KORONAKRIISI: Teollisuudessa selvitty pelättyä paremmin

Koronakriisin aikaa on eletty jo yli vuosi. Teollisuusliiton sektorijohtajat kertovat, miten kriisi on vaikuttanut eri sopimusaloilla.

16.4.2021

TEKNOLOGIASEKTORIN JYRKI VIRTANEN: ”MAAILMA EI PYSÄHTYNYT”

Jyrki Virtanen

– Talouden rattaat pyörivät. Työntekijätehtävissä olevat käyvät tavanomaisesti töissä. Ei maailma pysähtynyt, vaikka koronan keskellä eletäänkin. Ja jotain on tehty oikeinkin. Ajatellaan nyt vaikka sitä, että Uudenkaupungin autotehdas palkkaa taas 1 000 uutta työntekijää, Jyrki Virtanen kuvailee.

Virtanen sanoo, että vuosi sitten tehdyt ennusteet lomautuksista ja irtisanomisista osoittautuivat pääosin oikeiksi. Mutta loppusyksyllä tapahtui käänne.

– Sektorin työtilanne on nyt yllättävänkin hyvä. Yrityksistä kuuluu sellaisia uutisia, että tilauksia on erittäinkin runsaasti.

Virtanen painottaa, että hyvä tilanne ei tietenkään kata kaikkia yrityksiä. Mutta sektorilla ovat koronasta hyötyneet erityisesti ne yritykset, jotka valmistavat tuotteita kotimarkkinoille ja koteihin.

– Koteja laitetaan kuntoon. Tehdään remonttia, kun ei matkusteta, Virtanen toteaa ja nostaa esimerkiksi mökkikaupoista ja kodinkorjausbuumista hyötyneen, kiukaita myyvän Harvian.

Teknologiasektorille saapuvat koronakysymykset käsittelevät nyt ennen kaikkea sitä, miten saadaan selvyys karanteeniohjeisiin ja miten sovelletaan maskinkäyttömääräyksiä.

Vuosi sitten liittojen välillä sovittiin mahdollisuudesta käydä lomautusneuvotteluja nopeutetulla aikataululla. Virtasen mielestä tuolloin työpaikoilla käytiin joskus neuvotteluja ”varastoon”, vaikka varsinaista perustetta ei lomautuksille ollutkaan. Väliaikaiset muutokset nopeutetuista neuvotteluista olivat voimassa vuoden 2020 loppuun. Nyt tarvetta poikkeusmenettelylle ei enää ole.

 

KEMIAN SEKTORIN TONI LAIHO: ”PUOLET YRITYKSISTÄ ARVIOI LIIKEVAIHDON LASKEVAN”

Toni Laiho

Koronapandemia jakoi kemianteollisuuden yritykset jo alkuvaiheissaan kolmeen ryhmään; menestyjiin, toimintaa jotakuinkin ennallaan jatkaviin ja vaikeuksia kohdanneisiin. Toni Laihon mukaan jaottelu on vuoden jatkuneen koronajakson jälkeen ennallaan.

– Kaksi kolmasosaa yrityksistä arvioi tilanteensa tällä hetkellä hyväksi tai normaaliksi. Kolmasosa arvioi tilanteensa huonoksi.

– Yleiskuvaa voidaan muodostaa myös siitä näkökulmasta, että noin puolet yrityksistä arvioi liikevaihtonsa laskevan. Sitten on joukko yrityksiä, jotka arvioivat liikevaihtonsa pysyvän ennallaan ja pienempi joukko yrityksiä, joilla tilauskannat ja tuotannon määrätkin ovat kasvussa, Laiho tiivistää.

Koronapandemia on aiheuttanut yrityksissä runsaasti erilaisia sopeuttamistoimenpiteitä. Laihon mukaan yhteistoiminta on sujunut pääsääntöisesti hyvin.

– Yrityksissä on tehty fiksuja ratkaisuja esimerkiksi työntekijöiden vuoro- ja kulkujärjestelmissä. Myös lomautuksia on osattu käyttää asiallisesti. Olemme pitäneet jatkuvasti yhteyttä työnantajia edustavaan Kemianteollisuuteen ja antaneet esimerkiksi yhteisiä suosituksia, joista voi mainita maskien käyttämisen työpaikoilla.

– Kun kokonaisuutta tarkastelee, niin onhan siellä joitain ylilyöntejäkin, mutta ei tavallista enempää. Niitä tapahtuu puolin ja toisin normaaliaikoinakin.

Laiho nostaa rokotekattavuuden ja rokotusten aikataulun keskeiseksi tekijäksi yritysten pärjäämisessä tästä eteenpäin.

– Mitä vikkelämmin työntekijät pystytään rokottamaan koronaa vastaan, sitä nopeammin yritykset voivat siirtyä kohti normaalia toimintaa. Yritysten arvion mukaan kuluvan vuoden loppu olisi rokotekattavuuden saavuttamisen kannalta selvästi huonompi vaihtoehto kuin ensi heinäkuu.

– Ei tästä yritysten ja työllisyyden kannalta katsottuna kuitenkaan pelkillä rokotuksilla selviydytä. Pandemia on voitettu vasta, kun sen kielteiset globaalit vaikutukset yrityksille ovat päättyneet. Uusille yritystuille on tarve olemassa, Laiho toteaa.

 

PUUTUOTESEKTORIN JYRKI ALAPARTANEN: ”HYVIN SELVITTY SUHTEESSA ENNUSTEISIIN”

Jyrki Alapartanen

Puutuotesektori on selviytynyt koronakriisistä kohtuullisen hyvin, kertoo Jyrki Alapartanen. Pandemia ei ole iskenyt Suomen talouteen niin kovalla voimalla kuin moneen muuhun Euroopan maahan tai maailmanlaajuisestikin.

– Tästä on selvitty yllättävänkin hyvin suhteessa ennusteisiin ja pelkoihin. Jos jostakin pitää olla tässä kriisissä tyytyväinen, niin työllisyydestä, se on pysynyt kohtuullisen hyvänä, Alapartanen sanoo.

– Mitään isoa konkurssiaaltoa ei ole tullut tai ole näkyvillä. Tietysti niissä yrityksissä, jotka ovat selvinneet tämän vuoden huonosti, saattaa olla vaikeuksia jatkossakin.

Teknologiasektorin tapaan myös puutuotesektorin puusepänteollisuuden sopimusalalla työllisyyttä on kannatellut kotimainen rakentaminen ja remontointi. Kun pandemia on pakottanut suomalaiset kotioloihin, katse on kääntynyt kotinurkkien kunnostukseen: keittiökalusteet, ikkunat ja ovet myyvät hyvin.

Mekaanisen metsäteollisuuden sopimusalalla yritykset ovat purkaneet vuodenvaihteen lomautuksia ja tilauskannat vahvistuvat edelleen. Sahojen tuotantoa vauhdittavat kuluneen talven suotuisat kelit, minkä ansiosta metsistä on saatu kerättyä hyvin raaka-ainetta. Yhdysvaltojen talouden elpyminen ja rakennusbuumi ovat luoneet puun kysyntää Suomeen asti, varsinkin kun Kanadan metsäpalot ovat vähentäneet puun saatavuutta naapurimaasta.

– Näyttää siltä, että toimialan kilpailukyky on ihan kohdallaan, Alapartanen summaa.

– Uskoisin, että kesään mennään täysillä, ja työllisyys kohentuu edelleen. Tulevaisuus riippuu osittain siitä, miten taloutta elvytetään EU:ssa ja maailmalla. Aina kun kansakunnilla menee hyvin, se näkyy herkästi meidän sektorilla.

Puutuotealan yritysten koronaturvallisuudessa on onnistuttu Alapartasen mukaan hyvin.

– Yritykset ovat ottaneet tämän tosissaan, ja työntekijät tehtaissa ovat ymmärtäneet varotoimien tärkeyden. Vain yksittäisissä tapauksissa yritykset ovat joutuneet hetkeksi ajamaan toimintaa alas koronaryppäiden vuoksi.

 

ERITYISALOJEN SEKTORIN MARKO ROSQVIST: ”MAHDOLLISTA SELVITÄ ILMAN PYSYVIÄ VAURIOITA”

Marko Rosqvist

Teollisuusliiton erityisalojen sektorilla on 16 sopimusalaa, joita koronapandemia on kohdellut hyvinkin eri tavoin.

– Ehkä kaikkein kovimmin korona löi media- ja painoalaa, arvioi Marko Rosqvist.

Koronavuoden aikana muun muassa messumateriaaleja ei ole ollut painettavaksi ja sanomalehdet ovat ohentuneet.

Myös tekstiilihuoltoalalla on ollut vaikeaa, sillä hotelli- ja laivapyykin tulo on tyrehtynyt. Vain sairaalapyykkiä pesevät yksiköt ovat toimineet normaalisti.

– Korona aiheutti lomautusaallon, joka jatkuu edelleen, Rosqvist kertoo tekstiilihuoltoalasta.

Tekstiili- ja muotialalla korona alussa kasvatti kasvomaskien ja suojavaatteiden kysyntää, mikä piristi alaa. Sittemmin ulkomainen tuotanto on kiihtynyt ja kotimaisten tuotteiden kysyntä hiipunut.

Myöskään julkiset huoltovarmuushankinnat eivät ole tukeneet tältä osin kotimaista tekstiili- ja muotialaa.

– Mielestäni se on häpeällistä, Rosqvist toteaa.

Taimitarha-alalla sekä viher- ja ympäristörakentamisalalla koronan vaikutukset ovat olleet vähäisiä.

Metsäalalla metsurien työt ovat jatkuneet pääosin entiseen tapaan, mutta metsäkonealalla korona notkautti teollisuuspuun korjuutahtia jopa kolmanneksen.

Jakelussa pienpakettien kasvanut määrä on korvannut muun jaettavan vähenemistä.

Tulevaisuuteen katsottaessa rokotusten nopea eteneminen on kaikkien toiveena.

– Jos saadaan pikaisessa aikataulussa korona aisoihin, näkisin, ettei mitään erityisiä pysyviä vaurioita ole syntynyt, Rosqvist arvioi.

Korona ei ole laajasti levinnyt erityisalojen sektorin työpaikoilla. Yritykset ovat pääsääntöisesti pieniä ja monet työt tehdään ulkona tai väljissä tiloissa. Myös asiakaskontaktit ovat monilla aloilla vähäisiä.

Sektorin työpaikkojen merkittävin koronarypäs koettiin loppuvuonna Partaharjun puutarhalla Pieksämäellä, jossa noin puolella 200 työntekijästä todettiin tartunta.

Rosqvistin mukaan yhteistoimintaneuvotteluja on käyty työpaikoilla rakentavassa hengessä. Hyvästä työvoimasta on haluttu pitää kiinni vaikeinakin aikoina.

– Lähtökohtaisesti on pyritty selviämään lomautuksilla, Rosqvist sanoo.

Hänen mukaansa poikkeusaikana molempia osapuolia hyödyttävä tai tyydyttävä paikallinen sopiminen on ollut vähäistä. Yrityksissä on tehty joitain käytäntöihin ja etätyöhön liittyviä paikallisia sopimuksia. Joitain ylilyöntejä on tapahtunut, mutta pääosin on toimittu asiallisesti.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN, ASKO-MATTI KOSKELAINEN, PETTERI RAITO JA SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

KUNTAVAALIT: Anna äänesi kuulua! Ammattiosastojen kannattaa ajaa jäsenten asiaa työpaikkojen ulkopuolellakin

Kunnanvaltuustot päättävät muun muassa päivähoidosta, liikenteestä ja toistaiseksi terveydenhuollostakin. Kun teollisuuden työntekijöiltä kysyy kunnan tärkeimpiä tehtäviä, ykkösiksi nousevat elinkeinopolitiikka, kaavoitus ja ammattikoulutus. Pirkanmaalla ja Rauman seudulla tiedetään, miten niihin vaikutetaan.

KUVA YLLÄ: Jari Roslöf, Aki Moisio ja Marie Kuusinen ajavat jäsenten asioita Tampereen seudulla.

8.2.2021

Moni ammattiosasto seuraa tarkkaan, kuinka omat jäsenet menestyvät kuntavaaleissa. Tampereen seudun metallityöntekijäin ammattiosasto 195:ssä jännitetään ainakin yhdeksän ehdokkaan puolesta. Jäseniä on ehdolla Tampereella ja kolmessa lähikunnassa.

– Kun porukoilta kyselee, mitä he haluavat kunnaltaan, vastaukseksi tulee esimerkiksi päivähoito ja auratut tiet. Isot asiat eivät välttämättä kosketa samalla tavalla tavallista ihmistä, ammattiosaston varapuheenjohtaja, tamperelainen Marie Kuusinen kertoo.

Kun omia jäseniä saadaan kuntien valtuustoihin, tieto alueen kehittämisestä ja uusista hankkeista kulkee paremmin. Jos asiaan pystyy vaikuttamaan jo valmisteluvaiheessa eli lautakunnissa, saadaan parempaa tulosta aikaan.

MARIE KUUSINEN: ”On hassua, että mitä kauempana ihmisen jokapäiväistä elämää vaalien asiat ovat, sitä enemmän äänestetään. Presidentinvaaleissa äänestetään eniten. Ei osata erottaa vaaleja toisistaan. Eniten itseään lähellä oleviin asioihin pystyy vaikuttamaan kuntavaaleissa.”

Metallityöväen ammattiosasto Tampere-Härmälä 97:n puheenjohtaja Jari Roslöf on Nokian valtuuston varajäsen, ja hänellä on aiemmilta vuosilta kokemusta opetus- ja kasvatuslautakunnan työskentelystä.

– Niissä on mahdollisuus vaikuttaa paljon ammattikoulutukseen ja siten työvoimaan, hän toteaa.

– Nythän meillä kaikilla on kunnianhimoinen suunnitelma, että saataisiin teollisuuden rataverkosto ja liikenneyhteydet kuntoon. Se houkuttaisi uusia teollisuusyrityksiä Pirkanmaan alueelle. Edellinen isompi kasvuyritys aloitti 2000-luvun alussa. Tarvitaan uusia yrityksiä, joista kasvaisi keskisuuria ja suuria yrityksiä. Ne toisivat työpaikkoja ja houkuttaisivat uusia asukkaita.

Pirkanmaalla teollisuus työllistää suoraan 52 000 henkeä, ja teollisuuteen kytkeytyviä työpaikkoja on yli 120 000. Se tekee yhteensä 54 prosenttia alueen työpaikoista.

Teollisuusliiton ammattiosastot ovat aktiivisesti mukana Pirkanmaan Teollinen Tulevaisuus -projektissa, ns. Teollisuuden 4.0 kehitysvaiheessa. Ideana on kehittää koko Pirkanmaata niin, että se houkuttelisi nykyisiä yrityksiä investoimaan ja uusia teollisuusyrityksiä alueelle, nimenomaan vientiyrityksiä. Vetovastuuta on tarjottu Tampereen kaupungille. Hankkeelle näytettiin jo vihreää valoa, mutta sitten iski koronapandemia. Nyt odotetaan, mitä kaupunki vastaa uudessa tilanteessa.

JARI ROSLÖF: ”Pitää äänestää eikä luovuttaa. Kunnanvaltuustoissa tehdään tärkeitä päätöksiä. Pitää äänestää sellaisia henkilöitä, jotka ajavat itselle tärkeitä asioita.”

Kuusinen huomauttaa, että Tampereella ja muuallakin Pirkanmaalla suhtaudutaan teollisuuteen myönteisesti.

– Kuvaavaa on, että Metso Outotecille, entiselle Lokomolle, löytyi uusi tontti Tampereen Lahdesjärveltä. Yritykselle toki tarjottiin tiloja muualtakin, mutta hyvät kokemukset Tampereesta painoivat enemmän. On hyvä, että yrityksille löytyy paikkoja ja pitääkin löytyä, Kuusinen sanoo.

– Työ voi muuttua, mutta aina tarvitaan tiloja, joissa työtä tehdään.

AMMATTIKOULUTUS TUO YRITYKSIÄ

Teollisuus 4.0:n tavoitteena on saada Tampereen kaupunki ja Pirkanmaan maakunta tukemaan julkisten rakenteiden uudistamista ja kehittämään muun muassa koulutusta ja tutkimusta. Ammattiosasto 195:n toimistonhoitaja ja sihteeri Aki Moisio sanoo, että tutkimusta teollisuuspolitiikasta ja teollisuustyöstä ei ole tehty viime aikoina.

– Kun tänne halutaan työpaikkoja, meillä pitää olla tarjota ammattitaitoista työvoimaa. Yritykset eivät mene paikkoihin, joissa osaamista ei ole. Ei voi satsata vain tasokkaaseen lukioon, vaan tarjolla pitää olla hyvää ammattikoulutusta ja täydennyskoulutusta, Moisio muistuttaa.

– Teollisuuden työntekijät tarvitsevat lapsilleen toimivan päivähoidon. Hoitopaikkoja pitää olla myös vuorotyössä käyville.

Moisio on kotoisin Akaasta, jossa puuteollisuutta koetetaan saada uudelle Akaa Point -alueelle. Junarata, tieyhteydet, teollisuuspuuterminaali ja muu infra ovat kunnossa. Myös Nokia houkuttaa uusia, ympäristöratkaisuihin keskittyviä yrityksiä. Moisio ja Roslöf toteavat, että toimiva alihankintaverkosto on vahva houkutin uusille yrityksille.

AKI MOISIO: ”Tutkimusten mukaan mitä kalliimpi alue, sitä suurempi äänestysprosentti. Vuokra-alueilla asuville sanon, että valtuusto valitaan kuitenkin. Jos he eivät äänestä, muut valitsevat valtuuston jäsenet. Pieni- ja keskituloisen veroista suurin osa menee kunnallisveroihin. Kun haluaa saada oman äänensä kuuluviin, pitää käydä äänestämässä, houkutella muutkin ja äänestää sellaista, joka ajaa kuntalaisten asioita eikä puhu valtakunnan asioista, joihin kunnanvaltuustoissa ei voi vaikuttaa.”

Kunnat voisivat Moision mielestä hoitaa yhteydenpidon yrityksiin nykyistä paremmin.

– Se ei maksa kuin virkamiehen työpanoksen. Yrityksiä voisi kuulla vaikka kerran kuukaudessa.

Teollisuus 4.0:n taustalla ovat Saksan hyvät kokemukset yhteisvaikuttamisesta. Kun työtä kehitetään yrityksen sisällä, ja kunnissa pidetään huoli yritysten toimintaedellytyksistä, työpaikat pysyvät maassa.

– Kontaktien pitää olla kunnossa, myös ay-liikkeen kontaktien sekä kuntiin ja alueisiin että yrityksiin. Jos verkostoa ei luo, vaikuttamisen mahdollisuuksia ei tule, Roslöf lisää.

ASUMISEN HINTA VAIKUTTAA TYÖSSÄKÄYNTIIN

Jotta työvoimaa olisi yrityksille saatavissa, asumisen ja elämisen hinnan tulee olla kohdallaan. Kuusisen mukaan Tampereella asuminen on niin kallista, että ihmiset muuttavat lähikuntiin.

– Tampereella esimerkiksi tonttien hinnat alkavat olla sellaisia, ettei perusduunarin palkalla ole niihin varaa, Kuusinen toteaa.

Jari Roslöf, Aki Moisio ja Marie Kuusinen ovat edistäneet ammattiosastojensa jäsenten asioita esimerkiksi Pirkanmaan Teollinen Tulevaisuus -projektissa.

Ratayhteydet Nokiaan, Akaaseen ja Sastamalaan toimivat hyvin, ja näistä kunnista pääsee junalla Tampereelle alle puolessa tunnissa. Moisio huomauttaa, että henkilöjunaliikennettä voisi lisätä. Kuusinen toivoo kattavampaa joukkoliikennettä teollisuusalueiden aamuvuoroihin ja laajempaa raitiotieverkostoa työmatkojen ja asioinnin helpottamiseksi.

Rakentamisen haasteita riittää.

– Moni haluaa, että päiväkoti ja koulu ovat lähellä työpaikkaa tai kotia. Meillä on Nokialla ollut kouluissa ja päiväkodeissa homeongelmia, ja olemme joutuneet rakentamaan uusia kouluja ja päiväkoteja, Roslöf kertoo.

 

AMMATTIOSASTO VAIKUTTAA ALUEELLISESTI

Jan Laine. KUVA KITI HAILA

Ammattiosaston alueellinen vaikuttaminen riippuu jäsenten ja edustettavien työpaikkojen määrästä.

– Vaikuttamisaluetta määrittää, onko ammattiosasto työpaikkakohtainen vai seutukohtainen, Teollisuusliiton Hämeen ja Pirkanmaan alueen aluepäällikkö Jan Laine sanoo.

Aluetoimistot ovat pitäneet ammattiosastoille muun muassa kehittämiskoulutuksia toiminnan ja vaikuttamisen tavoitteista.

– Pienet osastot voisivat yhteisvoimin järjestää samanlaisia kehittämiskoulutuksia seutukunnallisesti, Laine ehdottaa.

Yhteisiin kokouksiin Laine kehottaa kutsumaan paikallista mediaa, joka tutustuisi ammattiosastojen aktiiveihin sekä siihen, miten työpaikoilla toimitaan ja vaikutetaan.

Laine pitää ammattiosastoa hyvänä vaikutuskanavana kuntapolitiikkaan. Osasto voi esimerkiksi esittää kuntapolitiikassa toimivalle jäsenelle kehitysideoita.

– Myös jäsenkunnalle esitellään kunnan luottamustehtävissä toimivat jäsenet. Kehotamme ottamaan yhteyttä näihin jäseniin, jos paikalliseen ongelmaan pitää saada ratkaisu.

Laine korostaa, että kuntavaikuttajaksi päätyneen jäsenen ja ammattiosaston yhteistyö on molemmin puolin sitoutunutta ja luottamuksellista.

Yrityselämään ammattiosastot voivat vaikuttaa luottamusmiesten kautta. Ammattiosaston hallituksen kokouksissa käydään läpi työpaikkakuulumiset ja luottamusmiehet pääsevät vaihtamaan kokemuksia.

Jos kunnassa on teollisuuden työtä ja työpaikkoja, niin siltä sektorilta olisi hyvä olla ehdokkaitakin.

Ammattiosastot ovat Laineen mukaan kannustaneet jäseniään hakeutumaan kunnalliseen ja alueelliseen päätöksentekoon. Teollisuusliiton syyskirjeessä pyydettiin ammattiosastoja huomioimaan kuntavaalit ja varautumaan vaalityöhön myös taloudellisesti.

– Vaikka omalla osastolla ei olisikaan kuntavaaleihin ehdokasta, niin naapuriosaston tai samalla seudulla toimivan osaston ehdokasta voisi silti tukea, Laine ehdottaa.

Osasto voi osallistua ehdokkaan vaalimainonnan rahoitukseen radiossa tai lehdessä sekä tarjota apuaan esimerkiksi jakamalla vaalimainoksia. Ehdokasta voi myös mainostaa omilla sosiaalisen median tileillään.

– Lisäksi osaston jäsenkirjeessä voisi kertoa, että meillä on tuleviin vaaleihin parhaat ehdokkaat: käy äänestämässä!

Tuleviin kuntavaaleihin on Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiireissä ehdokkaana noin 30 Teollisuusliiton jäsentä kummassakin. Laine toivoo, että alueelle saataisiin ehdokkaita vielä saman verran lisää.

Etenkin muutamassa pienessä kunnassa olisi Laineen mukaan hyvä olla teollisuustoimialan ehdokkaita.

– Kunnan ehdokasasettelun pitäisi olla läpileikkaus kunnan asujista ja taloudesta. Jos kunnassa on teollisuuden työtä ja työpaikkoja, niin siltä sektorilta olisi hyvä olla ehdokkaitakin. Että kaikille olisi joku, jota äänestää, Laine toteaa.

 

OMA ÄÄNI ALUEEN ELINKEINOPOLITIIKKAAN

Janne Vainio ja Irma Salo vaikuttavat muun muassa TE-toimiston neuvottelukunnassa, Työterveyslaitoksen alueellisessa neuvottelukunnassa, ELY-keskuksen työelämäneuvottelukunnassa ja SAK:n paikallisjärjestön hallituksessa.

Kuntatason ohella ammattiosastot pystyvät vaikuttamaan alueen ja jopa koko maakunnan kehitykseen. Rauman Teollisuustyöntekijät ao. 66:n hallituksen jäsen Janne Vainio vaikuttaa alueen elinkeinopolitiikkaan Satakunnan TE-toimiston neuvottelukunnassa, Työterveyslaitoksen alueellisessa neuvottelukunnassa sekä ELY-keskuksen työelämäneuvottelukunnassa.

– Kaikki tällaiset neuvotteluelimet ovat rikkautta, sillä mukana on laajasti elinkeinoelämää Suomen Yrittäjistä ja Kauppakamarista lähtien.

Työtä riittää, sillä Vainion mukaan SAK:laisten palkansaajien työpaikat alkavat olla vähissä. Työpaikkoja tarvitaan myös vaikutuskanavien vuoksi.

Työnantajapuolen ja oikeistopuolueiden verkostot ovat Vainion mukaan paremmassa kunnossa.

– Uusien työpaikkojen luomisesta olemme samaa mieltä. Eriäviä mielipiteitä tulee siitä, miten niitä työpaikkoja tehdään: Kuinka paljon otetaan paikallisia töihin, järjestetäänkö riittävästi täydennyskoulutusta vai ostetaanko kaikki alueen ulkopuolelta, esimerkiksi urakkakokonaisuudet työntekijöineen ulkomailta.

Kun telakkayritys RMC:n kanssa neuvoteltiin, palkansaajapuoli esitti, että mahdollisimman monelle työttömälle annettaisiin täydennyskoulutus telakan tehtäviin.

Vainio muistuttaa, että kolmansista maista tulevien työntekijöiden saatavuusharkinnasta päätetään aina ELY-alueittain.

TONTTIPOLITIIKALLA VOIDAAN TUKEA TEOLLISUUTTA

Tieto kuntapolitiikan ajankohtaisista asioista tulee Vainion mukaan valtuutetuilta ja muilta kunnallispolitiikassa toimivilta. Sitä paremmin, mitä likempänä ay-liikettä valtuutettu tai edustaja on. Kuntavaaleihin ammattiosasto 66:sta on ehdolla ainakin seitsemän jäsentä, joista neljä Raumalla ja loput ympäristökunnissa.

– Raumalla on aina ymmärretty teollisuuden tarpeet. Ehkä merkittävin teko oli 2000-luvulla, kun Rauman kaupunki lunasti telakan tontin STX:n toiminnan loputtua. Silloinen osaston hallituksen jäsen, pääluottamusmies Raimo Virtanen oli mukana kaupungin elinkeinoelämän taustaryhmässä, jossa mietittiin pakettia telakan turvaamiseksi. Sillä oli iso merkitys, Vainio toteaa.

IRMA SALO: ”Kuntavaleissa äänestetään ihmistä lähellä olevista asioista. Vain äänestämällä voi vaikuttaa. Kannattaa antaa ääni ihmiselle, jolla on kanssasi samanlainen arvomaailma.”

Ammattiosaston puheenjohtaja, SAK:n paikallisjärjestön hallituksen jäsen Irma Salo kertoo, kuinka ammattiosaston lähetystö marssi tuolloin kaupunginjohdon ja valtuuston pakeille.

– Silloinen ministeri Jan Vapaavuori totesi, että telakkateollisuus on laskevan auringon ala, eikä apua heru. Taas meillä tehdään telakalla laivoja ja odotellaan, että päästään tekemään paatteja armeijalle, Salo toteaa.

– Kun on kanavat auki kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen, pääsee vaikuttamaan. Aina parempi, kun päättävissä elimissä on tuttuja tai edes samanmielisiä. [Kaupunginvaltuutettu] Miika Rantaselle sanotaan, että koeta pitää meijän puolia siellä, hän kertoo.

Lähetystöjä ei ole enää tarvittu, yhteistyö toimii. Kaupunki pyytää lausuntoja ja mielipiteitä SAK:n Rauman paikallisjärjestöltä, jossa osasto 66:lla on iso edustus. Toisinaan adressi on auttanut, muun muassa liittojen yhteisen saunatilan säilyttämisessä.

PALVELUIDEN LAATU JA ULKOISTUKSET TUNTUVAT

Salon mukaan Rauman valiokunnista, jaostoista ja lautakunnista voisi saada nykyistä paremmin tietoa jo asioiden valmisteluvaiheessa. Vainio huomauttaa, että valmistelu on hyvin kauaskantoista:

– Valiokunnissa ja lautakunnissa valmistellaan asioita, jotka tulevat voimaan kymmenenkin vuoden kuluttua.

Ammattiosaston hallituksen jäsen Miika Rantanen on kaupunginvaltuustossa ensimmäistä kauttaan ja mukana ympäristö- ja lupalautakunnassa.

– Kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa on ay-taustaisia ihmisiä, ja me pystymme vaikuttamaan kaupunkistrategian puitteissa. Valtuutettuihin otetaan suoraan yhteyttä. Ammattiosasto voisi ottaa enemmänkin yhteyttä, ja muihinkin kuin vasemmistoliiton ja demarivaltuutettuihin, Rantanen sanoo.

MIIKA RANTANEN: ”Kuntapolitiikka on lähidemokratiaa, jossa päätetään koirapuistoista isoihin palvelukokonaisuuksiin. Ja kaavoitukseen. Kuntavaalit ovat arkielämän kannalta tärkeimmät vaalit. Kannattaa äänestää ihmistä, joka elää samanlaista elämää kuin itsekin.”

Ammattiliittojen yhteistoiminta kunnanvaltuutettujen kanssa on tuonut tulosta.

– Kaupungin ruoka- ja siivouspalveluiden ulkoistus onnistuttiin torppaamaan, toistaiseksi. Ammattiyhdistykset pystyivät laittamaan painetta päättäjille, Rantanen kertoo.

Ympäristö- ja lupalautakunnassa hän on vaikuttanut muun muassa pölyttäjähyönteisille tärkeiden viheralueiden lisäämiseen sekä kaupungin omistamien öljyllä lämmitettävien kiinteistöjen kartoitukseen ja lämmitysmuodon muuttamiseen.

– Valiokunnissa ja lautakunnissa tehdään paljon ihan konkreettisia päätöksiä. Niissä pääsee vaikuttamaan ja keskustelemaan. Kerron ammattiosastolle, jos jotain sille tähdellistä on tulossa. Paras olisi, jos heti valmisteluvaiheessa otettaisiin yhteyttä. Valtuustossa tehdään jo päätöksiä.

Salo lisää, että terveyskeskusten säilyminen kaupungin keskustan ulkopuolella on aina keskustelun alla. Syrjäalueiden palveluista pitäisi hänen mukaansa olla koko ajan varpaillaan.

TYÖSSÄKÄYNTIALUEET TOIMIVIKSI

Rantasen mukaan Rauman vetovoimaa pitää kasvattaa. Nykymenolla on odotettavissa alijäämäisiä tilinpäätöksiä.

– Kaavoitus ja kunnallisvero ovat olennaisia, mutta työpaikat ja siihen liittyvät palvelut, kuten päivähoito ja koulut, ovat ensisijaisia. Valtuustoon pitää saada ihmisiä, jotka ymmärtävät työssäkäyntialueiden merkityksen tavalliselle duunarille. Henkilöjunaliikenne pitäisi saada ilmastomuutoksenkin takia. Se laajentaisi työssäkäyntialueita.

Salon mukaan toimivat liikenneyhteydet niin asukkaille kuin yrityksille sekä mahdollisimman lähellä olevat koulut, päivähoito ja terveydenhuolto lisäävät asukkaiden viihtymistä.

– Pienellä rahalla pitäisi saada hoidettua isotkin investoinnit, kuten Karin kampus, johon tulee koulu, lukio, uimahalli ja kansalaisopisto.

JANNE VAINIO: ”Avoimin mielin ja uskotaan siihen, että kun yhdessä valmistellaan asioita, ne menevät eteenpäin. Pystytään huolehtimaan siitä, että teollisuuden palkansaajan näkemykset ja tarpeet tulee huomioitua kuntapolitiikassa. Äänestäjälle sanoisin, että ei aina tarvitse antaa ääntä tunnetulle, aina mukana olleelle koulutetulle. Voi luottaa oman ammattikunnan edustajaan, joka näkee palkansaajaäänestäjän tarpeet paremmin. Annetaan ääni omalle porukalle.”

UUSIA ASUKKAITA JA INVESTOINTEJA

Vainion mukaan riippuu paljon kaupunginjohtajasta, kuinka hanakasti ammattiosaston pitää vaikuttaa. Rauman edellinen kaupunginjohtaja piti kunnia-asianaan elinkeinotoiminnan edistämistä.

– Hänen ponnisteluistaan osa toteutuikin. Raumalla on pitkät ja syvät perinteet pienenä raskaan teollisuuden kaupunkina. Ei ole juuri vastakkainasettelua, jota muualla saattaa olla.

Ensisijaisesti vaikutetaan valtuutettuihin.

– Ehdottomasti tarvittaisiin valiokuntiin ja lautakuntaan ihmisiä, jotka ovat myönteisiä uusille investoinneille ja niiden tarvitsemalle tonttialalle ja palveluille. Lisäksi infran, opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksien sekä muiden palveluiden pitää olla kunnossa, jos halutaan houkutella ihmisiä Raumalle.

Vainio painottaa yhteistyön tärkeyttä. Verkostot kannattaa pitää virkeinä myös alueen kansanedustajiin ja mahdollisiin ministereihin.

– Ketjun pitää olla kunnossa, että tieto kulkee joka suuntaan. Satakunnan maakunta on niin pieni, että täällä sidosryhmät vielä tuntevat toisensa.

 

AMMATTIOSASTO TUKEE VAIKUTTAJAA

Vesa Aallosvirta. KUVA KITI HAILA

Osastojen olisi tärkeää kannustaa jäseniä esimerkiksi kuntavaaliehdokkaiksi ja tukea heitä, sanoo Teollisuusliiton järjestöpäällikkö Vesa Aallosvirta.

– Liiton jäseniä pitäisi saada päätöksenteon ytimeen, kunnanvaltuustoon, lautakuntiin ja muihin kunnan elimiin, hän rohkaisee.

Kunnan luottamustehtävässä toimiva liiton jäsen on Aallosvirran mukaan kanava ammattiliiton, ammattiosaston ja kunnan välillä.

– Ammattiosaston pitäisi tukea jäsentään hakeutumaan luottamustehtävään. Lisäksi osaston tulisi kannustaa kaikkia jäseniä äänestämään. Äänestäminen on demokratiamme perusta, Aallosvirta muistuttaa.

Verkostoituminen on Aallosvirran mukaan yksi tärkeimmistä keinoista kohti alueellista ja kunnallista vaikuttamista.

– Olisi hyvä, jos ammattiosastot ja yksittäiset jäsenet loisivat yhteyksiä kuntapäättäjiin ja alueellisiin päätöksentekoelimiin. Se on ajallisesti pitkä työ, mutta mahdollista, Aallosvirta rohkaisee.

Hän kehottaa luomaan yhteyksiä myös koko SAK:laiseen kenttään: keskusjärjestöön, aluetoimistoihin ja ammattiosastoihin. Yhdessä SAK:laisten toimijoiden kanssa voisi pyrkiä vaikuttamaan alueellisesti laajempaan päätöksentekoon.

Verkostoa voi luoda vaikkapa järjestämällä yhteisiä tilaisuuksia tai kutsumalla kuntapäättäjiä ja kansanedustajia omiin kokouksiin keskustelemaan ajankohtaisista aiheista.

Nykyään ei välttämättä tiedosteta, että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, eikä kirosanaa.

Julkisuuskin on tärkeää. Esimerkiksi osaston kunnallisvaaliehdokkaiden mielipidekirjoitukset paikallisiin lehtiin ja paikallisradioon tuovat ehdokkaalle julkisuutta.

– Meillä on ammattiosastoja, jotka ovat tehneet oman teollisuuspoliittisen ohjelman. Sen kertominen päättäjille on myös tapa vaikuttaa, Aallosvirta toteaa.

Aallosvirta uskoo, että ammattiosastojen aktiivijäsenillä on mielipiteitä sekä myöskin halua vaikuttaa entistä enemmän. Hänen mukaansa ammattiosastoissa on käyttämätöntä potentiaalia, kykyä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Esteeksi saattaa muodostua ajankäyttö. Järjestöt taistelevat jäsentensä vapaa-ajasta harrastusten ja perheen lisäksi. Siksi jäsenen innokkuus lähteä vaikuttamaan alueelliseen päätöksentekoon voi hiipua jo alkumetreillä ajanpuutteeseen.

– Jäsenten kannustaminen vaikuttamistyöhön on tärkeää, jotta päätöksenteossa kuultaisiin myös työelämän ääntä.

Aallosvirtaa harmittaa, että politiikasta ja poliittisesta vaikuttamisesta on annettu kielteinen mielikuva, mihin medialla on ollut osuutta jo pitkään.

– Nykyään ei välttämättä tiedosteta, että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, eikä kirosanaa.

 

TEKSTI BIRGITTA SUORSA (TAMPERE JA RAUMA) JA TIINA TENKANEN / UP
KUVAT JYRKI LUUKKONEN (TAMPERE) JA JUHA SINISALO (RAUMA)
Jutun kuvia otettaessa on noudatettu tilanteen vaatimaa varovaisuutta ja koronaohjeistuksia mahdollisimman hyvin.

KUNTAVAALIT: Riku Aalto: Kunnissa päätetään ihmisten arjesta

”Kunnissa päätetään ihmisten arkeen monin tavoin vaikuttavista asioista. Teollisuusliiton jäsenten pitää huolehtia siitä, että heidän äänensä kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa”, Riku Aalto sanoo.

KUVA YLLÄ: Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti oli noin 59 prosenttia. Jokaisen annetun äänen painoarvo oli siten melkein kaksi ääntä, kun joka toinen ääni jätettiin antamatta. Miksi luovuttaa valta muille, kun se on mahdollista pitää itsellä, Riku Aalto kommentoi.

5.2.2021

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan kunnallinen päätöksenteko on monella tavalla yhteydessä liiton jäsenten arkeen.

– Jäsenemme käyttävät julkisia palveluja todella paljon. Esimerkkeinä voi mainita päiväkodit, koulut, terveydenhoidon, sosiaalipalvelut ja vapaa-ajan aktiviteetit. Melkoinen osa elämässä viihtymisestä muodostuu siitä, että nämä palvelut ovat kunnissa kunnossa.

Edellisen lisäksi kunnilla on Aallon mukaan tärkeä rooli yritysten toimintaedellytysten luomisessa.

– On erittäin tärkeää, että kunnissa toimii yksityisiä yrityksiä, jotka tuovat työpaikkoja ja sitä kautta julkiselle sektorille verorahoja. Vain sillä tavalla voidaan hyvinvointiyhteiskunta rahoittaa ja vain siten pystytään lunastamaan kansalaisille annettu hyvinvointilupaus.

– Käytännön keinoja ovat esimerkiksi kaavoitus, luvittaminen ja muut yrityksille suunnatut palvelut, joilla vaikutetaan niiden mahdollisuuksiin toimia ja investoida. Kysymys on samalla myös siitä asenteesta, millä yritystoimintaan kunnissa suhtaudutaan. Meille on tärkeää, että kunnissa ymmärretään teollisuuden merkitys hyvinvoinnin tuottajana.

TYÖNTEKIJÖIDEN ÄÄNI KUULUVIIN

Aallon mukaan kuntiin tarvitaan lisää teollisuustaustaisia työntekijöitä päättämään asioista.

– On melko tyypillistä, että kuntien palkkalistoilla työskentelevät ovat valtuustoissa ja hallituksissa hyvin edustettuina, mutta palveluiden käyttäjien edustus voi olla vähän heikommissa kantimissa.

– Kuntavaalit ovat erinomainen paikka tasapainottaa tätä asetelmaa niin, että kuntien tuottamia palveluja ovat aikaisempaa enemmän päättäjinä arvioimassa myös teollisista taustoista tulevat ihmiset.

Ihmiset maksavat kuntaveroja aika paljon. Pelkästään siksi on hyvä olla kiinnostunut kuntien palveluista ja niistä päättämisestä.

Teollisuusliiton tavoitteena on Aallon mukaan se, että liiton jäsenten ja teollisuustyöntekijöiden ääni kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa.

– Kun asioita tarkastellaan ja perustellaan eri näkökulmista, tulee päätöksenteosta avoimempaa ja laajemmin kuntalaisten tarpeet huomioon ottavaa. Tässä on teollisen toiminnan ja hyvinvoinnin yhteyden esiin nostamisen rinnalla se toinen syy, miksi Teollisuusliitto tukee taloudellisesti ja viestinnällisesti kuntavaaleissa ehdolla olevia jäseniään puoluekantaan katsomatta.

ARVOKASTA JA KUNNIOITETTAVAA

Hallintotieteiden maisteriksi kunnallispolitiikan oppiaineesta aikanaan valmistunut Aalto kehottaa Teollisuusliiton jäseniä ryhtymään ehdokkaiksi ja äänestämään kuntavaaleissa.

– Ihmiset maksavat kuntaveroja aika paljon. Pelkästään siksi on hyvä olla kiinnostunut kuntien palveluista ja niistä päättämisestä. Toinen puoli on sitten se, että itselle ja työkavereille tärkeät asiat tulevat varmimmin kunnallisessa päätöksenteossa huomioon otetuiksi, kun niitä on viemässä eteenpäin teollisuustaustaisia, palkansaajien asioita tuntevia ihmisiä.

– Kannustan liittomme jäseniä ryhtymään ehdokkaiksi tai aktiivisesti tukemaan ehdokkaiksi ryhtyneitä jäseniä. Tukemisen ei välttämättä tarvitse olla muuta kuin keskustelua siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja miten kuntalaiset kokevat palvelut. Sekin riittää jo monesti, että on ehdokkaan rinnalla, antaa palautetta ja merkin siitä, että ehdokkuus on huomioitu.

– Kunnallispolitiikkaan osallistuminen on arvokasta ja kunnioitettavaa työtä, Aalto toteaa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA KITI HAILA

Jätteen jalostajat – Clean Turku hakee teollisuuden kasvua puhtaammin, kestävämmin ja kierrättäen

Teollisuus kääntää kasvukurssia kestävämpään suuntaan. Clean Turku -hankkeessa hiili halutaan tilinpäätöksiin debitin ja kreditin rinnalle niin, että teollisuuden arvot näkyvät rahavirtojen rinnalla. Sellutehtaat voivat uusilla innovaatioilla käyttää puuta jopa kymmeniä prosentteja tehokkaammin. Sähköautojen törmäyksenkestävät akut halutaan murskata, ja ottaa litium kiertoon.

KUVA YLLÄ: CH Bioforcen Lari Vähäsalo esittelee biomassasta valmistettua 3D-tulostusmateriaalia.

Kasvua ja uutta liiketoimintaa haetaan nyt teollisuuden mahdollisuuksista toimia puhtaammin, kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteilla. Yksi kasvun kärkialoista on clean. Sanalla voidaan tarkoittaa biotaloutta, puhdasta teollisuutta, kiertotaloutta, resurssiviisautta, resurssien tehokasta käyttöä, biodiversiteettiä ja ilmastonmuutoksen hillintää.

Kun kuuntelee Clean Turku -kärkihankkeen johtajaa Linda Fröberg-Niemeä, on pakko terästäytyä. Termit ovat kunnianhimoisia, mutta muuttuuko kaunis clean konkretiaksi? Kuka puhuu Fröberg-Niemen kanssa samaa kieltä? Onko teollisuus todellakin menossa kohti kestävämpää kasvua?

Clean Turku -hankkeessa on mukana korkeakouluja, niin Turun yliopisto, Åbo Akademi kuin Turun ammattikorkeakoulu, julkisen tahon toimijoita, mutta myös yllättävän paljon yrityksiä. Mukana on tuttuja nimiä. Tai miltä kuulostavat Valmet Technologies, Neste Oil ja sen Naantalin jalostamo, Nordkalk sekä Paroc. Osa on startup- ja kasvuyrityksiä, joilla on uusia ratkaisuja bio- ja kiertotalouteen, kuten Crisolteq, CH-Bioforce ja Renotech. Nimilistaa riittää.

PUHDAS JA NUUKA TEOLLISUUS

Fröberg-Niemi luovii tässä verkostossa ja on ikään kuin luomassa satamaa, johon yritykset voivat kiinnittyä.

Cleantech on termeistä vanhin ja merkitsee puhdasta teknologiaa. Se on lähtenyt suomalaisesta teollisuudesta ja teollisuuden uudistumisesta. Mietitään tehokkaampaa veden, energian ja materiaalin käyttöä valmistuksessa. Puhtaalla teknologialla päästään askel kerrallaan lähemmäs vähäpäästöisempää tuotantoa ja teollisuutta, Fröberg-Niemi sanoo.

”On tärkeää, että nimenomaan nämä tutkimusaihiot, startupit jalkautuvat oikeasti teollisuuteen. Skaalaus ja pilotointi käytäntöön on kallis matka, mutta se on tehtävä”, Clean Turun johtaja Linda Fröberg-Niemi sanoo.

Biotalous ja kiertotalous ovat tulleet mukaan myöhemmin, ne ovat talouden uusia muotoja. Fröberg-Niemen mukaan ne ovat enemmän kuin yksi teknologia tai asia, jota tarkastellaan kerrallaan. Sen sijaan katsotaan yhteiskunnan murrosta, jossa pyritään energiatehokkuuteen ja vähähiilisyyteen. Puhutaan kokonaisesta systeemisestä muutoksesta.

– Kiertotalous tarkoittaa sitä, että neitseellisen raaka-aineen käyttö ei ainakaan lisääntyisi. Biotalous taas luo biopohjaisia raaka-aineita ja vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä.

Samalla nämä ovat EU:n yhteisiä tavoitteita fossiilittoman yhteiskunnan rakentamiseen. Ei ole kestävää, että synnytetään suuria määriä jätteitä. Kallisarvoiset raaka-aineet halutaan saada pysymään kierrossa pitempään.

RAISION IHMEELLINEN KEMIANLAAKSO

Fröberg-Niemi puhuu biopohjaisista tekstiileistä, muoveista ja liimoista. Siitä, mitä kuluttajat näkevät ympäristöystävällisempänä. Miten lähellä tämän kaiken toteutuminen on?

Raision tehtaiden vanhaan, tyhjäksi jääneeseen laboratoriokeskittymään on noussut Smart Chemistry Park. Pienten yritysten yhteinen pelikenttä, kuin pieni piilaakso. Sytytyslankana on kuitenkin kemian ja erityisesti prosessikemian osaaminen.

– Paikka on sekä Suomessa että Euroopan tasolla ainutlaatuinen. Mukana on 14 pienempää yritystä ja noin 60 yritystä tiiviissä verkostossa. Siellä on osaamista käsitellä biopohjaisia massoja ja teollisuuden sivuvirtoja uusiksi tuotteiksi, Fröberg-Niemi sanoo.

Raisiossa CH Bioforcessa tekniikan tohtori, tuotekehitysjohtaja Lari Vähäsalo kertoo tekniikasta, jolla liki mikä tahansa biomassa, niin panimoteollisuuden mäski kuin selluteollisuuden sivuvirtana pitkälti taivaan tuuliin palava hemiselluloosa, muuttuu pitkäketjuisemmaksi raaka-aineeksi. Tätä biomateriaalia voidaan käyttää liimoiksi, 3D-tulostusmateriaaliksi tai lääketeollisuuden aihioiksi. Puhumattakaan siitä, että saadaan ravintokuitua, jota voidaan ripotella viilin päälle aamupalalla.

Akkuteollisuus tarvitsee arvometallien louhintaa, ja niiden käytön ei haluta olevan kertaluontoista.

Myös Fortum haistoi Smart Chemistry Parkista bisneksen ja osti siellä toimivan Crisolteqin osaamisen itselleen. Crisolteq on kehittänyt akkumetallien talteenottoa, erottelua ja käyttöä uudestaan akkujen valmistukseen.

– Akkuteollisuus tarvitsee arvometallien louhintaa, ja niiden käytön ei haluta olevan kertaluontoista. Sillä tavalla Crisolteq on kiertotalouden edelläkävijäyritys, metallit laitetaan uudestaan kiertoon ja tässä vaaditaan hydrometallurgista osaamista, Fröberg-Niemi kuvailee.

Raision kemiakeskittymässä on myös Renotech, jolla on osaamista käsitellä energiateollisuuden teollisuusjätettä biotuhkaa sekä ennen kaikkea viedä kiertotalouden osaamista suurteollisuuteen. Kun pystytään muokkaamaan tuhkan koostumusta, sitä voidaan käyttää sideaineena, rakennusmateriaaleina tai muuna raaka-aineena muulle teollisuudelle. Sen sijaan, että se olisi jäte.

Turussa rannikkokaupunkina on päätetty luopua läjityksestä merialueille vuoteen 2024 mennessä. Mitä sen jälkeen tehdään? Voisiko meren pohjasta ruopattavaa löysää savimaata stabiloida biotuhkalla, että sitä voisi käyttää maanrakennusaineena? Tätä ongelmaa ratkotaan Paraisilla Nordkalkin vetämässä rakentamisen ja kierrätyksen klusterissa.

– Tietoa on valtavasti, tässäkin ollaan pilotointi ja skaalausvaiheessa. Kuka ottaa riskin, kenellä on niin iso intressi, että voidaan erikoistua tällaiseen.

KIELITAITOA LÖYTYY SUURIMMISTA YRITYKSISTÄ

Linda Fröberg-Niemi sanoo, että suurimmat yritykset puhuvat kiertotaloudesta, biotaloudesta ja puhtaasta teollisuudesta samaa kieltä. Ne ovat muutoksissa vetureita. Mutta mukaan tarvitaan kaikki yritykset. Lainsäädännöllä päästään siihen, että vaikutukset näkyvät myös suomalaisessa yritys- ja koulutuskentässä.

– Hiilineutraalisuustavoitteet ja kestävän kehityksen keskustelut ovat mukana koronaelvytyspaketissa. Samalla eurolla luodaan ratkaisu, joka on samalla kestävämpi.

Nyt suomalainen nuuka tapa elää siirretään teollisuuteen.

Vuoteen 2050 mennessä tapahtuu paljon. Teollisessa mittakaavassa tuotanto muuttuu.

– Clean Turku on yhteiskunnan systeemistä muutosta, kun kuluttajan tuote kiertää. Toimintatapa on kestävä.

Perinteisesti suomalainen on toiminut tosi kestävästi. Tavarat on käytetty uudestaan sellaisena kuin ne ovat. Nyt nuuka tapa elää siirretään teollisuuteen. Työntekijän pitää hallita prosesseja, että lopputuote on puhtaampi. Kun uudet yritykset saavat kasvua cleantechista, se tarkoittaa samalla työtä ja teollisia työpaikkoja.

AUTOTALLISSA SYNTYVÄT SUURIMMAT YRITYKSET?

”Siellä missä on ongelma, on ratkaisu. Emme me mitään muuta ollakaan kuin Pelle Pelottomia”, Lari Vähäsalo (vas.) CH Bioforcesta toteaa yrittäjäkumppaninsa Sebastian von Schoultzin kanssa.

Smart Chemistry Parkin innostus tarttuu. Siellä toimivan CH Bioforcen lähtökohta on klassinen. Tuotekehitysjohtaja Lari Vähäsalo opiskeli Åbo Akademin puu- ja paperikemian laboratoriosta tekniikan tohtoriksi, liiketoimintajohtaja Sebastian von Schoultz filosofian maisteriksi.

– Me oikeastaan halusimme testata omia ideoita, meillä oli autotallissa oma pieni reaktori, johon Paraisten metsistä haettiin puuta, Vähäsalo kuvailee. Silloin, vuonna 2012, Suomen paperi- ja selluteollisuutta oltiin ajamassa alas. Kaksikko halusi kokeilla ja kehittää jotain sellaista, joka mullistaisi sellun tuotannon kannattavuutta.

– Heti ensimmäisten testien yhteydessä huomattiin, että on kompastuttu johonkin uuteen ilmiöön. Minkä tahansa biomassan pystyi fraktioimaan eli jaottelemaan pääkomponentteihin tehokkaasti.

Kaiken ytimenä on menetelmä, jossa biomassasta on onnistuttu erottamaan pitkäketjuista sokeria. Lyhytketjuisena hemiselluloosa on haurasta ja sellaisenaan vaikeasti hyödynnettävää. Pitkäketjuisena se on mainiota, mutta sen valmistamiseen tarvitaan kemiallista osaamista. CH Bioforce on patentoinut menetelmänsä, mutta tietää faktat:

– Ei kannata käsillään istua. Jossain vaiheessa joku löytää vaihtoehtoisen tavan.

– Vuonna 2015 täytyi poistua autotallista, Vähäsalo nauraa.

Nyt Raision tehdasalueella on CH Bioforcen pilottituotantotehdas. Siellä toimii yrityksen kehittelemä erotteluprosessi metsätalouden biomassoille, mutta myös muille biomassoille. Biomassasta erotetaan hemiselluloosaa ja ligniiniä puhtaina elementteinä. Ne ovat käytettävissä muille toimialoille, kosmetiikkateollisuuteen, tekstiiliteollisuuteen, elintarvikkeisiin, muoveihin, liimojen tai polyuretaanilevyjen raaka-aineena. Lisäksi prosessissa tuotetaan puhdasta selluloosaa, jollaisena se soveltuu viskoosiprosesseihin eli tekstiileihin.

CH Bioforcen biomassasta erottama pitkäketjuinen hemiselluloosa voi tarkoittaa vaikka suomalaismetsien puun hyödyntämistä ravintokuituna; ”puolet petäjäistä” saa täysin uuden merkityksen. Laboratoriossa kehitysinsinööri Frida Sjögren.

Tuotannossa pystytään mistä tahansa biomassasta, kuten puusta, oljesta, bambusta, kaurasta, hampusta tai vaikka hevosenlannasta, tekemään korkean jalostusasteen tuotteita. Suunnitelmat ovat valmiina ensimmäisen teollisen mittakaavan laitoksen rakentamiseen Raision tehtaan alueelle parin vuoden kuluttua.

– Tämän vuoden aikana on tarkoitus laittaa lapio maahan, von Schoultz kertoo.

Vähäsalo kertoo, että nykyisissä sellutehtaissa hemiselluloosa ja ligniini poltetaan taivaan tuuliin. Käytännössä 50 prosenttia kuivasta puusta menee hiilidioksidina tehtaan piipusta ulos. Osa tätä energiaa tuotannossa tarvitaankin. Lämpöarvo ei ole likimainkaan se arvo, mitä samasta biomassasta saataisiin jalostamalla se korkeammalle jalostusasteelle.

Eikö Äänekoskella uudella sellutehtaalla sitten jo tehdä näin? Vähäsalon mukaan missään sellutehtaassa ei vielä tehdä näin.

– Jos meidän prosessimme yhdistettäisiin olemassa olevaan sellutehtaaseen, pystyttäisiin raaka-aineen jalostusarvo nostamaan 50 prosentista 80–90 prosenttiin, ja silti tehdas saisi myös tarvitsemansa energian.

– Esisuunniteltu tehdaskokonaisuus on meidän kauppamateriaalimme. Maksavia asiakkaita on ollut alusta asti.

CH Bioforcen alkutaival alkoi Sebastian von Schoultzin autotallissa, koska juuri siihen talliin saatiin voimavirtaa. Sieltä siirryttiin Raision tehtaiden vanhoihin laboratorioihin. Tulevaisuus näyttää, rakennetaanko jatko sellutehtaan mittakaavaan.

Vaikka 2016 perustetun CH Bioforcen konsepteilla ei ole vielä toteutettu suurta tehdasta, sillä on isoja asiakkaita, kuten AB InBev, maailman suurin olutpanimo. Sen tuotemerkkejä ovat Becks, Budwiser sekä Corona. Yritykselle syntyy maailmanlaajuisesti 40 miljoonaa tonnia mäskiä vuodessa. Siitä pystytään muokkaamaan biotuotteita. Vaikka jo nyt mäskiä käytetään rehuna, suurin osa käytetään maanparannusaineena.

Waste to value, jätteestä arvoksi -ajattelu on hyvin läsnä täällä. Kun nostetaan tuotteen jalostusarvoa tehtaalla, jo kymmenesosan kokoinen tehdas nykyisiin sellutehtaisiin verrattuna on kannattavaa liiketoimintaa.

RENOTECH NOSTAA KIERTOTALOUDEN KIRJANPITOON

Renotechin kehityspäällikkö Valter Wigren on itse puikoissa tekemässä kalsinointikoetta korkealämpouunissa.

Renotechille Smart Chemistry Park tarkoitti hakeutumista saman henkiseen porukkaan, kehityspäällikkö Valter Wigren kertoo. Mutta yrityksessä ei olla eilisen teeren poikia, Renotechin perustaja, toimitusjohtaja Bob Talling on ollut tekemässä erilaisia kiertotalouteen liittyviä asioita vähintään 40 vuotta. Hän aloitti hiilidioksidivapaista sementeistä jo 1980-luvun lopulla.

– Silloin sitä kutsuttiin resurssiviisaudeksi, Wigren sanoo. Nyt hiilidioksidien vähennys merkitsee paljon enemmän.

Renotech tarjoaa kuitenkin pelkkien rakennusmateriaalien sijaan kiertotalouteen liittyvää osaamista suurteollisuuteen.

– Me pystymme kertomaan, miten asiat tehdään ja miten paljon se maksaa. Teräs- tai energiateollisuudella voi olla vähintään kymmeniä tonneja, pahimmillaan useita miljoonia tonneja nykyisellään käyttökelvotonta jätettä. Me tuomme osaamista ja prosesseja, joilla näille voidaan tehdä jotain.

Renotechin osaamista on saada jäte muuttumaan uudeksi käyttökelpoiseksi materiaaliksi. Tässä käytössä on Renotechin valmistamaa hiekkapuhallusmateriaalia.

Wigren sanoo, että kiertotalous on ollut tuloillaan suurteollisuuteen, niin metsä-, teräs, kuin rakennusteollisuuteen. Kaikki myöntävät, että hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä, mutta miten se on tehtävä?

– Me näytämme, miten se tehdään. Osaaminen löytyy, ellei meiltä, niin meidän verkostoltamme, kun yritykset keskittävät osaamisensa omien tuotteidensa parantamiseen.

Wigren korostaa, että kiertotaloudessa on tyypillistä, ettei kyse ole yhden yrityksen sisäisistä prosesseista.

– Tässä ei auta kuin kokemus, se että on ollut pitkään mukana. Olemme mukana kiertotalouden jalkautumisessa. Ei vain jätevirroissa, mutta myös raaka-aineissa, että mahdollisimman vähän menisi hukkaan.

– Nyt katsotaan paitsi mitä on myyty, paljonko on voittoa, mutta kirjanpitoon tulee indeksinä myös hiilidioksidi. Miten se saadaan talouspuolella näkyviin, eikä vain markkinointipuolen juhlapuheisiin.

”Nyt liikevaihto tulee konsultoinnista, tulevaisuudessa tuotteista”, sanoo Renotechin kehityspäällikkö Valter Wigren.

Se, mihin Renotech on menossa, ovat ulkomaat, josta rakennusteollisuuden partnereita kiertotalouden periaatteilla ja tekniikoilla haetaan esimerkiksi Nigeriasta.

– Nyt liikevaihto tulee konsultoinnista, tulevaisuudessa tuotteista.

Kun Wigren tuli mukaan alalle, hän todella pohti sitä, kuka määrittelee kiertotalouden ja ”kuka puhuu sen äänellä”.

– Olin sitä mieltä, että kiertotalous on kemiaa, hajotat asian osiin, teet siitä uutta. Se oli hyvin tekninen näkökulma. Mutta tarvitaan myös tarinaa ja arvoja, pitää olla kirjanpidossa lisää sarakkeita. Tarinat muuttavat maailmaa, ei se, että teen jonkun teknisen revoluution, vaan että ihmiset saadaan innostumaan siitä.

Smart Chemistry Park tarkoitti, että tullaan yhteiseen pöytään, avataan sitä, mitä volyymeja kiertotaloudessa liikkuu.

AKUT KIERTOON HARJAVALLASSA

Sähköautoilijoiden on syytä painaa mieleensä paikkakunta nimeltä Harjavalta. Siellä on jo nyt teollisen mittakaavan pilottilaitos litiumakkujen ja niiden materiaalien kierrätykseen. Fortumin ostaman Crisolteqin osaaminen hydrometallurgisessa kierrätyksessä on yksi syy siihen, että sähköautolla ajajan omatunto voi olla hivenen puhtaampi.

Pilottilaitos on vasta alku, suunnitelmat uuden tehtaan rakentamiseksi ovat käynnissä. Investointimääristä ei voida pörssiyhtiössä kertoa.

– Toteutuessaan tehdas on suuri ja sillä on merkittävä työllistävä vaikutus, kyse on teollisen mittakaavan prosesseista, Fortumin akkuliiketoiminnan johtaja Tero Holländer kertoo.

– Tähtäämme globaaliin toimintaan. Harjavallalla on siinä iso rooli. Alueella on osaajia, joilla on kokemusta tämän tyyppisestä tekemisestä, viranomaisyhteistyö on ollut tosi hyvää. Täällä yhdistyy aika moni asia.

Akkuklusterin tulevaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että Turun yliopistossa on uusi akkuteknologian professuuri. Akkuteollisuudessa on myös tarve kierrätysmateriaaleille, mihin Fortum ja Tero Holländer Harjavallassa satsaavat. ”Toteutuessaan tehtaalla on merkittävä työllistävä vaikutus.” KUVA FORTUM

Fortum katsoo akkujen olevan kokoaan suuremmassa roolissa osana energiantuotantoa. Harjavaltaan on syntymässä kokonainen akkuklusteri, josta Crisolteq ja Fortum ovat vain osa. Mukana ovat myös nikkelijalostaja Nornickel Harjavalta Oy sekä BASF Battery Material Finland Oy:n Harjavallan akkumateriaalitehdas, joka on heinäkuussa saanut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston luvat.

– Litiumakut on nähty jätteenä, Harjavallassa ne nähdään raaka-aineena. Meidän roolimme on kierrättää akkujen valmistuksesta tulevia sivuvirtoja ja käytöstä poistettuja akkuja, Holländer kertoo.

Raaka-aineet, joita otetaan talteen ovat akkujen tuotannolle tärkeitä: nikkeliä, kobolttia, mangaania ja myöhemmin litiumia. Muidenkin materiaalien hyödyntämistä tutkitaan.

– Akkuteollisuus kehittyy tosi nopeasti. Tarve ja kysyntä kierrätysperäisille materiaaleille on kova, Holländer sanoo.

KUVA FORTUM

Ensin sähköajoneuvojen akut esikäsitellään. Autoista irrotetut akkumodulit analysoidaan, esipuretaan ja kierrätetään mekaanisesti esimerkiksi murskaamalla. Jos akkumoduli on hyvässä kunnossa, on mahdollista, että se käytetään uudelleen, eli puhutaan akkujen second life -käytöstä. Näistä akuista voidaan rakentaa akkujärjestelmiä ja tehdä energiavarastoja.

– Harjavallassa tähtäin on nimenomaan litiumakkujen materiaalien kierrätyksessä. Akuista erotetaan niin sanottu musta massa, joka käsitellään Harjavallassa Crisolteqilla ja kierrätetään hydrometallurgian avulla akkuteollisuuden raaka-aineeksi.

MITEN MURTAA MURTAMATON AKKU

Ehkä suurin haaste akkujen kierrätyksessä on, että ne pitäisi suunnitella paremmin kierrätettäviksi.

Sähköautojen akut on suunniteltu kestämään kolaritilanteessa lähes kaikkea. Kierrätyksen näkökulmasta taas olisi hyvä, jos akku olisi helposti purettava. Kaikkien etu kuitenkin on, että ne päätyvät kierrätykseen. Akun osuus ajoneuvon massasta on aika suuri, ja myös direktiivit ohjaavat ajoneuvojen kierrätykseen.

– Pidämme tärkeänä, että ne akut, jotka poistuvat Euroopassa käytöstä, myös kierrätettäisiin Euroopassa. Keskeistä on, että akkuihin tarvittavia raaka-aineita pystytään tuottamaan läpinäkyvästi ja kestävästi, Holländer tähdentää.

 

Teollisuusliitto hioo strategiaa biotalouteen

Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho vetää liiton bio- ja kiertotalousryhmää. Parhaillaan liitossa rakennetaan keskeisiä linjauksia siitä, mitä biotalouden kokonaisuus tarkoittaa suomalaiselle työelämälle, ja mitkä ovat Teollisuusliiton ajatukset tästä. Liitto rakentaa biotalousstrategiaa, joka kattaa myös cleantechia, vähähiilisyyttä, kiertotaloutta, puhdasta teollisuutta – kokonaisuus on vedetty yhden otsikon alle.

– Biotalous ulottuu kaikille sopimusaloille, Teollisuusliitossa niin puu- ja metsäpuolen työehtosopimuksissa kuin kemianteollisuudessa. Nyt katsotaan vielä puu- ja hiilivetykemian yhdistyminen. Hyvä esimerkki on Äänekosken sellutehdas ja sen tuotevirtojen hyödyntäminen uudella tavalla.

Biotaloudessa on Laihon mukaan Suomelle valtava potentiaali, jota pitää pystyä hyödyntämään.

– Osa vanhoista tehtaista konvertoituu biotalouden ja cleantechin puolelle. Siinä pitää olla mukana.

Tulevaisuudessa suuri muutos on puualan ja kemian osaamisen yhdistyminen, näkee Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho. KUVA KITI HAILA

Bio- ja kiertotalouden kasvu tulee Laihon mukaan vaikuttamaan työpaikkoihin paljon. Se voi merkitä uutta työtä tai vanha saa uusia muotoja. Käytettävät raaka-aineet ja lopputuotteet muuttuvat. Työn vaativuus tulee kasvamaan biotalouden kehittyessä. Tapahtuu tuotekehitystä bio-etuliitteellä. Energia-ala on tässä tärkeänä mukana.

– Taustalla ovat valtiovallan ja yhteiskunnan sekä EU:n tavoitteet hiilivapaasta yhteiskunnasta.

– Tässä on mielenkiintoista se, miten eri osapuolet näkevät asian omalta kannaltaan, ja meidän tulee nähdä, millainen on kokonaisuus bio- ja kiertotalous. Teollisuusliittona, suurimpana ammattiliittona, meillä pitää olla siitä näkemys.

Bio- ja kiertotalouson ilmiö, joka ulottuu joka alalle. Laiho muistuttaa, että muutamia vuosia sitten öljybisneksessä ei ajateltu ympäristöasioita. Nyt syntyy myös uudenlaista betonirakentamista, energiatehokkuus on tärkeää, hukkalämpöä otetaan talteen, puurakentamisessa mietitään hiilijalanjälkeä ja hiilen sitomista. Syntyy sellaisia teollisuuden lohkoja, joita ei ole vielä olemassakaan. Jätebisnes on jo muuttunut, ja se on kymmenen vuoden kuluttua hyvin erilainen. Myös puu raaka-aineena muuttuu.

– Näen itse suurimman muutoksen, kun puupuolen osaaminen liitetään kemian osaamiseen. Suunnittelupöydällä ne ovat valtavia mahdollisuuksia raaka-ainevalmistukseen ja lääketeollisuuteen. Hirveä määrä potentiaalia. Toisten jätteet ovat toisille raaka-aineita, millä päästään kiertotalouteen kiinni.

Pitää myös seurata, mitä muualla Euroopassa tehdään ja miten se vaikuttaa Suomeen. Keskivertokansalainen on jo syvästi tietoinen näistä asioista, ja se näkyy ihmisten normaalissa elämässä.

 

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

KORONAKRIISI: Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund: ”Kaikki riippuu siitä, miten epidemia saadaan hoidettua”

”Työllisyys ei laske niin pahasti kuin teollisuustuotanto tulee laskemaan koronavirusepidemian seurauksena”, kertoo Teollisuusliiton tutkimusyksikön talousennusteesta erikoistutkija Timo Eklund.

8.4.2020

Teollisuusliiton erikoistutkijan Timo Eklundin mukaan valtion kriisitukien jakoon pitää saada sellaiset sopimukset, etteivät rahat valu yritysten osinkoihin.

– Kriisissä teollisuus joutuu yleensä kärsimään enemmän kuin talous kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Pellervon taloustutkimuksen ja Etlan varsin johdonmukaisilta vaikuttavien analyysien mukaan Suomen bruttokansantuote supistuisi tänä vuonna viitisen prosenttia.

– Tutkimusyksiköllämme on kolme erilaista näkymää vuodelle 2020. Vuositasolla optimistisimman arvion mukaan teollisuustuotanto supistuisi 11 ja synkimmän ennusteen mukaan 24 prosenttia. Mutta työllisyys ei laske yhtä paljon.

Tutkimusyksikkö ennakoi, että vuosien 2008–2009 talouskriisiin verrattuna tuotannon ja työllisyyden notkahdus on vielä rajumpi – mutta niin on nousukin. Jo kesällä 2020 kaikki näyttää valoisammalta. Optimistisimman ennusteen mukaan Suomessa tuotanto on vanhoilla urillaan jo tämän vuoden lokakuussa. Tutkimusyksikön synkimmässä ennusteessa tuotanto on vuoden 2021 maaliskuussa 10 prosenttia matalammalla tasolla kuin mitä se olisi ilman koronavirusepidemiaa.

– Etupäässä kaikki riippuu siitä, miten epidemia saadaan hoidettua Suomessa ja muualla. Miten nopeasti saadaan lääkkeitä ja miten saadaan hoitohenkilökuntaa – niin, ylipäänsä lääketieteestä.

TUOTANNOSTA TULLUT HÄIRIÖHERKKÄÄ

Koko 2000-luvun ajan yritykset ovat rakentaneet liiketoimintansa vahvasti kansainvälisten tuotantoketjujen varaan.

– Samaan aikaan varastot on pyritty pitämään pieninä. Näin tuotannosta on tullut häiriöherkkää, ja tämä herkkyys on nyt koronaepidemiassa kostautunut, Eklund kuvailee.

– Ensin epidemia aiheutti häiriöitä Kiinassa, sitten Euroopassa. Ei saada osia koneiden ja laitteiden valmistamiseen.

– Meillä on se hyvä tilanne, että tuotantomme on korkean jalostusasteen tuotantoa. Mutta tämän seurauksena melkein kaikki osat ovat kriittisiä komponentteja, joita ei voi korvata toisilla osilla. Tällaisia komponentteja käyttävät laitokset pysähtyvät nopeasti. Tunnetut isot konepajat – Sandvik, Metso, Ponsse, Outotec, Valtra – kaikki ovat ilmoittaneet lomautuksista, ja tuotanto ja työllisyys tulevat leikkautumaan rajusti.

”On hyvä, että yrityksistä pidetään huolta tässä kriisissä. Mutta ”piikki on auki” -ratkaisut eivät ole kaikkein tehokkaimpia”, Timo Eklund sanoo.

– Kysyntääkään ei välttämättä ole, vaikka tuotantoa saataisiinkin pyöritettyä. Myöskään logistiikkaketjut eivät toimi normaaliin tapaan, kontteja ei ole.

Tutkimusyksikkö on pystynyt keskittymään lähinnä teollisuustuotannon arviointiin koronakriisin keskellä. Mutta myös muihin Teollisuusliiton aloihin epidemian vaikutukset ulottuvat ”rajusti”.

– Voihan jollain kemian tehtaallakin yksi tärkeä sidosaine puuttua, eikä tuotanto voi jatkua. Maatalousaloilla ei ainakaan vielä keväällä saada ulkomaista työvoimaa.

– Vähän yllättäen myös esimerkiksi autokauppa sekä autojen huolto ja korjaus ovat nekin pysähdyksissä, vaikka syiden ja seurausten suhde on eri kuin teollisuudessa. Pesuloissakin tullaan näkemään lomautuksia.

TUKIRAHOILLE ASETETTAVA EHTOJA

– On hyvä, että hallitus ja eduskunta ovat aktiivisesti antaneet sen viestin, että yrityksistä pidetään huolta tässä kriisissä. Mutta ”piikki on auki” -ratkaisut eivät ole kaikkein tehokkaimpia.

Eklund näkisi järkevänä, että nyt jo kriisin aikana tukien jakaminen selkeytetään ja tehdään sopimus, joka estää kriisituen valumisen osinkojen maksamiseen.

– Tämä on välttämätöntä jo yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

– Julkisella taloudella on tiukat budjettiraamit. Rahaa ei välttämättä enää löydy, jos Suomessa muiden maiden tavoin julkinen velka nousee koronakriisin takia aivan uudelle tasolle. On vaikea ajatella, että pelkästään kulutusta tai tavallisia palkansaajia verottamalla selviydyttäisiin, kun koronalaskua ruvetaan maksamaan.

– Kun laskua maksetaan, pitää elinkeinoelämän, yritysten ja varakkaampien kansalaisten olla mukana.

Eklundin mukaan yksi hyvä keino syntyvän velkataakan jakamiseen olisi valtiolle suunnattu osakeanti. Pankkikriisistä on otettava nyt opiksi.

– Pankkikriisin aikana ei harrastettu pankkien osakkeiden ostamista valtiolle. Jos osakkeita olisi ollut, niitä olisi voinut sitten myydä tilanteen parannuttua. Veronmaksajille olisi jäänyt pienempi siivu hoidettavaksi pankkikriisin jälkimaksuista.

Myöskään sosiaalisia tukia, vanhemmuuteen liittyviä tukia tai työttömyyskorvauksia ei pitäisi kriisissä pienentää.

– Yleinen näkemys on, että sellaisia rahoja, jotka menevät suoraan kulutukseen, ei pidä kriisissä pienentää. On tärkeää, että tällaiset suhdannevaihteluja tasaavat, niin sanotut automaattiset vakauttajat, pitävät talouden rattaat pyörimässä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA

KORONAKRIISI Valmet Automotiven Uudenkaupungin autotehtaalla: ”Emme kohta enää saa kriittisiä osia”

”Daimler ilmoitti sulkevansa kaikki tehtaansa Saksassa kahdeksi viikoksi ensi viikon alusta. Tämä vaikuttaa meihin vääjäämättä. Emme kohta enää saa kriittisiä osia”, toteaa Valmet Automotive Oy:n Uudenkaupungin autotehtaan pääluottamusmies Miia Kelsey. Yt-neuvottelut kaikkien tuotannon työntekijöiden ja toimihenkilöiden lomautuksista ovat meneillään.

Haastattelu tehty 19.3.2020. Kuva maaliskuulta 2018.

– Työnantaja ei ole pyytänyt työehtosopimuksesta poikkeavaa yt-neuvottelujen aikataulua. Tämä viikko on jo neuvoteltu. Kaikkia työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevista, maksimissaan 90 päivää kestävistä lomautuksista on puhe, pääluottamusmies Miia Kelsey sanoo.

Pakkolomat koskisivat noin 2 700 tuotannon työntekijää samoin kuin yhteensä noin 550 ylempää ja alempaa toimihenkilöä.

– Se jää kysymykseksi, kannattaako kunnossapidon työntekijöitä lomauttaa. Heillähän riittää aina silloin runsaasti töitä, kun me muut olemme poissa, Kelsey huomauttaa viitaten noin sataan konepajan ja kunnossapidon työntekijään.

OMAILMOITUSTA PIDENNETTY

Aiemman kahden päivän sijasta tehtaalaiset saavat nyt olla sairastuessaan neljä päivää poissa omalla ilmoituksella. Tähän voi saada vielä tarpeen mukaan ja sairaanhoitajan kanssa keskustellen kaksi päivää lisää ennen kuin pitää lähteä lääkäriin.

– Hyvin ovat ihmiset ymmärtäneet pysyä sairaana poissa. Yleensähän suomalainen tulee vaikka pää kainalossa töihin, Kelsey huokaa tavan työtätekevien suomalaisten liiallista tunnollisuutta.

Tehtaalla on tehty tukku muitakin toimia, joilla koronaviruksen leviämistä yritetään estää.

– Kaikki toimihenkilöt ovat paenneet etätöihin, jos niiden tekeminen vain on mahdollista. Vierailut on tietysti kielletty, myös omien toimipisteiden välillä. Laminoituja ohjeistuskylttejä käsien oikeaoppisesta pesemisestä ja yskimisestä on ympäri tehdasta. Käsidesipulloja on kaikkialla, ja siivousta ja desinfiointia on tehostettu. Ruokalassa on siirrytty buffet-tarjonnasta annosteluun. Vain ruoan jakaja koskee ottimiin ja hän ojentaa täyden lautasen ruokailijoille.

– Ulkomailta tulleet ovat jääneet kahden viikon karanteeniin, yhteensä noin 40 henkeä, joukossa pari luottamusmiestäkin. Mielelläni heidän kanssaan tätä taakkaa jakaisin, Kelsey toteaa.

Pääluottamusmies kuvaa, että hänen tietoonsa ei ole tullut kovinkaan paljon ongelmia päivähoidon tai koulujen kanssa. Vanhempi ikäluokka näyttää sen sijaan aiheuttavan huolta, ainakin sosiaalisen median mukaan.

– Yli seitsemänkymppiset ovat käyneet villikoiksi. He eivät tahdo pysyä kotona, siitä tottelemattomuudesta olen kuullut, Kelsey naurahtaa.

”TYÖMARKKINAJÄRJESTÖJEN EHDOTUKSET HYVÄT!”

SAK:n julkaisemat työmarkkinajärjestöjen ehdotukset koronaepidemiasta johtuvien talousongelmien selättämiseksi ovat Kelseyn mielestä hyvät. Pääluottamusmiehen mukaan olisi iso helpotus, jos valtio korvaisi täysimääräisesti viranomaisten päätöksistä johtuvat ansionmenetykset. Korvaus rapsahtaisi työntekijälle, jos työnteko estyy tai alle 12-vuotiaan lapsen koulu tai päiväkoti on suljettu tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Ehdotuksen mukaan myös työttömyysturvan omavastuupäivät poistettaisiin.

– Muutenhan tilanne olisi aivan epäreilu esimerkiksi yksinhuoltajia kohtaan, jos he eivät saisi rahaa mistään silloin kun töihin ei pääse.

Ehdotus siitä, että työnantaja velvoitetaan ilmoittamaan koko pakkolomille joutuvan työntekijäjoukon puolesta lomautuksista TE-toimistolle on Kelseyn mielestä myös erittäin tarpeellinen. Se takaisi ja sujuvoittaisi työttömyyskorvausten saamista.

– Vaikka kuinka ohjeistimme ja toitotimme viime lomautusten aikana, että jokaisen pitää itse ilmoittaa TE-toimistoon, ei se mennyt kaikille perille. Olen jo varoittanut Teollisuusliiton työttömyyskassaa tulevasta. Kassa ja meidän palkanlaskenta ovat olleet yhteydessä keskenään ja sopineet, mitä tarvitaan ja miten asiat hoidetaan.

Kelseyn tarkoittamat, viimeisimmät lomautukset olivat pyörineet autotehtaalla eri pituisina vuoden 2019 lopulta tämän vuoden helmikuulle asti.

KUKA ANTAA VASTAUKSET?

– Hirveästi työntekijöillä on kysymyksiä ja minun tilanteeni on mahdoton, kun minulla itsellänikään ei ole niihin vastauksia, Kelsey kuvaa koronatilanteen ja niiden ratkaisuyritysten, liitolta tulevien ohjeistusten tai niiden odottelun aiheuttamaa valtaisaa epävarmuutta.

Pääluottamusmies vannoo pysyvänsä optimistina kaikesta huolimatta.

– Minä uskon, että ne 90 päivän lomautukset riittävät. Eihän voida kouluja tai koko maailmaa pitää kiinni loppumattomiin.

Ajatukset rientävätkin jo koronakriisin jälkeisiin aikoihin. Miten houkutella lomautetut työntekijät varmuudella takaisin, jos kriisi hellittääkin ennusteltua nopeammin?

– Juridisesti työntekijää ei voida velvoittaa tulemaan takaisin töihin kesken määräaikaisen lomautuksen. Jos lomautuslapussa lukee 90 päivää, ennen ei tarvitse tulla.

Helmikuussa loppuneiden lomautusten aikaan joku halusi viettää kaiken mahdollisen ajan perheensä luona, olipa se sitten toisella puolella Suomea tai toisella puolella maapalloa. Joku oli ottanut toisen työn. Joka halusi vain pitää lomaa. Näin Kelsey kuvaa täysin ymmärrettäviä syitä lomautusajan täysimääräisen käyttöön.

Pääluottamusmies kuvaa, että tuotannon nopea ylösajo kriisin jälkeen olisi kuitenkin aivan kaikkien, myös työntekijöiden, etu. Takaisin houkutteluun on löydettävä keinot.

– Tähän asiaan meidän on löydettävä ratkaisu yhdessä työnantajan kanssa. Työtyytyväisyyttä pitää ehdottomasti parantaa, jotta ihmiset haluaisivat tulla meille takaisin töihin.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Antti Malste: Vuosaari ja Bryssel määrittävät ilmastopolitiikan tulevaisuuden

Vaikka työehtosopimusneuvottelut ovat vielä täydessä vauhdissa, on paikallaan katsahtaa, mitä politiikassa tapahtuu. Eduskunta palaa pian istuntotauoltaan, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö syksyllä kuumana käynyt poliittinen debatti jatkuisi viime vuoden tapaan.

Yksi tärkeä keskustelun aihe nousee mitä todennäköisimmin esiin ensi viikolla, kun Marinin hallitus kokoontuu Helsingissä ”Vuosaaren ilmastokokoukseen”. Kokouksen tavoitteena on sopia konkreettisista askeleista kohti päämäärää hiilineutraalista Suomesta. Ennakkotietojen perusteella kokouksesta on odotettavissa haastava, sillä päämäärän saavuttaminen vaatii toimenpiteitä, jotka eivät ole sieltä helpoimmasta päästä.

ILMASTOPOLITIIKKA ON TYÖLLISYYS- JA TALOUSPOLITIIKKAA

Ilmastopolitiikka tulee vaikuttamaan siihen, millaisia työpaikkoja Suomessa on tulevaisuudessa ja millä tavoin Suomen kilpailukyky kehittyy suhteessa lähimpiin kilpailijamaihimme. Hallituksen keskeiset tavoitteet työllisyysasteen nostamisesta ja julkisen talouden tasapainosta ovat myös suorassa kohtalonyhteydessä ilmastopolitiikkaan.

Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on mahdollisuus suomalaiselle teollisuudelle. Tähän on yksinkertainen syy. Uudet teknologiset ratkaisut ja näiden käyttöönottaminen luovat valtavia mahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle. Tämä kuitenkin vaatii merkittävää panostamista tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- eli TKI-rahoitukseen sekä sitä, että Suomessa otetaan käyttöön uusia teknologisia ratkaisuja. Referenssien saaminen on elinehto suomalaisten yritysten vientiponnisteluille.

Palkansaajien näkökulmasta on tärkeää, että ilmastopolitiikkaa toteutetaan vastuullisesti. Mikäli hallitus tekee ratkaisuja, jotka tulevat heikentämään työllisyyttä joillain sektoreilla, on näillä aloilla varmistettava työntekijöiden tulevaisuus oikeudenmukaisen siirtymän avulla.

EUROOPAN VIHREÄN KEHITYKSEN OHJELMA

Uuden Euroopan komission työn keskiössä on Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Ohjelma on kunnianhimoinen toimenpidepaketti, jonka tavoitteena on mahdollistaa siirtyminen ekologisesti kestävämpään talouteen. Ohjelma tähtää samanaikaisesti sekä ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun että uuden kasvun luomiseen Euroopassa. Komission paketti sisältää merkittäviä panostuksia siihen, että muutos tapahtuisi ihmisten ja yritysten kannalta oikeudenmukaisesti.

Suomen kannalta on tärkeää, että kotimaiset ratkaisut ovat harmoniassa Euroopan unionissa tehtävien ratkaisujen kanssa, ja että kykenemme hyödyntämään täysimittaisesti esimerkiksi vihreän kehityksen ohjelman tarjoamat rahoitusmahdollisuudet. Kuten kotimaassa, myös eurooppalaisella tasolla on varmistettava, että tehtävät päätökset tulevat kohtelemaan työntekijöitä reilusti.

ANTTI MALSTE
Teollisuusliiton ulkoisen viestinnän päällikkö

KUVA KITI HAILA

VIERAILIJA: Henri Weijo: Mitä antaa krääsäkriittiselle jouluna?

Joulupukki saa kantaa tänä jouluna kevyempää lahjasäkkiä, sillä moni suomalaisperhe on julistanut pannan turhaksi koetulle tavaralle eli krääsälle. Syitä asennemuutokselle on monia. Kasvava ilmastoahdistus on muokkaamassa kulutustottumuksia uusiksi. Toisaalla on havaittu tympääntymistä aasialaiseen halpatuotantoon ja kasvavaa halua tukea kotimaista teollisuutta. Monet myös karsivat tavaroita kodeistaan Marie Kondon minimalistisen sisustamisen innoittamana.

Sopivaa joululahjaa metsästävälle krääsäkriittisyyden nousu muodostaa kuitenkin ongelman: mitä antaa lahjaksi ihmiselle, joka ei halua kotiinsa yhtään turhaa lisätavaraa?

Asian pohtiminen helpottuu, kun ensin ymmärtää mikä ylipäänsä tekee lahjasta sopivan. Lahjojen antamiseen erikoistunut kanadalainen kulutustutkija Russell Belk on määritellyt täydellisen lahjan seuraavasti:

  1. Lahja on antajalle suuri uhraus
  2. Antajan ainoa motiivi on ilahduttaa vastaanottajaa
  3. Lahja on ylellinen
  4. Lahja on vastaanottajalle täydellisen sopiva
  5. Vastaanottaja on yllättynyt lahjasta
  6. Vastaanottaja himoitsee lahjaa ja iloitsee sen saamisesta

Yksittäisen lahjan on käytännössä mahdotonta saavuttaa nämä ihanteet. Ne pitääkin nähdä ennen kaikkea pyrkimyksinä – jokainen ihminen haluaa antamansa lahjan kuvastavan näitä ihanteita edes jossain määrin. Viime vuosina on noussut kaksi joululahjatrendiä, jotka kertovat suomalaisten halusta selättää krääsän virta kotiin tinkimättä hyvän lahjan ihanteista.

Näistä ensimmäinen on lisääntynyt panostaminen tavaroiden laatuun määrän sijaan. Toinen taas on aineettomia lahjojen – erityisesti palvelulahjakorttien – kasvanut suosio.

Laatuun panostaminen helpottaa tietenkin tavaratulvaa ja ilmastoahdistusta. Oikein valittu laadukas yksittäinen tavara on usein myös harvinaisempi (haluttava), tarkkaan mietitty (yllättävä, ilahduttava ja luo mielikuvan uhrauksesta) ja räätälöity (vastaanottajalle sopivampi). Laatuun panostaminen mahdollistaa myös kotimaisen tuotannon suosimisen.

Hyvä esimerkki tällaisesta laatulahjasta voisi olla kalastamista harrastavalle annettava nimikkokaiverruksin varusteltu kaunis puukko suomalaiselta pienpajalta. Monissa suomalaisperheissä onkin otettu tavaksi antaa vain yksi laatutavara kullekin perheenjäsenelle.

”Laatuun panostaminen mahdollistaa kotimaisen suosimisen.”

Aineettomat lahjat helpottavat krääsäahdistusta vielä selkeämmin. Lahjakortti kokemuspalveluun ei taatusti kasvata tavararöykkiötä, ja palvelut mielletään usein myös ilmastoystävällisemmäksi – joskus tosin väärin perustein. Palvelut tukevat myös suomalaista työtä varsin hyvin.

Tänä jouluna moni saakin varmasti jälleen lahjakortin kaupunginteatteriin, kylpylään täyshoitoineen tai kaupungin parhaaseen ravintolaan. Palvelu on usein laadukasta tavaraakin parempi lahja, koska siitä voidaan räätälöimällä tehdä vastaanottajalle vielä sopivampi, ylellisempi ja ilahduttavampi.

Onko tämän päivän krääsäkriittisyys vain ohimenevä trendi vai kuvastaako se uutta normaalia yhteiskunnan mukautuessa ilmastonmuutokseen? Euroopan unionin kunnianhimoiset tavoitteet nostaa tavaroiden käyttöikää ja kierrätysastetta siirtymällä kiertotalouteen ainakin enteilee vaikeita aikoja krääsälle. Joka tapauksessa jää nähtäväksi, miten suomalaiset tulevaisuudessa määrittelevät ylellisen, yllättävän ja vastaanottajaa sopivuudellaan ilahduttavan lahjan.

HENRI WEIJO
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston markkinoinnin apulaisprofessori ja kulutustutkija.

Pirjo Rosqvist: Suomalaisia teollisuustuotteita pukinkonttiin

Joululahjoja miettiessä on hyvä muistaa kotimaisuus ja työllistävyys. Kotimaisen tehdasteollisuuden työllisten määrä on 342 100. Heistä 324 800 on työntekijöitä, joista suuri osa on järjestäytynyt Teollisuusliittoon.

Suomessa valmistettavien tuotteiden kirjo on laaja. Meillä suunnitellaan ja valmistetaan vaatteita pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joilla on monesti myös verkkokaupat. Yritykset satsaavat laatuun ja uniikkituotteisiin kuten tekstiileihin pellavaisista pöytäliinoista kylpypyyhkeisiin ja kudottuihin mattoihin. Mummon villasukat ovat suomalainen perinnelahja. Niitä saa edelleen mummojen neulomana, mutta myös tehdasvalmisteisena. Muitakin kotimaisia sukkia on saatavilla.

Kenkä- ja nahkateollisuuden sopimusasianatuntijana tiedän, että Teollisuusliiton jäsenet tekevät laadukkaita ja kestäviä jalkineita vaihteleviin ja vaativiin sääolosuhteisiimme. Erityisesti lasten talvijalkineiden osto tukee suomalaista kenkäteollisuutta. Teollisuudessa työtä tekevät puolestaan tuntevat kotimaassa valmistetut työjalkineet. Kotimaisten jalkineiden valitseminen on helposti perusteltavissa. Kun ostat laadukkaita ja kestäviä jalkineita, on niille pitkäksi aikaa käyttöä ja niitä voi vielä suutari tarvittaessa paikata. Myös erilaiset nahkatuotteet lompakoista laukkuihin täyttävät vielä joillakin valmistajilla kotimaisuuskriteerit.

”Tärkeä viesti jouluksi on kohtuullisuus. Hanki vain niitä tavaroita, ruokaa ja palveluita, jotka käytät, tai joille tiedät lahjan saavalla olevan käyttöä.”

Muita lahjaksi sopivia käyttöesineitä ovat esimerkiksi erilaiset työvälineet kuten kirves, joka on oiva lahja vaikkapa perinteisestä puulämmitteisestä saunasta nauttiville. Kotitalous- ja puutarhaihmisille kotimaiset sakset, työkalut ja ämpärit ovat hyödyllisiä. Teollisuusliiton heijastimet, joita olemme monissa tilaisuuksissa osallistujille jakaneet, on valmistettu Suomessa.

Lasiteollisuudessa valmistettavat tuotteet ja varsinkin lahjatuotteet työllistävät jäseniämme. Upeat lasi- ja keramiikkatavarat ovat erittäin korkealaatuisia ja kauniita unohtamatta joulun tunnelmaa ja valaistusta antavia kynttilöitä. Myös erilaiset painotuotteet, kuten kirjat, lehdet ja kortit, työllistävät suomalaista teollisuusväkeä.

Valtaosa joulukuusista tuodaan Suomeen Tanskasta, mutta kuluttajalla on tässäkin suhteessa valinnan mahdollisuus. Metsissämme kasvatetaan edelleen kotimaisia joulukuusia, jotka tuovat joulun tuoksun. Sama pätee joulukukkiin, joista moni amarylliksestä joulutähteen on kotimaisilla puutarhoilla kasvatettu. Samoin monet perinteiset suomalaiset jouluruuat ovat varsin usein kotimaista tuotantoa. Niistä löytyy jotakin sopivaa monenlaisiin ruokavalioihin.

Teollisuuden rinnalla on hyvä muistaa, että yksityiset palvelut työllistävät 1 142 800 palkansaajaa. Kotimaisten palvelujen käyttämisellä on merkittävä työllistävä vaikutus. Kauppojen lahjakorteilla voi valita mieluisan kotimaisen lahjan. Hyvänä lahjana pidän myös esimerkiksi lahjakorttia museoihin, kulttuuri- tai urheilutilaisuuksiin.

Edellä kuvatun paljouden päätteeksi tärkeä viesti jouluksi on kohtuullisuus. Hanki vain niitä tavaroita, ruokaa ja palveluita, jotka käytät, tai joille tiedät lahjan saavalla olevan käyttöä. Lahjan saajaa voi arvostaa valitsemalla tuotteita, joilla on työllistävä vaikutus kotimaassamme. Myös järjestöt, instituutiot ja työnantajat voisivat paremmin miettiä hankinnoissaan, miten ne edistävät kotimaista teollisuutta ja palveluita.

Rauhallista ja perinteistä kotimaista joulua!

PIRJO ROSQVIST
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

Kasvu, työllisyys ja toimeentulo

Teollisuusliiton omaksuman teollisuus- ja elinkeinopoliittisen ajatusmallin kolme kärkeä ovat vakaa talouskasvu, mahdollisimman korkea työllisyysaste ja työntekijöiden kunnollinen toimeentulo. Niiden saavuttamiseksi tarvitaan ymmärrys vientiteollisuuden merkityksestä talouden tukipilarina, vankkaa kilpailukykyä, laadukkaita tuotteita ja palveluja, toimenpiteitä työllisyysasteen kohottamiseksi sekä oikeudenmukainen palkkaus ja työehdot.

Tätä kokonaisuutta pohjustavat keskeiset taloudelliset ulottuvuudet ovat maailmantalous ja EU:n sisämarkkinat. Suomen on vaikutettava avoimen talouden, esteittä toimivien markkinoiden ja terveen kilpailun puolesta.

Kansantalouden tasolla jo mainittujen tavoitteiden edistämiseen niveltyy joukko tiiviisti toisiinsa kytkeytyviä osia. Palapelin voi aloittaa työvoimasta. Yrityksissä tarvitaan koulutettu, osaava ja motivoitunut henkilöstö sekä turvalliset, kehittyvät, laadukkaasti suunnitellut ja toteutetut työolot ja -prosessit. Ilman niitä esimerkiksi uusien teknologioiden käyttöön ottamisesta ei tulla saamaan saavutettavissa olevaa hyötyä irti. Oikeudenmukaisella palkkauksella puolestaan tarkoitetaan pohjimmiltaan sitä, että työstä saatavalla tulolla voi tulla toimeen, elättää itsensä ja perheensä. Sen toteutumiseksi tarvitaan esimerkiksi ostovoiman turvaavia palkkaratkaisuja.

Teollisen toiminnan edistämiseksi tarvitaan kasvuun ja menestymiseen tähtäävää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikkaa sekä rohkeutta ja kärsivällisyyttä tuloksia tavoiteltaessa. Innovaatioiden ja tuotekehityksen yksi tärkeä rajapinta on kestävä ja vastuullinen ilmastopolitiikka. Suomessa toimiva teollisuus on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna jo edistyksellisen toimijan asemassa, mutta paljon on vielä saavutettavissa.

Järkevä ohjenuora on kehittää teollisuutta ennemmin Suomessa kuin päästää se rajojen tuolle puolen, jolloin takeet kestävän kehityksen huomioon ottamisesta voivat olla kevyet. Silloin huomio on kiinnitettävä kotimaassa toimivan teollisuuden toimintaympäristöön. Suomessa se on vakaa. Muita tarvittavia tekijöitä ovat esimerkiksi kilpailukykyinen sähkön hinta ja saatavuus sekä hyvin toimiva infrastruktuuri.

Edellä kuvatun lisäksi tarvitaan myös yhteiskuntavastuullista yrityspolitiikkaa, jotta kasvun, toimeentulon ja työllisyyden tavoitteet voivat rinnakkain toteutua. Kysymyksessä on vuorovaikutussuhde. Viennin ja teollisuuden menestys ovat Suomen hyvinvoinnin ja työllisyyden kulmakiviä. Verovaroin ylläpidettävän hyvinvointimallin tarjoamat julkiset palvelut kuten koulutus sekä toimintaympäristöä muokkaavat ja kehitystä edistävät ohjelmat ja rahoitusmallit puolestaan ovat kestävän elinkeinopolitiikan harjoittamisen edellytyksiä. Niiden kanssa täysin verrannollisia kasvun ja menestyksen rakentajia omassa roolissaan ovat osaavat ja yrityksille tulosta tekevät työntekijät.

Siinä on samalla piirrettynä se iso kuva, joka on olemassa myös silloin, kun on aika neuvotella työehdoista, palkkauksesta ja työajoista, jossa kokonaisuudessa yksi osa on Teollisuusliiton tavoittelema palkattomien kiky-tuntien poistaminen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Lue tästä Teollisuusliiton teollisuus- ja elinkeinopoliittinen ohjelma