Timo Eklund: Suhdannekäänne tapahtumassa otolliseen aikaan

Moni teollisuusliittolainen on huomannut kiireen lisääntyneen työpaikalla viime viikkoina. Myös lomautuksia on saatettu purkaa ja jopa uusia työntekijöitä palkata. Tämä on ehkä yllättänyt, sillä vielä alkuvuonna julkisuudessa toitotettiin talouden madonlukuja ja koronasynkkyyttä.

Taloudessa on tapahtumassa käänne. Se ulottuu myös teollisuuteen ja muille Teollisuusliiton aloille. Kun liiton tutkimusyksikkö kysyi pääluottamusmiehiltä huhtikuussa työpaikan näkymistä, 53 prosenttia vastanneista ennakoi tuotannon kasvavan lähimmän kolmen kuukauden aikana. Suhdannekäänteestä viestivät myös työnantajien kyselyt. Toisaalta valtionvarainministeriön mukaan teollisuustuotannon kasvu jää tänä vuonna maltilliseen 3 prosenttiin.

Suhdannekäänteen taustalla on monia syitä.

Koronan hellittäessä talous nousee kuopasta, mikä jo sinällään nostaa tuotantomääriä.

Lisäksi osa yritysten ja kotitalouksien kulutuksesta on lykkääntynyt, ja pandemian aikana ostamatta jääneitä tuotteita hankitaan tänä vuonna. Kotitalouksille on kertynyt säästöjä rajoitustoimien aikana, eikä monilla yrityksilläkään ole rahasta pulaa. Valtiot, varsinkin Yhdysvallat, kiihdyttävät talouden kierroksia elvyttämällä taloutta avustuksin ja investoinnein.

Yhtenä syynä tilausten lisääntymiseen on koventunut kilpailu, joka pakottaa yritykset ympäri maailman tekemään kilpailukykyä parantavia investointeja. Vanhoilla tuotteilla ja tuotantotavoilla ei enää pärjää markkinoilla. Myös tuotteiden ilmastovaikutuksia on pienennettävä. Suomessa toimivat yritykset tarjoavat markkinoille esimerkiksi tehtaiden prosesseissa, tavaran käsittelyssä, tietoliikenteessä, logistiikassa ja energian tuotannossa tarvittavia tavaroita. Hyvästä kilpailukyvystä todistaa alkuvuonna voimakkaasti kasvanut uusien tilausten määrä.

Yleinen näkemys on, että Suomessa tuotetaan etupäässä yrityksille myytäviä tavaroita. Tämä ei ole koko totuus. Meillä tuotetaan myös suoraan kuluttajille meneviä tuotteita, kuten veneitä, moottorikelkkoja, maaleja, huonekaluja ja moninaisia palveluita. Myös näiden suhdanne on hyvä. Joitain yrityksiä pandemia ei kolhinut lainkaan.

Osa ekonomisteista puhuu jo nousukaudesta ja työvoimapulasta. Näiden ennustusten toteutuessa suhdannekäänteen ajoittuminen on palkansaajien kannalta otollinen. Työnantajien aiheuttamien työmarkkinamuutosten ensi myrskyt on varmasti parempi kokea talouden myötätuulessa kuin matalasuhdanteen pohjukassa.

TIMO EKLUND
Teollisuusliiton erikoistutkija

KUVA KITI HAILA

”Jag tror att hösten blir bra för den finländska industrin” – Specialforskare bedömer ändå att pandemin inte leder till stora, bestående förändringar

Den finländska industrin har klarat sig förhållandevis bra under coronakrisen, och återhämtningen ser också ut att ske snabbt. Men det finns flera stora frågetecken. Det säger Timo Eklund som är specialforskare på Industrifacket.

21.2.2021

HUVUDBILD. Staffan Nyman och Ralf Heinström arbetar på Termonova i Ingå. (2019, arkivbild) FOTO PATRIK LINDSTRÖM

– Många av industriföretagen i Finland tillverkar investeringsvaror, alltså produkter som andra företag köper för att utveckla till exempel sin egen fabrik eller hamn. Nu har företagen inte gjort större investeringar på ett år, så när vi närmar oss slutet på coronapandemin är det säkert många som vill investera. Därför tror jag att hösten blir bra för den finländska industrin.

Det säger Timo Eklund som är specialforskare på Industrifacket, och till vardags följer med utvecklingen inom den finländska industrin. Han föreläste om coronapandemins inverkan på den finländska ekonomin på ett webbinarium som ordnades av FFC. FFC kommer senare under våren att ordna flera webbinarier som belyser coronakrisen ur andra perspektiv. Webbinarierna är gratis och öppna för alla medlemmar.

Finland har klarat coronakrisen relativt bra, både ekonomiskt och hälsomässigt. Servicebranscherna har drabbats hårt, men för industrin blev svackan betydligt mindre än vad många bedömare först befarade när pandemin tog fart.

”Det är möjligt att det sker en viss polarisering som innebär att de företag som har varit starka blir ännu starkare, och de som hade det svårt före krisen får det ännu svårare, säger Timo Eklund. FOTO KITI HAILA

– I Finland hölls nästan alla fabriker i gång under våren och sommaren, medan de stängdes i många andra länder. Några fabriker stängdes tillfälligt också här, men inte många. Under pandemins andra våg har fabrikerna huvudsakligen varit öppna också i andra länder, konstaterar Timo Eklund.

Nu tyder det mesta på att Finland kommer att återhämta sig snabbt. Enligt prognoserna kommer de flesta mätare – såsom industriproduktion, bruttonationalprodukt och sysselsättning – att nå nivån före coronakrisen kring årsskiftet eller i början av nästa år.

Också Europeiska kommissionen förutspår snabb ekonomisk återhämtning i hela unionen under de närmaste åren.

Timo Eklund betonar ändå att det är extra svårt att förutspå framtiden just nu. Mycket beror på hur snabbt vaccineringen framskrider, samtidigt som de nya virusvarianterna leder till ökad osäkerhet. Som det ser ut nu kommer mutationerna inte att rubba den ekonomiska återhämtningen, men…

– Om viruset förändras så mycket att vaccinerna inte längre biter, då har vi rejäla problem, konstaterar Eklund.

”OFTA SKER FÖRÄNDRINGAR LÅNGSAMMARE ÄN VI TROR”

För industrins del tror Timo Eklund inte att coronapandemin medför några större, bestående förändringar.

– Ofta sker förändringar långsammare än vi tror. Om företagets produkter hade åtgång före krisen, så har de troligen det efter krisen också. Det är möjligt att det sker en viss polarisering som innebär att de företag som har varit starka blir ännu starkare, och de som hade det svårt före krisen får det ännu svårare.

I samband med det första coronavirusutbrottet i Kina talades det om att viruset kan få företag att flytta hem sin produktion till närområdet. Timo Eklund från Industrifacket tror inte att det kommer att ske i någon större utsträckning.

– Europa hör ju sist och slutligen till de regioner om har drabbats hårdast av pandemin, påpekar han.

Den senaste tiden har det talats mycket om EU:s återhämtningspaket. Största delen av pengarna ska gå till att modernisera ekonomin – bland annat till gröna investeringar, koldioxidneutral ekonomi och digitalisering. Här finns en stor potential, påpekar Eklund.

– Det här är viktiga områden där EU har potential att vara världsledande, men där vi har tappat mark jämfört med Kina och USA. EU har underpresterat, och nu måste det bli ett slut på det. Vi måste bli bättre på att skapa nya produkter och tackla klimatförändringen.

”NU ÄR DET VIKTIGT ATT VÅRA FINLÄNDSKA FÖRETAG ÄR AKTIVA”

De flesta experter anser att EU:s återhämtningspaketet som helhet är bra för ekonomin och stabiliteten inom unionen. Däremot är paketet inte idealiskt om man ser på frågan strikt ur den finländska industrins perspektiv, anser Timo Eklund från Industrifacket.

– Det skulle finnas mer effektiva sätt att stärka industrins efterfrågan och konkurrenskraft. Jag har svårt att tro att den finländska industrin som helhet får betydande nytta i form av nya order eller investeringar.

Däremot bedömer Timo Eklund att enskilda företag, som är framstående inom branscher med koppling till grön ekonomi, kan dra stor nytta av satsningarna som återhämtningspaketet möjliggör.

– Nu är det viktigt att våra finländska företag är aktiva och får order när andra länder investerar i grön teknologi.

TEXT JONNY SMEDS

FFC:s tvärfackliga webbinarier

Tyckte du att ämnet var intressant? Artikeln baserar sig på Timo Eklunds föreläsning på ett webbinarium som FFC ordnade. FFC ordnar under våren ytterligare tre webbinarier som belyser coronakrisen ur olika perspektiv. Anmäl dig nu till dem – det är gratis att delta!

Timo Eklund: Kilpailukyky taitaa sittenkin olla kunnossa

Suomessa on käyty viime keväästä alkaen vilkasta keskustelua kilpailukyvystä. Sitä kuuntelemalla on helposti saanut kuvan, että koronakriisin myötä Suomen kilpailukyky heikkenee. Tietojen tarkentuessa on alkanut vaikuttaa siltä, ettei asia kuitenkaan taida olla näin.

Suomen palkkakehityksen on väitetty olevan kilpailijamaita nopeampaa. Kaksivuotiset työehtosopimukset solmittiin juuri ennen kriisiä. Työnantajat ovat nähneet sopimustason aivan liian korkeana.

Tätä näkemystä lietsoi se, että kilpailijamaissa sopimuksia siirrettiin ja palkankorotusten uskottiin jäävän mataliksi.

Yllättäen muiden maiden sopimukset ovat osoittautuneet samansuuntaisiksi kuin Suomen teollisuuden kahden prosentin sopimukset.

Keskustelussa on myös luotu käsitystä, että kilpailijamaissa palkat ja työehdot joustavat kriisioloissa. Korostettiin käytäntöä, jonka mukaan voimassa olevia sopimuksia avataan kriisioloissa. Näin ollen toisaalla työn hinta reagoisi heikentyneisiin tilanteisiin nopeasti, mutta ei Suomessa.

Julkisuudessa ei kuitenkaan esitelty kilpailukykyä parantaneita avaamislausekkeita. Syynä saattoi olla se, ettei näitä sopimuksia ole juuri tehty. Tähän viittaa ainakin se, että teollisuustyön hinta on euroalueella jatkanut kasvua nopeammin kuin Suomessa.

Kilpailukykykeskustelu on perustunut suurelta osin vääriin oletuksiin.

Itse asiassa osa kilpailijamaiden kriisitoimista on nostanut tuntikustannuksia. Nimittäin palkka on laskenut vähemmän kuin tehdyt työtunnit.

Tuntia kohden palkka ei siis ole laskenut, vaan päinvastoin noussut. Suomen lomautusjärjestelmässä tuntipalkka pysyy käytännössä ennallaan. Myös muilta osin lomautusjärjestelmämme on osoittautunut joustavaksi.

Työn tuottavuudella on suuri merkitys kilpailukykyä mitattaessa. Parin vuoden tuottavuuskehitys ei toisaalta vaikuta teollisuuden pidemmän aikavälin näkymiin.

Kuitenkin kilpailukyvystä käytyä keskustelua ovat hallinneet laskelmat, jotka sisältävät oletuksen Suomen heikosta tuottavuuskehityksestä.

Heikkoon tuottavuuden kehitykseen on kuitenkin vaikea uskoa ainakaan vuoden 2020 osalta. Teollisuuden tuotos ei ole Suomessa vähentynyt niin paljon kuin kilpailijamaissa.

Lisäksi työpanoksen määrä on supistunut joustavasti tilausten vähetessä. Molemmat tekijät tukevat tuottavuutta vahvasti.

Näkemykseni mukaan kilpailukykykeskustelu on perustunut suurelta osin vääriin oletuksiin. Kilpailijamaiden joustavuus ja halu palkkamalttiin on oletettu todellisuutta suuremmaksi. Toisaalta Suomen järjestelmien joustavuus ja työn tuottavuus on arvioitu todellista vähäisemmiksi.

Tämän hetken tiedon valossa vaikuttaa siltä, että Suomi on kriisioloissakin kilpailukykyinen ja joustava paikka teollisen toiminnan pyörittämiseen.

TIMO EKLUND
Teollisuusliiton erikoistutkija

KUVA KITI HAILA

Timo Eklund: Kiina pelaa omilla säännöillään

Koronakriisin värittämä kevät on osoittanut kouriintuntuvasti Kiinan painoarvon maailmantaloudessa. Vaikka jättiläisvaltion nousu talousmahtien joukkoon on luonnollista ja toivottavaakin, kehitykseen liittyy paljon huolestuttavia piirteitä.

Alkuun koronaepidemiaa pidettiin Aasian ongelmana, ja kiinalaisiin turisteihin suhtauduttiin Suomessakin torjuvasti. Pian epidemiakeskus siirtyi Eurooppaan. Lääkintätarvikkeista ja -laitteista alkoi tulla pulaa. Euroopan maat kääntyivät Kiinan puoleen, jossa tätäkin tuotantoa on. Pian huomattiin, että Kiinassa hengityssuojainten ja monien muiden suojavarusteiden tuotanto oli valtava. Suomesta suojavarusteiden tuotanto oli lakkautettu vuosia sitten. Vaikka tässä tapauksessa osasyynä oli Kiinan lähihistoria eri epidemioiden suhteen, liittyy asia merkittävään maailmanlaajuiseen muutokseen.

Kiina on päättänyt nousta taloudelliseksi supervallaksi. Siinä ei tietenkään ole mitään väärää. Kiinan valtion teollisuuspolitiikka nojaa suurelta osin kuitenkin vapaakaupan ja markkinatalouden periaatteiden vastaisiin toimintamalleihin. Kiinassa yritykset saavat suoraa valtiontukea ja valtion rahoitustukea. Kiinassa suojellaan omia markkinoita, rikotaan huoletta tekijänoikeuksia ja patentteja. Myös ympäristönormit ovat länsimaita löysemmät. Kiinassa poljetaan palkkoja ja rajoitetaan ammattiyhdistystoimintaa.

Kiinan vaurastuminen ei saa tapahtua toimimalla maailmankaupan pelisääntöjen harmaalla ja usein jopa kielletyllä alueella.

Yli puolet maailman teräksestä tuotetaan Kiinassa. Tänä vuonna Euroopan terästuottajat kärvistelevät tuskissaan, kun kysyntä on romahtanut. Kiinalainen polkumyyntiteräs vyöryy Euroopan markkinoille.

Nokian tilanne verkkolaitemarkkinoilla on heikentynyt paitsi omien virheiden myös Huawein kasvustrategian myötä. Huawein kasvun mahdollistaa Kiinan valtionapu. Laivanrakennuksen suhteen Kiina on ilmoittanut valtaavansa risteilyalusten markkinoita. Arvata sopii, että tavoitteen saavuttamisessa eivät markkinatalouden lakien tai kilpailukyvyn asettamat rajoitteet muodostu esteeksi. Suunnitelma toteutetaan keinoja kaihtamatta.

Nyt on käsillä viimeiset hetket, jolloin Eurooppa ja Yhdysvallat ovat tarpeeksi vahvoja vaatimaan Kiinalta kasvustrategiansa muuttamista. Jos Kiinan annetaan osallistua maailmankauppaan itse luomillaan säännöillä, johtaa se korkean jalostusarvon tuotteiden tuotannon siirtymiseen Kiinaan. Yksi kerrallaan.

Kiinan taloudellinen vahvistuminen on hieno asia, mutta sen pitää perustua oikeaan kilpailukykyyn. Vaurastuminen ei saa tapahtua toimimalla maailmankaupan pelisääntöjen harmaalla ja usein jopa kielletyllä alueella.

TIMO EKLUND
Teollisuusliiton erikoistutkija

KUVA KITI HAILA

CORONAKRISEN Industrifackets specialforskare Timo Eklund: “Allt beror på hur vi sköter epidemin”

”Sysselsättningen sjunker inte så mycket som industriproduktionen på grund av coronavirusepidemin”, berättar Industrifackets specialforskare Timo Eklund om prognosen som forskningsenheten sammanställt.

17.4.2020

Eklund anser att det krisstöd, som staten betalar ut till företagen på grund av coronaviruspandemin, ska förses med krav på att pengarna inte går åt till att betala ut dividender till ägarna.

– I en kris brukar det gå så att industrin lider mer än ekonomin i stort. Till exempel Pellervos och Etlas analyser skulle Finlands BKT minska med ungefär fem procent i år.

– Forskningsenheten har utarbetat tre olika scenarier för 2020. Enligt med den  mer optimistiska modellen skulle industriproduktionen i landet minska med 11 procent i år, medan den dystraste prognosen talar om en fjärdedel, 24 procent. Sysselsättningsgraden kommer ändå inte att sjunka så mycket.

Forskningsenheten förutspår att nedgången i såväl produktion som sysselsättning kommer att vara brantare än under finanskrisen 2008–2009– men det gäller också återhämtningen. Redan sommaren 2020 skulle allt se bättre ut.

Enligt de mer optimistiska prognosen skulle produktionen vara uppe vid samma pre-coronanivå redan i oktober i år. I de mer pessimistiska framtidsutsikterna skulle produktionsmängden ligga på en 10 procent lägre nivå i mars 2021 i jämförelse med vad läget skulle vara utan coronakrisen.

– Allt beror på hur vi sköter epidemin här hemma och på annat håll. Hur snabbt vi får mediciner, vårdpersonal – ja det handlar om vetenskap och medicin.

PRODUKTIONEN HAR BLIVIT KÄNSLIG FÖR STÖRNINGAR

Hela 2000-talet har företagen byggt upp sin verksamhet utgående från internationella produktionskedjor.

– Samtidigt har man strävat efter att hålla lagren små. Det betyder att hela produktionen ä känslig för störningar och det här har förorsakat problem under den pågående coronaepidemin, säger Eklund.

– Vårt läge är litet bättre eftersom vi sysslar med produktion där förädlingsgraden är hög. Samtidigt betyder det här att nästan alla delar är kritiska komponenter som man inte kan ersätta med andra. Fabriker som måste ha den här typen av komponenter stannar upp snabbt om det inte finns tllgång på dem. Välkända stora industriföretag– Sandvik, Metso, Ponsse, Outotec, Valtra – har alla anmält om beslut att permittera anställda och produktionen och sysselsättningen kommer att sjunka.

– Det finns nödvändigtvis inte heller en så hög efterfrågan på produkterna trots att man kanske kan hålla produktionen i gång. Logistikkedjan funkar heller inte som vanligt. Det finns kanske inte containers att tillgå.

Forskningsenheten har fokuserat främst på bedömningar av läget för industriproduktionen mitt under coronakrisen. Men även andra avtalsbranscher inom Industrifacket kommer att påverkas av coronaepidemins biverkningar.

– Inom lantbruksbranscherna får man inte utländsk arbetskraft, inte i alla fall i vår. aningen överraskande är att bilhandeln och bilservicen står stilla trots att förhållandet mellan orsak och verkan där är lite annorlunda än i industrin. Även på tvätterierna kommer vi att se permitteringar, säger Eklund.

KRISSTÖDET FÅR INTE RINNA UT I DIVIDENDER

– Det är bra att regeringen och riksdagen aktivt gått in för att kommunicera att man måste ta hand om företagen i den här krisen. Men att ösa oändligt med pengar över dem inte är det mest effektiva sättet, anser Eklund.

Han skulle se det som förnuftig politik om man redan under den pågående krisen fattar beslut som förhindrar att krisstödet rinner ut i dividender till ägarna.

– Det här är nödvändigt med tanke på rättvisan i samhället.

– Det finns stränga budgetramar för den offentliga ekonomin. Det kanske inte finns pengar om Finlands statsskuld i likhet med andra länder stiger till en helt ny nivå. Det är svårt att tro att man ska klara av coronaräkningen enbart med att beskatta konsumtion och vanliga löntagare.

– Näringslivet, företagen och förmögnare medborgare ska vara med då notan betalas.

Eklundin mukaan yksi hyvä keino syntyvän velkataakan jakamiseen olisi valtiolle suunnattu osakeanti. Pankkikriisistä on otettava nyt opiksi.

– Pankkikriisin aikana ei harrastettu pankkien osakkeiden ostamista valtiolle. Jos osakkeita olisi ollut, niitä olisi voinut sitten myydä tilanteen parannuttua. Veronmaksajille olisi jäänyt pienempi siivu hoidettavaksi pankkikriisin jälkimaksuista.

Sociala förmåner, stöd som anknyter till föräldraskap eller arbetslöshetsersättningar ska det heller inte skäras i under en kris.

– Det är en allmän uppfattning att sådana pengar som går direkt till privat konsumtion inte ska minskas under en kris. Det är viktigt så kallade automatiska ”konjunkturstabiliserare” håller  ekonomin i gång.

TEXT SUVI SAJANIEMI
FOTO KITI HAILA

ÖVERSÄTTNING JOHANNES WARIS

KORONAKRIISI: Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund: ”Kaikki riippuu siitä, miten epidemia saadaan hoidettua”

”Työllisyys ei laske niin pahasti kuin teollisuustuotanto tulee laskemaan koronavirusepidemian seurauksena”, kertoo Teollisuusliiton tutkimusyksikön talousennusteesta erikoistutkija Timo Eklund.

8.4.2020

Teollisuusliiton erikoistutkijan Timo Eklundin mukaan valtion kriisitukien jakoon pitää saada sellaiset sopimukset, etteivät rahat valu yritysten osinkoihin.

– Kriisissä teollisuus joutuu yleensä kärsimään enemmän kuin talous kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Pellervon taloustutkimuksen ja Etlan varsin johdonmukaisilta vaikuttavien analyysien mukaan Suomen bruttokansantuote supistuisi tänä vuonna viitisen prosenttia.

– Tutkimusyksiköllämme on kolme erilaista näkymää vuodelle 2020. Vuositasolla optimistisimman arvion mukaan teollisuustuotanto supistuisi 11 ja synkimmän ennusteen mukaan 24 prosenttia. Mutta työllisyys ei laske yhtä paljon.

Tutkimusyksikkö ennakoi, että vuosien 2008–2009 talouskriisiin verrattuna tuotannon ja työllisyyden notkahdus on vielä rajumpi – mutta niin on nousukin. Jo kesällä 2020 kaikki näyttää valoisammalta. Optimistisimman ennusteen mukaan Suomessa tuotanto on vanhoilla urillaan jo tämän vuoden lokakuussa. Tutkimusyksikön synkimmässä ennusteessa tuotanto on vuoden 2021 maaliskuussa 10 prosenttia matalammalla tasolla kuin mitä se olisi ilman koronavirusepidemiaa.

– Etupäässä kaikki riippuu siitä, miten epidemia saadaan hoidettua Suomessa ja muualla. Miten nopeasti saadaan lääkkeitä ja miten saadaan hoitohenkilökuntaa – niin, ylipäänsä lääketieteestä.

TUOTANNOSTA TULLUT HÄIRIÖHERKKÄÄ

Koko 2000-luvun ajan yritykset ovat rakentaneet liiketoimintansa vahvasti kansainvälisten tuotantoketjujen varaan.

– Samaan aikaan varastot on pyritty pitämään pieninä. Näin tuotannosta on tullut häiriöherkkää, ja tämä herkkyys on nyt koronaepidemiassa kostautunut, Eklund kuvailee.

– Ensin epidemia aiheutti häiriöitä Kiinassa, sitten Euroopassa. Ei saada osia koneiden ja laitteiden valmistamiseen.

– Meillä on se hyvä tilanne, että tuotantomme on korkean jalostusasteen tuotantoa. Mutta tämän seurauksena melkein kaikki osat ovat kriittisiä komponentteja, joita ei voi korvata toisilla osilla. Tällaisia komponentteja käyttävät laitokset pysähtyvät nopeasti. Tunnetut isot konepajat – Sandvik, Metso, Ponsse, Outotec, Valtra – kaikki ovat ilmoittaneet lomautuksista, ja tuotanto ja työllisyys tulevat leikkautumaan rajusti.

”On hyvä, että yrityksistä pidetään huolta tässä kriisissä. Mutta ”piikki on auki” -ratkaisut eivät ole kaikkein tehokkaimpia”, Timo Eklund sanoo.

– Kysyntääkään ei välttämättä ole, vaikka tuotantoa saataisiinkin pyöritettyä. Myöskään logistiikkaketjut eivät toimi normaaliin tapaan, kontteja ei ole.

Tutkimusyksikkö on pystynyt keskittymään lähinnä teollisuustuotannon arviointiin koronakriisin keskellä. Mutta myös muihin Teollisuusliiton aloihin epidemian vaikutukset ulottuvat ”rajusti”.

– Voihan jollain kemian tehtaallakin yksi tärkeä sidosaine puuttua, eikä tuotanto voi jatkua. Maatalousaloilla ei ainakaan vielä keväällä saada ulkomaista työvoimaa.

– Vähän yllättäen myös esimerkiksi autokauppa sekä autojen huolto ja korjaus ovat nekin pysähdyksissä, vaikka syiden ja seurausten suhde on eri kuin teollisuudessa. Pesuloissakin tullaan näkemään lomautuksia.

TUKIRAHOILLE ASETETTAVA EHTOJA

– On hyvä, että hallitus ja eduskunta ovat aktiivisesti antaneet sen viestin, että yrityksistä pidetään huolta tässä kriisissä. Mutta ”piikki on auki” -ratkaisut eivät ole kaikkein tehokkaimpia.

Eklund näkisi järkevänä, että nyt jo kriisin aikana tukien jakaminen selkeytetään ja tehdään sopimus, joka estää kriisituen valumisen osinkojen maksamiseen.

– Tämä on välttämätöntä jo yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

– Julkisella taloudella on tiukat budjettiraamit. Rahaa ei välttämättä enää löydy, jos Suomessa muiden maiden tavoin julkinen velka nousee koronakriisin takia aivan uudelle tasolle. On vaikea ajatella, että pelkästään kulutusta tai tavallisia palkansaajia verottamalla selviydyttäisiin, kun koronalaskua ruvetaan maksamaan.

– Kun laskua maksetaan, pitää elinkeinoelämän, yritysten ja varakkaampien kansalaisten olla mukana.

Eklundin mukaan yksi hyvä keino syntyvän velkataakan jakamiseen olisi valtiolle suunnattu osakeanti. Pankkikriisistä on otettava nyt opiksi.

– Pankkikriisin aikana ei harrastettu pankkien osakkeiden ostamista valtiolle. Jos osakkeita olisi ollut, niitä olisi voinut sitten myydä tilanteen parannuttua. Veronmaksajille olisi jäänyt pienempi siivu hoidettavaksi pankkikriisin jälkimaksuista.

Myöskään sosiaalisia tukia, vanhemmuuteen liittyviä tukia tai työttömyyskorvauksia ei pitäisi kriisissä pienentää.

– Yleinen näkemys on, että sellaisia rahoja, jotka menevät suoraan kulutukseen, ei pidä kriisissä pienentää. On tärkeää, että tällaiset suhdannevaihteluja tasaavat, niin sanotut automaattiset vakauttajat, pitävät talouden rattaat pyörimässä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

NÄKIJÄ: Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund: Kiky antoi yrityksille merkittävän kilpailuedun

”Vaikka työaikaa pidentäneet kikytunnit poistetaan, ei Suomen kilpailukyky romahda”, laskee Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund.

TIMO EKLUND Valtiotieteen maisteri. Toiminut vuodesta 2011 lähtien Teollisuusliitossa ja sen edeltäjässä tutkijana. Eklund on työssään keskittynyt kansantalouden kysymyksiin ja kilpailukykyyn. Eklund myös opettaa kansantaloutta Murikka-opistossa.

Kilpailukykysopimuksen taustalla on Timo Eklundin mukaan aidosti heikentynyt kilpailukyky. Solmimisen jälkeisinä vuosina talous on kehittynyt erittäin suotuisasti.

– Vuosina 2017 ja 2018 tehdasteollisuuden arvonlisä nousi Suomessa 12 prosenttia. Sitä voidaan pitää merkittävänä kasvuna.

Hyöty arvonlisän kasvusta on mennyt hänen mukaansa pääosin työnantajille.

– Palkansaajille maksettavia työvoimakustannuksia on maksettu ainoastaan kaksi prosenttia enemmän kuin kikyn solmimisvuonna 2016.

Tätä taustaa vasten on mahdollista luopua kikyyn sisältyvästä työajan pidennyksestä ilman, että Suomen kilpailukyky romahtaa.

– Jos työajan pidennyksestä tuleva laskennallinen noin prosentin hyöty viedään pois, niin siitä jää vielä huomattavasti jäljelle sitä kilpailukyvyn parantamista, mitä kikyvuosina on saatu aikaan.

– Kilpailukykyä työajan pidennyksestä luopuminen ei romuta, vaikka jonkun verran se sitä heikentää. Mutta mittareiden valossa Suomen kilpailukyky on sillä tasolla, että lisätuntien poisto ei laske kilpailukykyä niin paljon, ettei sitä sen jälkeenkin voisi luonnehtia hyväksi.

TYÖN HINTAA HALVENNETTIIN

Kilpailukykysopimuksen vaikutuksen Suomen kilpailukykyyn Eklund arvioi selkeästi plusmerkkiseksi.

– Kikyn tarkoituksena oli alentaa työn kustannuksia. Siihen pyrittiin erityisesti kahdella keinolla. Sosiaaliturvamaksuja siirrettiin yrityksiltä palkansaajille, mikä vähensi työn kustannusta yritykselle. Toiseksi pidennettiin työaikaa kustannuksia lisäämättä, jolloin tuntia kohti maksettava korvaus työstä oli halvempi.

– Ajatellaan, että kun työ on halvempaa, sitä teetetään enemmän ja suomalainen tuotanto on kilpailukykyisempää. Sillä tavoin saadaan markkinaosuuksia tai sitten jää rahaa investointeihin, koska työstä ei ole maksettu yhtä isoa hintaa kuin aiemmin.

”Positiivisten seurausten määrää on vaikea määrittää. Suhdanteen merkitys hyvälle kehitykselle on ollut suuri.”

Eklundin mukaan ekonomisilla mittareilla työn hinnan halventamisella on merkitys, joka heijastuu lisääntyvinä markkinaosuuksina, isompina tuotantomäärinä sekä yritysten parempana kannattavuutena.

– Sitä kuinka suuria nämä positiiviset seuraukset ovat, on vaikea, jos ei jopa mahdotonta määrittää. Samaan aikaan Suomen teollisuustuotannon kysyntä on ollut hyvää. Siitä käydään keskustelua, kuinka iso kysyntätilanteen ja kuinka suuri kilpailukykyratkaisun sisältyvien toimien merkitys on ollut, eikä kenelläkään ole siihen varmaa vastausta. Itse arvioin, että suhdanteen merkitys hyvälle kehitykselle on ollut suuri.

PALKKOJA ALAS JA LISÄÄ MAKSUJA

Eklund arvioi, että kikyyn sisältyneellä työnantajamaksujen siirtämisellä työntekijöiden maksettavaksi parannettiin huomattavasti yritysten taloutta.

– Laskelmieni mukaan tehdasteollisuus on hyötynyt tästä noin 900 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa. Se on iso raha. Jos huomioidaan kaikki yritykset Suomessa, puhutaan reilusti yli kolmesta miljardista eurosta.

Eklundin mukaan yritysten sosiaaliturvamaksujen alennus laski jo ensimmäisenä kikyvuonna yritysten työvoimakustannuksia puolitoista prosenttia, ja sen jälkeen hyöty on kasvanut vielä yli prosentilla.

Työajan pidennyksen vaikututusta yritysten talouteen on Eklundin mukaan vaikeampi arvioida, koska se toteutettiin firmoissa eri tavoin, ja kaikissa sitä ei otettu käyttöön lainkaan.

– Matemaattisesti voi laskea, että sen vaikutus kuluihin oli noin prosentin luokkaa. Siten sosiaaliturvamaksujen alennuksella oli yrityksille isompi painoarvo.

Kiky sisälsi myös kolmannen työvoimakustannuksia alentavan seikan.

– Siinä sovittiin yksi vuosi ilman palkankorotuksia. Samaan aikaan kilpailijamaissa maksettiin normaalit korotukset. Jos oletetaan, että tätä nollavuotta ei kompensoitu tulevissa sopimuksissa, niin totta kai palkankorotuksesta pidättäytymisellä on ollut kilpailukykymerkitystä.

SOPIESSA TYÖNTEKIJÄT OLIVAT ALAKYNNESSÄ

Työtekijäpuoli kannustettiin Eklundin mukaan hyväksymään kiky painostamalla. Työajan pidennyksen toteutuksesta sovittiin paikallisesti neuvottelemalla. Tulokset olivat hänen mukaansa kahdenlaisia.

– Mielestäni on hienoa, että asioista neuvotellaan työpaikoilla ja saadaan neuvottelukulttuuria parannettua. Joillakin työpaikoilla hyvin rakentuneet neuvottelusuhteet kärsivät kikyn neuvottelemisesta. Toisaalta olen kuullut, että se on myös edistänyt neuvottelusuhteita. Huono ajatus ei ollut, että työpaikoilla neuvoteltiin, mutta kaikkialla se ei ollut niin positiivinen kokemus kuin toivottiin.

– Valta- ja neuvotteluasema on monesti työpaikoilla epäsuhtainen työntekijöiden ja yrityksen edustajien välillä. Viimeinen sana on yleensä työnantajalla. Kun Eteläranta–Hakaniemi-akselilla neuvotellaan, neuvotteluasema on enemmän tasapainossa, Eklund pohtii.

HARMIN MERKITYSTÄ VAIKEA LASKEA

Kikyn solmimista helpotti se, että tulonsiirto työntekijöiltä työnantajalle siirrettiin julkisen sektorin maksettavaksi.

– Tappio, joka tuli palkansaajille, siirtyi veroratkaisujen kautta julkisen sektorin piikkiin. Tietysti pitää miettiä, tuleeko lasku myöhemmin veronmaksajien maksettavaksi korkeampina veroina.

Työntekijöiden keskuudessa työajan pidennys on ollut epäsuosittu päätös. Lieneekö tutkittu, miten paljon se heikensi suomalaisten työmotivaatiota ja sitä kautta tuottavuutta?

– Psykologisia vaikutuksia en itse pysty arvioimaan. Työajan pidennys on harmittanut työpaikoilla ihmisiä tosi paljon. Sillä voi olla ja luultavammin on ollut jonkinmoinen merkitys työn tuottavuuteen.

”Ihminen ei ole olemassa talouden takia, vaan talous ihmisen takia.”

VAPAA-AJALLA ITSEISARVO

Eklundin mukaan työajan pidennyksen poistoon löytyy painavia syitä.

– Ihminen ei ole olemassa talouden takia, vaan talous ihmisen takia. Jos ihmisellä on mahdollisuus nauttia vapaa-ajasta, se on hieno asia. Sillä on itseisarvonsa.

– Vapaa-ajan ei tarvitse peilata työn tuottavuuteen tai työhyvinvointiin tai siihen, että yritykset saavat parempaa työvoimaa. On hienoa, kun ihminen voi lähteä metsään marjastamaan tai katsoa televisiota tai soitella kavereille puhelimella.

– Ihmisten vapaa-ajan lisääntymisellä on aina positiivia vaikutuksia. Maailma, elämä ja teollisuus ovat muutakin kuin kilpailukyky. Suomalaisessa ja myös kansainvälisessä työelämässä on pyritty siihen, että kun tuottavuus paranee, niin työaika lyhenee. Se on ollut kehityksen pitkä linja.

Kilpailukykysopimukseen sisältyvä työajan pidennys oli Eklundin mukaan askel toiseen suuntaan pitkäaikaisessa työelämän muutoksessa, joka vie kohti lyhyempää työaikaa.

– Siinä mielessä on luonnollista, että työajan pidentäminen ei ole ikuista. Totta kai voidaan ajatella, että vuosikymmenten kehitys, joka on johtanut työajan lyhenemiseen, kääntyisi jossain vaiheessa. Mutta on vaikea kuvitella, että se olisi hirveän loogista tuottavuuden kasvaessa.

MYÖS YRITYKSET TSEMPANNEET

– Voi varmaan sanoa, että Suomella oli jonkinasteinen kilpailukykyongelma vuosina 2014–2015.

– Sittemmin kilpailukyky on korjaantunut toisaalta kikysopimuksen ja toisaalta parantuneen markkinatilanteen kautta. Myös yritykset ovat tehneet hyviä ratkaisuja. Yritysten tuotevalikoima on kilpailukykyistä. Teollisuusyritykset ovat tehneet onnistuneita strategisia ratkaisuja. Ne ovat kehittäneet tuotantoaan, tuotteitaan ja toimintaansa. Se kilpailukykyongelma, joka varmaan tuolloin piti paikkansa, on tällä hetkellä ratkaistu ja jäänyt taakse.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA

Industrifackets specialforskare om kiky: Talkotimmarna kan slopas utan att konkurrenskraften lider

”Finlands konkurrenskraft rasar inte om kiky-timmarna slopas”, säger Industrifackets specialforskare Timo Eklund. Förlängningen av arbetstiden är enligt honom ett steg tillbaka i samhällets utveckling.   

Finlands konkurrenskraft har på traditionella mätare utvecklats i en gynnsam riktning under åren som följt konkurrenskraftavtalet, eller det så kallade kiky-avtalet, anser Industrifackets specialforskare Timo Eklund.

– Under åren 2017 och 2018 har mervärdet på fabriksindustrin ökat med tolv procent. Det är en omfattande ökning, säger Eklund.

Enligt honom är det ändå främst arbetsgivarna som dragit nyttan av tillväxten.

–Summan för arbetskraftskostnaderna som betalats ut direkt till arbetstagarna är endast två procent högre än år 2016 då konkurrenskraftavtalet undertecknades.

I ljuset av den här utvecklingen är det fullt möjligt att slopa förlängningen av arbetstiden som infördes i samband med kiky-avtalet utan att Finlands konkurrenskraft rasar.

– Finlands konkurrenskraft är på den nivån att den försämring av konkurrenskraften som slopandet av tilläggstimmarna för med sig inte sänker den finska industrins konkurrenskraft till en nivå som man kan säga att inte skulle vara god, säger  Eklund.

PRISET PÅ ARBETE BILLIGARE

Eklund säger att kiky-avtalets inverkan på Finlands konkurrenskraft ligger på plus.

– Målet med  konkurrenskraftsavtalet var att sänka kostnaderna för arbete. Det gjorde man  på två sätt. Sociala avgifter flyttades från arbetsgivare till arbetstagare, vilket minskade på kostnaderna som företag måste betala i utbyte för arbete. Det andra sättet var att förlänga arbetstiden, då utgifterna för arbete blir lägre.

– Tanken här är att om priset på arbete är lägre, så beställs mer arbete och därmed blir den finländska industrin konkurrenskraftigare. På så sätt får man marknadsandelar eller pengar till investeringar, då priset på själva arbetet är lägre.

”I konkurrenskraftsavtalet kom man överens om ett år utan lönehöjning. Samtidigt har man i konkurrentländerna betalat ut lönehöjningar i vanlig ordning”, säger Industrifackets specialforskare Timo Eklund.

Det är svårt, eller till och med omöjligt, att bedöma hur omfattande de här positiva effekterna är.

Samtidigt har nämligen efterfrågan på produkter som tillverkas i Finland varit god, såväl utrikes som på hemmarknaden.

– Det förekommer diskussioner om hur stor inverkan den allmänna ökade efterfrågan har haft och hur mycket konkurrenskraftsavtalet spelat in. Jag tror att högkonjunkturen haft en stor inverkan på den goda utvecklingen.

NEDSKÄRNINGAR I LÖNER OCH FLER AVGIFTER

Eklund anser att det är speciellt överföringen av arbetsgivaravgifter på arbetstagarna som gynnat företagen.

– Enligt mina beräkningar har fabriksindustrin fått in 900 miljoner euro under tre år. Det är en stor summa. Om vi tittar på alla företag i Finland så talar vi om mer än tre miljarder euro.

Det var enligt Eklund sänkandet av socialavgifterna som drog ner på företagens kostnader för arbetskraft under det första året med 1,5 procent. Efter det har fördelen vuxit med mer än en procent.

En hur stor inverkan på företagens ekonomi förlängningen av arbetstiden inneburit är svårare att bedöma, anser Eklund. Orsaken är att kiky-timmarna har införts på olika sätt i olika företag. I somliga företag har man inte alls infört något extra-arbete.

– Matematiskt kan man räkna att dess inverkan på kostnaderna är ungefär en procent. På så sätt kan man säga att överföreningen av avgifter väger tyngre för företagen.

Konkurrenskraftavtalet innehöll också en tredje faktor som sänkte kostnaderna för arbetskraft.

– I kiky-avtalet kom man överens om ett år utan lönehöjning. Samtidigt har man i konkurrentländerna betalat ut lönehöjningar i vanlig ordning. Om vi antar att detta ”nollår” inte kompenserades i senare avtal så har det naturligtvis haft en inverkan på konkurrenskraften.

ARBETSTAGARNA I UNDERLÄGE VID FÖRHANDLINGAR

Eklund understryker att arbetstagarna pressades till att godkänna konkurrenskraftavtalet. I princip anser han ändå att det varit positivt att införandet av arbetstidsförläggningen skedde genom lokala förhandlingar. Det ledde till två typer av resultat.

– Jag tycker det är bra att man förhandlar på arbetsplatsen och förbättrar förhandlingskulturen på jobbet. Jag har hör att de goda förhandlingsrelationerna mellan arbetstagare och chefer lidit på en del arbetsplatser på grund av de påtvingade kiky-förhandlingarna. Samtidigt har förhandlingarna befrämjat förhandlingskulturen på andra arbetsplatser.

–  Maktförhållandena mellan arbetstagarna och företrädare för företaget är ofta rätt så ojämna och det är arbetsgivaren som har sista ordet. Då förhandlingarna sker på axeln Södra Kajen – Hagnäs är förhandlingspositionerna mer i jämvikt, säger Eklund.

”Människan finns inte till för ekonomin, utan tvärtom. Det är en bra sak om en människa kan njuta mer av fritid. Det har ett egenvärde”, säger Eklund.

KIKYTERAR ALLA LIKA MYCKET?

Förutsättningarna för att nå ett omfattande konkurrenskraftsavtal underlättades av att inkomstöverföringen från arbetstagare till arbetsgivare flyttades över på den offentliga sektorn.

– De förluster som det innebar för löntagarna, flyttades över på den offentliga sektorn genom lösningar i beskattningen. Jag vet inte om kompensationen gick jämnt ut, men den offentliga ekonomin fick lida mest. Då återstår förstås att fundera över ”vem” den offentliga ekonomin egentligen är och kommer notan senare att betalas av skattebetalarna i form av skattehöjningar.

Beslutet fick vissa bieffekter.

– Kompenseringen i beskattningen är säkerligen en av orsakerna till att statsskulden fortfarande ökar.

Behandlades alla löntagargrupper på samma sätt i konkurrenskraftsavtalet?

– Löntagarna inom den offentliga sektorn utsattes för en nedskärning i semesterpenningen. De har tvingats bära den tyngsta bördan. Naturligtvis utgjorde oron för den offentliga ekonomin en av de bakomliggande orsakerna till att konkurrenskraftsavtalet utformades.

Bland arbetstagarna har förlängningen av arbetstiden inte varit ett populärt beslut. Har man undersökt om det försämrat arbetstagarnas motivation på jobbet och genom det också produktiviteten?

– Det är svårt att uppskatta de psykologiska effekterna. Jag har hört att människor av förståeliga skäl varit sura på det. Det kan ha, och sannolikt har det också, någon inverkan på produktiviteten.  Hur mycket, det kan jag inte avgöra och jag har inte hört att någon annan skulle ha fått fram siffror eller storleksklass på det hela.

FRITIDEN HAR ETT EGENVÄRDE

Eklund hävdar att slopandet av kiky-timmarna knappast förbättrar Finlands konkurrenskraft, men att det finns andra vägande skäl för att göra det.

– Människan finns inte till för ekonomin, utan tvärtom. Det är en bra sak om en människa kan njuta mer av fritid. Det har ett egenvärde, säger Eklund.

– Fritiden måste inte endast avspeglas i arbetstagarens produktivitet eller att företagen får bättre arbetskraft. Det är bra om en människa kan plocka bär, se på tv eller ringa upp vänner.

Eklund anser att arbetstidförlängningen var ett steg bakåt i en långvarig förändringsprocess i arbetslivet som för mot kortare arbetstid.

– Det är positivt med ökad fritid. Världen, livet och industrin består också av något annat än bara konkurrenskraften. Inom det finska arbetslivet – men också i internationell jämförelse – så har man utgått från att arbetstiden blir kortare när produktiviteten ökar. Det är den stora bilden av den historiska utvecklingen. Människor har mer fritid när den produktion som behövs för att skapa välfärd för människor kan åstadkommas på en kortare tid.

TEXT JARI ISOKORPI
FOTO KITI HAILA

ÖVERSÄTTNING JOHANNES WARIS