Mirja Suhonen: Lisääkö tieto tuskaa?

Säilyykö työpaikka? Määrätäänkö karenssi? Johtaako varoitus potkuihin? Saanko vieläkään palkankorotusta? Pääsenkö opiskelemaan? Tällaisissa tilanteissa valtaosa meistä kokee epävarmuutta; tunnetta, minkä jotkut kestävät paremmin kuin toiset.

Viime viikkoina olen erityisesti pohtinut irtisanomisiin johtavia yhteistoimintaneuvotteluita. Yt- neuvottelut ovat monella työpaikalla menossa, monissa päättyneet. Kanssakulkijana olen ollut useinkin ja saanut olla antamassa tietoa eri tilanteissa.

Liittomme jäsenet ja luottamusmiehet selvästikin kaipaavat enemmän tietoa työnantajilta ja myös enemmän tsemppausta meiltä työehtoneuvonnassa työskenteleviltä. Luottamusmiehen tukea tarvitsee työpaikoilla moni, ja luottamusmies taas apua meiltä. Tilanteet ovat raskaita ja ahdistaviakin, epävarmuus päällimmäisenä.

Uskon, että neuvottelutilanteet ovat helpompia, jos kaikki asiat ovat pöydässä, faktat esillä ja niistä voi puhua avoimesti.

Ymmärrys lisääntyy ja on helpompi pohtia vaihtoehtoja. Silti olen monta kertaa törmännyt työnantajan vaatimukseen ehdottomasta salassapitovelvoitteesta. Luottamusmiehiä on kielletty puhumasta neuvotteluista mitään kenellekään.

Mahdollisten irtisanottavien määrät, kohdentumiset osastoineen tai toimintoineen ja esimerkiksi suunnitelmat tulevasta organisaatiosta jäävät salassapitomuurin taakse, mistä tietoja ei heru. Ja jos jokin tiedonmurunen tipahtaa, se pitää lakaista piiloon.

Luottamusmiehen tukea tarvitsee työpaikoilla moni, ja luottamusmies taas apua meiltä. Tilanteet ovat raskaita ja ahdistaviakin, epävarmuus päällimmäisenä.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tähän vanhaan viisauteen en usko. Uskon, että tieto auttaa ymmärtämään, helpottaa toimintaa ja rohkaisee tekemään uusia ratkaisuja.

Kun irtisanominen uhkaa, joutuu pakostakin sietämään epävarmuutta. Jos työmarkkinatilanne olisi toinen, ja avoimia työpaikkoja pilvin pimein, ongelmaa tuskin olisi tai se olisi vähäisempi. Työntekijät äänestäisivät jaloillaan ennen kuin irtisanominen osuu kohdalle.

Tuleva työttömyys, työpaikan vaihto tai jopa oman työpisteen muutos voi stressata ja lisätä epävarmuuden tunnetta, vaikka päätös olisi oma. Kuinka pärjään? Miten osaan? Onnistunko uudessa työssä?

Epävarmuutta voi sietää tai sitä voi kaikin tavoin opetella välttämään. Epävarmuuden sietämiseksi meillä on lait, säädökset ja ohjeet, joiden avulla työelämän polkuja voidaan viitoittaa.

Aina se ei auta. Epävarmuuden välttäminen voi johtaa siihen, ettemme esimerkiksi hae unelmiemme työpaikkaa, emme uskalla vaihtaa ammattia, emme uskalla kouluttautua uuteen työhön. Että jämähdämme.

Uskon, että epävarmuutta voi oppia sietämään paremmin. Ei sitä kaikessa elämässä voi välttää, ei ehkä pidäkään. Kannattaa oppia uutta, tarttua haasteisiin, nähdä tulevaisuus uteliain silmin.

Vain toimimalla on unelmista mahdollista tehdä totta.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

VÄITTÄJÄT: Sisältääkö ammatillinen koulutus tarpeeksi työelämätietoa?

Ammatillinen koulutus uudistui. Opetetaanko nuorille riittävästi työelämän perusasioita?

Katso video, kuinka ammatillisen koulutuksen sisältöjen rakennelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT


JAANA VILLIKKA-STORM
YLI-INSINÖÖRI
OPETUSHALLITUS


KARI HYYTIÄ
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO

SANOTAAN, ETTÄ NUORET TUNTEVAT HUONOSTI TYÖELÄMÄN PELISÄÄNTÖJÄ, JA TÖIHIN TULLAAN MITEN SATTUU. PITÄÄKÖ OLLA HUOLISSAAN?

KARI HYYTIÄ: Oppilaitosten ja yhteistyökumppanien palautteesta päätellen petraamista on. Kaikilla ei välttämättä ole tietoa, milloin töihin tullaan, miten pidetään tauot tai mitä työturvallisuus tarkoittaa. Voi myös miettiä, onko opettajilla riittävästi aikaa opettaa näitä.

JAANA VILLIKKA-STORM: Opetusministeriön mielikuvatutkimuksen mukaan ammatillinen koulutus antaa hyvät perusvalmiudet, mutta työelämätaidot nostettiin kehittämisalueeksi. Valmiudet opiskelijoilla vaihtelevat, kirjo on iso ja riippuu siitä, miten paljon on kokemusta työelämästä. Suurimmalla osalla on kokemusta, mutta esimerkiksi prosessiteollisuudessa on työpaikkoja, jonne otetaan vain jo 18 vuotta täyttäneitä.

HYYTIÄ: Ikäkysymys on myös työturvallisuuskysymys. Tietenkin sekin vaikuttaa, jos kotona on työttömyyttä tai vieraantumista työelämästä ja työn mallia ei ole saatu.

”Sekin vaikuttaa, jos kotona on työttömyyttä tai vieraantumista työelämästä ja työn mallia ei ole saatu”, Kari Hyytiä sanoo. KUVA LAURI ROTKO

ONKO KOULUTUKSEN OPPISISÄLLÖISSÄ TARPEEKSI TYÖELÄMÄTIETOA?

VILLIKKA-STORM: Perustutkintoihin on sisällytetty työelämäosaamista ja taitoja, jotka arvioidaan näytöissä aidoissa työelämän tehtävissä. Myös yhteiset tutkinnon osat sisältävät työelämäosaamista. Opiskelijan on tunnettava työelämää ja alan osaamistarpeita, hänen pitää ymmärtää mikä on esimerkiksi työsopimus ja hän saa valmiuksia toimia työelämän pelisääntöjen mukaan. Näiden lisäksi voi opiskella myös yrittäjyyttä.

HYYTIÄ: Yrittäjäjärjestöt lobbaavat hyvin asiaansa, ja on hienoa, että yrittäjyydellä työllistetään ihmisiä. Mutta myös ammattiliitoilla on valmiuksia ja halua tulla kertomaan työelämän asioista.

KUULLAANKO AMMATTILIITTOJA OPINTOSISÄLTÖJEN SUUNNITTELUSSA?

HYYTIÄ: Kyllä meiltä pyydetään perusteluja ja lausuntoja.

VILLIKKA-STORM: Työelämä on vahvasti mukana tutkinnon perusteiden laadinnassa niin työelämätoimikuntien kuin järjestöjen kautta. Perusteisiin voi ottaa kantaa jo valmistelun aikana.

”Jos opiskelijalla on valmiuksia hankkia osaamista työpaikalla, siellä oppiminen voi olla hyvinkin isossa osassa”, Jaana Villikka-Storm näkee. KUVA LAURI ROTKO

OPISKELIJALLE LAADITAAN HENKILÖKOHTAINEN OSAAMISEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA (HOKS). VOIDAANKO HENKILÖKOHTAISET TARPEET HUOMIOIDA RIITTÄVÄN HYVIN?

VILLIKKA-STORM: Opintopisteet kertovat vaaditun osaamisen tasosta, mutta oppilaitokset tekevät suunnitelmat, miten asiat opetetaan. Jos opiskelijalla on valmiuksia hankkia osaamista työpaikalla, siellä oppiminen voi olla hyvinkin isossa osassa.

HYYTIÄ: Työelämätaitojenkin konkreettinen harjoittelu painottuu enemmän työpaikoille, mutta muuten se voi olla aika minimaalista. Puutteita näissä asioissa voi olla myös yrittäjien, esimiesten tai opinto-ohjaajien taholla.

VILLIKKA-STORM: On tärkeää, että kouluissa noudatetaan tiettyjä pelisääntöjä, se että tunnille tullaan ja osallistutaan työpajoihin. Siellä nuori jo oppii, että töihinkin tullaan ajoissa. Kyse on pitkälle asenteesta.

HYYTIÄ: Järjestelmä tukee nyt oma-aloitteisia ja rohkeita nuoria, jotka uskaltavat kysyä. Ne jotka tarvitsevat apua, eivät kehity niin hyvin. Kyllä tämä nykyinen pelimaailma asettaa osalle opiskelijoista oman haasteensa, kun yöt pelataan ja aamulla pitäisi lähteä töihin.

OSAAVATKO OPETTAJAT OPETTAA TYÖELÄMÄN PELISÄÄNTÖJÄ, MILLAINEN KOSKETUS HEILLÄ ON TYÖPAIKKOJEN TYÖELÄMÄÄN?

VILLIKKA-STORM: Hajontaa varmasti on. Toisilla työelämän tuntemus saattaa olla 20 vuoden takaa, mutta on myös opettajia, joilla on oma yritys ja jotka samalla tekevät opetustöitä. Yleisesti opettajilla on hyvät yhteydet työelämään.

HYYTIÄ: Hyvällä opettajalla on erittäin suuri rooli, ja hänen tehtävänsä on tehdä oppilaista yhteiskuntakelpoisia. Hänen työ- ja elinkeinoelämän tuntemuksellaan on merkitystä. On paljon niitä, jotka ovat tulleet ammattikoulutuksen ja työelämän kautta opettajan työhön – heillä työelämän kokemus on vahvaa. Näitä osaajia siirtyy paljon eläkkeelle, eikä uusia tule nopeasti.

”Hyvällä opettajalla on erittäin suuri rooli, ja hänen tehtävänsä on tehdä oppilaista yhteiskuntakelpoisia”, Kari Hyytiä muistuttaa. KUVA LAURI ROTKO

AMMATILLINEN KOULUTUS UUDISTUI. MITEN UUSI JÄRJESTELMÄ ON LÄHTENYT KÄYNTIIN?

VILLIKKA-STORM: Uusi lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2018 alussa, ja ensimmäiset yhteishaun kautta tulleet opiskelijat aloittivat vasta syksyllä. Ollaan siis vielä aika alkuvaiheessa, ja järjestäjäkohtaisesti ollaan hyvin eri tilanteissa.

HYYTIÄ: Oppilaitoksissa on ollut yt-neuvotteluja, siellä on tilahaasteita, ja koko rahoitus on muuttunut tulospohjaiseksi. Samoin on tekemistä siinä, miten työpaikoilla hoidetaan riittävä perehdytys ja ohjaus. Samalla kun tutkintojen rakenne muuttuu, yhtälö on iso, eikä kaikki ole vielä kunnossa.

MILLAISIA AMMATTILAISIA OPPILAITOKSET NYT TUOTTAVAT?

HYYTIÄ: Laatukriteereissä pitää olla tarkkana nyt ja jatkossa. Me tarvitsemme kovan tason osaajia, ja siksi tutkinnoista ei saa päästä liian helposti läpi. Nämä järjestelmät tietyllä lailla takaavat, että näin tapahtuu.

VILLIKKA-STORM: Uusi ammatillinen koulutus, jossa näytöt tapahtuvat työelämässä ja arvioijina on myös työelämän edustajia, takaa paremmin sen, että meille valmistuu ammattilaisia, jotka täyttävät työelämän vaatimukset.

”Uusi ammatillinen koulutus, jossa näytöt tapahtuvat työelämässä, takaa paremmin ammattilaisia työelämän vaatimuksiin”, Jaana Villikka-Storm sanoo. KUVA LAURI ROTKO

TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA

Toisen asteen ammatilliset perustutkinnot sisältävät yhteiset tutkinnon osat, joihin on sisällytetty yhteiskunta- ja työelämäosaamista. Alueina ovat mm. työelämässä toimiminen ja yrittäjyyteen liittyviä osin valinnaisia osia. Perustutkintoihin sisältyy työelämäosaamista myös kunkin toimialan tarpeen mukaan. Ammatilliset perustutkinnot ovat osaamisperusteisia. Osaaminen määritellään osaamispisteillä, ei opintoviikoilla. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista tehdään joko koulutussopimuksella (palkatta) tai oppisopimuksella (palkallinen).

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO