TYÖYMPÄRISTÖ: Onko meillä varaa käyttää nanoja?

Monet tutkijat väittävät, että meillä ei ole varaa olla käyttämättä nanopartikkeleita kaikkeen ja kaikkialla. Työsuojeluvaltuutettu Jarkko Kurvinen kääntää hokeman toisinpäin. Koska pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta, meillä ei ole varaa käyttää nanoja.

11.5.2021

KUVA YLLÄ: Akatemiatutkija Anna Lähde kuvattiin Itä-Suomen yliopiston nanolaboratoriossa Kuopiossa Tekijän numeroon 3/2018.

Tikkurila Oyj:n maalitehtaan työsuojeluvaltuutettu Jarkko Kurvinen alleviivaa, että Vantaan tehtaalla noudatetaan tunnollisesti nykytietämyksen mukaisia turvatoimia nanomateriaaleja käsiteltäessä.

– Käyttämämme titaanidioksidin partikkelikoko vaihtelee, joten sitä ei suoraan ilmoiteta nanomateriaaliksi. Mutta käytännössä osassa meidän kuiva-aineistamme, kuten titaanidioksidi, sinkkioksidi, mikrokuituinen selluloosa ja talkki, on nanoluokan partikkeleita.

Kurvinen naurahtaa, että työntekijät kutsuvat tehtaalla käytettyjä 3M ABEKPP3 -maskeja filttereiden muodon ja sijainnin takia kärpäsen silmiksi.

– Silloin kun pölyjen lisäksi on vielä liuottimia ja höyryjä, mennään kireämpiin suojauksiin ja käytetään kasvot peittävää visiirimaskia, jossa on akkukäyttöiset P3-filtterit.

Suojavaatetuksetkin ovat viranomaisten ja yrityksen ohjeiden mukaisia, mutta Kurvista huolettaa ennen kaikkea tietämättömyys pitkäaikaisista vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön.

Nanomateriaalit ovat kemiallisia aineita tai materiaaleja, joiden hiukkaskoko on 1–100 nanometriä ainakin yhdessä suunnassa. Nanometri on millimetrin miljoonasosa.

ASBESTI, DDT… JA NANOT?

– Asbesti ja DDT olivat mainioita aineita niihin tarkoituksiin, mihin niitä käytettiin, Kurvinen muistuttaa.

Asbestin keuhkoja tuhoava vaikutus tiedettiin Englannissa jo 1890-luvulla, mutta teollisuuden kaupallisten etujen ja tiedon pimittämisen vuoksi asbestia ei ole vieläkään saatu kiellettyä kaikkialla maailmassa. Kurvinen miettii, miksi tuotantolaitoksissa sallitaan jo nanomateriaalien laajamittainen käyttö akateemisia tutkijoita vähäisemmin varustein.

– Tutkijat varautuvat pahimpaan omissa laboratorioissaan pukeutuen avaruuspukuihin. Mutta laajamittainen kaupallinen käyttö sallitaan heppoisin perustein, vaikka tutkimuksia pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole.

Laajamittainen kaupallinen käyttö sallitaan heppoisin perustein, vaikka tutkimuksia pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole.

Missä ovat ne kaikki tutkimukset, joita kaavailtiin julkaistaviksi EU:n suuressa nanosuunnitelmassa turvallisuudesta, Nanosafety in Europe 2015–2025? Tätä Kurvinen ihmettelee. Hän on kuitenkin hyvin perehtynyt niihin tutkimuksiin, joista tietoja on tihkunut, esimerkkinä sinkkioksidista.

– Sinkkioksidin nanokokoiset hiukkaset ketjuuntuvat muodostaen ryppäitä. Kun niitä kertyy keuhkoihin riittävä määrä, sanoohan jo järkikin, että ne muodostavat suonitukosriskin.

TUTKIMUSTULOKSET BISNESTÄ MYÖTEN

Suomalaiset yliopistot on pakotettu hakemaan rahoitusta yrityksiltä. Kurvinen sanoo, että tieteen riippumattomuuden vaarantuminen ja yliopistotutkimuksen kaupallistuminen on hänestä suorastaan pelottavaa. Bisnes vaatii itselleen mieluisia tuloksia, ja rahoituksen myötä tutkijoilla voi olla paineita itsesensuuriin.

– Minusta terveystutkimuksia pitäisi tehdä aivan yhtä suurella painoarvolla kuin kehitellään nanohiukkasten kaupallista käyttöä. Tutkimuksen pitäisi olla yrityksistä riippumatonta. Koeryhmiä pitäisi seurata pitkäaikaisesti, ei vain tehdä kokeita rotilla.

– Tässä palaamme taas asbestiin ja DDT:hen. Niitä ei olisi koskaan pitänyt käyttää missään. Mitkä ovat toimenpiteet, jos pitkäaikaiset tutkimukset paljastavat nanojen terveysriskit? Työterveyslaitoksen webinaarissa taas kerran joku englannin kielellä esiintynyt tutkija hehkutti, ettei meillä ei ole varaa olla käyttämättä nanoja. Minä sanon päinvastoin niin, että meillä ei ole varaa käyttää nanoja niin kauan kuin pitkäaikaistutkimukset puuttuvat.

Kaloilla aivoissa, missä meillä ihmisillä?

Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoitti, että kultananopartikkelit kulkeutuvat ravintoketjussa ylöspäin ja kerääntyvät kaloilla aivoihin ja maksaan.

Julkaistujen tutkimusten perusteella on arvioitavissa, että kaupallisten tuotteiden kehittämiseen sijoitetaan huomattavasti enemmän rahaa kuin nanohiukkasten riskien selvittämiseen. Itä-Suomen yliopistossa on tehty kuitenkin aivan uudenlaisella tekniikalla tutkimusta siitä, mitä kultananohiukkasille tapahtuu vedessä.

Tutkimus paljasti, että partikkelit siirtyivät vedestä leviin, levistä pieniin vesikirppuihin ja kirpuista kaloihin. Nimenomaan pioneeritekniikan ansiosta tutkijatohtori Fazel Abdolahpur Monikhin johtaman, hyvin kansainvälisen tutkimusryhmän tulokset julkaistiin  Nature Communications -tiedelehdessä.

Yliopiston tiedote  puhuu tutkimustuloksista hälyttävin ilmaisuin: ”Käyttämämme kuluttajatuotteet, kuten ruoka, kosmetiikka ja vaatteet, saattavat tietämättämme olla pullollaan nanomateriaaleja. Pienen kokonsa takia nanomateriaalien käytön sääntely on hankalaa. Ilmiö on huolestuttava, sillä nanomateriaaleja on hankala mitata, ne päätyvät ravintoketjuumme ja, mikä huolestuttavinta, ne läpäisevät soluja ja kertyvät elimiin.”

”EMME TIEDÄ”

– Ei ollut yllätys, että nanopartikkelit kertyvät maksaan. Maksa on elimistön puhdistuslaitos. Näimme myös, että nanopartikkelit kertyvät aivoihin. Sitä emme kuitenkaan tiedä, pystyvätkö hiukkaset ylittämään myös veri–aivo-esteen.

Monikh sanoo, että siitä ei ole tarkkaa tietoa, aiheuttavatko elimistöön kertyvät nanohiukkaset kaloille haittaa. Hän ei pysty myöskään arvioimaan, mitä tutkimustulokset voisivat merkitä ihmiselle.

Kaikki muovi, myös isot muoviesineet, jauhautuvat luontoon hylkäämisen jälkeen lopulta nanokokoon.

Juuri tämä kalatutkimus ei paljasta totuutta muiden nanopartikkeleiden käyttäytymisestä. Kaikki nanopartikkelit ovat paitsi erilaisia verrattuna tavanomaisessa hiukkaskoossaan esiintyvään ”emomateriaaliin”, erilaisia myös toisiinsa verrattuina. Kaikki riippuu siitä, millainen nanohiukkasen muoto on ja millä muulla materiaalilla se on mahdollisesti päällystetty. Ympäristön ja terveyden riskien kannalta oleellista on kuitenkin tämä Monikhin tutkimuksessa tehty havainto.

– Ympäristö ja nanohiukkaset vaikuttavat toisiinsa, tutkija painottaa.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa nanohiukkasten koko esimerkiksi muuttui ravintoketjua pitkin kulkiessaan. On myös jo aiemmin tiedetty, että nanopartikkelit voivat ikään kuin napata mukaansa ympäristöön joutuneita, myrkyllisiä aineita ja siirtää niitä ravintoketjussa eteenpäin.

Kaikkien huolestunein Monikh onkin muovin jauhautumisesta nanokoon roskiksi jouduttuaan ympäristöön.

SUURIN OSA MUOVISTA SAASTEEKSI

– Tarkoituksella tuotettuja nanomateriaaleja me pystymme hallitsemaan. Reach-lainsäädäntöä noudattaen pystymme tuottamaan turvallisia tuotteita kuluttajillekin, tutkija sanoo uskovansa.

Muovit ovat eri asia. Monikh muistuttaa, että vain 30 prosenttia muovista kierrätetään.

Mihin joutuu loppu muoveista?

– Kaikki muovi, myös isot muoviesineet, jauhautuvat luontoon hylkäämisen jälkeen lopulta nanokokoon. Ja muovihiukkaset ovat hyvin tahmeita. Kerran johonkin toiseen organismiin tarrauduttuaan voi olla, etteivät ne päästä koskaan irti.

– Toiset elävät organismit syövät muovihiukkasia ja ne saattavat siirtyä eteenpäin ravintoketjussa ja ehkä myös jälkeläisiin, Monikh toteaa.

Ensimmäiseksi ja nopeimmin pitäisi tutkijan mukaan kieltää kaikkien, hänestä täysin tarpeettomien, kertakäyttömuovien käyttö.

– Miksi kurkku pitää kääriä muoviin, tutkija ihmettelee esimerkinomaisesti.

– Minusta roskiksi päätyvät nanoluokan muovit ovat se pelottavin asia, Monikh kuvailee.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Anu-Hanna Anttila: Korona-aikana kasvaa outoja hedelmiä

Puutarhureilla on tapana laittaa täällä pohjolassa kasveja esikasvatukseen keväällä. Kun kelit lämpenevät, taimia karaistaan ja sitten istutetaan ulos. Milloin, sen tarhuri tietää kokemuksesta: ei ennen kuin yöpakkaset väistyvät. Muuten kylmä puraisee niistä hauraimpia.

Koronaepidemia on toiminut kuin halla, joka ilmaantuu ennusteen mukaan, mutta on silti paikallisesti hallitsematon. Suomessa valmiudet kohdata näkymätön vihollinen on kuitenkin ollut hyvä. Keskiverto suomalainen on voinut kaikin puolin hyvin. Muutkin kuin terveydelliset ja taloudelliset tekijät ovat suitsineet epidemian etenemistä Suomessa. Tapana kun on, että sääntöjä totellaan ja tätä vahditaan. Lisäksi asutus on harvaa ja asuminen väljää. Peräti 44 prosenttia suomalaista asuu yksin.

Harjaantunut puutarhuri tietää, ettei kaikkia kasveja ole fiksua kasvattaa, saati syödä mitä tahansa. Pandemioiden lähteinä ovat olleet kanojen ja sikojen lisäksi lepakot, jotka lepäävät pää alaspäin puissa näyttäen oudoilta hedelmiltä. Näiden hedelmälepakoiden yhdyskunnissa yksilöitä voi olla jopa miljoonia, joten niissä virukset vaihtavat isäntää vikkelään.

Pahiten pandemia on kohdellut tiiviisti asuvia, sairaita, ikääntyneitä, köyhiä, kodittomia ja muita heikompiosaisia.

New Yorkista, Barcelonasta ja muistakin maailman suurkaupungeista on kuultu päivittäin suru-uutisia. Jatkuvassa altistuksessa ovat olleet he, jotka ovat jatkaneet ensiarvoisen tärkeää työtään epidemiaan liittyen tai yhteiskunnan muiden keskeisten toimintojen parissa.

Pandemia on tehnyt näkyväksi myös Etelä-Euroopan puutarhoilla pilkkapalkalla työskentelevien siirtotyöläisten työn, kun se jää tekemättä. Sadonkorjuu on koittanut, mutta Afrikan ja Itä-Euroopan maista ei ole ollut pääsyä tiluksille. Joten ilman kausityöntekijöitä hedelmät mätänevät puihin ja vihannekset maahan. Sama asetelma on valtameren toisella puolen. Etelä- ja Väli-Amerikasta ei kausityövoima pääse töihin pohjoisen viljelyksille.

Outoja hedelmiä on sadoksi tarjolla maatalouden lisäksi muillakin aloilla.

Korona-aikana teollisuustuotannossa logistiikkaketjut ovat takkuilleet tai katkenneet. Sen vuoksi ei raaka-aineita, osia tai tavaroita ole saatu kuljetettua tuotantolaitoksiin, vaan toimintoja on jouduttu pysäyttämään. Ongelmissa ovat olleet muutkin kuin taloutensa ja tuotteittensa kysynnän osalta heikoimmat yritykset. Nimittäin tilauskirjat eivät ole täyttyneet monessakaan tehtaassa tai pajassa kevään aikana. Edessä voi olla ankara syksy.

Kouliintunut puutarhuri kuitenkin tietää, että oikea-aikainen talouden elvytys toimii kuin orgaaninen lannoite: yritykset saavat lisävoimaa ja voimistuvat. Se kantaa yli kaikkein pahimman ja pitää tuotannon käynnissä, silloinkin vaikka toimintaa joudutaan karsimaan tai hidastamaan. Fiksu tarhuri myös osaa korjata satonsa oikeaan aikaan: ei liian aikaisin tai myöhään. Sillä oudoille hedelmille ei ole markkinoita. Niitä ei halua syödä kukaan.

ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA 

Teollisuusliiton uusi toimialakatsaus 2020 löytyy täältä

 

NÄKIJÄ: Matti Tuomala: Vyönkiristysten tie on kuljettu loppuun – ”Aiemmista virheistä olisi aika oppia”

Alkaneen vaalikauden aikana julkisia investointeja tulisi kasvattaa reippaasti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen turvaamiseksi, Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomala sanoo.

MATTI TUOMALA on taloustieteen professori Tampereen yliopistossa. Toimii tällä hetkellä Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston WIP-konsortion (Work, Inequality, Public policy) johtajana. Erikoistunut julkiseen talouteen, verotukseen sekä taloudelliseen eriarvoisuuteen. Selvittänyt tuloerojen kehitystä 1990-luvulta lähtien yhdessä tutkijakumppaneidensa kanssa. Julkaissut laajasti optimaalisen verotuksen teoriasta. Viimeistelee parhaillaan kirjaa Markkinat, valtio ja eriarvoisuus (Vastapaino).

Matti Tuomala sanoo, että seuraavan hallituksen pitäisi panostaa hyvinvointipalveluihin, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tutkimukseen, jotta tämän vuosikymmenen aikana toteutettujen julkisten menojen sarjaleikkausten luomaa hyvinvointi- ja osaamisvajetta pystyttäisiin kuromaan umpeen.

– Samalla hallituksen tulisi kasvattaa julkisia investointeja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tuomalan mielestä näitä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia ei ole varaa lykätä hamaan tulevaisuuteen, vaan niihin panostaminen pitäisi nostaa hallituspolitiikan kärkitavoitteiksi.

HYVINVOINTIVALTIO KUNTOON REILULLA VEROUUDISTUKSELLA

– Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita. Kaikki varallisuuteen, perittyyn varallisuuteen ja siitä koituvaan tuloon eli pääomaan kohdistuva verotus on mennyt alaspäin aina 1990-luvun alusta lähtien, Tuomala toteaa.

Hänen mukaansa pääoman ja varallisuuden verottamista täytyy kiristää, mikäli pohjoismaiselle mallille tyypillisten korkeatasoisten julkisten palvelujen ja hyvän sosiaaliturvan rahoitus halutaan turvata lisäämättä palkansaajien verotusta.

– Ansiotulot ja pääomatulot pitäisi panna samalle viivalle, jotta ansiotulojen ja pääomatulojen erilaisen kohtelun aiheuttamasta tulojenmuunto-ongelmasta päästäisiin eroon.

Tuomalan mukaan Suomen verojärjestelmä ei ainoastaan kasvata tuloeroja, vaan vääristää myös pääoman kohdentumista esimerkiksi luomalla listaamattomille yrityksille kannustimet sijoittaa arvopapereihin ja kiinteistöihin verotuksen minimoimiseksi.

– Verojärjestelmämme on osaltaan vaikuttanut siihen, että [Euroopan keskuspankin] EKP:n rahapoliittisen elvytyksen kautta Suomen talouteen virrannut raha on mennyt pikemminkin kiinteistöihin, arvopapereihin ja osakkeisiin kuin tuotannollisiin investointeihin. Samalla se on kasvattanut kaupunkimaan, kiinteistöjen ja osakkeiden arvoa, joita omistaa pääasiallisesti varakkaampi väki.

”Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita.”

Tuomalan mukaan se, että verojärjestelmä suosii sijoittamista rahoitusvarallisuuteen ja kiinteistöihin tuotannollisten investointien kustannuksella heikentää ratkaisevasti suomalaisten hyvinvoinnin kasvun edellytyksiä.

– Jos tuotannollinen pääoma ei kasva, niin työntekijöiden tuottavuuden on myös vaikea nousta ja sen johdosta reaalipalkatkaan eivät voi juuri nousta.

Tuomalan mukaan nykyisen pääoma- ja varallisuusverotuksen epäkohtien korjaaminen lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, kasvattaisi tuottavuutta ja parantaisi tuotannolliseen toimintaan investoimisen kannustimia.

ILMASTOINVESTOINNIT KÄYNTIIN HETI EDULLISELLA VELKARAHALLA

Kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat sitoutuneet tiukkoihin päästöjen vähennystavoitteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Konkreettiset toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi.

– Päättäjät pelkäävät ehkä sanoa ääneen, että ilmastonmuutosta tehokkaasti hillitsevien toimien käynnistämiseksi valtion olisi otettava lisää velkaa.

Tuomalan mielestä julkisen velan kasvattaminen olisi tässä yhteydessä oivallinen keino, koska se keventäisi nykypolvelle koituvaa verotaakkaa.

– Tulevat sukupolvet hyötyisivät ilmastonmuutosta hillitsevistä investoinneista eniten. Siksi olisi oikeudenmukaista, että he osallistuisivat tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavien investointien kustannuksiin.

Tuomala korostaa, että suurinvestoinnit ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on aloitettava välittömästi, muuten voi olla myöhäistä. Hänestä ilmastoinvestointien käynnistäminen velkarahalla olisi tulevien sukupolvien etujen mukainen ratkaisu.

SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

– Sipilän porukka ja sen taustajoukot ovat sepittäneet tarinan, jonka mukaan Suomi nousi kuilun reunalta hallituksen talouspolitiikan ansiosta. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Tuomala muistuttaa, että porvarihallituksen toteuttamat neljän miljardin euron julkisten menojen leikkaukset heikensivät kotimaista kysyntää, mikä puolestaan hidasti talouden toipumista. Hänen mukaansa myöskään työehtoja heikentäneellä kilpailukykysopimuksella (kiky) ei ole ollut osaa Suomen talouden kääntymisessä kasvuun.

– Bruttokansantuotteen nousu ja vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyn voimaantuloa. Investoinnit kääntyivät kasvuun vuonna 2015, ja 2016 oli selvä huippukohta, Tuomala sanoo.

”Vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyä.”

– Nimenomaan rakentaminen kasvoi. Julkisilla infrahakkeilla on ollut suuri merkitys.

– Kiky-sopimuksen voimassaolon aikana investoinnit ovat vähentyneet. Ennusteetkin viittaavat siihen, että yksityiset tuotannolliset investoinnit ovat hiipumassa.

Tuomalan mukaan vientikysynnän piristyminen veti Suomen talouden vuonna 2016 reippaaseen kasvuun, mutta kansainvälisen talouden suhdannehuippu on jo takanapäin.

TAANTUMAA PUKKAA

Maailmantalouden kasvunäkymät ovat viime kuukausien aikana heikentyneet dramaattisesti. Euroopan keskuspankin ennusteen mukaan euroalueen talouskasvu hidastuu tänä vuonna merkittävästi. EKP päättikin jatkaa poikkeustoimia rahapoliittisen elvytyksen tehostamiseksi.

– Taloustunnelmat ovat synkistyneet. EKP:n toimet kertovat epätoivosta, joka johtuu siitä, ettei talouden piristämiseksi ole käytössä muita keinoja kuin rahapoliittinen elvytys.

Tuomalan mukaan rahapoliittista elvytystä tehokkaampi finanssipoliittinen elvytys on euroalueella poistettu talouspolitiikan työkalupakista ideologisin perustein.

– Suomi on peesannut Saksan vaatimaa tuhoisaksi osoittautunutta talouskuripolitiikkaa. Mielestäni seuraavaan hallituksen tulisi toimia aktiivisesti EU-maiden tasolla koordinoidun finanssipolitiikan käynnistämisen puolesta hidastuneen kasvun vauhdittamiseksi.

Tuomalan mukaan hallituksen tulisi varautua myös pitämään talous kasvussa julkisten investointien käynnistämisellä, joista ilmastonmuutosta torjuvat hankkeet ovat tärkeä kohde.

– Näin voitaisiin välttyä vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin jälkeen tehtyjen virheiden toistamiselta. Tuolloin Suomessa VM:n virkamiesjohto toivoi finanssikriisin pikaista ohimenoa. Sen sijaan että vientikysynnän romahtaessa olisi ollut valmiina heti käynnistettäviä julkisia investointiprojekteja.

Tuomala muistuttaa, että Suomen kansantuote nousi vuoden 2008 tasolle vasta viime kesänä. Hänen mukaansa talouden ennätyspitkään taantumaan vaikutti merkittävästi se, että Suomessa keskellä eurokriisiä kiristettiin finanssipolitiikkaa.

– VM:n virkamiesjohto näyttää taas uudelleen tuputtavan seuraavalle hallitukselle julkisten menojen leikkauksia talouden vientikysynnän hiipuessa. Aiemmista virheistä olisi aika oppia.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN