KORONAKRIISI: Vielä viisi vuotta sitten Suomessa oli kannattava hengityssuojaintehdas

”Mitäs sitten tehdään ja mistä Suomeen saadaan suojaimia, jos tapahtuu joku iso katastrofi… Välitön ahneus näyttää olevan isompi asia kuin ihmisten turvallisuus.” Näin pohti suodatinkoneenhoitaja Thomas Dahl vuonna 2012 TEAMin lehdessä, kun Scott Health & Safety päätti lopettaa hengityssuojaintehtaansa Vaasassa. Vielä vuosituhannen vaihteessa tehdas oli ollut valtionyhtiö Kemiran omistuksessa.

15.4.2020

KUVA YLLÄ: Scott Health & Safety Oy:n työntekijät Erja Näsman, Maija-Helena Lahola, Thomas Dahl ja pääluottamusmies Riitta Tanskanen Vaasan tehtaan edustalla tehtaan lopettamisuutisen jälkeen marraskuussa 2012. KUVA JOHANNES TERVO

Viime viikot on kohistu siitä, miten vaikeaa maailmalta on löytää riittävän korkeatasoisia hengityssuojaimia. Niitä on kiireellä etsitty isollakin rahalla ja etsinnässä on ollut piirteitä, jotka ovat johtaneet poliittiseen jälkipyykkiin.

Toisinkin voisi olla. Harva nimittäin taitaa muistaa, että Suomi oli pitkään edelläkävijämaa hengityssuojaimissa. Se oli paljolti valtionyhtiö Kemiran ansiosta. Kemira ja sen edeltäjät suunnittelivat maskeja ja suodattimia sota-ajasta lähtien aina 2000-luvun alkuun saakka. Tuotteet valmistettiin Kemira Safety Oy:n Vaasan tehtaalla, jonka työntekijät olivat järjestäytyneet Kemianliittoon ja sittemmin Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMiin. Molemmat ovat Teollisuusliiton suoria edeltäjiä.

Kemira luopui suojainbisneksestä vuonna 2000. Ostaja oli amerikkalainen Scott Technologies -konserni, joka oli suojainalan ykköstoimija maailmassa.

Pitkään näytti siltä, että Scott olisi vakaa omistaja, mutta kaikki muuttui vuonna 2012, jolloin Scott teki päätöksen Vaasan tehtaan lopettamisesta. Tuotanto ajettiin vaiheittain alas kesään 2015 mennessä. Työpaikkoja menetettiin satakunta. Niistä pääosa oli työntekijävakansseja.

Tuotanto siirrettiin Englantiin. Eräitä Vaasassa kehitettyjä tuotteita valmistetaan edelleen ja niitä pidetään huippulaadukkaina.

Scottin Vaasan tehtaan silloinen pääluottamusmies Riitta Tanskanen kuvattuna marraskuussa 2012. KUVA JOHANNES TERVO

Jo yt-menettelyn kestäessä tehtaan luottamushenkilöt protestoivat voimakkaasti erityisesti sen takia, että tehdas oli pitkään ollut kannattava, jopa hyvin kannattava. Se ei auttanut. Myöskään henkilöstön ja TEAM-liiton vetoomukset huoltovarmuuden säilyttämisestä eivät vaikuttaneet lopputulokseen.

– Tehdas on ollut tuottava, on tehty tosi hyvää tulosta. Tuntuu omituiselta, että meiltä loppuvat työt sen takia, että joku haluaa vielä lisää voittoa siirtämällä tuotannon halvempien kustannusten maahan, totesi Scottin Vaasan tehtaan pääluottamusmies Riitta Tanskanen TEAMin Intiim-lehdessä joulukuussa 2012.

”TEHDAS OLISI VARSINAINEN RAHASAMPO”

Tänään, koronakriisin oloissa Vaasan tehtaan lopettaminen herättää tietysti voimakkaita tuntemuksia.

– Nyt tehdasta todella tarvittaisiin ensinnäkin koronaviruksen leviämisen ehkäisyyn. Toiseksi tehtaan tuotteet olisivat myös vientivaltteja ja tehdas olisi näinä aikoina varsinainen rahasampo, josta seuraa, että sillä olisi myös työllistävää merkitystä, sanoo TEAM-liiton puheenjohtajana tehtaan lopettamisen aikoihin toiminut Timo Vallittu.

Timo Vallittu. KUVA TYTTI KETTUNEN

Hän uskoo, että huoltovarmuus on koronaepidemian takia paljon aiempaa vahvempi osatekijä, kun teollista tuotantoa koskevia päätöksiä tehdään. Hän on myös tyytyväinen siitä, että suomalaiset yritykset ovat jo ryhtyneet toimiin hengityssuojainten tuotannon käynnistämiseksi.

Esimerkiksi ompelimot ovat saaneet uusia suojautumiseen liittyviä tilauksia. Suuremmassa mittakaavassa on liikkeellä pörssiyhtiö Ahlstrom-Munksjö, joka alkaa jo nyt huhtikuussa tuottaa hengityssuojamateriaaleja Tampereella tehtaassaan, jossa yleensä valmistetaan teollisuuden suodatinmateriaaleja.

Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ollaan rakentamassa yritysryhmää, jonka rahkeet mahdollistaisivat laajan ja laadukkaan suojaintuotannon. Osa näistä yrityksistä olisi suomalaisia.

– Suomessa on itse asiassa paljonkin teollisuutta, jolla on puhtauteen ja suojaamiseen liittyvää erityisosaamista. Ahlstromin lisäksi esimerkiksi Suominen ja Mölnlycke. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö ne pystyisi luomaan korkeatasoista hengityssuojaintuotantoa, Vallittu uskoo.

TEKSTI TUOMO LILJA

KORONAKRIISI: Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund: ”Kaikki riippuu siitä, miten epidemia saadaan hoidettua”

”Työllisyys ei laske niin pahasti kuin teollisuustuotanto tulee laskemaan koronavirusepidemian seurauksena”, kertoo Teollisuusliiton tutkimusyksikön talousennusteesta erikoistutkija Timo Eklund.

8.4.2020

Teollisuusliiton erikoistutkijan Timo Eklundin mukaan valtion kriisitukien jakoon pitää saada sellaiset sopimukset, etteivät rahat valu yritysten osinkoihin.

– Kriisissä teollisuus joutuu yleensä kärsimään enemmän kuin talous kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Pellervon taloustutkimuksen ja Etlan varsin johdonmukaisilta vaikuttavien analyysien mukaan Suomen bruttokansantuote supistuisi tänä vuonna viitisen prosenttia.

– Tutkimusyksiköllämme on kolme erilaista näkymää vuodelle 2020. Vuositasolla optimistisimman arvion mukaan teollisuustuotanto supistuisi 11 ja synkimmän ennusteen mukaan 24 prosenttia. Mutta työllisyys ei laske yhtä paljon.

Tutkimusyksikkö ennakoi, että vuosien 2008–2009 talouskriisiin verrattuna tuotannon ja työllisyyden notkahdus on vielä rajumpi – mutta niin on nousukin. Jo kesällä 2020 kaikki näyttää valoisammalta. Optimistisimman ennusteen mukaan Suomessa tuotanto on vanhoilla urillaan jo tämän vuoden lokakuussa. Tutkimusyksikön synkimmässä ennusteessa tuotanto on vuoden 2021 maaliskuussa 10 prosenttia matalammalla tasolla kuin mitä se olisi ilman koronavirusepidemiaa.

– Etupäässä kaikki riippuu siitä, miten epidemia saadaan hoidettua Suomessa ja muualla. Miten nopeasti saadaan lääkkeitä ja miten saadaan hoitohenkilökuntaa – niin, ylipäänsä lääketieteestä.

TUOTANNOSTA TULLUT HÄIRIÖHERKKÄÄ

Koko 2000-luvun ajan yritykset ovat rakentaneet liiketoimintansa vahvasti kansainvälisten tuotantoketjujen varaan.

– Samaan aikaan varastot on pyritty pitämään pieninä. Näin tuotannosta on tullut häiriöherkkää, ja tämä herkkyys on nyt koronaepidemiassa kostautunut, Eklund kuvailee.

– Ensin epidemia aiheutti häiriöitä Kiinassa, sitten Euroopassa. Ei saada osia koneiden ja laitteiden valmistamiseen.

– Meillä on se hyvä tilanne, että tuotantomme on korkean jalostusasteen tuotantoa. Mutta tämän seurauksena melkein kaikki osat ovat kriittisiä komponentteja, joita ei voi korvata toisilla osilla. Tällaisia komponentteja käyttävät laitokset pysähtyvät nopeasti. Tunnetut isot konepajat – Sandvik, Metso, Ponsse, Outotec, Valtra – kaikki ovat ilmoittaneet lomautuksista, ja tuotanto ja työllisyys tulevat leikkautumaan rajusti.

”On hyvä, että yrityksistä pidetään huolta tässä kriisissä. Mutta ”piikki on auki” -ratkaisut eivät ole kaikkein tehokkaimpia”, Timo Eklund sanoo.

– Kysyntääkään ei välttämättä ole, vaikka tuotantoa saataisiinkin pyöritettyä. Myöskään logistiikkaketjut eivät toimi normaaliin tapaan, kontteja ei ole.

Tutkimusyksikkö on pystynyt keskittymään lähinnä teollisuustuotannon arviointiin koronakriisin keskellä. Mutta myös muihin Teollisuusliiton aloihin epidemian vaikutukset ulottuvat ”rajusti”.

– Voihan jollain kemian tehtaallakin yksi tärkeä sidosaine puuttua, eikä tuotanto voi jatkua. Maatalousaloilla ei ainakaan vielä keväällä saada ulkomaista työvoimaa.

– Vähän yllättäen myös esimerkiksi autokauppa sekä autojen huolto ja korjaus ovat nekin pysähdyksissä, vaikka syiden ja seurausten suhde on eri kuin teollisuudessa. Pesuloissakin tullaan näkemään lomautuksia.

TUKIRAHOILLE ASETETTAVA EHTOJA

– On hyvä, että hallitus ja eduskunta ovat aktiivisesti antaneet sen viestin, että yrityksistä pidetään huolta tässä kriisissä. Mutta ”piikki on auki” -ratkaisut eivät ole kaikkein tehokkaimpia.

Eklund näkisi järkevänä, että nyt jo kriisin aikana tukien jakaminen selkeytetään ja tehdään sopimus, joka estää kriisituen valumisen osinkojen maksamiseen.

– Tämä on välttämätöntä jo yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

– Julkisella taloudella on tiukat budjettiraamit. Rahaa ei välttämättä enää löydy, jos Suomessa muiden maiden tavoin julkinen velka nousee koronakriisin takia aivan uudelle tasolle. On vaikea ajatella, että pelkästään kulutusta tai tavallisia palkansaajia verottamalla selviydyttäisiin, kun koronalaskua ruvetaan maksamaan.

– Kun laskua maksetaan, pitää elinkeinoelämän, yritysten ja varakkaampien kansalaisten olla mukana.

Eklundin mukaan yksi hyvä keino syntyvän velkataakan jakamiseen olisi valtiolle suunnattu osakeanti. Pankkikriisistä on otettava nyt opiksi.

– Pankkikriisin aikana ei harrastettu pankkien osakkeiden ostamista valtiolle. Jos osakkeita olisi ollut, niitä olisi voinut sitten myydä tilanteen parannuttua. Veronmaksajille olisi jäänyt pienempi siivu hoidettavaksi pankkikriisin jälkimaksuista.

Myöskään sosiaalisia tukia, vanhemmuuteen liittyviä tukia tai työttömyyskorvauksia ei pitäisi kriisissä pienentää.

– Yleinen näkemys on, että sellaisia rahoja, jotka menevät suoraan kulutukseen, ei pidä kriisissä pienentää. On tärkeää, että tällaiset suhdannevaihteluja tasaavat, niin sanotut automaattiset vakauttajat, pitävät talouden rattaat pyörimässä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

Koulutus puree työvoimapulaan

Työvoimapula on monilla tuotannonaloilla todellinen ongelma. Se muuttuu erityisen kouriintuntuvaksi, kun töihin pitäisi saada osaaja yrityksen tuotantolinjan tiettyyn tehtävään. Mitä erikoistuneemmasta työstä on kyse, sitä vaikeammaksi rekrytointi saattaa muuttua. Mitat täyttäviä henkilöitä ei välttämättä osu haaviin ensimmäistäkään, ei ainakaan kovin nopeasti.

Samanaikaisesti työmarkkinoilla on suuri määrä työttömiä ja työstä toiseen tähyäviä, työhaluisia ja -kykyisiä ammattilaisia. Osa heistä löytää töitä, mutta osa joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että työpaikkaa ei hakemuksista huolimatta ole löytynyt, tai että asetetut osaamisvaatimukset ovat niin korkeat tai erityiset, että niiden täyttämiseen oma ammattitaito ei riitä.

Jos näissä asetelmissa työnhakuilmoituksissa lukisi, että tehtävään järjestetään tarvittaessa koulutus, painuisi hakukynnys alemmaksi. Toinen vahva kannustava viesti olisi avoin ilmaus, että iällä ei ole valinnassa merkitystä. Yhdessä ne avaisivat portin koulun penkiltä juuri valmistuneille ja työelämässä kouliintuneille konkareille. Hakemuksia tulisi todennäköisesti avoimia työpaikkoja kohden enemmän, kun niitä voisi tavoitella kelvollisen perusammattitaidon tai jonkin kyseessä olevaan työhön rinnastettavissa ja koulutuksella päivitettävissä olevan ammattitaidon varassa.

Edellä olevien keinojen käyttäminen oletettavasti toisi työntekijöitä rekrytoiville työnantajille lisää valinnanvaraa ja mahdollisuuksia vertailla hakijoita. Monissa hakuprosesseissa esimerkiksi työnhakijan vahvaa työmotivaatiota osoittava asenne on yksi valintaan johtava tai sitä tukeva tekijä. Jos työllisyysastetta halutaan kohottaa ja työelämässä tapahtuvaa syrjintää suitsia, olisi tällaisten toimintatapojen yleistyminen askel oikeaan suuntaan.

Henkilöstön koulutus on pidemmällä aikavälillä keino pitää huolta yrityksen käytössä olevasta osaamisesta, työvoiman ammattitaidosta ja sen kehittymisestä. Tämä on parin viime vuosikymmenen aikana ollut alihyödynnetty keino. Liian harvoin on kuultu ilahduttavia uutisia esimerkiksi siitä, että yrityksissä on käännetty katseet heikompia aikoja kohdattaessa tulevaisuuteen ja päätetty kouluttaa henkilöstöä lomautusten sijaan. Sama pätee korkeaan suhdanteeseen. Ammattitaidon kehittäminen saatetaan siirtää syrjään kiireen tieltä.

Pelko yrityksessä koulutettujen työntekijöiden muualle siirtymisestä on sillä tavalla rajallinen, että hyväksi koetusta työpaikasta pidetään mielellään kiinni. Sellaisesta työpaikasta myös kerrotaan kernaasti. Näitä puskaradioilmiöitä on nähty ja kuultu eri puolilla Suomea. Hyvä maine työnantajana on valttikortti myös rekrytoinnissa. Maine pitää kuitenkin ansaita. Sitä ei pelkillä imagokampanjoilla rakenneta.

Työvoimapula on todellinen ilmiö, josta pitäisi päästä eroon. Ilmiö on kuitenkin erotettava niistä työmarkkinoilla nähdyistä vinoutuneista virtauksista, joissa työtä yritetään teettää alle työehtosopimuksissa määriteltyjen palkkojen ja työsuhteen muiden ehtojen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Mirjami Suikki: Tuottavuus syntyy tuotannon järjestelyillä

Tuottavuuden kehittämisessä keskeistä on jalostavan työn osuuden lisääminen. Näin on siksi, että asiakas on viime kädessä valmis maksamaan vain niistä työvaiheista, joissa tilatun tuotteen tai palvelun jalostusarvo nousee. Tällaisia työrupeamia teollisuudessa ovat vaiheaikaan kuuluvat jalostavat osuudet kuten tuotteen valaminen, maalaus, osien liittäminen yhteen ja hitsaus.

Keinoja jalostavan työn osuuden lisäämiseen ja tuottavuuden kasvattamiseen on useita. Töiden tekemistä voidaan sujuvoittaa poistamalla tuotannosta turha materiaalinkäsittely ja kuljetukset, tekemällä työt kerralla oikein, minimoimalla materiaalipuutteista aiheutuvat häiriöt, lyhentämällä asetus-ja valmisteluaikoja, parantamalla layoutia eli työpaikkajärjestystä ja työpisteiden ergonomiaa, varmistamalla esteetön kulku ja työkalujen oikea sijoittuminen suhteessa työpisteisiin sekä poistamalla tuotannosta hukkatekijät ja turhat odotusajat.

Edellisen rinnalla yhteistyöllä ja yhteisellä tahtotilalla on tuottavuuden kehittämisessä ja työn tekemisen edellytysten parantamisessa suuri merkitys. Siksi johtamisen pitää olla enemmän valmentamista kuin käskyttämistä. Johdon pitäisi myös olla enemmän mukana arjen asioissa, jolloin tuotantoprosessien ongelmat saadaan paremmin näkyväksi, arvioitavaksi ja ratkaistua. Toisaalta työpaikan kehittämiseen pitää osallistaa koko henkilöstö. Käytännön elämä on osoittanut, että työnantajan ja pääluottamusmiehen kesken tai erikseen nimetyillä ”kehittämistyöryhmillä” tehdyt suunnitelmat jäävät usein työryhmätason pyörittelyksi tai eivät etene siksi, että johto tai henkilöstö ei ole aidosti sitoutunut muutosten läpiviemiseen.

”Työn sujuvoittaminen ei tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeammin, vaan järkevämmin.”

Ei siis yksin riitä, että siivotaan, laitetaan työkalut paikoilleen ja perustetaan työryhmiä, vaan tavoitteeksi pitää asettaa tuotannon sujuvoittaminen yhteistyössä koko henkilöstön kanssa. Sujuvoittaminen ei silloin tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeammin, vaan järkevämmin. Työntekijöitä pitäisi kuulla enemmän. He tietävät parhaiten, mikä tuotannossa toimii ja mikä ei. Tuottavuuden kehittämisen pitää myös lisätä työhyvinvointia, ja työntekijöille pitäisi osoittaa nykyistä enemmän arvostusta palkitsemisjärjestelmien kautta.

Samalla on hyvä havaita, että tuottavuuden kehittämisellä on vaikutus työpaikkojen säilymiseen. Kun työpaikoilla käynnistetään yhteistoimintaneuvotteluja, johtaa se yleensä lomautuksiin ja irtisanomisiin. Silloin huomataan usein, että korjaavia toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Parempi siis tarttua toimeen hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun yrityksen tilanne on vaikeutunut.

Nykyisen hallituksen ajama palkansaajien työajan pidentäminen 24 tunnilla on ollut yhtä myrkkyä ja monissa keskusteluissa esiin noussut harmituksen aihe. Silti nykyhallitus on edelleen sitä mieltä, että työaikaa pidentämällä luodaan lisää työpaikkoja ja parannetaan kilpailukykyä. Enpä oikein jaksa tähän uskoa. Sen sijaan kokemuksesta tiedän, että tuotannon järjestelyt ja niiden kuntoon laittaminen työpaikoilla johtavat tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantumiseen, jolloin ne myös tukevat työllisyyden myönteistä kehitystä.

MIRJAMI SUIKKI
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA