Anu-Hanna Anttila: Miten kävisi palkkojen, jos työntekijä sopisi niistä itse ilman työehtosopimuksia?

Esitimme tämän kysymyksen Teollisuusliiton pääluottamusmiehille huhtikuussa suhdannekyselyssä. Erilaisilla kysymyspatteristoilla selvitimme, minkälainen ja minkä tasoinen palkoista ja työehdoista sopiminen tuntuisi toimivimmalta. Vaihtoehtoja tarjottiin useita.

93 prosenttia pääluottamusmiehistä (N=1 013) kannatti nykyistä liittotasoista sopimista, jonka tuloksena syntyy yleissitova työehtosopimus.

Otsikossa esitetty kysymys mittaa palkkatason mahdollista muutosta nykyiseen. Kysymys on monella tavalla hankala, sillä vastauksen muodostamisessa pitäisi tietää ainakin kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin se, minkälainen palkanmaksukyky työnantajayrityksellä on. Ja toiseksi tietenkin, onko työnantajalla palkanmaksuhalua.

Nykyinen laki yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007) velvoittaa työnantajaa antamaan tietoa pääluottamusmiehelle tuotannon, työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteen näkymistä. Joten pääluottamusmiehillä pitäisi olla käsitys työnantajansa taloudellisesta tilasta eli palkanmaksukyvystä. Suhdannekyselyn vastausprosentti oli hyvä (44,9 %), joten tieto ja kokemus siivittivät pääluottamusmiesten arvioita.

Yleisimmin (68 %) pääluottamusmiehet arvioivat, että jos työtekijä itsekseen sopisi palkastaan ilman tessiä, niin lopputuloksena osan palkat laskisivat, osan nousisivat ja osan pysyisivät ennallaan. Näillä työpaikoilla palkkaerot väistämättä kasvaisivat.

Koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa?

Työnantajan maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta kertoo joka kuudes pääluottamusmies. Heidän työpaikoillaan laskisivat kaikkien palkat. Kymmenesosa veikkaisi käyvän niin, että kaikkien palkat pysyisivät ennallaan. Kaikkien palkat nousisivat -vaihtoehtoon ei uskottu (0 %) lainkaan.

Pääluottamusmiesten kirjoittamissa avovastauksissa (N=909) korostuu etenkin työnantajan palkanmaksuhalu. Toisin sanottuna asenne: koetaanko työntekijät laskennalliseksi kulueräksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työntekijät työnantajalle osaava tuotantotekijä, johon kannattaa panostaa.

Kokemus puhuu pääluottamusmiehen äänellä. Vaikka palkanmaksukykyä olisi, ei monilta palkanmaksuhalua löydy. Metalliteollisuuden pääluottamusmiehet toteavat, ettei palkkoja haluta nostaa, vaikka ”Firma on tehnyt voittoa viimeiset kahdeksan vuotta” ja ”Jos yrityskohtaisesti ruvetaan sopimaan, silloin ”kasvoton raha” niittää kyllä kaiken tekemisen hinnan minimiin”.

Myöskään palkkaerojen kasvattamista ei katsota hyvällä. Työrauha häiriintyy ja palkkatasa-arvo pakenee, jos samasta tai samanarvoisesta työstä voisi maksaa mitä vain. Silloin neuvottelijan ”pärstäkerroin” tai konsernijohdon tuotto-odotukset vaikuttavat palkan tasoon entistä enemmän.

Kelvollisen palkkatason ja palkkatasa-arvon ehtona ovat yleissitovat työehtosopimukset. Niiden mukana sovitaan monista muistakin työn teettämisen ehdoista ja pelisäännöistä työpaikoilla. Siitä pääluottamusmiehet ovat erittäin yhtä mieltä. Näin nasevasti asian toteaa metallialan pääluottamusmies: ”Liitto ja työnantajat pitää saada pysymään neuvottelupöydässä. Se on loppupeleissä molempien etu.”

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton Toimialakatsaus (kevät 2021) löytyy täältä.

11.6.2021

Jari Nilosaari: Ystävät tukena

Istuimme aikanaan iltaa erään liiton toimitsijan kotona. Hän silitti koiraansa ja totesi, että tämä kaveri taitaa olla hänen ainoa oikea ystävänsä. Ihmettelin tätä.

Keskustelimme pitkään ystävistä ja heidän merkityksestään. Olemme siitä lähtien olleet hyviä ystäviä. Pidämme yhteyttä toisiimme ja juttelemme kun siltä tuntuu.

Yhdysvaltain presidentti Truman totesi aikoinaan: ”Jos poliitikko haluaa ystävän, hänen on ostettava koira.”

Miten oikeassa hän olikaan. Myös me ay-aktiivit joudumme monesti ristituleen julkisuudessa, työpaikoilla ja yksityiselämässäkin.

Tuntuu, että todelliset ystävät ja tukijat ovat vähissä silloin kun olemme eniten sen tarpeessa. En itsekään ole puhdas pulmunen, kun olen suivaantunut, milloin Keskuskauppakamarin, milloin yrittäjien tai EK:n ulostuloihin Twitterissä tai eri tiedotusvälineissä.

Olen ottanut kantaa voimakkaasti näihin sanomisiin, ja puolustanut heitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea työelämässä.

Ay-liike ja sen aktiivit ovat työntekijöiden tukijoita ja ystäviä, jotka uskovat heihin ja heidän unelmiinsa.

Kuulun ylpeänä joukkoon.

Luottamusmiesten, ammattiosastojen ja koko ay-liikkeen osoittama tuki on tärkeää niille työntekijöille, jotka tarvitsevat tukea ja apua. Tukemisen taustaksi tarvitaan lakeja, työehtosopimuksia ja paikallisia sopimuksia.

Miksi tätä tukea halutaan heikentää, on aiheellinen kysymys.

Halutaanko palata vuosisata taaksepäin, jolloin työpaikan porttien ulkopuolella jonotettiin, josko tänään pääsisi töihin ja josko saisi edes pientä palkkaa.

Vai halutaanko palata yhteiskuntaan, jossa vain ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat pärjäävät, mutta muista ei ole niin väliä. En lähde enempää arvelemaan syitä, miksi jotkut haluavat romuttaa sopimusyhteiskunnan.

Halusin kuitenkin jälleen kerran nostaa esille, mihin romuttaminen voi johtaa työpaikoilla ja laajemmin koko yhteiskunnassa, joka edelleen on hyvinvointiyhteiskunta, kun sitä haluamme ylläpitää.

Julkisuudessa on hyökätty ay-liikettä vastaan, on kehuttu yksityisiä työttömyyskassoja ja annettu ymmärtää, että ne ovat liittoja ja että ne tukevat työtekijöitä.

Eräät työnantajat ja järjestöt ovat lähteneet omille teilleen ja väittävät, että vain yrityskohtaisilla sopimuksilla voi pärjätä.

Samanaikaisesti he kirkkain silmin väittävät, että haluavat vain työntekijöiden parasta kääriessään yhä isompia voittoja muutoksien keskellä ja jopa osin meneillään olevaa pandemiaa hyväksikäyttäen.

Vain otsikoita tai lyhyitä somepäivityksiä seuraaville työntekijöille voi osa näistä väitteistä näyttää totuudelta.

Siksi meidän pitää kertoa siitä, että yksityiset työttömyyskassat eivät aja työntekijöiden etua.

Vain liittymällä liittoon saa myös paikallisesti tukea ja neuvotteluapua sekä tarvittaessa oikeusapua tilanteissa, joissa työntekijöitä kohdellaan lakien ja sopimuksien vastaisesti.

Toivotan kaikille jaksamista hygienian, turvavälien, kokoontumisten ja ohjeiden noudattamisten suhteen, että pääsemme eroon koronapandemiasta. Itse aion ottaa rokotteen, heti kun se on mahdollista.

Haluan suojella, en pelkästään itseäni vaan myös lähimmäisiäni sekä kaikkia, joita tapaan.

Yhdessä me voitamme tämänkin taistelun.

JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

AVAAJA: Paikalliset joustot vähenevät, jos työehtosopimuksia ei ole

Toisin kuin luullaan, paikallinen sopiminen vähenee, jos yleissitovat ja normaalisitovat työehtosopimukset heitetään roskakoriin.

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevilta ihmisiltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä. Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

13.1.2021

Mekaaniseen metsäteollisuuteen ja biotuoteteollisuuteen ei enää solmita työehtosopimuksia, jos Metsäteollisuus ry:n päätös yksin määrittäisi asian.

Kolmen suuren metsäjätin lisäksi metsäteollisuudessa toimii pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Työntekijöistä kolmannes on metsäjättien palveluksessa. Bioteollisuudessa valtaosa työskentelee Vapossa ja Kekkilässä.

– Kartoitamme mahdollisia uusia sopimuskumppaneita toimialan sisältä. Toinen mahdollisuus ovat puhtaat yrityskohtaiset työehtosopimukset, Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen sanoo.

Jyrki Alapartanen.

Kilpailukyky ja yritysten toimintamahdollisuudet menisivät hänen mukaansa pelkän pakottavan lainsäädännön pohjalta toimittaessa kovin risaisiksi siksi, että sopimuskenttä ja yritysten kustannusrakenne sirpaloituisivat työehtojen yrityskohtaisen eriytymisen takia.

– En jaksa uskoa siihen, että tätä haluttaisiin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Järki voittaa. Isot yritykset kyllä pärjäävät, mutta pienten mahdollisuus selviytyä sopimustoiminnasta on heikko.

Alapartanen tähdentää, että uusi tilanne vaatii järjestäytyneen luottamusmiesorganisaation ja korkean järjestäytymisasteen.

– Teollisuusliitto huolehtii nykytasoiset työehtosopimukset tavalla tai toisella. Jos yrityskohtaisiin sopimuksiin mennään, meidän toimemme eivät ensivaiheessa kohdistu aivan pieniin yrityksiin, mutta niidenkin aika koittaa.

RIIDAT LISÄÄNTYISIVÄT

Luottamusmiehen asemasta, koulutuksesta, korvauksesta ja tiedonsaantioikeudesta sovitaan työehtosopimuksessa. Jollei työehtosopimusta ole, työntekijöiden edustajaksi voidaan valita luottamusvaltuutettu.

– Luottamusvaltuutetun toimintavaltuudet ovat yleensä selvästi suppeammat kuin luottamusmiehen, työehtosopimuksen määräyksistä riippuen. Lain mukaan luottamusvaltuutetulla on oikeus saada ”tarpeelliset tiedot” ja ”riittävästi vapautusta työstä”, Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön vt. päällikkö Susanna Holmberg kertoo.

Susanna Holmberg.

Työehtoja koskevat riidat sovitellaan normaalisitovan työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti ensin työpaikalla luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Mikäli sopua ei synny, erimielisyys viedään liittojen välillä ratkaistavaksi. Jos liitot eivät pääse yksimielisyyteen, asia viedään oikeuteen.

– Työehtosopimusta koskevat tulkintaerimielisyydet tulevat todennäköisesti lisääntymään siirryttäessä yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Riitoja joudutaan ratkomaan aiempaa useammin tuomioistuimessa, Teollisuusliiton puutuotesektorin vastuujuristi Anne Heiskanen arvioi.

Anne Heiskanen.

Holmberg huomauttaa, että liittojen yhteiset tulkinnat työehtosopimuksen määräyksistä eivät enää pätisi. Jokaiseen yrityskohtaiseen sopimukseen pitäisi sopia omat tulkinnat tai hakea ne työtuomioistuimesta.

JOUSTOT LOPPUISIVAT

Siirtyminen yrityskohtaisiin sopimuksiin tuntuisi etenkin niiden jäsenten elämässä, joiden työehdot tulevat vain yleissitovuuden perusteella. Vuoden 2016 selvityksessä 18 prosenttia suomalaisista työskenteli yrityksessä, joka ei kuulunut työnantajaliittoon, mutta joka oli alan yleissitovuuden piirissä.

Työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä työehtosopimukset eivät Heiskasen mukaan muuttuisi välttämättä paljon, sillä yrityskohtainen sopimus voidaan tehdä vanhan normaalisitovan sopimuksen pohjalle. Joustot ja niitä koskevat paikalliset neuvottelut jäisivät kuitenkin pois.

– Laki rajaa paljon, mistä voidaan sopia paikallisesti, hän painottaa.

– Valtaosasta työntekijöiden lakisääteisiä etuja heikentävistä joustoista voidaan sopia vain valtakunnallisten työmarkkinayhdistysten välillä.

Paikallista sopimista rajoittavat lain määräykset.

Yrityskohtaisten työehtosopimusten myötä päivittäiset tauot, vuorokausilepo ja muun muassa enimmäistyöajan tasoittumisjakso palautuisivat lain sallimalle tasolle.

Vähitellen työehdot todennäköisesti eriytyisivät yritysten välillä. Toiset kilpailisivat hyvällä palkalla ja muilla työehdoilla. Osa yrityksistä polkisi palkkoja ja saisi näin kilpailuetua.

Ongelmana ovat yritykset, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon ja jotka eivät halua neuvotella ammattiliiton kanssa.

– Liiton merkitys luultavasti korostuu jäsenen apuna ja turvana, Heiskanen sanoo.

Holmbergin mukaan pienille ja keskisuurille työnantajille valkenee aika nopeasti, kuinka paljon aikaa menee työehdoista neuvotteluihin sekä oikeudelliseen ja hallinnolliseen työhön. Työehtosopimus kuitenkin tarvitaan työrauhankin takia.

– On kaikkien etu, että työehdot ovat kollektiiviset.

TYÖEHTOSOPIMUKSET

  • YLEISSITOVA TES Normaalisitova työehtosopimus todetaan yleissitovaksi, jos puolet alan työntekijöistä työskentelee työnantajaliittoon järjestäytyneessä yrityksessä. Yleissitova työehtosopimus koskee alan kaikkia työpaikkoja, myös niin sanottuja villejä työnantajia.
  • NORMAALISITOVA TES Normaalisitova työehtosopimus koskee vain alalla toimivia, työehtosopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon järjestäytyneitä yrityksiä. Työntekijäliiton ja työnantajaliiton kesken solmituissa työehtosopimuksissa voi olla laista poikkeavia kohtia, esimerkiksi vuosilomasta, ylitöiden määräytymisestä ja työajan tasaamisesta, sekä paikallisesti sovittavia kohtia.
  • YRITYSKOHTAINEN TES Työntekijöitä edustavan liiton ja yrityksen välinen työehtosopimus, joka koskee vain kyseistä yritystä. Sopimuskohdat eivät voi poiketa pakottavan lainsäädännön vähimmäismääräyksistä, vaikka sopijapuolet niin haluaisivat tai paikallisiin joustoihin olisi tarvetta.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVAT KITI HAILA

MAAILMA: Työehtosopimusten puuttuminen leikkaa palkkoja

Palkat ovat matalimmat niissä EU-maissa, missä työehtosopimusten peitto on pienin. Näin kertovat EU-komission viralliset tilastot.

KUVA YLLÄ: Romanialaiset mielenosoittajat huusivat hallitusta vastustavia iskulauseita keskusjärjestö Cartel-Alfan kokoon kutsumassa mielenosoituksessa hallituksen rakennuksen edessä Bukarestissa lokakuussa 2017. Tuhannet ihmiset protestoivat hallituksen aikomuksia leikata palkkoja noin 20 prosenttia valtionvelan keventämisen varjolla. KUVA DANIEL MIHAILESCU / AFP PHOTO / LEHTIKUVA

12.12.2020

Työehtosopimukset kattavat vain seitsemästä 30:een prosenttiin työntekijöistä yhdeksässä niistä kymmenestä EU-maasta, joissa sekä keskipalkat että lakisääteiset vähimmäispalkat ovat matalimpia.

Palkkatilaston kärkeen kuuluvissa kymmenessä maassa työehtosopimusten suojaa nauttii keskimäärin 70 prosenttia työntekijöistä. Suomi kuuluu tähän joukkoon. Meillä sopimusten peitto on Euroopan ay-liikkeen tutkimus- ja koulutuskeskus ETUI:n mukaan 91 prosenttia työntekijöistä.

Lisäksi työehtosopimukset määräävät muustakin kuin palkasta. Ne tuovat työntekijöille – maasta riippuen – monenlaisia muitakin etuja, kuten pidemmät lomat, vuosibonukset tai edullisemmat eläkemahdollisuudet.

EU-maiden heikoimmat keskimääräiset tuntipalkat ovat Bulgariassa, Romaniassa, Liettuassa, Latviassa ja Unkarissa. Niistä missään ei sopimusten kattavuus nouse yli 23 prosentin. Kaikissa maissa se on lisäksi vähentynyt vuodesta 2000.

Romaniassa neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella.

Rajuin esimerkki on Romania. Toukokuuhun 2011 asti 98 prosenttia työntekijöistä oli työehtosopimusten piirissä. Silloin säädettiin muun muassa EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vaateesta laki, joka kielsi kansallisen tason työehtosopimukset.

Sopia saa yhä, mutta pääasiallisesti vain yritystasolla. Neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella. Aloitteen sopimiseen tekee työnantaja.

Ammattiliitto saa neuvotella, mikäli siihen kuuluu työpaikalla 50 prosenttia plus yksi jäsen. Jäseniä on kuitenkin oltava vähintään 15, mikä sulkee pienet yritykset pois. Arviolta 40 prosenttia työntekijöistä saa vähimmäispalkkaa, josta on tullut palkkojen katto. Se on nyt 466 euroa kuussa.

Nyt sopimusten kattavuus Romaniassa on 23 prosenttia työntekijöistä. Luku on harhaanjohtava, sanoi keskusjärjestö Cartel-Alfan pääsihteeri Petru Dandea Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö EAY:n haastattelussa kaksi vuotta sitten.

Maassa oli rekisteröity 9 000 yrityskohtaista sopimusta, mutta vain 2 000 niistä oli ammattiliiton tekemiä. Loput yritys oli ”sopinut” valitsemiensa henkilöstön edustajien kanssa, Dandea sanoi.

Dandea uskoo, että Romania on kokeilukenttä. Työehtosopimusten romuttaminen on tapa rikkoa eurooppalainen yhteiskunnan malli. On erittäin tärkeää, että ammattiliitot EU:ssa vastustavat tätä, hän korosti.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

AVAAJA: Sairaan huono tilanne ilman tessejä

Ilman työehtosopimuksia sairauslomalle joutunut työntekijä putoaisi Kelan päivärahalle kahden viikon jälkeen. Ei olisi oikeutta hoitaa palkalla sairasta lasta. Ei taitaisi terveys kestää sopimuksetonta tilaa.

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevilta ihmisiltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä (18.11. alkaen). Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

– Työehtosopimuksia todellakin tarvitaan, sanoo sopimusasiantuntija Eero Juhonen Teollisuusliiton puutuotesektorilta. Työsopimuslaissa palkanmaksu on turvattu vain sairastumispäivänä ja 9 arkipäivänä sen jälkeen.

– Onhan se nyt ihan eri juttu, että saa keskituntiansion mukaista palkkaa, kuin että saisi Kelan sairauspäivärahaa, Juhonen alleviivaa.

Palkallisen sairausloman pituus riippuu työsuhteen kestosta, mikä on normaali käytäntö yleissitovissa työehtosopimuksissa. Puutuotesektorilla palkallinen sairausloma on pisimmillään 56 arkipäivää, kun työsuhdetta on kestänyt 10 vuotta.

”Yleensä tämä merkitsee lääkärintodistuksen hankkimista lapsen sairaudesta.” Puusepänteollisuuden tes kyllä huomauttaa, että yrityksessä voidaan sopia sairausajan omailmoitus-käytännöstä, ja sama pätee silloin myös lapsen äkillisesti sairastuessa.

Eero Juhonen

Omailmoitus onkin varsin yleinen käytäntö, sillä se leikkaa työnantajan kustannuksia. Lyhyet sairauslomat vähenevät ja työterveyshuollon maksut kutistuvat.

– Mutta aina on joitain jääräpäitä työnantajia, joille ei esimerkiksi terveydenhoitajan todistus lapsen sairaudesta kelpaa, Juhonen toteaa tuohtuneena.

Miksi kuumeinen lapsi pitäisi retuuttaa terveyskeskukseen? Vai vaatiiko osinkojen ja tulojen kasvattaminen miljoonien eurojen jussipesosille sitä, että äidin tai isän on kannettava pikku pilttinsä kilpailukyvyn alttarille? Eivätkö edes pikkulapset saisi toipua rauhassa kotonaan?

Juhosen on vaikea ymmärtää sitäkään, että kahden vuorotyöläisen perheessä yövuorosta tulleen vanhemman oletetaan hoitavan sairasta lasta, kun toinen vanhemmista lähtee omaan vuoroonsa.

LAKI ON HÄILYVÄINEN

– Me tarvitsemme työehtosopimusten alakohtaisia määräyksiä, ei vain lakeja. Eduskunnan voimasuhteet voivat muuttua nopeastikin, samaten lait, toteaa sopimusasiantuntija Mirja Suhonen erityisalojen sektorilta.

Jos sopimisen kulttuuri murtuu, voi murtua myös työrauha. Suhonen huomauttaa, että Suomessa on kansainvälisesti vertaillen vähän lakkoja, eikä työnantajapuolen propaganda tätä tosiasiaa muuksi muuta.

Työrauha on edellytys toimitusvarmuudelle, mikä on Suhosen mukaan ollut suomalaisen vientiteollisuuden valtti. Yleissitovien sopimusten piirissä on yksityisellä sektorilla 85 prosenttia kaikista työntekijöistä.

Mirja Suhonen

Työrauha on edellytys toimitusvarmuudelle, mikä on Suhosen mukaan ollut suomalaisen vientiteollisuuden valtti. Yleissitovien sopimusten piirissä on yksityisellä sektorilla 85 prosenttia kaikista työntekijöistä.

– Kyllä suomalaisetkin barrikadeille lähtevät, jos työehdot riittävästi huononevat, kuvaa Suhonen polkua kohti levottomuuksia, jos asioista ei neuvotella ja sovita.

– Kun työntekijään luotetaan, hän on luottamuksen arvoinen, Suhonen alleviivaa.

UPM:n tehtailla jo viime vuosikymmenellä kokeiltiin luottamusta ottamalla käyttöön omailmoitus lyhyissä sairauspoissaoloissa. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työnantaja säästi näin miljoona euroa vuodessa.

Tutkimus toteaa: ”Mitä myönteisemmäksi esimiehen suhtautuminen (sairauslomiin) koettiin, sitä vähemmän sairauspoissaolopäiviä oli. Tämä tulos voi liittyä hyvän johtamisen, oikeudenmukaisuuden ja osaavan esimiestyön myönteiseen vaikutukseen.”

KOODI EI RATKAISE

– Tesseissä ei ole rajattu yhtäkään tautiluokkaa palkanmaksuvelvollisuuden ulkopuolelle. Kyllä lääkärintodistusta työkyvyttömyydestä pitää kunnioittaa, Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi toteaa. Hän viittaa kansainväliseen ICD-10-tautiluokitukseen.

Tautiluokituksen F-koodistosta, eli mielenterveyteen ja käyttäytymiseen liittyvistä sairauksista, kysytään liitosta eniten, mutta korona-aikana työnantajat yrittävät laistaa palkanmaksusta muistakin syistä.

– Liitto lähtee siitä, että työnantaja maksaa aina, jos se estää tervettä työntekijää tulemasta työpaikalle.

Marjut Lumijärvi

Asennus- tai huoltotöihin pitää tosin lähteä, jos työnantaja niin määrää, vaikka kohde olisikin koronakartalla punaisella merkityssä maassa.

– Mutta silloin työnantajan on huolehdittava turvallisesta työskentelystä!

Lumijärvi ei hänkään arvosta Metsäteollisuus ry:n ilmoitusta työehtosopimusten torjumisesta.

– Vähän pelkään, että vaikeaa on paikallisesti sopia esimerkiksi 56 päivän sairausloman palkanmaksusta. Joissain isoissa yrityksissä ehkä onnistuu. Mutta pienissä?

”Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa tässä luvussa tarkoitettujen perhevapaiden ajalta.” Näin tylysti työsopimuslaki paaluttaa esimerkiksi äitiyslomalaisen olemattomat oikeudet.

– Eihän tilapäisestä hoitovapaastakaan säädetä laissa muuta kuin se, että on oikeus olla poissa. Palkan maksamisesta ei määräyksiä ole kuin tesseissä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA
KUVAT KITI HAILA

Timo Eklund: Kilpailukyky taitaa sittenkin olla kunnossa

Suomessa on käyty viime keväästä alkaen vilkasta keskustelua kilpailukyvystä. Sitä kuuntelemalla on helposti saanut kuvan, että koronakriisin myötä Suomen kilpailukyky heikkenee. Tietojen tarkentuessa on alkanut vaikuttaa siltä, ettei asia kuitenkaan taida olla näin.

Suomen palkkakehityksen on väitetty olevan kilpailijamaita nopeampaa. Kaksivuotiset työehtosopimukset solmittiin juuri ennen kriisiä. Työnantajat ovat nähneet sopimustason aivan liian korkeana.

Tätä näkemystä lietsoi se, että kilpailijamaissa sopimuksia siirrettiin ja palkankorotusten uskottiin jäävän mataliksi.

Yllättäen muiden maiden sopimukset ovat osoittautuneet samansuuntaisiksi kuin Suomen teollisuuden kahden prosentin sopimukset.

Keskustelussa on myös luotu käsitystä, että kilpailijamaissa palkat ja työehdot joustavat kriisioloissa. Korostettiin käytäntöä, jonka mukaan voimassa olevia sopimuksia avataan kriisioloissa. Näin ollen toisaalla työn hinta reagoisi heikentyneisiin tilanteisiin nopeasti, mutta ei Suomessa.

Julkisuudessa ei kuitenkaan esitelty kilpailukykyä parantaneita avaamislausekkeita. Syynä saattoi olla se, ettei näitä sopimuksia ole juuri tehty. Tähän viittaa ainakin se, että teollisuustyön hinta on euroalueella jatkanut kasvua nopeammin kuin Suomessa.

Kilpailukykykeskustelu on perustunut suurelta osin vääriin oletuksiin.

Itse asiassa osa kilpailijamaiden kriisitoimista on nostanut tuntikustannuksia. Nimittäin palkka on laskenut vähemmän kuin tehdyt työtunnit.

Tuntia kohden palkka ei siis ole laskenut, vaan päinvastoin noussut. Suomen lomautusjärjestelmässä tuntipalkka pysyy käytännössä ennallaan. Myös muilta osin lomautusjärjestelmämme on osoittautunut joustavaksi.

Työn tuottavuudella on suuri merkitys kilpailukykyä mitattaessa. Parin vuoden tuottavuuskehitys ei toisaalta vaikuta teollisuuden pidemmän aikavälin näkymiin.

Kuitenkin kilpailukyvystä käytyä keskustelua ovat hallinneet laskelmat, jotka sisältävät oletuksen Suomen heikosta tuottavuuskehityksestä.

Heikkoon tuottavuuden kehitykseen on kuitenkin vaikea uskoa ainakaan vuoden 2020 osalta. Teollisuuden tuotos ei ole Suomessa vähentynyt niin paljon kuin kilpailijamaissa.

Lisäksi työpanoksen määrä on supistunut joustavasti tilausten vähetessä. Molemmat tekijät tukevat tuottavuutta vahvasti.

Näkemykseni mukaan kilpailukykykeskustelu on perustunut suurelta osin vääriin oletuksiin. Kilpailijamaiden joustavuus ja halu palkkamalttiin on oletettu todellisuutta suuremmaksi. Toisaalta Suomen järjestelmien joustavuus ja työn tuottavuus on arvioitu todellista vähäisemmiksi.

Tämän hetken tiedon valossa vaikuttaa siltä, että Suomi on kriisioloissakin kilpailukykyinen ja joustava paikka teollisen toiminnan pyörittämiseen.

TIMO EKLUND
Teollisuusliiton erikoistutkija

KUVA KITI HAILA

Riku Aalto: ”Työehtosopimus syntyy vain vaatimalla”

”Teollisuusliitolla on riittävästi aikaa valmistautua työehtosopimusneuvotteluihin mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa, vaikka neuvotteluasetelmat muuttuvatkin”, puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.

11.11.2020

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta merkitsee vientivetoisen työmarkkinamallin loppua.

– Vientisektorin yhteinen näkemys kustannustasosta ja palkankorotuksista on riittänyt ohjaamaan muidenkin sopimusalojen neuvotteluja. Metsäteollisuus ry:n päätös lopettaa työehtosopimustoiminta tekee systeemiin niin suuren loven, että vientivetoiselta työmarkkinamallilta putoaa pohja pois, Aalto sanoo.

Sen seurauksena työmarkkinoiden vakaus ja kustannuskilpailukyvyn ennustettavuus kärsivät Aallon mukaan kolauksen.

– Ne alkavat murentua, kun työmarkkinaneuvottelut pilkkoutuvat yrityskohtaisiksi palasiksi. Kokonaisuuden koordinaatio heikentyy, ammatillisten keskusjärjestöjen mandaatti ohentuu, ja esimerkiksi valtiovallan mahdollisuus tukea sopimusratkaisuja verotuksen keinoin poistuu. Työnantajienkin mahdollisuus koordinoida keskenään katoaa, jos sopiminen siirtyy yrityksiin.

– Mielenkiintoista tässä asetelmassa on myös se, että työnantajien kaipaamien joustojen mahdollisuudet ovat yrityskohtaisessa sopimisessa paljon vähäisemmät kuin valtakunnallisten sopijajärjestöjen solmimissa työehtosopimuksissa. Tämä on kaikkiaan iso muutos, Aalto sanoo.

”Työnantajat eivät tule tarjoamaan työehtosopimusta ellemme sitä itse vaadi. Siksi tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden verkoston työpaikoille”, Riku Aalto sanoo.

JATKUVAN TES-NEUVOTTELUN PERIAATE

Edessä saattaa siintää epävakaiden työmarkkinoiden aika. Se voi Aallon mukaan aiheutua jo siitä, että sopimuskaudet hajautuvat paikallisessa yrityskohtaisessa sopimisessa keskenään eri pituisiksi.

– Metsäteollisuuden päätös merkitsee sitä, että alan työehdot voivat tulevaisuudessa olla jatkuvasti joltain nurkalta auki. Jos koko ajan ollaan tilanteessa, jossa alan jossain yrityksessä on neuvottelut käynnissä, on toimialan vakaus ja ennustettavuus kyseenalainen. Sellaisessa asetelmassa perinteistä sopimuskierroksen päänavaajaa, saati yleistä linjaa, ei ole enää olemassa.

– Siinähän oikeastaan siirrytään jatkuvan työehtosopimusneuvottelun periaatteeseen, jossa työrauha ja sen myyminen on edelleen olennainen seikka.

Aalto ei kannata metsäteollisuuden työnantajien esitystä, että alan seuraavat sopimusneuvottelut käydään puhtaalta pöydältä ja tyhjästä paperista alkaen.

– Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan. Myös työntekijöillä on oikeus miettiä, kiikutetaanko sopimusneuvotteluihin työnantajalle tyhjä paperi vai sen sijaan voimassa oleva työehtosopimus, että tässä ovat ne raamit ja ehdot, joilla töitä tehdään.

TYÖNANTAJA TAVOITTELEE MÄÄRÄYSVALTANSA LISÄÄMISTÄ

Kun Aallolta kysyy arviota siitä, mitä työnantajat paikallisella ja yrityskohtaisella sopimisella tavoittelevat, tulee vastaus viipymättä.

– Työnantajien tahtotila on direktio-oikeuden lisääminen, eli he haluavat oikeuden määrätä siitä, millä ehdoilla työpaikoilla töitä tehdään. Se ei tarkoita neuvottelua, vaan sanelua.

Aallon mukaan työnantajien tahtotila nähtiin jo edellisissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Työnantajat eivät voi yksipuolisesti valita, mistä neuvotellaan.

– Työnantajat käynnistivät neuvottelut vaatimuksilla, jotka olisivat toteutuessaan romauttaneet työntekijöiden ansiotason 20 prosentilla alaspäin. Me torjuimme sen, mutta nyt tähän arvatenkin liittyy myös neuvottelu- ja luottamusmiesjärjestelmän alas ajaminen ja sen myötä ay-liikkeen aseman heikentäminen.

– Jos joku esimerkiksi kuvittelee, että metsäteollisuuden konsernien seuraava tarjous työntekijöille olisi jotain muuta kuin mitä se edellisellä neuvottelukierroksella oli, on väärässä. Ne olivat edellisellä kerralla ja ovat edelleen tosissaan. Tavoitteena on ajaa työvoimakustannuksia alas niin, että työehtojen heikentämisen ja ansiotason pudottamisen kokonaisuuteen voi taktisesti sisältyä työntekijöiden kannalta jokin mukavan tuntuinen, mutta loppujen lopuksi vähäinen täky.

TYÖEHTOSOPIMUS SAAVUTETAAN VAIN YHDESSÄ VAATIMALLA

Aalto kiirehtii työntekijöitä ja luottamushenkilöitä havaitsemaan, minkälaista muutosta työelämään ollaan nyt työnantajien puolelta ajamassa. Tavoitteena on saada työntekijöiden sopimisen voima murennettua.

– Työmarkkina-asioista sopiminen on aina perustunut siihen, että palkansaajilla on voimaa neuvotella ja luoda painetta työnantajien suuntaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Yksin toimivalla ihmisellä ei sellaista voimaa suhteessa työnantajaan ole, että työnantaja olisi valmis maksamaan työehtosopimuksen hinnan.

– Tässä piirtyy terävästi esiin meidän ja Suomen Yrittäjien ja heidän kanssaan samalla tavalla ajattelevien työnantajien ero paikallisessa sopimisessa. Me lähdemme siitä, että työntekijä- ja työnantajapuoli ovat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa työpaikan asioista neuvoteltaessa. Heille puolestaan kyllä kelpaavat työehtosopimusten tarjoamat joustot, mutta eivät velvollisuudet.

– Työnantajat eivät tule koskaan tarjoamaan työehtosopimusta ellemme me sitä itse halua ja vaadi. Siksi me tarvitsemme yhteisvoimaa, korkean järjestäytymisasteen ja osaavien luottamushenkilöiden vahvan verkoston työpaikoille, jotta kykymme neuvotella on mahdollisimman suuri.

RIITTÄVÄSTI AIKAA VALMISTELUIHIN

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 loppuun asti. Bioteollisuuden työehtosopimus päättyy vuoden 2022 helmikuun lopussa.

– Jos tilanteesta voi jotain myönteistä löytää, on se siinä, että Metsäteollisuus ry ilmoitti linjanmuutoksestaan nyt eikä vasta vuoden kuluttua. Jälkimmäisessä tapauksessa meillä olisi ollut täysi hässäkkä välittömästi päällä, mutta nyt meillä on aikaa valmistautua.

Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa.

– Teemme tarvittavat juridiset, edunvalvonnalliset ja järjestölliset selvitykset, päätämme tarvittavat toimenpidelinjaukset ja turvaamme resurssit sinne, missä niitä tarvitaan. Ennen muuta vahvistamme yhteyttä jäsenten ja luottamushenkilöiden kanssa, ja koulutamme heidät tulevia neuvotteluja varten. Tämän rinnalla yhteistyö Paperiliiton ja Ammattiliitto Pron kanssa on tärkeä elementti.

– Tavoitteemme on neuvotella jäsenillemme mahdollisimman hyvät työehtosopimukset myös tulevaisuudessa. Annamme työpaikoille kaiken mahdollisen tuen, avun ja osaamisen.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA