Turja Lehtonen: Työmarkkinavenettä keikutetaan  

Torstaina 1.10.2020 tehtiin työmarkkinahistoriaa. Metsäteollisuus ry ilmoitti irtautuvansa työehtosopimusjärjestelmästä. Työmarkkinakenttää pidempään seuranneille tämä tuskin tuli suurena yllätyksenä. Ilmoituksen ajankohtaa voidaan toki kummastella.

Viimeinen työehtosopimuskierroksemme Metsäteollisuus ry:n kanssa oli erittäin vaikea. Se piti sisällään yli neljän viikon lakon ja viikon työsulun. Lopulta saimme pitkien vääntöjen jälkeen sovun aikaan valtakunnansovittelijan toimistolla. Neuvotteluja varjosti vakava uhka siitä, että työnantajat eivät tee työehtosopimusta lainkaan. Olimme siis osanneet odottaa tätä ilmoitusta. Se, että osasimme odottaa ei tarkoita, että uutinen olisi miellyttävä – ei todellakaan.

Metsäteollisuus ry:n ilmoitus koskee mekaanisen metsäteollisuuden ja bioteollisuuden sopimusaloja, ja luonnollisesti myös Teollisuusliittoa, joka on ollut yhtenä sopijaosapuolena mukana työehtosopimuksia neuvottelemassa.

Vaikka näiden sopimusalojen työehdoista neuvotellaan tulevaisuudessa työpaikoilla paikallisesti, ei syytä paniikkiin ole.

On muistettava, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus on voimassa vuoden 2021 ja bioteollisuuden työehtosopimus vuoden 2022 helmikuun loppuun asti. Tämä antaa meille aikaa rakentaa selkeä suunnitelma sekä tiekartta siihen, miten elää ja toimia uudessa tilanteessa. Syntynyt tilanne vaatii perusteellisen selvityksen tekemistä siitä, mitä kaikkea tämä tarkoittaa. Pitää muistaa, että moni paikallinen ratkaisu edellyttää nykyisen lainsäädännön mukaan valtakunnallista työehtosopimusta.  Olen aika vakuuttunut, että Metsäteollisuus ei ole aivan kaikkia eteen tulevia asioita ehtinyt miettiä päätöstä sorvatessaan.

Otamme haasteen vastaan. Me analysoimme, laadimme toimintamallin ja toimimme uudessa tilanteessa. Uusi asetelma nostaa järjestäytymisen merkityksen arvoon arvaamattomaan.  Näin siksi, että alalta poistuu yleissitova työehtosopimus. Tämän jälkeen ainoa turva on järjestäytyminen ammattiliittoon ja luottamusmiehen valitseminen. Tulevaisuudessa kaikki eivät saa automaattisesti kaikkea, minkä liitot ovat keskenään sopineet. Työntekijäliittojen on otettava uusi tilanne mahdollisuutena ja hyödynnettävä se.

Vanhan loppu on uuden alku. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä sumuiselta, mutta selvää on, että me tulemme ammattiliittona edelleen olemaan neuvotteluosapuoli ja tekemään perustyötämme jäsenistön hyvinvoinnin eteen. Meiltä löytyy varmasti myös tarvittava osaaminen neuvotella uudessa tilanteessa. Samaa toivon hartaasti löytyvän myös työnantajilta, suurista tehtaista pienempiinkin yksiköihin.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Turja Lehtonen: Teollisuusliiton sopimuskierros pian paketissa

Sopimuskierros alkaa olla tältä erää neuvoteltu. Tätä kirjoittaessa valmiina on selvästi suurin osa Teollisuusliiton yhteensä 35 työehtosopimuksesta (tes). Käyty tes-kierros oli uuden liittomme ensimmäinen ja totisesti myrskyisä sellainen. On silti huomioitava, että 17 työnantajajärjestöön mahtuu monenlaista toimijaa ja toimintatapaa. Selvää lienee, että meidän on syytä istua alas niin sisäisesti liittona kuin SAK:n laajuisesti varsin pian. Koordinaatiota on parannettava.

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on saatava tulemaan takaisin avoimesti neuvottelupöytään. Se on tällä kierroksella vaikuttanut neuvottelujen taustalla jopa enemmän kuin keskitetyillä kierroksilla takavuosina.

Paljon keskustelua ja tuskaa herättänyt kilpailukykysopimus (kiky) olisi pitänyt hoitaa pois keskitetysti ja hallitusti kaikista sopimuksista, joissa se oli kirjattuna.

Väitän kierroksen suurimmaksi ongelmaksi juuri vuonna 2016 työmarkkinamaailmaan uinutta kiky-ratkaisua ja sen mukaista 24 tunnin työajan lisäystä.

Kuten tiedämme, se johti kaikissa isoissa neuvottelupöydissä lakkoon, lakonuhkaan tai työsulkuun. Tavallisesti liittokierroksilla laitetaan sopimusalojen ongelmia tekstikysymysten hiomisella kuntoon, mutta nyt sille jäi hyvin vähän tilaa.

Yleisesti voidaan todeta, että kikyn palkattomat talkootyötunnit ovat lähteneet kaikista neuvottelemistamme sopimuksista. Sopimuskohtaisia eroja toki on. Palkat nousevat sopimuskauden aikana 3,3 prosentin kustannusvaikutuksella. Tosin tässäkin on alakohtaisia eroja. Luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun ajankäytön laskentaan saimme sisällytettyä vuokratyöntekijät. Lisäksi saimme neuvoteltua myös jonkin verran alakohtaisia tes-korjauksia.

Kierros on ollut raskain puutuotesektorille. Mekaaninen metsäteollisuus ajautui neljän viikon lakkoon ja työnantajien julistamaan kuuden päivän työsulkuun.

Yhtenä keskeisenä syynä olivat Metsäteollisuus ry:n tälle kierrokselle tekemät poikkeuksellisen kovat linjaukset.

Tämän takia ratkaisu löytyi vasta sovittelijan esityksestä. Haluan tässäkin yhteydessä kiittää kaikkia lakkoon ja siihen liittyviin järjestelyihin osallistuneita. Lakko ei ollut turha. Ilman sitä olisi jälki ollut erittäin rumaa.

Nostan esiin vielä yhden tes-kierroksen rajuuden syyn. Työnantajat ovat nähneet järjestäytymisasteemme laskeneen. Uskon, että he ajattelivat kokeilla, onko meissä vielä voimaa? Olihan sitä. Oleellista on huomioida, että järjestäytymisasteen merkitys on näissä tilanteissa äärettömän tärkeä. Siksi siitä pitää puhua joka päivä ja joka paikassa.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

Turja Lehtonen: Miksi järjestäytymisellä on merkitystä?

Suomessa on perinteisesti korkea ammatillisen järjestäytymisen kulttuuri ja perinne. Korkea järjestäytymisaste näkyy suoraan liittojen neuvotteluvoimassa. Alhainen järjestäytyminen sitä vastoin nakertaa neuvotteluvoimaa.

On päivän selvää, että työnantajat seuraavat herkällä katseella sitä, miten liittoihin kuulutaan. Järjestäytyminen määrittelee neuvottelukumppanin uskottavuutta työnantajan silmissä.

Ammattiliittojen jäsenyydellä on ollut ja tulee olemaan suuri merkitys työmarkkinapolitiikassa. Yleissitovat työehtosopimukset vaarantuvat, jos ammattiliittojen jäsenten määrä laskee tuntuvasti.

Myös kolmikantainen valmistelu näivettyy, mikäli ay-liike menettää joukkovoimansa. Tähän meillä ei ole kansakuntana varaa. Kolmikantainen työelämän kysymysten rakentaminen on osoittanut toimivuutensa ja on itse asiassa ainutlaatuinen koko maailmassa.

Olen aivan varma siitä, että työnantajatkin pääsevät neuvottelutulokseen ja yhteisymmärrykseen helpommin, jos neuvotteluosapuolena on järjestäytynyt työväki sen sijaan, että joukko yksilöitä pyrkisi neuvottelemaan itselleen työehtoihin liittyvät asiat.

Nykypäivää voi ymmärtää historian kautta. Hieman yli sata vuotta sitten elettiin aikaa, jolloin ammattiyhdistysliikettä ei ollut ja työntekijöiden hyvinvointi ja työolojen kehitys olivat yksinomaan työnantajan hyväntahtoisuuden varassa. Tuolloin yksittäisen työntekijän sana ei paljoa painanut ja työtekijän vaihtaminen uuteen kävi tarvittaessa käden käänteessä.

Ammattiyhdistysliikkeen myötä työelämään tulivat työehtosopimukset ja monet muut työelämän laatuun ja työsuojeluun liittyvät asiat. Tämäkään ei olisi toteutunut ilman joukkovoimaa ja yhdessä toimimista.

Järjestäytymisellä on valtava merkitys sopimisen kulttuuriin. Vieläkin löytyy työnantajia, joille luottamusmiesten aseman heikentyminen olisi hyvinkin mieluista. Mikäli työntekijät eivät kuulu liittoihin, ei heillä myöskään ole luottamusmiehiä neuvottelemassa työpaikoilla. Samalla liittojen tuki luottamusmiehille ja työntekijöille jäisi pois.

Vain järjestäytymällä takaamme luottamusmiesjärjestelmän säilymisen. Luottamusmies on liiton edustaja työpaikalla. Hänen ensisijainen tehtävänsä on auttaa ja tukea liittoon kuuluvia jäseniä, eli heitä, joilla on oikeus osallistua luottamusmiehen valintaan.

Paikallisen sopimisen lisäämisestä työpaikoilla on puhuttu paljon. Se ei ole mörkö tai yksiselitteisesti vastustettava asia, mutta sen on perustuttava aitoon vuoropuheluun ja tasavertaiseen kohteluun. Vahva järjestäytyminen antaa paikalliseenkin sopimiseen vankan selkänojan, jota liiton neuvottelemat ”perälaudat” tukevat.

Olen aivan varma siitä, että työnantajatkin pääsevät neuvottelutulokseen ja yhteisymmärrykseen helpommin, jos neuvotteluosapuolena on järjestäytynyt työväki sen sijaan, että joukko yksilöitä pyrkisi neuvottelemaan itselleen työehtoihin liittyvät asiat.

Tuollainen tilanne voisi johtaa melkoisiin ylilyönteihin ja epävarmuustilanteisiin työpaikoilla.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

Liitto laivalla – Teollisuusliiton jäsenristeilyllä pomodeittiä ja tessicocktaileja

Laiva oli totisesti lastattu tekijöillä, kun 2 300 teollisuusliittolaista astui Silja Europaan ja seilasi Helsingistä kohti Tallinnaa. Liiton historian toisella jäsenristeilyllä osallistujia olikin rutkasti enemmän kuin viimeksi. Laiva oli täynnä teollisuusliittolaisia.

KUVA YLLÄ: Marko Kivikari, Sari Kantanen, Terhi Louhi, Anna Kohonen, Sampo Laurila ja Niina-Mari Luoma Tampereen Amerplastilta juhlatuulella. 

TEOLLISUUSLIITON JÄSENRISTEILY 7.-8.9.2019

Teollisuusliiton jäsenristeily seilattiin kauniilla keleillä ja syysmyrskyistä ei ollut tietoakaan.

Soile Pasanen ja Satu Hietikko Hämeenlinnasta ammattosasto 479:sta olivat ensimmäisten joukossa laivalla.

Molemmat olivat sitä mieltä, että koko jäsenistölle suunnatulle ohjelmalle olisi enemmänkin kysyntää.

– Laitettiin nyt kaikki paukut risteilyyn, kun ei enää erikseen järjestetä liiton syys- tai kevätpäiviä.

”Kiva kun näkee paljon kavereita ympäri Suomea. Tavattiin terminaalissa jo ainakin porilaisia ja savolaisia”, Soile Pasanen (oik.) kertoi. Vierellä risteilykaverina Satu Hietikko.

Risteilyn nuotit olivat kaksikolle jo laivaan vievässä putkessa selvät.

–  Nyt laukut hyttiin, pullo elyseetä, poks ja katsotaan sitten mitä tapahtuu, Hietikko linjasi.

Kannella laulajalegendan täyskaima, lasialalla työskentelevä Kari Tapio Nivalasta törmäsi Kilpilahden kavereihin Petri Lipposeen ja Jari Tuomikoskeen.

Kari Tapio Nivalasta tapasi kannella Porvoon Sköldvikin kaverit Petri Lipposen (keskellä) ja Jari Tuomikosken (oik.).

Jäsenristeily oli Lipposelle ensimmäinen laatuaan.

– 15 vuotta on joka vuosi jankutettu, että tule mukaan risteilylle ja nyt sitten tulin. Eikä kaduta, Kilpilahden satamassa työskentelevä Lipponen sanoo.

Teollisuusliiton nuorisojaosto järjesti nuorten omat etkot Hakaniemessä ennen risteilyä. Virtaa riitti vielä laivallakin.
Väkeä riitti tanssilattialla aamutunneille saakka. Teollisuusliiton jäsenristelyllä viihteestä vastasi muun muassa Ressu Redford sekä a capella -yhtye Club for Five.

PUHEENJOHTAJAT POMODEITISSÄ

Sunnuntain valjetessa aamuvirkuimmat risteilyosallistujat lähtivät käymään Tallinnassa. Osallistujat saivat myös laivalla tutustua Teollisuusliiton toimintaan.

Tarjolla oli niin ”tessi-cocktaileja” eli työehtosopimusneuvontaa kun Teollisuusliitto-visaa.

Jäsenet saivat myös jututtaa puheenjohtajia kasvotusten epämuodollisemmassa ”pomodeitissä”. Monella tenttaajalla oli syksyn tes-neuvottelut ja eritoten kiky mielessä.

Jenni Matikainen jututti puheenjohtaja Riku Aaltoa. Lappeenrannassa UPM:n sahalla pari vuotta työskennellyt 22-vuotias Matikainen piti esillä varsinkin nuorten osalta huolestuttavaa jäsenmäärän kehitystä.

– Se vähän pelottaa, että porukkaa ei halua kuulua liittoon. Meillä on tosin töissä tilanne ihan hyvä, Matikainen sanoo.

Jenni Matikainen tenttasi Teollisuusliiton puheenjohtaja Rikua Aaltoa ja 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtosta.

Työmarkkinasyksyn keskeisistä tavoitteista Matikainen oli puheenjohtajiston kanssa yksimielinen.

– Kyllähän kiky tietenkin rassaa, se on selvä, vaikka meillä työstä sentään maksetaan palkkaa. Kiky pitäisi saada pois.

Matikaista kiinnosti lisäksi puheenjohtajan työn hyvät ja huonommat puolet.

Ensimmäistä kertaa Teollisuusliiton risteilylle osallistunut oppisopimusopiskelija on ollut aktiivisesti mukana liiton nuorisotoiminnassa puolisentoista vuotta.

– Ihanaa, että pääsee viettämään aikaa näin hyvässä porukassa. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun lähdin nuorten tapahtumaan Tahkolle. Nykyään kaveritkin sanoo, että minä olen aina jossain liiton jutuissa heilumassa.

 

Toiveiden tynnyristä löytyi monenlaisia näkemyksiä. ”Jatkuva kehitys, ei jumahdeta”, kuului tervehdys Iisalmesta.

Paikalla oli teollisuusliittolaisia monessa polvessa. Karkkilassa mallipuuseppänä työskentelevä Kaius Kettunen saapui risteilylle teollisuusliitolaisen isänsä seurassa. Kettunenkin suuntasi puheenjohtajien juttusille.

– Puhuttiin siitä, että työn arvostus ei oikein näy palkassa, Kettunen luonnehti keskusteluja.

Kettusella oli myös terveisiä keskustoimistolle.

– Jos haluaa enemmän näkyvyyttä nuorten parissa on panostettava someen, 23-vuotias Kettunen sanoi.

Toni Mäkinen Kajaanista (oik.) ja Teollisuusliiton järjestöasiantuntija Ville-Petteri Risberg.

KARAOKEA JA OMIA BIISEJÄ

Risteilyllä kisattiin perinteeksikin jo laskettavassa Teollisuusliiton karaokemestaruuskilpailussa.

Voittajaksi kolmen erinomaisen finalistin joukosta valittiin demokraattisesti huutoäänestyksellä Kai Hupanen. 

Sunnuntaina järjestettiin myös Club for Fiven Juha Viitalan johdolla biisileiri, jossa veisteltiin risteilykokemuksista, kikystä ja tietenkin rakkaudesta balladimuodossa, folk-iskelmähenkisesti ja rock n’ rollia unohtamatta.

Club for Five-yhtyeestä tuttu Juha Viitala veti biisinkirjoitusleiriä risteilijöille. Anniina Pekki (oik.) ja Jarno Matikainen (keskellä) vastasivat balladityyppisestä kappaleesta.

Sateiseen Helsinkiin palasi väsynyt, mutta tyytyväisen oloinen porukka.

– Kai sitä pitää tänne tulla enskerrallakin, totesi eräs ennen kuin suuntasi kohti bussikyytiänsä.

TEKSTI  JOHANNES WARIS
KUVAT  LAURI ROTKO

”Kiky” och svensk service på tapeten då Industrifackets fullmäktige samlades

Industrifackets fullmäktige krävde förändring av den kommande regeringen. Det krympande medlemsantalet, arbetskraftinvandring och höstens kollektivavtalsförhandlingar väckte diskussion. Det hördes även röster för mer svensk service inom industrifacket.

Industrifackets fullmäktige samlades i anrika Paasitorni i Helsingfors 21-22 maj.

Ilkka Nordström, fullmäktigemedlem, huvudförtroendeman vid metallföretaget OSTP i Jakobstad och medlem i Industrifackets svenska sektion, krävde att en webbtjänst för kollektivavtalet (verkkotes) ska utvecklas även på svenska.

Nordström föreslog också att Industrifacket inleder förberedelserna för att utveckla en behändig mobilapp som man kan använda för att räkna ut rätt nivå på t. ex tillägg för övertid.

Förslagen fick ett stöd bland de övriga fullmäktigemedlemmarna.

– En bra idé!, sa Tommi Suvela från Birkaland på svenska.

Ilkka Nordström. FOTO KITI HAILA

Flera fullmäktigemedlemmar tog upp resultatet i vårens riksdagsval och pågående regeringsförhandlingar. Det är ingen självklarhet att den nya regeringen kommer att gå in för en löntagarvänligare politik, men förutsättningarna är betydligt bättre.

Peter Sjökvist från Närpes, styrelse- och fullmäktigemedlem, skickade sina hälsningar till regeringsförhandlarna i Ständerhuset.

– Sipilä-eran är förbi. Arbetet för en ljus framtid är nu viktigare än någonsin, sa Sjökvist, huvudförtroendeman vid Närko.

”Vi behöver en familjeledighetsmodell för 2020-talet”, sa Peter Sjökvist i sitt tal inför fullmäktige. I svart Mari Tuomaala från Torneå.  FOTO KITI HAILA 

Tekijä tog en pratstund med några av de svenskspråkiga medlemmarna i Industrifackets fullmäktige.

Vad är det viktigaste med tanke på höstens förhandlingar?

– Det viktigaste naturligtvis är att få bort kiky-timmarna. För det andra, så är så att vi kört med 0-linje tillräckligt länge nu. Där skulle det få ske en förändring, säger fullmäktigemedlem Ann-Louice Ormiskangas.

”Vi har kört med 0-linje tilräckligt länge nu”, säger Ann-Louice Ormiskangas, huvudförtroenman vid Herrmans i Pedersöre. FOTO KITI HAILA

Ormiskangas tror ändå att höstens förhandlingar kommer att bli svåra.

Hon anser att samarbetet mellan folköver sektorgränserna fungerar bra på svenska.

– Vi svenskspråkiga förtroendemän i Österbotten har ett bra samarbete. Vi håller kontakt bland annat genom Whatsapp, säger Ormiskangas.

”Jag anser att en avlagd grundkurs för huvudförtroendemän måste vara en grundförutsättning för att en förtroendman ska få ingå lokala avtal med arbetsgivaren”, säger Daniel Hannus. FOTO KITI HAILA

Daniel Hannus, huvudförtroendeman vid kyldisktillverkaren Viesmann i Borgå, håller med om den i talarstolen ofta uttalade kritiken om att arbetslivsfrågorna så gott lyste med sin frånvaro under de sista veckorna inför riksdagsvalet. Han ställde själv upp i valet och strävade efter att hålla arbetslivsfrågor framme under kampanjen.

På valfältet har han stött på en och annan väljare som närmast ropat om ”köttskatt”.

– Det kan vara svårt att påverka någon som har en så stark åsikt. Vi måste hålla oss till fakta och motivera våra ståndpunkter, säger han.

Gällande kollektivavtalsförhandlingarna i höst är Hannus mer än tydlig.

– Kiky ska bort, säger han.

– Det är bra att samarbetet mellan grupperna inom Industrifacket funkar bättre. Det är viktigt med samarbete då vi långt har samma mål.

Hanna Borisov, huvudförtroendeman vid Optinova AB i Godby på Åland, är inne på samma linje.

– Det viktigaste är att få bort tvångstimmarna, löneförhöjningar är nummer två, säger Borisov.

På Borisovs arbetsplats har förlängningen av arbetstid genomförts genom att en lördag ha en gemensam Må Bra-dag för hela personalen, så att det inte rör sig om regelrätt talkoarbete för arbetsgivaren – vilket är fallet på flera arbetsplatser.

Hanna Borisov anser att den fackliga kulturen på Åland är  rätt så ung och tunn ”Man får börja jopbba från grunden”, säger hon. FOTO KITI HAILA

MED BLICKEN MOT HÖSTENS FÖRHANDLINGAR

Fackavdelningarna inom Industrifacket gjorde sammanlagt 1 228 förslag. 717 stod teknologisektorn för, 297 specialbranscherna, 154 kemisektorn och 60 inom träsektorn.  Förslagen har behandlats inom sektorerna och i Industrifackets styrelse.

Förberedelserna inför kollektivavtalsförhandlingarna har varit igång  en god stund. De egentliga förhandlingarna kommer att utspela sig mestadels under tidsperioden mellan september och november.

Förutom slopandet av de så kallade kiky-timmarna lyfter Industrifacket fram följande teman:

  • En löneuppgörelse som försvarar medlemmarnas köpkraft
  • Utveckling av regelverket för arbetstid
  • Förbättra de förtroendevaldas rättigheter och ställning
  • Tydligare spelregler för inhyrd arbetskraft, utomstående arbetskraft och utsända arbetstagare
  • Utbildning; inlärning i arbetet och de förändringar som reformen av yrkesutbildningen i landet förorsakat på arbetsplatserna

ORDFÖRANDE RIKU AALTO: FINLAND ÄR EN STABIL MILJÖ FÖR INVESTERINGAR

I sitt tal till fullmäktige ville ordförande Riku Aalto föra fram att Finland, trots att arbetsgivarna och företagarorganisationerna talar om en seg men samtidigt oförutsägbar arbetsmarknad, är en stabil miljö för investeringar.

Enligt Aalto utgjordes en av arbetsgivarlägrets viktigaste meddelanden under riksdagsvalet av konstanta upprepningar om att Finland kännetecknas av en instabil och oflexibel arbetsmarknad, och det måste åtgärdas.

– I praktiken betyder det att så kallade ”olagliga strejker” eller politiska ska fås i styr, även om statistiken visar det inte rör sig om något större problem i Finland, sa Aalto.

Industrifackets ordförande Riku Aalto. FOTO KITI HAILA

Arbetsgivarnas tunna ”babbel” låter konstigt i ljuset av senaste tidens nyheter. Skogsjätten Metsä Group planerar en storinvestering i Kemi.

– Industrifacket stöder det här projektet. Vår uppfattning är att det handlar om en hållbar lösning såväl från våra skogars som ur miljöns synvinkel.

Aalto påpekade skickade också hälsningar till personerna som hålelr på med att svarva ihop landets följande regering.

– Industrifacket vill också att regeringen satsar på en reform av yrkesutbildningen, åtgärder mot den växande gråa ekonomin, frågor i anknytning till arbetskraftsinvandring, familjeledighetsreformen och en förlängning av läroplikten. Vi kräver att den nya regeringen förbinder sig till ett genuint samarbete med arbetsmarknadsparterna. Jag tror att flera av de saker vi tycker är viktiga kommer att finnas i någon form i regeringsprogrammet.

Aalto påpekade att Industrifacket kommer att idka intressebevakning och kämpa för att nå målsättningarna oberoende hur regeringsbasen i landet ser ut.

Industrifackets första vice ordförande Turja Lehtonen önskar att medlemmar och anställda inom förbundet tog till åtgärder att öka medlemsantalet. Trots att Industrifackets ekonomi är i skick oroar det sjunkande medlemsantalet.

– Det kan inte fortsätta såhär. Medlemsantalets utveckling har inte varit önskad, utan det har varit oroväckande. Det här berör oss alla som är samlade i denna sal, sade Lehtonen i sitt tal inför Industrifackets fullmäktigemöte i Helsingfors på tisdagen.

Industrifackets 1. vice ordförande Turja Lehtonen. FOTO KITI HAILA

Industrifackets fullmäktige har under sitt fullmäktigemöte i Helsingfors godkänt verksamhetsberättelsen för bokslutet för 2018. I verksamhetsberättelsen konstateras att året varit fullt av arbete och utmaningar. Orsakerna går att finna både inom organisationen som på grund av yttre utmaningar.

En av de största interna utmaningarna har naturligtvis utgjorts av att år 2018 varit Industrifackets första verksamhetsår. Industrifacket, som blev till genom en fusion av Metallarbetarförbundet, industrifacket TEAM och Träfacket inledde sin verksamhet den 1 januari 2018. Sammanfogandet av verksamhetskulturen inom tre olika förbund har krävt en hel del arbete.

De yttre utmaningarna som Industrifacket stått inför har långt berott på det politiska läget i landet.  Regeringen Sipilä, arbetsgivar- och företagarorganisationerna har gått till angrepp mot hela fackföreningsrörelsen. Trots att det funnits mörka moln på himlen, har situation samtidigt svetsat samman förbundets led. Det kom fram till exempel i kampen mot den så kallade aktiveringsmodellen och uppsägningslagen.

Industrifackets viktigaste målsättning för 2018 var att effektivt få igång det nya fackförbundets verksamhet. Övriga fokusområden har varit att öka samhällspåverkan samt utveckling av regionkontoren, regionverksamheten och fackavdelningarna.

TEXT JOHANNES WARIS
FOTO KITI HAILA

 

Turja Lehtonen: Ilmasto-ongelma ei ratkea supistamalla teollisuutta Suomessa

Eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueilla ja ehdokkailla on suuri kiusaus tehdä milloin milläkin teemalla yksinkertaistavaa mielikuvapolitiikkaa. Yksi aihe on ilmastopolitiikka. Ilmastoteot ovat luonnollisesti kannatettavia ja erittäin tarpeellisia, mutta niitä on toteutettava niin, että maailmanmarkkinoilla toimiville suomalaisille yrityksille aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa niihin kilpailijoihin nähden, joiden toimintaa ei esimerkiksi päästökauppa merkittävästi hankaloita.

Tällä hetkellä Suomen teollisuus joutuu kärsimään ilmastopolitiikasta johtuvasta kilpailuhaitasta sellaisissakin tapauksissa, joissa sen tuotanto on ilmastovaikutuksiltaan maailman puhtainta. Suomen päästövähennystavoite on jo nyt EU:n tiukin eli 39 prosenttia vuoden 2005 päästötasosta. Monet EU-maat ovat saaneet neuvoteltua tai kiristettyä itselleen paljon vähäisempiä tavoitteita, jotka käytännössä tarkoittavat sitä, että todellisia päästöjen vähennyksiä ne eivät toteuta.

Pelkkä päästökauppa ei kuitenkaan riitä. Tämä jo sen vuoksi, että kaikki päästölähteet eivät kuulu sen piiriin. Jotta EU:ssa asetettu 80–95 prosentin päästövähennys vuoteen 2050 mennessä saavutetaan, tarvitaan myös energiatehokkuustoimia sekä lisää uusiutuvaa energiaa. Päästökauppatulot on suunnattava päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensaatioon, sikäli kuin Suomen vientiteollisuuden kilpailukyky uudella päästökauppakaudella niin edellyttää.

On myös muistettava, että energiaintensiivinen teollisuus on tärkeä osa ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, sillä sen tuottamalla arvonlisällä mahdollistuvat ne investoinnit, joilla vähäpäästöisempää tuotantoteknologiaa voidaan Suomessa kehittää. Ilman Suomessa toimivaa teollisuutta globaaliin väestön- ja energiantarvekasvuun vastattaisiin yksinomaan muualla maailmassa, mutta todennäköisesti heikommalla teknologisella tasolla kuin Suomessa.

”Kaikki maat pitää saada mukaan yhtäläisin velvollisuuksin ja ryhtymään todellisiin toimiin maapallon pelastamiseksi.”

Maapallon keskilämpötilan nousun rajaaminen alle kahteen asteeseen on yleisesti hyväksytty tavoite. Suuri osa maailman valtioista on liittynyt Pariisin ilmastosopimukseen. On olennaista, että ilmastokeskustelun mittasuhde pidetään oikeana. Pelkästään Suomen tai muiden EU:n jäsenmaiden toimin ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää, vaan maailman kaikki maat pitää saada mukaan yhtäläisin velvollisuuksin ja ryhtymään todellisiin toimiin maapallon pelastamiseksi.

Suomessa on keskusteltu kiivaastikin metsistä osana ilmastoratkaisuja. Paras lopputulos saavutetaan käyttämällä metsiä aktiivisesti, lisäämällä metsien kasvua ja hiilivarastoa, sitomalla hiiltä pitkäikäisiin puutuotteisiin sekä korvaamalla puutuotteilla uusiutumattomista raaka-aineista ja fossiilisista polttoaineista tehtyjä tuotteita.

Metsiä on voitava hakata vuosittain keskimäärin enintään puuston kasvua vastaava määrä siten, että puuston määrä ei muu poistuma huomioiden pidemmällä aikavälillä vähene. Puuston tarpeen mukainen käyttö onnistuu parhaiten, kun Suomi ei sitoudu metsien hakkuussa mihinkään numeeriseen vuositasoon. Teollisuuden puuntarve vaihtelee suhdanteiden mukaan. Puuta kasvaa vuosi vuodelta enemmän metsänhoidon kehittyessä.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA