voi helposti nähdä synergiaetuja siinä, että asioita hoidettaisiin paremmilla resursseilla varustetusta yhteisestä virastosta.

Ruotsissa tehtiin pari kymmentä vuotta sitten muutoksia sovittelujärjestelmään. Siellä luovuttiin Suomen mallin kaltaisesta valtakunnansovittelijan toimistosta ja muodostettiin Medlingsinstitutet -niminen sovitteluinstituutti, jolle osoitettiin sovittelemisen lisäksi muitakin työelämän asiantuntijatehtäviä. Siellä kootaan esimerkiksi tilastoja ja seurataan aktiivisesti työelämän kehitystä ja rakenteita. Instituutilla on ympäri vuoden tehtävää ja sen mukainen jatkuva rooli.

En tarkoita, että Suomeen pitäisi kopioida järjestelmä suoraan ulkomailta, mutta ajatus siitä, että asiantuntijoiden panosta voitaisiin käyttää hyödyksi monissa erilaisissa tilanteissa, tuntuu järkevältä. Silloin, kun työmarkkinakierros ruuhkautuu, olisi nykyisten toimistojen resurssit kokoavalla virastolla useampia henkilöitä käytettävissä. Muuna aikana puolestaan on helppo nähdä tarve sille, että samainen virasto edistäisi yhteistoimintaa.

”Kiistojen ratkaisemista sopimisen kautta voisi kehittää myös yhdistetty valtakunnansovittelijan ja yt-asiamiehen virkakoneisto. Valmista mallia ei tietysti ole, mutta tälle olisi varmasti tilausta.”

Yhtenä esimerkkinä näkisin pienet yritykset, joilla ei ole käytettävissään työehtosopimusten riidanratkaisumekanismeja ja joille käytännön asioiden ratkominen oikeuslaitoksen kautta on liian hidasta ja kallista. Voisi ajatella, että jokin kansallinen innovaatio löytyisi siihen, että kiistojen ratkaisemista sopimisen kautta voisi kehittää myös yhdistetty valtakunnansovittelijan ja yt-asiamiehen virkakoneisto. Valmista mallia ei tietysti ole, mutta tälle olisi varmasti tilausta.

Yhtä lailla Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan (Tukuseto) toiminnan voisi kanavoida tämän viraston ylläpidettäväksi. Olen miettinyt, että myös yleissitovuuden vahvistamislautakunta istuisi kokonaisuuteen.

Kaikkien edellä mainittujen toimielinten yhteinen nimittäjä on työelämän palvelutehtävä, ja se että niissä hyödynnetään työelämätietoa rakentavalla tavalla.

Asiasta on tarpeen käydä keskustelu ja etsiä paikkoja, jossa uudistamisella saadaan lisähyötyä. Keskustelu pitää aloittaa nyt, sillä työmarkkinatalvi on muutamassa kuukaudessa ohi. Silloin on aika käynnistää valmistelut, jos muutosta oikeasti halutaan.

ARTO HELENIUS
Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija

Uusi työaikalaki tulee voimaan tammikuussa: Joustot lisääntyvät ja työntekijöiden suojelu kiristyy

Uudistettu työaikalaki vastaa nykyistä paremmin muuttunutta työelämää ja töiden tekemisen tapaa, summaa SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto. Kolmikantaisesti valmisteltu laki on kompromissi, jossa sekä työnantaja- että työntekijäpuoli joutuivat tinkimään tavoitteistaan. Laki tulee voimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä.

UUSI TYÖAIKALAKI

  • Perustuu EU:n työaikadirektiiviin.
  • Soveltamisala on laaja – kattaa myös epäitsenäiset ammatinharjoittajat.
  • Valvonta pysyy ennallaan: Lain noudattamista valvovat aluehallintovirastot, luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut.
  • Laki tulee voimaan 1.1.2020.
  • Laki on valmisteltu kolmikantaisesti Juha Sipilän hallituskaudella.

Työnantajat voivat jatkossa päättää työajoista nykyistä vapaammin, mutta myös työntekijöiden hyväksi toimivat joustot lisääntyvät. Anu-Tuija Lehto pitää hyvänä sitä, että uusi laki huomioi etätyötä tekevät ja osatyökyiset aiempaa paremmin.

– Työnteko ei uudessa laissa ole sidottu paikkaan, ja työnantajan on pyrittävä järjestämään osa-aikatöitä osatyökykyiselle.

Uudistetun lain mukaan työpaikoilla voidaan sopia uudenlaisista joustomahdollisuuksista: työaikapankista ja joustotyöstä. Joustotyö on uusi työaikamuoto, joka antaa työntekijälle laajat mahdollisuudet päättää työajoista ja työn tekemisen paikasta.

– Joustotyö soveltuu erityisesti asiantuntijatyöhön, mutta myös SAK:laisilla aloilla on töitä, joihin sitä on mahdollista soveltaa, Lehto sanoo.

Muista joustomahdollisuuksista liukuva työaika on jo nykyisin käytössä monilla työpaikoilla. Uudessa laissa liukuma-aika laajenee ja työnantajan on pyrittävä antamaan kertyneet tunnit vapaana kokonaisina päivinä.

TYÖAIKAPANKISTA SÄÄDETÄÄN NYT LAISSA

Työaikapankin käytöstä on sovittu monissa työehtosopimuksissa, mutta nyt siitä tulee kirjaus myös lakiin. Uutta on mahdollisuus sopia pankista paikallisesti työpaikalla, jolloin työntekijöitä edustaa luottamusmies.

Lehto muistuttaa, että silloin, kun kyse on työaikalain mukaisesta työaikapankista, työnantaja ei voi siirtää säännöllistä työaikaa työaikapankkiin vaan vain lisätunteja.

– Jos työnantaja ja työntekijä eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten työaikapankkiin kertyneet vapaat pidetään, työnantajan on maksettava pankkiin kertynyt vapaa rahana.

Lehto tähdentää, että liukuman käyttöön ottaminen ja ylitöiden siirtäminen työaikapankkiin edellyttää aina työntekijän suostumusta. Ylitöitä ei myöskään saa siirtää pankkiin korottamattomina vaan niissä on huomioitava ylityökorvauksien korotusprosentti.

ENTISTÄ USEAMPI TYÖ VOI OLLA JAKSOTYÖTÄ

Uuden lain jaksotyötä koskevaa luetteloa on muutettu niin, että alakohtaisesta luettelosta on siirrytty tehtäväkohtaiseen luetteloon. Tämä tarkoittaa, että luettelo kattaa nyt laajemman kirjon töitä. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi vartiointi ja vankeinhoidon työt sekä monet kuljetusalan työt.

– Jaksotyön käyttäminen muissakin kuin laissa luetelluissa töissä on mahdollista, jos työehtosopimuksessa niin sovitaan, Lehto huomauttaa.

Jaksotyöllä tarkoitetaan työtä, jossa työaikaa ja kertyneitä ylitöitä tarkastellaan pidemmissä useamman viikon pituisissa jaksoissa vuorokauden tai yhden viikon sijasta. Jaksotyön avulla työtunteja voi teettää enemmän ilman ylityökorvausta silloin, kun töitä on ja vastaavasti vähemmän silloin, kun töitä on tehtävänä vähemmän.

– Jaksotyö on suomalainen viritelmä. Se on työntekijän kannalta huono ratkaisu, koska työntekijä ei välttämättä tiedä työaikojaan kovin pitkälle etukäteen.

LEPOAIKA PITENEE JA PERÄKKÄISTEN YÖTÖIDEN MÄÄRÄ VÄHENEE

Uudessa laissa kiristetään työntekijöiden työaikasuojelua. Työvuorojen väliin jäävä vuorokautinen lepoaika pitenee myös jaksotyössä 11 tuntiin. Peräkkäisiä yövuoroja saa teettää nykyisen seitsemän sijasta viisi.

– Vuorokautista lepoaikaa saa jaksotyössä lyhentää yhdeksään tuntiin. Näin voi tehdä kuitenkin vain poikkeuksellisesti työn järjestämiseen liittyvistä syistä. Esimerkiksi työntekijä sairastuu eikä sijaista saada.

VARALLAOLO VOI OLLA TYÖAIKAA TAI LEPOAIKAA

Työaikalaki perustuu työaikadirektiiviin, joka ei tunne varallaoloa. Varallaolo on kuitenkin edelleenkin sallittua ja siitä on laissa oma säännöksensä. Jatkossa aina pitää arvioida, onko kyse työ- vai lepoajasta.

– Varallaoloa ei näin ollen uudessa laissa enää välttämättä lasketa lepoajaksi, josta maksetaan erillinen korvaus, Lehto sanoo.

Määrittelyyn vaikuttaa se, miten sidottu työntekijä on varallaoloaikana työhönsä, eli kuinka nopeasti hänen on esimerkiksi päästävä työpaikalle. Tästä on lähiaikoina tulossa useita työtuomioistuimen ratkaisuja.

YLITÖIDEN LASKENTATAPAAN MUUTOKSIA

Uudessa laissa työajan enimmäismäärään lasketaan kaikki työaika kuten säännöllinen työaika, lisätyö ja ylityöt. Toisin kuin vanhassa laissa myös hätätyö – esimerkiksi sähkölinjojen korjaaminen myrskyn jälkeen – lasketaan jatkossa työaikaan. Tämä tarkoittaa, että hätätyötä ei lasketa enää ylimääräiseksi työksi. Myös aloittamis- ja lopettamistyöt lasketaan enimmäistyöaikaan.

Enimmäistyöaika viikossa saa olla jatkossa korkeintaan 48 tuntia tai keskimäärin 48 tuntia neljän kuukauden ajanjaksolla. Työehtosopimuksella tarkasteluajanjakso voidaan pidentää kuuteen tai poikkeuksellisesti jopa 12 kuukauteen.

– Vanhan lain ylityösäännöksiä voidaan soveltaa vielä ensi vuonna. Viimeistään vuoden 2021 alusta on kuitenkin siirryttävä uuteen laskentaan, Lehto sanoo.

PAIKALLINEN SOPIMINEN LISÄÄNTYY HIEMAN

Uudistettu laki lisää hieman mahdollisuuksia sopia työajoista paikallisesti, mutta jatkossakin sopiminen painottuu työehtosopimuksiin.

– Työajoista voi työehtosopimuksissa sopia varsin laajasti toisin, ja niin myös paljon tehdään, Anu-Tuija Lehto muistuttaa.

Uuden työaikalain vaikutukset selviävätkin tarkemmin vasta, kun laki alkaa näkyä työehtosopimuksissa.

TEKSTI PIRJO PAJUNEN / SAK
KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Eroon epäreiluudesta

Kun suomalaisesta työelämästä etsii viime vuosien suurimpia harmituksen aiheita työntekijöille, tarvetta hienosyiseen seulontaan ei ole. Ilmiselvä vastaus on kilpailukykysopimus eli kiky ja sen mukainen 24 tunnin ylimääräinen palkaton työaika. Sellaista työpaikalla käyntiä tai työntekijöiden yhteisissä tilaisuuksissa vierailua ei ole vastaan tullut, jossa ei vähintään jossain vaiheessa olisi noiduttu kikyä maanrakoon.

Viimeisin vahvistus kikyn ennemmin haitalliseksi kuin hyödylliseksi kokemisesta saatiin SAK:n elokuussa toteuttamasta luottamushenkilökyselystä. Enemmän kuin yhdeksän kymmenestä luottamushenkilöstä arvioi, että työajan palkaton pidennys oli työntekijöiden kannalta epäreilu ratkaisu. Sen rinnalla kuusi kymmenestä luottamusmiehestä oli havainnut kikyn vaikeuttaneen työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Noin kolmanneksessa työpaikoista työajan pidentäminen oli lisännyt ristiriitoja työnantajan ja työntekijöiden välillä. Myönteisiä vaikutuksia luottamushenkilöt eivät juuri raportoineet.

Yritysten pärjääminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen ovat tavoitteita, joiden taakse moni mielellään asettuu. Hyvinvointia haluavat kaikki, mutta eri asia on, millä keinoilla sitä tavoitellaan. Yksi selitys kikyn poikkeuksellisen suureksi nousseelle vastustukselle voikin olla siinä, että palkattoman lisätyön rakenteellisen pakon kautta toteutettu läpiajaminen upposi liian syvälle sen kohteena olleiden työntekijöiden henkilökohtaisen kontrollin alueeseen. Kuusi minuuttia päivässä ei enää ollutkaan vain kuusi minuuttia päivässä. Kysymys oli yksilöiden itsemääräämisoikeuden loukkauksesta.

Edellä kuvatun kokemuksen syntyminen on ymmärrettävää. Yksi arvokkaimmista asioista, jonka ihminen elämänsä aikana omistaa, on aika. Sen arvo on jakamaton ja kaikille sama. Siihen kytkeytyy saumattomasti päätösvalta, kuinka aikansa käyttää. Myydäkö se esimerkiksi palkkaa vastaan työnantajalle vai käyttääkö jollain muulla tavalla?

Tätä valinnan mahdollisuutta ei työajan palkattoman lisäyksen ylhäältä pakotetussa toteuttamisessa ihmisille annettu. Kysymys siitä, onko ihminen olemassa taloutta vai talous hyvinvoinnin rakentamista varten, piirtyi vastakkainasetteluna niin terävästi esiin, että jännitteiden ja ristiriitojen lisääntyminen oli väistämätöntä.

Juuri siinä muodostui myös se perusta, jonka pohjalta epäreiluuden kokemuksista raportoidaan edelleen. Palkattoman lisätyön tekemiseen ei ole totuttu tai mukauduttu. Se korventaa tunteita yhä. Osansa kritiikistä ovat saaneet myös ammattiliitot, jotka nurkkaan ajettuina päättivät karvain mielin hyväksyä kikyn torjuakseen siihen nähden maan edellisen hallituksen kaavailuissa olleet paljon suuremmat uhat eli pakkolait, irtisanomissuojan heikentämisen ja vielä pidemmän ylimääräisen palkattoman työajan.

Kun työntekijöiltä kysytään, kikystä halutaan päästä yksiselitteisesti eroon. Se on taustatekijä, jonka huomioon ottamista ei käynnissä olevalla neuvottelukierroksella voi sivuuttaa. Samalla se voi olla avain sen miettimiseksi ja siitä sopimiseksi, mitä reilu työelämä on.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

OIVALTAJA: Tiia Pyhtilä: ”Otetaan muut reilusti huomioon”

”Työyhteisön jouhevassa toiminnassa kysymys on paljolti siitä, miten itse ottaa muut huomioon ja pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa”, sanoo Hyvinvointia työelämään -kurssille osallistunut Tiia Pyhtilä.

TIIA PYHTILÄ

Ikkuna- ja ovityöntekijä
Piklas Oy, Pyhäntä
2. varatyösuojeluvaltuutettu
Ammattiosaston hallituksen jäsen
Pyhännän Puutyöväen ao. 813

Pyhäntäläinen Tiia Pyhtilä kävi Hyvinvointia työelämään  -viikonloppukurssin viime vuoden lokakuussa Oulussa.

– Sisältö houkutteli osallistumaan. Työhyvinvointi ja henkinen hyvinvointi ovat tärkeitä asioita, Tiia Pyhtilä arvioi.

Kurssilla aihepiiriin paneuduttiin luento-osuuksilla ja ryhmätöitä tekemällä.

– Meitä pyydettiin esimerkiksi määrittelemään se, mitä hyvinvointi on. Ryhmissä kukin sai kertoa kokemuksistaan, tuoda esiin ajatuksiaan hyvinvoinnista ja sen merkityksestä sekä siihen yhteydessä olevista tekijöistä.

– Vastaukseksi siihen mitä hyvinvointi on, tiivistyi henkilökohtainen henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä hyvä työilmapiiri niihin vaikuttavana asiana. Lisäksi mahdollisuus kehittyä työssä ja tietoisuus tulevasta sekä työelämän joustavuus puolin ja toisin, eli myös työntekijän tarpeita ajatellen, koettiin hyvinvoinnin kannalta tärkeiksi seikoiksi.

Vaikka kurssilla keskityttiin paljolti työelämän kysymyksiin ja asioihin, oli työskentelyn lähtökohtana ehyt käsitys ihmisistä ja elämästä.

– Kyllä se sai paljon ajattelemaan myös sitä, miten työstä palautuu ja mistä vastapaino työlle muodostuu. Minulla se on toisaalta ystäväpiiri ja toisaalta se, että pääsen rauhoittumaan ja löydän aikaa lukemiselle. Se on minun juttuni. Luen todella paljon.

”Mukava ilmapiiri rakennetaan hyvillä käytöstavoilla. Esimerkiksi sillä, että tervehditään toisia, on jo myönteinen vaikutuksensa,”

Kurssin näkökulma laajentui myös työyhteisön kokoiseksi.

– Kun mietimme ihmisten erilaisuutta, erilaisia tapoja toimia ja käsitellä asioita, havaitsimme porukalla, että työyhteisön jouhevassa toiminnassa kysymys on paljolti siitä, miten itse ottaa muut huomioon ja pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

– Olen niitä oppeja käyttänyt työpaikalla. Mukava ilmapiiri rakennetaan hyvillä käytöstavoilla. Esimerkiksi sillä, että tervehditään toisia, on jo myönteinen vaikutuksensa, joka näyttää myös leviävän eteenpäin, kun itse pitää tavasta kiinni.

– Kun ottaa muut huomioon, on reilu ja ystävällinen, niin harvemmin sillä huonoa kaikua takaisin saa.

Pyhtilä on tyytyväinen, että tuli kurssin käyneeksi.

– Kurssi vastasi odotuksiin. Sieltä sai paljon hyviä ajatuksia ja eväitä työelämään. Suosittelen lämpimästi.

Työhyvinvointiin paneudutaan tänä vuonna otsikolla Työn imua etsimässä. Alueilla järjestettävien viikonloppukurssien kohderyhmänä ovat kaikki työmarkkinoiden käytettävissä olevat liiton jäsenet.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA MISKA PUUMALA

Lue tästä lisää Teollisuusliiton koulutustoiminnasta ja hae kurssille

Teollisuusliiton uudet kansanedustajat: Aktiivimalli kumottava

Vaaleissa eduskuntaan nousi kolme uutta Teollisuusliiton jäsentä. He ovat Niina Malm (sd), Johannes Yrttiaho (vas) ja Jukka Mäkynen (ps).

Työttömien aktiivimallin purkaminen nousee heillä kaikilla tavoitelistan kärkeen, kun kysymyksenä on, mitä työelämän asioita pitäisi kirjata tulevaan hallitusohjelmaan.

Ajatukset mieluisasta hallituspohjasta eivät kolmikolla osu aivan yksiin. Malm toivoo sosialidemokraattien johtamaa hallitusta, jossa olisivat mukana vasemmistoliitto ja vihreät.

Yrttiaho ei haluaisi nähdä hallituksessa kokoomusta. Mäkynen sen sijaan katsoo, että hallituspohjaa voisi lähteä rakentamaan kokoomuksen ja keskustan varaan.

ENERGIAN HINTA PIDETTÄVÄ KOHTUULLISENA

Niina Malm, 36, on Imatran terästehtaan pääluottamusmies.

– Vähän jännittää, Ovakon pääkonttorilla olen käynyt pyytämässä lomaa, ja täytyy sitten katsoa mitä teen. Varmaan pitää irtisanoutua, yksityisellä sektorilla ei ole virkavapaita, Malm kertoo tunnelmistaan valinnan jälkeen.

Hallituksen hän toivoo luonnollisesti syntyvän oman puolueensa ja eduskunnan suurimman ryhmän SDP:n johdolla.

– Siellä saisi olla vasemmisto mukana ja myös vihreät, heillä oli esiinmarssi vaaleissa vahva, tosin teollisuuden näkökulmasta siinä on tietysti omat jännitysmomenttinsa. Perussuomalaisilla on myös vahva kannatus, ja silloin pitäisi myös kantaa vastuuta. Heidän kanssaan sitten voisi tulla vastaan ihmisarvoihin liittyviä kysymyksiä, Malm miettii.

Hallitusohjelmaan kirjattavista työelämäkysymyksiä Malm listaa useamman.

– Aktiivimallin kumoaminen on varmaan se ensimmäinen. Paikallista sopimista kun on pyydetty ja vaadittu, niin yt-laki pitäisi käydä läpi. Olisi mukavaa, jos työnantajapuoli opiskelisi asiansa, siis mistä voi sopia ja mistä ei. Joustavaan työelämään pitää siirtyä, mutta niin että se on kaksipuolista, että työntekijä saa siitä jotain myös, eikä vain niin, että työnantaja saa ilmaisia tunteja.

– Tärkeä asia on myös energian hinnan turvaaminen niin, että teollisuus saadaan pidettyä Suomessa jatkossakin, Malm jatkaa.

IRTISANOMISSUOJA VAHVEMMAKSI

Turkulainen Johannes Yrttiaho, 39, työskentelee Turun Teollisuustyöväen ammattiosasto 49:n tiedottajana. Hän oli vaalien jälkeen tyytyväinen sekä omasta valinnastaan että puolueensa menestyksestä.

– Totta kai hyvältä tuntuu. Vasemmistoliiton vaalivoitto tuli, kauan kaivattu. Toki sitä vähän himmentää perussuomalaisten ja kokoomuksenkin voitto, ne kun ovat ajaneet leikkauspolitiikkaa ja työntekijän etujen heikentämistä, Yrttiaho sanoo.

Hallitusta Yrttiaho ei lähtisi kokoamaan ainakaan kokoomuksen kanssa.

– Vasemmiston näkökulmasta tuntuu, että kokoomuksen on mahdotonta tehdä yhteistyötä, koska se puolue on kaikessa niin työnantajan linjoilla.

Hänen mieleisessään hallitusohjelmassa olisi muun muassa työntekijän irtisanomissuojan vahvistaminen.

– Kilpailijamailla irtisanomissuoja on paljon parempi kuin meillä. Työttömien aktiivimalli täytyy purkaa. Näin Turun telakkateollisuuden näkökulmasta sanon, että ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö on saatava kuriin. Alipalkkauksen kriminalisointi ja veronumeron käyttöotto on myös tehtävä, eli otetaan rakennusalalta mallia. Tähän liittyy tietysti kysymys työvoiman tarveharkinnasta. Nythän on ollut puhetta, että siitä pitäisi luopua, mutta minun mielestäni sitä saisi ehkä kiristää, Yrttiaho linjaa.

AKTIIVIMALLI TÄYSI SUSI

Vaasalainen Jukka Mäkynen, 57, on ammatiltaan kokoonpanija ja työskennellyt ohutlevy- ja ilmastointialan yrityksessä Leimec Oy:ssä. Valinta tuli hänelle jopa pienenä shokkina.

– En ole miettinyt vielä asioita paljon. Olen vasta toipumassa tästä järkytyksestä, kun oli niin rankka sunnuntai-ilta.

Hallituspohjasta Mäkysen toiveena on, että oma puolue perussuomalaiset olisi mukana.

– Mutta jotenkin pahoin pelkään, että lopulta perussuomalaiset sitten ei kuitenkaan hallituksessa ole. Näkisin ehkä näin, että kokoomuksen ja keskustan kautta voisi lähteä se todellinen hallituspohja.

Tulevan hallituksen työelämälinjauksista hän nostaa esille aktiivimallin lakkauttamisen.

– Nyt on nähty, että aktiivimalli on ollut täysi susi. Se on aiheuttanut juuri päinvastaisia reaktioita, mitä sillä ajettiin takaa ja vain pahentanut työttömien tilannetta.

Uusien teollisuusliittotaustaisten kansanedustajien lisäksi istuvat kansanedustajat Jukka Gustafsson (sd) ja Jari Myllykoski (vas) uusivat paikkansa eduskuntavaaleissa.

TEKSTI MIKKO NIKULA

Ville Kopra: Maahanmuuttajia kohdeltava työelämässä yhdenvertaisesti

Monet asiantuntijat ovat oikeassa siinä, että Suomeen tarvitaan lisää ulkomaista työvoimaa, kun väestön ikärakenne kääntyy yhä kypsemmäksi. Näkyvissä olevaa työvoiman tarvetta ei noin 50 000 vauvan ikäluokilla saada täytettyä. Teollisuuden kannalta huoli on se, että hoiva-alat imevät väkeä yhä tiuhempaa tahtia.

Ulkomaisen työvoiman integrointi Suomeen ei ole yksinkertainen juttu. Rakennusala kertoo kaksien työmarkkinoiden todellisuudesta. Hoiva-alalla hoitohenkilökunta ei saa mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla ja vanhuksia kunnioittaen.

Helsingin Sanomat raportoi nepalilaisravintoloiden todellisuudesta (30.3.2019). Selvitys paljasti loputtoman pitkät työpäivät ilman lomaoikeuksia, minimaalisen palkan ja ihmisten eristämisen ympäröivästä yhteiskunnasta.

Sisäministeri Kai Mykkäsen mielestä poliisi, syyttäjä ja aluehallintovirastot tarvitsevat lisää resursseja. Lisäksi alipalkkaus olisi kriminalisoitava.

Valitettavasti Mykkäsen kommenteissa on aimoannos käsien pesua. Ongelmat ovat olleet ammattiliittojen ja viranomaistenkin tiedossa pitkään, mutta harmaata taloutta suitsivat toimet tai valvonnan vahvistaminen ovat antaneet odottaa itseään koko vaalikauden. Juha Sipilän hallitus osaa älähtää kun jossain kalahtaa, mutta ennakoivasti ongelmia ei ratkota.

”Ammattiliitot voivat tehdä paljon maahanmuuttajien säällisen työelämän toteutumiseksi.”

Kuitenkin sekä keskusta että kokoomus liputtavat ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumisen puolesta. Kuinka tämä vaikuttaisi esimerkiksi nepalilaisravintoloissa? Korjaisiko se tilannetta parempaan, vai helpottaisiko se omistajien mahdollisuutta laajentaa ”liiketoimintamalliaan” ympäri maata?

Voisiko ajatella, että työelämän pelisäännöt laitetaan ensin ammattiliittojen, viranomaisten ja lakeja säätävien poliitikkojen kesken kuntoon ennen kuin uutta, matalasti koulutettua ja suomen kieltä osaamatonta työvoimaa tuodaan ilman viranomaisharkintaa lisää?

On huolehdittava siitä, että ulkomaalaisia työntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti muuhun työvoimaan nähden. Palkkojen polkeminen, harmaa talous ja kaksien työmarkkinoiden syntyminen on kitkettävä kuin rikkaruohot. Kun asiat saadaan kuntoon, voidaan miettiä uusia keinoja työvoiman saannin helpottamiseksi kolmansista maista.

Laivaakaan ei lastata ennen kuin pohjan reiät on tukittu.

Ammattiliitot voivat tehdä paljon maahanmuuttajien säällisen työelämän toteutumiseksi. Jos tuleva hallitus vain näkisi liitot enemmän kumppaneina kuin villin menon tiellä seisovina betoniporsaina.

VILLE KOPRA
Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö

KUVA KITI HAILA

Pirjo Rosqvist: Ihminen ei ole robotti – työstä palautuminen on tärkeää

Teollisuuden työt ovat edelleen fyysisesti osin raskaita. Työ voi olla myös yksitoikkoista tai samaa liikesarjaa toistavaa. Sen myötä työntekijä altistuu tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Varsinkin niskat, hartiat ja kädet ovat koetuksella niissä tehtävissä, joita koneet, laitteet tai robotit eivät ole pystyneet korvaamaan.

Työhyvinvointi on työelämän kehittämisessä merkittävässä roolissa. Suomessa käytetty ja yleisesti tunnettu sana työhyvinvointi tarkoittaa meillä myös runsasta käytännön toimintaa. Sitä vastoin Euroopassa puhumattakaan laajemmin maailmalla samaa tarkoittavat englannin kielen termit occupational well-being tai well-being at work aiheuttavat jos jonkinlaista kummastusta. Mitä ihmettä? Mennäänkö töihin viihtymään ja voimaan hyvin? Eikö sinne nyt sentään mennä töitä tekemään. Suomalaiset ovat kuitenkin parhaimmillaan löytäneet ymmärryksen siitä, että hyvinvoiva työyhteisö on tuottava, motivoiva ja sitoutunut.

Työhyvinvointiin kuuluvat henkinen ja fyysinen työsuojelu, johdon ja esimiesten sitoutuneisuus huolehtia työntekijöiden jaksamisesta sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, jossa huomioon pitää ottaa koko perhe eli äiti, isä ja lapset.

Työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä on huomioitava myös ikäryhmien yksilölliset tarpeet. Harjoittelijoille ja nuorille on annettava oikea kuva työelämästä ja sen pelisäännöistä. Monet ikääntyneet työntekijät arvostavat työn ulkopuolella olevaa vapaa-aikaa, ja monet haluavat sitä vanhemmiten enemmän. Joissakin työehtosopimuksissa on sovittu työaikapankeista ja 58-vuotiaiden ja sitä vanhempien työntekijöiden mahdollisuudesta vaihtaa rahallisia korvauksia vapaaseen.

”Työpaikoilla on tärkeää pitää tauoista kiinni. Silloin keskitytään ruuan ja juoman nauttimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden kanssa.”

Työaikalaki ja työehtosopimukset sisältävät määräyksiä työstä elpymisestä. Työpaikoilla on tärkeää pitää tauoista kiinni. Silloin keskitytään ruuan ja juoman nauttimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden kanssa sen sijaan, että tuijoteltaisiin vain omaa älylaitetta. Varsinkin näin vaalien lähestyessä on hyvä vaihtaa mielipiteitä työkavereiden kanssa ja kannustaa äänestämään, sillä liian moni työntekijä on aikaisemmin jäänyt nukkuvien puolueeseen. Puolet Teollisuusliiton jäsenistä jätti äänestämättä edellisissä eduskuntavaaleissa. Palkansaajien ääni pitää saada kuuluviin.

Työpaikan viihtyvyyden ytimessä on esimiestyö. Työnantajan näkökulmasta esimiehen pitää saavuttaa asetetut taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet. Esimiehen pitää osata johtaa asioita ja ihmisiä. Lähiesimiestyö on ennen kaikkea ihmisten johtamista. Esimiehillä on oltava silmät ja korvat auki tilanteessa kuin tilanteessa, sillä työpaikalla saattaa olla monenlaisia työntekijöitä erilaisista elämäntilanteista ja taustoista. Hyvä esimies osaa käsitellä erilaisuutta.

Työturvallisuuskeskuksen verkkosivulta löytyy paljon materiaalia työhyvinvoinnista. Kannattaa muistaa myös Teollisuusliiton Murikka-opisto, joka järjestää luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille koulutusta. Seuraavat Hyvinvointi työyhteisössä -kurssit järjestetään 13.–15.5. ja 11.–13.11. Osallistukaa ihmeessä!

Pidetään hyvinvoinnista huolta!

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA